Pikasämpylät – nopeat hiivattomat lusikoitavat sämpylät ilman vaivaamista leivinjauheella

Teki mieli sämpylöitä, mutta ei ollut aikaa odotella kohoamista. Kokeilin sitten ilman hiivaa tehtäviä nopeita leivinjauheella kohotettavia sämpylöitä tällä ohjeella: https://www.myllynparas.fi/reseptit/arjan-pikasampylat

Hyppää reseptiin

Reseptissä lukee Arjan pikasämpylät, mutta minä en osaa olla lukematta sitä muodossa ”Arjen pikasämpylät”. Arjen pikasämpylät ovat mielestäni osuva nimi näille, koska juuri arkeenhan tällaiset pikasämpylät hyvin sopivatkin.

Noudatin ohjetta melkein. Jätin mausteet pois, koska en niiden makua näihin halunnut. Rasvan ja makeuttajat vaihdoin oman makuni mukaisiksi, eli öljyn vaihdoin voihin ja hunajan/siirapin vaihdoin sokeriin. Pinnalle olisi kuulunut ohjeen mukaan ripotella kaurahiutaleita tai juustoraastetta, mutta en välittänyt ripotella kumpaakaan. Paistoin 5 minuuttia kauemmin kuin ohjeessa oli, jotta pinnat ruskistuvat kunnolla. Ohjeessa neuvottiin jakamaan taikina muffinivuokiin tai -pellille, mutta taikina oli sen verran jämäkkää, että en nähnyt tarpeelliseksi alkaa muffinivuokien kanssa kikkailemaan, joten lusikoin vain palleroisia suoraan leivinpaperoidulle pellille.

Pikasämpylöistä tuli tosi hyviä. Hiivan puuttuessa ei tullut tavallisten sämpylöiden makuisia, mutta hyviä kuitenkin. Maistuu ennen kaikkea teeleivältä/muffinilta, mutta hyvältä sellaiselta. Maussa on olennaisena osana myös ihana paahtuneen kauran maku. Suolan maku näissä on selvempi kuin sämpylöissä yleensä, mutta minun makuuni ei liiallinen.

Nämä pikasämpylät ovat paljon hajoavampia kuin tavalliset sämpylät, joten vaikka nyt halkaisun kestävätkin, eivät pysty kantamaan välissä suuria määriä täytteitä. Kuitenkin kyllä tekisin uudestaankin, vaikka nämä ovatkin aivan eri asia kuin tavalliset sämpylät. Maku ja rakenne näissä on mielestäni hyvin samankaltainen kuin tällä kaurahiutalepaketistakin löytyvällä ohjeella tehdyissä kaurateeleipäsissä, jotka nekin ovat tosi hyviä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/kaurateeleipaset

Näiden pikasämpylöiden kanssa söin kanakeittoa pakkasesta. Se maistui pakastamisen jälkeen oikein hyvältä kanakeitolta, eikä liian hiiligrillauksiselta niin kuin tuoreeltaan.

Pikasämpylät ilman hiivaa, vaivaamista ja kohoamisen odottelua (n. 9 kpl)
4 dl vehnäjauhoja (260 g)
2 dl kaurahiutaleita (80 g)
2 tl leivinjauhetta
1½ tl suolaa
2½ dl täysmaitoa (250 g)
50 g sulatettua voita
100 g tuorejuustoa (puoli purkkia)
2 rkl sokeria
1 kananmuna
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muut ainekset ohjeen mukaisessa järjestyksessä (kananmuna kannattaa ensin sekoittaa tasaiseksi kupissa). Sekoita taikina juuri ja juuri tasaiseksi, mutta älä vaivaa sitkoa. Käsiä ei tarvitse tässä sotkea ollenkaan, vaan riittää sekoittaminen välineellä, mikä löytyy, kuten nuolija.
Nostele taikinasta lusikalla kasoja leivinpaperoidulle pellille. Tasoita kasat lusikalla jotensakin palleroisia muistuttaviksi muodoiksi. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnat ovat ruskistuneet (n. 15-20 min). Voi nauttia tuoreeltaan tai jäähtyneenä. On hyvää vielä seuraavanakin päivänä.

Lihapulla-pekonipizza

Oli tähteenä 5 lihapullaa, paistettua pekonia ja pekonin paistorasvaa:

Jatkoin sitten nuo koko porukan yhteiseksi ateriaksi laittamalla ne pizzaan. Nämä olivat juuri sopiva täytemäärä yhteen pellilliseen pizzaa.

Pizzasta tuli tosi hyvää. Lihapullat eivät enää pekonisessa pizzassa maistuneet lihapullilta, vaan nyt nekin maistuivat mukavasti pekonilta. Olinkin saanut jo lihapullien omaa makua kylläksi, joten huippujuttu! Suutuntuma lihapullaviipaleissa oli nyt aika rapea, ja suussa tuntui nyt se paahtuneiden korppujauhojen rouheus enemmän kuin samoissa lihapullissa ennen pizzaan menoa.

Tein pizzapohjan ja pizzan tomaattikastikkeen samalla lailla kuin tässä aiemmassa blogikirjoituksessani: https://ruokaideat.com/2019/08/24/portobello-aurajuustopizzaa/

Juustoraastetta ladoin tomaattikastikkeen päälle 320 grammaa. Lihapullat leikkasin ohuiksi viipaleiksi, ja laitoin ne juustoraasteen päälle. Pekonit revin käsin paloiksi, ja laitoin ne juustoraasteen päälle niihin kohtiin, joissa ei ollut lihapullaviipaleita. Pekoninrasvan sulatin mikrossa, ja valutin sen pizzan päälle ympäriinsä. Pekoninrasvaa oli 26 grammaa. Paistoin pizzaa 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 10 minuuttia. Heti uunistaoton jälkeen ripottelin päälle oreganoa.

Pizza pekoninrasvaa vaille valmiina uunin.

Nyhtöpossutacot

Eilen tein nyhtöpossua. Kuten kyseisessä postauksessa kirjoitin, suurin osa jäljellejääneestä nyhtöpossusta meni pakkaseen. Jääkaappiin jääneistä tehtiin tacoja. Oli tosi hyvää. Kun tacokuoret ja liha olivat valmiina, ei tarvinnut nähdä isoa vaivaa. Tacokastike puuttui, joten sen tein itse. Tein samalla reseptillä, jolla olen tehnyt ennenkin ja havainnut sen hyväksi. Siinä on mielestäni hyvät texmex-maut, jotka riittävät nostamaan kokonaisuuden texmexmakuiseksi, vaikka liha ei olisikaan texmex-maustettu, niin kuin se tässä tapauksessa ei ole. Kotitekoinen tacokastikkeeni perustuu tähän reseptiin: https://www.allrecipes.com/recipe/240291/homemade-taco-sauce/

Tacokastike
400 g tomaattimurskaa
1½ dl vettä
2 rkl omenaviinietikkaa (tai valkoviinietikkaa niin kuin alkuperäisessä ohjeessa – minulla yleensä ei ole sitä, joten käytän omenaviinietikkaa)
1 rkl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
2 tl sipulijauhetta
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl suolaa (alkuperäisessä ohjeessa valkosipulisuolaa, mutta minulla ei yleensä ole sitä, joten käytän tavallista suolaa)
½ tl paprikajauhetta
1 tl sokeria
½ tl cayennepippuria
(alkuperäisessä ohjeessa lisäksi ½ tl chilijauhetta, mutta itse en kaipaa niin tulista)
Sekoita kaikki ainekset keskenään pienessä kattilassa. Kiehauta. Käännä hellan levy pienimmälle ei-nollalle. Anna hautua ilman kantta, kunnes on paksuuntunut (n. puoli tuntia). Siirrä jäähtymään. Tacoihin käytettäessä kannattaa olla jäähtynyt vähintään sen verran, että ei enää nouse höyryä. Tätä tacokastiketta voi käyttää tacoihin sekä lämpimänä että kylmänä. Ylimääräiset tacokastikkeet voi tarvittaessa pakastaa ja/tai käyttää pizzan kastikkeena, jolloin tulee tosi hyvää meksikolaishenkistä pizzaa.

Muut tämänkertaiset tacotäytteet: Eilistä nyhtöpossua lämmitin mikrossa ja ripottelin lisäsuolaa päälle. Raastoin paketillisen extra mature cheddar -juustoa, joita oli ostettu punalaputettuna kolme pakettia ja joiden parasta ennen oli 28.9. Revin pehtoorinsalaattia pienemmiksi. Viime viikonloppuna avatun smetanapurkin loput myös menivät tacoihin. Smetanan maku sopi tosi hyvin yhteen tacokastikkeen maun kanssa. Smetanapurkin loputtua laitoin seuraaviin tacoihini smetanan sijaan majoneesia, joka sekin taittaa tacokastikkeen tulisuutta ja mausteisuutta sopivasti. Enemmän kuitenkin tykkäsin tässä nyt smetanasta kuin majoneesista, jotka molemmat mielestäni tacoihin sopivat, mutta smetana maistui jotenkin raikkaammalta.

Tacokastiketta jäi tältä aterialta tuon verran jäljelle. Tacokuoret jo loppuivat, joten tuon määrän tacokastiketta varmaan joko pakastan tai käytän johonkin muuhun ruokaan.

Nyhtöpossutacot
tacokuoria
nyhtöpossua
tacokastiketta
salaatin lehtiä (ja halutessa muita vihanneksia)
juustoraastetta (esim. extra mature cheddar, mutta käy mikä tahansa juusto mistä tykkää – tosin juuston voi halutessa jättää poiskin)
smetanaa tai majoneesia
Jos nyhtöpossu on kylmää, lämmitä se esim. mikrossa tai uunissa. Tässä vaiheessa voi halutessa lisätä nyhtöpossuun suolaa ja/tai mausteita. Halutessasi lämmitä tacokuoret pakkauksen ohjeen mukaan, mutta toimivat myös lämmittämättä. Kokoa täytteet tacokuoriin mieluiten siinä järjestyksessä, että liha on alimmaisena ja kastikkeet päällimmäisinä. Juustoraasteet tykkään itse mieluiten laittaa lämpimän lihan tai muun lämpimän päälle niin, että juusto vähäsen sulaa, mutta se on makuasia. Nauti kootut tacot heti.

Omenamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Meillä on tällä hetkellä enemmän omenoita kuin mitä ehditään sellaisenaan syödä. Olin juuri keittänyt omenahilloa, joten ajattelin samoilla kattilan, leikkuulaudan ja leikkuuveitsen sotkemisilla keittää samalla omenamehuakin. Keitin omenamehun tutulla periaatteella:

Keitetty omenamehu
omenoita
vettä
sokeria
Pese omenat tarvittaessa. Pilko omenat kuorineen, poista siemenkodat ja kannat. Laita omenapalat kattilaan. Lisää kylmää vettä niin paljon, että omenapalat peittyvät. Omenapalat nousevat yleensä pintaan, jolloin jos päällimmäiset ovat kuitenkin kastuneet, vettä on todennäköisesti tarpeeksi.
Kiehauta. Keitä n. 10 minuuttia, tai kunnes omenapalat ovat pehmeitä. (Minulla ehti nyt kiehua 15 minuuttia, jolloin ehtivät jo hajota, mikä ei ole tarpeellista.)
Siivilöi. Vaahdonkin voi kuoria pois, jos haluaa. Pitkässä säilytyksessä vaahto voi nopeuttaa homehtumista.
Laimenna ja makeuta makusi mukaan. Itse en keitettyä omenamehua laimenna ollenkaan, mutta lisään sokeria 10 grammaa per 100 grammaa juomavahvuista mehua, eli saman sokerimäärän kuin muihinkin itsetehtyihin mehuihin.

Olen keittänyt omenamehua usein silloin, kun minulla on liikaa omenoita kerralla. Yleensä olen keittänyt 10 minuuttia, mikä on ollut sopivasti, mutta tulipa nyt testattua, että 15 minuutissa omenat ovat jo hajoavia.

Mehuksi keittäminen on mielestäni yksi parhaita tapoja saada paljon omenoita kulumaan kerralla. Keitetty omenamehu ei ole mielestäni riittoisaa, koska sitä ei tarvitse laimentaa niin kuin monia happamista marjoita tehtyjä mehuja. Keitetyt omenamehut maistuvat minun mielestäni aina uuniomenoilta, enkä lopputuloksen mausta erota, millaisia siihen käytetyt omenat alun perin olivat: raakoja, happamia, kypsiä, makeita – kaikista mielestäni on tullut saman makuista uuniomenan makuista hyvää makeaa mehua.

Keitetyn omenamehun väri riippuu ennen kaikkea kuorten väristä. Omenamehuun valikoin yleensä sellaisia omenoita, joissa on punaisuutta kuorissa, koska tykkään saada omenamehuun punertavaa sävyä. Täysin punaistakin omenamehua olen joskus saanut tehtyä, kun mukaan on päässyt muutama tummanpunakuorinen omena.

Linkkejä muihin blogikirjoituksiini, joissa olen tehnyt itse mehua:

Päivitys 3.10.2019:

Keitin uuden satsin omenamehua. Tällä kertaa mukaan tuli yksi punajuuren värinen omena:

Kyseinen omena on mielestäni sellaisenaan syötäväksi aivan liian hapan eli syömäkelvoton, ja lienee tarkoitettu siiderinvalmistukseen.

Alla olevista kuvista näkyy, minkä väristä mehua tuli, kun mukana oli yksi punajuuren värinen omena.

Päivitys 13.10.2019:

Keitetty omenamehu omenoista, joita ei ole valikoitu värin perusteella.

Päivitys 11.11.2019:

Keitetty omenamehu omenoista, joita ei ole valikoitu värin perusteella. Osa tähän käytetyistä omenoista oli jo vähän tummunut.

Broilerin jauhelihapihvejä, farfallepastaa, uunikasviksia ja kastikkeena pannunhuuhdelientä

Sattui olemaan paketti viimeisen käyttöpäivän broilerin jauhelihaa, joten tein siitä pihvejä. Yleensä olen tehnyt broilerinjauhelihapihvit taikinasta, jonka nesteenä on kanalientä, jolloin tulee oikein maukkaita kananmakuisia pihvejä, mutta nyt en viitsinyt alkaa taikinaa sekoittamaan.

Muotoilin sitten vain jauhelihat suoraan pihveiksi, paistoin voissa ruskeiksi molemmin puolin, haudutin vielä hetken kypsäksi, ja ripottelin molemmille puolille mausteseosta. Mausteseokseksi sekoitin 1 tl suolaa, 1 tl sokeria, 1 tl paprikajauhetta, 1 tl sipulijauhetta, ½ tl currya ja 1/4 tl valkosipulijauhetta. Sekoitin mausteseoksen kupissa, ja ripottelin sitä pihveille molemmin puolin. Mausteseosta jäi vielä paljon myöhempää käyttöä varten.

Uunikasviksina oli nyt parsakaalia ja palsternakkaa, jotka pilkottiin paloiksi ja paistettiin voisulaan sekoitettuina ja suolattuina 200-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperoidulla pellillä 40 minuuttia.

Kastikkeeksi tuli nyt pannunhuuhdelientä, joka oli oikein maukasta. Kun pihvit olivat kypsiä, nostin ne pois pannulta, ja laitoin pannuun kylmää vettä tilalle. Kiehautin, ja annoin kiehua vähemmäksi hetken aikaa. Lopulta siivilöin tämän nesteen, ja kaadoin sen kuppiin, josta sitä saa kukin syöjä kaataa ruokansa päälle sen verran kuin haluaa. Suurustaakin olisi voinut, mutta en viitsinyt, koska lautasella olevat pastat sitovat nesteet joka tapauksessa.

Kokonaisuus oli oikein maukas. Broilerinjauhelihapihvit itsessään olivat nyt miedon makuisia, koska mausteseosta oli vain pinnoissa. Suutuntuma niissä oli kuitenkin sellainen miellyttävä, josta tykkään. Pannunhuuhdeliemessä oli enemmän mausteiden makua kuin itse pihveissä, ja lisäksi pannunhuuhdeliemi maistui umamilta, joka teki kokonaisuudesta oikein maukkaan. Kokonaisuus oli hyvin yksinkertainen, helppo, nopea ja maukas, jota aion kyllä hyödyntää jatkossakin.