Jääkaappi alkoi näyttää aika tyhjältä. Eiliseltä siellä oli jäljellä vielä paistettua halloumia (jota silloin söin salaatin kanssa: https://ruokaideat.com/2019/06/06/halloumisalaattia-ja-itseleivottua-leipaa-pakkasesta/) ja joltain super aiemmalta päivältä (en muista montako päivää siitä on, mutta nolon monta kuitenkin) keitettyä makaronia, jota lapset olivat silloin toivoneet. Katselin, että noista tähteistähän saisi aterian aikaiseksi, mutta kaipaisin siihen jotain vihreää lisäksi. Piha oli vihreää täynnä, ja maistelin sieltä voikukan lehtiä. Kaikki nuorimmatkin ja sileälaitaisimmat voikukan lehdet maistuivat aivan liian kitkeriltä minun suuhuni, joten jätin ne pihalle. Huomasin kuitenkin pihalla miehen istuttaman mintturuukun, joka oli kasvanut hyvin. Maistoin sitäkin ja se oli hyvää, joten sitä otin mukaan keittiöön.

Kuitenkin se pelkkä minttu ei minulle nyt riittänyt tähän ruokaan vihreäksi, joten kaivelin sitten pakastinta. Sieltä käteni tarttui parsakaaliin. Kaadoin pussista vähän parsakaaleja kuumalle paistinpannulle, jossa oli nokare voita. Annoin niiden sekoittamatta olla levy täysillä, kunnes alapuoli oli ruskistunut, ja sitten vasta sekoitin. Kun parsakaalit olivat kypsiä, maustoin parsakaalit suolalla, mustapippurilla ja hunajalla. Hunajaa tuli nyt sellainen kukkurallinen jälkiruokalusikallinen per kuvassa näkyvä annos.

Kylmät eilen kypsennetyt halloumit pilkoin kuutioiksi ja sekoitin lautasella kypsän makaronin kanssa, ja lämmitin annoksen mikrossa. Siihen päälle sitten kaadoin ne ihanan hunajaiset parsakaalit ja revin tuoreita mintun lehtiä päälle.

Kokonaisuus oli yksinkertainen ja maukas, ennen kaikkea hunajan ansiosta, mutta oli se tuore minttukin kiva raikas piriste kokonaisuudessa. Kesken syömisen kaavin vielä pannulta loputkin hunaja-voiliejut annoksen päälle, koska siitä tuli niin ihanaa makua. Oli oikein mukava yksinkertainen, nopea ja maistuva ateria tähän hellepäivään.

Tällä aterialla vahvistui käsitykseni siitä, että hunajaiset kasvikset + suolainen juusto = hyvää ruokaa. Makaronikin meni kivasti siinä seassa neutraalina imijänä ja ruokaisuuden lisääjänä.

Tuoretta minttua meillä tosiaan kasvaa takapihalla, mutta tulen käyttäneeksi sitä aika harvoin. Tiedän sen sopivan vain kasvisruokiin, jälkiruokiin ja lammasruokiin. Lammasta minulla kuitenkaan harvoin edes on, ja kasvisruokiin ja jälkiruokiin en ole vain muistanut sitä pihalta hakea. Olipa hyvä, että tällä kertaa satuin ne huomaamaan, koska tällaiseen ruokaan ne sopivat oikein hyvin ja antoivat sellaista kaivattua tuoretta raikasta makua. Muitakin kaupan yrtti- ja salaattiruukkuja pihallemme on istutettu, mutta tähän mennessä vain minttu on menestynyt ilman yrittämistä.