Possu-riisivuokaa tähteistä

Jääkaapissani oli tähteinä grillattuja possun ribsejä, sekä niiden jäähtynyttä marinadia, jossa ne oli myös kypsennetty uunissa:

Yllä vasemmassa kuvassa tähteeksi jääneet grillatut ribsit. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa kahdessa kupissa siivilöity jääkaappilämpöinen paistoliemi, joka siis sisältää sen marinadin. Marinadi tehtiin aiempana päivänä ennen ribsien uunikypsennystä tuoreista tomaateista, fariinisokerista, kotitekoisesta omenasiideristä, sipulista, valkosipulista, chilistä, kanelista ja Dijon-sinapista keittämällä ja kokoonkeittämisen jälkeen soseuttamalla.

Lisäksi oli tähteenä nippusipulia, joka oli grillattu varhaisperunoiden kanssa samassa nyytissä, josta varhaisperunat oli syöty ja nippusipulit jäljellä jäähtyneinä jääkaapissa:

Näistä tähteistä teki mieli sitten tehdä uunissa riisipainotteinen vuoka, jossa on mukana ananastölkki mehuineen. Inspiraationa tälle ruualle toimi aasialaisissa ravintoloissa kohtaamani annokset, joissa oli lihan seassa tölkkiananasta nesteineen.

Koska minulla ei tällä kertaa sattunut olemaan valmiiksikeitettyä riisiä tähteenä, aloin etsiä ohjetta sellaiselle uuniruoalle, jossa riisiä ei tarvitse keittää ensin. Löysin Googlella tämän: https://www.recipetineats.com/oven-baked-chicken-and-rice/

Katsoin sitten tuosta kypsennysohjeet ja nesteen määrän suhteessa riisin määrän, ja aloin säveltää siitä eteen päin. Irrotin ribseistä lihat luista, ja pilkoin lihat aivan pieniksi palasiksi:

Luut käärin kelmuun ja laitoin pakastimeen muiden luiden joukkoon odottamaan liemien keittelyä:

Pakastimessani on tällä hetkellä aika paljon jämäluita, eli sellaisia luita, joista on ensin lihat syöty ympäriltä ja sitten pakastettu. Sitten kun jaksan, keitän ne liemeksi. Possun luihin yhdistän aina lientä keittäessäni naudan luita ja myös naudan jänteitä, kalvoja ja muita sitkeitä ei-pureskeltavia osia, jolloin tulee mielestäni hyvä lihaliemi. Pelkistä possun luista tulee sen makuinen liemi, että en sen ominaismausta niin välitä, mutta possun luilla saa jatkettua naudanlihalientä riittoisammaksi, koska possunkin luista irtoaa umamia vahvistamaan naudanlihaliemen makua. Pakastimessani on liemiaineksiksi myös parmesaanin kantoja, joista myös tulee kivasti umamia liemeen. Broilerin ja kanan luista taas keitän sellaisen yleisliemen, joka sopii umamia antamaan vähän joka paikkaan, mutta jolla ei ole voimakasta ominaismakua.

Mutta se niistä luista tällä kertaa. Itse lihaa näistä ribseistä jäi nyt tähän ruokaan käytettäväksi jotain 90-100 grammaa. Riisiä päätin laittaa sen verran kuin tuossa Recipetineats-sivuston ohjeessa oli, eli 270 grammaa. Lihaa siis tuli todella vähän suhteessa riisin määrään, mutta ei haittaa. Olin jo edellisenä päivänä syönyt kylläksi lihaa juuri kyseisten ribsien muodossa, joten ei himottanut nyt syödä mitenkään erityisen lihaista ruokaa. Riisipainotteinen kevyehkö ruoka oli se, mikä himotti nyt.

Ribsien paistolientä oli jäljellä noin 600 grammaa. Päätin, että en laita tähän ruokaan sitä koko määrää, koska ruuasta voisi tulla silloin liian hapan ja liian umaminen. Maistoin siis kyseistä lientä tuoreeltaan, ja koin sen maun happamaksi ja umamiseksi. Minulla oli sitä paistolientä kahdessa eri kupissa, joista päätin laittaa tähän ruokaan sen pienemmän kupillisen. Sulatin sen kattilassa. Isommasta kupista nappasin tähän ruokaan mukaan myös sen kovettuneen rasvakannen, ja sulatin senkin kattilassa yhtä aikaa sen liemen kanssa. Rasvan lisäämisessä ei ollut sitä vaaraa, että happoa tulisi liikaa.

Ylläolevissa kuvissa paistolientä rasvoineen sulamassa ja sulatettuna. Sulatettuun lisäsin puoli litraa vettä (jotta tulisi se määrä nestettä riisimäärää kohden kuin siinä Recipetineats-ohjeessa) sekä fiilispohjalta yhden teelusikallisen suolaa ja yhden teelusikallisen sokeria. Grillatut nippusipulit pilkoin niin pieniksi kuin jaksoin. Tämän jälkeen otin uunivuoan, joka silmämääräisesti oli lähimpänä sitä ohjeessa annettua kokoa 25 x 35 cm. Oli tarkoitus mitata siihen 270 grammaa pitkäjyväistä riisiä, mutta se olikin loppu, joten käytin basmatiriisiä, ja sitä lipsahtikin 290 grammaa. Uunivuoassa sekoitin keskenään riisit, pilkotut lihat, pilkotut nippusipulit, tölkillisen ananaspaloja mehuineen, sekä kattilasta ne sulatetut liemet. Laitoin folion päälle, ja paistoin 180-asteisen uunin keskitasolla 30 min, niin kuin siinä Recipetineats-sivuston ohjeessa neuvottiin. Edelleen ohjeen mukaan, otin sitten folion pois ja paistoin vielä 20 minuuttia. Sitten näyttikin valmiilta ja tuoksui hyvältä, joten olin tyytyväinen.

Kuten kuvista näkyy, uunikypsennyksen aikana kaikki lihanpalaset nousivat pintaan, eli seos ei pysynyt sellaisena kuin millaiseksi sen sekoitin. Mutta mitäpäs pienistä. Silti tämä on niin kätevä tapa tehdä uuniruokaa, että aion tehdä toistekin.

Tekopäivänä söin tätä ruokaa sellaisenaan. Lisäkkeenä oli tomaattia, kurkkua ja vesimelonia, joita silloin sattui olemaan. Maku oli sellainen mieto ja miellyttävä. Ruokahan oli enimmäkseen riisiä, mutta se ei ollut ollenkaan kuivaa, vaan sellaista mukavan mehevää ja rasvatun makuista. Possunlihapalaset maistuivat kivasti umamilta, ja ananaspalaset sopivat yhdistelmään. Kokonaisuutena luonnehtisin, että ruoka maistui sellaiselta comfortfoodmaiselta, että on paljon pehmeän makuista riisiä, jossa seassa vähän umamin makuista lihaa ja vähän makeaa ananasta. Minun makuuni siis hyvinkin mieluisaa ruokaa ja grillausruokien jälkeisenä päivänä minulle oikein tervetullutta.

Olin aikonut pakastaa tästä osan annoksina, mutta tuntui siltä, etten vielä kyllästynyt siihen, joten annoin jäädä jääkaappiin loput. Seuraavana päivänä tuli mieleeni, että olisi kiva syödä tätä ruokaa paahdettujen cashewpähkinöiden kanssa. Inspiraation siihen olen saanut aasialaisista ravintoloista, joissa olen tykännyt sellaisista ruuista, joissa on paahdettuja cashewpähkinöitä liharuoan seassa ja riisiä syödään lisäkkeenä.

Yllätyksekseni cashewpähkinät olivat kuitenkin loppu, joten se siitä. Päätin sitten kokeilla cashewpähkinöiden sijaan paahdettuja suolattuja maapähkinöitä. Kaapissa oli kilon pussi maapähkinöitä sellaisenaan, joten paahdoin ne pannulla ja sekoitin mukaan suolaa. Annoksen tätä possu-riisivuokaa lämmitin mikrossa, ja kaadoin paahdetut pähkinät päälle ja vielä lisää suolaa niiden päälle.

Kyseistä annosta syödessäni tulin siihen lopputulokseen, että tykkäsinkin tästä ruuasta enemmän ilman niitä pähkinöitä. Yön aikana tämän possu-riisivuoan maku oli muuttunut sellaiseksi mielenkiintoiseksi, jonka maun pähkinät peittivät, mutta en halunnut niiden sitä tekevän. Ananasmehun maku (koko ruuassa eikä vain ananaspaloissa) oli nyt voimistunut oikein miellyttäväksi. Possupalat olivat muuttuneet sen makuisiksi, mitä miellän kiinalaisten ravintoloiden possupalojen olevan: makeita ja umamisia. Oikein maukkaita. Ruokaa jäi vielä jääkaappiin, ja huomenna haluan ehdottomasti syödä sitä sellaisena, ettei mikään sitä kivaa aasialaistyylistä makua peitä. Paahdetut suolatut maapähkinät arvioisin sopivan paremmin sellaisiin ruokiin, joiden maku ei peity maapähkinän maun alle tai jossa makua ei ole tai jonka maku halutaan peittää. Ensimmäisistä tulee mieleen nyt vaikkapa joku aasialaismausteinen makea naudanliharuoka, tai joku mausteinen kasvisruoka johon halutaan jotain rousketta.

Nyt kun vielä tekee mieli syödä tätä samaa ruokaa vielä kolmantenakin päivänä putkeen, haluan saman tien kirjoittaa tänne itselleni muistiin ohjeen ennen kuin unohdan sen:

Possu-riisivuoka tähteistä
290 grammaa basmatiriisiä raakana
n. 100 grammaa grillattua possun ribseistä irrotettua lihaa tai maun mukaan enemmän, jos on
Grillattuja tai kypsennettyjä vihanneksia maun mukaan, jos on: esimerkiksi nippusipulia maun mukaan tai sen verran kuiun on
190 grammaa possun ribsien paistolientä, jossa seassa marinadi
5 dl vettä
1 pieni tölkki ananaspaloja mehuineen
1 teelusikallinen suolaa, jos paistoliemi ei maistu suolaiselta
1 tl sokeria, jos paistoliemi maistuu happamalta
Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Pilko lihat sen kokoisiksi paloiksi kuin sinusta on mukava uuniruoassa syödä. Pilko mahdolliset kypsennetyt vihannekset sen kokoisiksi kuin sinusta on sopivaa. Sulata kattilassa paistoliemi rasvoineen. Sekoita siihen vesi, suola ja sokeri. (Tässä vaiheessa voi lisätä myös muita mausteita, jos haluaa. Itse en kaivannut, mutta mausteisemman ystävät voivat kaivata vaikkapa valkosipulia, sipulia, inkivääriä, chiliä, sitruunan kuorta tms.) Sekoita uunivuoassa keskenään riisit, pilkotut lihat, mahdolliset pilkotut pehmeät vihannekset, ananaspalat mehuineen, sekä kattilasta se liemi. Laita folio päälle ja kypsennä 180-asteisen uunin keskitasolla ensin puoli tuntia. Sitten ota folio pois ja kypsennä vielä 20 minuuttia, kunnes neste näyttää hävinneen mutta ruoka ei näytä vielä liian kuivalta eikä varsinkaan palaneelta. Anna vetäytyä uunista ottamisen jälkeen 10 min.

Tämä ruoka oli mielestäni hyvä löytö. Teen varmasti tämän tyyppistä riisivuokaa toistekin sen mukaan, mitä aineksia sattuu olemaan. Tämä toimisi varmasti myös broilerilla, naudalla ja ehkä kalallakin. Kasvisruokaversionakin voisi toimia, mutta silloin lisäisin ehdottomasti paljon enemmän makeutta esim. hunajasta tai muusta nestemäisestä makeuttajasta sekä pähkinöitä jossakin muodossa. Hyviä vihanneksia tähän varmasti olisivat ainakin grillatut tai paistetut paprikat. Grillatun maissinkin loput olisin leikannut ja pilkkonut tähän ruokaan, jos sitä olisi ollut jäljellä, mutta kaikki meni jo tuoreeltaan. Grillatun kesäkurpitsankin tähteet varmasti sopisivat tähän.

Päivitys 17.7.2019 eli kaksi päivää tämän ruuan tekemisen jälkeen:

Söimme tänään lounaaksi loput tästä possu-riisivuoasta. Lämmitin loput uunissa (kylmään uuniin ja lämpenemään 200 asteeseen, lämmennyt tarpeeksi kun uunin lamppu sammuu). Mies oli ostanut eilen kaupasta kolme kotimaista munakoisoa, joten päätin paistaa ne tähän lisukkeeksi:

Ensimmäisen paistoerän paistoin eilisistä lihamurekkeista irronneissa jääkaapissa kovettuneissa rasvoissa:

Itse lihamurekkeen teosta kirjoitin eilen tänne: https://ruokaideat.com/2019/07/17/lihamureketta-paahdettuja-varhaisperunoita-ja-karamellisoitua-sipulia/

Loput paistoerät paistoin voissa. Munakoiso imi paljon enemmän rasvaa kuin mitä muistin sen imevän. Paiston lopussa maustoin ripauksilla suolaa ja sokeria. Lapsi oli sitä mieltä, että paistettu munakoiso maistuu vähän niin kuin paistetulta herkkusieneltä. Ehkä niissä tosiaan jotain samaa on. Minun annoksestani tuli tämän näköinen:

Kuten kuvasta näkyy, munakoisoviipaleista tuli aika veteliä ja melkein hajoavia. Tämä johtuu siitä, että ahnehdin nälissäni laittamalla liikaa munakoisoa pannulle kerralla. Tämän tajuttuani päätin, että paistan loput munakoisot kunnolla vasta syönnin jälkeen paremmalla jaksamisella. Eli että munakoisoviipaleita pannuun vain yhteen kerrokseen niin, että eivät ole yhtään päällekkäin. Sillä tavalla olikin helppo ja nopea paistaa, ja äkkiä tuli nätin ruskistuneita. Alla olevassa kuvassa loput vähemmän hätiköiden paistetut munakoisoviipaleet, jotka käytän myöhempinä päivinä miten nyt tuleekaan mieleen:

Maistelin muuten rinnakkain voissapaistettuja veteliä munakoisoviipaleita ja lihamurekkeen rasvoissa paistettuja veteliä munakoisoviipaleita. Lihamurekkeen rasvoissa paistetuissa oli selvästi enemmän umamia, niin kuin odotinkin. Itse munakoiso ei varmaan ollut parhaimmillaan tällä lailla vetelänä ja tuntui, että kaipasin sen päälle jotain juustoa, mutta aika hyvää kuitenkin. Loput possu-riisivuoat maistuivat myös hyvin ja lapsetkin söivät, joten aika hyvä tällainen satsi mitä pystyi syömään kolmena lounaana putkeen kyllästymättä.

Gluteenitonta pannukakkua suolaisilla ja makealla täytteellä

Joitakin päiviä sitten oli tilanne, että jääkaapissa oli tähteinä 3 päivää aiemmin keitettyjä varhaisperunoita, 2 päivää aiemmin keitettyä riisiä, 1 päivä aiemmin tehtyä perunamuusia, sekä edellispäivältä grillattua broileria, savustettua Perämeren lohta ja salaattia.

Juolahti sitten mieleeni, että voisin hyödyntää noita kaikkia tähteitä kerralla upottamalla tärkkelystähteet pannukakkutaikinaan, joka tarjotaan suolaisten täytteiden kanssa, joihin menee niitä broileri- ja lohitähteitä.

Tällä kertaa seurassa oli sellaisia syöjiä, joille piti olla gluteenitonta. Aloin etsiä sellaista gluteenitonta pannukakun (siis sellaisen joka kypsennetään uunissa yhtenä isona suorakulmiona) ohjetta, johon minulla oli kotona ainekset. En äkkiseltään löytänyt sellaista, mutta kun löysin lettuohjeen (eli sellaisen joka paistetaan pannulla useina pyöreinä lettusina), päätin vain kokeilla tuplata sen ja paistaa uunissa 200-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperoidulla pellillä 20-30 min. Kyseinen ohje sisältää riisijauhoa, maissijauhoa, kananmunia, maitoa, sokeria ja suolaa ja sen ohjeen löysin täältä: https://www.virtasalmenviljatuote.fi/gluteeniton-hieno-riisijauho/gluteenittomat-maissipannukakut/

Kyseisen ohjeen tuplaaminen uunissa kypsennettäväksi pannukakuksi osoittautui hyväksi ideaksi, sillä se toimi oikein hyvin. Taikinaan lisäsin keitetyn riisin loput sellaisenaan (120 g) ja keitetyt varhaisperunat kuorittuina ja muusattuina (80 g). Perunamuusia oli 450 grammaa, joten korvasin 4.5 desilitraa maidosta (jota piti olla 6 dl) perunamuusilla ja laitoin maitoa sitten sen jäljelläolevan nestemäärän 1.5 dl. Oikeaksi paistoajaksi tällä setillä osoittautui 30 min, jolloin pinnassa oli jotain ruskistumista havaittavissa. 20 minuutin paistamisen jälkeen ei ollut vielä ruskistunut ollenkaan. Tavalliset, vehnäjauhoista tehdyt pannukakut ruskistan sekä ylä- että alapinnasta paljon ruskeammiksi (tavallisessa jätän leivinpaperin pois ja kaadan taikinan suoraan voidellulle uunipellille), mutta tätä gluteenitonta en uskaltanut paistaa pitempään siksi, koska gluteenittomat tuotteet ovat alttiita kuivumiselle. Alkuperäistä ohjetta viilasin vielä sen verran, että lisäsin uunipellilliseen 50 grammaa sulatettua voita, koska se mielestäni kuuluu pannukakkuun.

Täytteet olin alun perin ajatellut tehdä niin, että sekoitan savulohta maustettuun kermaviiliin ja grillibroileria sekoittaisin maustettuun majoneesiin, mutta en jaksanutkaan tehdä niin. Päätinkin sitten vain tarjota kastikkeet erikseen, mikä oli hyvä idea, koska silloin kukin syöjä sai säädellä kalan/broilerin ja kastikkeen määrää haluamansalaiseksi. Kermaviilikastikkeen tein nyt simppeliksi, jotta nirsoimmatkin voisivat sitä syödä, joten sekoitin vain kermaviilipurkilliseen ½ tl suolaa, 1 tl sokeria ja pikkuisen tuoretta persiljaa takapihalta. Majoneesi taas oli kaupasta ostettu joskus ajat sitten.

Söin näitä pannukakkupaloja sekä savulohi-kermaviilitäytteellä että grillibroileri-majoneesitäytteellä. Lisäksi tällä aterialla syötiin loput eilisestä salaatista. Nautin tästä ateriasta todella paljon. Maistui hyvältä, ja maut sopivat hyvin yhteen. Erityisesti perunamuusin, varhaisperunoiden ja riisin tähteille tämä oli mielestäni oikein nerokas tapa saada käytettyä ne rippeet ja vieläpä gluteenittomasti syöjien tarpeiden mukaisesti. Minua vähän jännitti suuri perunamuusin osuus tässä pannukakussa, että maistuuko se peruna siinä kitkerältä niin kuin keitetty ja jääkaappijäähdytetty keitetty peruna/perunamuusi sellaisenaan maistuu, vai makeutuneelta niin kuin vehnäjauhon ja muusatun perunan kypsennetty tuotos yleensä. Lopputulos oli onnekseni jälkimmäinen. Joko riisijauho tai maissijauho näköjään teki perunamuusille sen saman taian, minkä vehnäjauhokin. Jes!

Olin aikonut tarjota juuri tätä pannukakkua vain suolaisilla täytteillä, mutta syöjät toivoivat myös makeilla täytteillä. Kun kerran tätä pannukakkua vielä jäi, päätin kokeilla. Meillä sattui nyt olemaan tuoreita mansikoita, kuohukermaa ja vaahterasiirappia, joten hyvä makean pannukakun täyte tuli niistä yksinkertaisesti viipaloimalla mansikat, vatkaamalla kerma vaahdoksi (siihen lisäksi makeutus 1 rkl sokeria per 1 desilitra kermaa ja pieni loraus vaniljauutetta, koska tykkään eniten niin) ja latomalla niitä kukin haluamansa määrän pannukakkupalojensa päälle. Hillohan olisi perinteisempi makean pannukakun täyte, mutta hillot meillä oli jo loppu, eikä niitä nyt kaivattukaan, kun oli tuoreita mansikoita ja vaahterasiirappia.

Syöjät sanoivat, että on tosi hyvää. Itse olin tästä gluteenittomasta pannukakusta makeassa kontekstissa samaa mieltä kuin tavallisestakin pannukakusta: jälkiruokana tarjottaessa siinä pitäisi olla paljon sokeria eli 1 desilitra per pellillinen. Uskon, että silloin tämä gluteeniton pannukakku olisi minunkin makuuni täydellinen. Tällainen vähempisokerinen pannukakku mielestäni maistui siltä, että haluaisin sen päälle voita. Samaa mieltä olen ollut tavallisestakin pannukakusta silloin, kun se on tehty sellaisella reseptillä, jossa sokeria tulee pellilliseen korkeintaan 1 rkl jos sitäkään.

Itse asiassa olisinkin voinut syödä vaikka kaiken tämän gluteenittoman pannukakun leipänä voin ja mahdollisesti juuston tai kinkun kanssa, jos sitä olisi sellaiseen käyttöön jäänyt. Jos minun tarvitsisi useinkin valita gluteenitonta ruokaa, voisin tehdä useinkin tällaista gluteenitonta riisi- ja maissijauhoista tehtyä pannukakkua ja syödä sitä leipänä. Maissijauhon maku siinä oli sellainen, että sen huomasin ja se oli mielestäni kiva. Kylmänä tämä pannukakku maistui mielestäni enemmän maissilta kuin lämpimänä, ja suutuntuma tuntui kylmänä rouheisemmalta kuin lämpimänä. Keitetyt pikariisit taikinassa antoivat sitä rouheista suutuntumaa, minkä mielessäni yhdistän juuri leipään, mutta suuremmalla sokerimäärällä eli sillä 1 desilitralla todennäköisesti olisi silti ollut kelpo jälkiruokapannukakku. Tiedän maissijauhon sopivan myös makeaan kontekstiin siitä, että olen joskus tehnyt maissileipää (muistaakseni Martha Stewartin cornbread ohjeella), johon tuli reippaasti sokeria ja siksi se olikin hyvää makeaa.

Täyte tuoreet mansikat+kermavaahto+vaahterasiirappi on mielestäni aivan ihana yhdistelmä. Kyllä se tällaisen epämakean pannukakun kanssakin meni, mutta en tekisi toiste. Olen kuitenkin jatkossa kiinnostunut kokeilemaan samaa gluteenitonta pannukakkuohjetta makeana versiona yksinkertaisesti lisäämällä taikinaan sen 1 desilitra sokeria ja ehkä voisulaa vielä toisetkin 50 grammaa niin, että yhteensä sitä olisi 100 grammaa.

Jatkoa ajatellen kirjaan tämän pannukakun ohjeen muistiin tällaisessa muodossa:

Gluteeniton pannukakku

3 dl (180 grammaa) riisijauhoa

2 dl (100 grammaa) maissijauhoa

2 tl suolaa

1 rkl sokeria

4 munaa

6 dl täysmaitoa, josta osan voi korvata perunamuusilla, jos sitä on tähteenä

50 grammaa voita sulatettuna

(Taikinaan voi upottaa ainakin 120 grammaa keitettyä pikariisiä ja 4 keitettyä varhaisperunaa kuorittuina ja muussattuina, jos niitä sattuu olemaan tähteinä.)

Vispaa käsivispilällä sekaisin kananmunat ja maito (tai maidon ja perunamuusin sekoitus, jos on). (Sekoita tässä vaiheessa mukaan ei-nestemäiset tähteet, jos niitä on.) Sekoita mukaan suola ja sokeri. Sekoita joukkoon riisijauhot ja maissijauhot. Vispaa käsivispilällä tasaiseksi, kunnes ei ole möykkyjä. Vispaa sekaan voisula. Kaada tai levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 20-30 min, kunnes pinnassa on ruskistumista. Tarjoa suolaisten täytteiden kanssa, joista hyväksi testattu on ainakin grillibroileri-majoneesitäyte ja savukala-kermaviilitäyte. Jos tätä haluaa tarjota makeiden täytteiden kanssa, suosittelen lisäämään taikinaan sokeria 1 dl sen 1 rkl sijaan ja voitakin voi koittaa lisätä silloin 100 grammaa sen 50 gramman sijaan. Jos kokeilet tätä reseptiä näin, kuulisin mielelläni siitä kommenteissa.

Gluteeniton suklaakakku aineksista mitä oli

Minulle oli tulossa gluteenittomia vieraita. Halusin nyt tehdä heille jotain gluteenitonta tarjottavaa aineksista mitä oli kotona ilman kaupassakäyntiä. Kokeilin sitten sellaista ratkaisua, että tein gluteenittoman perunajauhopohjaisen kakkupohjan niin, että lisäsin taikinaan tavallisten ainesten lisäksi kaakaojauhetta. Täytteeksi ja kuorrutteeksi päätin tehdä tomusokeri-voi-sokeri-siirappi-smetanaseoksen, johon ihastuin äitienpäiväkakussa ja joka on täältä: https://kulinaari.blogspot.com/2016/05/elamani-upein-suklaakakku.html Minulla tosin sattui olemaan kaakaojauhetta jäljellä vain 75 grammaa, joten tein tätä kuorrutetta 0.75-kertaisen annoksen ja se riitti tähän määrään aivan hyvin.

Pohjan tein tällä ohjeella, paitsi että lisäsin siihen 1½ rkl kaakaojauhetta: https://www.valio.fi/reseptit/gluteeniton-kakkupohja/

Alla olevat kuvat: ensimmäisessä kuvassa ainekset, joista tein tämän kakun. Toisessa kuvassa kakkutaikina ennen paistoa. Koska minulla ei nyt ollut leivinpaperia, voitelin vuoan ja jauhotin sen kookoshiutaleilla, joita sattui olemaan. Kolmannessa kuvassa kakkupohja paiston jälkeen. Neljännessä kuvassa kakkupohja kumottuna lautaselle. Keskimmäiset tarttuivat vuokaan, eli ei täysin ehjänä irronnut.

Viidennessä kuvassa smetana-siirappi-sokeriseos sulamassa vesihauteessa. Kuudennessa kuvassa kuorrutus vatkattuna ennen jääkaappivaihetta. Seitsemännessä kuvassa kuorrutus jääkaappivaiheen jälkeen uudelleenvatkattuna vaaleampana. Kahdeksannessa kuvassa valmis kakku, eli kakkupohja halkaistu, kostutettu täysmaidolla (yhteensä sitä meni nyt 4 dl) sekä täytetty ja kuorrutettu kuvissa 6 ja 7 näkyvällä kuorrutteella.

Maistoin tätä kakkua ensimmäisen kerran vieraiden kanssa, kun kakku oli ollut jääkaapissa ehkä 5 tuntia. Kuorrutus oli aivan ihanan makuista, ja se muistutti minua mokkapalojen kuorrutteen mausta. Kookoshiutaleiden maku ja suutuntuma ei mielestäni oikein sopinut tähän. Kookoshiutaletta oli siis käytetty vuoan jauhottamiseen. En taida käyttää sitä toiste siihen.

Pohja maistui ennen kaikkea maitokaakaolta. Pohjan ”ohut” maku yhdistettynä ”raskaaseen” kuorrutteeseen tuntui epätasapainoiselta yhdistelmältä. Paremmin tällaisen kuorrutteen kanssa taitaa kuitenkin sopia rasvaisempi pohja, joka siinä Kulinaarin alkuperäisreseptissä oli, mutta jota en voinut nyt tehdä, koska minun piti tehdä tämä gluteenittomasti, enkä tähän hätään löytänyt rasvaista suklaakakun ohjetta, johon minulla olisi ollut ainekset. Oli kuitenkin kiva tätäkin kokeilla. Missään nimessä pahaa ei ollut, vaan hyvää ja tulee kyllä ennemmin tai myöhemmin syötyä kokonaan – viimeistään pakastimen kautta. Kuitenkaan ei ollut täydellinen, mutta eipä sitä aina tarvitse ollakaan.

Päivitys 15.7.2019:

Kyseinen kakku on nyt vieraiden kanssa syöty pois ilman tarvetta pakastaa siitä osaa. 1-2 päivää jääkaapissa oltuaan tämä kakku oli mielestäni täydellinen lukuun ottamatta sitä kookoshiutalejauhotusta, joka karkean suutuntumansa vuoksi ei mielestäni sopinut tähän, vaikka kookoksen maku ei loppujen lopuksi enää häirinnyt. Tekopäivänä minua häiritsi tässä kakussa vähäsen sellainen tasapainottomuus, että pohja maistui kevyeltä ja täyte raskaalta. 1-2 päivää jääkaapissa seisomisen jälkeen en enää huomannut sellaista tasapainottomutta, vaan maistuikin ja tuntuikin tasapainoiselta. 3 päivän jälkeen taas siirappia alkoi jo tihkua pisaroita ulos täytteestä, mutta se nyt ei ole iso asia. Lopputuomioni on, että tällä reseptillä voisin tehdä uudestaankin lukuun ottamatta sitä kookoshiutaleleivitystä, jonka korvaisin vuoraamalla vuoan leivinpaperilla. Resepti menisi siten kokonaisuudessaan näin:

Gluteeniton suklaakakku kotini perusaineksista ilman kaupassakäyntiä

Pohja:

4 kananmunaa

1½ dl sokeria

1½ dl perunajauhoja

1½ rkl kaakaojauhetta (makeuttamatonta, 100% kaakaota, esim. Van Houten)

1 tl leivinjauhetta

Sekoita keskenään perunajauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Vatkaa kananmunat ja sokeri sähkövatkaimella sellaiseksi vaahdoksi, jossa vatkaimen jäljet pysyvät muutamia sekunteja. Siivilöi sekaan perunajauho-kaakaojauhe-leivinjauheseos ja kääntele nuolijalla seos juuri ja juuri tasaiseksi. Vältä liiallista sekoittamista, jottei vaahto menetä kuohkeuttaan. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan ja paista 180-asteisen uunin alatasolla 35 min. Siirrä kakkupohja jäähtymään esim. ritilän päälle (jos se on gluteeniton) tai puhtaalle lautaselle. Kakkupohja on helpointa leikata kahtia sitten, kun se on kokonaan jäähtynyt.

Täyte ja kuorrute:

1 purkki smetanaa (á 120 g)

75 g sokeria

110 g siirappia

260 g voita huoneenlämpöisinä pieninä kuutioina

75 g kaakaojauhetta

340 g tomusokeria

Sekoita kuumuutta kestävässä kulhossa smetana, siirappi ja sokeri. Kuumenna vesihauteessa, kunnes sokeri on sulanut. Vispaa käsivispilällä vielä tarvittaessa tasaiseksi, jos smetanasta näkyy vielä paakkuja. Siirrä sivuun odottamaan.

Toisessa kulhossa vatkaa voi sähkövatkaimella pehmeäksi vaahdoksi. Lisää mukaan kaakaojauhe ja vatkaa sillä sähkövatkaimella tasaiseksi seokseksi. Hitaasti vatkaten lisää se vesihauteessa sulatettu smetana-siirappi-sokeriseos, kunnes on sekoittunut tasaiseksi seokseksi. Lisää tomusokeri ja vatkaa tasaiseksi. Siirrä jäähtymään jääkaappiin 15 minuutiksi. Vatkaa, kunnes se vaalenee ja on ilmavaa.

Kakun kokoaminen:

Puolita kakkupohja terävällä sahalaitaisella veitsellä. Kakun tarjoilualustalle laita alimmaiseksi se kakkupohjan pinta, joka oli uunissa kohonnut. Kostuta se kahdella desilitralla (täys)maitoa. Levitä täytettä/kuorrutetta pohjan päälle noin sentin paksuudelta. Laita toinen kakkupohjan puolikas päälle ja kostuta sekin kahdella desilitralla (täys)maitoa. Levitä loput kuorrutteesta päälle. Siirrä jääkappiin odottamaan tarjoilua mielellään 1-2 vuorokaudeksi.

Ruotsalaistyylistä makaronilaatikkoa pakkasesta ja mansikkasalaattia

Tein joskus pakkaseen ruotsalaistyylistä makaronilaatikkoa, johon käytin ylimääräisiä keitettyjä makaroneja sekä vanhenevassa olevia kinkkua, juustoa, munia ja maitoa: https://ruokaideat.com/2019/06/01/ruotsalaistyylista-makaronilaatikkoa-kurkkua-ja-tomaattia/

Tänään kun en jaksanut kokata päivällistä, valitsin pakastimesta ruuaksi kyseisen ruotsalaistyylisen makaronilaatikon. Lisäksi tein salaattia aineksista mitä oli. Nyt sattui olemaan sisällä jääsalaattia ja kurkkua, ja ulkona mansikkamaalla tuoreita mansikoita, joten hyvä salaatti tuli nyt niistä. Makaronilaatikko oli ihan kiva, mutta olisi ollut täydellinen, jos tumman makaronin sijaan siinä olisi ollut vaaleita makaroneja. Noh, joku toinen kerta. Syödyksi tulee näinkin.

Mustikkamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Itse tehtyä mustikkamehua pakastemustikoista.

Tämän mustikkamehun voi tehdä joko pakastemarjoista tai tuoreista mustikoista. Tähän resepiin tarvitaan vain mustikoita, vettä, kattila ja siivilä + mielellään sokeria makeuttamiseen. Tämä mustikkamehu tehdään samalla tavalla riippumatta siitä, ovatko mustikat pakastettuja vai tuoreita. Muuta eroa ei ole kuin se, että pakastemustikoiden kanssa kiehuminen kestää kauemmin.

Hyppää reseptiin

Aiemmin tein pakastimeen tilaa keittämällä mehua sekalaisista pakastemarjoista. Nyt se mehu oli jo juotu jääkaapista loppuun, joten päätin tehdä uuden satsin mehua. Tällä kertaa jäljellä oli viimevuotisista pakastemarjoista vain mustikkaa, joten keitin mehun vain niistä. Halusin nyt tehdä sellaisen määrän, jonka mahtuu siististi ylikuohumatta keittämään kolmen litran kattilassa. Kokemukseni mukaan silloin optimaalinen määrä on kolme pussia mustikkaa. Laitoin mustikat jäisinä kylmään veteen (jota on sen verran että mustikat juuri ja juuri peittyvät), kiehautin, keitin kymmenen minuuttia kovalla lämmöllä ja siivilöin. Siivilöityyn mehuun lisäsin sokeria 10 grammaa per 100 grammaa mehua, sekoitin, ja siirsin jääkaappiin maustumaan. Hyvä maustumisaika on kokemukseni mukaan yön yli – 2 vrk. Näin tehty mustikkamehu on kokemukseni mukaan hyvää juotavaa sellaisenaan ilman laimentamista. Siten tämä on myös nopea tapa saada pakastemustikoita kulumaan. Happamammista pakastemarjoista kuten vadelma, puolukka, herukka, tyrni jne. keitetty mehu taas yleensä vaatii aika paljon laimennusta, joten niille mehuksi keittäminen ei ole yhtä nopea kulutustapa.

Mustikkamehu on niin tumman väristä, että sain villin idean. Voisin tehdä joskus itse lakritsia, jossa käyttäisin nesteenä mustikkamehua, jolloin väristä tulisi tumma niin kuin lakritsin olen tottunut olevan, mutta ilman tarvetta erikseen ostaa lääkehiiltä värjäystarkoitukseen. Mustikkalakritsi voisi olla hyvää. Pitääpäs katsoa, kokeilenko joskus. Minulla on jossakin kirjassa kotitekoisen lakritsin resepti, johon tuli lakritsijauhetta, sokeria, vehnäjauhoja, liivatetta ja vapaavalintaista nestettä. Pitääpäs etsiä se resepti joskus.

Päivitys 16.7.2020

Mustikkamehu pakastemustikoista tai tuoreista mustikoista keittämällä
pakastemustikoita ja/tai tuoreita mustikoita (voi olla vain jompaa kumpaa tai sekoitus pakastettuja ja tuoreita)
vettä
Laita mustikat kattilaan. Pakastemustikat laita kattilaan jäisinä, mieluiten suoraan pakkasesta. Jos mustikoiden seassa on mustikan lehtiä, varpuja tai muita vastaavia mustikan roskia, niitä ei tarvitse perata pois ennen mehuksi keittämistä. Jos mustikoiden seassa on pieni määrä raakoja puolukoita niin kuin poimurilla poimituissa mustikoissa usein on, niitäkään ei tarvitse perata pois ennen mehuksi keittämistä (suuri osuus raakoja puolukoita sen sijaan voi aiheuttaa hyytelöitymisen).
Lisää kylmää vettä sen verran, että mustikat peittyvät. Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia. Siivilöi kaatamalla tiheään siivilään, jonka alla on puhdas kattila ottamassa mehuja vastaan. (Siivilän voi vuorata puhtaalla harsokankaalla, jos haluaa mehusta ehdottoman kirkasta.) Mieluiten älä painele äläkä sekoita siivilässä olevaa massaa valumisen aikana, koska silloin voi tulla mehuun sameutta. Anna rauhassa valua esimerkiksi puoli tuntia, kunnes enempää mehua ei tipu. Siivilän läpi valunut neste on mustikkamehua. Siivilään jäänyttä mustikkamassaa ei tarvita tässä reseptissä.
Mustikkamehua voi halutessa laimentaa vedellä miedommaksi, mutta itse yleensä jätän keitetyt mustikkamehut laimentamatta. Makeuta mustikkamehu makusi mukaan. Itse sekoitan mustikkamehuun (ja muihinkin mehuihin) 100 grammaa sokeria (1 ¹/₅ dl) per 1 litra sopivan vahvuista mehua. Sen jälkeen kun isoon mehumäärään on sekoitettu jotain, kannattaa antaa makujen tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten yön yli. Kuumana juotavan mehuannoksen voi myös sekoittaa vasta juuri ennen juontia.
Mustikkamehu ei säily jääkaapissa hyvin, joten pitkäaikaissäilytystä varten kannattaa pakastaa ne mustikkamehut, joita ei esimerkiksi viikon kuluessa ehtisi jääkaapista käyttää. Koska pakastemustikat on tässä tapauksessa keitetty sulattamisen jälkeen, tämän mehun voi pakastaa, vaikka se olisikin tehty kertaalleen pakastetuista mustikoista. Kylmäpuristettua pakastemarjoista tehtyä mehua sen sijaan en pakastaisi.
Vinkki:
Mustikkamehua voi tehdä myös ilman kuumentamista. Kylmäpuristetun mustikkamehun voi tehdä ilman erillistä mehupuristinta tai mehulinkoa näin:
1) Peitä jäiset tai tuoreet mustikat (tai sekoitus molempia) kylmällä vedellä. Jos mukana on jäisiä mustikoita, anna mieluiten niiden sulaa rauhassa vedessä.
2) Survo mustikat esimerkiksi perunasurvimella. Survomisen voi tehdä myös sauvasekoittimella tai tehosekoittimella, mutta minun kokemusteni mukaan mausta tulee parempi, jos survomisen tekee ilman konetta. Koneen käyttämisestä tulee myös sameampi ja vaikeammin siivilöitävä mehu, mutta konettakin voi silti käyttää, jos tykkää. Monissa ohjeissa sekoitetaan tässä vaiheessa mukaan vähän sitruunahappoa, sitruunamehua tai muuta hapanta. En ole täysin varma hapon funktiosta tässä, mutta itse olen tykännyt mausta enemmän silloin, kun ei ole lisätty mitään hapanta.
3) Anna survottujen mustikoiden olla nesteessään jääkaapissa tai muussa kylmässä vähintään yön yli, mutta mieluiten 1-2 vuorokautta.
4) Siivilöi survos kaatamalla se tiheän siivilän läpi puhtaaseen astiaan. Siivilän voi vuorata puhtaalla harsokankaalla, jos haluaa mehusta ehdottoman kirkasta, mutta itse en yleensä viitsi. Kirkkauden takia kannattaa myös jättää siivilässä oleva massa painelematta, eli on parasta antaa mehun valua rauhassa, kunnes mehua ei enää tipu.
5) Siivilän läpi valunut neste on kylmäpuristettua mustikkamehua. Maista sitä, ja makeuta se makusi mukaan. Tällä tavalla tehtyä mustikkamehua voi halutessa myös laimentaa vedellä, mutta itse en yleensä koe sitä tarpeelliseksi. Sokeria sekoitan yleensä tähänkin mustikkamehuun 100 grammaa per 1 litra sopivan vahvuista mehua.
6) Kun mehuun on sekoitettu jotain, sen jälkeen on hyvä antaa mehun maun tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten seuraavaan päivään.
Kylmäpuristetun mehun voi pakastaa, jos siihen ei ole käytetty kertaalleen pakastettuja marjoja. Kylmäpuristettu mustikkamehu maistuu kuumentamattomalta mustikalta. Keittämällä tehty mustikkamehu taas maistuu kypsennetyltä mustikalta, eli siltä samalta mustikkamaulta, joka on esimerkiksi mustikkapiirakassa.
Samalla tavalla voi tehdä kylmäpuristettua mehua muistakin marjoista, niitä vain voi olla tarpeen laimentaa vedellä enemmän. Olen testaillut monia mehuja sekä kylmäpuristettuina että keitettyinä, ja mustikkamehun tapauksessa suosikkini maun puolesta ovat kuumentamalla tehdyt mustikkamehut, eli keitetyt ja mehumaijalla tehdyt. Vadelman tapauksessa taas tykkään kylmäpuristetusta mehusta enemmän kuin keittämällä tehdystä. Herukkamehut taas mielestäni maistuvat paremmilta keittämällä kuin kylmäpuristamalla tehtyinä.

Alla kuvia mustikkamehun keittelystäni pakastemustikoista kesällä 2020.