Avainsana: tomaatti

Suolainen pannukakku tähteistä ja päiväystuotteista

Jääkaapissani oli tällaisia tuotteita, joita oli tarvetta käyttää pois:

Eilen paistettiin kaksi pakettia pekonia, joilla oli viimeinen käyttöpäivä eilen. Siitä syötiin osa, ja tähteeksi jäi kuvassa lautasella näkyvä määrä. Kuvassa valkoisessa mukissa on pekoninpaistosta talteen otetut rasvat kovettuneina. Kuvassa on myös kolme päivää sitten keitettyjä varhaisperunoita ja kaksi pakettia mozzarellaa, joiden viimeinen käyttöpäivä on tänään.

Tällä kertaa teki mieli käyttää kuvassa olevat ruuat suolaiseen pannukakkuun. Olen tehnyt suolaista pannukakkua usein, ja käyttänyt siihen monenlaista, mitä milloinkin tarvitsee saada käytettyä pois. Suolainen pannukakku on mielestäni yksi loistava tapa saada käytettyä pois monenlaisia tähteitä ja päiväystuotteita, ja yleensä se tulee myös syödyksi. Suolaisen pannukakun perusreseptin olen alunperin oppinut täältä: https://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000001062331.html

Olen tekemisen myötä muokannut reseptiä omien mieltymysteni mukaisiksi. Nykyään teen sitä tässä muodossa:

Suolainen pannukakku

3 dl vehnäjauhoja

6 dl täysmaitoa

4 kananmunaa

1½ tl suolaa

50 g rasvaa juoksevassa muodossa esim. voita, pekoninrasvaa tai lihanpaistorasvaa

Täytteitä maun mukaan, kuitenkaan ei mielellään enempää kuin 200 grammaa kutakin täytettä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Vispaa käsivispilällä kulhossa kananmunien rakenne rikki. Lisää mukaan maito ja suola, ja vispaa tasaiseksi. Lisää vehnäjauhot koko ajan sekoittaen. Jätä turpoamaan täytteen valmistamisen ajaksi.

Jos käytät täytteenä keitettyjä perunoita, ne kannattaa kuoria ja joko pilkkoa, raastaa tai muusata. Muuten valmistele täytteet samaan tyyliin kuin pizzankin näytteet. Eli jos käytät kiinteää juustoa, raasta se. Mozzarellalle riittää käsin repiminen. Jos käytät raakaa jauhelihaa tai muuta raakaa lihaa, kypsennä se esim. paistamalla ja tarvittaessa pilko. Jos haluat käyttää tähän suuria määriä kasviksia, ne kannattaa ensin paistaa niin, että niistä lähtee enin kosteus pois, jottei pannukakku jää vetiseksi. Pienet määrät kasviksia voi laittaa pannukakkuun myös ohuina viipaleina pannukakkutaikinan päälle niin, että niitä on vain yhdessä kerroksessa, eivätkä ne koske toisiinsa.

Voitele puhdas uunipelti voilla. Sulata voi tai muu kiinteä rasva, jota käytät tähän. Sekoita se turvonneen taikinan joukkoon koko ajan käsivispilällä vispaten. Kaada taikina voidellulle uunipellille. Ripottele päälle täytteet. Täytteiden määrässä ei kannata liioitella, sillä liiallinen täytteiden määrä tekee pannukakusta helposti hajoavan. Täytteiden välistä kuuluu näkyä vielä taikinaa.

Paista pannukakkua 200-asteisen uunin keskitasolla noin puoli tuntia, kunnes pinta on ruskistunut. Jos ruskistuminen on selvästi voimakkaampaa siinä reunassa, joka on kauimpana uunin ovesta, pellin voi tarvittaessa kääntää paiston loppuvaiheessa niin, että uunin ovea lähin pellin sivu käännetään ovesta kauimmaiseksi sivuksi.

Minun oli tarkoitus tehdä tätä pannukakkua tänään vain yksi pellillinen, ja käyttää siihen kaikki ylempänä olleessa kuvassa näkyvät ruoka-aineet. Tehdessäni kuitenkin huomasin, että kaksi pakettia mozzarellaa on liikaa yhden pellilliseen. Niinpä päätin tehdä toisenkin pellillisen. Ensimmäiseen pellilliseen laitoin täytteeksi ne keitettyjen varhaisperunoiden loput kuorittuina ja muussattuina, paistetun pekonin loput käsin pieniksi murennettuina, yhden paketin mozzarellaa ja rasvaksi taikinaan pekonin paistorasvat mikrossa sulatettuina.

Ensimmäisen pellillisen ollessa uunissa katselin, mitä sen toisen mozzarellapaketin lisäksi laittaisin täytteeksi toiseen pellilliseen. Huomasin tuoreita tomaatteja, joten totesin, että ne sopivat hyvin täytteeksi yhdessä mozzarellan kanssa. Tein sitten niin. En jaksanut alkaa tomaatteja esikypsentämään, joten leikkasin tomaatteja vain ohuiksi viipaleiksi sen verran, kuin pannukakun päälle mahtuu yhteen kerrokseen ilman, että tomaatit koskevat toisiinsa.

Lisäksi tein simppelin salaatin. Siihen tuli nyt jääsalaatin loput, mitä sattui olemaan, sekä tuoreita herneitä, tuoreita mansikoita ja tuoreita mustikoita. Oli oikein hyvää.

Söin molempia pannukakkuja. Molemmat maistuivat oikein hyvin, enkä tekisi niiden kanssa jatkossa mitään eri lailla. Pannukakkua tuli kuitenkin sen verran paljon, että laitoin osan heti tuoreeltaan paloiksi leikattuina pakkaseen myöhempää käyttöä varten.

Päivitys 30.7.2019 eli 3 päivää myöhemmin:

Näistä pannukakkupaloista kaikki jääkaappiin jätetyt on nyt syöty. Söimme niitä kylmänä aamupaloiksi. Minä söin kylmänä lämpimän maitoteen kanssa, lapset kotitekoisen puolukkamehun kanssa. Lapset tykkäsivät enemmän pekonitäytteisestä pannukakusta, minä enemmän tomaattitäytteisestä. Toimi oikein hyvin kylmänä aamupalalla ja pistän tämän idean korvan taakse <3

Allaolevassa kuvassa eilinen aamiaiseni. Kylmää tomaattipannukakkua, lämmintä mustaa teetä maidolla ja tuoreita mustikoita:

Tämän päivän kokoaamiaisesta taas en ottanut kuvaa, mutta se oli muuten sama, mutta tuoreiden mustikoiden sijaan kotitekoista sokerijogurttia tuoreiden mansikoiden kanssa. Kyseisestä jogurtinteosta kirjoitan vielä eri postauksen.

Tuoretomaattikeittoa mozzarellan ja tuoreen basilikan kanssa sekä varhaisperunasämpylöitä

Siirry reseptiin: Tuoretomaattikeitto, Varhaisperunasämpylät

Keitin kolme päivää sitten varhaisperunoita: https://ruokaideat.com/2019/06/21/uusia-perunoita-persilja-voikastiketta-paistettuja-munia-ja-salaattia-kermaviilikastikkeella/

Paistoin kyseisiä keitettyjä varhaisperunoita eilen sen verran kuin pannuun yhteen kerrokseen mahtui: https://ruokaideat.com/2019/06/23/paistettuja-varhaisperunoita-paistettuja-sienia-ja-paistettuja-munia/

Tänään niitä keitettyjä varhaisperunoita oli vieläkin jäljellä, eikä tehnyt mieli syödä niitä enempää paistettuina. Enkä itseasiassa kaivannut varhaisperunoiden makua nyt missään muussakaan muodossa. Sen sijaan teki mieli tuoreita sämpylöitä, joten laitoin ne varhaisperunat sämpylätaikinaan. Sinne isoon sämpylätaikinaan ne katosivat niin, ettei niitä lopputuloksesta huomannut, mutta eipähän tarvinnut niitä hukkaankaan heittää, ja saimme tuoreita sämpylöitä joten win-win.

Alla olevissa kuvissa vasemmalla ne jäljelläolevat keitetyt varhaisperunat. Osan viipaloin eilen, mutta ne eivät sitten mahtuneetkaan pannuun, joten jäivät paistamatta. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa ne ovat kuorittuina. Vaikka normaalisti varhaisperunat syönkin kuorineen, sämpylätaikinaan en halunnut yhtään kuoren palasta.

En löytänyt googlella äkkiseltään sellaista sämpyläohjetta, johon menee keitettyjä perunoita kylmänä. Otin sitten vain tavallisen sämpyläohjeen, ja lisäsin vain siihen ne loput keitetyt varhaisperunat, joita oli noin neljän varhaisperunan verran ja ne painoivat 147 g. Otin lähtökohdaksi tämän ohjeen: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/104817/S%C3%A4mpyl%C3%A4t/

Sen verran muutin tuota ohjetta, että laitoin öljyn sijaan voita. Ihan vain siksi, koska voita käyttämällä tulee kokemukseni mukaan herkullisempia sämpylöitä kuin öljyä käyttämällä. Todennäköisesti siksi, koska voissa on enemmän umamia kuin voissa. Nesteenä käytin täysmaitoa, koska ei minulla muunlaista maitoa yleensä olekaan. Hiivana käytin kuivahiivaa, koska tuorehiivaa ei ollut tullut ostettua kaupasta. Ohjeessa on 50 grammaa hiivaa, mikä kuivahiivana tarkoittaisi 2 pussia, mutta käytin vain yhden pussin. Kokemuksesta olen oppinut, että yleensä se yksi pussi riittää – ja niin riitti nytkin. Tuoretta hiivaa saattaisin kuitenkin silti laittaa sen 5o grammaa eli koko paketin, mikäli se hiiva olisi jo vanha ja pahan näköinen tai haluaisin muusta syystä saada sen käytettyä pois, mutta vastaostettua hiivaa laittaisin todennäköisesti tähän ohjeeseen vain sen puoli pakettia eli 25 grammaa.

Ensimmäinen kohotusaika minulla nyt venähti puolen tunnin sijaan yhteen ja puoleen tuntiin, koska tuli muuta tekemistä. Todennäköisesti kuitenkin se ohjeessa oleva puoli tuntiakin olisi riittänyt. Paistoaika on ohjeessa 15 minuuttia, mutta minä halusin kunnolla ruskistuneet yläpinnat, joten paistoin sämpylöitä niin kauan, että haluamani ruskistuspinta tuli. Ensimmäiselle pellilliselle se kesti nyt 25 minuuttia ja toiselle pellilliselle 19 minuuttia. Ensimmäisellä pellillisellä oli minun tekemiä isompia sämpylöitä ja pellillä korkeammat reunat, ja toisella pellillisellä lapsen tekemiä sekalaisen kokoisia, mutta enimmäkseen pieniä, ja pellillä matalat reunat.

Aukikirjoitettuna ohje menisi kokonaisuudessaan näin:

Varhaisperunasämpylät

n. 3-4 tähteeksi jäänyttä keitettyä varhaisperunaa (kuorittu paino n. 100-150 g)

5-6 dl täysmaitoa

1 pussi kuivahiivaa

1 rkl sokeria

½ rkl suolaa

12 dl vehnäjauhoja

50 grammaa voita sulatettuna

Muusaa kuoritut keitetyt varhaisperunat maitoon ja lämmitä maito kattilassa levyllä pienellä lämmöllä n. 42-asteiseksi. Lämpimänä muusaa vielä uudestaan perunasurvimella niin hyvin kuin pystyt, ettei jää isoja perunanpalasia lopputulokseen. Sekoita mukaan suola ja sokeri.

Sekoita kuivahiiva noin puoleen jauhoista. Sekoita maito-perunaseokseen jauho-kuivahiivaseos. Sekoita vähitellen mukaan loput jauhot kädellä vaivaten. Lopussa sekoita mukaan voisula sen lämpöisenä, että se on sulassa muodossa, mutta ei liian kuuma kädelle. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Kohota kulhossa kaksinkertaiseksi.

Laita leivinpaperi kahdelle pellille. Ota taikinasta nokareita ja muotoile ne pellille jotenkuten sämpylöitä muistuttaviksi muodoiksi. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Anna taikinanokareiden kohota pellillä 15 minuuttia.

Paista yksi pelti kerrallaan 225-asteisen uunin keskitasolla 15-25 minuuttia, kunnes yläpinnat ovat ruskistuneet sopivan värisiksi. 15 minuutin jälkeen kannattaa jäädä uunin luo tarkkailemaan ruskistumista.

Ylläolevat kuvat: ensimmäisessä kuvassa näkyy väline, jolla survoin perunat maitoon. Samalla välineellä teen perunamuusitkin. Kuva 2: taikina ennen kohoamista. Kuvat 3 ja 4: taikina kohoamisen jälkeen. Kuvat 5 ja 6: pelleille muotoillut sämpylät ennen kohottamista. Kuvat 7 ja 8: sämpylät kohoamisen jälkeen ennen uuniin laittamista. Kuvat 9 ja 10: sämpylät paistamisen jälkeen. Kuva 11: halkaistu valmis sämpylä voideltuna ennen syöntiä.

Sämpylätaikinan kohotessa tehtailin tomaattikeittoa. Keittiön silmäilystä tuli sellainen fiilis, että halusin sämpylöiden kanssa syödä ruuaksi tuoretomaattikeittoa, jonka päälle revin tuoretta basilikaa ja mozzarellaa. Pöydällä oli nimittäin pussillinen viime viikolla ostettuja ylikypsiä tomaatteja, joita ei enää tehnyt mieli syödä salaatissa. Tuoretta basilikaa ja mozzarellaa sattui olemaan, koska mies oli ostanut niitä tomaatti-basilika-mozzarellasalaattia varten, mutta ei ollutkaan tullut sitä tehneeksi, kun muutakin ruokaa oli paljon ollut, ja nyt ne tomaatit olivat jo menneet ylikypsiksi, eikä hän enää halunnutkaan sitä salaattia tehdä.

Katselin pikaisesti googlella tomaattikeiton ohjeita. Sieltä ei löytynyt niin simppeliä versiota kuin mitä nyt halusin tehdä, joten menin fiilispohjalta vain. Olin kuitenkin lopputulokseen erittäin tyytyväinen, joten kirjaan tähän ylös, miten tämän simppelin tuoretomaattikeiton nyt tein:

Tuoretomaattikeitto

10 tuoretta tomaattia (n. 1,1 kg)

1 litra umamipitoista lientä (minulla 1 litra vettä + 9 grammaa kokoonkeitettyä lihalientä pakkasesta)

2 tl suolaa, jos liemi ei ole suolaista

1 tl sokeria

Tarjoiluun:

mozzarellaa

tuoretta basilikaa

Kiehauta liemi. Sillä aikaa leikkaa tomaattien päälle ristiviillot niin, että ristiinmenevä kohta on kannassa, jotta kuoret on helpompi irrottaa. Upota kiehuvaan liemeen tomaatteja kerrallaan sen verran, kuin mahtuu. Anna kiehua noin minuutti, kunnes kuoret näyttävät tulevan irti melkein itsestään. Nosta melkeinkuoriintuneet tomaatit liemestä ja laita uusia tilalle, kunnes kaikki tomaatit on käytetty. Anna tomaattien jäähtyä ja siirrä liemi levyltä jäähtymään.

Kun tomaatit ovat jäähtyneet sellaisiksi, että niihin voi koskea, irrota käsin niistä kuoret. Leikkaa veitsellä kuoritut tomaatit kuutioiksi, ja leikkaa mielellään kannat pois.

Siirrä kuoritut pilkotut tomaatit takaisin liemeen ja kiehauta. Madalla lämpöä pienimmälle ei-nollalle ja keitä, kunnes tomaatit ovat kypsiä. Lisää suola, jos liemi ei ole jo suolaista, ja sokeri. Maista, ja lisää niitä tarvittaessa.

Lautasella lisää keittoannoksen päälle revittyä mozzarellaa ja tuoretta basilikaa maun mukaan ja sen mukaan, paljonko niitä on.

Nautin tästä kokonaisuudesta nyt todella paljon. Mozzarella, tomaattikeitto ja tuore basilika olivat nyt niin nappiyhdistelmä. Joku toinen kerta saattaisin haluta laittaa tomaattikeittoon myös kuivattuja yrttejä sekä sipulia ja valkosipulia ja kenties jotain rasvaa/rasvaista, mutta nyt halusin vain tällaisen simppelin kokonaisuuden, joka nyt totaalisesti osui ja upposi. Tomaattikeitto sellaisenaan maistui mielestäni ennen kaikkea umamilta, ja jälkimaussa maistui se tuoreen tomaatin ominaisraikkaus. Yhdistettynä mozzarellaan ja tuoreen basilikaan (joista kahdesta selvästi olennaisempi nyt oli mielestäni se mozzarella) kokonaisuus oli mielestäni todella hyvä. Pelkkänä tomaattikeittona ilman mitään päällä olisi ehkä ollut liian pliisu, kevyt ja alkuruokamainen, mutta juuri mozzarellan kanssa yhdistelmä oli mielestäni yksinkertaisesti täydellinen minun tämänkertaiseen nälkääni ja ruokahimooni.

Keiton kanssa söin tosiaan niitä tuoreita varhaisperunasämpylöitä. Nekin olivat mielestäni nyt juuri täydellisiä. Syödessäni kiittelin itseäni siitä, että maltoin tällä kertaa pitää niitä uunissa niin kauan, että olivat ruskistuneet riittävästi. Monena edellisenä kertana makukokemus on jäänyt paljon vajaammaksi puutteellisen ruskistumisen takia. Joskus vuosia aiemmin olen myös vältellyt jokaikistä tähän sämpylätaikinaan tulevaa ainesosaa, joten senkään takia en ole liiaksi juuri näin ihania sämpylöitä elämäni aikana syönyt. Mutta nyt, tässä hetkessä, annan näille sämpylöille ja koko aterialle paljon yläpeukkuja ja sydämiä… paitsi että en tällä WordPressillä vielä osaa. Ehkä joskus.

Naudan entrecotepihvi, paahdettua tomaattia ja popcornia

Tänään puolisoni oli niin ihana, että teki ruokaa. Hän paistoi naudan entrecotepihvejä itseleikkaamastaan entrecote-kimpaleesta ja paahtoi uunissa tomaatteja. Minun teki mieli nyt lisäksi popcornia, joten tein poppareita kattilassa.

Kaapissani oli jo vuosikausia ollut popcorn-pussi. Olin tehnyt siitä vuosien aikana ehkä kaksi kertaa, joista edellinen kerta oli vappuna. Parasta ennen oli 2015 puolella, mutta kun kerran tuli vielä vappunakin samasta pussista vielä hyvää popcornia, en epäillyt, etteikö tulisi vielä nytkin. Ja niin tulikin. Nyt sain viimeinkin käytettyä sen vuosikausia pussin loppuun… ja taidan ostaa uuden seuraavalla kaupassakäynnillä.

Ruotsalaistyylinen makaronilaatikko eli kinkku-makaronilaatikko

Siirry reseptiin

Eilen keitin tarkoituksella iso määrän makaronia: https://ruokaideat.com/2019/05/31/makaronia-jauhelihapihveja-tomaattia-ja-kurkkua/

… jotta olisi taas jokin oikotie tai lähtökohta tämän päivän ruokailuun. Katselin jääkaapissani olevien tuotteiden päiväyksiä: kaksi kinkkupakettia ylihuomenna, maitopurkki ostettu eilen -30%-laputettuna. Kananmunissa parasta ennen -päiväys oli mennyt 27.5. eli viisi päivää sitten (kananmunat upotin veteen ennen käyttöä ja käytin, koska ne vielä upposivat eivätkä kelluneet). Lisäksi jääkaapissa oli vielä kannikka Oltermanni Cheddar -juustosta, joka ei näyttänyt sellaisenaan kuluvan. Ratkaisu tuntui selvältä: ruotsalaistyylinen makaronilaatikko.

Otin lähtökohdaksi tämän reseptin, jolla olen ennenkin tehnyt: https://www.kungsornen.se/recept/pasta/pastagratang/klassisk-makaronilada/

Ennenkin olen tehnyt tuolla reseptillä juuri aiempana päivänä keitetyistä makaroneista, joten muistin aiemmista selvittelyistä, että tuo 5½ dl makaronia raakana tarkoittaa noin 11 dl kypsänä. Minulla oli nyt kypsänä suunnilleen kaksinkertainen määrä, joten tuplasin ja muunsin reseptin tällaiseksi: 1 kg kypsää makaronia, 300 g kinkkua (alkuperäisohjeen mukaan pitäisi tulla 400 g, mutta minulla oli 300 g), 2 pientä sipulia, 2 rkl voita, 6 kananmunaa, 8 dl täysmaitoa, 230 g juustoraastetta (alkuperäisohjeen mukaan pitäisi tulla 200 g, mutta tuon verran minulla oli, ja halusin käyttää kaiken) ja 1.5 teelusikkaa suolaa. Tällä tuplatulla reseptillä paistoaika oli 1 tunti 200 asteessa uunin keskitasolla.

Alkuperäisohjeessa on myös vähän muskottia, mutta minä jätin sen nyt pois. Minulla ei ollut nyt valmiiksijauhettua muskottia, vaan vain kokonaisia ulkomaisesta nettikaupasta tilattuja, joita en jaksanut alkaa raastamaan. Vastajauhettu muskotti tuoksuu ja maistuu mielestäni samalta kuin muistan lapsuuden colapullokarkkien maun olleen. En nyt kaivannut sitä makua makaronilaatikkoon.

Tiskien säästämiseksi tein nämä toimenpiteet: ensin kaadoin kattilasta kaikki makaronit siihen voideltuun isoon uunivuokaan, jossa aioin joka tapauksessa laatikon paistaa. Sipulisilput ja pilkotut kinkut kuullotin voissa siinä samassa tyhjennetyssä kattilassa, johon kuullotuksen jälkeen lisäsin makaronit takaisin, ja sekoitin ainekset sekaisin siinä. Juustoraasteetkin yritin sekoittaa mukaan samassa kattilassa, mutta kattila tuli jo liian täyteen, joten kaadoin kattilan sisällön ja juustoraasteet uunivuokaan, ja sekoitin siinä. Munamaidon ainekset eli munat, maidon ja 1.5 tl suolaa sekoitin sitten siinä tyhjennetyssä kattilassa, ja kaadoin makaroniseoksen päälle uunivuokaan. Alla vasemmassa kuvassa on ennen paistoa ja kahdessa oikeanpuolimmaisessa kuvassa paiston jälkeen:

Rakenne ja ruskistuminen olivat hyviä ja onnistuneita. Parasta oli se ruskistunut mukavan suolaiselta maistuva maukas pinta. Syödessäni tajusin tehneeni virheen pääraaka-aineen kohdalla: käytin tummia makaroneja. Makaronien tumma maku eli hiivaleipäjauhon maku oli liian hallitseva tässä lopputuloksessa, jonka olisi pitänyt olla pehmeän maitoisen ja neutraalin makuinen, jossa siellä täällä vähän kinkkupalasia suolaksi. Kananmunaahan tässä ruotsalaisessa makaronilaatikossa on suhteessa maitoon selvästi enemmän kuin suomalaisessa makaronilaatikossa, minkä nyt vähän huomaa maussa ja kiinteämmässä rakenteessa, mutta se ei ole huono asia.

Tämä olisi varmaan ollut hyvä ruoka, jos olisin käyttänyt vaaleita makaroneja, niin kuin ohjeessa oli. Nyt se makaronilaatikon perusidea jäi vähän tässä puuttumaan, kun tumma makaroni olikin liian hallitseva maku. Tummia ne makaronit tällä erää olivat siksi, koska eilen jauhelihapihvien kanssa halusin juuri tummaa makaronia, ja siinä kombinaatiossa ne toimivat hyvin. Mutta jatkossa taidan maitopohjaisiin pastaruokiin käyttää vain vaaleita pastalaatuja, ja säästää tummemmat pastalaadut voimakkaamman makuisiin ruokiin. Näille tämänkertaisille keitetyille tummille makaroneille parempi käyttötarkoitus olisi varmasti ollut jokin tomaattikastikepohjainen uuniruoka, jonkalaista alunperin ajattelinkin, kunnes huomasin vanhenevat kinkut, juustot, munat ja maidot, jotka halusin käyttää pois ennen pilaantumista. Silti, tämäkin makaronilaatikko varmasti tulee ajan mittaan syödyksi pakastimesta, sillä on siellä tällä hetkellä huonommankin makuisia ruokia, mutta paljon parempi tämä olisi ollut vaaleilla makaroneilla. Koitanpa muistaa tämän asian jatkossa.

Kinkku-makaronilaatikko (sopii myös pakastettavaksi)

1 kg kypsää vaaleaa makaronia TAI keitä 500 g raakaa makaronia kypsäksi

300 g kinkkua (mieluiten savukinkkua) pilkottuna

2 pientä sipulia TAI 1 tavallisen kokoinen sipuli TAI 1 tl sipulijauhetta

2 rkl voita sipulin paistamiseen

6 kananmunaa

8 dl täysmaitoa

200 g juustoraastetta

1½ tl suolaa

Silppua sipuli ja kuullota se voissa läpikuultavaksi (tai käytä sipulijauhetta sekoittamalla se munamaitoon). Voitele uunivuoka. Sekoita siinä keskenään kypsä makaroni ja kinkkupalat. Sekoita kulhossa keskenään kananmunat, maito ja suola. Sekoita mukaan juustoraaste. Kaada seos makaroni-kinkkuseoksen päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut (noin 1 tunti).