Karviaiset oli eilen kerätty pihalta. Musta tee oli Lipton Yellow Label -pussiteetä, jota eilen haudutin suuren määrän, ja nyt vain lämmitin kupillisen mikrossa. Normaalisti lisään mustaan teehen maitoa, mutta nyt maito oli loppu, joten lisäsin hunajaa, mikä sekin toimii minulle hyvin.
Hyvin maistui nyt nämä kaikki. Tomaatti-mozzarellapannukakkua otin vielä pari palaa lisääkin, eli yhteensä söin neljä palaa. Vielä kuitenkin on yksi pussillinen näitä tomaatti-mozzarellapannukakkupaloja jäljellä pakastimessa. Tomaatin tuore maku on yllättävän hyvin säilynyt näissä pannukakkupaloissa pakastamisen jälkeenkin. Jäisenä nämä pannukakkupalat tuoksuvat samalla tavalla aromaattisilta kuin samanvuotiset pakastemarjatkin. Yhtä lailla varmaan se tomaatinkin maku/tuoksu hälvenisi, jos se yli vuoden olisi pakastimessa. Mutta nyt muutaman viikon pakastamisen jälkeen vaikuttaa vielä oikein hyvin säilyneeltä.
Jäljellejääneestä grillibroilerista päätin tehdä keiton, johon hyödynnän sekä luut että lihat. Perkasin lihat ja luut eri astioihin. Luut laitoin kolmen litran kattilaan. Kaivelin mukaan myös pakkasesta aiemmista syönneistä talteen otetut broilerin luut, ja lisäsin ne samaan kattilaan. Lisäsin vettä sen verran, että luut peittyvät, mikä nyt oli 1.5 L. Lisäsin suolaa saman verran kuin teollisistakin liemikuutioista tulee suolaa, eli 2 teelusikkaa per litra, jolloin tulee 1% suolapitoisuus, joka hyvin usein maistuu suuhun sopivalta. Kiehautin, kuorin vaahdon, laskin lämpöä pienimmälle ei-nollalle, laitoin kannen päälle ja jätin siihen hiljaisella lämmöllä keittymään tuntikausiksi. Tavoite broilerin kertaalleen kypsenettyjen luiden keittämiselle on, että ainakin 5 tuntia, mutta voi keittää pitempäänkin, jos se sopii aikatauluun. Minulle tuli nyt menoja 5 tunnin keittämisen jälkeen, jolloin siirsin kattilan levyltä, laitoin levyn pois päältä ja jätin siihen kylmälle levylle yhdeksi ja puoleksi tunniksi, kunnes olin taas kotona nälissäni. Sitten siivilöin liemet toiseen kattilaan samalla punniten, paljonko lientä tuli. Nestettä oli haihtunut pois noin 750 grammaa, joten lisäsin sen verran vettä tilalle, ja aloin kiehauttaa.
Luita suolavedessä tulossa kiehumispisteeseen. Syntyvät vaahdot kuoritaan pois.
Kiehahtanut luu-suolavesiseos vaahdon kuorimisen jälkeen ja lämpö säädettynä pienemmälle.
Liemestä siivilöidyt luut 6.5 tuntia myöhemmin.
Odotellessani valmistelin kasviksia, mitä sattui olemaan. Tällä kertaa ne olivat porkkana, tomaatti ja kesäkurpitsa. Porkkanan pesin, kuorin ja pilkoin – tomaatin ja kesäkurpitsan vain pesin ja pilkoin. Lisäsin ne liemeen heti, kun ne olivat valmiita. Niille ei ole tietääkseni niin nuukaa, lisätäänkö ne kiehuvaan liemeen vai haaleampaan liemeen, kunhan ne vain jossakin vaiheessa pääsevät kypsymään pehmeiksi.
Kun liemi kiehui, lisäsin 1.5 dl pitkäjyväistä riisiä, laskin lämmön matalimmalle ei-nollalle, kansi päälle ja keitin 15 min. Sillä aikaa pilkoin grillibroilerin jämälihat suupaloiksi, ja lisäsin ne mukaan riisin ollessa kypsää. Sitten vielä kiehautin, ja valmista tuli.
Olen tehnyt tällä tavalla kanakeittoa usein. Broilerin luista tuleva maku liemeen on yleensä ollut miellyttävä neutraali umaminen. Tällä kertaa kuitenkin opin liemenkeittelystä uutta. Nimittäin meille on vastikään hankittu hiiligrilli, ja hyvin pieni osuus tähän liemeen menneistä broilerin luista oli hiiligrillillä grillatusta broilerista. Seurauksena tässä keitossa olikin yllättävän vahva hiiligrillauksen maku, jota lapset vierastivat. Vaikka en yhtään mustunutta osaa tähän keittoon laittanut, silti maku oli sellainen, että aivan kuin olisi mustaksi hiiligrillattuakin mukana. Tai siis ainakin tuoreeltaan oli.
Seuraavana päivänä tämän keiton maku olikin tasoittunut. Vaikka vielä tuoksui savustetulta, ei enää maistunut miltään grillaukseen liittyvältä. Nyt vihdoinkin maistuu siltä neutraalin umamiselta broilerinluuliemeltä niin kuin halusinkin. Tarvitsi vain välissä jäähtyä yön yli jääkaapissa. Rakenne jäähtyneenä tässä keitossa oli täysin hyytelöinen, johtuen broilerinluista irronneesta liivatemäärästä.
Kanakeitto yön yli jääkaapissajäähtynenä
Jääkaappikylmä kanakeitto, josta otettu annos pois
Kahtena päivänä peräkkäin kanakeittoa syötyäni päätin kuitenkin pakastaa loput, koska jääkaapissa oli jo muuta ruokaa odottamassa, jolla viimeinen käyttöpäivä kolkuttelemassa. Nyt olin keittoannosten pakastamista varten hankkinut puolen litran pakastusrasioita, jotka olivat juuri sopivan kokoisia keiton pakastamiseen sopivissa annoskoissa. Siirsin ensin annoksen keittoa kylmänä keittolautaseen ja siitä pakastusrasiaan, mistä näin, mihin asti se pakastusrasia kannattaa täyttää, jos haluaa siihen yhden keittolautasellisen. Tämän näköiset tuli pakkaseen menossa olevista keittoannoksista:
Vastaisuuden varalle kirjoitan tähän auki kanakeittoni ohjeen pääpiirteittäin:
Broilerikeitto kypsästä broilerinlihasta
1½ litraa kanalientä (broilerin luista tai kaupasta – jos liemi maistuu savuiselta tai grillauksiselta, kannattaa käyttää mausteita ja mielellään myös valkoisia tuotteita)
3 tl suolaa, jos liemessä ei ole suolaa
1-1½ dl pitkäjyväistä riisiä riippuen siitä, tykkääkö paljosta riisistä kanakeitossa
180 grammaa kypsää broilerinlihaa pilkottuna, ilman nahkoja (nahkat sopivat kanaliemiaineksiksi, jos eivät ole palaneita)
kasviksia mitä sattuu olemaan tai mistä tykkää: esimerkiksi 2 porkkanaa, 2 tomaattia, 1/3 kesäkurpitsaa eli noin 100 grammaa
haluttaessa mausteita: esim. 1 teelusikallinen currya, 1 silputtu sipuli kuullotettuna, 1 silputtu valkosipulin kynsi kuullotettuna, 1 tl paprikajauhetta, parin sentin palanen tuoretta inkivääriä, 1 tuore chili, 1 sitruunan kuori raastettuna, puolen sitruunan mehu, mustapippuria, tuoreita tai kuivattuja yrttejä (kuivatuista suosittelen broilerille erityisesti rakuunaa, tuoreista minttua jos mausteena currya) riippuen mitä on ja mistä tykkää
haluttaessa jotain valkoista: esim. 2-3 dl kuohukermaa TAI kookoskermaa TAI smetanaa TAI tuorejuustoa TAI sulatejuustoa
Valmistele kasvikset. Tarvittaessa kuori ne ja pilko. Jos käytät jotain näistä: sipuli, valkosipuli, tuore inkivääri, tuore chili, niin silppua se/ne ja kuullota voissa tai öljyssä kolmen litran kattilan pohjalla. Jos käytät kuivattuja mausteita, lisää ne, kun sipulit ovat läpikuultavia. Kuullota kuivattuja mausteita noin minuutti, kunnes ne tuoksahtavat. Lisää kattilaan liemi (tyhjään 3 litran kattilaan, jos et käyttänyt mitään kuullotettavaa).
Kiehauta liemi. Lisää kiehuvaan liemeen riisi ja pilkotut kasvikset. Madalla lämpöä matalimmalle ei-nollalle, ja laita kansi päälle. Viidentoista minuutin päästä sekoita mukaan pilkottu kypsä broilerinliha. Sekoita mukaan myös valkoiset tuotteet, jos käytät. Kiehauta, ja siirrä pois levyltä. Jos käytät sitruunan kuorta ja/tai mehua, lisää ne tässä vaiheessa. Jos käytät tuoreita yrttejä, lisää nekin tässä vaiheessa. Sekoita tasaiseksi, ja maista. Lisää tarvittaessa suolaa. Jos keitossa on jokin terävä maku, lisää tarvittaessa makua pyöristämään 1-2 tl sokeria.
Tiedän muuten, että joitakin ihmisiä ärsyttää tällainen, että broilerikeittoa sanotaan kanakeitoksi. Itse olen kuitenkin tehnyt kanakeittoa sekä kokonaisesta raa’asta kanasta (Pajuniemen luomukana, munintansa lopettanut aikuinen kana) että kokonaisesta raa’asta broilerista. En huomannut maussa eroa, en liemen maussa enkä itse lihan maussa. Molemmissa on mielestäni ollut selvästi havaittavasti se sama herkullinen maku, jonka miellän perinteisen kanaviillokin mauksi.
Kuitenkin savipadassa yön yli kypsennetty kana (Pajuniemen luomukana, ei broileri) on ollut todella maukasta ja tunnistettavasti kanan, ei broilerin, makuista. Joten jatkossakin teen kanakeitot broilerista, ja sitä ei-broilerikanaa jos satun hankkimaan, en tuhlaa sitä keittoon, vaan mieluummin kypsennän sen kokonaisena savipadassa yön yli. Monesti sanotaan aikuisten kanojen olevan liian sitkeitä muuhun kuin keitettäväksi, mutta ainakin nämä Pajuniemen luomukanat ovat tulleet ihanan mureiksi ilman keittämistäkin savipadassa yön yli kypsentämällä. Mutta toki se ei-broileriksi-jalostettu kana sisältää vähemmän lihaa kuin broileri, joten se pitää aina huomioida ruuanlaittoa suunnitellessa.
Kirjoitan tähän ylös myös broilerin jämäluista keitettävän kanaliemen ohjeen:
Kanaliemi kypsennetyistä broilerin/kanan luistaja muista jäänteistä
broilerin/kanan luita (voivat olla monesta eri erästä pakastettuja – mukaan sopii myös nahkat ja muu ei-pureskeltavat broilerin/kanan osat, joista niistäkin tulee umamia liemeen)
haluttaessa valkoviiniä tai omenasiideriä, jos sattuu olemaan ylimääräisenä – n. 10% veden määrästä
haluttaessa parmesaanin kantoja, jos niitä sattuu olemaan (niistä tulee lisää umamia liemeen)
Laita kattilaan luut (ja muut broilerista/kanasta jääneet ei-lihat, jos on). Lisää vettä sen verran, että luut (yms.) peittyvät. Mielellään punnitse tai mittaa veden määrä, jolloin on helpompi määrittää oikea suolan määrä. Lisää myös valkoviini tai omenasiideri, jos käytät. Lisää suolaa esim. ½ tl per litra nestettä. Kiehauta. Kuori vaahto pois. Laske lämpö matalimmalle ei-nollalle. Lisää mausteet ja kasvikset, jos käytät niitä. Laita kansi päälle, ja jätä kiehumaan miedolla lämmöllä kannen alla 5-12 tuntia riippuen itselle sopivasta aikataulusta. Lopussa kaada toiseen kattilaan tiheän siivilän läpi. Heitä siivilään jäävät luut sun muut pois, ja ota siihen toiseen kattilaan valunut liemi talteen. Käytä kaikkialla, mihin kanaliemi sopii esim. keitot, kastikkeet, risotot, uuniruuat, broilerimureketaikinoiden nesteenä jne. (Kertaalleen kypsennetyistä luista tehty liemi on minun kokemukseni mukaan yleensä sopivan vahvuista lientä keittoihin ilman laimentamista, mutta varmuuden vuoksi lientä voi maistaakin ennen käyttöä. Jos sellaisenaan maistettaessa maistuu liian voimakkaalta, sen voi laimentaa vedellä sopivan makuiseksi . Jos sitä haluaa tiiviimmäksi, sitä voi keittää kokoon eli keittää kovalla lämmöllä, kunnes neste on selvästi vähentynyt. Kylmässä tiukaksi heiteltäväksi hyytelöksi jäähtynyttä lientä käytän yleensä keittojen liemiksi noin 1 rkl hyytelöistä lientä + 1 litra vettä.)
Suosittelen pakastamaan ne liemet, joita ei käytetä seuraavien viiden päivän sisällä. Hyviä annoskokoja pakastamiseen voivat olla esimerkiksi 1 dl, 2 dl, 5 dl, 7 dl tai 1 litra riippuen siitä, mihin kanalientä haluaa käyttää ja kuinka paljon kerralla.
Olen säästänyt broilerin ja kanan kertaalleen kypsennetyt luut ja keittänyt niistä lientä nyt ehkä jotain 5-7 vuotta. Olen tullut siihen tulokseen, että yleensä en halua kanaliemeeni muita mausteita kuin suolan. Broilerin luista itsestään tulee mielestäni miellyttävä umaminen maku, jota en yleensä välitä peittää mausteilla, jos en ole jo siihen makuun kyllästynyt. Kuitenkin kirjoitin tuohon ylös myös mausteet, koska niistäkin tiedän joidenkin ihmisten pitävän kanaliemessä.
Oma tarinansa on sitten sellainen kanaliemi, jota ei tehdä kertaalleen kypsennetyistä ja lihastaan putsatuista broilerin luista, vaan raa’asta kokonaisesta broilerista/kanasta. Silloin liemestä tulee mielestäni voimakkaamman makuinen, ja luonnehdin sitä makua vanhanajan kanaviillokin mauksi. Sekin maku on hyvä, mutta harvoin viitsin kokonaisia raakoja lintuja keittää. Kypsennetyistä broilerin jämäluista tehtävä kanaliemi on minulle tarpeeksi hyvä, koska siinäkin on miellyttävä määrä umamia, vaikkakin kokonaisesta raa’asta linnusta tehdyssä liemessä umamia on paljon enemmän.
Persilja-voikastiketta jäi, ja savusiika loppui. Kokeilin sitten käyttää loput persilja-voikastikkeet tonnikala-perunavuokaan. Käytin siihen perunapussin loput (noin puoli kiloa) kuorittuina viipaloituina, purkillisen tonnikalaa ja nesteeksi ne persilja-voikastikkeen loput kuumennettuna (niitä oli noin 300 grammaa), purkin smetanaa ja mausteita. Paistoin 200-asteisen uunin alatasolla tunnin.
Lopputulos oli rakenteen puolesta hyvä, mutta makua en voi kehua. Maistui sellaiselta tylsältä perunaruualta, jossa ei ole muita makuja kuin peruna, ja se perunankaan maku ei ollut sellainen, mitä lisää haluaisi. Haisi happamalta, joten yhtenä ongelmana oli ehkä liiallinen happopitoisuus. Jatkossa jos tähteeksi jäänyttä sitruunakastiketta käytän johonkin ruokaan, pitää varmaan muiden raaka-aineiden olla enemmän sellaisia, jotka tasapainottavat sitä happoisuutta. Tonnikala-riisivuoka tai tonnikala-pastavuoka olisivat varmasti toimineet paremmin näillä nesteillä, mutta tonnikala-perunavuoka ei nyt vain toiminut. Sitä kuitenkin jäi vielä 4 annosta, joista pakastin kaksi ja kaksi jääkaappiin jäänyttä arvioin syöväni lounaiksi huomenna ja ylihuomenna, koska ei se nyt syömäkelvotonta ollut, vaikkei hyvääkään.
Mutta kirsikka-porkkanaraaste toimi hyvin. Kyseiset oman pihan tuoreet kirsikat ovat sellaisenaan syötyinä liian happamia minun makuuni, mutta näin porkkanaraasteen seassa pieninä määrinä toimivat oikein mukavasti. Toimisivat varmaan myös vihersalaatissa.
Päivitys 3.8.2019 eli seuraavana päivänä:
Tänään söin lounaaksi tätä eiliseltä jäänyttä tonnikala-perunavuokaa, mutta tuunattuna, kun kerran tekohetken jälkeen oli käyty kaupassa ja oli millä helposti tuunata 😀
Lämmitin mikrossa annoksen tätä tonnikala-perunavuokaa, ja laitoin sen päälle paljon tuoretta rucolaa. Samalle lautaselle lisäksi tuoretta tomaattia, jota laitoin aina samaan haarukalliseen tonnikala-perunavuoan kanssa. Yleensä siis syön lisukekasvikset eri haarukallisissa kuin pääruuan, koska yleensä en halua pääruuan omia makuja peittää kasvislisukkeiden makujen alle. Mutta tällä kertaa nimenomaan halusin peittää pääruuan tylsät ei-houkuttelevat maut, ja se toimi hyvin 😀 Pääruuassa tuntui nyt olevan kalaliemestä tullutta umamia sen verran, että se nyt korosti rucolan ja tomaatin makuja kivasti. Nyt maistui ruualta, eikä vain tylsältä ruualta 🙂
Se oli voin kanssa oikein hyvää. Tämän aterian paras osa.
Päivitys 4.8.2019 eli kaksi päivää tekopäivän jälkeen:
Tänään söin lounaaksi viimeisen jääkaapissa olleen annoksen tätä tonnikala-perunavuokaa. Olisin syönyt samalla lailla tuunattuna kuin eilen kun kerran se toimi, mutta rucola loppui jo. Kokeilin sitten laittaa rucolan sijaan tuoretta minttua, jota meillä kasvaa yllin kyllin pihalla. Ei toiminut yhtä hyvin kuin rucolan kanssa eli ei jatkoon, mutta ihan ok kuitenkin. Tältä annos näytti:
Kesäkeittoa varten ostetusta isosta kukkakaalista noin puolet meni kesäkeittoon, ja toinen puoli majaili vielä jääkaapissa. Pöydällä taas majaili 4 ylikypsäksi päässyttä tuoretta tomaattia. Juolahti sitten mieleeni tehdä kukkakaalicurry, johon menisi loput kukkakaalit ja tomaatit. Näin samalla tilaisuuden käyttää tuoretta minttua, kun kerran sitä hyvin kasvaa pihalla. Olen sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että kirjoitan heti ohjeen ylös:
5 grammaa eli noin 1-2 cm kokoinen palanen tuoretta inkivääriä
2 rkl voita
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
Tarjoiluun:
keitettyä (basmati)riisiä
tuoretta minttua, jos on
rapeiksi paahdettuja suolattuja maapähkinäpaloja tai muuta rapeaksi paahdettua suolattua pähkinää tai kokeile esim. rapeutettuja kikherneitä
Currymausteseos:
4 rkl kokonaisia korianterin siemeniä
1 rkl kokonaisia juustokuminan eli jeeran siemeniä
1 rkl kokonaisia sarviapilan siemeniä
1 rkl kokonaisia sinapin siemeniä
1 rkl kokonaisia kardemumman siemeniä
8 kokonaista neilikkaa
5 cm palanen kanelitankoa
2 pientä kuivattua chiliä tai 1 tl chilihiutaleita
1/4 teelusikkaa jauhettua muskottia
1 rkl jauhettua kurkumaa
Tee ensin currymausteseos. Paahda kokonaisia siemeniä ja kanelitangon palaa pannulla miedolla lämmöllä ilman rasvaa 1 minuutti, kunnes mausteet tuoksuvat. Ota mausteet pois pannulta, ja anna jäähtyä. Siirrä paahdetut mausteet maustemyllyyn, ja lisää loput mausteet. Jauha jauheeksi, ja siirrä syrjään. Voidaan tehdä hyvissä ajoin ennakkoon. Tähän ruokaan tätä mausteseosta tarvitaan vain 1 tl. Loput kannattaa säilyttää tiiviissä lasipurkissa. Sopii moneen ruokaan.
Kukkakaalicurrya varten pese kukkakaali ja pilko se suupaloiksi. Pese myös tomaatit ja pilko nekin suupaloiksi. Kuori sipuli ja leikkaa renkaiksi. Kuori inkiväärin palanen ja hienonna se.
Sulata kattilan pohjalla voi. Kuullota siinä sipulirenkaat läpikuultaviksi. Lisää hienonnettu inkivääri ja 1 tl currymausteseosta. Paista sekoitellen noin minuutti, kunnes mausteet tuoksuvat. Lisää tomattipalat, kukkakaalipalat ja smetana. Sekoita ja kiehauta. Kiehahtamisen jälkeen madalla lämpö pienimmälle ei-nollalle ja laita kansi päälle. Anna hautua noin puolesta tunnista yhteen tuntiin, kunnes kukkakaalit ovat kypsiä. Sekoita mukaan suola ja sokeri. Maista, ja lisää jompaakumpaa tai molempia tarvittaessa.
Nyt tuli mielestäni oikein onnistunut ruoka, jota odotan jo innolla syöväni huomennakin. Tämä oli oiva tilaisuus käyttää kotitekoista currymausteseosta, joka tehtiin pääsiäisen jälkeen sitä varten, että voi tehdä pääsiäisen lammaspaistin tähteistä lammascurryn. Mausteseoksen ohje on täältä: https://www.taste.com.au/recipes/coconut-lamb-curry/4eb01aa1-5166-4470-9347-3587a5a5bafb
Nyt 3 kk myöhemmin tästä mausteseoksesta tuli vieläkin ruokaan miellyttävän raikas sitrusmainen maku, joka mielestäni tulee korianterin siemenistä. Reseptiä kun katsoo, niin korianteriahan tuossa mausteseoksessa onkin paljon enemmän kuin mitään muuta maustetta: 4 rkl korianteria, kun muita mausteita on kutakin korkeintaan 1 rkl. Nyt vasta tajuan, että tuo resepti on australialainen, joten heidän ruokalusikkansa tarkoittaakin 20 ml eikä 15 ml kuten meidän ja muun maailman. Noh, meni jo. Korianterin määrässä silti ei tullut isoa poikkeamaa alkuperäisohjeesta, koska korianterin määrä ohjeessa oli annettu 1/4 cup, mikä Australian cupeissa tarkoittaa 62.5 ml ja Amerikan cupeissa 59.25 ml, jotka molemmat käytännössä ovat meidän ruokalusikoissa 4 rkl.
Joka tapauksessa, niillä ainesosamäärillä, millä tämä tuli tehtyä, tämä mausteseos on mielestäni oikein hyvä. Maussa huomaan ennen kaikkea korianteria, ja taustalla myös jotain suomalaisista jälkiruuista tuttua makua, joka on joko kardemumma tai neilikka tai molemmat. Kaupan tavallisessa Santa Maria -merkkisessä currymausteseoksessa taas mielestäni päällimmäinen maku on sarviapilan maku, enkä siinä huomaa sitä korianterinsiementen raikasta sitruksista makua, joka tässä ruuassa mielestäni oli se olennainen maku. Jatkossa, jos minulla ei olisi tätä kotitekoista currymausteseosta valmiina, voisin ehkä tehdä tällaisen ruuan korvaamalla currymausteseoksen samalla määrällä vastajauhettua korianterin siementä, kun kerran se tässä se olennainen maku oli. Se pitäisi tosin ehkä paahtaa ensin. Tällä hetkellä kuitenkin olen erittäin tyytyväinen, että tuo mausteseos oli tehtynä, koska en olisi viitsinyt sitä vain tätä ruokaa varten tehdä. Kun tätä mausteseosta on ollut valmiina, olen käyttänyt sitä ainakin kebakkotaikinaan ja broilerisuikaleille tulevaan kylmään kastikkeeseen, josta ensimmäisen kerran huomasin sen raikkaan sitruksisen korianterin maun.
Kukkakaalipalaset meinasin ensin paistaa rasvassa, mutta sitten muistui mieleeni se, miltä sama kukkakaali maistui siinä viikko sitten tehdyssä kesäkeitossa. Yllätyksekseni kukkakaali maistui kesäkeitossa miellyttävän neutraalilta. Kesäkeittoa syödessäni ihmettelinkin, miten voi olla niin hyvää kukkakaalia. Olen mieltänyt kukkakaalit usein kitkerän makuisiksi, mutta kesäkeitossa sitä kukkakaalin kitkeryyttä ei maistunut ollenkaan. Tuumasin sitten, että ehkä kukkakaaliin päteekin se sama, mikä keräkaaliin ja lanttuunkin: paistamalla tulee kitkerää, mutta jossain veden kiehumispistettä matalammassa lämpötilassa kitkeryys katoaa. Niinpä sitten jätin kukkakaalit paistamatta kokonaan. Tarkoituksella lisäsin kukkakaalit vasta yhtä aikaa nesteiden ja nestepitoisten ainesten kanssa, jotta kukkakaalilla olisi aikaa olla siinä jossain mahdollisesti maagisessa kiehumispistettä matalammassa lämpötilassa kitkeryyttään hävittämässä.
Lopputuloksessa pidin erittäin paljon siitä, etten maistanut siinä kukkakaalille ominaista kitkeryyttä lainkaan. Maistelin kukkakaalipalasia sellaisenaankin ilman lisukkeita, ja ne maistuivat mielestäni siltä miellyttävän pehmeän neutraalilta, miltä siinä kesäkeitossakin. Ehkä kukkakaaliin siis todellakin pätee se sama, mikä keräkaaliin ja lanttuunkin? Jotta voisin olla varma asiasta, pitäisi ehkä testata asiaa toistekin. Samalla tulee mieleeni, päteeköhän sama asia mahdollisesti vielä muihinkin kaalin sukuisiin kasviksiin. Jääkaapissani on tällä hetkellä eräs kukkakaalin sukulainen: parsakaali. Pitäisiköhän testata silläkin? Katsotaan. Kiinnostaisi kyllä tietää, ihan vain oppinäkökulmasta.
Smetanan sijaan olisin käyttänyt kuohukermaa, jos sitä olisi ollut, mutta ei sattunut nyt olemaan. Hyvin toimi kuitenkin smetanallakin. Jatkossa tällaista ruokaa tehdessäni käytän kuohukermaa, jos on, ja smetanaa, jos ei ole. Jos ei ole kumpaakaan, taidan jättää curryt tekemättä. Kookoskermaa ja kookosmaitoa minulla on kaapissani, mutta niistä joskus tulee huono maku ruokaan, joten olen alkanut vähän pelätä niiden käyttöä ruuissa.
Sen kokeilun perusteella nyt tuntui siltä, että halusin vähän muuttaa maapähkinöiden paahtamistapaa. Nyt halusin pilkkoa maapähkinät pienemmiksi, ja paahtaa ne öljyn kanssa. Niinpä tein niin, ja se sopi hyvin tämänkertaiseen nälkään. Paahtamisen jälkeen suolasin vielä reilulla kädellä, ja siirsin jäähtymään. Paahdetut suolatut maapähkinän palaset sopivat mielestäni hyvin tähän ruokaan sekä maun että suutuntuman puolesta. Nyt kuitenkin paahdetut maapähkinän palaset loppuivat, mutta riisiä ja kukkakaalicurrya jäi vielä huomiselle. Huomenna kokeilen ehkä pintarapeana jotain muuta maapähkinäpalasten sijaan. Kaapissani on tölkillinen kikherneitä, joita voisin ehkä kokeilla rapeuttaa tätä ruokaa varten. Ei-rapeassa muodossa en niin kikherneen ominaismausta välitä, mutta rapeana olen joskus saanut hyvänmakuista kikhernettä.
We use cookies on our website to give you the most relevant experience by remembering your preferences and repeat visits. By clicking “Accept”, you consent to the use of ALL the cookies. Read More
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these cookies, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may have an effect on your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.