Savusiikapasta

Oli jäljellä vielä kolme päivää sitten avattua savusiikaa, jota oli mennyt savusiikasalaattiin. Jäljelläolevista teki nyt mieli tehdä tällainen simppeli ja nopea kolmen raaka-aineen pasta. Tästä tuli hyvää. Savusiiasta ehti liueta voihin miellyttävää savunmakua näinkin nopeasti.

Savusiikapasta

vaaleaa nauhapastaa niin monta annosta kuin on syöjiä

voita sen verran, että pasta kiiltää (n. 2 rkl per annos)

savusiikaa ilman nahkoja ja ruotoja

Tarjoiluun halutessa:

sitruunaa, jos on

Keitä pasta kypsäksi suolatussa vedessä. Kaada keitinvesi pois, mutta ei tarvitse valuttaa viimeiseen pisaraan. Kattilan ollessa pois levyltä sekoita pastaan voita. Lisää tarvittaessa voita, kunnes pasta kiiltää. Lisää savusiika isoina paloina, ja pyöräytä nopeasti sekaisin. Liiallista sekoittamista kannattaa välttää, jotta savusiika hajoaa mahdollisimman vähän. Tarjoa heti.

Annoksen päälle sopii puristettu sitruuna, mutta on hyvää ilmankin. Jos löytyy tuoreita yrttejä ja/tai raastettua parmesaania, niitäkin voi halutessa lisätä annokseen, mutta hyvää tosiaan ihan sellaisenaankin.

Nopeita kalapastoja kannattaa minun kokemukseni mukaan tehdä vain sen verran, kuin kerralla syödään, jos mahdollista. Uudelleenlämmitettäessä nopeiden kalapastojen haju ja maku tyypillisesti heikkenevät ei-hyviksi kalamaisiksi – varsinkin näissä tapauksissa, joissa käytetty kala ei ollut tuoreimmasta päästä.

Muuta pastaan liittyvää:

Kala-pastavuoka eli kalapasta uunissa

Jääkaapissani oli vajaa ruukku tilliä jäljellä. Olin edellisen kerran käyttänyt sitä savukala-riisisalaattiin. Halusin käyttää loputkin tillistä johonkin, joten tein tämän kala-pastavuoan pakastekalasta, jota sattui pakastimesta löytymään. Se oli nyt alaskanseitifileetä. Tähän ruokaan tillin loput hyvin upposivat, mutta mausta en niiden läsnäoloa kyllä huomaa. Tämä kala-pastavuoka maistuu mielestäni lähinnä kala-makaronilaatikolta. Annoksen päälle puristettu sitrusmehu piristää annoksen oikein kivaksi. Katsoin ohjeeseen osviittaa tästä englanninkielisestä reseptistä, mutta poikkesin siitä loppujen lopuksi aika paljon: https://recipes.sainsburys.co.uk/recipes/baking/haddock-and-spinach-pasta-bake-1

Kala-pastavuoka

300 g vaaleaa pastaa (täysjyväinen tai tumma pasta ei mielestäni maun puolesta sovi tällaisiin maitopohjaisiin)

400 g raakaa kalaa ilman nahkaa ja ruotoja

1 sipuli

1 paprika (n. 170 g – voi käyttää myös pakastepaprikaa)

n. ½ ruukkua tilliä (n. 10 g, voi korvata 1-2 teelusikallisella kuivattua tilliä)

50 g voita

2 rkl vehnäjauhoja

5 dl täysmaitoa

125 g juustoraastetta (käytin Mature Cheddar -juustoa, mutta juuston ominaismakua en erota lopputuloksesta, joten käy mikä tahansa muukin juusto mitä löytyy)

suolaa

Pinnalle:

korppujauhoja (n. 10 g)

voinokareita (n. 30 g)

Tarjoiluun:

sitruunamehua tai limemehua

Jos käytät pakastekalaa, ota se sulamaan. Yhtenäisen 400 gramman jäisen kimpaleen on hyvä antaa sulaa huoneenlämmössä tunti ennen leikkaamista.

Keitä pasta kypsäksi suolatussa vedessä. Itse keitin tämän pastamäärän 1½ litrassa vettä, jonka maustoin 15 grammalla suolaa (kukkurainen ruokalusikallinen). Valuta keitinvesi pois. Siirrä pasta jäähtymään.

Kuori sipuli. Silppua sipuli, paprika ja tilli. Kuumenna (n. 2 litran) kattilan pohjalla voi. Kuullota siinä keskilämmöllä sipuli- ja paprikasilppu pehmeäksi (muutama minuutti). Sekoita mukaan vehnäjauhot. Lisää vähitellen 2 dl maitoa koko ajan sekoittaen. Kun seos on paksuuntunut, lisää loppu maito, juustoraaste ja tilli. Sekoita, kunnes juusto on sulanut. Ota kattila pois levyltä, ja sekoita mukaan suola (1 tl). Sekoita mukaan kypsä valutettu pasta.

Pilko kohmeinen (tai sula) kala pieniksi paloiksi terävällä veitsellä. Sekoita kalapaloihin suolaa (3/4 tl). Sekoita kalapalat pastaseokseen. Kaada seos voideltuun uunivuokaan (3 litran vetoiseen). Tasoita pinta lusikalla. Ripottele pinnalle korppujauhoja. Asettele pinnalle pieniä voinokareita. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on saanut väriä. Minulla kesti siinä yksi tunti. Uunista ottamisen jälkeen anna vetäytyä 5 minuuttia pöydällä. Annoksen päälle lautaselle sopii loistavasti sitruunamehu tai limemehu.

Vinkki: Jos tähän haluaa käyttää valmiiksi keitettyä pastaa, sopiva määrä sitä tähän on 725 grammaa. Jos taas haluaa käyttää tähän valmiiksi kypsää kalaa, sopiva määrä sitä tähän on 300 grammaa. Tällä reseptillä tulee miedon makaronilaatikkomaisen makuinen, joten voimakkaampien makujen ystävien kannattaa lisätä mieleisiä mausteita.

Kala-pastavuoka ennen paistoa.

Muita kalaruokia:

Muita pastaruokia:

Graavilohipasta – helppo ja nopea sitruunainen ja kermainen lohipasta graavilohesta

Sattui olemaan ylimääräisinä graavilohta, puoli purkkia tuorejuustoa (josta puolet meni eilen pikasämpylöihin), kermaa, sitruuna ja ruohosipulia. Niistä aineksista tuli tosi hyvä graavilohipasta. Nimestä voisi periaatteessa jättää graavi-sanan poiskin, koska lopputuloksesta en maista, oliko se lohi graavia vai ei-graavia. Joka tapauksessa, tämä oli nyt oikein mainio keino saada käytettyä ylimääräiset graavilohet. Yhtä hyvin tähän voisi käyttää muunkinlaista lohta, kunhan vain suolan maistaa sopivaksi. Tästä graavilohimäärästä liukeni nyt kastikkeeseen juuri sopivasti suolaa, kun taas alun perin liian suolaisen makuinen graavilohi ei enää tässä ruuassa maistunutkaan liian suolaiselta. Tämä nopea graavilohipasta maistui nyt ennen kaikkea ihanan sitruunaiselta ja kermaiselta lohipastalta.

Graavilohen, pastan ja kastikkeen suhdelukuja katsoin täältä: https://www.arla.fi/reseptit/graavilohipasta/ … mutta muuten poikkesin ohjeesta aika paljon.

Graavilohipasta

300 g vaaleaa spagettia tai muuta vaaleaa pastaa (tämän makuiset ruuat mielestäni eivät toimi tummilla tai täysjyväisillä pastoilla)

150-200 g graavilohta (tai muuta ruodotonta nahatonta lohta paloina – käy sekä raaka että kypsä, myös kylmä- tai lämminsavustettu, mutta valmiiksi kypsiä ei kannata kiehauttaa kastikkeessa, vaan sekoittaa mukaan vasta lopussa isoina paloina)

100 g tuorejuustoa (voi tarvittaessa korvata esim. smetanalla, creme fraichella tai kuohukermalla)

1½ dl kuohukermaa

1 sitruunan kuori raastettuna

½ sitruunan mehu

Tarjoiluun:

tuoretta ruohosipulia tai muuta tuoretta yrttiä, jos on (voidaan joko sekoittaa lopussa koko hommaan tai lisätä vasta lautasella)

Keitä pasta kypsäksi suolaisessa vedessä. Itse käytän tähän pastamäärään 2 litraa vettä, johon käytän 20 g merisuolaa eli kukkuraisen ruokalusikallisen. Ota keitinvettä muutama desilitra talteen varmuuden vuoksi, jotta sitä voidaan lisätä, jos pasta näyttää kuivalta (minulla tällä kertaa ei näyttänyt, mutta joskus näyttää).

Pastaa odotellessa sekoita toisessa kattilassa maitotuotteet ja graavilohi (tai muu raaka lohi paloina). Kiehauta. Tarvittaessa hauduta miedolla lämmöllä, kunnes kala on kypsää. Ohuet graavilohisiivut kypsyivät siinä ajassa, mikä meni kiehauttamiseen. Siirrä kattila pois levyltä, ja sekoita mukaan sitruunan kuoriraaste ja sitruunan mehu.

Sekoita keskenään pasta ja kastike. Nauti heti. Lopussa voi halutessa sekoittaa mukaan tuoreita silputtuja yrttejä tai vaihtoehtoisesti lisätä niitä vasta lautasella (niin kuin itse tein, koska osa syöjistä väistelee vihreitä). Tuoreet yrtit kruunaavat kokonaisuuden, mutta on hyvää ilmankin.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Tältä annos näytti seuraavana päivänä mikrossa lämmitettynä:

Graavilohipastaa seuraavana päivänä mikrotettuna.

Hyvää oli vielä seuraavanakin päivänä, mutta parhaimmillaan tämä ruoka on tuoreena. Tuoreeltaan oli mehevämpi, sillä yön aikana spagetti imi kastiketta itseensä. Lohipalojenkin maku oli parhaimmillaan vastavalmistettuna, mutta kokonaisuudessaan ruoka oli silti hyvää uudelleenlämmitettynäkin.

Linkkejä muihin tekemiini hyviin pastaruokiin:

Muita tapoja käyttää graavilohta löytyy kirjoituksestani Ylijäänyt graavilohi, kylmäsavulohi ja muu suolattu kuumentamaton kala.

Kirjolohi-pastavuoka tähteistä ja kaalisalaattia

Eilen tein ruuaksi kokonaisen kirjolohen uunissa. Söimme sitä Hasselbackan perunoiden ja kermaviilikastikkeen kanssa. Oli hyvää, mutta tänään halusin tehdä jäljellejääneistä jotain eri ruokaa. Eilen kirjolohen vielä ollessa lämmintä erottelin siitä syötävät osat ja liemeen menevät osat eri kippoihin jääkaappiin. Syötäviä osia jäi 200 g ja liemeen meneviä osia 370 g.

Tänään sitten otin asiakseni keittää kalan päästä, selkärangasta, nahkasta ja hännästä kalaliemen. Roskiin heitin siitä perattuna ostetusta kalasta vain kidukset ja silmät, joista kuulemma tulee jotain huonon makuista liemeen. Laitoin tänään ne päät, nahkat, ruodot ja hännän kattilaan, ja peitin kylmällä vedellä. Lisäsin yhden teelusikallisen suolaa, kiehautin, keitin 20 minuuttia ja siivilöin toiseen kattilaan. Punnitsin tässä vaiheessa, että lientä tuli 1200 g eli 1.2 litraa.

Kalaliemestä minulle tulee yleensä ensimmäisenä mieleen kalakeitto. Nyt ei kuitenkaan tehnyt mieli kalakeittoa. Eikä perunaa, jota olin tainnut kylläksi jo edellisinä päivinä syödä. Nyt teki mieli kala-pastavuokaa.

Aloin etsiä Googlella kala-pastavuokaohjetta, johon saisi käytettyä kaiken tai melkein kaiken kalaliemen. En onnistunut löytämään sellaista englanniksi enkä suomeksi. Lopulta tuli mieleeni, että suomeksi löytyy Palermon pasta -ohjeita, joihin käytetään paljon lientä. Eläin on eri, mutta pointtina olikin nyt vain selvittää, millä pastan ja liemen suhdeluvuilla saa sopivan rakenteisen uuniruuan.

Otin lähtökohdaksi tämän Googlella löytyneen reseptin: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/59953/Palermon%20pasta/

Kyseisessä ohjeessa lientä tulee 1 litra, pastaa 400 g, vehnäjauhoja 1 dl ja kermaa 2 dl. Kuulosti oikein hyvältä keinolta saada paljon kalalientä kulumaan. Ohjeessa pastana oli makaronia, mutta minun ei nyt tehnyt mieli juuri makaronin muotoista pastaa, koska olin niin vähän aikaa sitten makaroneista tehtyä uuniruokaa syönyt (ja sitä on vielä pakastimessa). Sen sijaan halusin nyt käyttää uuniruokaan gnocchi-muotoista pastaa.

Gnocchi-pastaa minulla vain sattui nyt olemaan vain 320 grammaa (koska paketista oli aiemmin kulunut osa pekoni-linssikeiton tähteistä tehtyyn pastavuokaan, joka loppui kuukausia sitten ja jota ikävöin vieläkin), joten skaalasin tuota reseptiä alaspäin. Kermaa minulla ei ollut nyt minkäänlaista, joten päätin korvata sen kalaliemellä, voilla ja sokerilla. Tuohon reseptiin olisi tarvittu kermaa 1.6 dl, joka Finelin mukaan sisältäisi 56 grammaa rasvaa ja 5 grammaa sokeria, mitkä määrät otin huomioon reseptiä uudelleenkirjoittaessani. Alkuperäisessä reseptissä suolaa tulee kahdesta liemikuutiosta n. 11 g, joten otin sen huomioon määrittäessäni, paljonko suolaa minun pitäisi lisätä. Näiden huomioiden, korvausten ja skaalausten lopputuloksena kokosin reseptin tällaiseksi:

Kirjolohi-pastavuoka

  • Ainekset:
  • 320 g gnocchi-pastaa (tai muuta pastaa)
  • 200 g kypsää kirjolohta
  • 1 litra kalalientä (jossa suolaa 4/5 teelusikallista)
  • 1 tl + 1 maustemitta suolaa
  • 100 g voita (oli tarkoitus laittaa, mutta vahingossa meni 112 g)
  • 1 tl sokeria
  • 0.8 dl vehnäjauhoja eli 56 g
  • 2 dl juustoraastetta (eli 100 g, minulla tällä kertaa Oltermanni Cheddar)
  • mausteita maun mukaan (itse laitoin tällä kertaa 1 tl kuivattua tilliä, ei tehnyt nyt mieli enempiä mausteita)

Voi kuumennetaan kattilassa. Sekoitetaan hyvin mukaan vehnäjauhot ja kiehautetaan seos koko ajan sekoittaen. Sekoitetaan mukaan kalaliemi ja mausteet ja kuumennetaan koko ajan sekoittaen. Lisätään juustoraaste ja sekoitetaan, kunnes se on sulanut.

Voidellaan uunivuoka ja laitetaan sen pohjalle kypsät, suupaloiksi revityt ruodottomat kalapalat. Sekoitetaan pastat kattilassa olevan juustokastikkeen joukkoon. Kaadetaan seos vuokaan kalapalojen päälle, ja tasoitetaan pinta. Paistetaan uunissa 175 asteessa uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut. (Alkuperäisessä ohjeessa luki 40 min, mutta pinta näytti vielä vaalealta, joten paistoinkin kokonaisen tunnin. Pinta ei ollut vieläkään ruskistunut, joten nostin uunin lämpötilan 250 asteeseen ja paistoin vielä 10 min. Sitten oli pinta hyvin ruskistunut, ja myös osa pohjimmaisista kalapaloistakin kivasti ruskistunut.)

Juustokastike oli tasaista kastikkeen paksuista ennen uuniin menoa, mutta uunissa osa rasvasta erottui. Se ei kuitenkaan makua haitannut. Maku oli tosi hyvä! Se oli kaikkea, mitä tällä kertaa halusinkin ruualta: vaaleaa pastaa, umamia, voita, suolaa. Lisänä vähän ruskistunutta juustoa ja kirjolohipaloja, jotka maistuivat nyt paremmalta kuin eilen. Juuri sitä, mitä nyt kaipasinkin. Wau, tällaista toistekin kiitos!

Tästä oli kiva syödä nyt, ja tulee olemaan kiva syödä myös annos silloin tällöin pakastimesta. Pakastimessani tällä hetkellä olevista valmiista ruuista tämä vie voiton kirkkaasti, joten tämä loppunee sieltä aiemmin kuin ne muut. Sitten, kun tämän ruuan loput ovat jäähtyneet jääkaapissa tarpeeksi, leikkaan paloiksi ja pakastan uunivuoassa leivinpaperin päällä ja jäisinä siirrän palat pakastepusseihin, niin kuin tapoihini kuuluu.

Tämän ruuan seurana oli kaalisalaattia. Olen syönyt sitä lisukkeena jo koko viikon, koska tulin tehneeksi maanantaina liian ison määrän kaalisalaattia. 800 grammasta kaalia tuli aivan liikaa kaalisalaattia yksin syötäväksi, vaikka sen maku onkin ihan ok. Joskus olen kuitenkin saanut aivan erinomaistakin kaalisalaattia, ja sen reseptin metsästys jatkuu edelleen. Tämänkertainen kaalisalaatti on tehty tällä ohjeella, joka ei vielä ole se täydellinen, jota olen etsinyt, mutta muita vihanneksia ja hedelmiä lisäämällä siitä tuli ihan ok: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/144918/Kaalisalaatti/

Noin värikkäältä se kaalisalaatti vielä tekopäivänä näytti, kun 800 grammaan kaalia meni sekaan yksi punainen tomaatti, yksi keltainen paprika, yksi pieni pätkä kurkkua ja kaksi omenaa. Myöhempänä päivänä sekoitin mukaan vielä kaksi päärynääkin, ja lopputuloksena koko kaalisalaatti alkoikin näyttää värittömältä. Mutta kylläpä se syödyksi silti vielä tulee. Ei ole kyseessä erityisen kyllästymistä eikä tympääntymistä aiheuttava salaatti, mutta ei tällä hetkellä erityisen himottavakaan. Kerran elämässäni olen saanut tehtyä sellaista makean kaalimehun makuista täysin ei-kitkerää kaalisalaattia, jota haluaisin syödä uudestaankin, mutta valitettavasti en vain tullut silloin kirjoittaneeksi ylös tai edes mitanneeksi, mitä siihen tulin panneeksi. Siltä kerralta muistan oivaltaneeni, että salaisuus olivat kaalin hakkauksen lisäksi happo, sokeri, suola ja rasva, mutta niiden määriä ja suhdelukuja harmi vain en tullut ottaneeksi ylös. Ehkä vielä joskus.

Tätä nykyistä kaalisalaattia syön varmaan joka tapauksessa vielä pari päivää ainakin, mutta sen jälkeen pidän taas pidemmän tauon kaalisalaatin syömisestä. Loput isosta kaalista voisivat mieluummin mennä johonkin kypsennettävään ruokaan, kuten vaikkapa gruusialaiseen kaalivuokaan, jota sitäkin voisin pakastaa annoksina, ja siihenkin on kaikki ainekset koko ajan kotona.

Kalalientä jäi nyt 200 grammaa. Sille yritän kehitellä vielä lähiaikoina jonkinlaisen käyttötarkoituksen. Voisin ehkä harkita tekeväni jonkinlaista kalalaatikkoa Sikke Sumarin lohilaatikko-ohjeella, johon muistaakseni tuli 3 dl kalalientä, munamaitoa, perunoita ja lohta. Siihenkin olisi nyt valmiina ainekset kotona, koska jääkaapissa on myös savukirjolohta, joka on ostettu kaupasta pari päivää sitten kypsänä vakuumipakattuna. Siitä tein ostopäivänä savukirjolohisalaattia, joka oli hyvää erityisesti vinegrette-tyylisen kastikkeen ansiosta. Kastikkeeksi annokseeni sekoitin silloin mukissa haarukalla 1 rkl oliiviöljyä, 1 tl omenaviinietikkaa, 1 tl sokeria, 1 tl makeaa sinappia sekä pippuria ja suolaa tasaiseksi emulsioksi. Sekoitin kastikkeen omenaisen vihersalaattiannokseni joukkoon ja revin savukirjolohta päälle:

Lisäys seuraavana päivänä:

Tässä kirjolohi-pastavuoan palaset menossa pakkaseen:

Ja tässä pakastamisen jälkeen pakastuspussiin siirrettynä:

Kylmänä muuten tuon ruuan korkean kalaliemimäärän huomasi siitä, että se alapinta, jossa ne kalapalat olivat, näytti aladoopilta. Haju kylmänä muistutti kissanruokien hajua, niin kuin paljon liivatetta sisältävät eläinruuat yleensäkin. Onneksi lämpimänä sentään tuoksuu ihmisen ruualta 🙂

Muita tapoja hyödyntää kalan tähteitä löytyy kirjoituksestani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt lohi, savukala ja muu kypsä kala.