Avainsana: lasten makuun

Pyttipannu keitetyistä perunoista, makkarasta ja sipulista

Oli jäljellä keitettyjä perunoita aiemman päivän lohiaterialta. Tällä kertaa päätin käyttää niitä pyttipannuun. Pyttipannusta ja muista jämäperunoden hyödyntämistavoista olen aiemmin kirjoittanut oman postauksensa Ruokaa tähteistä: ylijääneet keitetyt perunat.

Pyttipannu oli tosi hyvää, ja sitä olisin voinut syödä enemmänkin. Viidestä perunasta ja yhdestä makkarasta tuli vain noin kaksi annosta. Olen usein paistanut keitetyt perunat laittamalla ne kuumaan rasvaan, mutta nyt laitoinkin ne kylmään rasvaan, jonka vasta sitten kuumensin. Perunoista tuli nyt paljon paremman makuisia kuin paistetuista keitetyistä perunoista yleensä. Taidanpa siis jatkossakin paistaa keitetyt perunat aloittamalla kylmästä rasvasta. Usein olen tehnyt pyttipannun raaoista perunoista, mutta nyt kun oli keitettyjä perunoita valmiina, pyttipannu olikin tosi nopea tehdä.

Lisänä oli nyt kaupan valmista salaattisekoitusta (myytiin nimellä Suomalainen salaattisekoitus), jossa on jääsalaattia, valkokaalia ja punakaalia. Sekoitus on valmiiksi huuhdeltu ja siten käyttövalmis. Yllättävän hyvin sekin nyt maistui. Valko- ja punakaalit maistuivat siinä paljon paremmilta kuin omissa salaateissani silloin, kun käytän niihin jompaa kumpaa kaalia. Tässä valmiissa sekoituksessa kaalit olivatkin paljon ohuempia kuin mitä omissa salaateissani, joten siinä se juju varmasti on.

Pyttipannu (n. 2 annosta)

5 keitettyä kuorittua perunaa

1 makkara

1 sipuli

voita paistamiseen

suolaa

Lisäksi:

kananmunia 1-2 per syöjä

Leikkaa perunat ja makkara kuutioiksi. Laita isolle paistinpannulle voita, siihen päälle perunakuutiot, ja kuumenna pannu. Paista keskilämmöllä molemmin puolin ruskeiksi. Siirrä perunakuutiot pois pannulta.

Ruskista pannulla makkarakuutiot. Lisää pannulle sipulisilppu. Paista sekoittaen, kunnes sipulisilppu on läpikuultavaa. Lisää pannulle paistetut perunakuutiot. Lisää suolaa maun mukaan, ja sekoita tasaiseksi.

Paista lisäksi kananmunia syöjien makujen mukaiseen kypsyysasteeseen, ja ripottele suolaa päälle. Itse haluan kananmunani mieluiten molemmin puolin ruskistuneina niin, että keltuainenkin on kypsä. Jotkut taas tykkäävät mieluummin ruskistamattomista puhtaan valkoisista valkuaisista ja juoksevista keltuaisista. Jotkut tykkäävät ripotella paistettujen munien päälle myös valkopippuria.

Muita tästä blogista löytyviä pyttipannuja:

Valkoinen pizza nyhtöpossun jämistä

Oli jäljellä nyhtöpossua sen verran, että se olisi sopiva määrä pellilliseen pizzaa. Nyt oli tomaattituotteet loppu kaikkien mentyä eiliseen nyhtöpossulasagnetteen, joten tuli mieleen tehdä valkoinen pizza. Valkoiseen pizzaan yleensä laitetaan kastikkeeksi creme fraichea, mutta minulla ei ollut sitäkään. Smetanaa oli, joten korvasin sillä.

Tein pizzapohjan samalla tavalla kuin yleensäkin. Blogiaikoinani olen tehnyt sillä pohjalla ainakin lihapulla-pekonipizzaa, portobello-aurajuustopizzaa ja poropizzaa. Kohonneen pizzapohjan levitin voidellulle uunipellille niin kuin yleensäkin, mutta tomaattikastikkeen sijaan levitin pohjan päälle kaksi purkkia smetanaa. Päälle laitoin säikeiksirevittyä nyhtöpossua, suolaa ja parmesaania. Moni tekee valkoisen pizzan ilmankin juustoa, mutta itse halusin nyt tähän käyttää parmesaania, joka on hyvää ja sitä sattui olemaan avattuna. Paiston jälkeen valuttelin vielä kauttaaltaan päälle öljyä, niin kuin tässä Valion valkoisen pizzan ohjeessa neuvottin tekemään.

Tuli superhyvää! Smetana sopi tähän aivan mahtavan hyvin. Smetanasta tuli ihana paksu suutuntuma ja raikas täyteläinen maku. Nyhtöpossu, jonka katsominenkin jo kyllästytti, sai uutta eloa tästä ruuasta. Jo tympivästä nyhtöpossusta tuli kuin tulikin vielä yksi herkullinen ruoka, JES!

Lisäksi tein pakastevihanneksia mikrossa pakkauksen ohjeen mukaan. Eli 250 grammaa kulhoon, 5 min mikrossa täydellä teholla puolivälissä sekoittaen.

Valkoinen pizza

Pohja:

5 dl vehnäjauhoja

2 dl vettä

1 tl suolaa

1 pussi kuivahiivaa tai 25 g tuorehiivaa (puolet 50 gramman paketista)

50 g sulatettua voita

Kastike:

2 purkkia (à 120 g) smetanaa tai creme fraichea (joissakin ohjeissa kastikkeena käytetään turkkilaista jogurttia, kermaviiliä tai tuorejuustoa – niitäkin voisin joskus tähän kokeilla)

Täytteet:

tällä kertaa 150 grammaa nyhtöpossua, suolaa ja 110 grammaa parmesaania, mutta vain mielikuvitus on rajana – ainakin kaikki mikä sopii leivän päälle, todennäköisesti sopii tähänkin. Yksi hyvä tunnettu yhdistelmä tähän on pekoni ja punasipuli.

Päälle:

öljyä (voi olla mitä öljyä löytyy ja mistä tykkää, tai voi käyttää halutessa myös voisulaa)

Jos käytät tuorehiivaa, lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liuota tuorehiiva siihen. Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä vesi 42-asteiseksi (kädenlämpöä kuumempi mutta ei kättä polttava) ja sekoita kuivahiiva jauhoihin. Sekoita suola jauhoihin tai veteen, kunhan jompaan kumpaan. Sekoita keskenään jauhot ja vesi. Jos seos vaikuttaa kuivalta, voi sekoittaa mukaan vähän lisääkin vettä. Sekoita mukaan voisula sen lämpöisenä, että se ei polta sormia. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Jätä peitettynä kohoamaan noin puoleksi tunniksi.

Levitä kohonnut taikina voidellulle uunipellille. Levitä päälle smetana/cremefraiche/turkkilainenjogurtti/kermaviili/tuorejuusto. Ripottele tai asettele päälle täytteet. Nyhtöpossua käytettäessä ripottelin päälle ensin nyhtöpossusäikeet, sitten suolaa, ja sen jälkeen ripottelin päälle parmesaania. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla 10-15 minuuttia, kunnes reunat ovat saaneet väriä ja pohjasta on kypsä. Minulla sopiva paistoaika oli nyt 12 minuuttia. Uunistaoton jälkeen valuttele öljyä kauttaaltaan päälle. Öljyn lisäksi sopii päälle tuoreet hyvät yrtit kuten rucola ja basilika. Joissakin ohjeissa myös lisätään parmesaanilastuja tai ilmakuivattua kinkkua tai kylmäsavulohta päälle paistamisen jälkeen.

  • Pizzapohjan päällä smetanaa ja nyhtöpossua.
  • Edellisten lisäksi päällä suolaa ja parmesaania.
  • Paistamisen jälkeen.
  • Paistamisen jälkeen, kun on öljyä valuteltu päälle.
  • Jäljellejääneitä…
  • …pizzapalasia.

Muita suosimiani tapoja tähteeksijääneiden lihojen käyttämiseen löytyy kirjoituksestani Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat.