Venäläinen kaalilaatikko

Tuli vastaan Soppa365-sivustolla venäläisen kaalilaatikon resepti, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Aineksetkin minulla oli jo valmiiksi kotona: kaali, jauheliha, tomaattimurska, smetana, suolakurkku, valkosipuli, siirappi, sipuli, lihaliemi… vain rikotut ohrasuurimot minulta puuttuivat, mutta korvasin ne puuroriisillä, niin kuin kaalilaatikoissa yleensä voi 1:1-korvauksen tehdä. Kyseessä oli helppo kaalilaatikko siinä mielessä, että kaalia ei tarvinnut paistaa eikä keittää ensin, vaan kaali laitettiin uuniin raakana. Tämä venäläisen kaalilaatikon resepti on hyvin samankaltainen kuin gruusialainen kaalilaatikko, mutta pienillä eroavaisuuksilla: tähän ei tule juustoraastetta päälle, tomaattisoseen sijaan tulee tomaattimurskaa, creme fraichen sijaan on smetanaa, tähän ei tule Provencen yrttiseosta, kun taas tähän tulee lihalientä ja ohraa/riisiä. Gruusialaisen kaalilaatikon resepti löytyy K-ruoka.fi-sivustolta: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/gruusialainen-kaalilaatikko

Noudatin Soppa365:n venäläisen kaalilaatikon ohjetta siis muuten, mutta korvasin rikotut ohrasuurimot puuroriisillä. Maku oli kuitenkin vain ihan ok, enkä tekisi uudelleen. Maistui siltä niin kuin sellainen vähän hapokas kaalisalaatti olisi lämmitetty, sekoitettu bolognesekastikkeen kanssa ja lisätty paljon valkosipulia. Valkosipulin kynsiä tuli siis neljä kappaletta tähän koko määrään, ja valkosipuli tuoksui/haisi voimakkaasti koko kypsennyksen ajan sekä myös kypsennyksen jälkeen. Itse tykkään paljon enemmän perinteisestä suomalaisesta kaalilaatikosta, joka maistuu lähinnä makealta, umamilta ja meiramilta lihasattumilla – ja juuri sellaisena siitä pidän. Tämä venäläinen kaalilaatikko oli jotenkin ”liikaa makuja tottumattomalle” minun makuuni. Minun makuhermoilleni siis valkosipulia oli liikaa ja kaalilaatikoksi tämä oli mielestäni liian epämakea. En ole yleensäkään happamien makujen ystävä vaan enemmän makeiden, joten siksi perinteinen makean puoleinen siirapin makuinen kaalilaatikko on minun juttuni. Joku vähemmän makeasta pitävä happamampien makujen ystävä saattaisi taas tykätä enemmän tästä venäläisestä kaalilaatikosta.

Resepti suosikkikaalilaatikkooni eli perinteinen suomalainen kaalilaatikko mauilla lihaliemi, siirappi, meirami: https://ruokaideat.com/2019/05/28/kaalilaatikkoa/

Tämän venäläisen kaalilaatikon loput aion laittaa pakkaseen annoksina niin kuin yleensä teen tavallisellekin kaalilaatikolle. Oli nimittäin hyvää tai ei, kilosta kaalia tehty laatikkoruoka on tässä taloudessa liikaa samalla viikolla syötäväksi. Jos tämä venäläinenkin kaalilaatikko on kylmänä kiinteää helposti paloiksileikattavaa, pakastan sen paloina leivinpaperoidussa uunivuoassa samalla tavalla kuin perinteisenkin kaalilaatikon. Jos taas se ei ole kylmänä kiinteää, lusikoin vain sitä puolen litran pakastusrasioihin sen verran kuin oletan kerta-annoksen olevan.

Venäläinen kaalilaatikko uunin jälkeen.

Muita laatikkoruokia:

Kaalilaatikkoon sopii hyvin kotitekoinen lihaliemi.

Päivitys seuraavana päivänä:

Pakastin loput kaalilaatikot leivinpaperoiduissa uunivuoissa annospaloina, ja jäätymisen jälkeen siirsin ne pakastuspusseihin pakastimeen:

Päivitys 26.1.2020:

Lämmitin tänään annoksen tätä venäläistä kaalilaatikkoa pakkasesta ja söin sen. Oli makeutunut niin kuin tavallinen kaalilaatikkokin. Valkosipulin maku ei tuntunut enää yhtä hyökkäävältä kuin alun perin. Nyt antaisin lausunnon ”ihan hyvä”. Kuitenkin edelleen tykkään enemmän suomalaisesta kaalilaatikosta. Tämä venäläinenkin versio tulee kyllä silti syödyksi pakkasesta ajan mittaan.

Kotitekoinen lihaliemi tai kanaliemi

Lihaliemen tai kanaliemen tekeminen itse on helppoa. Yksinkertaisimmillaan riittää, että on luita, vettä ja aikaa. Suolakin on kiva, mutta ei pakollinen. Muitakin aineksia voi lisätä, mutta itse yleensä en lisää muita aineksia, koska en niiden makuja liemeeni kaipaa. Pelkistä luista tulee umamin makuinen liemi, joka sopii mielestäni yleisliemeksi mihin tahansa ruokaan, mihin kaivataan lihalientä tai kanalientä. Mitä enemmän luissa on kiinni lihaa, sitä enemmän liemeen tulee sen lihan ominaismakua. Jos korvaa kaupasta ostettuja liemikuutioita itse tehdyllä liemellä, on hyvä tietää, että kaupan yksi liemikuutio vastaa puolta litraa lientä, ja suolaa siitä tulee 1 tl. Itse tehty lihaliemi tai kanaliemi sisältää yleensä sen verran suolaa kuin siihen itse laittaa.

Kotitekoisia lihaliemiä ja kanaliemiä tulee myös ruuanlaiton sivutuotteena. Kun keitetään luullista tai paljon nahkaa/sidekudosta sisältävää lihaa, jäljelle jäänyt liemi on hyvää liha- tai kanalientä joko ihan sellaisenaan tai sitten vedellä laimennettuna. Itse yleensä pakastan lihojen tai kanojen keitinliemet, jos niille ei ole käyttöä lähipäivinä. Tällä hetkellä pakastimessani on naudan kielen keitinlientä. Sitä käytän lihaliemenä keitoissa suhteessa 200 grammaa naudan kielen keitinlientä + 800 grammaa vettä (+ suolaa maun mukaan) = 1 litra lihalientä.

Myös lihan ja kanan paistoliemet pakastan, jos en ehdi käyttää niitä lähipäivinä. Paistoliemiä yleensä käytän liha- tai kanalieminä suhteessa 1 rkl paistolientä + 1 litra vettä = 1 litra liha- tai kanalientä. Lopussa lisään suolaa maun mukaan.

Silloin kun varta vasten alan keittää lihalientä tai kanalientä, teen sen yleensä jämistä. Kun ruuanlaitosta jää naudan, sian, broilerin, kanan, kalkkunan tai ankan luita, keitän ne liemeksi joko tuoreeltaan tai sitten pakastan luut myöhempää liemenkeittelyä varten. Pakastan liemiä varten lisäksi muita ruuanlaitosta jääneitä eläinperäisiä syömättömiä osia, kuten nahkoja, sidekudoksia, kalvoja, ”läskireunuksia” ja parmesaanin kantoja. Niistä kaikista tulee liemeen umamia, ja lihaperäisistä osista lisäksi kyseisen lihan makua. Liemeen käyvät niin raa’at kuin kertaalleen kypsennetyt jämät. Alla tapa, jolla yleensä keitän liha- tai kanaliemet.

Kotitekoinen lihaliemi tai kanaliemi

luullista lihaa/lintua tai luita yhdestä tai useammasta näistä eläimistä: nauta, sika, broileri, kana, kalkkuna, ankka (voivat olla yhdistelmä raakoja, pakastettuja, kypsennettyjä jämiä, voi sekoittaa montaa sorttia ja useampaa eri eläinlajia)

lisäksi muita lihasta tai linnusta jääneitä syömättömiä/sitkeitä osia, jos on

lisäksi parmesaanin kantoja, jos on

vettä niin, että kaikki peittyvät (kannattaa mitata veden määrä)

suolaa ½ tl per litra (voi jättää pois jos tavoitteena on suolaton lihaliemi tai kanaliemi)

Laita kattilaan kiinteät ainekset. Peitä kylmällä vedellä. Kiehauta. Kuori vaahtoa pois sitä mukaa kuin sitä ilmestyy (vaahto siis nostetaan pois esim. lusikalla tai kauhalla). Kun vaahtoa ei enää muodostu, käännä levyn säätö matalimmalle ei-nollalle. Peitä kannella, ja jätä hautumaan tuntikausiksi. Raaoista luista tulee yleensä jo yhdessä tunnissa maukas liemi. Raaoissa kuitenkin on mukana yleensä lihaa, jolloin kannattaa keittää, kunnes liha on mureaa.

Kertaalleen kypsennettyjä luita kannattaa keittää vähintään 2 tuntia, mutta voi keittää jopa koko vuorokaudenkin. Itse pyrin yleensä keittämään vähintään 5 tuntia.

Lopussa siivilöi liemi kaatamalla se tiheän siivilän läpi. Luut voi heittää pois, niitä ei enää tähän tarvita. Lihat kannattaa perata talteen jos niitä on, mutta muut kiinteät osat voi heittää pois.

Liemen sanotaan säilyvän jääkaapissa 5 vuorokautta. Pitempää säilytystä varten kannattaa pakastaa. Liemen voi pakastaa, vaikka siihen olisikin käytetty kertaalleen pakastettuja aineksia, jotka on siivilöity pois.

Jos liemi on keitetty kertaalleen kypsennetyistä luista, liemi on yleensä sellaisenaan sopivan vahvuista kaikkeen, mihin tarvitaan liha- tai kanalientä. Raaoista aineksista tehtyä lientä voi olla tarpeen laimentaa vedellä ennen käyttöä. Asia selviää parhaiten maistamalla. Itselleni pääsääntö on, että jos liemessä on jo keitetty raakaa lihaa/lintua, en lisää siihen liemeen lisää raakaa lihaa/lintua ilman laimentamista, koska lopputuloksesta tulisi yleensä liian vahvaa (liian umamipitoista).

Lientä voi halutessa keittää kokoon ennen säilyttämistä. Se tehdään yksinkertaisesti keittämällä lientä kovalla lämmöllä ilman kantta, kunnes lientä on jäljellä selvästi vähemmän. Laimentamissuhteen määrittämiseksi on hyödyllistä mitata tai punnita liemen tilavuus ennen ja jälkeen kokoonkeittämisen ja kirjoittaa se ylös. Jos liemi hyytelöityy jääkaapissa sellaiseksi tiukaksi hyytelöksi, joka säilyttäisi muotonsa vaikka sitä heittelisi seinille ja takaisin, sellaista lientä yleensä käytän suhteessa 1 rkl hyytelölientä + 1 litra vettä (+ suolaa maun mukaan) = 1 litra lihalientä tai kanalientä.

Liemeen voi halutessa lisätä muitakin aineksia, esimerkiksi: loraus viiniä/siideriä, kokonaisia pippureita, laakerin lehti(ä), porkkanaa, sipulia, selleriä, palsternakkaa, yrttien varsia. Jos niitä haluaa käyttää, ne kannattaa lisätä vasta vaahdon kuorimisen jälkeen, koska niiden läsnäolo vaikeuttaa vaahdon kuorimista. Mutta itse tosiaan en niiden makuja liemeen kaipaa, vaan mielestäni liemi on hyvää (umamimakuista) jo pelkästään eläinperäisistä aineksista ja vedestä tehtynä, joskin suolakin parantaa makua.

Possun/sian luut yhdistän yleensä naudan luihin tai muihin naudan osiin. Se on makuasia, mutta possun luista tulee liemeen omanlaisensa voimakas maku, jonka itse mieluusti peitän joko naudan maulla tai voimakkailla mausteilla.

Liemeen voi käyttää muidenkin eläinten luita kuin mitä olen tässä kirjoituksessa maininnut. Kuitenkin olen huomannut, että lampaan, poron ja hirven luista tulee liemeen jo pienilläkin osuuksilla voimakas ominaismaku, josta itse en oikein pidä. Siksi en niiden luiden käyttöä yleiskäyttöiseen liemeen suosittele, mutta niitäkin voi käyttää, jos tykkää.

Alla on resepti lihattomalle umamimakuiselle liemelle, jonka umamisuus tulee parmesaanin kannoista. Jos käyttää parmesaania, parmesaanista jäävät kovat kannat on helppo säilyttää pakastimessa liemen keittämistä varten.

Lihaton liemi, kasvisliemi, kasvissyöjän liemi

parmesaanin kantoja

vettä niin, että peittyvät

Laita kattilaan parmesaanin kantoja ja sen verran kylmää vettä, että ainekset peittyvät. Kiehauta. Kuori vaahto pois, jos sitä muodostuu. Käännä levyn säätö pienimmälle ei-nollalle, ja laita kansi päälle. Keitä 1-2 tuntia tai vaikka koko päivä, sitten siivilöi liemi. Käytä kasvisliemenä sellaisenaan. Tarvittaessa säilytä pakastimessa. Liemen voi pakastaa, vaikka siihen olisikin käytetty pakastettuja parmesaanin kantoja.

Liemeen voi halutessa lisätä muitakin aineksia, esimerkiksi yhtä tai useampaa näistä: valkoviiniä/siideriä, kokonaisia pippureita, sipulia, valkosipulia, porkkanaa, selleriä, laakerin lehtiä, yrttejä tai niiden varsia, sieniä tai niiden jalkoja, kasvisten kuoria. Mutta riittävä umamimaku tulee jo pelkästään parmesaanin kannoistakin.

Alla linkit aiempiin liemipostauksiini.

Alla ruokia, joissa olen käyttänyt itse tehtyä lientä.

Vastaavalla tavalla tehdään myös kotitekoinen kalaliemi.

Jauhelihakeitto

Tekaisin jauhelihakeittoa porukalle ruuaksi. Yritin tehdä sen sellaiseksi, että se maistuu vauvasta vaariin, joten tein sen näin:

Jauhelihakeitto

10 perunaa

1½ litraa lihalientä

1 laakerinlehti

400 g sika-nautajauhelihaa

1 sipuli (meni lisäksi ihan pieni määrä viipaloidun punasipulin loppuja, jotka olivat jääneet edellispäivän lämppäreiden teosta)

200 g porkkanaa (voi myös korvata osan muilla juureksilla kuten lanttu, palsternakka, selleri tai pakastekeittojuurespussi, jos tykkää)

suolaa maun mukaan (liemeni oli suolatonta, joten laitoin tähän suolaa 4 tl, joka oli hyvin varovasti, ettei ole kenellekään syöjistä liian suolainen)

Tarjolle lisäsuolaa + tuoretta persiljaa (jota kasvoi vielä pihalla)

Kuori perunat. Pilko ne pieniksi kuutioiksi (helpottaa lasten pienellä lusikalla syömistä, kun samaan pikkulusikkaan mahtuu muutakin kerralla kuin vain perunaa). Laita perunat kattilaan ja lisää päälle kylmä liemi ja laakerinlehti. Kiehauta, madalla lämpöä ja keitä kannen alla kypsiksi.

Kiehumista odotellessa kuori ja pilko porkkanat. Lisää ne liemeen sitten, kun kaikki porkkanat on pilkottu. Perunoiden ja porkkanoiden kypsymistä odotellessa silppua sipuli niin hienoksi kuin pystyt, ettei lapsilla mene koko ruoka-aika näkyvien sipulipalojen poisnyppimiseen.

Ruskista jauheliha voissa (tai muussa rasvassa tai ilman). Lisää sipulisilppu ja paista sekoitellen läpikuultavaksi. Sekoita jauhelihaseos rasvoineen keiton joukkoon. Anna hautua, kunnes perunat ja porkkanat ovat kypsiä. Maista suolaisuus sopivaksi.

Jauhelihakeittoa kattilassa.

Itse näen perunaa sisältävissä keitoissa olennaisena sen, että laitan perunat kylmään veteen, en kuumaan. Koen, että perunan maku ja suutuntumat ovat paremmat, jos ne aloittaa kylmästä eikä kuumasta vedestä. 3-vuotias lapseni on jossain vaiheessa tullut siihen käsitykseen, että hän ei tykkää perunoista, mutta tätä keittoa maistaessaan hän totesi yllättyneenä: ”äiti, peruna ei ole pahaa, se on hyvää!”

Tätä keittoa riitti mukavasti kolmeksi päiväksi ilman, että ehdin kyllästyä. Sen kanssa syötävät leivät tosin vaihdoin joka kerta.

Laiskan päivän lounaaksi kaalilaatikkoa

Tänään lounasta ei huvittanut kokata, joten lämmitin pakastimesta viimeiset kaalilaatikkopalaset. Kyseisestä kaalilaatikkosatsista kirjoitin aiemmin tänne:

Kaalilaatikko

Pari kuukautta näköjään kesti syödä pakkasesta koko kaalilaatikkosatsi loppuun. Nyt harmittaa, kun se loppui. Nooh, on siellä pakkasessa monia muita itsetekemiäni laatikkoruokia vielä annospaloina, mutta tämä kaalilaatikko oli jostakin syystä se, mikä tuli valittua niistä useiten.

Jääkaapintyhjennyspäivä: Tähteet minestronekeittoon ja perunateeleipään

Siirry reseptiin: Perunateeleivät, Minestronekeitto

Lounaalta jäi tänään perunamuusia reilu yksi desilitra: https://ruokaideat.com/2019/06/10/perunamuusia-itsetehtyja-jauhelihapihveja-pakkasesta-eilista-salaattia-ja-eilista-pestoa/

Mieleeni muistui sitten, että tuosta määrästä perunamuusia on aiemmin tullut hyvät perunateeleivät. Olen käyttänyt tähän mennessä perunamuusia moniin eri juttuihin, joista kaikkiin mainitsemisen arvoisiin tarvitaan perunamuusia vähintään 2 dl: perunamuffinssit ja perunalätyt (2 dl), perunarieskat (3 dl), perunasämpylät (3-4 dl), perunatassut (5 dl) ja perunapannukakku (5 dl). Tämä perunateeleipäresepti on ainoa, johon perunamuusia tarvitaan vain niin vähän mitä minulla nyt oli, ja perunateeleipiä tuntui nyt tekevän mieli, joten kävin tuumasta toimeen.

Perunateeleipiin olen käyttänyt tätä ohjetta: http://soppakellari.blogspot.com/2008/05/perunaiset.html

Tuota ohjetta olen oman makuni mukaiseksi muuttanut sen verran, että korvaan grahamjauhot vehnäjauhoilla. En pidä grahamjauhon tympeän siemenmäisestä kitkerähköstä mausta, enkä siksi vapaaehtoisesti osta enkä käytä grahamjauhoja. Suolaa ohjeessa neuvotaan laittamaan 1-2 tl, joten itse laitan sen maksimimäärän eli 2 tl, koska paahtunut pinta maistuu mielestäni kivemmalta selkeästi suolaisena. Voita ohjeessa on 50 g ja sanotaan, että sitä voi reilusti vähentääkin, mutta itse en vähennä, koska en halua tarkoituksella huonontaa sellaisten leipomusten makua, joiden eteen itse ahkeroin. Samasta syystä en siis myöskään käytä sitä grahamjauhoa. Ohjeessa neuvotaan muotoilemaan jauhojen avulla taikinasta neljä somaa kakkaraista, mutta itse en välitä sotkea käsiäni, jos ei ole pakko, joten levitän vain lusikalla neljä epäsomaa kasaa. Olen muokannut siis ohjeen tällaiseksi:

Perunateeleivät

reilu 1 dl perunamuusia

3.5 dl vehnäjauhoja (tai hiivaleipäjauhoja, jos ei haittaa vähän kuivempi suutuntuma)

2 dl täysmaitoa

2 tl suolaa (tai 1-2 tl suolaa – 2 tl:lla tulee voimakassuolaista)

2 tl leivinjauhetta

50 g sulatettua voita

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Vispaa perunamuusin sekaan maito ja voisula (esim. siinä perunamuusikattilassa, jolloin säästyy tiskiä). Sekoita eri astiassa vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Sekoita keskenään kuivat aineet ja perunamuusiseos (mutta älä sekoita liikaa, jottei muodostu sitkoa). Voitele uunipelti ja levitä lusikalla sen voidellun uunipellin päälle neljä jonkinlaista pyöreähköä kakkaraa muistuttavaa juttua. Uunissa kakkarat leviävät joka tapauksessa. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla 12 min.

Päivitys 8.5.2020: Perunateeleivät voi tehdä myös ylijääneistä keitetyistä perunoista.

Yllä olevissa kuvissa ensimmäisessä vasemmalta on perunateeleivät suoraan uunistaoton jälkeen. Toisessa kuvassa perunateeleivät uunistaoton jälkeen nurinpäin käännettyinä, jolloin näkyy ruskistuneempi alapinta. Kolmannessa kuvassa paloiksi leikattuna ja neljännessä kuvassa minun annokseni lautasella voideltuna. Maku oli niin hyvä kun muistankin, ja suutuntumassa ja maussa tuntuu se perunamuusi hyvällä tavalla: pehmeän kosteahko suutuntuma, ja makeahko perunaleivonnaisen maku.

Noiden perunateeleipien lisäksi tein siis minestronekeittoa. Idea siihen tuli ennen kaikkea kahdesta asiasta: 1) jääkaapissani oli vajaa kinkkupaketti, jonka viimeinen käyttöpäivä oli tänään. 2) jääkaapissani oli eiliseltä jäänyttä keitettyä spagettia. Lisäksi jääkaapissani oli muita juttuja, joille oli hyvä tehdä jotakin: toissapäivänä paistetun entrecotepihvin jämät, toissapäiväisiä uunitomaatteja, vihanneslokeron pohjalle unohtunut porkkanapussi, jossa oli kolme nahistunutta porkkanaa… Ja ehkä puolikas isosta lantusta, joka ei ollut unohtunut, mutta ei vaan ollut tehnyt mieli käyttää sitä mihinkään sen jälkeen, kun sain sen mausta tarpeekseni lähes kaksi kuukautta sitten: https://ruokaideat.com/2019/05/19/nakki-makaronilaatikkoa-ja-kurkkuviipaleita/

Tuo sama, ainakin kaksi kuukautta jääkaapissani ollut lanttu on siis vieläkin jääkaapissani. Hyvin siitä toimi ottaa pieni palanen tämänpäiväiseen keittoon, mutta saapas nähdä, montako kuukautta kestää, ennen kuin saan käytettyä sen loppuun asti. Oli ehkä liian iso lanttu. Joskus ne ovat tosi pieniä, mutta tämä oli kai jotain kilon painoinen.

Mutta takaisin aiheestaeksymisestä itse aiheeseen eli minestronekeittoon. Tein sen lopulta näin:

Minestronekeitto aineksista mitä oli

320 g keitettyä spagettia (punnittu kypsänä, riittäisi vähempikin)

1 litra umamipitoista lientä (minulla kotitekoista lihalientä, joka on niin vahvaumamista, että ei varmaan pitkään aikaan lopu)

400 g tomaattimurskaa

1 laakerin lehti

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

2 rkl voita

Lihoja mitä sattuu olemaan: minulla nyt sattui olemaan 80 g kinkkua ja 40 g kypsää entrecotepihviä

Kasviksia mitä sattuu olemaan: minulla nyt 2 paahdettua tomaattia, 3 pientä porkkanaa ja 80 g kuorittua lanttua

Suolaa 2 tl, jos liemi ei ole valmiiksi suolaista

1 tl sokeria

Kuivattuja tai tuoreita yrttejä jos haluaa (itse en nyt halunnut, kun niitä oli jo niissä paahdetuissa tomaateissa valmiina)

Tarjoiluun haluttaessa raastettua parmesaania, pecorinoa tai grada padanoa (monesti olen halunnut, mutta tällä kertaa en halunnut)

Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullota ne voissa kolmen litran kattilan pohjalla. Kuori ja pilko porkkanat, paista niitäkin samassa kattilassa vähän aikaa. Pilko lantut. Nyppäise uunitomaateista kuoret pois ja pilko tomaatit. Pilko myös lihat ja kinkut (jos lihassa on sitkeitä osia joita et halua pureskella, pakasta sitkeät osat seuraavaa lihaliemen keittelyä varten). Lisää kattilaan kylmä liemi, lantut, kypsät lihat, tomaatit ja laakerin lehti. Kuumenna kiehuvaksi. Laske lämpö matalimmalle ei-nollalle ja keitä, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Pilko kypsät spagetit sen kokoisiksi, että niitä on mukava keitossa syödä. Kiehauta keitto, lisää siihen kypsät spagetit ja pilkotut kinkut. Jos liemi ei ollut suolaista, lisää suolaa (lihaliemikuutioista suolaa tulisi tähän määrään 2 tl). Lisää sokeri. Sekoita ja tarkista maku.

Minä halusin nyt laittaa tähän kaikki kypsät spagetit, mitä oli, mutta aiemmilla kerroilla spagettia on tullut vähemmän. On makuasia, haluaako minestronekeittoonsa suhteessa näin paljon spagettia vai vähemmän:

Minulle tämä spagettimäärä oli tällä kertaa sopiva, mutta spagetista pitämättömille ihmisille tuo olisi ollut aivan liikaa. Minulle tämä minestronekeitto maistui nyt oikein hyvin. Juureksiakin tuli suhteessa enemmän kuin aiemmin, ja sen huomasi maussa enempänä makeana juureksisuutena. Aiemmin en ole tainnut käyttää minestronekeitossa kypsää naudan lihaa, mutta nyt kun käytin, se sopi siihen hyvin ja sen palaset maistuivat siinä paremmalta kuin tuoreeltaan, johtuen varmaan umamista. Minestronekeitto on minusta oikein nerokas ruoka, kun siihen voi käyttää monenlaista, mitä sattuu olemaan ja muuttamaan epämääräiset jämät mukavaksi ruuaksi.