Lihamureke ylijääneestä paistinkastikkeesta

Lihamureketta ja riisiä, joiden kastikkeena paistolientä.

Tein neljä päivää aiemmin kasslerkyljyksiä ja paistinkastiketta. Kasslerkyljysten lihat syötiin pois jo ajat sitten, mutta niiden paistinkastiketta oli jäljellä vielä 3 dl. Se oli juuri sopiva määrä lihamurekkeeseen kolmesta jauhelihapaketista, joten otin eilen kolme jauhelihapakettia sulamaan ja tänään tein niistä murekkeen. Tuli hyvää maukasta ja mehevää mureketta. Maistuu umamiselta, ja vähän enemmän possunlihalta kuin normaalisti. Käytän lihamurekkeeseen normaalistikin nesteeksi jotain jämäliemiä tai -kastikkeita mitkä haluan jonnekin upottaa, mutta nyt kun se neste oli juuri luisesta possusta, possun makua huomaan lopputuloksessa enemmän kuin esim. silloin kun neste on ollut luuttomasta kasslerista, eli saman eläinlajin samasta ruhonosasta, mutta erona on vain luu.

Lihamureke ylijääneestä paistinkastikkeesta

1.2 kg sika-nautajauhelihaa (3×400 g)

1.5 dl korppujauhoja

3 dl paistinkastiketta

3 kananmunaa

3 tl sipulijauhetta

suolaa maun ja paistinkastikkeen suolaisuuden mukaan (tällä kertaa laitoin suolaa 2 1/4 tl, joka lopputuloksessa maistui olevan juuri sopiva määrä)

Sekoita korppujauhoihin suola ja sipulijauhe. Eri astiassa sekoita kierrevispilällä keskenään kananmunat ja paistinkastike (jos paistinkastike on tiukkaa hyytelöä, sen voi ensin lämmittää lämpimäksi nesteeksi, mutta ei sormia polttavaksi, jottei se hyydytä kananmunaa). Vispilöi kananmuna-paistinkastikkeen sekaan korppujauhot. Anna turvota 5 minuuttia.

Sillä aikaa voitele yksi tai kaksi sopivaa uunivuokaa (itse käytän tälle määrälle kahta leipävuokaa). Sekoita käsin taikinaan jauhelihat. Sekoita tasaiseksi ja siirrä taikina yhteen uunivuokaan tai jaa taikina kahteen uunivuokaan. Painele pinta tasaiseksi.

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut ja sisältä on kypsää. Kypsyyden voi tarkistaa esimerkiksi tökkäämällä haarukalla murekkeen keskelle ja katsomalla, onko siellä enää punaista tai pinkkiä. Jos ei ole, on kypsää. Jos on, laita takaisin uuniin ja kypsennä vielä 10 minuuttia kerrallaan, kunnes on kypsää. (Itse paistoin tätä lihamurekemäärää kahdessa leipävuoassa yhden tunnin, jolloin tuli kypsää.) Kun on kypsää, anna mielellään vetäytyä 5 minuuttia ennen leikkaamista.

Lihamureketta voi syödä heti, mutta sopii myös uudelleenlämmittämiseen ja pakastamiseen. Ennen pakastamista leikkaan viipaleiksi ja pakastan irtonaisiksi niin, että viipaleet eivät koske toisiinsa.

Paistamisen jäljiltä vuoissa oli liejuja/rasvaa sen verran, että ne toimivat hyvin lihamurekkeen ja riisin kastikkeena, kun en jaksanut erillistäkään kastiketta väsätä. Tykkäsin tosi paljon.

Ylimääräiset lihamurekkeet leikkaan viipaleiksi ja pakastan irtonaisina viipaleina. Myöhempiä laiskoja nälkiä varten on kätevää olla helpostisulatettavia lihamurekeviipaleita pakkasessa. Siihen on helppo tehdä lisäksi vaikka mikrossa perunoita, perunamuusia tai pastaa, jos ei muutakaan jaksa.

Annoskuvassa oleva keltainen taustalla on muuten keltaista vesimelonia. Keltainen vesimeloni maistuu minun suussani selvästi vesimelonilta, mutta ehkä miedommin ja se maistuu ehkä vähemmän makealta kuin tavallinen vesimeloni. Ihan se minulle vesimelonista kuitenkin menee.

Katso myös:

Lihamureketta pakkasesta, rakettispagettia ja raakana paistetut juurekset

Tänään tein tällaisen helpon ja maukkaan aterian. Lämmitin mikrossa pakastettuja lihamurekeviipaleita, jotka olin pakastanut tästä satsista: https://ruokaideat.com/2019/10/09/lihamureketta-ja-paistettuja-perunoita-nyhtopossun-tahteista/

Lisäksi keitin rakettispagettia pakkauksen ohjeen mukaan, valutin ja kaadoin sen päälle lautasella öljyä kostukkeeksi. Veden kiehumista odotellessa kuorin juureksia, ja pilkoin ne ohuiksi tikuiksi. Ne kypsyivät kätevästi pannulla siinä ajassa, minkä raketti spagetti tarvitsi kypsymiseen. Makukin oli oikein hyvä.

Raakana paistetut hunajaiset juurekset

1 pieni lanttu

1 pieni punajuuri

2 isoa porkkanaa

voita paistamiseen

suolaa

reilu 1 tl hunajaa tai maun mukaan

Kuori juurekset. Lanttu kannattaa kuoria huolellisesti niin, että jäljelle ei jää yhtään vihreää (vihreä on kitkerää). Pilko juurekset ohuiksi tikuiksi. Paista isolla paistinpannulla voissa keskilämmöllä välillä käännellen, kunnes juurekset ovat kypsiä (5-10 min). Mausta suolalla ja hunajalla. Voi maustaa myös yrteillä ja pippurilla, jos tykkää.

Lihamureketta ja paistettuja perunoita nyhtöpossun tähteistä

Viime viikolla tein nyhtöpossua. Siitä oli kaikki lihat joko syöty tai pakastettu. Jääkaapissa siitä oli jäljellä vielä paistoliemi, jonka pinnalla oli kerros kovettunutta rasvaa:

Totesin jo tuoreeltaan sen olevan kovettuneen rasvan ansiosta ilmatiivis, koska kallistelemalla yhtään nestettä ei paennut. Ilmatiiviyden ansiosta käytin huoletta tuon koko liemen rasvoineen pelkäämättä pilaantumista, vaikka se olikin ollut jääkaapissa jo lähes viikon (6 päivää). Liu’utin veitsen rasvan reunoja pitkin, ja nostin rasvakannen veitsen avulla pois. Rasvaa oli noin 50 grammaa ja sen alla lientä noin 300 grammaa. Se oli juuri sopiva määrä lihamurekkeen nesteeksi, kun jauhelihaa käytetään 1.2 kiloa eli kolme 400 grammaan pakettia.

Lihamureketta varten silppusin kolme sipulia. Otin siitä nyhtöpossun kovettuneesta rasvasta ruokalusikallisen pannulle, ja kuullotin sipulisilput siinä. Kulhossa sekoitin liemeen suolaa ja kananmunaa, ja sitten korppujauhot turpoamaan. Joskus liemet ovat hyytelöisiä, jolloin sulatan ne mikrossa ensin, mutta tällä kertaa liemi oli jo valmiiksi juoksevaa, joten sulattamista ei tarvittu. Nyhtöpossun tapauksessa olen joskus huomannut sellaisen taipumuksen, että esiruskistetun kasslerin liemi ei hyytelöidy, mutta esiruskistamattoman hyytyy.

Korppujauhojen turvottua sekoitin mukaan sipulisilput ja jauhelihat, sekoitin käsin tasaiseksi taikinaksi, ja jaoin mureketaikinan kahteen voideltuun leipävuokaan. Paistoin 225-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia. Usein murekeohjeissa neuvotaan paistamaan alatasolla 175-200-asteisessa uunissa, mutta olen huomannut, että näissä minun vuoissani ja minun uunissani tarvitaan silloin yli tunti kypsennysaikaa, jotta pinnat ruskistuisivat. Niinpä kypsensin 225-asteisen uunin keskitasolla, jolloin pintojen ruskistumiseen riitti 40 minuuttia, ja silloin olivat sisältäkin kypsiä.

Sillä aikaa kuorin ja pilkoin perunoita, ja paistoin ne siinä nyhtöpossusta irronneessa rasvassa. Paistoin keskilämmöllä harvakseltaan käännellen n. 15 minuuttia, kunnes olivat pinnoiltaan ruskistuneita ja rapeita. Sekoitin mukaan suolaa.

Kokonaisuus oli oikein maukas. Sekä lihamureke että perunat olivat mielestäni täynnä umamia, joka tuli niistä nyhtöpossun tähdeliemistä ja -rasvoista. Suolaisuus minulla murekkeissa joskus on mennyt liialliseksi ja joskus liian vähäiseksi, mutta nyt tällä suolamäärällä se tuntui olevan juuri sopiva. Perunat koin olevan sekä maukkaampia että rapeampia kuin normaalisti. Jääkaappilämpötilassa kiinteytyvässä 100% rasvassa paistaminen kuulemma tuottaa rapeamman lopputuloksen kuin juoksevissa öljyissä tai voissa paistaminen.

Lihamureke ja paistetut perunat nyhtöpossun tähdeliemistä ja -rasvoista

Lihamureke

1.2 kg sika-nautajauhelihaa

300 g nyhtöpossun paistolientä ilman rasvaosaa (3 dl – voisi käyttää myös muuta nestettä mitä löytyy)

3 kananmunaa

3 sipulia + 1 rkl nyhtöpossun rasvaa paistamiseen (voisi käyttää myös muuta rasvaa mitä on)

3 tl suolaa (tai maun mukaan, vähemmän suolaista halutessa esim. 2-2½ tl)

Silppua sipulit. Kuullota ne läpikuultaviksi pannulla rasvassa. Siirrä jäähtymään. Sekoita kulhossa keskenään liemi, suola ja kananmunat (esim. kierrevispilällä). Vispaa joukoon korppujauhot. Anna turvota vähintään 5 minuuttia. Sekoita joukkoon sipulisilppu. Sekoita käsin joukkoon jauhelihat. Sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi. Jaa voideltuihin leipävuokiin (tai muunlaisiin vuokiin tai leivinpaperoidulle pellille). Paista 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut ja sisältä kypsä (n. 40 min).

Paistetut perunat

perunoita (voi olla kiinteitä, yleisperunoita tai jauhoisia perunoita)

paistamiseen nyhtöpossun rasvat ja/tai muuta rasvaa

suolaa

Kuori perunat. Pilko ne kuutioiksi. Rapeuden saavuttamiseksi perunakuutioita kannattaa olla korkeintaan sen verran, että ne mahtuvat paistinpannuun/-pannuihin yhteen kerrokseen. Kuumenna paistinpannu(i)lla rasva. Kypsennä perunakuutioita keskilämmöllä n. 15 minuuttia, kunnes pinnat ovat ruskistuneet ja ovat sisältä kypsiä. Sekoita välillä, mutta ei missään nimessä koko ajan. Tarjoa lihamurekkeen kanssa, tosin sopii hyvin myös monen muun ruuan kanssa. Lisäksi sopii tarjota jotain raikkaita kasviksia – minulla oli nyt porkkanatikkuja ja kirsikkatomaatteja.

Kahdesta lihamurekevuoallisesta toisen pakastin ja toisen jätin jääkaappiin. Leikkasin toisen viipaleiksi ja pakastin uunivuoassa leivinpaperi-lihamurekeviipalekerroksina.

Lihamurekkeen vuokaan jäi rasvaa ja lientä. Ne siirsin kuppiin jääkaappiin odottamaan käyttöä. Niistä saisi suurustamalla hyvän kastikkeen lihamurekkeelle, mutta käyvät ne moneen muuhunkin ruokaan kuten vaikkapa laatikkoruokiin tai uunimunakkaaseen umamin antajaksi.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Jäiset lihamurekeviipaleet pakastuspussissa. Menivät takaisin pakastimeen säilytykseen.

Alla on kuvia mikrossalämmitetyistä aterioista, joita söin jääkaappiin jääneestä lihamurekkeesta ja tähteeksijääneestä keitetystä spagetista. Kaikki maistuivat hyvin. Spagetti ja munavoi ovat samaa satsia kuin tässä munapastakirjoituksessani.

Kolmannen kuvan aterialla halusin mukaan jotain makeaa kypsennettyä vihannesta, mutta sellaisia ei ollut valmiina, joten kypsensin mikrossa. Leikkasin kuoritun porkkanan ohuiksi viipaleiksi, ja laitoin samalle lautaselle spagetin ja lihamurekepalojen kanssa. Kuumensin mikrossa koko annoksen kuumaksi, ja siinä ajassa porkkanaviipaleet olivat kypsentyneet sopivan pehmeiksi. Kätevä idea, jota varmasti hyödynnän toistekin. Lihamurekkeen umamisuus teki porkkanan ihanan makean makuiseksi.

Spagetin loputtua lihamureketta oli vielä jääkaapissa jäljellä. Loput jääkaapin lihamurekkeet syötiin tortilloiden välissä. En viitsinyt nähdä isoa vaivaa, joten käytin kastikkeina ketsuppia, makeaa sinappia ja majoneesia, joita sattui olemaan. Täytteiksi tuli siten mikrossalämmitettyä lihamureketta, höylättyä Oltermanni-juustoa, jääsalaattia sekä ketsuppi, makea sinappi ja majoneesi. Toimi hyvin.

Kyseisessä tortillassa kuorena oli uusi Oat Goods -tortilla. Täytteiden kanssa en huomannut maussa enkä rakenteessa eroa tavallisiin tortilloihin. Sellaisenaan maistettuna huomaan kauraisuuden ja oudon makeuden, joita en osaa kuvitella kaipaavani juuri tortillan kuoriin. Miedon makuisten täytteiden kanssa en usko näiden tortillankuorien toimivan, mutta voimakkaan makuisten täytteiden kanssa menee siinä missä muutkin tortillankuoret. Kuitenkin jos vertaan muihin sellaisiin tortillankuoriin, joiden jauho ei ole pelkkää valkoista vehnäjauhoa, tämä pysyy hyvin koossa, kun taas graham- ja maissitortillat minulla ovat helpommin hajonneet/revenneet syödessäni.

Nyt kun kaikki lihamurekkeet jääkaapista on syöty, lihamurekkeesta on jäljellä vielä paistoliemiä rasvoineen. Ne todennäköisesti käytän johonkin uuniruokaan, johon sopii niistä tuleva umamilisä.

Perunamuusia, lihamureketta ja paahdettuja avomaankurkkuja

Jääkaapissani oli kesäkurpitsoita ja avomaankurkkuja. Ensin ajattelin tehdä paahdettuja kesäkurpitsoita, mutta sitten katsoin avomaankurkkujen olevan vanhemman näköisiä, joten päätin kokeilla paahtaa ne. Leikkasin avomaan kurkut lohkoiksi, levitin ne leivinpaperin päälle pellille, ja laitoin päälle öljyä ja suolaa. Paistoin 225-asteisessa uunissa tilannetta seuraten.

45 minuutin paahtamisen jälkeen totesin, että alapinnat meinaavat palaa, joten otin pois. Yläpinnat eivät olleet vielä ruskistuneet, ja olivat pehmeitä helpostimuusaantuvia. Maku oli mielestäni hyvin samankaltainen kuin paahdetulla kesäkurpitsalla, mutta ehkä miedompi. Ruskistuneet alapinnat maistuivat aika lailla lohkoperunoiden paistopinnoilta. Lihamurekkeen ja perunamuusin kanssa samassa haarukallisessa syödessä maistui hyvin paljon suolakurkulta hyvällä tavalla. Vaikka alapinnat eivät ruskistuneetkaan, sanoisin silti näistä paahdetuista avomaan kurkuista että JATKOON 🙂

Perunamuusin tein kurkkujen ollessa uunissa. Keitin kuoritut perunat vedessä kypsiksi, kaadoin veden pois, survoin perunat. Lisäsin näppituntumalta täysmaitoa, voita ja suolaa, sekoitin tasaiseksi, ja maistoin, tuliko sopivaa. Tuli, joten oli valmista. Lihamurekkeet lämmitin mikrossa pakastimesta. Kyseisestä lihamurekesatsista kirjoitin aikoinaan tänne: https://ruokaideat.com/2019/07/17/lihamureketta-paahdettuja-varhaisperunoita-ja-karamellisoitua-sipulia/

Mielenkiintoista, että sama lihamureke, joka tuoreeltaan maistui liian suolaiselta, ei nyt maistunut enää edes suolaiselta. Nyt perunamuusin kanssa syödessäni jopa koin tarpeelliseksi lisätä siihen suolaa lautasellani. Jännää, miten maut elää pakkasessakin…

Lihamureketta, spagettia ja salaattia

Söin eilen feta-minttupastaa, josta jäi keitettyä spagettia yli: https://ruokaideat.com/2019/08/16/feta-minttupasta-ja-feta-minttutahna/

Toiselta eiliseltä aterialta jäi yli salaattia: https://ruokaideat.com/2019/08/16/poropizzaa-pakkasesta-ja-salaattia-feta-minttutahnalla/

Nyt sitten ajattelin päivällishommat vain hoitaa helpoimman kautta. Lämmitin mikrossa pakastimesta lihamurekeviipaleita, joista kirjoitin aikoinaan tänne: https://ruokaideat.com/2019/07/17/lihamureketta-paahdettuja-varhaisperunoita-ja-karamellisoitua-sipulia/

Spagetitkin lämmitin vain mikrossa, ja annoksen päälle öljyä niin hyvä tuli. Salaattiannokseni päälle lisäsin nyt tuoreita vadelmia, kun niitä nyt sattui olemaan. Nautin tästä ateriasta nyt todella paljon. Lihamureke maistui ennen pakastamista liian suolaiselta, mutta nyt pakastimessa maku olikin jotenkin tasoittunut niin, että enää ei maistunut liian suolaiselta vaan vain maukkaalta. Vautsi mikä parannus, OHHOH! Tämä lihamureke yhdistettynä öljyttyyn spagettiin oli nyt tosi hyvää, oikein WAU-hyvää, vaikka se yksinkertaiselta kuulostaakin.

Vadelmat toimivat salaatissa tosi hyvin. Söin aiemmin tänään paljon samoja vadelmia sellaisenaankin, mutta salaatissa ne jostakin syytä maistuivat aromikkaammilta kuin sellaisenaan. Vadelmat nostivat nyt salaatin jotenkin aivan uudelle hienolle tasolle. Kyllä oli huippu ateria, ei voi nyt muuta sanoa!