Kanakeittoa pakkasesta ja lämpimiä voileipiä

Pakastettu kanakeitto ja lämpimät voileivät maistuivat todella hyvin. Kyseisestä kanakeittosatsista kirjoitin tarkemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/06/kanakeittoa-grillatun-broilerin-jamista/

Kanakeitto maistui pakastamisen jälkeen paljon paremmalta kuin alun perin. Tuoreeltaan siinä maistui ja haisi sellainen liiallinen savuisuus hiiligrillatuista broilerin luista, mutta nyt pakastamisen jäljiltä sitä makua ja hajua en enää havainnut, vaan nyt maistui siltä kanakeittomaulta, jolta halusinkin sen maistuvan. Hyvä tietää siis, että liian savunmakuisilla keitoilla on vielä toivoa tasoittua paremmiksi, saattaa vain vaatia vähän aikaa. Kuitenkin voimakkaansavuisia hiiligrillattuja luita liemissä saatan ehkä rajoittaa jatkossa, jos haluan keiton olevan hyvää jo tekopäivänä.

Lämpimät voileivät tein tällä kertaa pakastetuista ruispuikuloista. Levitin suoraan jäisten ruispuikulan puolikkaiden päälle voita, juustoa, kinkkukuutioita ja ohuita punasipuliviipaleita. Lämmitin 250-asteisessa uunissa 10 minuuttia, jolloin juusto oli sulanut. Jotkut tykkäävät odottaa niin kauan, että juusto ruskistuu, mutta itse tykkään mieluummin vain sulaneesta ei-ruskistuneesta juustosta. Usein teen lämpimiä voileipiä myös mikrossa, mikä on hyvin nopeaa, jos niitä tarvitsee tehdä vain pieni määrä.

Couscousia, pestoa, kebakkoja, tomaattia ja tuoreita itsetehtyjä ruisleipäsiä

Tämä oli tällainen helposti kokoonkyhätty päivällinen. Couscousia ja kebakkoja oli vielä tähteenä eiliseltä: https://ruokaideat.com/2019/08/12/kebakkoja-couscousia-ja-pakastevihanneksia/

Itsetehtyä minttupestoa oli vielä tähteenä aiemmalta päivältä: https://ruokaideat.com/2019/08/11/itsetehtya-minttupestoa-ja-pestopastaa/

Tomaatit ostettiin tuoreena tänään kaupasta. Ruisleipäset leivoin itse tänään: https://ruokaideat.com/2019/08/12/itsetehdyt-ruisleipaset/

Tosi hyvää ruokaa oli. Pesto sopi tosi hyvin yhteen couscousinkin kanssa, ja pestoa riitti couscousin kanssa syötäväksi vielä kebakkojen loppumisen jälkeenkin. Ruisleipäsetkin voin kanssa olivat tosi hyviä joo, ja maistui tietenkin tuoreet tomaatitkin.

Itsetehdyt ruisleipäset

Myllärin ruisjauhopussissa on kiintoisa ohje ”Myllärin ruisleipäset”. Olen sillä ohjeella tehnyt kerran aiemmin ruisleipäsiä. Silloin niistä tuli kovia ja sitkeitä, mutta hyvän makuisia: https://ruokaideat.com/2019/05/07/kanasalaattia-ja-kovaa-ruisleipaa/

Nyt kuitenkin kiinnosti tehdä samalla ohjeella uudestaan, mutta säätää paistoaikaa ja -lämpötilaa sellaiseksi, että tällä kertaa ei tulisi kovia. Alkuperäisessä ohjeessa paistetaan 240 asteessa puoli tuntia. Nyt tein niin, että paistoin 250 asteessa ensin 5 minuuttia ja sitten 200 asteessa 10 min. Tämä toimi hyvin niille leipäsille, jotka olivat paksuudeltaan ruispalojen luokkaa. Kuitenkin niille ruisleipäsille, jotka olivat rieskanohuita, tuli kovat reunat, joten jatkossa tällä ohjeella teen vain ruispalojen paksuisia leipäsiä. Niitä rieskanohuita ei edes pysty halkaisemaan, koska veitsi ei mene läpi kovista reunista. Hampaat silti niihinkin pystyvät, kun on vahvat hampaat. Mutta jatkossa tosiaan tällä ohjeella vain niitä ruispalojen paksuisia, jotka ovat kokonaan pehmeitä ja helposti halkaistavia.

Maku oli oikein hyvä, niin kuin viime kerrallakin. Maun kannalta on minulle olennaista se, että käytän tähän enemmän sokeria kuin ohjeessa on. Ohjeessa sokeria on 1 rkl, mutta minä käytän oman makuni mukaisesti eli 4 rkl sokeria. Tällöin leipäset maistuvat mielestäni oikein mukavilta, mutta eivät liian makeilta.

Maussa huomasin nyt yllättäen myös jännää hedelmäisyyttä. Tiedän, että joillekin leipä ei ole aitoa ruisleipää, jos siinä on hiivaa ja/tai vehnää. Minä en kuitenkaan välitä syödä kaikkea ruistani happamassa muodossa, joten minulle maistuu hyvin tällainen ei-hapankin ruisleipä. Tämä ruisleipänen ei siis maistu sellaiselta perinteiseltä hapanruisleivältä, vaan rukiin maku tässä on mielestäni lähempänä näkkileivässä olevaa ruismakua. Ruisnäkkileivän maku pehmeässä muodossa + hiven makeutta + hiven hedelmäisyyttä olisi mielestäni aika tarkka luonnehdinta tämän leivän mausta. Itse tykkään tosi paljon.

Kirjoitan ohjeen tänne: (alun perin siis Myllärin ruisjauhopussin kyljestä)

Ruisleipäset
Juuri:
5 dl vettä kädenlämpöisenä
4 dl ruisjauhoja
1/4 – ½ pakettia hiivaa (12.5-25 g)
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Sekoita joukkoon käsivispilällä sekoittaen ruisjauhot. Anna tekeytyä peitettynä (esim. liinalla, kelmulla tai lautasella) 1½ tuntia.
Taikina:
2 tl suolaa
4 rkl sokeria (tai oman maun mukaan – alkuperäisessä ohjeessa 1 rkl sokeria tai siirappia)
3 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja + jauhotukseen lisää
Sekoita tekeytyneeseen juureen suola ja sokeri, ja vähitellen jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi. Ruistaikinalle olen sisäistänyt kansanomaisen säännön, että jauhoja on tarpeeksi, kun taikina jotensakin irtoaa käsistä. Taikinasta ei ole tarkoitus tehdä tässä vaiheessa tarttumatonta.
Ota tarttuvasta taikinasta voidelluille tai leivinpaperoiduille uunipelleille kädellä nokareita. Litistä nokareet jauhojen avulla (eli ripottele jauhoja nokareen päälle, ja taputtele kädellä) ruispalan paksuisiksi pyöreähköiksi muodoiksi. Pistele niihin reikiä (esim. haarukalla). Jätä kohoamaan tunniksi.
Kostuta pinnat vedellä. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla 5 minuuttia. Laske lämpötila 200 asteeseen ja paista vielä 10 minuuttia.

Minulla tuli näitä ruisleipäsiä yhteensä 23 kpl, eli eivät aivan mahtuneet kaikki kahdelle pellille. Pintojen kostuttamisen tarkoitus on minulle vielä epäselvä. Mahtaako olla sama tarkoitus kuin patonkeja tehdessä, eli rapeampi kuori? Joka tapauksessa, kostuttaminen teki nyt näistä rumemman näköisiä, enkä rapeasta kuoresta nyt niin välitä, joten jatkossa voisin ehkä jättää kastelut poiskin.

Juuri tekeytymässä.
Juuri 1½ tunnin tekeytymisen jälkeen.
Valmis taikina.
Leipäsiä muotoiltuna pellille kohoamaan ja pisteltyinä.
Leipäsiä tunnin kohottamisen jälkeen. Koon puolesta eivät näytä kovin eriltä kuin alun perin, vaan kohoaminen näkyy repeäminä.
Kohotetut ruisleipäset vedellä kostuttamisen jälkeen.
Ruisleipäsiä paiston jälkeen.
Paistettuja ruisleipäsiä ylösalaisin käännettyinä. Keskimmäiset eivät irronneet täysin ehjinä, koska pelti oli voitelematon ja leivinpaperiton. Noh, seuraavalla kerralla sitten muistan paremmin…
Halkaistu valmis ruisleipänen.

Ylimääräiset ruisleipäset laiton pakastuspusseihin, ja vein pakastimeen:

Ruishampurilainen ja porkkanatikkuja

Teki hirveästi mieli ruishampurilaista. Pakastimessani oli itsetehtyjä varta vasten hampurilaisia varten tehtyjä hyviä vaaleita hampurilaissämpylöitä, mutta nyt ei tehnyt mieli niitä. Nyt tuntui, että pakko saada juuri ruishampurilainen täysrukiisesta leivästä.

Pakastimessani onneksi oli ruisleipää. Oli paketti ruisreikäleipää, jossa oli -30%-lappu. Lämmitin paahtimessa sellaisen parin, ja mikrossa lämmitin yhden eilen tehdyn jauhelihapihvin, joiden tekemisestä kirjoitin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/31/makaronia-jauhelihapihveja-tomaattia-ja-kurkkua/

Nyt ei tehnyt mieli tuohon laittaa majoneesia, suolakurkkua eikä sipulia (vaikka olisin aika vähällä vaivalla voinut). Nyt teki mieli laittaa vain voita, kurkkua, paprikaa ja pihvi ruisleipien väliin. Niin sitten tein. Tuli uskomattoman hyvää! Jauhelihapihvissä oli nyt niin hyvät umamit, että se toi ruisleivästäkin paremmat maut esiin kuin koskaan aikaisemmin. Wau! Tällaisia lisää kiitos!

Lapsille olin pilkkonut aiemmin samana päivänä porkkanatikkuja, joita näytti jääneen minullekin. Pistelin nekin poskeeni siinä sivussa. Mutta tämän aterian ehdoton tähti oli se ruishampurilainen. En vieläkään usko, miten se olikaan nyt niin nautintoa aiheuttava.

Savukirjolohikeittoa ja itsetehtyä sitkeää ruisleipää

Tänään jääkaapissani oli sellainen tilanne, että tähteinä oli kaksi desilitraa kalalientä (uunikirjolohen päistä yms) ja vähän savukirjolohta. Päätin, että haluan tehdä niistä kalakeiton. Kuorin ja pilkoin jääkaapista sen kaikista pahimman näköisen porkkanan sekä yhden ison perunan. Laitoin ne kaikki pieneen kattilaan, kaadoin liemet päälle, kiehautin ja keitin kypsäksi miedolla lämmöllä. Nestettä oli aivan liian vähän suhteessa kiinteisiin aineksiin, joten kaadoin perään lisäksi vielä maitopurkin loput, jossa oli neljä desilitraa. Sitten olikin jo nestettä sopivasti. Jääkaapissani oli vielä perjantaisista Hasselbackan perunoista jääneet perunoihin imeytymättömät voit (20 g), joten sulatin nekin tämän keiton joukkoon. Huomasin haluavani suurustaakin keiton, joten suurustin puolella ruokalusikallisella vehnäjauhoja. Suolaa lisäsin lopulta yhden teelusikallisen, joka tuntui nyt tähän määrään sopivalta. Kypsää savukirjolohta en halunnut sekoittaa koko kuuman keiton sekaan, koska se olisi hajonnut rumasti. Niinpä vain lisäsin kirjolohen palaset vasta lautasella. Jääkaapissani oli myös persiljaa, joten viimeistelin annokseni sillä.

Lopputulos oli oikein maistuva, vaikka porkkanan suhde perunaan jäikin nyt tarpeettoman korkeaksi. Savukirjolohi toimi keitossa oikein hyvin, vaikka se ei enää aivan tuoretta ollutkaan (avattu neljä päivää sitten). Oli oikein uppoava tapa saada kulumaan loput kalaliemet ja savukirjolohet, jotka nyt keitossa maistuivat paremmalta kuin sellaisenaan.

Lisäksi heitin pakkasesta paahtimeen itseleivottuja ruisleipäsiä. Kovuutta ja sitkeyttä niissä oli enemmän kuin olisi optimaalista, mutta maku oli nyt erittäin hyvä ja suutuntuma kuitenkin riittävän syötävä. Aiemmin en ole näitä kovia ruisleipäsiä uskaltanut paahtaa, mutta nyt huomasin, että niistä tulikin paahdettuina tosi hyviä, eikä se sitkeys ja kovuus pahentunut alkuperäisestä. Nyt tuntuu, että pitää jo kirjata tänne se reseptikin, jolla nämä leipäset tein joskus viimekuukausina. Ohje on Myllärin ruisjauhopussin kyljestä.

Myllärin ruisleipäset
Taikinan juuri:
5 dl kädenlämpöistä vettä
4 dl Myllärin Ruisjauhoja
30 g hiivaa
Sekoita aineet. Anna juuren tekeytyä ½ tuntia.
Taikina:
2 tl suolaa
1 rkl siirappia (tai sokeria)
3 dl Myllärin Ruisjauhoja
2 dl Myllärin Vehnäjauhoja
Alusta taikina vähitellen taikinajuureen. Leivo taikinasta pyöreitä paloja. Litistä ja pistele niihin reiät jauhotetulla pöydällä. Kohota leipäset liinan alla. Kostuta niiden pinta ja paista n. ½ tuntia 240 C.

Itse muokkasin tuota reseptiä sillä kertaa siten, että käytin tuoreen hiivan sijaan kuivahiivaa ja sokeria laitoin 4 rkl, koska sillä kertaa halusin makeaa ruisleipää. Uunin lämpötila oli alussa 240 astetta niin kuin ohjeessa, mutta laskin sitä kesken paistamisen alemmaksi ja peltiäkin alemmaksi, koska leipäset uhkasivat palaa. Silti, kaikista mustimmat kohdat maistuivat kaikista parhaimmalta näissä leivissä. Sama ruisjauhopussi ei ole taloudessani vielä kulunut loppuun, vaan sitä on näiden leipästen lisäksi kulunut tähän mennessä vain joululimppuun sekä muikkujen ja silakoiden leivittämiseen (oioi pitäisipä tehdä niitäkin taas joku päivä…)