Pekonipizza, pellillinen ja toinenkin – uunissa kypsennetystä pekonista

Jääkaapissa oli kaksi pakettia pekonia, joilla oli viimeinen käyttöpäivä tänään. Ensimmäisenä tuli mieleeni tehdä kaksi pellillistä pekonipizzaa, joten menin sillä. Yhteen pellilliseen pizzaa menee kätevästi yksi pellillinen pekonia, kun ei lisää muita täytteitä. Pizzoista tuli mahtavan mehevää, maukasta ja umamista. Tällainen rasvainen savustettu lihajaloste pizzassa antaa minulle sellaisen fiiliksen, että maistuu, näyttää, tuntuu ja tuoksuu ihan Oikealta Pizzalta.

Pizzapohja kahteen pellilliseen
1 litra vehnäjauhoja (650 g)
4 dl vettä
25 g hiivaa (tai 1 pussi kuivahiivaa)
1 tl suolaa
100 g sulatettua voita
Lämmitä hiiva kädenlämpöiseksi (tai 42-asteiseksi, jos käytät kuivahiivaa). Murenna veteen tuorehiiva (tai sekoita kuivahiiva puoleen jauhoista). Sekoita mukaan suola. Alusta mukaan jauhot. Alustamisen loppuvaiheessa sekoita käsin mukaan voisula sen lämpöisenä, että se ei polta sormia.
Pekonipizza kaksi pellillistä, uunissa kypsennetystä pekonista
Pizzataikina kahteen pellilliseen kuten edellä
Pizzan tomaattikastike kahteen pellilliseen
2 pakettia pekonia
n. 700-800 g juustoraastetta tai maun mukaan
Levitä pekoniviipaleet leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 10 minuuttia, tai kunnes pekoniviipaleet ovat käpristyneet vain hieman. Rapeaksi asti ei tarvitse tässä vaiheessa tulla, koska ne kypsyvät vielä lisää pizzan päällä. Älä imeytä ylimääräisiä pekonin rasvoja talouspaperiin, vaikka joissakin ohjeissa neuvotaankin niin tekemään, vaan maukkaimman lopputuloksen saamiseksi kaikki pekonin rasvat kannattaa laittaa pizzaan (tai jos ei pizzaan, niin kannattaa säästää ne jonkin muun ruuan maun parantamista varten).
Voitele puhdas uunipelti. Voitelussa kannattaa käyttää mahdolliset pekonin kypsentämisestä irronneet rasvat ja nesteet, ja lisäksi vähän voita. (Vaihtoehtoisesti voi voidella pellin pelkällä voilla, ja kaataa pekonista irronneet jutut vasta päällimmäiseksi pizzan päälle ennen paistoa.) Levitä puolet kohonneesta taikinasta voidellulle pellille käsin. Levitä päälle puolet tomaattikastikkeesta. Ripottele päälle juustoraastetta. Leikkaa pekonit paloiksi, ja levitä puolet pekonipaloista pizzan päälle. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla noin 12 minuuttia, tai kunnes reunat ovat saaneet vähän väriä ja juusto on sulanut, mutta mikään ei ole vielä palanut. Toista sama toisella uunipellillä, lopulla taikinalla, lopulla tomaattikastikkeella, lopulla juustolla ja lopulla pekonilla.
Ylimääräiset pekonipizzat voi pakastaa esim. paloina.

Nyt ensimmäisen pellin voitelin pekonista irronneilla rasvoilla ja nesteillä. Toisen pellillisen voitelin pelkällä voilla. Lopputuloksena tykkäsin ensimmäisestä pellillisestä paljon enemmän, vaikka molemmat pellilliset olivat tosi hyviä. Pekonimehuja imeneen pizzan reunat maistuivat umamisilta niin suuressa määrin, että olisi voinut luulla taikinan olevan juureen tehty, vaikka sitä se ei ollut. Toisenkin pellillisen pizzan reunoissa toki oli umamia (sekä voista taikinassa että hiivasta), mutta nyt kun samasta taikinasta tehtyjä maistelin rinnakkain, pekonimehuja imeneen pizzan reunat olivat selvästi maukkaampia. Pekonimehu ei vain itsessään ollut nyt tarpeeksi rasvapitoista voiteluun, minkä huomasin siitä, että kyseisestä pellillisestä reunat eivät irronneet yhtä helposti kuin voilla voidellusta. Niinpä jatkossa voitelisin ensimmäisen pellillisen sekä voilla että pekonimehulla.

Ensimmäiseen pellilliseen nyt tuli juustoksi 375 grammaa Oltermannia, jota sattui sen verran olevan paketissa jäljellä. Toiseen pellilliseen tuli 420 grammaa Arla Tolkuton Cheddar -juustoa, jota puolestaan sattui olemaan paketissaan sen verran jäljellä. Cheddarin maku maistui toisessa pellillisessä selvästi ja yleensä tykkäänkin cheddarin mausta, mutta tällä kertaa juuri näissä pizzoissa tykkäsin enemmän miedommasta juuston ominaismausta.

Toinen pellillinen 12 minuutin paistamisen jälkeen.

Muita pizzoja:

Päivitys 7.4.2020:

Nyt on kaikki tämän satsin pekonipizzat syöty. Vaikka tuoreeltaan tykkäsin enemmän siitä pizzasta, missä oli miedomman makuinen juusto, uudelleenlämmitettynä tykkäsinkin enemmän siitä pizzasta, jossa oli voimakkaamman makuinen juusto. Uudelleenlämmityksen jälkeen en enää tunnistanut pizzasta cheddar-juuston ominaismakua, vaan se maku oli muuttunut lähinnä umamipommiksi, josta tykkäsin tosi paljon.

Mustikkarahka pakastemustikoista, kuohukermasta, rahkasta, sokerista

Tämä oli helppo, nopea ja todella hyvänmakuinen jälkiruoka, kun jääkaapissa oli kuohukermaa ja maitorahkaa ja pakastimessa mustikoita. Käytin tätä Apetitin reseptiä muuten, mutta en sulattanut mustikoita etukäteen enkä survonut niitä, ja vanilliinisokerin sijaan käytin vaniljauutetta: https://apetit.fi/reseptit/mustikkarahka/

Pakastemustikoiden maku ja suutuntuma ovat minun kokemusteni mukaan paremmat, jos mustikoita ei sulata etukäteen, vaan antaa niiden sulaa vasta rahkassa. Silloin mustikoiden maku ja rakenne ovat mielestäni lähempänä tuoreiden mustikoiden makua kuin sellaisenaan sulatetuilla mustikoilla. Toisaalta mustikoiden sulattaminen ensin mikrossa on kätevä tapa nopeuttaa valmistumista.

Mustikkarahka
200 g pakastemustikoita
2 dl kuohukermaa (200 g)
1 purkki maitorahkaa (200 g)
½ dl sokeria (n. 43 g)
2 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria (TAI ½ tl vaniljajauhetta TAI 1 vaniljatangon siemenet)
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon loput ainekset. Anna rahkan olla huoneenlämmössä tai jääkaapissa, kunnes mustikat ovat sulaneet, sekoita sitten tasaiseksi. Huoneenlämmössä minulla sulaminen kesti ½ – 1 tuntia. Jos haluaa rahkan heti valmiiksi, mustikat voi sulattaa ensin mikrossa, sitten sekoittaa kermavaahtoon kaikki ainekset, jolloin rahkan voi tarjota jo heti.

Tähän mustikkarahkaan käytin tänään 16.1.2020 purkin maitorahkaa, jolla oli parasta ennen -päiväys 3.7.2019 eli yli puoli vuotta sitten:

Koska rahka oli säilytetty koko ajan jääkaapissa avaamattomana, se oli säilynyt hyvin vielä yli puoli vuotta parasta ennen -päiväyksen jälkeenkin. Siitä tuli yhtä hyvä mustikkarahka kuin tuoreemmastakin rahkasta tehtynä, ja kaikki meni, vaikka mieluusti olisin halunnut syödä sitä vielä huomennakin. Hapanmaitotuotteiden kanssa ylipäätään en vahdi päiväyksiä, vaan säilytän avaamattomia hapanmaitotuotteita yleensä jääkaapissa, kunnes ne tulevat käytetyiksi. Mutta avatut pyrin käyttämään muutaman päivän tai viimeistään viikon sisällä, koska avattuihin tulee ajan myötä hometta. Kuohukermaa ja maitoa taas käytän yleensä surutta vielä muutaman päivän parasta ennen -päiväyksen jälkeen, kunhan ne on säilytetty jääkaapissa eivätkä ole olleet päiväkausia avattuina. Tämänkertaiseen rahkaan käyttämälläni kuohukermalla oli parasta ennen eilen. Ennen tätä rahkaa kerkesin käyttää samaa kermapurkkia aurajuustoperunoihin ja nyhtöpossupastaan.

Muita hyviä jälkiruokia:

Uunimunakasta päiväystuotteista ja tähteistä

Tänään oli sellainen tilanne, että jääkaapissani oli kaksi pakettia mozzarellaa, joilla on viimeinen käyttöpäivä tänään:

Sattui olemaan myös muita aineksia, joille oli hyvä jotain tehdä:

Kuvassa tuoreehkoa osittain jo nahistunutta basilikaa, ne viimeisen käyttöpäivän mozzarellapaketit, maitopurkki, jolla on parasta ennen huomenna, varsisipuli-voikastiketta, keitettyjä varhaisperunoita ja kananmunia, joilla on parasta ennen huomenna.

Näistä aineksista tuli sitten mieleeni, että teenpä uunimunakkaan, johon käytän näitä kaikkia. Uunimunakkaissa lunttaan yleensä kananmunan, nesteen ja suolan määrät tästä Hellapoliisin ohjeesta: https://www.hellapoliisi.fi/pikkusuolaiset/kinkku-uunimunakas/

Nyt aloitin puolittamalla ohjeen. Eli piti tulla 5 kananmunaa, 1.5 dl maitoa, ½ tl suolaa ja lisäksi ne ainekset, mitä piti saada käytettyä. Laitoin varsisipuli-voikastikkeen sulamaan hellan levylle, joka oli säädetty pienimmälle ei-nollalle. Sillä aikaa kuorin ja pilkoin varhaisperunat, ja laitoin ne voideltuun uunivuokaan. Pilkoin myös tuoretta basilikaa sen verran, kuin tuntui olevan sopiva tähän määrään, eli yksi ruokalusikallinen. Siirsin pilkotut basilikat pilkottujen perunoiden päälle uunivuokaan. Siivilöin sulaneen varsisipuli-voikastikkeen ja pilkoin varsisipulit pienemmiksi. Siirsin pilkotut varsisipulitkin perunoiden päälle. Siinä vaiheessa näytti tältä:

Se pieni kattila oli siinä vaiheessa vapautunut, joten rikoin ne 5 kananmunaa tiskien säästämiseksi juuri siihen kattilaan, ja punnitsin sekaan 150 grammaa maitoa. Mittasin sekaan puoli teelusikkaa suolaa. Vispasin koko homman tasaiseksi, ja kaadoin uunivuokaan perunoiden ja muiden päälle:

Sitten avasin mozzarellapaketin, ja kaadoin siitä nesteet pois. Aloin repiä mozzarellaa tuon munajutun päälle. Tarkoituksenani oli käyttää tähän molemmat paketit mozzarellaa, joiden parasta ennen on juuri tänään, mutta huomasin tässä vaiheessa, että ei ne molemmat sovi tähän määrään. Käytin sitten tähän vain yhden paketin, ja kaadoin ne sulaneet siivilöidyt voikastikkeet päälle.

Allaolevissa kuvissa ensimmäisessä on kokonaisuus ennen voikastiketta. Toisessa kuvassa on siivilöity sulatettu voikastike. Kolmannessa kuvassa voikastike on kaadettu päälle. Tuon näköisenä se sitten meni 200-asteiseen uuniin.

Tuon ollessa uunissa päätin tehdä vielä toisenkin samankokoisen uunimunakkaan, jotta saisin siihen käytettyä sen toisen mozzarellapaketin. Kananmunia, maitoa ja tuoretta basilikaa oli vielä jäljellä, joten se tuntui hyvältä idealta. Varhaisperunat ja voikastikkeet menivät kaikki ensimmäiseen munakkaaseen, joten katsoin jääkaapista, mitäs sitten laittaisin sattumiksi tähän toiseen munakkaaseen. Löysin sieltä herkkusieniä, joten päätin käyttää niitä.

Otin sitten toisen samanlaisen pyöreän uunivuoan, ja voitelin sen. Siinä samassa pienessä kattilassa vispasin sekaisin toiset 5 kananmunaa, 150 grammaa maitoa ja ½ tl suolaa. Kaadoin munaseoksen siihen voideltuun uunivuokaan. Silppusin loput tuoreehkot basilikat, joita oli 2 grammaa. Laitoin ne munaseoksen päälle. Revin siihen päälle sen jäljelläolevan paketin mozzarellaa. Viipaloin herkkusieniä, ja asettelin niitä päälle sen verran, kuin mahtui yhteen kerrokseen. Kun ei enää viipaleita mahtunut, jäljelläolevan herkkusienen pilkoin ja asettelin niin, että mahtui yhteen kerrokseen. Kokonaisuus oli tämän näköinen ennen uuniin laittoa:

Hellapoliisin ohjeessa paistoajaksi sanotaan 20 minuuttia. Siinä ajassa tuossa vuoassa ei kuitenkaan tule herkullista ruskeaa pintaa, joten minä paistan niin kauan, että pinta on sen näköinen kuin haluan. Nyt siinä meni molempien uunimunakkaiden tapauksessa 35 minuuttia. Tämän näköisiä ne olivat silloin, kun julistin ne valmiiksi:

Lisäksi tein salaattia aineksista, mitä sattui olemaan. Nyt siihen tuli ruukkusalaattia, romainesalaattia, persiljaa, kurkkua ja appelsiinia. Olin sellaiseen salaattiin nyt hyvin tyytyväinen varsinkin, kun otin omaan annokseeni reilusti makeaa appelsiinia. Uunimunakkaita otin molempia. Molemmat olivat mielestäni todella hyviä. Mozzarella ja tuore basilika tekivät mielestäni nyt uunimunakkaista todella ihania. Varhaisperunat ja sienet olivat tässä nyt vain sivuroolissa, mutta hyvä se oli niitäkin saada käytettyä ennen kuin pilaantuvat. Vesipuhvelimozzarellan ominaismaku mielestäni korostui tässä uunimunakkaassa enemmän kuin esimerkiksi pizzassa, joka minulla ensimmäisenä tuli mieleen mozzarelloista, jotka pitäisi äkkiä käyttää pois. Luulen kuitenkin, että tämä ruoka maistuisi hyvin myös lehmänmaitomozzarellasta tehtynä. Tuore basilika antoi sellaista ihanaa pestomaista makua. Tällaisia teen ehdottomasti toistekin, jos vastaavanlainen tähde- ja päiväystilanne tulee.

Päiväyskermasta kotitekoista vaniljajäätelöä

Jääkaapissani oli 5 desilitran purkki kuohukermaa, jonka parasta ennen -päivämäärä on tänään. Mielestäni parasta, mitä siitä voi tehdä, on kotitekoinen vaniljajäätelö. Toki voi tehdä muitakin jäätelöitä, mutta minä olen mieltynyt kotitekoisista jäätelöistä eniten juuri vaniljajäätelöön. Eniten ehkä siksi, koska kotitekoisista jäätelöistä juuri vaniljajäätelö on se, joka kruunaa monen jälkiruuan. Esimerkiksi mustikkapiirakka, kaura-mustikkapaistos, suklaakakku, marjakiisselit, makeat marjat sellaisenaan, hedelmät sekä uunibanaanit maistuvat aivan ihanilta kotitekoisen vaniljajäätelön kanssa. Kotitekoisista jäätelöistä vaniljajäätelö on mielestäni myös helpoin tehdä, siinä helpoiten onnistuu, ja siitä helpoiten saa senrakenteista, jota on helppo kauhoa irti suoraan pakkasesta. Vaniljajäätelöksi tekeminen on mielestäni aivan loistavan nerokas tapa säilöä kuohukermaa sellaiseen muotoon, että sitä on helppo käyttää vähän aina silloin kuin siltä tuntuu ilman tarvetta nauttia koko hommaa lyhyen ajan sisällä.

Ylhäällä on kuvia jäätelömassan pyörimisestä jäätelökoneessa alusta loppuun (massa on nyt keltaisempaa kuin tavallisesti, koska munat olivat naapurista). Paras vaniljajäätelö tulee minun mielestäni tällä ohjeella: 5 dl kuohukermaa, 6 kananmunan keltuaista, 125 g sokeria, loraus vaniljauutetta. Vaniljajäätelöohjeita on monenlaisia: joissakin kuumennetaan, joissakin vain vatkataan. Tässä minun suosikkiohjeessani mitään ei kuumenneta, vaan vain vatkataan, sekoitetaan, ja pyöritetään jäätelökoneessa. Eli kermat vatkataan sokerin ja vaniljauutteen kanssa, keltuaiset vatkataan, ainekset sekoitetaan ja pyöritetään jäätelökoneessa, kunnes on valmiin jäätelön näköistä. Minun kokemukseni kuumennettavista jäätelöresepteistä on, että niistä helposti tulee kivikovia pakkasessa, joten mieluummin jätän kuumennukset väliin. Joissakin jäätelöohjeissa myös osa jäätelöstä korvataan maidolla, mutta minun kokemukseni mukaan sekin lisää riskiä sille, että jäätelö olisi pakastettuna kivikovaa. Vaniljaa voi käyttää toki muissakin muodoissa kuin uutteena, mutta minä olen tykästynyt juuri siihen makuun, mikä tulee vaniljauutteesta.

Vaniljajäätelö jäätelökoneella
5 dl kuohukermaa
6 kananmunan keltuaista
125 g sokeria
1-2 tl vaniljauutetta
Vatkaa kerma vaahdoksi sokerin ja vaniljauutteen kanssa. Vatkaa eri kulhossa keltuaiset vaaleaksi ja kuohkeaksi. Yhdistä kerma- ja keltuaisvaahdot keskenään. Kaada seos jäätelökoneeseen ja valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeiden mukaan.

Pekonia, paistettuja munia, paahtoleipää ja kombuchaa

Jääkaapissamme oli paketti pekonia, jolla on viimeinen käyttöpäivä huomenna. Puolisoni päätti paistaa sen tänään aamiaiseksi, jottei se unohdu pilaantumaan. Lisäksi hän paistoi pekoninpaistosta jääneessä rasvassa kananmunia, joiden parasta ennen -päiväys on huomenna. Niitä sinänsä ei ollut kiirettä käyttää, sillä ne säilyvät yleensä viikkoja parasta ennen -päiväyksen jälkeen, mutta yli kuukauden vanhoja olen joutunut joskus heittämään pois kellutustestin jälkeen.

Tällaisella aamiaisella tykkään syödä lisäksi paahtoleipää, jota säilytän pakastimessa niin kauan kunnes loppuu. Nykyisessä paahtoleipäpussissa lukee parasta ennen 27.2, joten se on varmaan ostettu joskus tammi- tai helmikuussa ja pakastettu silloin. Nyt heitin suoraan pakastimesta paahtimeen ja paahdoin leivänpaahtimeni asetuksella 4, jolloin tuli minun makuuni sopiva paahtotulos.

Maistuipa nyt hyvin pitkästä aikaa pekoni, paistettu kananmuna ja paahtoleipä. Varsinkin, kun ei tarvinnut itse tehdä muuta kuin paahtaa leipä ja voidella se 🙂

Ruokajuomaksi join nyt, niin kuin kaikilla muillakin aterioilla, joilla olen viime vuosina syönyt kotona, vedellä laimennettua kombuchaa. Nyt tuli mieleen ottaa siitä kuvakin, kun puoliso laittoi juuri uuden sokeroidun tee-erän hautumaan seuraavaa kombuchasatsia varten:

Yllä vasemmassa kuvassa tee hautumassa kombuchaa varten. Oikeanpuoleisessa kuvassa kombuchajuomani, jonka olen laimentanut vedellä omaan makuuni sopivaksi. Kuten kuvasta näkyy, laimennan kombuchaa todella paljon vedellä, ja juuri niin se on minun mielestäni hyvä. Kuvassa näkyvässä laimennussuhteessa juon kombuchaa sekä ruokajuomana että janojuomana. Tuollainen maistuu mielestäni paremmalta kuin vesi sellaisenaan, ja koen sen myös sammuttavan janon vettä paremmin. Maun voisin kuvailla olevan vesi raikastettuna, jossa mukana aavistus hedelmäisyyttä. Jos taas laitan enemmän kombuchaa suhteessa veteen kuin normaalisti, happamuustaso nousee jo sellaiseksi, mistä en pidä, minkä voi tasapainottaa sokeroimalla, mutta minun ei tee mieli juoda jatkuvasti makeita juomia.

Silloin tällöin kuitenkin olen tehnyt ”kombuchamehua” sekoittamalla kombuchaa veteen ehkä tuplasti sen verran kuin normaalisti ja sokeroimalla. Tällöin olen laittanut 1 osa kombuchaa, 4-5 osaa vettä ja sokeria 10 grammaa per desilitra, ja antanut tasoittua jääkaapissa yön yli. Tuoreesta kombuchasta tehtynä kyseinen ”mehu” maistuu tasoittuneena säilykepersikalta, ja etikoituneesta kombuchasta tehtynä monipuolisen hedelmäiseltä ja raikkaalta. Etikoituneille kombuchoille en itse asiassa olekaan keksinyt muuta hyvää nautintokäyttöä kuin ”mehuksi” tekeminen eli sopivasti laimentaminen ja sokeroiminen (samassa suhteessa laimennan ja sokeroin muuten myös monia kotitekoisia marjamehuja, joita teen silloin, kun on ylimääräisiä marjoja). Hyvää käyttöä etikoituneelle kombuchalle on myös vessanpöntön pesu ja kalkkeumien liuotus, joihin se toimii kuin etikka, mutta ei löyhkää.

Meillä on ollut kombucha ehkä jotain 5 vuotta. Silloin ostettiin jostakin ekokaupasta Karma Kombucha -niminen pakkaus, jolla kombucha lähti alkuun. Nykyään kombuchamme on jo aika iso, ja siitä on välillä leikattu paloja irti ja tehty siitä karkkeja Art of Fermentation -kirjan ohjeen mukaan. Kyseiset karkit maistuvat omenaisilta. Itse kombuchajuoman maku oli alussa omenainen, mutta nykyään persikkainen.

Itsetehty kombucha oli minulle sellainen, johon ihastuin heti ensimaistamisella. Silloin kombucha oli vielä tosi pieni ja nestemäärä suhteessa kombuchasienen määrään todella suuri, joten silloin kombuchaa ei tarvinnut laimentaa ollenkaan, vaan se oli sellaisenaan hyvää juotavaa, joka silloin mielestäni maistui raikkaalta jääteeltä. Kombuchan kasvaessa aloin kaivata vähitellen enemmän laimennusta, ja nyt viime vuosina olen pitäytynyt suurin piirtein laimennussuhteessa 1:10. Päällimmäinen syy, miksi pidän ja pidin heti alusta alken kotitekoisesta kombuchasta, on se, että se tyydyttää minulla raikkaiden juomien kaipuun. Silloin kun en ole kotona ja kombuchaa ei ole saatavilla, tulen tyydyttäneeksi sen raikkaan juoman kaipuun hedelmä- ja marjamehuilla. Kotona, kun kombuchaa on saatavilla, kombucha täyttää sen saman himon, joka minulla on mehuihin, enkä yleensä silloin kaipaa mehuja erikseen. Jos taas sekä kotikombuchaa että hyvää mehua on yhtä aikaa saatavilla, juon yleensä ruokajuomaksi mieluummin kombuchaa ja makeat mehut sitten aterian jälkeen, jos tekee mieli.

Kaupasta ostetut valmiit kombuchat eivät ole olleet minun makuuni. Niissä on sellainen ärhäkkä liian vahva maku, josta en pidä. En ole tosin kokeillut laimentaa niitä yhtä paljon kuin kotikombuchaa. Joka tapauksessa, kodin ulkopuolella en osta niitä kaupan kombuchapulloja, koska niissä tilanteissa laimentaminen ei yleensä ole käytännöllistä.

Tästä ateriasta muuten jäi yksi tähde, jonka aion hyötykäyttää myöhemmin: pekonista irronnut rasva. Kaikki se ei imeytynyt kananmuniin. Kaadoin pekoninpaistorasvan tiheän siivilän läpi mukiin, ja siirsin sen jääkaappiin odottamaan myöhempää käyttöä. Pekoninrasvasta saa hyvää umamia, joka sopii moneen ruokaan. Pekoninrasvassa on kokemukseni mukaan selvästi enemmän umamia kuin voissa ja vielä paljon merkittävämmin enemmän kuin öljyissä.