Lasagnette nyhtöpossun tähteistä

Oli jäljellä vielä nyhtöpossua. Sitä oli syöty uunijuuresten kanssa, riisin ja paistoliemen kanssa ja jäljellejääneistä riiseistä oli tehty yhdessä nyhtöpossun tähteiden kanssa possu-riisilaatikkoa. Tällä kertaa teki mieli tehdä lasagnette ja nyhtöpossua vielä riitti käytettäväksi, joten tein nyhtöpossusta lasagneten.

Olen tehnyt tähteeksijääneistä lihoista lasagnettea aika monesti. Yleensä olen tehnyt sen reseptillä, jonka kirjoitin tänne, kirjoitukseeni Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat. Kyseiseen kirjoitukseen olen avannut myös muita hyväksihavaitsemiani tapoja tähdelihojen käyttämiseen, resepteineen.

Kyseinen lasagnetteresepti on alun perin Snellmanin sivuilta. Alkuperäisessä reseptissä lasagnette tehtiin jauhelihasta, joka varta vasten paistettiin lasagnettea varten. Itse en ole kuitenkaan koskaan tullut tehneeksi lasagnettea juuri vartavasten paistetusta jauhelihasta. Minulle lasagnetesta on tullut yksi monista tavoista käyttää pois ylimääräisiä kypsiä lihoja ruokaan, joka maistuisi riittävän eriltä kuin siitä lihasta alun perin koottu ateria.

Kyseisellä reseptillä tulee mielestäni tosi hyvää lasagnettea. Nyt vain minulla ei ollut kaikkia siihen tarvittavia aineksia, joten sävelsin vähän. Ensinnäkin, päälle piti tulla maitopohjaisen juustokastikkeen sijaan kermaan sekoitettua juustoraastetta. Se on paljon helpompaa ja nopeampaa kuin maitokastikkeen tekeminen ja niin olisin tehnyt nytkin, jos minulla olisi ollut kermaa. Mutta eipä ollut, mutta maitoa oli, joten tein sen perinteisen lasagneen tulevan juustokastikkeen maidosta. Sekä kermaan sekoitettu juustoraaste että perinteinen juustokastike ovat mielestäni tässä tosi hyviä, mutta eivät keskenään aivan samanlaisia. Vetäytymisen jälkeen kermaan sekoitettu juustoraaste on kiinteämpi, kun taas perinteinen juustokastike on minun kokemukseni mukaan vetelämpi. Maku on luonnollisestikin kermapohjaisessa kermaisempi, ja perinteisessä juustokastikessa lasagnemaisempi. Molemmat hyviä, ja molempia käytän riippuen siitä, mitä on.

Alkuperäisessä Snellmanin ohjeessa pastana käytettiin 7 lasagnelevyä, jotka rikottiin itse. Olen usein korvannut 7 lasagnelevyä 200 grammalla lasagnettepastaa, jota olen ostanut Torino-merkkisenä nimellä Torino Lasagne Piccolo. Sitä on saatavilla sekä vaaleana että täysjyväversiona, joista täysjyväversiossa täysjyvän osuus on 51%. Molemmat versiot mielestäni toimivat tomaattisissa ruuissa. Nyt minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista lasagnettepastaa, mutta niitä isoja lasagnelevyjä oli, joten käytin niitä. Niitä oli jäljellä 10 kpl. En halunnut jättää kolmea lasagnelevyä pyörimään, koska se olisi ollut liian vähän minkäänlaiseen lasagneen. Niinpä päätin 1½-kertaistaa ohjeen, jottei jäisi kolmea lasagnelevyä kaappeihin pyörimään.

1½-kertaistuksessa tuli vastaan sellainen ongelma, että tomaattimurskaa olisi silloin tarvittu 600 grammaa (1½ tölkkiä), mutta minulla oli vain 400 grammaa (1 tölkki). Purkki tomaattipyreetä löytyi, joten päätin korvata 200 grammaa tomaattimurskaa yhdellä purkilla tomaattipyreetä ja lisäksi vettä sen verran, että koostumus näyttää oikealta. Sekin toimi. Tämä korvaus kuitenkin johti siihen, että lopputulos ei maistunut mielestäni yhtä tomaattiselta kuin normaalisti, ja lihan ominaismaku tuli esille normaalia enemmän. Ohjeen mukaisella tomaattimurskamäärällä siis en yleensä tunnista tämän lasagnetten lopputuloksesta lihan ominaismakua mikäli liha on aivan hienoksi pilkottu, vaan vain sellaisen yleisen bolognesekastikkeen maun. Tämänkertaisella korvauksella tosiaan bolognesemainen maku jäi vähemmälle ja possunlihainen maku tuli esille enemmän. Sekään ei periaatteessa ole huono asia, mutta itse tykkään kuitenkin enemmän siitä versiosta, joka maistuu enemmän bologneselta ja vähemmän possunlihalta. Silti, tämäkin versio on mielestäni hyvää, vaikkakin erilaista. Pakastin loput, ja sieltä pakkasesta ne kaikki tulevat kyllä syödyiksi. Alle kirjoitan lasagnetteohjeen molemmilla vaihtoehdoilla.

Lasagnette nyhtöpossusta tai muusta tähdelihasta
10-11 lasagnelevyä tai 300 g lasagnettepastaa (esim. Torino Lasagne Piccolo) – käy sekä vaalea että täysjyvä
Kastike:
450 g nyhtöpossua tai muuta kypsää lihaa/kanaa
1½ tl sipulijauhetta (tai 1-2 sipulia hienonnettuna ja kuullotettuna)
1½ purkkia tomaattimurskaa (600 g) TAI 1 purkki tomaattimurskaa (400 g) + 1 purkki tomaattipyreetä (70 g) + 3 dl vettä (lisäksi joka tapauksessa myös allaoleva vesimäärä)
3 dl vettä
suolaa maun ja lihan suolaisuuden mukaan – nyt lihassa ei maistunut suola, joten laitoin suolaa 1½ tl. Jos liha olisi ollut sopivan suolaisen makuista jo valmiiksi, olisin laittanut tähän suolaa 1 tl.
(halutessa mausteita esim. 3 valkosipulin kynttä kuullotettuna tai 3/4 tl valkosipulijauhetta, 4½ rkl chilikastiketta, 1½ basilikaa, 1½ timjamia)
(tomaattipyreetä käytettäessä lisään tähän määrään myös 1½ tl sokeria tasapainottamaan tomaattipyreen happamuutta)
Päällinen:
3 dl kuohukermaa + 250-450 g juustoraastetta + maun mukaan suolaa (itse laitan 1 maustemitallisen)
TAI
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
suolaa maun mukaan (itse laitoin 1 tl)
250-400 g juustoraastetta (itse laitoin tällä kertaa 360 g, kun sen verran sattui olemaan – alle 300 grammaakin riittäisi aivan hyvin)
Hienonna liha, tai vähintään pilko se suupaloiksi. Sekoita kattilassa kypsä liha, mausteet, tomaattituotteet ja vesi. Kiehauta.
Riko lasagnelevyt suupaloiksi, jos käytät niitä. Ripottele kastikkeen joukkoon rikotut lasagnelevyt tai lasagnettelevyt ja sekoita hyvin. Huolehdi, että lasagnelevyt eivät koske toisiinsa vaan ympäröityvät kokonaan kastikkeella. Kokemusta nimittäin on siitäkin, että toisiinsa koskemaan jääneet rikotut lasagnelevyt ovat jääneet lopputuloksessa koviksi.
Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Jos käytät kermaa, sekoita siihen suola ja juustoraaste. Kaada seos lasagneseoksen päälle uunivuokaan. Paista uunissa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut väriä.
Jos et käytä kermaa, tee ensin valkokastike. Sulata kattilassa voi. Sekoita siihen vehnäjauhot, ja kiehauta seos. Lisää maito mukaan pienissä erissä erissä koko ajan pohjia myöten sekoittaen varoen, ettei pala pohjaan. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, kunnes seos on paksuuntunut. Jos ehtii alkaa kiehua ennen kuin on paksuuntunut, käännä levy pienimmälle, ja keitä koko ajan sekoittaen, kunnes on paksuuntunut. Kun on paksuuntunut, siirrä pois levyltä. Sekoita mukaan suolaa. Lisää juustoraaste. Sekoita, kunnes juusto on sulanut. Kaada kastike lasagneseoksen päälle uunivuokaan. Paista 200-asteisen uunin keski- tai alatasolla noin puoli tuntia, kunnes pinta on saanut väriä. Itse normaalisti kypsennän keskitasolla, mutta nyt kun vuoka tuli liian täyteen, käytin alatasoa ja leivinpaperia vuoan alla, jotta ylikuohumissotkuja tulee mahdollisimman vähän.
Uunistaoton jälkeen anna mielellään vetäytyä vähintään 5 minuuttia. Sopii pakastettavaksi.

Lasagneen tuleva kastike, jossa on nyhtöpossua, tomaattituotteita, vettä ja mausteita.

Juustokastike kaadettuna pasta-kastikeseoksen päälle.

Lautasellani annos valmista lasagnettea ja salaattia. Kuten lautaselta näkyy, juustokastiketta oli vähintään tarpeeksi.

Seuraavana päivänä, kun jäljellejääneet lasagnetet olivat jäähtyneet ja kiinteytyneet jääkaapissa, leikkasin loput paloiksi ja pakastin leivinpaperoiduissa uunivuoissa.

Lasagnettepaloja leivinpaperoiduissa uunivuoissa…

Päivitys seuraavana päivänä:

Jäiset lasagnettepalat siirrettynä pakastuspusseihin, joissa niitä säilytän pakastimessa.

Ruotsalaistyylinen makaronilaatikko eli kinkku-makaronilaatikko

Siirry reseptiin

Eilen keitin tarkoituksella iso määrän makaronia: https://ruokaideat.com/2019/05/31/makaronia-jauhelihapihveja-tomaattia-ja-kurkkua/

… jotta olisi taas jokin oikotie tai lähtökohta tämän päivän ruokailuun. Katselin jääkaapissani olevien tuotteiden päiväyksiä: kaksi kinkkupakettia ylihuomenna, maitopurkki ostettu eilen -30%-laputettuna. Kananmunissa parasta ennen -päiväys oli mennyt 27.5. eli viisi päivää sitten (kananmunat upotin veteen ennen käyttöä ja käytin, koska ne vielä upposivat eivätkä kelluneet). Lisäksi jääkaapissa oli vielä kannikka Oltermanni Cheddar -juustosta, joka ei näyttänyt sellaisenaan kuluvan. Ratkaisu tuntui selvältä: ruotsalaistyylinen makaronilaatikko.

Otin lähtökohdaksi tämän reseptin, jolla olen ennenkin tehnyt: https://www.kungsornen.se/recept/pasta/pastagratang/klassisk-makaronilada/

Ennenkin olen tehnyt tuolla reseptillä juuri aiempana päivänä keitetyistä makaroneista, joten muistin aiemmista selvittelyistä, että tuo 5½ dl makaronia raakana tarkoittaa noin 11 dl kypsänä. Minulla oli nyt kypsänä suunnilleen kaksinkertainen määrä, joten tuplasin ja muunsin reseptin tällaiseksi: 1 kg kypsää makaronia, 300 g kinkkua (alkuperäisohjeen mukaan pitäisi tulla 400 g, mutta minulla oli 300 g), 2 pientä sipulia, 2 rkl voita, 6 kananmunaa, 8 dl täysmaitoa, 230 g juustoraastetta (alkuperäisohjeen mukaan pitäisi tulla 200 g, mutta tuon verran minulla oli, ja halusin käyttää kaiken) ja 1.5 teelusikkaa suolaa. Tällä tuplatulla reseptillä paistoaika oli 1 tunti 200 asteessa uunin keskitasolla.

Alkuperäisohjeessa on myös vähän muskottia, mutta minä jätin sen nyt pois. Minulla ei ollut nyt valmiiksijauhettua muskottia, vaan vain kokonaisia ulkomaisesta nettikaupasta tilattuja, joita en jaksanut alkaa raastamaan. Vastajauhettu muskotti tuoksuu ja maistuu mielestäni samalta kuin muistan lapsuuden colapullokarkkien maun olleen. En nyt kaivannut sitä makua makaronilaatikkoon.

Tiskien säästämiseksi tein nämä toimenpiteet: ensin kaadoin kattilasta kaikki makaronit siihen voideltuun isoon uunivuokaan, jossa aioin joka tapauksessa laatikon paistaa. Sipulisilput ja pilkotut kinkut kuullotin voissa siinä samassa tyhjennetyssä kattilassa, johon kuullotuksen jälkeen lisäsin makaronit takaisin, ja sekoitin ainekset sekaisin siinä. Juustoraasteetkin yritin sekoittaa mukaan samassa kattilassa, mutta kattila tuli jo liian täyteen, joten kaadoin kattilan sisällön ja juustoraasteet uunivuokaan, ja sekoitin siinä. Munamaidon ainekset eli munat, maidon ja 1.5 tl suolaa sekoitin sitten siinä tyhjennetyssä kattilassa, ja kaadoin makaroniseoksen päälle uunivuokaan. Alla vasemmassa kuvassa on ennen paistoa ja kahdessa oikeanpuolimmaisessa kuvassa paiston jälkeen:

Rakenne ja ruskistuminen olivat hyviä ja onnistuneita. Parasta oli se ruskistunut mukavan suolaiselta maistuva maukas pinta. Syödessäni tajusin tehneeni virheen pääraaka-aineen kohdalla: käytin tummia makaroneja. Makaronien tumma maku eli hiivaleipäjauhon maku oli liian hallitseva tässä lopputuloksessa, jonka olisi pitänyt olla pehmeän maitoisen ja neutraalin makuinen, jossa siellä täällä vähän kinkkupalasia suolaksi. Kananmunaahan tässä ruotsalaisessa makaronilaatikossa on suhteessa maitoon selvästi enemmän kuin suomalaisessa makaronilaatikossa, minkä nyt vähän huomaa maussa ja kiinteämmässä rakenteessa, mutta se ei ole huono asia.

Tämä olisi varmaan ollut hyvä ruoka, jos olisin käyttänyt vaaleita makaroneja, niin kuin ohjeessa oli. Nyt se makaronilaatikon perusidea jäi vähän tässä puuttumaan, kun tumma makaroni olikin liian hallitseva maku. Tummia ne makaronit tällä erää olivat siksi, koska eilen jauhelihapihvien kanssa halusin juuri tummaa makaronia, ja siinä kombinaatiossa ne toimivat hyvin. Mutta jatkossa taidan maitopohjaisiin pastaruokiin käyttää vain vaaleita pastalaatuja, ja säästää tummemmat pastalaadut voimakkaamman makuisiin ruokiin. Näille tämänkertaisille keitetyille tummille makaroneille parempi käyttötarkoitus olisi varmasti ollut jokin tomaattikastikepohjainen uuniruoka, jonkalaista alunperin ajattelinkin, kunnes huomasin vanhenevat kinkut, juustot, munat ja maidot, jotka halusin käyttää pois ennen pilaantumista. Silti, tämäkin makaronilaatikko varmasti tulee ajan mittaan syödyksi pakastimesta, sillä on siellä tällä hetkellä huonommankin makuisia ruokia, mutta paljon parempi tämä olisi ollut vaaleilla makaroneilla. Koitanpa muistaa tämän asian jatkossa.

Kinkku-makaronilaatikko (sopii myös pakastettavaksi)
1 kg kypsää vaaleaa makaronia TAI keitä 500 g raakaa makaronia kypsäksi
300 g kinkkua (mieluiten savukinkkua) pilkottuna
2 pientä sipulia TAI 1 tavallisen kokoinen sipuli TAI 1 tl sipulijauhetta
2 rkl voita sipulin paistamiseen
6 kananmunaa
8 dl täysmaitoa
200 g juustoraastetta
1½ tl suolaa
Silppua sipuli ja kuullota se voissa läpikuultavaksi (tai käytä sipulijauhetta sekoittamalla se munamaitoon). Voitele uunivuoka. Sekoita siinä keskenään kypsä makaroni ja kinkkupalat. Sekoita kulhossa keskenään kananmunat, maito ja suola. Sekoita mukaan juustoraaste. Kaada seos makaroni-kinkkuseoksen päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut (noin 1 tunti).

Nakki-makaronilaatikko ja kurkkuviipaleita

This image has an empty alt attribute; its file name is img_8799.jpg

Siirry nakki-makaronilaatikon reseptiin.

Perjantaina minulla oli sellainen tilanne, että jääkaapissani oli tähteeksi jääneitä keitettyjä makaroneja ja uunijuureksia. Sain päähäni tehdä niistä jonkinlaisen muunnelman makaronilaatikosta. Pakastimessani oli nakkeja tyrkyllä kolme kappaletta, joten päätin ympätä nekin mukaan (minulla on siis tapana pitää nakkipaketteja pakastimessa aina – sieltä on suhteellisen helppo irrottaa yksittäisiä nakkeja silloin tällöin ja antaa loppupaketin pysyä jäisenä). Jääkaapissani oli myös avattu smetanapurkki, joka oli avattu viisi päivää aiemmin suklaakakkua varten.

Punnitsin ainekset: makaroneja 337 g, uunijuureksia 100 g, nakkia 80 g, smetanaa 50 g. Suosikkiohjeessani makaronilaatikolle tulee 400 g makaronia (raakapaino, kypsä paino suunnilleen tuplat) kohden 8 dl maitoa ja 2 munaa, joihin sekoitetaan puoli teelusikkaa sulaa. Arvioin tähän tapaukseen tarpeelliseksi, että nestettä tulisi 4 dl ja 1 kananmuna, joihin sekoitetaan 1 maustemitta suolaa.

Loput aiemmalta päivältä jääneet uunijuurekset eli n. 100 g pilkoin aivan pieniksi, ja sekoitin kattilassa olevien kypsien makaronien joukkoon. Pilkoin mukaan myös pakastimesta 3 jäistä nakkia. Sekoitin kaikki siinä kattilassa yhteen. Sitten kaadoin seoksen voideltuun uunivuokaan. Sitten siihen samaan tyhjennettyyn kattilaan kippasin ensin sen smetanapurkin lopun, joka oli jo korkea aika käyttää pois. Koska smetanaa oli 50 g, nestettä tarvittiin vielä 350 g, joten lisäsin 350 g maitoa. Ja yhden kananmunan + 1 maustemitta suolaa. Vispasin kaiken sekaisin, ja kaadoin seoksen uunivuokaan makaroniseoksen päälle. Makaroniseos peittyi juuri sopivasti omaan makuuni. Monissa makaronilaatikko-ohjeissa pintamakaronit jäävät peittymättä ja muuttuvat koviksi uunissa, mutta minä haluan nekin pehmeinä niin, että yksikään makaroni ei ole täysin kuivunut.

Paistoin 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta oli ruskistunut. Siihen meni 40 min. Odotellessani ajattelin, että kylläpä vain onkin helppo ruoka, kun ei tarvinnut tänään mitään paistaa eikä keittää.

Maistamisvaiheessa minulle valkeni, että jämiksi jääneiden uunijuuresten jemmaaminen makaronilaatikkoon oli virhe. Vaikka niitä olikin vain 100 g tässä kokonaisuudessa, lantun maku oli liian hallitseva. Maistui siltä kuin olisi makaronilaatikkoa ja lanttulaatikkoa sekoitettu noin 50/50. Kyllä sitä nyt tällä kertaa söin, mutta tiesin heti, että loppuja en saisi lähiaikoina syötyä. Niinpä laitoin loput pakastimeen odottamaan sellaista aikaa, jolloin en ole jo valmiiksi kyllästynyt lantun makuun. Nyt se lanttu oli kunnolla imeltynyt eikä yhtään kitkerä, mutta lanttukiintiöni oli selvästikin jo täynnä tältä erää.

Nakit makaronilaatikossa olivat kyllä toimiva ja helppo ratkaisu. Sitä ideaa voisin hyödyntää toistekin, jos tulee tarvetta käyttää pois keitettyjä makaroneja, mutta ei huvita paistaa jauhelihapakettia, joka pitäisi ensin joko sulattaa tai käydä ostamassa.

Myöhemmin samana päivänä, kun makaronilaatikko oli kunnolla jäähtynyt jääkaapissa, aloin puuhaamaan sitä pakkaseen. Tällä kertaa tein sen näin: Leikkasin makaronilaatikon pieniksi paloiksi, ja siirsin palat leivinpaperiarkin päälle. Sen uunivuoan tyhjennyttyä makaronilaatikon paloista nostin ne palat leivinpapereineen sen uunivuoan päälle, ja leikkasin saksilla ylimääräiset leivinpaperit pois. Sitten kelmua päälle. Tässä vaiheessa näytti tältä, minkä jälkeen vein tämän uunivuoan pakastimeen, joka oli säädetty täysille:

Olen oppinut kantapään kautta, että ne pakastettavat uunilaatikkoruokien palaset kuuluu laittaa leivinpaperin päälle niin päin, että se ruskistuneempi eli kuivuneempi puoli tulee alas leivinpaperia vasten. Aiemmilla vastaavilla pakastuskerroillani se kosteampi puoli on onnistunut vuotamaan nesteitä leivinpaperista läpi, jolloin ruokaa on ollut erittäin vaikea irrottaa jäisenä leivinpaperista. Mutta kuivempi puoli alas -menetelmä on tuottanut helposti irtoavia paloja. Nyt myöhempänä päivänä, kun kaikki tämän makaronilaatikon palaset olivat jäätyneet, irrotin ne leivinpaperista ja siirsin pakastepussiin. Tämän näköistä tuli:

Sieltä pakastepussista varmaan sitten joskus lämmitän itselleni mikrossa pari palasta kerrallaan. Varmasti kelpaa hyvin joskus sellaisena aikana, kun en jaksa kokata enkä ole valmiiksi saanut tarpeekseni lantun mausta.

Tämän ruuan tein siis perjantaina, ja nyt on sunnuntai. Tässä välissä olin kokkaamatta ja muiden tarjoamilla ruuilla. Huomenna taas koittaa paluu omaan ruuanlaittoon. Torstaina tekemäni majoneesin lopuille pitäisi tehdä jotain. Koska se on huomenna jo viisi päivää sitten tehtyä, se pitää varmaan käyttää johonkin sellaiseen ruokaan, missä se kypsennetään läpikotaisin. Tällä hetkellä mielessäni pyörii, että käyttäisin sen jonkinlaiseen Shepherds pie -tyyliseen ruokaan, jossa majoneesin loput tulisivat siihen perunamuusikerrokseen. Maku.fi:n Shepherds pie -ohjeessa perunamuusiin sekoitetaan keltuainen, joten todennäköisesti sopisi myös sen korvaaminen majoneesilla, jossa myös on keltuaista. Muutenkin koko ohje näyttää sellaiselta, johon ainekset löytyvät kotoani ilman kaupassakäyntiä.

Nakki-makaronilaatikon tekisin jatkossa ilman uunijuureksia, eli näin:

Nakki-makaronilaatikko (määrät voi tarvittaessa moninkertaistaa)
400 g keitettyä makaronia tähteeksijääneenä TAI keitä 200 g makaronia kypsäksi
3 nakkia tai halutessa enemmän
4 dl täysmaitoa, josta osan voi korvata kerma-/smetana-/tuorejuusto-/cremefraiche-purkin lopuilla tai tähteeksijääneellä valko-, juusto- tai kermakastikkeella
1 kananmuna
1 maustemitta suolaa
(halutessa mausteita ja/tai juustoraastetta)
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Pilko nakit. Voitele sopivan kokoinen uunivuoka. Sekoita uunivuoan pohjalla kypsät makaronit ja pilkotut nakit. (Samalla voi sekoittaa mukaan myös juustoraastetta, jos haluaa.) Sekoita keskenään kananmuna, maito ja suola (ja halutessa muut mausteet). (Tiskin säästämiseksi sen voi tehdä siinä makaroneilta vapautuneessa kattilassa.) Kaada munamaito makaroni-nakkiseoksen päälle. Ripottele halutessasi pinnalle juustoraastetta. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut (n. 40 min).

Tähteeksi jääneestä makaronista tulee myös hyvä kinkku-makaronilaatikko. Yhdestä sellaisesta tekokerrasta kirjoitin tänne.

Kana-pastavuokaa, porkkanaviipaleita ja kylmää mustikkapuuroa

Hyppää reseptiin: Mustikkapuuro, Kana-pastavuoka

Tänään lounaaksi lämmitin pakastimesta annoksen kana-pastavuokaa. Tein ison määrän kana-pastavuokaa joskus ehkä pari kuukautta sitten, kun oli tähteeksi jääneitä paistettuja broilerin suikaleita ja Arla Tolkuton Cheddar -juustoa, jotka halusin johonkin käyttää pois. Söin siitä silloin yhden annoksen ja pakastin loput annospaloina.

Käytin kana-pastavuoan valmistamiseen tätä Googlella löytämääni reseptiä: http://www.kraftcanada.com/recipes/cheesy-chicken-pasta-bake-183922

Sivustoni https://convertrecipe.com mukaan reseptin ainekset menevät eurooppalaisissa mittayksiköissä näin:

220 g long ziti pasta, uncooked, broken in half
⅔ dl (57 g) butter
1 red pepper, chopped
1 small onion, chopped
1 clove garlic, minced
9 ½ dl tightly packed baby spinach leaves
⅔ dl (32 g) flour
4 ¾ dl (490 g) milk
4 ¾ dl shredded rotisserie chicken
4 ⅛ dl Cracker Barrel Shredded Old Cheddar Cheese, divided

Tuosta reseptistä katsoin pastan (käytin pennepastaa, koska sitä löytyi kaapista), voin, jauhon ja maidon määrät tarkalleen. Muiden ainesosien suhteen noudatin omaa fiilistä ja sitä, minkä verran sattui olemaan. Pinaattia käytin vain yhden kourallisen, ja pilkoin pinaatit pieniksi, koska en halunnut ruokaan isoja määriä kokonaisia pinaatin lehtiä, niin kuin ohjeessa oli. Broileria laitoin sen verran kuin suikaleita sattui olemaan jäljellä – ehkä jotain 100-200 g – ja pilkoin aivan pieniksi. Juustoakaan en laittanut läheskään noin paljon, vaan ehkä 100-200 g sitäkin (loput kyseisestä juustopaketista menivät pizzaan joskus myöhempänä ajankohtana). Juustoa en ripotellut erikseen päälle ollenkaan, koska olen oppinut, että en vain pidä kovista pintajuustoista, joita ei ole sekoitettu kastikkeeseen. Kastikkeeseen laitoin mukaan myös yhden kotitekoisen kanaliemikuution pakkasesta, koska oli sellainen fiilis.

Tämä oli hyvää ja jotenkin sellaista lohturuokamaista. Pinaatista tuli ruokaan aika selvä vihreän vihanneksen maku, joten olen tyytyväinen, etten laittanut sitä niin paljon kuin ohjeessa neuvottiin. Lisäksi pilkoin eiliseltä jääneet porkkanatikut ohuiksi viipaleiksi ja söin niitä lisukkeena. Loput porkkanaviipaleet käytän varmaan jollakin muulla tavalla myöhemmin. Paistettuina olisivat varmaan hyviä ja nopeasti kypsyviä, koska ovat niin ohuiksi leikattuja.

Jälkiruuaksi otin lapsen jääkaappiin jättämän kaurapuuroannoksen loput. Annoksessa oli mukana pieniä mustikkatahroja mustikoista, jotka lapsi oli jo noukkinut suihinsa. Niinpä päätin tehdä siitä itselleni kylmän mustikkapuuron sekoittamalla mukaan lusikallisen mustikkahilloa ja maitoa. Olipas hyvää!

Kylmä mustikkapuuro kaurapuuron jämistä.

Kylmä mustikkapuuro kaurapuuron tähteistä (1 annos)
kylmää kaurapuuroa
täysmaitoa
mustikkahilloa (tai halutessa muuta makeaa hilloa mitä löytyy)
Sekoita kylmään kaurapuuroon sen verran maitoa, että seokseen on helppo sekoittaa muutakin. Sekoita mukaan mustikkahilloa sen verran, että seos värjääntyy selvästi. Parhaimmillaan hetinautittuna.

Kana-pastavuoka tähteeksi jääneistä kypsistä kanasuikaleista
220 g pastaa (raakapaino, esim. pennepastaa)
100-200 g kypsää broilerinlihaa esim. tähteeksijääneitä paistettuja broilerinsuikaleita, tarvittaessa pienennettyinä (tai paista 200-300 raakoja broilerisuikaleita kypsäksi)
100-200 g juustoraastetta (käy kaikki raastettavat juustot mitä löytyy ja mistä tykkää)
1 punainen paprika, jos on
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
halutessa kourallinen tuoretta pinaattia, jos on
50 g voita + 1 rkl lisää paistamiseen
30 g vehnäjauhoja
5 dl täysmaitoa
1 kanaliemikuutio, jos on
Keitä pasta kypsäksi suolatussa vedessä. Silppua paprika, sipuli, valkosipuli ja pinaatti, ja paista ne kypsiksi ruokalusikallisessa voita. Voitele uunivuoka. Sekoita siinä keskenään kypsä pasta, kasvikset ja broilerinlihat.
Kuumenna kattilan pohjalla 50 g voita. Sekoita siihen vehnäjauhot, ja kiehauta koko ajan sekoittaen. Lisää seokseen vähitellen maito, ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan pohjia myöten sekoittaen. Ota kattila pois levyltä. Sekoita mukaan kanaliemikuutio ja juustoraaste. Sekoita, kunnes ne ovat sulaneet ja seos on tasainen. Kaada seos vuokaan pastaseoksen päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on saanut väriä (noin puoli tuntia). Sopii pakastettavaksi.