Savusiikaleipä pikamarinoidulla punasipulilla

Söin eilen savusiikasalaattia: https://ruokaideat.com/2019/07/06/savusiikasalaattia-ja-perunalimppua-pakkasesta/ ja toissapäivänä savusiikaa varhaisperunoiden ja tilli-voikastikkeen kanssa: https://ruokaideat.com/2019/07/05/varhaisperunoita-tilli-voikastiketta-ja-savusiikaa/

Tänään samaa savusiikaa oli vieläkin jäljellä. Nyt teki mieli käyttää loput savusiikavoileipään. Teki mieli tehdä sen väliin myös marinoitua punasipulia.

Tein nyt pikamarinoitua punasipulia kirjan Gastronaatti (kirjoittanut Satu Koivisto) ohjeella. Kuorin yhden ison punasipulin ja leikkasin sen ohuiksi viipaleiksi. Puristelin punasipuliviipaleita käsin, niin kuin ohjeessa neuvottiin. Kiehautin kattilassa nopeasti seoksen, jossa on ½ desilitraa balsamietikkaa, ½ desilitraa vettä, 1 ruokalusikka sokeria ja ½ tl suolaa. Nostin kattilan pois levyltä, sekoitin punasipuliviipaleet mukaan ja jätin marinoitumaan puoleksi tunniksi.

Alla vasemmassa kuvassa tähteeksi jääneet savusiiat. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa punasipulit marinoitumassa.

Otin pakastimesta kaksi paahtoleipää. Paahdoin ne leivänpaahtimeni asetuksella 3. Puristin majoneesipurkista alemman paahtoleivän päälle majoneesia fiiliksen mukaisen määrän. Laitoin päälle loput savusiiat, ja nostin niiden päälle punasipuleita liemestään. Spruuttasin vielä purkista lisää majoneesia päälle, ja nostin toisen paahdetun paahtoleivän kanneksi. Painoin sitä kunnolla alas, jotta majoneesia leviää reunoillekin.

Hyvin maistui. Marinoituun punasipuliin olisin kaivannut ehkä lisää makeutta, joten seuraavalla kerralla laittaisin sokeria yhden ruokalusikallisen sijaan ehkä jotain 2-4. Olen aiemmin muistaakseni tehnyt makeampaa pikamarinoitua punasipulia jonkin muun kirjan ohjeella, mutta en enää muista, mikä kirja se oli. Joka tapauksessa, oli oikein mukava tapa käyttää loput savusiian tähteet 👍

Majoneesia olen muuten joskus tehnyt itsekin: https://ruokaideat.com/2019/05/16/hampurilaisateria-itse-tehden/

Sekin oli hyvää ja tähän kaupan majoneesiin verrattuna maistui enemmän keltuaisilta ja vähemmän hapolta. Voisinkin joskus tehdä sitä toistekin. Tällä kertaa kuitenkin sattui olemaan kaapissa kaupan majoneesia, joten käytin sitä.

Savusiikasalaatti ja perunalimppu pakkasesta

Eilen söin savusiikaa varhaisperunoiden ja tilli-voikastikkeen kanssa: https://ruokaideat.com/2019/07/05/varhaisperunoita-tilli-voikastiketta-ja-savusiikaa/

Savusiikaa jäi vielä, ja nyt halusin syödä savusiikasalaatin. Ensiksi katsoin, että ei ole mitään hedelmää siihen laitettavaksi, mutta sitten tajusin, että ei tarvitse ollakaan, koska on tuoreita mansikoita. Laitoin sitten tähän jääsalaattipussin loput, lapsilta jääneet kurkkupalaset, takapihalta tuoretta persiljaa, savusiian tähteitä ja tuoreita eilen omalta pihalta poimittuja mansikoita. Salaatinkastiketta ei nyt tehnyt mieli alkaa väsäämään, joten puristelin vain sitruunaa kalan päälle ja lorottelin öljyä vielä siihen päälle. Oli oikein maistuvaa. Mansikat tosiaan toimivat tässä savusiikasalaatissakin oikein hyvin, enkä hedelmiä siihen sitten kaivannutkaan.

Lisäksi lämmitin pakkasesta itsetehtyä perunalimppua, josta kirjoitin ensimmäisen kerran tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/

Olen välillä tykännyt kyseisestä leivästä kovasti ja välillä en niin paljon. Olen tullut nyt siihen tulokseen, että ratkaisevaa on sen lämpötila. Silloin kun se on niin kuumaa, että voi sulaa sen päällä, en oikein niin välitä sen mausta. Mutta kun se itse leipä on sulaa, mutta ei niin kuumaa että sulattaisi voin, se onkin oikein hyvää. Silti en ole varma, tuleeko tätä perunalimppua tehtyä uudestaan sitten, kun se joskus pakkasesta loppuu. Ehkä jos samaan aikaan on tarvetta saada käytettyä piimää ja jauhoisia perunoita ja lisäksi löytyy kotoa ruisjauhoja, vehnäjauhoja, siirappia ja maltaita. Kuitenkin ruisjauhoille ja piimälle varmaan mieluisampi käyttökohde olisi ehkä joululimppu/piimälimppu, johon lapseni on aivan himona toisin kuin tähän perunalimppuun.

Varhaisperunoita, tilli-voikastiketta ja savusiikaa

Vieraiden kanssa syömisestä jäi tähteiksi keitettyjä varhaisperunoita ja savusiikaa. Tilliä jäi nippu jääkaappiin käyttämättömänä. Tänään tulikin sitten helppo päivällinen yksinkertaisesti näin: Lämmitin mikrossa ne kypsät varhaisperunat ja savusiiat. Sulatin levyllä kattilassa kimpaleen voita, silppusin tillit ja sekoitin ne voisulan joukkoon.

Tosi hyvän makuinen kokonaisuus. Varhaisperunat eivät toki maistuneet yhtä raikkaalta kuin vastakeitettyinä, mutta hyvältä ruualta maistui kuitenkin. Vähän oli varhaisperunoissa sitä samaa makua kuin ”vanhoissakin” perunoissa keittämistä jälkeisenä päivänä mikrotettuina, mutta paljon paljon vähemmän sitä tunkkaista makua kuitenkin kuin vanhoissa uudelleenlämmitetyissä perunoissa. Silti tämä ruoka maistui hyvältä kesäruualta varhaisperunoineen ja etenkin tilli-voikastikkeineen. Niin yksinkertaista ja niin hyvää.

Voikastikkeesta olen muuten henkilökohtaisesti sitä mieltä, että se ei ole vain varhaisperunoiden yksinoikeus. Olen syönyt voikastiketta myös talvella ”vanhojen” perunoiden kanssa, ja hyvää on ollut niinkin. Tuoretta yrttiä kun laittaa voisulan sekaan ja syö vanhojenkin perunoiden kanssa, siinä tulee mielestäni hyvin suuri osuus siitä varhaisperunat+tuoreyrttivoikastike-makukokemuksesta. Toki varhaisperunalla kokonaisuus on raikkaampi, mutta tosi hyvää mielestäni voikastike on vanhojenkin perunoiden kanssa. Talviperunoille voikastikkeen olen maustanut joskus tuoreilla yrteillä, joskus kuivatuilla. Kuivatuistakin on irronnut voisulaan hyvin makua, kun on antanut hautua perunoiden keittämisen ajan. Liharuuan kanssa syödessä olen usein tykännyt lisätä kyseiseen voikastikkeeseen eli voisulaan myös valkosipulia.

Mutta se niistä talviperunoista. Nyt kun varhaisperunoita on niin kyllähän niitä toki mieluummin syö <3

Savusiikakeittoa ja itsetehtyä perunalimppua pakkasesta

Eilen söin savusiikasalaattia, ja kirjoitin siitä tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/04/savusiikasalaattia-ja-itsetehtya-riisirieskaa-keitetyn-riisin-tahteista/

Siitä savusiiasta oli nyt jäljellä jonkin verran lihaa, sekä pää, ruodot, nahkat ja häntä. Päätin hyödyntää ne kaikki kalakeittoon. Motiivina kalakeiton teolle minulla oli noiden lisäksi nyt kermapurkin loput. Puoliso oli ostanut viime viikon perjantaina kaksi 5 desilitran purkkia punalaputettua kuohukermaa, joiden parasta ennen päiväys oli sunnuntaina 2.5. Toisesta purkista puoliso teki jäätelökoneella lakritsijäätelöä. Toisesta purkista minä käytin 2 dl sunnuntaina munakascurryyn, josta kirjoitin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/02/munakkaan-tahteista-munakascurry/

Lopuille kolmelle desilitralle kermaa näin sopivaksi käyttökohteeksi tämän kalakeiton. Kokemus on osoittanut, että jääkaapissa säilytetty kuohukerma on yleensä käyttökelpoista vielä useamman päivän parasta ennen -päiväyksen jälkeenkin, ja oli sitä nytkin. Tähän mennessä vain kerran olen nähnyt kuohukerman pilaantuvan jääkaapissa. Siinä vaiheessa parasta ennen -päiväyksestä oli jo parisen viikkoa, ja oli ollut avattuna useamman päivän. Haju alkoi silloin muistuttaa muistaakseni valkohomejuustoa, joten kaadoin pois, mitä harvoin ruuille teen. Kerman tapauksessa joskus pakastan ylimääräiset, vaikka pakastettuna ja sulatettuna kerma ei enää olekaan entisensä, vaan tarvitsee kipeästi kuumennusta ja suurustusta.

Mutta takaisin tämän päivän kalakeittoon. Laitoin ensin liemen tulemaan päästä (ilman kiduksia), ruodoista, nahkoista ja hännästä:

Liemeen tuli nyt niiden lisäksi 1 litra kylmää vettä, 1 sipuli lohkottuna, 8 maustepippuria, 2 laakerinlehteä ja 1 tl suolaa. Kiehautin, keitin miedolla lämmöllä 20 minuuttia ja siivilöin. Pilkoin liemeen perunoita ja porkkanoita, lisäsin ne vähän jäähtyneeseen liemeen, kiehautin ja keitin miedolla lämmöllä 10 min. Sitten lisäsin kerman ja kuumensin. Suolaa lisäsin maun mukaan, mikä tällä kertaa oli tähän määrään 2.5 tl. Normaalisti voisin laittaa enemmänkin, mutta savusiian perkeistä itsestään taisi irrota liemeen suolaa.

Itse savusiian lihoja en sekoittanut koko määrään kuumaa keittoa, vaan laitoin sen tarjolle kylmänä niin, että jokainen voi annostella sitä annoksensa päälle haluamansa määrän. Minusta niin on parempi, koska kypsä kala kuumaan keittoon sekoitettuna hajoaa mielestäni liiaksi. Tuore tilli olisi ollut tähän kiva, mutta sitä ei sattunut olemaan, eikä se yleensäkään ole meillä sellainen, mitä koskaan vain sattuisi olemaan. En osaa käyttää tilliä muualla kuin kalaruuissa, joten tilliä ei tule ostetuksi sellaiseksi yleiskäyttöiseksi yrtiksi niin kuin vaikkapa persiljaa, rucolaa ja basilikaa. Näistä tällä kertaa oli jääkaapissamme persiljaa, joten laitoin sitä annoksen päälle. Näin tuli annokseen väriä, jota se tuntui kaipaavan. Tänään pihalla ollessani tulin katsoneeksi myös voikukan lehtiä ja mietin, pitäisikö koittaa niitäkin käyttää ruuaksi. Mutta en uskaltanut vielä tällä kertaa.

Tämän keiton lisäksi olisin halunnut pakastimesta itseleivottua ruisleipää, mutta puoliso olikin jo syönyt ne kaikki. Otinkin sitten pakastimesta itse leivottua perunalimppua, ja lämmitin ne paahtimessa. Nämä leivät näköjään eivät olleetkaan niitä paahtimessa paranevia leipiä, ja mieleeni tuli, että kaupan perunalimppu taitaa olla paremman makuista kuin tämä itse leipomani. Muistaakseni kaupassa myydään nimellä Pälkäneen perunalimppu sellaista makeaa imeltyneen perunan ja siirapin makuista ruislimppua, josta pidän paljon. Tässä omatekemässäni makeuden kokemusta vie ehkä nyt liiaksi pois se, että nesteenä on käytetty piimää, joka sekin takuulla oli päiväysvanhaa eikä varmasti edes vain vähän. Kyseisestä perunalimpusta kirjoitin jotain aiemmin tähän postaukseen: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/

Silti, kylläpä nuokin perunalimput vielä syödyiksi tulevat, koska eivät ne pahoja ole. Kaupasta vain sattuu saamaan parempaa perunalimppua. Erikoisuus tässä perunalimpussa on jännä suutuntuma, joka ei ole leivälle tyypillinen. Imeltyneestä perunasta ehkä tulee sellaista tahmeutta. Paahdettuna tässä leivässä on erikoista se, että osa voista valahtaa pois leivän päältä, eikä imeydy leipään samalla tavalla kuin tavalliseen leipään. Kertonee varmaan siitä, että tässä leivässä tärkkelystä on ehkä vähemmän kuin tavallisessa leivässä.

Kalakeitto oli nyt aika hyvää, mutta kun edellinen ateriani oli voimakasumaminen linssikeitto, niin olihan tämä kalakeitto nyt paljon miedomman makuista. Savusiian perkeistä ei mielestäni liuennut liemeen savustuksen makua niin kuin olin toivonut, vaan enemmän sellaista geneeristä kalaliemen makua. Itse savusiikapalat maistuivat mielestäni keitossa paremmalta kuin eilen salaatissa. Perunaa ja porkkanaa tulin laittaneeksi nyt keittoon aivan liian vähän, todennäköisesti laiskuussyistä. Huomiselle jäi sitten vielä ehkä litra pitkää lientä, josta voisin ehkä sattumat syödä huomenna keiton kanssa (savusiian lihoja on erillisellä lautasella jäljellä vielä ihan pikkuisen) siivilän avulla, ja loput pitkästä liemestä voisin jatkojalostaa jotenkin.

Nyt tällä hetkellä pyörii mielessäni, että en olekaan vielä kokeillut käyttää keiton pitkää lientä suolaisen pannukakun nesteenä. Sellainen voisi tulla kysymykseen huomenna, ehkä. Yksi vaihtoehto voisi myös olla, että keitän tuossa pitkässä liemessä riisiä ja se riisi menisi joko voitaikinakuorisen levykalapiirakan täytteeksi (lopun savusiian lihan ja ehkä tonnikalan kanssa) tai tulisi jokin uunissa kypsennettävä riisi-kalaruoka, jossa pitkät liemet tiivistyisivät. Katselenpa asiaa sitten huomenna. Tai ylihuomenna. Tai milloin nyt jaksankaan. Katsotaan.

Savusiikasalaatti ja itsetehty riisirieska keitetyn riisin tähteistä

Siirry reseptiin: Riisirieska

Jääkaapissani oli kaupasta ostettu vakuumipakattu savusiika. Siihen liittyen ensimmäinen ideani oli savusiikasalaatti ja siihen oli ainekset, joten sellaista tuli. Tähteenä oli jääkaapissani vielä 2.5 dl keitettyä riisiä, jota olin syönyt jo kaksi kertaa munakascurryn kanssa ja munakascurry loppui. Savusiikasalaatin kanssa teki nyt mieli saada tuoretta leipää ja käyttää siihen loput keitetyt riisit. Ensimmäisenä tuli mieleen sämpylät, mutta tajusin, että en jaksa odottaa tällä kertaa mitään kohoamisia. Sitten tuli mieleen rieska. Aloin sitten etsimään sopivaa reseptiä Googlella.

Aiemmin olen tehnyt riisirieskaa tällä reseptillä ja hyvää on tullut: https://sokerivaltakunta.blogspot.com/2015/06/riisirieska.html

Nyt minulla ei ollut keitettyä riisiä niin paljon kuin tuohon ohjeeseen tarvitaan, joten aloin etsiä muuta reseptiä. Nyt teki mieli sellaista, johon ei tule muuta viljaa kuin keitettyä riisiä ja vehnäjauhoja, ja nesteeksi maitoa, ei muuta. Sellaisista resepteistä ei näyttänyt olevan Googlen hakutuloksissa mitenkään tunkua, joten vaihtoehdoiksi jäi vain tämä resepti: https://www.asikaine.fi/riisirieskat/

Reseptin, kuvan ja kirjoituksen perusteella tuli mieleeni, että haluan lisätä tuohon reseptiin leivinjauhetta ja yhden kananmunan. Öljyn sijaan laitoin sulatettua voita, koska maku. Päälle en nyt ripotellut mitään, koska ei huvittanut. Uunin lämpötilaksi valitsin 250 astetta ja uunin ylimmän tason, koska olen kokemuksesta todennut, että sähköuunissa se on varmin tapa saada rieskaan murea rakenne ja maukasta ruskistuspintaa ja/tai tummia pilkkuja. Samasta syystä jätän rieskojen teossa leivinpaperin pois, ja laitan taikinan suoraan voidellulle uunipellille. Nyt olin aikonut tehdä pellillisen monta pientä rieskaa, mutta kesken kaiken huomasin taikinaa olevan niin paljon, että kaikki pienet rieskat eivät olisi mahtuneet yhdelle pellille, joten teinkin vain yhden ison. Resepti muotoutui tällaiseksi:

Riisirieska
2½ dl keitettyä riisiä
2½ dl vehnäjauhoja
2½ dl täysmaitoa
1 kananmuna
2 rkl voita sulatettuna
1 maustemitta leivinjauhetta
1 tl suolaa
Kuumenna uuni 250 asteeseen. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Vispaa kananmunan rakenne rikki kipossa haarukalla. Sekoita keitettyyn riisiin maito, voisula ja kananmuna. Sekoita lopuksi vehnäjauhot nopeasti taikinaan liian kauan sekoittamatta, ettei muodostu sitkoa, joka tekisi rieskasta kovan. Levitä taikina voidellulle uunipellille yhdeksi isohkoksi pyöreäksi alueeksi. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla n. 10-15 min, tai kunnes on sopivasti ruskistumista, mutta ei liikaa palamista.

Minulla tällä kertaa rieska oli uunissa 12 min, koska en jaksanut kytätä kauempaa ja voi olla pienistä hetkistä kiinni, milloin on jo palanut. Nyt ei 12 minuutissa yläpinta ehtinyt ruskistua keskeltä asti, mutta oli kuitenkin kypsä, ja jotain ruskistumista kuitenkin jo oli, joten olin riittävän tyytyväinen ja otin uunista ulos:

Kahdeksi pienemmäksi rieskaksi jakaminen olisi ehkä tuottanut enemmän ruskistuspintaa, mutta eipä se ollut nyt niin nöpönuukaa. Leikkasin koko rieskan kolmion muotoisiksi paloiksi, koska sen muotoiset palat ovat minusta jotenkin herkullisimman näköisiä. Tämän näköisiä ne palaset olivat nurin päin eli alapuoli ylöspäin:

Kaikissa oli alapinnassa jotain ruskistumista, joten olin tyytyväinen. Lisäksi otin jääkaapista puolison valmiiksi tekemää salaattia, ja otin siitä annoksen lautaselleni. Sekoitin kipossa annoksen vinegrette-tyylistä salaatinkastiketta, johon oli tarkoitus laittaa 1 tl sitruunamehua, 1 tl sokeria, ripaukset suolaa, valkopippuria ja mustapippuria, 1 rkl oliiviöljyä ja 2 tl makeaa sinappia, mutta sinappi vain jatkui valumistaan tuubistaan, joten sitä tulikin vahingossa varmaan 3 tl. Siinä sitten tuli mieleeni, että testataanpa nyt samalla, tykkäisinkö tästä enemmästä sinappimäärästä paremmin. Enemmällä sinappimäärällä kastikkeesta tuli ainakin paksumpaa kuin aiemmin:

Sekoitin kastikkeen salaatin joukkoon ja totesin että joo, ei sen tarvitsisi näin paksua olla. Salaatin sekaan sekoittaminen oli helpompaa vähemmällä paksuudella. Savusiian revin siihen salaatin päälle ja vähän harmistuin, kun nyt salaatinlehdet eivät näyttäneet kiiltäviltä niin kuin ohuemman kastikkeen aikana. Kippoon oli vielä jäänyt vähän paksua kastiketta, jonka vielä lusikalla autoin kalapalojen päälle. Viereiselle pikkulautaselle voideltuja rieskapaloja ja syömään vain.

Rieska oli minun mielestäni nyt todella hyvää. Maistui hyvältä paahteiselta ja murealta rieskalta, jossa vähän samaa makua ja suutuntumaa kuin karjalanpiirakoiden riisipuurotäytteessä, eli hyvää hyvän kanssa. Katsoin jo alun perinkin reseptin suolamäärää ja mietin, onkohan tuo liian korkea, mutta menin silti alkuperäisen ohjeen suolamäärällä. Kyllä se nyt lopputuloksessa maistui, että suolaa on, mutta sitä tuntui silti olevan minun tämänhetkiseen makuuni sopivasti. Jonkun muun mielestä tosin tuo määrä voisi olla jo liikaa suolaa. Minun mielestäni paahteisten makujen kanssa sopiikin monesti yhteen tuollainen selvä suolaisuus.

Savusiikasalaatti oli ihan hyvää, mutta sinappimäärä hulahti nyt minun makuuni enemmäksi kuin mikä olisi paras. Tuolla sinappimäärällä tuli jo se sinapin etikan maku läpi, mistä en pitänyt, koska se vei sellaista raikkauden kokemusta pois. Niinpä edelleen olen sitä mieltä, että suosikkisalaatinkastikeohjeeni on tämä: 2 tl makeaa sinappia, 1 tl sitruunamehua tai kombuchaa, 1 tl sokeria, 1 rkl oliiviöljyä, ripaukset suolaa, mustapippuria ja valkopippuria.

Päivitys 22.3.2020:

Olen sittemmin hionut riisirieskan reseptiä eteenpäin: https://ruokaideat.com/2020/03/19/riisirieska-keitetysta-riisista-pellillinen-ja-pienet-riisirieskat/

Alla kuva maaliskuun 2020 versiosta ruuasta Savusiikasalaatti ja riisirieska. Savusiikasalaatissa nyt jääsalaattia, kurkkua, päärynää, mandariinia, savusiikaa, öljyä, sitruunamehua ja suolaa. Riisirieskat tehty tällä reseptillä.