Tomaatti-mozzarellapannukakkua pakkasesta ja rucolaa

Olin tehnyt 1½ kk aiemmin tomaatti-mozzarellapannukakkua, ja pakastanut paloina: https://ruokaideat.com/2019/07/27/suolaista-pannukakkua-tahteista-ja-paivaystuotteista/

Pakkasesta lämmitettynä oli vieläkin tosi hyvää. Erikoista oli se, kuinka tomaattien tuoreusmaku ja -tuoksu olivat vielä 1½ kk pakastamisen jälkeenkin tallella. Sen pitempää säilymistä en voinut tällä kertaa testata, koska nämä pannukakkupalaset loppuivat siihen.

Se on jännä, miten jotkut tuoremaut säilyvät pakastimessa ja jotkut eivät. Toinen pakastettava, missä olen havainnut tuoremakujen säilyvän, on jäätelö. Tuoreista mansikoista kun tekee jäätelöä, siinä jäätelössä maistuu vielä pakkasessaolon jälkeenkin mansikoiden tuoreusmaku. Mutta sellaisinaan pakastetuissa mansikoissa tuoreusmaku häviää minun kokemukseni mukaan heti pakastettaessa. Voisikohan ehkä olla niin, että rasva auttaa niitä tuoreusmakuja säilymään pakkasessa? Ei kai pannukakulla ja jäätelöllä muutakaan yhteistä ole kuin rasva? Mene ja tiedä. Mielenkiintoinen asia joka tapauksessa. Tuntuu, että tulee olemaan hyvä idea jatkossakin säilöä kesän makuja pakkaseen niin pannukakun kuin jäätelönkin muodossa.

Tonnikala-perunavuokaa ja kirsikka-porkkanaraastetta – ja seuraavana päivänä tuunattuna

Eilen tein perunoita, savusiikaa, persilja-voikastiketta ja keitettyjä porkkanoita: https://ruokaideat.com/2019/08/02/perunoita-savusiikaa-sitruuna-persiljakastiketta-ja-keitettyja-porkkanoita

Persilja-voikastiketta jäi, ja savusiika loppui. Kokeilin sitten käyttää loput persilja-voikastikkeet tonnikala-perunavuokaan. Käytin siihen perunapussin loput (noin puoli kiloa) kuorittuina viipaloituina, purkillisen tonnikalaa ja nesteeksi ne persilja-voikastikkeen loput kuumennettuna (niitä oli noin 300 grammaa), purkin smetanaa ja mausteita. Paistoin 200-asteisen uunin alatasolla tunnin.

Lopputulos oli rakenteen puolesta hyvä, mutta makua en voi kehua. Maistui sellaiselta tylsältä perunaruualta, jossa ei ole muita makuja kuin peruna, ja se perunankaan maku ei ollut sellainen, mitä lisää haluaisi. Haisi happamalta, joten yhtenä ongelmana oli ehkä liiallinen happopitoisuus. Jatkossa jos tähteeksi jäänyttä sitruunakastiketta käytän johonkin ruokaan, pitää varmaan muiden raaka-aineiden olla enemmän sellaisia, jotka tasapainottavat sitä happoisuutta. Tonnikala-riisivuoka tai tonnikala-pastavuoka olisivat varmasti toimineet paremmin näillä nesteillä, mutta tonnikala-perunavuoka ei nyt vain toiminut. Sitä kuitenkin jäi vielä 4 annosta, joista pakastin kaksi ja kaksi jääkaappiin jäänyttä arvioin syöväni lounaiksi huomenna ja ylihuomenna, koska ei se nyt syömäkelvotonta ollut, vaikkei hyvääkään.

Mutta kirsikka-porkkanaraaste toimi hyvin. Kyseiset oman pihan tuoreet kirsikat ovat sellaisenaan syötyinä liian happamia minun makuuni, mutta näin porkkanaraasteen seassa pieninä määrinä toimivat oikein mukavasti. Toimisivat varmaan myös vihersalaatissa.

Päivitys 3.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Tänään söin lounaaksi tätä eiliseltä jäänyttä tonnikala-perunavuokaa, mutta tuunattuna, kun kerran tekohetken jälkeen oli käyty kaupassa ja oli millä helposti tuunata 😀

Lämmitin mikrossa annoksen tätä tonnikala-perunavuokaa, ja laitoin sen päälle paljon tuoretta rucolaa. Samalle lautaselle lisäksi tuoretta tomaattia, jota laitoin aina samaan haarukalliseen tonnikala-perunavuoan kanssa. Yleensä siis syön lisukekasvikset eri haarukallisissa kuin pääruuan, koska yleensä en halua pääruuan omia makuja peittää kasvislisukkeiden makujen alle. Mutta tällä kertaa nimenomaan halusin peittää pääruuan tylsät ei-houkuttelevat maut, ja se toimi hyvin 😀 Pääruuassa tuntui nyt olevan kalaliemestä tullutta umamia sen verran, että se nyt korosti rucolan ja tomaatin makuja kivasti. Nyt maistui ruualta, eikä vain tylsältä ruualta 🙂

Lisäksi söin lounaalla itsetehtyä piimälimppua, jonka leivoin eilen ja josta kirjoitin postauksen tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/02/piimalimppua-jonka-taikinassa-tahteeksi-jaaneet-keitetyt-perunat/

Se oli voin kanssa oikein hyvää. Tämän aterian paras osa.

Päivitys 4.8.2019 eli kaksi päivää tekopäivän jälkeen:

Tänään söin lounaaksi viimeisen jääkaapissa olleen annoksen tätä tonnikala-perunavuokaa. Olisin syönyt samalla lailla tuunattuna kuin eilen kun kerran se toimi, mutta rucola loppui jo. Kokeilin sitten laittaa rucolan sijaan tuoretta minttua, jota meillä kasvaa yllin kyllin pihalla. Ei toiminut yhtä hyvin kuin rucolan kanssa eli ei jatkoon, mutta ihan ok kuitenkin. Tältä annos näytti:

Lasissa näkyy paljolla vedellä laimennettua kombuchaa, niin kuin minulla kaikilla muillakin kotona syömilläni aterioilla on ruokajuomana. Kombuchasta kirjoitin aiemmin enemmän tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/15/pekonia-paistettuja-munia-paahtoleipaa-ja-kombuchaa/

Kukkakaalicurrya, riisiä ja paistettuja kikherneitä

Toissapäivänä tein kukkakaalista ja tomaatista kukkakaalicurryn ja keitin lisukkeeksi basmatiriisiä: https://ruokaideat.com/2019/07/28/kukkakaalicurry-ja-riisia/

Silloin paistoin lisäksi pilkottuja maapähkinöitä. Tällä kertaa halusin kokeilla maapähkinöiden sijaan rapeaksi paistettuja kikherneitä säilykekikherneistä. Aiemmin olen itsekeittämiäni pakastettuja kikherneitä paistanut pannulla rapeiksi, ja ne ovat olleet hyviä. Itseasiassa rapeaksipaistettu muoto onkin ollut ainoa muoto, jossa ne itsekeittämäni kikherneet ovat minun mielestäni olleet hyviä.

En ole viitsinyt keittää enempää kikherneitä itse, kun kerran ne ovat olleet hyvänmakuisia vain rapeiksipaistettuina. Hommasin sitten kokeeksi tölkin säilykekikherneitä ja koitin paistaa ne rapeiksi.

Säilykekikherneet hyppivät ja pomppivat pannullani paistettaessa ympäri keittiötä, kunnes tajusin laittaa kannen päälle. Paistoin aika runsaassa öljyssä niitä niin kauan, että näyttivät valmiilta. Sen jälkeen sekoitin niihin suolaa ja sokeria.

Kesken paistamisen maistelin niitä pannulta poishypänneitä kikherneitä, kun kerran nälkäinen jo olin. Hämmästyin, kuinka ne olivat maukkaita! Itsekeittämiini verrattuna ne olivat ainakin sata kertaa parempia! Itsekeittämäni ovat ilman rapeutusta olleet tympeän kitkerähkön makuisia ja kuivan jauhoisen suutuntumaisia. Nämä säilykekikherneet olivatkin suutuntumaltaan meheviä ja maultaan muistuttivat hyvinhautunutta hernekeittoa hyvällä tavalla. Olin maistavani näissä säilykekikherneissä jopa umamiakin, mitä en ole koskaan itsekeitetyissä kikherneissä vähäisessäkään määrin huomannut.

Itsekeittäessäni olen varmasti jotain tehnyt kikherneiden kanssa väärin, kun kerran ero on niin dramaattinen. Jos jaksan, voin ehkä perehtyä asian saloihin tarkemmin. Yhdessä kikhernepurkissa on vain kertasyöntiin sopiva määrä, joten kuivattuina ostaminen olisi käytännöllisempää kuin suuren määrän tölkkejä kaupasta kantaminen.

Näistä säilykekikherneistä ei tullut rapeita yhtä helposti kuin itsekeitetyistä. Silloin kuin ulkonäöltään olivat saman näköisiä kuin paistetut itsekeitetyt kikherneet rapeina ovat, ei ollutkaan rapeaa. Mutta se ei haitannut yhtään, koska maku oli niin paljon parempi kuin itsekeitetyillä kikherneillä rapeutettuina.

Tämä itse ateria eli basmatiriisiä, kukkakaalicurrya ja paistettuja kikherneitä oli minulle nyt todella nautinnollinen. Itse kukkakaalicurryn maku oli elänyt edellisestä päivästä sen verran, että nyt siinä maistui muutkin mausteet kuin vain se korianterinsiemen, joka siinä tuoreeltaan oli se huomattavin maku. Nyt kuvailisin makua enemmän sellaiseksi, mitä miellän intialaisten ravintoloiden ruokien maun olleen. Hyvän makuista oli kyllä sekä tuoreeltaan että seuraavana päivänä uudelleenlämmitettynä, mutta selvästi eri makuista.

Paistetut kikherneet olivat tämän ruuan päällä syötynä mielestäni paremman makuisia kuin ne paistetut maapähkinäpalaset, joita tuoreeltaan tämän ruuan kanssa söin. Molemmat hyviä, mutta kikherneet veivät nyt tässä voiton. Taidan alkaa ostaa säilykekikherneitä useamminkin.

Tuoreeltaan laitoin tämän ruuan päälle myös tuoretta minttua, ja se sopi siihen, mutta toisella kerralla en enää jaksanut. En ehkä joka päivä kuitenkaan välitä sitä tuoretta minttua syödä, vaikka se hyvää onkin. Toimi hyvin sekä ilman tuoretta minttua että sen kanssa.

Tämä ruoka on ehdottomasti sellainen, mitä haluan tehdä toistekin. Kukkakaali tällä tavalla valmistettuna maistui mukavan neutraalilta, ja tämä kotitekoinen currymausteseos toi tähän ruokaan todella hyvän maun, erityisesti yhdistettynä basmatiriisin makuun. Maukkaat paistetut kikherneet kruunasivat tämän ruuan oikein kivasti. JES!

Kukkakaalicurry aineksista mitä oli ja riisiä

Tein viikko sitten kesäkeittoa: https://ruokaideat.com/2019/07/22/kesakeittoa-ryynirieskaa-ja-munavoita/

Kesäkeittoa varten ostetusta isosta kukkakaalista noin puolet meni kesäkeittoon, ja toinen puoli majaili vielä jääkaapissa. Pöydällä taas majaili 4 ylikypsäksi päässyttä tuoretta tomaattia. Juolahti sitten mieleeni tehdä kukkakaalicurry, johon menisi loput kukkakaalit ja tomaatit. Näin samalla tilaisuuden käyttää tuoretta minttua, kun kerran sitä hyvin kasvaa pihalla. Olen sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että kirjoitan heti ohjeen ylös:

Kukkakaalicurry

300-400 grammaa kukkakaalia

4 tomaattia

1 tl kotitekoista currymausteseosta (ohje alempana)

1 purkki smetanaa (120 grammaa)

1 sipuli

5 grammaa eli noin 1-2 cm kokoinen palanen tuoretta inkivääriä

2 rkl voita

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

Tarjoiluun:

keitettyä (basmati)riisiä

tuoretta minttua, jos on

rapeiksi paahdettuja suolattuja maapähkinäpaloja tai muuta rapeaksi paahdettua suolattua pähkinää tai kokeile esim. rapeutettuja kikherneitä

Currymausteseos:

4 rkl kokonaisia korianterin siemeniä

1 rkl kokonaisia juustokuminan eli jeeran siemeniä

1 rkl kokonaisia sarviapilan siemeniä

1 rkl kokonaisia sinapin siemeniä

1 rkl kokonaisia kardemumman siemeniä

8 kokonaista neilikkaa

5 cm palanen kanelitankoa

2 pientä kuivattua chiliä tai 1 tl chilihiutaleita

1/4 teelusikkaa jauhettua muskottia

1 rkl jauhettua kurkumaa

Tee ensin currymausteseos. Paahda kokonaisia siemeniä ja kanelitangon palaa pannulla miedolla lämmöllä ilman rasvaa 1 minuutti, kunnes mausteet tuoksuvat. Ota mausteet pois pannulta, ja anna jäähtyä. Siirrä paahdetut mausteet maustemyllyyn, ja lisää loput mausteet. Jauha jauheeksi, ja siirrä syrjään. Voidaan tehdä hyvissä ajoin ennakkoon. Tähän ruokaan tätä mausteseosta tarvitaan vain 1 tl. Loput kannattaa säilyttää tiiviissä lasipurkissa. Sopii moneen ruokaan.

Kukkakaalicurrya varten pese kukkakaali ja pilko se suupaloiksi. Pese myös tomaatit ja pilko nekin suupaloiksi. Kuori sipuli ja leikkaa renkaiksi. Kuori inkiväärin palanen ja hienonna se.

Sulata kattilan pohjalla voi. Kuullota siinä sipulirenkaat läpikuultaviksi. Lisää hienonnettu inkivääri ja 1 tl currymausteseosta. Paista sekoitellen noin minuutti, kunnes mausteet tuoksuvat. Lisää tomattipalat, kukkakaalipalat ja smetana. Sekoita ja kiehauta. Kiehahtamisen jälkeen madalla lämpö pienimmälle ei-nollalle ja laita kansi päälle. Anna hautua noin puolesta tunnista yhteen tuntiin, kunnes kukkakaalit ovat kypsiä. Sekoita mukaan suola ja sokeri. Maista, ja lisää jompaakumpaa tai molempia tarvittaessa.

Nyt tuli mielestäni oikein onnistunut ruoka, jota odotan jo innolla syöväni huomennakin. Tämä oli oiva tilaisuus käyttää kotitekoista currymausteseosta, joka tehtiin pääsiäisen jälkeen sitä varten, että voi tehdä pääsiäisen lammaspaistin tähteistä lammascurryn. Mausteseoksen ohje on täältä: https://www.taste.com.au/recipes/coconut-lamb-curry/4eb01aa1-5166-4470-9347-3587a5a5bafb

Nyt 3 kk myöhemmin tästä mausteseoksesta tuli vieläkin ruokaan miellyttävän raikas sitrusmainen maku, joka mielestäni tulee korianterin siemenistä. Reseptiä kun katsoo, niin korianteriahan tuossa mausteseoksessa onkin paljon enemmän kuin mitään muuta maustetta: 4 rkl korianteria, kun muita mausteita on kutakin korkeintaan 1 rkl. Nyt vasta tajuan, että tuo resepti on australialainen, joten heidän ruokalusikkansa tarkoittaakin 20 ml eikä 15 ml kuten meidän ja muun maailman. Noh, meni jo. Korianterin määrässä silti ei tullut isoa poikkeamaa alkuperäisohjeesta, koska korianterin määrä ohjeessa oli annettu 1/4 cup, mikä Australian cupeissa tarkoittaa 62.5 ml ja Amerikan cupeissa 59.25 ml, jotka molemmat käytännössä ovat meidän ruokalusikoissa 4 rkl.

Joka tapauksessa, niillä ainesosamäärillä, millä tämä tuli tehtyä, tämä mausteseos on mielestäni oikein hyvä. Maussa huomaan ennen kaikkea korianteria, ja taustalla myös jotain suomalaisista jälkiruuista tuttua makua, joka on joko kardemumma tai neilikka tai molemmat. Kaupan tavallisessa Santa Maria -merkkisessä currymausteseoksessa taas mielestäni päällimmäinen maku on sarviapilan maku, enkä siinä huomaa sitä korianterinsiementen raikasta sitruksista makua, joka tässä ruuassa mielestäni oli se olennainen maku. Jatkossa, jos minulla ei olisi tätä kotitekoista currymausteseosta valmiina, voisin ehkä tehdä tällaisen ruuan korvaamalla currymausteseoksen samalla määrällä vastajauhettua korianterin siementä, kun kerran se tässä se olennainen maku oli. Se pitäisi tosin ehkä paahtaa ensin. Tällä hetkellä kuitenkin olen erittäin tyytyväinen, että tuo mausteseos oli tehtynä, koska en olisi viitsinyt sitä vain tätä ruokaa varten tehdä. Kun tätä mausteseosta on ollut valmiina, olen käyttänyt sitä ainakin kebakkotaikinaan ja broilerisuikaleille tulevaan kylmään kastikkeeseen, josta ensimmäisen kerran huomasin sen raikkaan sitruksisen korianterin maun.

Kebakoista kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/11/kebakkoja-kurkkuviipaleita-ja-paahdettua-leipaa/

Broilerisuikaleiden kylmästä kastikkeesta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/06/the-journey-begins/

Kukkakaalipalaset meinasin ensin paistaa rasvassa, mutta sitten muistui mieleeni se, miltä sama kukkakaali maistui siinä viikko sitten tehdyssä kesäkeitossa. Yllätyksekseni kukkakaali maistui kesäkeitossa miellyttävän neutraalilta. Kesäkeittoa syödessäni ihmettelinkin, miten voi olla niin hyvää kukkakaalia. Olen mieltänyt kukkakaalit usein kitkerän makuisiksi, mutta kesäkeitossa sitä kukkakaalin kitkeryyttä ei maistunut ollenkaan. Tuumasin sitten, että ehkä kukkakaaliin päteekin se sama, mikä keräkaaliin ja lanttuunkin: paistamalla tulee kitkerää, mutta jossain veden kiehumispistettä matalammassa lämpötilassa kitkeryys katoaa. Niinpä sitten jätin kukkakaalit paistamatta kokonaan. Tarkoituksella lisäsin kukkakaalit vasta yhtä aikaa nesteiden ja nestepitoisten ainesten kanssa, jotta kukkakaalilla olisi aikaa olla siinä jossain mahdollisesti maagisessa kiehumispistettä matalammassa lämpötilassa kitkeryyttään hävittämässä.

Lopputuloksessa pidin erittäin paljon siitä, etten maistanut siinä kukkakaalille ominaista kitkeryyttä lainkaan. Maistelin kukkakaalipalasia sellaisenaankin ilman lisukkeita, ja ne maistuivat mielestäni siltä miellyttävän pehmeän neutraalilta, miltä siinä kesäkeitossakin. Ehkä kukkakaaliin siis todellakin pätee se sama, mikä keräkaaliin ja lanttuunkin? Jotta voisin olla varma asiasta, pitäisi ehkä testata asiaa toistekin. Samalla tulee mieleeni, päteeköhän sama asia mahdollisesti vielä muihinkin kaalin sukuisiin kasviksiin. Jääkaapissani on tällä hetkellä eräs kukkakaalin sukulainen: parsakaali. Pitäisiköhän testata silläkin? Katsotaan. Kiinnostaisi kyllä tietää, ihan vain oppinäkökulmasta.

Smetanan sijaan olisin käyttänyt kuohukermaa, jos sitä olisi ollut, mutta ei sattunut nyt olemaan. Hyvin toimi kuitenkin smetanallakin. Jatkossa tällaista ruokaa tehdessäni käytän kuohukermaa, jos on, ja smetanaa, jos ei ole. Jos ei ole kumpaakaan, taidan jättää curryt tekemättä. Kookoskermaa ja kookosmaitoa minulla on kaapissani, mutta niistä joskus tulee huono maku ruokaan, joten olen alkanut vähän pelätä niiden käyttöä ruuissa.

Paahdettuja maapähkinöitä ruoka-annoksen päällä testasin edellisen kerran possu-riisivuoan kanssa: https://ruokaideat.com/2019/07/17/possu-riisivuokaa-tahteista/

Sen kokeilun perusteella nyt tuntui siltä, että halusin vähän muuttaa maapähkinöiden paahtamistapaa. Nyt halusin pilkkoa maapähkinät pienemmiksi, ja paahtaa ne öljyn kanssa. Niinpä tein niin, ja se sopi hyvin tämänkertaiseen nälkään. Paahtamisen jälkeen suolasin vielä reilulla kädellä, ja siirsin jäähtymään. Paahdetut suolatut maapähkinän palaset sopivat mielestäni hyvin tähän ruokaan sekä maun että suutuntuman puolesta. Nyt kuitenkin paahdetut maapähkinän palaset loppuivat, mutta riisiä ja kukkakaalicurrya jäi vielä huomiselle. Huomenna kokeilen ehkä pintarapeana jotain muuta maapähkinäpalasten sijaan. Kaapissani on tölkillinen kikherneitä, joita voisin ehkä kokeilla rapeuttaa tätä ruokaa varten. Ei-rapeassa muodossa en niin kikherneen ominaismausta välitä, mutta rapeana olen joskus saanut hyvänmakuista kikhernettä.

Tuoretomaattikeittoa mozzarellan ja tuoreen basilikan kanssa sekä varhaisperunasämpylöitä

Siirry reseptiin: Tuoretomaattikeitto, Varhaisperunasämpylät

Keitin kolme päivää sitten varhaisperunoita: https://ruokaideat.com/2019/06/21/uusia-perunoita-persilja-voikastiketta-paistettuja-munia-ja-salaattia-kermaviilikastikkeella/

Paistoin kyseisiä keitettyjä varhaisperunoita eilen sen verran kuin pannuun yhteen kerrokseen mahtui: https://ruokaideat.com/2019/06/23/paistettuja-varhaisperunoita-paistettuja-sienia-ja-paistettuja-munia/

Tänään niitä keitettyjä varhaisperunoita oli vieläkin jäljellä, eikä tehnyt mieli syödä niitä enempää paistettuina. Enkä itseasiassa kaivannut varhaisperunoiden makua nyt missään muussakaan muodossa. Sen sijaan teki mieli tuoreita sämpylöitä, joten laitoin ne varhaisperunat sämpylätaikinaan. Sinne isoon sämpylätaikinaan ne katosivat niin, ettei niitä lopputuloksesta huomannut, mutta eipähän tarvinnut niitä hukkaankaan heittää, ja saimme tuoreita sämpylöitä joten win-win.

Alla olevissa kuvissa vasemmalla ne jäljelläolevat keitetyt varhaisperunat. Osan viipaloin eilen, mutta ne eivät sitten mahtuneetkaan pannuun, joten jäivät paistamatta. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa ne ovat kuorittuina. Vaikka normaalisti varhaisperunat syönkin kuorineen, sämpylätaikinaan en halunnut yhtään kuoren palasta.

En löytänyt googlella äkkiseltään sellaista sämpyläohjetta, johon menee keitettyjä perunoita kylmänä. Otin sitten vain tavallisen sämpyläohjeen, ja lisäsin vain siihen ne loput keitetyt varhaisperunat, joita oli noin neljän varhaisperunan verran ja ne painoivat 147 g. Otin lähtökohdaksi tämän ohjeen: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/104817/S%C3%A4mpyl%C3%A4t/

Sen verran muutin tuota ohjetta, että laitoin öljyn sijaan voita. Ihan vain siksi, koska voita käyttämällä tulee kokemukseni mukaan herkullisempia sämpylöitä kuin öljyä käyttämällä. Todennäköisesti siksi, koska voissa on enemmän umamia kuin voissa. Nesteenä käytin täysmaitoa, koska ei minulla muunlaista maitoa yleensä olekaan. Hiivana käytin kuivahiivaa, koska tuorehiivaa ei ollut tullut ostettua kaupasta. Ohjeessa on 50 grammaa hiivaa, mikä kuivahiivana tarkoittaisi 2 pussia, mutta käytin vain yhden pussin. Kokemuksesta olen oppinut, että yleensä se yksi pussi riittää – ja niin riitti nytkin. Tuoretta hiivaa saattaisin kuitenkin silti laittaa sen 5o grammaa eli koko paketin, mikäli se hiiva olisi jo vanha ja pahan näköinen tai haluaisin muusta syystä saada sen käytettyä pois, mutta vastaostettua hiivaa laittaisin todennäköisesti tähän ohjeeseen vain sen puoli pakettia eli 25 grammaa.

Ensimmäinen kohotusaika minulla nyt venähti puolen tunnin sijaan yhteen ja puoleen tuntiin, koska tuli muuta tekemistä. Todennäköisesti kuitenkin se ohjeessa oleva puoli tuntiakin olisi riittänyt. Paistoaika on ohjeessa 15 minuuttia, mutta minä halusin kunnolla ruskistuneet yläpinnat, joten paistoin sämpylöitä niin kauan, että haluamani ruskistuspinta tuli. Ensimmäiselle pellilliselle se kesti nyt 25 minuuttia ja toiselle pellilliselle 19 minuuttia. Ensimmäisellä pellillisellä oli minun tekemiä isompia sämpylöitä ja pellillä korkeammat reunat, ja toisella pellillisellä lapsen tekemiä sekalaisen kokoisia, mutta enimmäkseen pieniä, ja pellillä matalat reunat.

Aukikirjoitettuna ohje menisi kokonaisuudessaan näin:

Varhaisperunasämpylät

n. 3-4 tähteeksi jäänyttä keitettyä varhaisperunaa (kuorittu paino n. 100-150 g)

5-6 dl täysmaitoa

1 pussi kuivahiivaa

1 rkl sokeria

½ rkl suolaa

12 dl vehnäjauhoja

50 grammaa voita sulatettuna

Muusaa kuoritut keitetyt varhaisperunat maitoon ja lämmitä maito kattilassa levyllä pienellä lämmöllä n. 42-asteiseksi. Lämpimänä muusaa vielä uudestaan perunasurvimella niin hyvin kuin pystyt, ettei jää isoja perunanpalasia lopputulokseen. Sekoita mukaan suola ja sokeri.

Sekoita kuivahiiva noin puoleen jauhoista. Sekoita maito-perunaseokseen jauho-kuivahiivaseos. Sekoita vähitellen mukaan loput jauhot kädellä vaivaten. Lopussa sekoita mukaan voisula sen lämpöisenä, että se on sulassa muodossa, mutta ei liian kuuma kädelle. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Kohota kulhossa kaksinkertaiseksi.

Laita leivinpaperi kahdelle pellille. Ota taikinasta nokareita ja muotoile ne pellille jotenkuten sämpylöitä muistuttaviksi muodoiksi. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Anna taikinanokareiden kohota pellillä 15 minuuttia.

Paista yksi pelti kerrallaan 225-asteisen uunin keskitasolla 15-25 minuuttia, kunnes yläpinnat ovat ruskistuneet sopivan värisiksi. 15 minuutin jälkeen kannattaa jäädä uunin luo tarkkailemaan ruskistumista.

Ylläolevat kuvat: ensimmäisessä kuvassa näkyy väline, jolla survoin perunat maitoon. Samalla välineellä teen perunamuusitkin. Kuva 2: taikina ennen kohoamista. Kuvat 3 ja 4: taikina kohoamisen jälkeen. Kuvat 5 ja 6: pelleille muotoillut sämpylät ennen kohottamista. Kuvat 7 ja 8: sämpylät kohoamisen jälkeen ennen uuniin laittamista. Kuvat 9 ja 10: sämpylät paistamisen jälkeen. Kuva 11: halkaistu valmis sämpylä voideltuna ennen syöntiä.

Sämpylätaikinan kohotessa tehtailin tomaattikeittoa. Keittiön silmäilystä tuli sellainen fiilis, että halusin sämpylöiden kanssa syödä ruuaksi tuoretomaattikeittoa, jonka päälle revin tuoretta basilikaa ja mozzarellaa. Pöydällä oli nimittäin pussillinen viime viikolla ostettuja ylikypsiä tomaatteja, joita ei enää tehnyt mieli syödä salaatissa. Tuoretta basilikaa ja mozzarellaa sattui olemaan, koska mies oli ostanut niitä tomaatti-basilika-mozzarellasalaattia varten, mutta ei ollutkaan tullut sitä tehneeksi, kun muutakin ruokaa oli paljon ollut, ja nyt ne tomaatit olivat jo menneet ylikypsiksi, eikä hän enää halunnutkaan sitä salaattia tehdä.

Katselin pikaisesti googlella tomaattikeiton ohjeita. Sieltä ei löytynyt niin simppeliä versiota kuin mitä nyt halusin tehdä, joten menin fiilispohjalta vain. Olin kuitenkin lopputulokseen erittäin tyytyväinen, joten kirjaan tähän ylös, miten tämän simppelin tuoretomaattikeiton nyt tein:

Tuoretomaattikeitto

10 tuoretta tomaattia (n. 1,1 kg)

1 litra umamipitoista lientä (minulla 1 litra vettä + 9 grammaa kokoonkeitettyä lihalientä pakkasesta)

2 tl suolaa, jos liemi ei ole suolaista

1 tl sokeria

Tarjoiluun:

mozzarellaa

tuoretta basilikaa

Kiehauta liemi. Sillä aikaa leikkaa tomaattien päälle ristiviillot niin, että ristiinmenevä kohta on kannassa, jotta kuoret on helpompi irrottaa. Upota kiehuvaan liemeen tomaatteja kerrallaan sen verran, kuin mahtuu. Anna kiehua noin minuutti, kunnes kuoret näyttävät tulevan irti melkein itsestään. Nosta melkeinkuoriintuneet tomaatit liemestä ja laita uusia tilalle, kunnes kaikki tomaatit on käytetty. Anna tomaattien jäähtyä ja siirrä liemi levyltä jäähtymään.

Kun tomaatit ovat jäähtyneet sellaisiksi, että niihin voi koskea, irrota käsin niistä kuoret. Leikkaa veitsellä kuoritut tomaatit kuutioiksi, ja leikkaa mielellään kannat pois.

Siirrä kuoritut pilkotut tomaatit takaisin liemeen ja kiehauta. Madalla lämpöä pienimmälle ei-nollalle ja keitä, kunnes tomaatit ovat kypsiä. Lisää suola, jos liemi ei ole jo suolaista, ja sokeri. Maista, ja lisää niitä tarvittaessa.

Lautasella lisää keittoannoksen päälle revittyä mozzarellaa ja tuoretta basilikaa maun mukaan ja sen mukaan, paljonko niitä on.

Nautin tästä kokonaisuudesta nyt todella paljon. Mozzarella, tomaattikeitto ja tuore basilika olivat nyt niin nappiyhdistelmä. Joku toinen kerta saattaisin haluta laittaa tomaattikeittoon myös kuivattuja yrttejä sekä sipulia ja valkosipulia ja kenties jotain rasvaa/rasvaista, mutta nyt halusin vain tällaisen simppelin kokonaisuuden, joka nyt totaalisesti osui ja upposi. Tomaattikeitto sellaisenaan maistui mielestäni ennen kaikkea umamilta, ja jälkimaussa maistui se tuoreen tomaatin ominaisraikkaus. Yhdistettynä mozzarellaan ja tuoreen basilikaan (joista kahdesta selvästi olennaisempi nyt oli mielestäni se mozzarella) kokonaisuus oli mielestäni todella hyvä. Pelkkänä tomaattikeittona ilman mitään päällä olisi ehkä ollut liian pliisu, kevyt ja alkuruokamainen, mutta juuri mozzarellan kanssa yhdistelmä oli mielestäni yksinkertaisesti täydellinen minun tämänkertaiseen nälkääni ja ruokahimooni.

Keiton kanssa söin tosiaan niitä tuoreita varhaisperunasämpylöitä. Nekin olivat mielestäni nyt juuri täydellisiä. Syödessäni kiittelin itseäni siitä, että maltoin tällä kertaa pitää niitä uunissa niin kauan, että olivat ruskistuneet riittävästi. Monena edellisenä kertana makukokemus on jäänyt paljon vajaammaksi puutteellisen ruskistumisen takia. Joskus vuosia aiemmin olen myös vältellyt jokaikistä tähän sämpylätaikinaan tulevaa ainesosaa, joten senkään takia en ole liiaksi juuri näin ihania sämpylöitä elämäni aikana syönyt. Mutta nyt, tässä hetkessä, annan näille sämpylöille ja koko aterialle paljon yläpeukkuja ja sydämiä… paitsi että en tällä WordPressillä vielä osaa. Ehkä joskus.