Uunimunakasta päiväystuotteista ja tähteistä

Tänään oli sellainen tilanne, että jääkaapissani oli kaksi pakettia mozzarellaa, joilla on viimeinen käyttöpäivä tänään:

Sattui olemaan myös muita aineksia, joille oli hyvä jotain tehdä:

Kuvassa tuoreehkoa osittain jo nahistunutta basilikaa, ne viimeisen käyttöpäivän mozzarellapaketit, maitopurkki, jolla on parasta ennen huomenna, varsisipuli-voikastiketta, keitettyjä varhaisperunoita ja kananmunia, joilla on parasta ennen huomenna.

Näistä aineksista tuli sitten mieleeni, että teenpä uunimunakkaan, johon käytän näitä kaikkia. Uunimunakkaissa lunttaan yleensä kananmunan, nesteen ja suolan määrät tästä Hellapoliisin ohjeesta: https://www.hellapoliisi.fi/pikkusuolaiset/kinkku-uunimunakas/

Nyt aloitin puolittamalla ohjeen. Eli piti tulla 5 kananmunaa, 1.5 dl maitoa, ½ tl suolaa ja lisäksi ne ainekset, mitä piti saada käytettyä. Laitoin varsisipuli-voikastikkeen sulamaan hellan levylle, joka oli säädetty pienimmälle ei-nollalle. Sillä aikaa kuorin ja pilkoin varhaisperunat, ja laitoin ne voideltuun uunivuokaan. Pilkoin myös tuoretta basilikaa sen verran, kuin tuntui olevan sopiva tähän määrään, eli yksi ruokalusikallinen. Siirsin pilkotut basilikat pilkottujen perunoiden päälle uunivuokaan. Siivilöin sulaneen varsisipuli-voikastikkeen ja pilkoin varsisipulit pienemmiksi. Siirsin pilkotut varsisipulitkin perunoiden päälle. Siinä vaiheessa näytti tältä:

Se pieni kattila oli siinä vaiheessa vapautunut, joten rikoin ne 5 kananmunaa tiskien säästämiseksi juuri siihen kattilaan, ja punnitsin sekaan 150 grammaa maitoa. Mittasin sekaan puoli teelusikkaa suolaa. Vispasin koko homman tasaiseksi, ja kaadoin uunivuokaan perunoiden ja muiden päälle:

Sitten avasin mozzarellapaketin, ja kaadoin siitä nesteet pois. Aloin repiä mozzarellaa tuon munajutun päälle. Tarkoituksenani oli käyttää tähän molemmat paketit mozzarellaa, joiden parasta ennen on juuri tänään, mutta huomasin tässä vaiheessa, että ei ne molemmat sovi tähän määrään. Käytin sitten tähän vain yhden paketin, ja kaadoin ne sulaneet siivilöidyt voikastikkeet päälle.

Allaolevissa kuvissa ensimmäisessä on kokonaisuus ennen voikastiketta. Toisessa kuvassa on siivilöity sulatettu voikastike. Kolmannessa kuvassa voikastike on kaadettu päälle. Tuon näköisenä se sitten meni 200-asteiseen uuniin.

Tuon ollessa uunissa päätin tehdä vielä toisenkin samankokoisen uunimunakkaan, jotta saisin siihen käytettyä sen toisen mozzarellapaketin. Kananmunia, maitoa ja tuoretta basilikaa oli vielä jäljellä, joten se tuntui hyvältä idealta. Varhaisperunat ja voikastikkeet menivät kaikki ensimmäiseen munakkaaseen, joten katsoin jääkaapista, mitäs sitten laittaisin sattumiksi tähän toiseen munakkaaseen. Löysin sieltä herkkusieniä, joten päätin käyttää niitä.

Otin sitten toisen samanlaisen pyöreän uunivuoan, ja voitelin sen. Siinä samassa pienessä kattilassa vispasin sekaisin toiset 5 kananmunaa, 150 grammaa maitoa ja ½ tl suolaa. Kaadoin munaseoksen siihen voideltuun uunivuokaan. Silppusin loput tuoreehkot basilikat, joita oli 2 grammaa. Laitoin ne munaseoksen päälle. Revin siihen päälle sen jäljelläolevan paketin mozzarellaa. Viipaloin herkkusieniä, ja asettelin niitä päälle sen verran, kuin mahtui yhteen kerrokseen. Kun ei enää viipaleita mahtunut, jäljelläolevan herkkusienen pilkoin ja asettelin niin, että mahtui yhteen kerrokseen. Kokonaisuus oli tämän näköinen ennen uuniin laittoa:

Hellapoliisin ohjeessa paistoajaksi sanotaan 20 minuuttia. Siinä ajassa tuossa vuoassa ei kuitenkaan tule herkullista ruskeaa pintaa, joten minä paistan niin kauan, että pinta on sen näköinen kuin haluan. Nyt siinä meni molempien uunimunakkaiden tapauksessa 35 minuuttia. Tämän näköisiä ne olivat silloin, kun julistin ne valmiiksi:

Lisäksi tein salaattia aineksista, mitä sattui olemaan. Nyt siihen tuli ruukkusalaattia, romainesalaattia, persiljaa, kurkkua ja appelsiinia. Olin sellaiseen salaattiin nyt hyvin tyytyväinen varsinkin, kun otin omaan annokseeni reilusti makeaa appelsiinia. Uunimunakkaita otin molempia. Molemmat olivat mielestäni todella hyviä. Mozzarella ja tuore basilika tekivät mielestäni nyt uunimunakkaista todella ihania. Varhaisperunat ja sienet olivat tässä nyt vain sivuroolissa, mutta hyvä se oli niitäkin saada käytettyä ennen kuin pilaantuvat. Vesipuhvelimozzarellan ominaismaku mielestäni korostui tässä uunimunakkaassa enemmän kuin esimerkiksi pizzassa, joka minulla ensimmäisenä tuli mieleen mozzarelloista, jotka pitäisi äkkiä käyttää pois. Luulen kuitenkin, että tämä ruoka maistuisi hyvin myös lehmänmaitomozzarellasta tehtynä. Tuore basilika antoi sellaista ihanaa pestomaista makua. Tällaisia teen ehdottomasti toistekin, jos vastaavanlainen tähde- ja päiväystilanne tulee.

Tuoretomaattikeittoa mozzarellan ja tuoreen basilikan kanssa sekä varhaisperunasämpylöitä

Siirry reseptiin: Tuoretomaattikeitto, Varhaisperunasämpylät

Keitin kolme päivää sitten varhaisperunoita: https://ruokaideat.com/2019/06/21/uusia-perunoita-persilja-voikastiketta-paistettuja-munia-ja-salaattia-kermaviilikastikkeella/

Paistoin kyseisiä keitettyjä varhaisperunoita eilen sen verran kuin pannuun yhteen kerrokseen mahtui: https://ruokaideat.com/2019/06/23/paistettuja-varhaisperunoita-paistettuja-sienia-ja-paistettuja-munia/

Tänään niitä keitettyjä varhaisperunoita oli vieläkin jäljellä, eikä tehnyt mieli syödä niitä enempää paistettuina. Enkä itseasiassa kaivannut varhaisperunoiden makua nyt missään muussakaan muodossa. Sen sijaan teki mieli tuoreita sämpylöitä, joten laitoin ne varhaisperunat sämpylätaikinaan. Sinne isoon sämpylätaikinaan ne katosivat niin, ettei niitä lopputuloksesta huomannut, mutta eipähän tarvinnut niitä hukkaankaan heittää, ja saimme tuoreita sämpylöitä joten win-win.

Alla olevissa kuvissa vasemmalla ne jäljelläolevat keitetyt varhaisperunat. Osan viipaloin eilen, mutta ne eivät sitten mahtuneetkaan pannuun, joten jäivät paistamatta. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa ne ovat kuorittuina. Vaikka normaalisti varhaisperunat syönkin kuorineen, sämpylätaikinaan en halunnut yhtään kuoren palasta.

En löytänyt googlella äkkiseltään sellaista sämpyläohjetta, johon menee keitettyjä perunoita kylmänä. Otin sitten vain tavallisen sämpyläohjeen, ja lisäsin vain siihen ne loput keitetyt varhaisperunat, joita oli noin neljän varhaisperunan verran ja ne painoivat 147 g. Otin lähtökohdaksi tämän ohjeen: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/104817/S%C3%A4mpyl%C3%A4t/

Sen verran muutin tuota ohjetta, että laitoin öljyn sijaan voita. Ihan vain siksi, koska voita käyttämällä tulee kokemukseni mukaan herkullisempia sämpylöitä kuin öljyä käyttämällä. Todennäköisesti siksi, koska voissa on enemmän umamia kuin voissa. Nesteenä käytin täysmaitoa, koska ei minulla muunlaista maitoa yleensä olekaan. Hiivana käytin kuivahiivaa, koska tuorehiivaa ei ollut tullut ostettua kaupasta. Ohjeessa on 50 grammaa hiivaa, mikä kuivahiivana tarkoittaisi 2 pussia, mutta käytin vain yhden pussin. Kokemuksesta olen oppinut, että yleensä se yksi pussi riittää – ja niin riitti nytkin. Tuoretta hiivaa saattaisin kuitenkin silti laittaa sen 5o grammaa eli koko paketin, mikäli se hiiva olisi jo vanha ja pahan näköinen tai haluaisin muusta syystä saada sen käytettyä pois, mutta vastaostettua hiivaa laittaisin todennäköisesti tähän ohjeeseen vain sen puoli pakettia eli 25 grammaa.

Ensimmäinen kohotusaika minulla nyt venähti puolen tunnin sijaan yhteen ja puoleen tuntiin, koska tuli muuta tekemistä. Todennäköisesti kuitenkin se ohjeessa oleva puoli tuntiakin olisi riittänyt. Paistoaika on ohjeessa 15 minuuttia, mutta minä halusin kunnolla ruskistuneet yläpinnat, joten paistoin sämpylöitä niin kauan, että haluamani ruskistuspinta tuli. Ensimmäiselle pellilliselle se kesti nyt 25 minuuttia ja toiselle pellilliselle 19 minuuttia. Ensimmäisellä pellillisellä oli minun tekemiä isompia sämpylöitä ja pellillä korkeammat reunat, ja toisella pellillisellä lapsen tekemiä sekalaisen kokoisia, mutta enimmäkseen pieniä, ja pellillä matalat reunat.

Aukikirjoitettuna ohje menisi kokonaisuudessaan näin:

Varhaisperunasämpylät
n. 3-4 tähteeksi jäänyttä keitettyä varhaisperunaa (kuorittu paino n. 100-150 g)
5-6 dl täysmaitoa
1 pussi kuivahiivaa
1 rkl sokeria
½ rkl suolaa
12 dl vehnäjauhoja
50 grammaa voita sulatettuna
Muusaa kuoritut keitetyt varhaisperunat maitoon ja lämmitä maito kattilassa levyllä pienellä lämmöllä n. 42-asteiseksi. Lämpimänä muusaa vielä uudestaan perunasurvimella niin hyvin kuin pystyt, ettei jää isoja perunanpalasia lopputulokseen. Sekoita mukaan suola ja sokeri.
Sekoita kuivahiiva noin puoleen jauhoista. Sekoita maito-perunaseokseen jauho-kuivahiivaseos. Sekoita vähitellen mukaan loput jauhot kädellä vaivaten. Lopussa sekoita mukaan voisula sen lämpöisenä, että se on sulassa muodossa, mutta ei liian kuuma kädelle. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Kohota kulhossa kaksinkertaiseksi.
Laita leivinpaperi kahdelle pellille. Ota taikinasta nokareita ja muotoile ne pellille jotenkuten sämpylöitä muistuttaviksi muodoiksi. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Anna taikinanokareiden kohota pellillä 15 minuuttia.
Paista yksi pelti kerrallaan 225-asteisen uunin keskitasolla 15-25 minuuttia, kunnes yläpinnat ovat ruskistuneet sopivan värisiksi. 15 minuutin jälkeen kannattaa jäädä uunin luo tarkkailemaan ruskistumista.

Ylläolevat kuvat: ensimmäisessä kuvassa näkyy väline, jolla survoin perunat maitoon. Samalla välineellä teen perunamuusitkin. Kuva 2: taikina ennen kohoamista. Kuvat 3 ja 4: taikina kohoamisen jälkeen. Kuvat 5 ja 6: pelleille muotoillut sämpylät ennen kohottamista. Kuvat 7 ja 8: sämpylät kohoamisen jälkeen ennen uuniin laittamista. Kuvat 9 ja 10: sämpylät paistamisen jälkeen. Kuva 11: halkaistu valmis sämpylä voideltuna ennen syöntiä.

Sämpylätaikinan kohotessa tehtailin tomaattikeittoa. Keittiön silmäilystä tuli sellainen fiilis, että halusin sämpylöiden kanssa syödä ruuaksi tuoretomaattikeittoa, jonka päälle revin tuoretta basilikaa ja mozzarellaa. Pöydällä oli nimittäin pussillinen viime viikolla ostettuja ylikypsiä tomaatteja, joita ei enää tehnyt mieli syödä salaatissa. Tuoretta basilikaa ja mozzarellaa sattui olemaan, koska mies oli ostanut niitä tomaatti-basilika-mozzarellasalaattia varten, mutta ei ollutkaan tullut sitä tehneeksi, kun muutakin ruokaa oli paljon ollut, ja nyt ne tomaatit olivat jo menneet ylikypsiksi, eikä hän enää halunnutkaan sitä salaattia tehdä.

Katselin pikaisesti googlella tomaattikeiton ohjeita. Sieltä ei löytynyt niin simppeliä versiota kuin mitä nyt halusin tehdä, joten menin fiilispohjalta vain. Olin kuitenkin lopputulokseen erittäin tyytyväinen, joten kirjaan tähän ylös, miten tämän simppelin tuoretomaattikeiton nyt tein:

Tuoretomaattikeitto
10 tuoretta tomaattia (n. 1,1 kg)
1 litra umamipitoista lientä (minulla 1 litra vettä + 9 grammaa kokoonkeitettyä lihalientä pakkasesta)
2 tl suolaa, jos liemi ei ole suolaista
1 tl sokeria
Tarjoiluun:
mozzarellaa
tuoretta basilikaa
Kiehauta liemi. Sillä aikaa leikkaa tomaattien päälle ristiviillot niin, että ristiinmenevä kohta on kannassa, jotta kuoret on helpompi irrottaa. Upota kiehuvaan liemeen tomaatteja kerrallaan sen verran, kuin mahtuu. Anna kiehua noin minuutti, kunnes kuoret näyttävät tulevan irti melkein itsestään. Nosta melkeinkuoriintuneet tomaatit liemestä ja laita uusia tilalle, kunnes kaikki tomaatit on käytetty. Anna tomaattien jäähtyä ja siirrä liemi levyltä jäähtymään.
Kun tomaatit ovat jäähtyneet sellaisiksi, että niihin voi koskea, irrota käsin niistä kuoret. Leikkaa veitsellä kuoritut tomaatit kuutioiksi, ja leikkaa mielellään kannat pois.
Siirrä kuoritut pilkotut tomaatit takaisin liemeen ja kiehauta. Madalla lämpöä pienimmälle ei-nollalle ja keitä, kunnes tomaatit ovat kypsiä. Lisää suola, jos liemi ei ole jo suolaista, ja sokeri. Maista, ja lisää niitä tarvittaessa.
Lautasella lisää keittoannoksen päälle revittyä mozzarellaa ja tuoretta basilikaa maun mukaan ja sen mukaan, paljonko niitä on.

Nautin tästä kokonaisuudesta nyt todella paljon. Mozzarella, tomaattikeitto ja tuore basilika olivat nyt niin nappiyhdistelmä. Joku toinen kerta saattaisin haluta laittaa tomaattikeittoon myös kuivattuja yrttejä sekä sipulia ja valkosipulia ja kenties jotain rasvaa/rasvaista, mutta nyt halusin vain tällaisen simppelin kokonaisuuden, joka nyt totaalisesti osui ja upposi. Tomaattikeitto sellaisenaan maistui mielestäni ennen kaikkea umamilta, ja jälkimaussa maistui se tuoreen tomaatin ominaisraikkaus. Yhdistettynä mozzarellaan ja tuoreen basilikaan (joista kahdesta selvästi olennaisempi nyt oli mielestäni se mozzarella) kokonaisuus oli mielestäni todella hyvä. Pelkkänä tomaattikeittona ilman mitään päällä olisi ehkä ollut liian pliisu, kevyt ja alkuruokamainen, mutta juuri mozzarellan kanssa yhdistelmä oli mielestäni yksinkertaisesti täydellinen minun tämänkertaiseen nälkääni ja ruokahimooni.

Keiton kanssa söin tosiaan niitä tuoreita varhaisperunasämpylöitä. Nekin olivat mielestäni nyt juuri täydellisiä. Syödessäni kiittelin itseäni siitä, että maltoin tällä kertaa pitää niitä uunissa niin kauan, että olivat ruskistuneet riittävästi. Monena edellisenä kertana makukokemus on jäänyt paljon vajaammaksi puutteellisen ruskistumisen takia. Joskus vuosia aiemmin olen myös vältellyt jokaikistä tähän sämpylätaikinaan tulevaa ainesosaa, joten senkään takia en ole liiaksi juuri näin ihania sämpylöitä elämäni aikana syönyt. Mutta nyt, tässä hetkessä, annan näille sämpylöille ja koko aterialle paljon yläpeukkuja ja sydämiä… paitsi että en tällä WordPressillä vielä osaa. Ehkä joskus.

Paistettuja varhaisperunoita, paistettuja sieniä ja paistettuja munia

Toissapäivänä keitin varhaisperunoita: https://ruokaideat.com/2019/06/21/uusia-perunoita-persilja-voikastiketta-paistettuja-munia-ja-salaattia-kermaviilikastikkeella/

Niitä oli vielä jäljellä, joten tuli mieleen paistaa ne voissa. Paistoin niitä ohuina viipaleina sen verran kuin mahtui pannulle yhteen kerrokseen:

Minun paistinpannullani reunimmaiset eivät ruskistu yhtä hyvin kuin keskimmäiset, mutta hyvin maistui silti. Lisäksi oli nyt paistettuja sieniä ja paistettuja kananmunia. Kokonaisuus oli yksinkertainen, mutta oikein maukas ja nautinnollinen.

Keitettyjä varhaisperunoita jäi vielä jääkaappiin muutama. Ne käytän varmaan johonkin muuhun ruokaan lähipäivinä, mutta en tiedä vielä, mihin. Kaksi päivää sitten keitetyissä en enää huomannut sitä varhaisperunoille ominaista tuoretta makua, joten kohtelen niitä varmaan samalla tavalla kuin ”vanhojakin” keitettyjä perunoita. Huvittaisi ehkä laittaa ne leipätaikinaan. Katsotaan, tuleeko lähiaikoina leipomishimoa.

Rieska sekalaisista tähteistä ja amerikkalaistyylistä jauhelihakeittoa pakkasesta

Jääkaappiini oli viikon varrella kertynyt sekalaisia tähteitä:

Kuvassa ylhäällä vasemmalla kaurapuuroa (tehty mikrossa täysmaitoon) ja oikealla mukissa yksi keitetty kuorittu peruna. Kuvassa alhaalla vasemmalla keitettyä pikariisiä ja oikealla perunamuusia.

Kun ottaa huomioon sen, että vehnäjauhot olivat loppu (kaikki olivat menneet pizzapohjaan: https://ruokaideat.com/2019/06/13/pizzaa-ja-varhaiskaalisalaattia/), mutta hiivaleipäjauhoja vielä oli, en keksinyt muuta itseäni miellyttävää perunamuusin käyttötarkoitusta kuin perunarieskat. Kaikkiin muihin minun mielestäni hyviin perunamuusin jatkojalostuksiin tarvitaan vehnäjauhoja eikä maku ole hyvä hiivaleipäjauhoilla, mutta perunarieskat olen aina tehnyt hiivaleipäjauhoilla ja hyvää on aina tullut. Nyt kun perunamuusin lisäksi tähteenä oli keitetty peruna, kaurapuuroa ja kypsää riisiä, päätin kokeilla jatkojalostaa ne kaikki tähteet kerralla samaan rieskaan. Lopputulos oli oikein onnistunut. Niin onnistunut, että haluan kirjata koko reseptin ylös:

Rieska sekalaisista tähteistä (2 pellillistä)
noin 6 dl perunamuusia
3 dl kaurapuuroa (täysmaitoon tehtyä)
1 keitetty kuorittu peruna
1.5 dl keitettyä pikariisiä
6 dl hiivaleipäjauhoja
2 tl suolaa
2 kananmunaa
2-3 dl täysmaitoa niin, että kaikki jauhot kastuvat
Lämmitä uuni 250 asteeseen. Raasta keitetty peruna hienolla terällä (ja muusaa ne, jotka ovat liian pieniä raastettavaksi). Vispaa kananmunien rakenne rikki erillisessä pienessä astiassa (esim. juomalasissa). Sekoita keskenään perunamuusi, raastettu peruna, riisi, kaurapuuro, suola ja vispatut kananmunat. Sekoita mukaan hiivaleipäjauhot ja sen verran maitoa, että kaikki jauhot kastuvat ja seos on helposti lusikalla levitettävää. Levitä seos kahdelle voidellulle uunipellille ja paista pelti kerrallaan 250-asteisen uunin ylätasolla noin 15 min, kunnes pinnassa on tummia pilkkuja, mutta ei ole vielä kärähtänyt. Omassa uunissani tummia pilkkuja tuppaa tulemaan enemmän siihen päätyyn, joka on kauempana uunin ovesta, joten 10 minuutin jälkeen käännän peltin niin, että tummapilkkuisempi puoli on lähempänä uunin ovea.

Yleensä teen pellillisen perunarieskaa näin: 3 dl perunamuusia, 3 dl hiivaleipäjauhoja, 1 tl suolaa, 1 kananmuna, maitoa kunnes kaikki jauhot kastuvat, levitetään voidellulle uunipellille, paisto 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 10-15 min, kunnes on tummapilkkuinen muttei palanut. Lopputulos on aina ollut sellainen, mistä pidän tosi paljon. Oli mielenkiintoista kokeilla lisätä nyt noihin samoihin ainesmääriin enemmän tavaraa.

Nyt lopputulos oli mielestäni maultaan vielä parempaa kuin perunarieska. Perunarieskan suutuntumaan ja makuun yhdistyi nyt kauran ruskistumispintaa ja ryynimäistä suutuntumaa, josta tuli mieleen karjalanpiirakoiden suutuntuma ja maku. Koska tavaraa per pelti oli nyt enemmän kuin perunarieskaa tehdessäni, rieska oli nyt vähän paksumpaa, mutta se oli nyt vain hyvä asia. Hyvää makua ja suutuntumaa oli paljon myös siinä pehmeässä keskustassa, eikä vain paahtuneissa ala- ja yläpinnoissa. Tämä kaiken mahdollisen tärkkelystuotejämän lisääminen perunarieskataikinaan on ehdottomasti sellainen idea, mitä aion hyödyntää toistekin, mikäli sama tähdetilanne sattuu tulemaan toistekin.

Alaolevissa kuvissa kahdessa ensimmäisessä on taikina levitettynä uunipelleille ennen paistoa. Kahdessa seuraavassa kuvassa on rieskat paiston jälkeen. Kahdessa seuraavassa kuvassa on rieskat leikattuna paloiksi (ensimmäisestä pellillisestä ehti kadota osa suihin kesken leikkaamisen). Seuraavissa kuvissa näkyy rieskojen korkeus ja pakastepussit, joissa siirsin pakkaseen osan rieskoista myöhempää käyttöä varten. Pakastuspusseista näkyy, kuinka paljon alapinta ruskistui, eli osa paloista jonkin verran ja osa ei ollenkaan.

Tuoreen leivän kanssa tykkään syödä keittoa, mutta en jaksanut sitäkin ahkeroida samalle aterialle. Apuun tuli pakastettu amerikkalaistyylinen jauhelihakeitto, josta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/

Mikrossa lämmitetty syvä lautasellinen jäistä keittoa nyt yllättäen ruskistui reunoilta ennen kuin oli keskeltä lämmin, mutta se ei haitannut. Nyt jäi harmittamaan se, että keitot pakastimesta loppuivat tähän kertaan. Olisi hyvä varmaan jossakin vaiheessa tehdä uusi satsi keittoa pakkaseen, koska keittoja välillä tekee mieli syödä tuoreen leivän kanssa ilman, että jaksaa juuri sinä päivänä nähdä keiton tekemisen vaivaa. Saapas nähdä, milloin inspiroidun.