Kinkku-perunalaatikko

Jääkaapissani oli tänään kaksi pakettia kinkkua, joilla oli viimeinen käyttöpäivä tänään. Niistä voisi tehdä monenlaista ja pakastaakin ne vielä olisi voinut, mutta nyt teki mieli tehdä tällainen laatikkoruoka kinkusta ja perunasta. Tästä tuli hyvää pehmeän makuista lohturuokaa, joka koulun kinkkukiusauksiin kyllästyneen lapsen mielestä ”näytti pahalta, mutta maistuu hyvältä”.

Kinkku-perunalaatikko

n. 850-900 g perunoita (kiinteitä perunoita tai yleisperunoita)

n. 350-400 g savukinkkua

100 g juustoraastetta eli 2 dl (nyt käytin sinileima emmental, mutta kävisi muutkin juustot mistä tykkää)

5 dl täysmaitoa

1 dl kuohukermaa

3 kananmunaa

3/4 tl suolaa

Kuori perunat. Leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Pilko kinkut kuutioiksi. Sekoita keskenään kananmunat, maito, kerma ja suola.

Voitele noin 3 litran vetoinen uunivuoka. Levitä sen pohjalle perunaviipaleita vieri viereen, mutta limittäin niiden ei tarvitse tässä vaiheessa olla. Levitä päälle puolet kinkusta. Ripottele päälle puolet juustoraasteesta. Levitä päälle taas kerros perunaviipaleita vieri viereen, niiden päälle loput kinkut ja loput juustoraasteet. Päällimmäiseksi lado perunaviipaleita limittäin niin, että alemmat kerrokset peittyvät. Kaada päälle munamaito.

Paista 200-asteisessa uunissa yhteensä yksi tunti, tai kunnes munamaito on hyytynyt, perunaviipaleet ovat kypsiä ja väriä pinnassa. Itse nyt paistoin ensin 45 minuuttia 200-asteisen uunin alatasolla, kunnes munamaito oli hyytynyt. Koska pinta ei ollut tässä vaiheessa ruskistunut yhtään, sitten siirsin uunin keskitasolle, jotta saisi väriä pintaan. Koska väriä ei näyttänyt tulevan, nostin viimeiseksi 5 minuutiksi lämpötilan 250 asteeseen, jolloin väriä tuli sopivasti. Perunalajikkeissa on kuitenkin sen verran eroja, että vähemmän vetisillä perunalajikkeilla voi ehtiä ruskistua liikaakin tunnin aikana. Jos pinta uhkaa ruskistua liikaa ennen kuin perunat ovat kypsiä ja munamaito hyytynyt, vuoan voi peittää foliolla. Tällä kertaa pintaan tuli yleisperunaa lajikkeella Colorado, joka oli paljon keskivertoperunaa vetisempi ja sen takia hitaammin ruskistuva.

Anna valmiin laatikkoruoan mielellään vetäytyä vähintään 5 minuuttia. Hyvää sekä tuoreeltaan että uudelleenlämmitettynä. Ylimääräiset kinkku-perunalaatikot voi tarvittaessa pakastaa.

Vinkkejä:

Tällaisena tämän ruuan maku on pehmeän lohturuokamainen. Jos tähän haluaa lisätä muitakin makuja, voi lisätä esimerkiksi yhtä tai useampaa näistä:

* sipulia kuullotettuna tai jauheena

* valkosipulia puristettuna, silputtuna tai jauheena

* paprikaa silputtuna kuullotettuna tai jauheena

* tuoreita tai kuivattuja yrttejä, esim. basilika, timjami (tuoreet silputut yrtit sopivat myös hyvin annoksen viimeistelyyn)

* pippuria

* vahvemman makuista juustoa tai enemmän juustoa – toisaalta juustot voi halutessa jättää poiskin

Kerman ja maidon suhdetta voi periaatteessa muuttaa, tai korvata ne aivan eri nesteillä, mutta maku toki voi muuttua silloin paljonkin.

Muita perunapohjaisia uuniruokia:

Muita uuniruokia, joihin voi käyttää kinkkua:

Riisi-kinkkuvuoka tähteistä

Minulla oli keitettyä riisiä, viikonlopulta jäänyt ankan paistoliemi, vajaa purkillinen päiväysvanhaa kuohukermaa (parasta ennen 2 päivää sitten) ja vajaa paketillinen melkeinvanhaa kinkkua. Tuli sitten mieleeni tehdä riisi-kinkkuvuoka. Olen tehnyt sellaista ennenkin, mutta ilman paistolientä: https://ruokaideat.com/2019/05/15/riisi-kinkkuvuokaa-ja-porkkanaviipaleita/

Sekoitin voidellun uunivuoan pohjalla keskenään kinkkupaketin loput pilkottuina ja riisiä sen verran, että näytti olevan riisiä ja kinkkua sopivassa suhteessa. Keitettyä riisiä tuli 400 grammaa ja kinkkua 60 grammaa. Ankan paistoliemi oli jääkaapissa kiinteytynyt, joten sulatin sen mikrossa. Sekoitin kupissa keskenään paistoliemen (60 g), kermapurkin loput (180 g) ja suolaa (2 maustemittaa). Kaadoin nesteseoksen riisi-kinkkuseoksen päälle. Riisi-kinkkuseos juuri ja juuri peittyi, mikä kokemukseni mukaan on juuri sopivassa suhteessa nestettä, joten ei tarvinnut lisätä muuta nestettä. Paistoin 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnassa oli ruskistumista. Siinä kesti nyt 40 minuuttia.

Lisäksi kypsensin pakastevihanneksia mikrossa. Pakkauksen ohjeessa neuvottiin lämmittämään puoli pussillista eli 250 g mikrossa täydellä teholla 3 min, sitten sekoittamaan ja sitten täydellä teholla toiset 3 min. Voisihan niitä pakastevihanneksia hellallakin kypsentää, mutta tällaisen kermaisen uuniruuan kanssa minulle maistuu paremmin mikrokypsennetyt kuin paistetut vihannekset. Mikrokypsennetyt pakastevihannekset maistuvat mielestäni samalta kuin höyrytetyt, mikä minulle toimii erityisen hyvin sellaisten vihannessekoitusten kanssa, joissa on mukana porkkanaa, ja tässähän oli.

Riisi-kinkkuvuoka oli nyt todella maukasta! Paistoliemestä tuli nyt huomattavan paljon umamia. Ruoka oli ihana sekoitus umamia, kermaisuutta, valkoista riisiä ja savukinkkua. Vikana oli vain, että ruoka loppui kesken. Lapsi pyysi tekemään samaa lisää huomenna. Ankan paistoliemi vain on sellainen tähde, jota minulla harvoin on, eikä sitä varmaan taas pitkään aikaan ole uudestaan. Kuitenkaan lopputulos ei maistunut juuri ankalta, vaan umamiselta, joten todennäköisesti saman lopputuloksen saisi muullakin paistoliemellä tai muulla vahvalla umamisella liemellä. Aion ehdottomasti tehdä tällaista uudestaankin, joten kirjoitan reseptin tänne talteen:

Riisi-kinkkuvuoka

400 g keitettyä riisiä

60 g savukinkkua pilkottuna

60 g paistolientä tai vahvaa kana-/lihalientä

2 dl kuohukermaa (n. 200 g)

2 maustemittaa suolaa (tai vähemmän, jos liemi on voimakassuolaista)

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita voidellun uunivuoan pohjalla riisi ja kinkkupalat. Jos liemi on kiinteytynyt, sulata se mikrossa tai hellan levyllä kattilassa. Sekoita keskenään nestemäisessä muodossa oleva liemi, kerma ja suola. Kaada nesteseos riisi-kinkkuseoksen päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut (n. 40 min).

Jääkaapintyhjennyspäivä: Tähteet minestronekeittoon ja perunateeleipään

Siirry reseptiin: Perunateeleivät, Minestronekeitto

Lounaalta jäi tänään perunamuusia reilu yksi desilitra: https://ruokaideat.com/2019/06/10/perunamuusia-itsetehtyja-jauhelihapihveja-pakkasesta-eilista-salaattia-ja-eilista-pestoa/

Mieleeni muistui sitten, että tuosta määrästä perunamuusia on aiemmin tullut hyvät perunateeleivät. Olen käyttänyt tähän mennessä perunamuusia moniin eri juttuihin, joista kaikkiin mainitsemisen arvoisiin tarvitaan perunamuusia vähintään 2 dl: perunamuffinssit ja perunalätyt (2 dl), perunarieskat (3 dl), perunasämpylät (3-4 dl), perunatassut (5 dl) ja perunapannukakku (5 dl). Tämä perunateeleipäresepti on ainoa, johon perunamuusia tarvitaan vain niin vähän mitä minulla nyt oli, ja perunateeleipiä tuntui nyt tekevän mieli, joten kävin tuumasta toimeen.

Perunateeleipiin olen käyttänyt tätä ohjetta: http://soppakellari.blogspot.com/2008/05/perunaiset.html

Tuota ohjetta olen oman makuni mukaiseksi muuttanut sen verran, että korvaan grahamjauhot vehnäjauhoilla. En pidä grahamjauhon tympeän siemenmäisestä kitkerähköstä mausta, enkä siksi vapaaehtoisesti osta enkä käytä grahamjauhoja. Suolaa ohjeessa neuvotaan laittamaan 1-2 tl, joten itse laitan sen maksimimäärän eli 2 tl, koska paahtunut pinta maistuu mielestäni kivemmalta selkeästi suolaisena. Voita ohjeessa on 50 g ja sanotaan, että sitä voi reilusti vähentääkin, mutta itse en vähennä, koska en halua tarkoituksella huonontaa sellaisten leipomusten makua, joiden eteen itse ahkeroin. Samasta syystä en siis myöskään käytä sitä grahamjauhoa. Ohjeessa neuvotaan muotoilemaan jauhojen avulla taikinasta neljä somaa kakkaraista, mutta itse en välitä sotkea käsiäni, jos ei ole pakko, joten levitän vain lusikalla neljä epäsomaa kasaa. Olen muokannut siis ohjeen tällaiseksi:

Perunateeleivät

reilu 1 dl perunamuusia

3.5 dl vehnäjauhoja (tai hiivaleipäjauhoja, jos ei haittaa vähän kuivempi suutuntuma)

2 dl täysmaitoa

2 tl suolaa (tai 1-2 tl suolaa – 2 tl:lla tulee voimakassuolaista)

2 tl leivinjauhetta

50 g sulatettua voita

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Vispaa perunamuusin sekaan maito ja voisula (esim. siinä perunamuusikattilassa, jolloin säästyy tiskiä). Sekoita eri astiassa vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Sekoita keskenään kuivat aineet ja perunamuusiseos (mutta älä sekoita liikaa, jottei muodostu sitkoa). Voitele uunipelti ja levitä lusikalla sen voidellun uunipellin päälle neljä jonkinlaista pyöreähköä kakkaraa muistuttavaa juttua. Uunissa kakkarat leviävät joka tapauksessa. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla 12 min.

Päivitys 8.5.2020: Perunateeleivät voi tehdä myös ylijääneistä keitetyistä perunoista.

Yllä olevissa kuvissa ensimmäisessä vasemmalta on perunateeleivät suoraan uunistaoton jälkeen. Toisessa kuvassa perunateeleivät uunistaoton jälkeen nurinpäin käännettyinä, jolloin näkyy ruskistuneempi alapinta. Kolmannessa kuvassa paloiksi leikattuna ja neljännessä kuvassa minun annokseni lautasella voideltuna. Maku oli niin hyvä kun muistankin, ja suutuntumassa ja maussa tuntuu se perunamuusi hyvällä tavalla: pehmeän kosteahko suutuntuma, ja makeahko perunaleivonnaisen maku.

Noiden perunateeleipien lisäksi tein siis minestronekeittoa. Idea siihen tuli ennen kaikkea kahdesta asiasta: 1) jääkaapissani oli vajaa kinkkupaketti, jonka viimeinen käyttöpäivä oli tänään. 2) jääkaapissani oli eiliseltä jäänyttä keitettyä spagettia. Lisäksi jääkaapissani oli muita juttuja, joille oli hyvä tehdä jotakin: toissapäivänä paistetun entrecotepihvin jämät, toissapäiväisiä uunitomaatteja, vihanneslokeron pohjalle unohtunut porkkanapussi, jossa oli kolme nahistunutta porkkanaa… Ja ehkä puolikas isosta lantusta, joka ei ollut unohtunut, mutta ei vaan ollut tehnyt mieli käyttää sitä mihinkään sen jälkeen, kun sain sen mausta tarpeekseni lähes kaksi kuukautta sitten: https://ruokaideat.com/2019/05/19/nakki-makaronilaatikkoa-ja-kurkkuviipaleita/

Tuo sama, ainakin kaksi kuukautta jääkaapissani ollut lanttu on siis vieläkin jääkaapissani. Hyvin siitä toimi ottaa pieni palanen tämänpäiväiseen keittoon, mutta saapas nähdä, montako kuukautta kestää, ennen kuin saan käytettyä sen loppuun asti. Oli ehkä liian iso lanttu. Joskus ne ovat tosi pieniä, mutta tämä oli kai jotain kilon painoinen.

Mutta takaisin aiheestaeksymisestä itse aiheeseen eli minestronekeittoon. Tein sen lopulta näin:

Minestronekeitto aineksista mitä oli

320 g keitettyä spagettia (punnittu kypsänä, riittäisi vähempikin)

1 litra umamipitoista lientä (minulla kotitekoista lihalientä, joka on niin vahvaumamista, että ei varmaan pitkään aikaan lopu)

400 g tomaattimurskaa

1 laakerin lehti

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

2 rkl voita

Lihoja mitä sattuu olemaan: minulla nyt sattui olemaan 80 g kinkkua ja 40 g kypsää entrecotepihviä

Kasviksia mitä sattuu olemaan: minulla nyt 2 paahdettua tomaattia, 3 pientä porkkanaa ja 80 g kuorittua lanttua

Suolaa 2 tl, jos liemi ei ole valmiiksi suolaista

1 tl sokeria

Kuivattuja tai tuoreita yrttejä jos haluaa (itse en nyt halunnut, kun niitä oli jo niissä paahdetuissa tomaateissa valmiina)

Tarjoiluun haluttaessa raastettua parmesaania, pecorinoa tai grada padanoa (monesti olen halunnut, mutta tällä kertaa en halunnut)

Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullota ne voissa kolmen litran kattilan pohjalla. Kuori ja pilko porkkanat, paista niitäkin samassa kattilassa vähän aikaa. Pilko lantut. Nyppäise uunitomaateista kuoret pois ja pilko tomaatit. Pilko myös lihat ja kinkut (jos lihassa on sitkeitä osia joita et halua pureskella, pakasta sitkeät osat seuraavaa lihaliemen keittelyä varten). Lisää kattilaan kylmä liemi, lantut, kypsät lihat, tomaatit ja laakerin lehti. Kuumenna kiehuvaksi. Laske lämpö matalimmalle ei-nollalle ja keitä, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Pilko kypsät spagetit sen kokoisiksi, että niitä on mukava keitossa syödä. Kiehauta keitto, lisää siihen kypsät spagetit ja pilkotut kinkut. Jos liemi ei ollut suolaista, lisää suolaa (lihaliemikuutioista suolaa tulisi tähän määrään 2 tl). Lisää sokeri. Sekoita ja tarkista maku.

Minä halusin nyt laittaa tähän kaikki kypsät spagetit, mitä oli, mutta aiemmilla kerroilla spagettia on tullut vähemmän. On makuasia, haluaako minestronekeittoonsa suhteessa näin paljon spagettia vai vähemmän:

Minulle tämä spagettimäärä oli tällä kertaa sopiva, mutta spagetista pitämättömille ihmisille tuo olisi ollut aivan liikaa. Minulle tämä minestronekeitto maistui nyt oikein hyvin. Juureksiakin tuli suhteessa enemmän kuin aiemmin, ja sen huomasi maussa enempänä makeana juureksisuutena. Aiemmin en ole tainnut käyttää minestronekeitossa kypsää naudan lihaa, mutta nyt kun käytin, se sopi siihen hyvin ja sen palaset maistuivat siinä paremmalta kuin tuoreeltaan, johtuen varmaan umamista. Minestronekeitto on minusta oikein nerokas ruoka, kun siihen voi käyttää monenlaista, mitä sattuu olemaan ja muuttamaan epämääräiset jämät mukavaksi ruuaksi.