Avainsana: makeaa

Omenapiirakkaa ja kotitekoista vaniljajäätelöä

Tein omenapiirakkaa Hellapoliisin ohjeella: https://www.hellapoliisi.fi/makeat-leivonnaiset/omenapiirakka/

Eli omin sanoin kirjoitettuna näin:

Omenapiirakka pellillinen

5-6 kotimaista omenaa + päälle sokeria ja kanelia

4 kananmunaa

3 dl sokeria (255 g)

4½ dl vehnäjauhoja (290 g)

2 tl leivinjauhetta

1½ dl täysmaitoa (150 g)

100 grammaa voita sulatettuna

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Sekoita keskenään vehnäjauhot ja leivinjauhe. (Itse tässä vaiheessa siirrän ne pienempään astiaan, jotta ei tarvitse tiskata kahta isoa kulhoa.) Vatkaa kananmunat ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi (eri astiassa kuin missä vehnäjauho-leivinjauheseos sillä hetkellä on). Sekoita nuolijalla (tai lusikalla, kunhan EI sähkövatkaimella) kananmuna-sokerivaahtoon vehnäjauho-leivinjauheseos, maito ja voisula. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Leikkaa omenat sellaisiksi viipaleiksi, joissa ei ole mukana siemenkotaa. Asettele omenaviipaleet taikinan päälle. Ripottele päälle sokeria ja kanelia. (Itselläni on sirotinpurkissa sokeri-kaneliseos 50/50, ja ripottelin sillä, mikä on mielestäni helpompaa kuin suoraan kanelipussista ripottelu.)

Tämä oli mielestäni hyvää sekä kotitekoisen vaniljajäätelön kanssa että seuraavana päivänä jääkaappikylmänä sellaisenaan. Kuvassa olevassa annoksessa tosin jäätelöä on aivan liian vähän suhteessa omenapiirakan määrään – päädyin ottamaan jäätelöä paljon lisää. Vaniljajäätelön kanssa syödessä piirakka on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun piirakka kauttaaltaan kostuu sulaneesta jäätelöstä. Vaniljajäätelön teosta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/17/paivayskermasta-kotitekoista-vaniljajaateloa/

  • Omenapiirakka ennen paistoa.
  • Omenapiirakka paiston jälkeen.
  • Omenapiirakka ja liian vähän kotitekoista vaniljajäätelöä.

Ylimääräiset omenapiirakat leikkasin paloiksi ja laitoin pakkaseen:

En ole varma, olisivatko nämä omenapiirakan palaset tarttuneet yhteen päällekkäinpakastettaessa, mutta varmuuden vuoksi pakastin ne ensin yhdessä kerroksessa leivinpaperoidussa kelmutetussa uunivuoassa, ja vasta pakastumisen jälkeen siirsin ne pakastuspussiin.

Kuohkea suklaapiirakka parapähkinäpohjalla

Tämä resepti on kirjasta Ruokasuosikit suklaa (Parragon Books Ltd, suomennos Saara Toivonen 2008). Tämä on sen kirjan sivulla 22 nimellä Kuohkea suklaapirakka. Samannäköisiä näkee usein myös nimellä Suklaamoussekakku. En tiedä, mikä ero niillä on vai onko mikään. Nimestä riippumatta, tämä on mielestäni aivan mahtava herkku. Alla resepti muokattuna omaan makuuni. Muokkauksilla omaan makuuni tarkoitan tässä yhteydessä, että olen lisännyt sokerin, voin ja kerman määriä alkuperäisestä.

Kuohkea suklaapiirakka

Pohja:

225 grammaa parapähkinöitä

4 rkl sokeria

4 rkl voita sulatettuna

Täyte:

2 1/4 dl täysmaitoa (225 grammaa)

3 tl liivatejauhetta

1½ dl sokeria (128 grammaa)

2 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina

225 grammaa tummaa suklaata karkeasti pilkottuna

1 tl vaniljauutetta

2 dl kuohukermaa (200 grammaa)

Tee ensin pohja. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Jauha parapähkinät jauheeksi. Tähän voi käyttää esimerkiksi monitoimikonetta tai tehosekoitinta. Sekoita joukkoon sokeri ja sulatettu voi. Levitä seos pyöreän voidellun piirakkavuoan (halkaisija 23 cm) tai irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 8-10 minuuttia tai kunnes pohja on ruskistunut. Siirrä jäähtymään.

Seuraavaksi tee täyte. Kaada maito sellaiseen kulhoon, joka kestää kuumuutta. Ripottele liivatejauhe pinnalle. Anna liivatejauheen turvota pari minuuttia. Siirrä kulho kiehuvan vesikattilan ylle. Sekoita joukkoon puolet sokerista, munankeltuaiset ja suklaa. Sekoittele miedolla lämmöllä 4-5 minuuttia, kunnes liivatejauhe on liuennut ja suklaa on sulanut. Ota pois vesihauteesta. Sekoita mukaan vaniljauute, ja sekoita tasaiseksi. Siirrä jääkaappiin kiinteytymään 45-60 minuutiksi.

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi, ja sekoita se suklaaseokseen. Vatkaa munanvalkuaiset ilmaviksi puhtaassa rasvattomassa kulhossa. Lisää jäljelläolevasta sokerista 2 tl ja vatkaa kovaksi. Sekoita mukaan loput sokerista. Sekoita munanvalkuais-sokeriseos suklaaseokseen. Kaada täyte piirakkapohjalle. Siirrä jääkaappiin hyytymään. Hyytymisessä kestää 3-4 tuntia, mutta maku tasaantuu, kun malttaa odottaa vähintään yön yli.

Loput laitoin nyt pakkaseen:

Ylläolevassa kuvassa on suklaapiirakan palaset leivinpaperoidun uunivuoan päällä menossa pakkaseen. Koko homman päälle laitoin vielä kelmua. Jäätymisen jälkeen siirrän palatpakastuspussiin. Sieltä voi sitten ottaa sulamaan niin monta palaa kuin kerralla haluaa. Mikrosulatusta tämä piirakka ei kestä, vaan silloin tulee valuvaa.

Päivitys 16.8.2019:

Allaolevassa kuvassa suklaapiirakan jäätyneet palaset siirrettynä pakastuspusseihin:

Pakastuspusseihin meni yksi vähemmän kuin siihen leivinpaperoituun uunivuokaan pakastumaan. Siihen on syy 😀

Minttupirtelö tuoreista mintun lehdistä

Tuli mieleeni tehdä minttupirtelöä tuoreista mintunlehdistä, joita pihallani vielä toistaiseksi kasvaa. Tein minttupirtelön näin:

Minttupirtelö (1 annos)

kourallinen tuoreita mintun lehtiä (n. 5 g)

1 rkl sokeria

1 pallo tai siivu vaniljajäätelöä

2-2½ dl täysmaitoa

Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Jos pintaan nousee pysäyttämisen jälkeen häiritseviä mintunlehden palasia, ne voi halutessaan napata lusikalla pois tai siivilöidä.

Minulla ei nyt ollut kaupan vaniljajäätelöä, mutta oli kotitekoista. Meillä on sitä tämän näköisenä:

Vaniljajäätelön tekemisestä kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/17/paivayskermasta-kotitekoista-vaniljajaateloa/

Minttupirtelön tekemisestä kuvat alla:

  • Kupissa mintun lehtiä ja sokeria.
  • Kupissa mintun lehtiä, sokeria ja vaniljajäätelöä.
  • Kupissa mintun lehtiä, sokeria, vaniljajäätelöä ja maitoa.
  • Minttupirtelö sauvasekoittimella soseutettuna.
  • Minttupirtelö lasiin kaadettuna.
  • Valmis minttupirtelö sivusta katsottuna. Pintaan nousi soseutumattomia mintun palasia, mutta en vaivautunut niitä poistamaan.
  • Minttupirtelön juonnin jälkeen pohjalle jäi soseutumattomat mintun palaset. Olisin voinut kipata ne roskiin, mutta mielenkiinnosta söin ne lusikalla. Ne eivät maistuneet enää mintun raikkaalta ominaismaulta, vaan enemmän sellaiselta salaattimaiselta vihreän vihanneksen makuiselta. Siten jatkossa kippaisin suosiolla vain roskiin nuo.

Tämä minttupirtelö oli minun mielestäni todella hyvää. Oikein wau-hyvää! Maistui makealta, raikkaalta ja ihanalta. Juuri sellaiselta, kuin halusinkin minttupirtelöni maistuvan. Nyt tuli mintusta pirtelöön juuri se maku, jonka halusinkin, eikä ylimääräisiä makuja.

Aiemmin olen mintun lehdistä tehnyt minttujäätelöä ohjeella, jossa mintun lehtiä haudutettiin kermassa olisikohan ollut puoli tuntia tai tunti. Silloin jäätelöön tuli mintusta myös epätoivottuja salaattimaisia makuja. Nyt tästä kerrasta oppineena vaikuttaa siltä, että ne mintun parhaat raikkaat maut siirtyvät nesteeseen heti soseuttaessa, minkä jälkeen mintun palaset olisi hyvä siivilöidä pois, jos minttujäätelöä haluaa tehdä. Mutta hetijuotavasta pirtelöstä ei niin ole väliä, siivilöiko ne pois vai ei.

Mustaherukkajuustokakku aineksista mitä oli

Tänään kerättiin pihalta mustaherukoita. Mies sitten ehdotti, että tehtäisiin mustaherukkajuustokakku. Yleensä käytän juustokakkuun kermaa, mutta nyt sitä ei ollut. Kerman puutteen takia Googlella ei löytynyt yhtään sellaista mustaherukkajuustokakkua, johon meillä olisi ainekset kotona. Päätin sitten vain tehdä tavallisen uunissapaistettavan juustokakun kirjan Suuri jälkiruokakirja ohjeella (kirjoittanut Könemann), ja siihen sitten tehdä mustaherukkakiilteen. Mustaherukkakiilteeseen katsoin osviittaa tästä ohjeesta, joskin maistamisen perusteella kasvatin sokerin osuutta: https://suklaakuningatar.blogspot.com/2017/11/valkosuklaa-mustaherukkajuustokakku.html

Tämä mustaherukkajuustokakku on valmis vasta huomenna, joten en vielä tiedä sen onnistumisesta tai miltä se maistuu. Kirjoitan kuitenkin ohjeen tähän auki nyt kun vielä sen muistan:

Mustaherukkajuustokakku aineksista mitä oli (valmis seuraavana päivänä)

Pohja:

250 grammaa keksejä mitä sattuu olemaan (meillä tällä kertaa Marie-keksejä)

sulatettua voita 100-150 grammaa tai sen verran, että keksinmurut kostuvat

haluttaessa 1 tl piparkakkumaustetta tai 1/3 tl neilikkaa + 1/3 tl kanelia + 1/3 tl inkivääriä

Täyte:

500 g tuorejuustoa

160 g sokeria

4 kananmunaa

1 rkl sitruunamehua

1 tl vaniljauutetta

Kiille:

500 g mustaherukoita

1 dl vettä

1½ dl sokeria (128 grammaa)

1½ tl liivatejauhetta + turvottamiseen 1½ rkl vettä kylmänä

Laita tuorejuustot valmiiksi sähkövatkaimelle sopivaan kulhoon pehmenemään. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Jauha keksit monitoimikoneella tai murskaa keksit suljetussa pakastepussissa kaulimella. Siirrä murut kulhoon. Sekoita muruihin mausteet, jos käytät niitä. Lisää 100 grammaa voisulaa ja sekoita. Jos kaikki keksinmurut eivät kostuneet, lisää enemmän voisulaa ja sekoita. Jos vieläkään eivät kaikki kostuneet, sekoita mukaan lisää voisulaa, kunnes kaikki keksinmurut ovat kostuneet. Painele seos leivinpaperoidun irtovuoan pohjalle ja reunoille tasaiseksi pohjaksi. Laita vuoka jääkappiin 20 minuutiksi, jotta voi kovettuu. Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Vatkaa tuorejuustot sileäksi sähkövatkaimella. Lisää mukaan sokeri, sitruunamehu ja vaniljauute. Vatkaa seos sähkövatkaimella tasaiseksi. Lisää kananmunat yksi kerrallaan sähkövatkaimella vatkaten. Kun pohja on ollut jääkaapissa 20 minuuttia kovettumassa, kaada tuorejuustoseos pohjan päälle. Paista 180-asteisen uunin keskitasolla 45 minuuttia, tai kunnes täyte on kiinteytynyt. Siirrä juustokakku jäähtymään.

Kun juustokakku on jäähtynyt kädenlämpöä viileämmäksi, siihen voi laittaa kiilteen. Jos ei jaksa odottaa eikä välitä muotoseikoista, kiilteen voi laittaa aikaisemminkin. Tällöin on vaarana, että kiillettä valuu täytteeseen, mutta jos se ei haittaa, kiilteen voi tehdä ja laittaa heti kun haluaa.

Soseuta 500 grammaa tuoreita mustaherukoita 1 desilitran vettä kanssa. (Jos käyttää pakastettuja mustaherukoita, tarvitaan enemmän sokeria. Maun vuoksi suosittelen silloin valitsemaan sellaisen kiilleohjeen, jossa mustaherukat kuumennetaan.)

Kun mustaherukat on soseutettu, painele sose tiheän siivilän läpi lusikalla niin, että siivilän alla on kulho ottamassa sileää mustaherukkasosetta talteen. Painele lusikalla oikein kunnolla ja hartaasti, kunnes siivilässä vaikuttaa olevan enää nesteetöntä ja nahkeaa siemen-kuoriseosta. Tästä määrästä mustaherukoita pitäisi tulla sileää sosetta noin 3 dl eli noin 290 grammaa. Tähän juustokakkuun tarvitaan mustaherukoista vain se sileä sose, ei sitä siivilään jäävää siemen-kuoriseosta.

Laita 1½ teelusikallista liivatejauhetta pieneen mikronkestävään kuppiin. Sekoita siihen 1½ rkl kylmää vettä, ja jätä turpoamaan.

Sekoita sileään mustaherukkasoseeseen 1.5 dl sokeria. Käsivispilä on tähän hyvä väline. Kuumenna turvonnutta liivate-vesiseosta kupissaan mikrossa täydellä teholla 30 sekuntia tai kunnes liivate on liuennut. Sekoita liivateseos haarukalla tasaiseksi. Sekoita liivateseos mustaherukkasose-sokeriseokseen ohuena nauhana koko ajan käsivispilällä sekoittaen. Kaada liivate-mustaherukka-sokeriseos juustokakun täytteen päälle. Kaavi nuolijalla kulhosta loputkin täytteen päälle. Siirrä jääkaappiin hyytymään. Hyytymiseen menee neljä tuntia, mutta makujen tasaantumisen takia kannattaa odottaa vähintään yön yli. Juustokakut usein ovat parhaimmillaan vasta kahden vuorokauden kuluttua valmistamisesta, mutta tarpeeksi hyviä jo tekopäivästä seuraavana.

Nyt sitten se ohje on tuossa valmiina. Sitten kun olen päässyt tätä syömään, voin päivittää tänne, minkälaista siitä tuli. Välivaihekuvia voin laittaa tänne jo nyt:

Ylläolevat kuvat: Kuvassa 1 on tuoreet mustaherukat, jotka käytettiin tämän juustokakun kiilteeseen. Kuvassa 2 on täyte juuri otettuna uunista ulos. Kuvassa 3 on ne mustaherukkasoseen osat, jotka jäivät siivilään. Niitä oli 215 grammaa. Ne heitin suosiolla biojätteseen, vaikka yleensä vältänkin ruokahävikkiä. Marjojen ja hedelmien siemen-kuorijätettä en ota talteen enkä käytä mihinkään ruokaan enkä juomaan, koska en pidä niiden mausta enkä suutuntumasta, enkä siksi halua niitä mihinkään, mitä itse syön tai juon. Kuvassa 4 on siivilän läpi mennyt sileä mustaherukkasose. Punnitsin, että sitä tuli 292 grammaa. Kuvassa 5 on paistamisen jäljiltä jäähtynyt juustokakku. Kuvassa 6 on kiille juuri laitettuna juustokakun päälle. Tämän jälkeen siirsin juustokakun jääkappiin hyytymään ja tekeytymään. Huomenna sitten syömään <3

Päivitys 5.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Nyt on maistettu. Päivitin valmiista juustokakusta ehjimmät kuvat tuonne ylös. Syöntivaiheessa tajusin laittaneeni vahingossa liian vähän liivatejauhetta kiilteeseen: piti laittaa 1½ tl, mutta laitoinkin 1 tl. Tämä johtuu siitä, että alkuperäisessä ohjeessa oli 1 tl ja laitoinkin mustaherukkaa 1½-kertaisen annoksen ja unohdin 1½-kertaistaa liivatteen määrän. Seurauksena kiille alkoi leikkauksen jälkeen valua pois juustokakun päältä:

Noh, sitä sattuu. Makua vähäliivatteisuus ei heikennä. Miehen kanssa tästä juustokakusta nyt jutusteltiin, että on tarpeeksi hyvänmakuinen vierailletarjottavaksi, mutta ei niin hyvänmakuinen, että olisi pakko itse saada kaikki 😀

Minun makuuni tämä resepti on kehityskelpoinen, mutta ei vielä täydellinen. Lyhyesti sanoisin, että pohja ja kiille kaipaavat minun makuuni lisää sokeria ja täyte lisää kermaa. Täytteessä ei ollut yhtään kermaa, mistä johtuen koin täytteen maun neutraalina. Tällainen neutraalin makuinen täyte ei tuonut kiilteen makua esille samalla tavalla kuin kermaa sisältävä täyte umamillaan ja makealla maitorasvaisuudellaan, joten jos nyt tällaista kermatonta juustokakkua tekisin uudelleen, pitäisi sen valkoisen täytteen osuus kiilteen osuuteen olla pienempi ja sen kiilteen olla intensiivisemmän makea. Mutta todennäköisesti silti tulee parempi lopputulos, kun vain tekee sen juustokakun täytteen sellaisella reseptillä, johon tulee kuohukermaa, kuten tämä resepti:

Gluteeniton mansikkajuustokakku ja itsetehtyä mysliä

… mutta jättäisi täytteestä vain ne mansikan palaset pois ja ehkä laittaisi täytteeseen sitten mauksi vaniljaa tai sitruunan/limen kuorta ja sitten siihen hyytyneen täytteen päälle se mustaherukkakiille, mutta maistettuna niin makeaksi, että maistuu karkilta. Sellaista mustaherukkajuustokakkua tekisin seuraavalla kerralla, jos haluaisin mustaherukkajuustokakkua niin hyvänä kuin voi saada. Kuitenkin, tämä tämänkertainenkin on riittävän hyvä jälkiruuaksi, mutta ei minun makuuni se kaikkein paras. Positiivista kuitenkin se, että mustaherukka ei happamuudellaan tehnyt syömäkelvotonta tästä jälkiruuasta – joskus mustaherukat ja muut happamat marjat ovat niinkin onnistuneet tekemään.

Päivitys 6.8.2019 eli kaksi päivää tekemisen jälkeen:

Söin tätä mustaherukkajuustokakkua tänäänkin. Nyt se oli kaikin puolin parantunut niin, että nyt se olikin oikein hyvää! Mustaherukan maku ja makeus olivat voimistuneet, täytteen maku oli makeutunut ja raikastunut ja pohja maistui enemmän pipariselta kuin eilen. En peittänyt tämän juustokakun pintaa missään vaiheessa, joten kiilteestä oli päässyt nestettä haihtumaan sen verran, että nyt kiille ei enää valunut yhtä paljon pois kakun päältä. Nyt, kaksi päivää tekemisen jälkeen, tämä olikin jo sellainen kakku mistä voin olla ylpeä! JES! Pitäisiköhän juustokakkujen kanssa aina odottaa kaksi päivää ennen maistamista, että ei aina joudu ensin pettymään ja myöhemmin ihastumaan… Kaksi päivää vanhana sanon tästä juustokakusta ehdottomasti, että JATKOON!

Punaherukkapiirakka aineksista mitä oli

Eilen tuli vieraita, ja teki mieli leipoa heidän kanssaan syötäväksi jotain, missä on tuoreita punaherukoita pihalta. Tuli sitten mieleen tehdä sellainen punaherukkapiirakka, missä pohja on sama kuin mitä käytin viimeksi mansikkapiirakkaan: https://ruokaideat.com/2019/07/20/mansikkapiirakka-tuoreista-oman-pihan-mansikoista/

… ja täytteenä pakastetut kermavaahdot: https://ruokaideat.com/2019/06/30/gluteenitonta-mustikkapiirakkaa-ja-kermavaahtoa/

… ja päälle tuoreita punaherukoita vain sen verran, ettei maistu liian kirpeältä. Niin sitten tein, ja olen todella tyytyväinen lopputuloksen makuun.

Ylläolevat kuvat: Kuva 1: pohjataikina paineltuna voideltuun lasivuokaan. Kuva 2: Pohja paistamisen jälkeen. Reunojen ei tarvitsisi noin rumasti tummua, mutta niin nyt kuitenkin tapahtui ennen kuin keskusta sai väriä. Johtuu ehkä vääränlaisesta vuoasta. Kuva 3: jäiset kermavaahtomöykyt laitettuna jäähtyneen pohjan päälle sulamaan.

Vastaisuuden varalle kirjoitan ohjeen tähän ylös:

Punaherukkapiirakka tuoreista punaherukoista

Pohja:

100 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

n. 200 grammaa kermavaahtoa, joka maustettu yhdellä ruokalusikallisella sokeria per 100g/1dl vatkaamatonta kermaa ja lorauksella vaniljauutetta (n. 200 grammaa kermavaahtoa tulee n. 100 grammasta eli n. 1 desilitrasta kuohukermaa)

Päälle:

tuoreita punaherukoita maun mukaan (oma makuni: ei paljon, vaan vain yhteen kerrokseen niin, että kermavaahtoa näkyy punaherukoiden välistä)

Tee ensin pohja. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi vaahdoksi 100 grammaa voita ja 1 dl sokeria. Se on helpompaa, jos voi on leikattu kuutioiksi ja lämmennyt huoneenlämpöiseksi. Lisää voi-sokerivaahtoon 1 kananmuna ja vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi. Sekoita eri astiassa keskenään vehnäjauho ja leivinjauhe. Sekoita vehnäjauho-leivinjauheseos voi-sokeri-kananmunavaahtoon nuolijalla, ei sähkövatkaimella. Painele seos voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Käytin nyt lasivuokaa, mutta seuraavalla kerralla käyttäisin mieluummin leivinpaperoitua irtopohjavuokaa, jotta ehjien nättien palasten irrottaminen olisi helpompaa, ja piirakan voisi siirtää kokonaisena nätimpään tarjoiluastiaan.

Paista piirakkapohjaa 200-asteisen uunin keskitasolla n. 10-12 minuuttia, kunnes pohja on saanut vähän väriä, mutta reunat eivät vielä mustia. Anna pohjan jäähtyä kädenlämpöä kylmemmäksi, jotta se ei sulata kermavaahtotäytettä.

Jos käytät pakastettuja kermavaahtomöykkyjä, ota jäiset kermavaahtomöykyt suoraan pakastimesta jäähtyneen piirakkapohjan päälle, ja jätä sulamaan. Minulla kesti nyt niiden sulamisessa tunti. Kun ovat sulaneet sellaisiksi, että niitä voi lusikalla levittää, levitä kermavaahto tasaisesti piirakkapohjalle. Laita päälle tuoreita punaherukoita. Tarjoile.

Tämä punaherukkapiirakka oli nyt minusta oikein ihana ja helppo tehdä. Olin myös tyytyväinen siihen, että tähän sai käytettyä pakastetut kermavaahdot, jotka olivat nyt reilu kuukausi pakastamisen jälkeen vielä hyvänmakuisia. Punaherukkapiirakat ovat usein minun makuuni liian kirpeitä – varsinkin sellaiset, joissa punaherukat kypsennetään. Kirpeyttä tasapainottamaan usein punaherukkapiirakkaan laitetaan isot määrät sokeria/kinuskia/toffeeta/tomusokerikuorrutus, mutta nyt ei tehnyt mieli sellaista voimakkaan sokerista. Tämänkertainen punaherukkapiirakka oli mielestäni nyt oikein hyvä idea. Tykkäsin tästä punaherukkapiirakasta oikein paljon, kun kirpeyden kokemista vähensi useampikin seikka: 1) punaherukoiden osuus oli pieni, 2) punaherukat olivat tuoreita kypsentämättömiä ja 3) piirakassa oli paljon makeutettua kermavaahtoa taittamassa kirpeyttä. Tällaista haluan kyllä tehdä toistekin. Pohjana varmasti toimisi myös juustokakuista tuttu keksimuru-voisulasekoitus tai kaurahiutale-voi-sokeripohja, jonka tein gluteenittomaan mansikkajuustokakkuun: https://ruokaideat.com/2019/07/03/gluteeniton-mansikkajuustokakku-ja-itsetehtya-myslia/

Marjana toimisi varmasti moni muukin voimakkaan makuinen marja, kuten vaikkapa mustaherukka, joita niitäkin pihallani kasvaa.

Päivitys 2.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Nyt on syöty nämä punaherukkapiirakat loppuun. Seuraavana päivänä tästä piirakasta olikin helppo ottaa kakkulapiolla irti ehjiä nättejä paloja, jotka pysyivät jopa kädessäkin ehjänä eikä lusikkaa tarvittukaan:

Maku oli edelleen hyvä, mutta huomasin kermavaahdossa pientä sellaista hapettuneen kermavaahtokuorrutuksen makua. Ei häiritsevästi, mutta vähän kuitenkin. Noh, täytyy myöntää että tämä kermavaahto ei pakastusvaiheessa enää tuoreimmillaan ollut, mutta hyvin upposi kuitenkin.