Mustikkarahka pakastemustikoista, kuohukermasta, rahkasta, sokerista

Tämä oli helppo, nopea ja todella hyvänmakuinen jälkiruoka, kun jääkaapissa oli kuohukermaa ja maitorahkaa ja pakastimessa mustikoita. Käytin tätä Apetitin reseptiä muuten, mutta en sulattanut mustikoita etukäteen enkä survonut niitä, ja vanilliinisokerin sijaan käytin vaniljauutetta: https://apetit.fi/reseptit/mustikkarahka/

Pakastemustikoiden maku ja suutuntuma ovat minun kokemusteni mukaan paremmat, jos mustikoita ei sulata etukäteen, vaan antaa niiden sulaa vasta rahkassa. Silloin mustikoiden maku ja rakenne ovat mielestäni lähempänä tuoreiden mustikoiden makua kuin sellaisenaan sulatetuilla mustikoilla. Toisaalta mustikoiden sulattaminen ensin mikrossa on kätevä tapa nopeuttaa valmistumista.

Mustikkarahka

200 g pakastemustikoita

2 dl kuohukermaa (200 g)

1 purkki maitorahkaa (200 g)

½ dl sokeria (n. 43 g)

2 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria (TAI ½ tl vaniljajauhetta TAI 1 vaniljatangon siemenet)

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon loput ainekset. Anna rahkan olla huoneenlämmössä tai jääkaapissa, kunnes mustikat ovat sulaneet, sekoita sitten tasaiseksi. Huoneenlämmössä minulla sulaminen kesti ½ – 1 tuntia. Jos haluaa rahkan heti valmiiksi, mustikat voi sulattaa ensin mikrossa, sitten sekoittaa kermavaahtoon kaikki ainekset, jolloin rahkan voi tarjota jo heti.

Tähän mustikkarahkaan käytin tänään 16.1.2020 purkin maitorahkaa, jolla oli parasta ennen -päiväys 3.7.2019 eli yli puoli vuotta sitten:

Koska rahka oli säilytetty koko ajan jääkaapissa avaamattomana, se oli säilynyt hyvin vielä yli puoli vuotta parasta ennen -päiväyksen jälkeenkin. Siitä tuli yhtä hyvä mustikkarahka kuin tuoreemmastakin rahkasta tehtynä, ja kaikki meni, vaikka mieluusti olisin halunnut syödä sitä vielä huomennakin. Hapanmaitotuotteiden kanssa ylipäätään en vahdi päiväyksiä, vaan säilytän avaamattomia hapanmaitotuotteita yleensä jääkaapissa, kunnes ne tulevat käytetyiksi. Mutta avatut pyrin käyttämään muutaman päivän tai viimeistään viikon sisällä, koska avattuihin tulee ajan myötä hometta. Kuohukermaa ja maitoa taas käytän yleensä surutta vielä muutaman päivän parasta ennen -päiväyksen jälkeen, kunhan ne on säilytetty jääkaapissa eivätkä ole olleet päiväkausia avattuina. Tämänkertaiseen rahkaan käyttämälläni kuohukermalla oli parasta ennen eilen. Ennen tätä rahkaa kerkesin käyttää samaa kermapurkkia aurajuustoperunoihin ja nyhtöpossupastaan.

Muita hyviä jälkiruokia:

Vadelmasiirappi pakastevadelmista

Pakastimessani oli vielä reilu kilo viimevuotisia pakastevadelmia:

Vuoden vanhoille pakastevadelmille suosikkikäyttöni ovat vadelmamehu ja vadelmasiirappi. Mehusta ei nyt ollut kotonani pulaa muutenkaan, joten päätin tehdä vadelmasiirapin. Olen tehnyt ennenkin vadelmasiirappia tällä reseptillä: https://www.allrecipes.com/recipe/235283/raspberry-syrup-for-drinks/

Katso myös: Siemenetön vadelmahillo

Googlasin, että 1 cup raspberries on 125 grammaa. Minulla oli vadelmia 1310 grammaa, joten suhteutin tuon reseptin muut ainesosamäärät sen mukaan. Kirjoitan koko reseptin auki tähän:

Vadelmasiirappi pakastevadelmista (voi tehdä isomman tai pienemmän määrän, kunhan ainesosien suhteet pysyvät suunnilleen samoina)

1300 grammaa pakastevadelmia

1400 grammaa sokeria

15 dl vettä

Sekoita isossa kattilassa vesi ja sokeri. Kuumenna välillä sekoittaen, kunnes sokeri on liuennut. Lisää jäiset vadelmat ja kiehauta. Sitten kun on kiehunut sen verran aikaa, että kaikki vadelmat voi murskata, ota kattila pois levyltä. Survo vadelmat perunasurvimella. Jätä hautumaan vähintään tunniksi. Sitten siivilöi tiheän siivilän läpi. Painele lusikalla kaikki nesteet ulos. Siirrä purkkeihin säilytystä varten. Jääkaapissa säilyy yleensä puhtaissa tiiviissä purkeissa viikkoja, mutta jos kuukausia aikoo säilyttää, suosittelen pakastamaan. Kertaalleen pakastetuista vadelmista tehdyn siirapin voi turvallisesti pakastaa, koska vadelmat on kypsennetty välissä.

Ylläolevat kuvat: Ensimmäisessä kuvassa jäiset vadelmat kylmässä vedessä. Toisessa kuvassa sama seos kiehahtaneena. Kolmannessa kuvassa seos murskattuna perunasurvimella. Neljännessä kuvassa seos siivilöitynä ja lusikalla paineltuna siivilän läpi. Viidennessä kuvassa lasipurkkeihin kaadetut vadelmasiirapit ja siivilään jäänyt mäski. Kuudennessa kuvassa purkit suljettuina ja laputettuina.

Aiempi kokemukseni vadelmasiirapeista kertoo, että se säilyy jääkaapissa hyvin. Viimeksi se oli jääkaapissa kuukausia pilaantumatta, kunnes loppui. Nyt kuitenkin vadelmasiirappia on isompi määrä, ja tuo isompi purkki saattaa olla koskemattomana jääkaapissa pitemmänkin aikaa. Itse vadelmasiirapissa on niin paljon happoa ja sokeria, että jos pilaantumista tapahtuu, se on todennäköisesti vain pintahometta. Pintahomeen estämiseksi kaadoin tuohon isompaan purkkiin vadelmasiirapin päälle reilun kerroksen sulatettua mautonta hajutonta kookosöljyä. Se kovettuu näppärästi heti vadelmasiirapin päälle tehden vadelmasiirapista ilmatiiviin, eikä se siksi pääse homehtumaan. Kookosöljyn sijaan voisi käyttää muutakin jääkaappilämpötilassa kovettuvaa mutta leikattavaa rasvaa, mutta kookosöljy oli ainoa sellainen, mitä minulla nyt sattui olemaan mauttomana versiona, eli sellaisena, josta ei tule vadelmasiirappiin ylimääräisiä makuja.

Kovettuvan rasvan käyttö ilmatiivistämiseen on idea, jonka sain kirjasta Art of Fermentation (kirjoittanut Sandoor Katz). Olen tiennyt asiasta jo kauan, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa sovellan kyseistä tietoa käytäntöön. Sitten kun tuon vadelmasiirappipurkin haluaa ottaa käyttöön, pitäisi vain ottaa pois se kovettunut rasvakansi, jonka voi tarvittaessa sulattaa ja kaataa päälle uudestaankin käytön jälkeen.

Alla olevassa kuvassa näkyy pari tuntia jääkaapissa olemisen jälkeen, kuinka valkoinen rasvakerros on kovettunut vadelmasiirapin pintaan tehden siirapista ilmatiiviin. Nyt vadelmasiirappia ei pystynyt hölskyttämään eikä liikuttamaan ollenkaan, koska ylimääräistä ilmatilaa ei ollut.

Mihinkä sitten käytän vadelmasiirappia? Suosikkikäyttötapani vadelmasiirapille ovat vaniljajäätelön kastikkeena ja vadelmajuustokakun ainesosana niin, että vadelmasiirapilla korvataan reseptissä olevat vadelmat ja sokeri. Pakastevadelmista tehdyissä juustokakuissa usein on ärtsynhappamia vadelman palasia ja joskus jopa kitkeriä vadelman siemeniä, mutta kun kokonaisten pakastevadelmien sijaan käyttää vadelmasiirappia, jossa sokerilla on ollut hyvin aikaa maustaa vadelma makeaksi, saadaan ihana makea vadelman maku ilman happamia tai kitkeriä sattumia tai taustamakuja. Vadelmasiirappi on hyvää myös puuron päällä ja pirtelöissä.

Päivitys 8.12.2019:

Tämän vadelmasiirapin viimeiset pari desilitraa alkoivat haista homehtuneilta marraskuussa, joten jouduin heittämään ne loput pois. Kaikki vadelmasiirapit olivat koko tuon ajan jääkaapissa tekopäivästä 21.7.2019 lähtien. Poisheittämisvaiheessa kyseinen purkki oli ollut ilman sitä kookosöljytiivistettä useamman kuukauden. Jatkossa ei siis varmaan kannata tehdä näin isoa satsia vadelmasiirappia kerralla, vaan mieluummin vaikkapa puolet tuosta määrästä. Eli jatkossa jos minulla on jääkaapissa 1.3 kg vadelmia, parempi tehdä vadelmasiirapiksi vain korkeintaan puolet ja jättää loput vadelmat pakastimeen säilytykseen. Toinen vaihtoehto on pakastaa ylimääräiset vadelmasiirapit.

Mehu sekalaisista pakastemarjoista keittämällä ilman mehumaijaa

Itsetehtyä mehua sekalaisista pakastemarjoista.

Keittelin vähän sekamehua viimevuotisista pakastemarjoista. Laitoin kattilaan yhden rasiallisen puolukkaa, yhden mansikkaa ja yhden pussillisen mustikkaa (suoraan pakkasesta, sulattamatta). Peitin vedellä, kiehautin, keitin 10 min, siivilöin. Laimensin ja sokeroin nyt niin, että tuli kannulliseen 170 g mehua, vettä niin että on yhteensä nestettä 1500 g, ja sokeria 150 grammaa. Tuli hyvän makuista, mutta jatkossa tämän mehusatsin kanssa taidan laittaa ehkä vähän enemmän mehua suhteessa veteen. Ehkä 250 grammaa mehua kannulliseen niin, että nestettä on yhteensä 1500 g. Tätä ”tiiviste”mehua tuli nyt jotain kaksi litraa, ja valmiiksilaimennettua tein nyt jääkaappiin kaksi 1.5 L:n kannullista. Koska mehussa on mukana puolukkaa sen verran, että se tiivisteessä maistuu selvästi, nämä tiivistemehut todennäköisesti säilyvät jääkaapissa, kunnes tulevat käytetyiksi pois.

Päivitys 16.7.2020

Mehu sekalaisista pakastemarjoista kattilassa keittämällä

pakastemarjoja (voi olla kokonaisia tai paloiteltuja, mukana voi olla myös survosta tai sosetta, mukaan sopii myös omena ja raparperi – ei haittaa, jos mukana on marjapensaan lehtiä, oksia tai muita marjapensaan omia roskia)

vettä

Laita pakastemarjat kattilaan, mieluiten jäisinä suoraan pakkasesta. Lisää kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia.

Siivilöi kaatamalla seos tiheään siivilään, jonka alla on puhdas kattila ottamassa valuvaa mehua vastaan. (Siivilän voi halutessa vuorata puhtaalla harsokankaalla, jos haluaa mehusta ehdottoman kirkasta. ) Mieluiten älä sekoittele äläkä painele siivilässä olevaa massaa, jottei mehuun tulisi sameutta, vaan anna valua rauhassa, kunnes mehua ei enää tipu, esimerkiksi puoli tuntia. Siivilän läpi valunut läpi on makeuttamatonta mehutiivistettä. Siivilään jäänyttä massaa ei tarvita tässä reseptissä.

Jos mehua tuli enemmän kuin mitä ehditään käyttää jääkaapista esimerkiksi viikon kuluessa, maun säilymisen vuoksi kannattaa pakastaa ylimääräiset mehut. Pakastemarjoista keittämällä tehty mehu sopii pakastamiseen, vaikka marjat ovatkin kertaalleen pakastettuja, koska marjat on kypsennetty välissä. Kylmäpuristettua pakastemarjoista tehtyä mehua sen sijaan en pakastaisi.

Lähiaikoina kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut kannattaa laimentaa ja makeuttaa sopivaksi ja antaa makujen tasoittua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten yön yli. Sekalaisista marjoista tehdylle mehulle löytää sopivan sekoitussuhteen helpoiten kokeilemalla ja maistamalla. Kun mukana on happamia marjoja, aloitan yleensä kokeilun lähtökohdasta 1:5, eli 1 osa mehua ja 5 osaa vettä. Sitten kun mehun ja veden seos ei maistu minun suussani liian happamalta, koen oikean sekoitussuhteen löytyneen. Sitten sekoitan siihen sopivasti laimennettuun mehuun sokeria 100 grammaa (1 1/5 dl) per 1 litra sopivaksi laimennettua mehua. Sekoittamisen jälkeen siirrän kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut jääkaappiin tasaantumaan, kun taas kuumana juotavat ovat yleensä riittävän tasaisia heti kuumana sekoittamisen jälkeen.

Alla kuvia mehun keittämisestäni sekalaisista pakastemarjoista kesällä 2020. Tällä kertaa sekalaisina pakastemarjoina on puolukoita, punaherukoita, mustaherukoita ja puolukkasurvosta.