Punasipulihilloke

Kokeilin tehdä punasipulihillokkeen tällä ohjeella, paitsi tuplasin reseptin ja valkoviinietikan puuttuessa käytin omenaviinietikkaa: https://anna.fi/reseptit/helppo-punasipulihilloke Tykkään syödä kylmät punasipulihillokkeet makeina, ja tämä oli mielestäni juuri sellainen sopivan makea. Suolamäärä taas oli ohjeen mukaan tehtynä liiallinen (1 tl per 100 g punasipulia), joten jatkossa laittaisin suolaa korkeintaan 1/4 tl per 100 g punasipulia.

Punasipulihilloke

200 g kuorittua punasipulia ohuiksi viipaleiksi leikattuina (2 isohkoa punasipulia)

2 rkl sokeria

2 rkl omenaviinietikkaa (tai valkoviinietikkaa)

4 rkl neutraalin makuista öljyä

suolaa maun mukaan (tähän määrään laittaisin seuraavalla kerralla korkeintaan ½ tl suolaa)

Yhdistä kattilassa sokeri, etikka ja öljy. Kiehauta. Lisää punasipulit. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes punasipulit ovat muuttuneet läpikuultaviksi (minulla kesti siinä nyt 10 min).

Siirrä kattila pois levyltä. Sekoita mukaan suolaa. Siirrä punasipuli eri astiaan jäähtymään. Tarjoa jäähtyneenä esim. liharuokien lisäkkeenä.

Nyt tätä kirjoittaessani huomasin, että alkuperäisessä reseptissä etikka piti lisätä vasta lopussa samaan aikaan kuin suola. Ehkä joku toinen kerta voin testata, tuleeko parempaa, jos etikan lisää vasta lopussa. Nopeammin tulee ehkä valmista silloin.

Tänään tätä punasipulihilloketta syötiin makkarahampurilaisten välissä, jonne se sopi hyvin. Omiin annoksiini tuli tällä kertaa grillattua makkaraa, makeaa sinappia, tuorejuustoa, suolakurkkua ja tätä punasipulihilloa. Tykkäsin tosi paljon, mutta liian suolaisena tätä punasipulihilloketta ei voinut laittaa väliin paksua kerrosta.

Idätys: sarviapilan siemenet ja mungpavut

Laitoin eilen likoamaan sarviapilan siemeniä ja mungpapuja omiin astioihinsa. Tänään valutin ja huuhtelin ne siivilöissä, ja jätin ne siivilöihinsä peitettyinä itämään. Idättämisen aikana huuhtelen ituja kaksi kertaa päivässä, eli aamuin ja illoin. Ekolon mukaan sarviapilan idätysaika on 1-2 vrk ja mungpavun 3-5 vrk: https://www.ekolo.fi/info/idatysopas/25/

Päivittelen tätä kirjoitusta sitä mukaa, kun tämä idätysprosessi etenee.

Liotettuja sarviapilan siemeniä ennen idätystä.

Päivitys 19.4.2020:

Päivitys 20.4.2020:

2 vuorokauden idättämisen jälkeen poimin molemmista tarpeeksi itäneitä syötäväksi, ja loput jätin vielä itämään. Mungpavun idut maistuivat raikkailta ituilta ja vähän hernemäisiltä. Sarviapilan idut maistuivat voimakkaan ituisilta ja vähän pistävältä. Mungpavun idut ovat mielestäni hyvää syötävää ihan sellaisenaan, mutta sarviapilan idut eivät.

Kokeilin sarviapilan ituja edellisenä päivänä tehdyn kookos-kanakeiton päälle, kun kerran Ekolon sivujen mukaan ”Sarviapilan idut ovat mukavan mausteisen makuisia.” Sarviapilan idut tuoksuvat selvästi currymausteseokselta, joten ajattelin niiden toimivan kanakeiton mausteena pinnalle ripoteltuna. Lopputulos oli, että ei toimi. Sarviapilan iduista ei tullut kanakeiton päälle ripoteltuna mitään mausteista hyvää makua, vaan vain sitä voimakasta ituista makua ja vähän pistävyyttä. Nyt en sitten tiedä, mitä edes tekisin koko sarviapilan iduille, koska sellaisenaan eivät ole hyviä ja en keksi, mitä ruokaa ne parantaisivatkaan. Toiste en taida sarviapilaa idättää, joten jatkossa jätän sarviapilan vain maustekäyttöön. Mungpapuja idätän kyllä jatkossakin.

Päivitys 21.4.2020:

3 vuorokauden idättämisen jälkeen totesin itujen olevan valmiita. Siirsin ne jääkaappiin. Mungpavun ituja on kiva syödä sellaisenaan, sarviapilan ituja ei. Mies tosin näytti syövän niitäkin muun ruuan seassa ilman ongelmia. Mungpavut ennen jääkaappiin siirtämistä yritin kylvettää tämän ohjeen mukaan: http://eilistapaistoa.blogspot.com/2012/10/mungpavun-ituja.html … mutta itäneitäkin laskeutui vesiastian pohjalle niin paljon, että en nähnyt koko kylvetyshommassa mitään hyötyä.

Päivitys 26.4.2020:

Idätin uuden satsin mungpapuja. Tällä kertaa idätin ne reikäkattilassa, jossa on n. 2-3 millimetrin levyisiä reikiä. Tämä osoittautui hyväksi ideaksi, koska niihin reikiin idut eivät jääneet jumiin. Ihan muutama papu kyllä jäi niihin reikiin jumiin, mutta jumiin jääneitä oli niin vähän, että ne eivät haitanneet. Jatkossakin siis taidan tehdä idätykset samassa reikäkattilassa. Silloin vältyn sekä idätyspurkkien etsimiseltä että siivilään jumiin jääneiltä iduilta.

Muutama papu jäi jumiin reikiin, mutta näin vähä määrä ei haitannut.

Munavoi eilen keitetystä kananmunasta

Tänä aamuna kun katsoin autioituvaan jääkaappiin, näin siellä yhden eilen keitetyn kananmunan. Pöydällä oli pakkasesta sulatettuja sämpylöitä, joten teki mieli syödä aamiaiseksi munavoita sämpylän päällä. Ylijääneestä keitetystä kananmunasta munavoi on helppo tehdä: Jos kananmuna on vielä kuuma, riittää kuoriminen, muusaaminen ja sekoittaminen voihin. Jos taas muna on kylmä, riittää voin sulattaminen (esim. mikrossa) ja kuoritun munan muusaaminen voisulan sekaan. Molemmissa tapauksissa muusaamiseen kätevä väline on haarukka, joskin ensin voi leikata munan viipaleiksi munaleikkurilla tai veitsellä. Ripaus suolaa lopussa parantaa makua. Vastatehty munavoi levittyy helposti leivälle. Jääkaappikylmä munavoi taas on hyvä ottaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen syöntiä (esim. puoli tuntia ennen). Kylmää munavoita voi myös pehmittää mikrossa.

Munavoi jääkaappikylmästä keitetystä kananmunasta (reseptin voi moninkertaistaa)

reilu 30 g voita

1 kananmuna

ripaus suolaa

Sulata voi esim. mikrossa tai hellan levyllä kattilassa. Kuori kananmuna. Leikkaa kananmuna mielellään ensin viipaleiksi veitsellä tai kananmunaleikkurilla. Muusaa (esim. haarukalla) kananmuna voin sekaan. Lisää ripaus suolaa. Jatka muusaamista ja (haarukalla) sekoittamista, kunnes kaikki muna on muusattu ja sekoitettu. (Jos voisulaa jää näkymään mukaan ja se häiritsee, seoksen voi antaa jäähtyä huoneenlämmössä kiinteämmäksi ja sitten muusata haarukalla tasaiseksi.)

Munavoi kuumasta kananmunasta (voi moninkertaistaa)

reilu 30 g voita

1 kuuma kananmuna

ripaus suolaa

Kuori kananmuna. Leikkaa kananmuna mielellään ensin viipaleiksi esim. veitsellä tai kananmunaleikkurilla. Leikkaa voi mielellään kuutioiksi. Muusaa kuumat kananmunaviipaleet voin sekaan (esim. haarukalla). Lisää ripaus suolaa. Jatka muusaamista ja (haarukalla) sekoittamista, kunnes kaikki muna on muusattu ja sekoitettu.

Päivitys 18.4.2020:

Illalla keitettiin lisää kananmunia, ja aamulla tein niistä lisää munavoita. Munavoille näytti olevan menekkiä, joten nyt tein munavoin kolmesta keitetystä kananmunasta. Kolmesta kylmästä keitetystä munasta ja 100 grammasta voisulaa tehtynä munavoista ei tullut heti kiinteää, vaan piti antaa jäähtyä huoneenlämmössä kiinteäksi ja sitten muusata vielä nopeasti haarukalla tasaiseksi.

Yllä oikeanpuolimmaisessa kuvassa olevista pakastetuista banaaneista kirjoitin aiemmin tänne. Pakastetut banaanit ovat mielestäni jäisinä/kohmeisina syötyinä vielä tuoreen ja makean makuisia, ja vähän kerrallaan haukatessa ei tule liikaa kylmyyttä kerralla suuhun.

Täytetty ruispala pakastepaprikalla, voilla, juustolla ja meetvurstilla

Tänään teki kovasti mieli täytettyä ruisleipää, jonka välissä on vihanneksia. Muita sopivia vihanneksia ei nyt kotoa löytynyt kuin pakastettua paprikaa, joten käytin sitä. Otin sopivaksi katsomani määrän pakastepaprikaa lautaselle huoneenlämpöön puoleksi tunniksi, samoin ruispalan, joka sekin oli pakkasessa. Sulaneelle ruispalalle levitin voita molempien puoliskojen sisäpinnoille. Alemmalle ruispalan puoliskolle kasasin juustoa, meetvurstia ja sulanutta pakastepaprikaa. Maistui nyt tosi hyvin, ja auttoi siihen vihannestäytteisen ruisleivän himoon just sopivasti.

Kikherne limonello – somen hittipasta, joka on ihan ok

Instagramissa tuli vastaan kikherne limonellon resepti, jonka on sanottu olevan somehitti, ja jota on tituleerattu myös nimillä somepasta ja pandemiapasta. Reseptin on kirjoittanut Nata Salmela blogissaan WTD (White Trash Disease). Tässä linkki: https://wtd.fi/kikherne-limonello/

Tämän sitruunaisen kikhernepastan raaka-aineet ovat pasta, kikherneet (tölkistä), sitruuna, hunaja, turkkilainen jogurtti, soijakastike, kurkuma, inkivääri ja voi. Tarjoiluun suositellaan ohjeessa parmesaania ja tuoretta korianteria, joista jälkimmäistä minulla ei ollut, mutta muuten menin ohjeen mukaan.

Tämä pasta herätti mielenkiintoni, koska se näytti sisältävän suurin piirtein kaikkea, mitä ruualta haluan: hiilareita, makeutta, raikkautta, umamia, suolaa ja rasvaa. Lisäksi se oli nopea tehdä. Kaiken kukkuraksi minulla oli kaikki tarvittavat ainekset jo muutenkin kotona, vaikka kaupassa ei ole käyty 12 päivään.

Tältä kikhernelimonello näytti ennen parmesaanin lisäämistä.

Plussaa siitä, että kikherneet eivät maistu tässä ruuassa kitkeriltä. Monissa ruuissa kikherneet maistuvat minun suussani kitkeriltä, mutta tässä ruuassa kikherneet maistuvat mielestäni sisältä neutraaleilta ja pinnasta siltä, miltä tämän ruuan kastike maistuu. Kikherneiden kitkerän maun olen huomannut tulevan esille usein ohuissa kastikkeissa/keitoissa/liemissä, mutta tämän pastan kastike oli paksua turkkilaisen jogurtin ansiosta.

Yllätyin siitä, että tässä ruuassa lapsetkin söivät kikherneitä, eli eivät väistelleet niitä, eivätkä valittaneet niistä. Lapset söivät annoksensa muutenkin reippaasti valittamatta tai viivyttelemättä, vaikka tämän ruuan makumaailma ei ole heille tuttu. He tosiaan eivät tästä ruuasta valittaneet, mutta eivät myöskään kehuneet, eivätkä myöskään pyytäneet tekemään tätä toistekin.

Minun suussani tämä ruoka maistuu hunajalta, sitruunalta ja joltain itämaiselta ruualta. Ei siis missään nimessä mautonta. Kurkuman piti tulla tähän ruokaan vain keltaisen värin takia, mutta tällä ohjeen mukaisella määrällä (½ rkl per 2 annosta) maistan kurkuman maun tässä selvästi. Pastaruuassa pidän kurkuman makua aika odottamattomana makuna, mutta onhan se keltainen väri kieltämättä hieno.

Kokonaisuutena sanoisin tämän ruuan olevan minun suussani tasoa ”ihan ok”. Kyllä sitä syö, mutta en ainakaan tällaisena jää kaipaamaan. Minun makuuni kaipaisin enemmän umamia, makeutta ja rasvaa. Vaikka hunajan ominaismaun tässä maistankin, se hunajamaku maistuu tässä ilman makeutta. Sitruuna, turkkilainen jogurtti ja kurkuma ovat tässä ruuassa niin isossa roolissa, että ne vievät hunajan makeuskokemuksen pois, ainakin minun suussani. Niinpä omaan makuuni tämä ruoka toimisi todennäköisesti paremmin ilman turkkilaista jogurttia ja kurkumaa. Soijakastiketta laittaisin enemmän, ja pastan paistaisin säästelemättömässä määrässä öljyä. Silloin tämä ruoka olisi jo hyvin lähellä suosikkireseptiäni nuudeliwokille sekä tätä paistetun spagetin reseptiä. Väri olisi toki paljon tylsempi ilman kurkumaa, eikä kikhernekään häikäise värillään, mutta värikkäillä kasviksilla ja/tai yrteillä voisi hoitaa värihomman kuntoon.

Parmesaani tämän annoksen päällä ei mielestäni jotenkin sopinut yhteen tämän ruuan sisältämien itämaisten makujen kanssa. Parmesaani ei myöskään toiminut tälle pastalle umamibuustina samalla tavalla kuin pastoille yleensä. Luulen tämän johtuvan siitä, että parmesaani ei sulanut tämän pastan päälle. Tämä pasta siis ei ollut höyryävän kuumaa siksi, koska tähän pastaan lopussa sekoitettiin turkkilaista jogurttia, eikä sen jälkeen saanut enää kypsentää, jottei jogurtin rakenne mene rikki.

Tähän reseptiin meni nyt ainoa kikhernepurkki, mikä minulla oli. Tämän ruuan innoittamana laitoin lisää kikherneitä ostoslistaan. Kikherneiden yhdistäminen pastaan on jotain, mitä en olisi itse keksinyt, joten kiitokset siitä. Olen avoin kikherneiden ja pastan yhdistämiselle jatkossakin, joskin juuri omille makuhermoille täydellisen tavan löytäminen ei välttämättä tapahdu hetkessä.

Tämän ruuan makumaailma tuo mieleeni jonkin kookosmaitoa sisältävän kanakastikkeen, jota syödään riisin kanssa. Sellaiseenkin olisi vielä kaapeissa aineksia käymättä kaupassa, joten voi olla, että innostun tekemään sellaista lähipäivinä.