Uunissa paahdettu parsakaali

Uunissa kypsennettyä parsakaalia ja texmex-kanapastaa.

Uuniparsakaali on helppo kasvislisuke. Muihin parsakaalin kypsennystapoihin verrattuna uunissa tulee tiiviimpi ja paahteisempi parsakaalin maku. Uunissa paahdettu parsakaali onnistuu myös parhaat päivänsä nähneestä vähän kellastuneesta parsakaalista, kunhan ei ole vielä hometta. Näissä kuvissa oleva parsakaali sattui olemaan 8 päivää aiemmin.

Uuniparsakaali

1 parsakaali

öljyä (n. 4 rkl)

suolaa

Huuhtele parsakaali ja kuivaa se hyvin. Leikkaa parsakaalin varresta kova alaosa pois, yleensä noin pari senttiä. Murra käsillä parsakaalin kukinnot irti. Leikkaa varsi ohuiksi viipaleiksi. (Jos parsakaalissa on lehdet jäljellä, säästä ne johonkin muuhun ruokaan, kuten esim. wokkityyppisiin tai muihin pannulla paistettaviin ruokiin. Uunissa muiden osien kanssa parsakaalin lehdet herkästi palavat ennen kuin muut osat ovat valmiita.)

Ota uunipelti ja laita sen päälle leivinpaperi. Laita siihen parsakaalipalaset mielellään niin, että isoimmat palat ovat reunoilla ja pienimmät palat keskellä ja palat mieluiten eivät koske toisiinsa. Laita kippoon öljyä ja töpöttele sitä pullasudilla parsakaalipalojen päälle niin, että kaikkiin parsakaalipaloihin tulee öljyinen pinta. Ripottele suolaa päälle.

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes näkyy jotain ruskistumista pinnassa ja parsakaalit ovat kypsiä, eli haarukka menee niistä helposti läpi. Minun uunissani sopiva aika sille on 20 minuuttia.

Vinkki:

Paahtamisen jälkeen uuniparsakaalit voi halutessa maustaa, mutta maukasta ilmankin. Paahdettujen parsakaalipalojen päälle voi halutessa lisätä esimerkiksi yhtä tai useampaa näistä: parmesaaniraaste, sitruunan kuoriraaste, sitruunamehu, pippuri, hunaja.

Parsakaalin kukinnot voi käsin murtamisen sijaan myös leikata veitsellä. Itse kuitenkin suosin käsin murtamista siksi, koska silloin parsakaalista ei irtoile yhtä paljon pientä silppua kuin veitsellä leikatessa.

Joissakin ohjeissa parsakaalin varsi neuvotaan kuorimaan. Itse en ole kokenut sitä tarpeelliseksi uuniparsakaalin tapauksessa. Tämän mukaan parsakaalin varsi olisi tarpeellista kuoria vain, jos se syödään raakana: https://www.theawl.com/2015/04/stalk-the-broccoli/

Muita uunikasviksia:

Paistettu riisi pyttipannun tapaan

Toissapäivänä tein kanakastiketta ja riisiä. Sitä syötiin hyvillä mielin kolmella lounaalla, kunnes kanakastike loppui. Riisin jämistä halusin nyt tehdä pyttipannun tapaan paistettua riisiä, eli makkaran kanssa paistettua riisiä, jonka kanssa syödään paistettu kananmuna. Tämä on siis eräänlainen riisipyttipannu, riisispydäri tai riisipyttis, jossa perunan sijaan on riisin tähteet. Tuli tosi herkullista. Hyödynsin tässä samaa, mitä olin oppinut kiinalaisen paistetun riisin paistamisesta, eli että riisiin annetaan paistua kunnolla ruskistuspintaa, jolloin riisi imee paremmin itseensä makuja. Tässä tapauksessa se maku, jota riisi imi, oli makkaran maku, joka maistui ihanasti koko ruuassa eikä pelkästään makkarapaloissa. Paistettu kananmuna sopi tämän kanssa syötäväksi oikein hyvin.

Paistettu riisi pyttipannun tapaan

keitettyä jäähtynyttä riisiä

makkaraa noin 100 grammaa (1 kpl) per 200 grammaa keitettyä riisiä (2½ dl)

voita paistamiseen noin 2 rkl per 200 grammaa riisiä

kananmunia 1-2 kpl per syöjä + suolaa

Jos riisit ovat jäähtyeessään tarttuneet yhteen, irrottele niitä toisistaan käsillä sen verran, että riisit on helppo levittää koko pannun alueelle.

Kuumenna isolla paistinpannulla voita. Levitä riisit koko pannun alueelle. Paras tulos tulee, kun riisiä on pannulla vain yhdessä kerroksessa niin, että kaikki riisit pääsevät koskemaan pannun kuumaan pintaan. Tarvittaessa riisit voi jakaa useammalle pannulle.

Paista riisejä hieman keskilämpöä (keittolevyn säätö 2/3) kuumemmalla muutama minuutti ilman sekoittamista, tai kunnes riisien alapuoliin on tullut ruskistumista. Sekoita riisejä, sitten paista taas sekoittamatta muutama minuutti ilman sekoittamista. Jatka samalla tavalla, kunnes riiseissä on ruskistumista suurin piirtein joka puolella, mutta mikään ei ole vielä palanut. Täysin ruskeiksi ei tarvitse saada, vaan riittää se ”ruskistumista suurin piirtein joka puolella”. (200 grammalla riisiä isolla paistinpannulla paistoin kolme ”kierrosta”, ja sitten oli tyytyväinen.)

Kun riisit ovat ruskistuneet riittävästi, siirrä ne joko pannun sivuun tai pois pannulta niin, että makkarapalat mahtuvat pannulle yhteen kerrokseen. Anna makkarapalojen lämmetä, ja sekoita ne sitten riisin kanssa sekaisin. Makkarapaloja ei ole tässä ruuassa olennaista paistaa ruskeiksi asti, mutta niinkin voi tehdä, jos tykkää.

Lopussa siirrä riisi-makkaraseos pois pannulta kananmunien paistamista varten. Lisää pannulle tarvittaessa voita tai muuta rasvaa, ja paista kananmunat syöjien haluamaan kypsyysasteeseen. Itse suosin molemmin puolin ruskistettuja kananmunia, joita paistan muutaman minuutin per puoli hieman keskilämpöä kuumemmalla, ja lopussa ripotelen suolaa päälle. Kananmunat voi halutessa paistaa myös eri pannulla, mutta itse tykkään siitä, kun kananmunat imevät itseensä makkaranpaistosta jääneitä makuja.

Vinkki:

* Tämä ruoka on mielestäni herkullinen ihan tällaisenaan, mutta halutessa tähän voi lisätä esimerkiksi sipulia, valkosipulia, sieniä, vihanneksia ja/tai mausteita. Voin sijaan voi paistaa muussakin rasvassa, mutta jos käyttää kasviperäisiä rasvoja, silloin suosittelen lisäämään jotain muita mieleisiä makuja tilalle.

Lisäkkeeksi paistoin tällä kertaa parsakaalia ja paprikaa. Pyrin pilkkomaan parsakaalin ohuiksi ja paprikan suhteellisen pieniksi. Paistoin niitä voissa aina muutaman minuutin sekoittamatta, kunnes oli ruskistuspintaa, sitten sekoitin, paistoin taas muutaman minuutin sekoittamatta, kunnes oli ruskistuspintaa vähän joka puolella ja olivat kypsiä. Lopussa maustoin suolalla ja sokerilla.

Tämä ruoka on mielestäni hyvä kotivararuoka, eli pitkään säilyvistä aineksista tehtävä ruoka. Keittämätön riisi säilyy pitkään huoneenlämmössä. Makkarat taas säilytän pakastimessa. Pakastan makkarat omassa ostopakkauksessaan, ja irrottan jäisistä makkaroista terävällä veitsellä sen verran, kuin kerralla tarvitsen. Loput siirrän takaisin pakkaseen, jolloin ei tarvitse käyttää koko pakettia kerralla. Makkarat pilkon ja paistan jäisinä, jos en ole saanut aikaiseksi ottaa niitä ajoissa sulamaan, eli yleensä siis jäisillä mennään. Kananmunat säilyvät yleensä huoneenlämmössä vähintään kuukauden. Parsakaali ja paprika olivat tällä kertaa tuoreita, mutta tuoreiden sijaan voi käyttää myös pakasteita. Jäiset parsakaalit pilkon yleensä terävällä veitsellä ohuiksi ennen paistoa, ja annan niiden paistua sekoittamatta niin kauan, kunnes alhaalla on ruskistumista. Lopussa maustan sellaisella määrällä suolaa ja sokeria, että maistuu hyvältä.

Tämä ruoka on hyvin saman tapainen kuin Paistettu makaroni pyttipannun tapaan. Kuitenkin niissä kahdessa perusidea on eri: Paistetussa makaronissa ideana minulle on makaronin rapeus, paistetussa riisissä tavoitteena ei ole se. Paistetussa riisissä mielestäni perusideana on se, että paistetaan riisi sellaiseksi, joka imee itseensä makuja tavallista keitettyä riisiä paremmin.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jäänyt keitetty riisi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt keitetty riisi. Siellä on mm. linkit Savusiika-riisisalaatti, Appelsiiniriisi keitetyn riisin tähteistä ja Riisipuuro keitetystä pitkäjyväisestä riisistä mikrossa.

Linkkejä perinteisempiin perunasta tehtyihin pyttipannuihin:

Feta-kasvispannaria kasvissosekeiton tähteistä

Kokeilin tällaista, että tein feta-kasvispannaria kasvissosekeitosta, joka keittona sellaisenaan ei ollut oikein minun makuuni: https://ruokaideat.com/2019/09/23/kasvissosekeittoa-ja-kinkkuvoileipia/

Mittasin kulhoon kasvissosekeittoa saman verran kuin mitä yleensä laitan nestettä (maitoa) pellilliseen pannaria, eli 600 grammaa. Soseutin sen joukkoon paketin fetajuustoa.

Sekoitin mukaan vielä suolaa, kananmunia ja voisulaa.

Kaadoin ja levitin taikinan voidellulle uunipellille. Taikina oli paksumpaa kuin pannukakkutaikina normaalisti on. Paistoin 200-asteessa 30 minuuttia, jolloin pinta oli ruskistunut. Leikkasin paloiksi.

Minun uunissani alapinnat ruskistuvat enemmän kuin yläpinnat, joten alapinnat näyttivät tällaisilta:

Maku oli ennen kaikkea fetainen, jossa taustalla vähän vihannesmakua. Suu- ja sormituntuma oli vähemmän rasvainen kuin pannareilla yleensä – ilmeisesti kasvissose imi itseensä rasvat. Silti tuli hyvin rasvaa syönyt olo. Maku muistuttaa mielestäni feta-pinaattipiirakkaa, mutta tosiaan vähemmän rasvaisena. Tämä näyttää ja tuntuu rieskamaisemmalta kuin pannarit yleensä.

Mielestäni toimii näin, mutta ei ole täydellinen, koska tämä ei tunnu täysin pannarilta vaan pannarin ja rieskan välimuodolta. Pannarimaisempaan lopputulokseen ehkä puolet nesteestä olisi kuitenkin hyvä olla maitoa ja vain puolet sakeaa kasvissosekeittoa ja ehkä voisulaakin enemmän, mutta toisaalta rakenne oli sopivan kiinteä leikattava ja tämä oli näppärä tapa saada kulumaan niinkin paljon kuin 600 grammaa sitä kasvissosekeittoa, josta sellaisenaan en oikein välittänyt. Loput näistä pannaripaloista pakastin pakastuspussissa myöhempiä laiskoja nälkiä varten. Ajan mittaan tulevat kyllä syödyiksi.

Feta-kasvispannari (rieskamainen)

600 g kasvissosekeittoa (tai esim. puolet maitoa ja puolet kasvissosekeittoa)

200 g fetajuustoa

4 kananmunaa

½ tl suolaa tai maun mukaan

50 g sulatettua voita (tai enemmän, jos haluaa tuntea imeytymättömän rasvan suutuntuman suussaan)

Soseuta keskenään kasvissosekeitto ja fetajuusto. Fetajuuston voi myös jättää soseuttamatta, ja murustella vasta pellillelevitetyn pannaritaikinan pinnalle.

Sekoita sosekeittoseokseen suola ja kananmunat. Sekoita kierrevispilällä tasaiseksi. Sekoita mukaan voisula.

Kaada ja levitä taikina tasaisesti voidellulle tai leivinpaperoidulle pellille. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut (n. 30 min).

Sosekeiton lopuista tulee myös hyviä lättyjä. Olen tehnyt hyviä lättyjä sekä suoraan sosekeiton lopuista korvaamalla taikinan nesteet sosekeitolla, että kesäkeiton lopuista soseuttamalla kesäkeitot ensin.

Kasvissosekeittoa ja kinkkuvoileipiä

Jääkaappiin oli jäänyt sekä raakoja että uunikypsennettyjä kasviksia, joten päätin tehdä niistä kasvissosekeiton. Siihen meni yksi patty pan kurpitsa, kaksi palsternakkaa, ja painoltaan noin 100 grammaa uunipaahdettuja kukkakaalta, parsakaalia ja palsternakkaa. Tein ne aika tavallisella kasvissosekeiton kaavallani: kasvikset pilkottuina kattilaan, lientä päälle niin, että kasvikset peittyy, tuorejuustoa yksi paketti per 7dl-1litra lientä, keitetään kypsäksi, soseutetaan, lopussa lisätään suolaa ja sokeria maun mukaan.

Mausta ei nyt tullut hyvä. Maistui liikaa parsakaalilta, vaikka sitä oli näkyvästi vain pieni osuus kokonaisuudesta, mutta kun se oli uunissa paahdettu tiiviimmäksi, niin sitä oli selvästikin liikaa. Parsakaalinen maku olisi tarvinnut vastapainokseen lisää maitoa, kermaa tai jotain vahvaa juustoa. Aiemmin olen tehnyt uuniparsakaalin lopuista hyvää sosekeittoa niin, että kaikki liemi oli maitoa.

Pattyn pan kurpitsan laittaminen kuorineen tähän keittoon ei ollut hyvä idea. Vaikka kypsensin niin, että kuorista meni haarukka helposti läpi, sauvasekoittimella soseuttaessa keittoon jäi näkyviä keltaisia kuoren palasia, joita joutui pureskelemaan. Uunipaahdetuissa patty pan kurpitsoissa taas kuoretkin ovat toimineet hyvin: https://ruokaideat.com/2019/08/31/kurpitsa-halloumipasta-ja-paahdetut-kurpitsa-ja-halloumikuutiot/

Söin tätä keittoa kuitenkin vielä seuraavanakin päivänä. Silloin makuun oli tullut lisää palsternakkaisuutta, mutta silti mukana oli vielä liian hallitseva parsakaalin maku. Lapsi ei tykännyt tästä keitosta ollenkaan, ja miehen mielestä ”ihan ok keitto”.

Jatkojalostin osan tästä keitosta feta-kasvispannariksi, söin sitä, ja sen jälken tuntuikin olevan jo mitta täynnä tämän keiton makua. Pakastin loput kolme annosta suoraan syvissä lautasissa (kuva ylhäällä) odottamaan sellaista hetkeä, että on nälkä, ei jaksa laittaa ruokaa ja en ole sillä hetkellä kyllästynyt tähän makuun. Joskus varmasti sellaisiakin hetkiä tulee. Puolen litran pakastusrasioissa olisin pakastanut muuten, mutta ne olivatkin jo kaikki käytössä. Pakkasesta näitä annoksia syödessä voi olla hyvä idea tuunata näitä annoksia lisäämällä päälle esim. paistettua pekonia tai fetajuustoa.

Broilerin jauhelihapihvejä, farfallepastaa, uunikasviksia ja kastikkeena pannunhuuhdelientä

Sattui olemaan paketti viimeisen käyttöpäivän broilerin jauhelihaa, joten tein siitä pihvejä. Yleensä olen tehnyt broilerinjauhelihapihvit taikinasta, jonka nesteenä on kanalientä, jolloin tulee oikein maukkaita kananmakuisia pihvejä, mutta nyt en viitsinyt alkaa taikinaa sekoittamaan.

Muotoilin sitten vain jauhelihat suoraan pihveiksi, paistoin voissa ruskeiksi molemmin puolin, haudutin vielä hetken kypsäksi, ja ripottelin molemmille puolille mausteseosta. Mausteseokseksi sekoitin 1 tl suolaa, 1 tl sokeria, 1 tl paprikajauhetta, 1 tl sipulijauhetta, ½ tl currya ja 1/4 tl valkosipulijauhetta. Sekoitin mausteseoksen kupissa, ja ripottelin sitä pihveille molemmin puolin. Mausteseosta jäi vielä paljon myöhempää käyttöä varten.

Uunikasviksina oli nyt parsakaalia ja palsternakkaa, jotka pilkottiin paloiksi ja paistettiin voisulaan sekoitettuina ja suolattuina 200-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperoidulla pellillä 40 minuuttia.

Kastikkeeksi tuli nyt pannunhuuhdelientä, joka oli oikein maukasta. Kun pihvit olivat kypsiä, nostin ne pois pannulta, ja laitoin pannuun kylmää vettä tilalle. Kiehautin, ja annoin kiehua vähemmäksi hetken aikaa. Lopulta siivilöin tämän nesteen, ja kaadoin sen kuppiin, josta sitä saa kukin syöjä kaataa ruokansa päälle sen verran kuin haluaa. Suurustaakin olisi voinut, mutta en viitsinyt, koska lautasella olevat pastat sitovat nesteet joka tapauksessa.

Kokonaisuus oli oikein maukas. Broilerinjauhelihapihvit itsessään olivat nyt miedon makuisia, koska mausteseosta oli vain pinnoissa. Suutuntuma niissä oli kuitenkin sellainen miellyttävä, josta tykkään. Pannunhuuhdeliemessä oli enemmän mausteiden makua kuin itse pihveissä, ja lisäksi pannunhuuhdeliemi maistui umamilta, joka teki kokonaisuudesta oikein maukkaan. Kokonaisuus oli hyvin yksinkertainen, helppo, nopea ja maukas, jota aion kyllä hyödyntää jatkossakin.