Täytettyjä paprikoita ja sivutuotteena riisi-mustapapuvuokaa

Eilen oli kaupasta ostettu parhaat päivänsä nähneitä paprikoita. Yhtä niistä jo käytin täytettyyn patonkiin lounaalla: https://ruokaideat.com/2019/08/12/patonki-taytettyna-voilla-paprikalla-fetajuustolla-ja-rucolalla/

Lopuista ehjistä paprikoista tuli mieleen tehdä täytettyjä paprikoita. Päätin kokeilla tehdä meksikolaisinspiroituja riisi-mustapapu-cheddarjuustotäytteisiä paprikoita suurin piirtein tällä ohjeella: https://www.allrecipes.com/recipe/231514/vegetarian-mexican-inspired-stuffed-peppers/

Nyt uusin silmin tuota ohjetta katsoessani tajuankin, mikä meni pieleen. Ohjeessa on ” chili-style diced tomatoes ”, eikä tavallista tomaattimurskaa. Googlen perusteella chili-style diced tomatoes on valmiiksi chili con carnea varten maustettua tomaattimurskaa. Eli maustaminen jäi minulla nyt vajaaksi siksi, koska tuossa ohjeessa piti tulla tomaattimurskasta osa mausteista. Sitäpaitsi käytin muutenkin tomaattimurskan sijaan tuoreita tomaatteja (5 kpl pilkottuina), kun kerran niitä oli. Lopputulos oli aika mitäänsanomattoman makuinen, mutta myös vetinen. Maustetta jeera/juustokumina eli englanniksi cumin käytin yhden teelusikan, enkä puoli teelusikallista niin kuin ohjeessa, mutta siltikään se mauste eikä mikään muukaan mauste maistunut lopputuloksessa ollenkaan. Juustona käytin savustettua extra mature cheddaria 200 gramman paketin, kun sitä nyt sattui olemaan, ja ajattelin sen tähän sopivan. Kuitenkaan lopputuloksessa sen juuston ominaismakua en huomannut, vaikka kypsennettäessä tuoksuikin savustetulta.

Nyt vasta huomaan tuosta alkuperäisestä ohjeesta myös: ” I created this so it’s not too spicy, but is packed with flavor. My kids loved it! ” Ok eli ilmeisesti tällä ohjeella pitikin tulla sellainen ei-mausteinen lasten makuun sopiva. Seuraavalla kerralla saan kyllä olla tarkempi siitä, mitä ohjeita oikein valitsen…

Ohjeen mukaisella täyte- ja paprikamäärällä täytettä jäi aika paljon yli:

Täytettyjen paprikoiden tekemisestä jäi myös yli paprikoista leikatut yläosat:

Ylijäämätäytteestä ja pilkotuista paprikoiden yläosista päätin sitten tehdä uunivuoan, josta voisin osan pakastaa. Sekoitin vain ne keskenään ja levitin voideltuun uunivuokaan. Paistoin ensin 175-asteisen uunin keskitasolla 45 minuuttia, sitten nostin lämmön 200 asteeseen ruskistuneemman pinnan saamiseksi, ja paistoin vielä 10 minuuttia.

Olin jo syönyt mahan täyteen niitä tylsän makuisia täytettyjä paprikoita, mutta tämän riisi-mustapapuvuoan valmistuttua maistoin kuitenkin mielenkiinnosta vähän sitäkin. Se oli tosi paljon parempaa kuin ne täytetyt paprikat! Maut olivat tiivistyneet. Erityisesti juuston maku, joskin edelleenkään en huomannut siinä savustuksen makua, vaan vain juustoisen maun. Mausteiden makuja en edelleenkään huomannut, vaan maun luonnehtisin sellaiseksi juustoiseksi riisiksi. Lapsilleni taitaa maistua tuollainen juustoriisiruoka sellaisenaan, mutta itse taidan syöntivaiheessa lisätä siihen vielä jonkun maun. Nyt tulee sellaisista mieleen vaikkapa tuore rucola tai sweet chili -kastike. Samoja voisin itseasiassa lisätä myös niihin tylsiin täytettyihin paprikoihin, joita niitäkin jäi vielä huomiselle.

Tällainen riisi-mustapapuvuoka oli tässä nyt sellainen kiintoisa idea, johon voin palata ehkä vielä joskus myöhemminkin. Rakenne on jo sopiva. Maku kaipaa vielä hiomista, mutta tästä kerrasta oppineena lähtisin seuraavalla kerralla tällaisella meiningillä kokeilemaan:

Riisi-mustapapuvuoka

5 dl keitettyä riisiä (voi olla tähteeksi jäänyttä tai vastakeitettyä)

1 purkki mustapapuja

1 purkki tomaattimurskaa

200 grammaa vahvaa cheddarjuustoraastetta (extra mature cheddar, voi olla savustettua tai ei)

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi tai useampikin maun mukaan

1 paprika

2 teelusikallista (vasta)jauhettua juustokuminaa eli jeeraa (engl. cumin)

2 tl oreganoa

2 tl sipulijauhetta

1 tl valkosipulijauhetta

1½ tl suolaa

2 tl sokeria

(haluttaessa tuoretta tai kuivattua chiliä maun mukaan esim. 1 tl kuivattua chilijauhetta tai 1 tuore chili pilkottuna)

Lisäksi kokeilisin seuraavalla kerralla sekaan ennen paistamista joko: 1 ananastölkki liemineen TAI sweet chili -kastiketta (sitä kokeilisin 1 dl sekaan ennen paistamista)

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Silppua sipuli ja valkosipuli, ja pilko paprika. Kuullota ne (ja tuore pilkottu chili, jos käytät sitä) voissa tai öljyssä, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Sekoita mukaan kuivatut mausteet paitsi suola ja sokeri. Paista sekoitellen noin minuutti, kunnes mausteet tuoksuvat. Lisää tomaattimurska, suola ja sokeri, ja sekoita. Ota kattila levyltä, ja sekoita mukaan keitetty riisi. Avaa mustapapupurkki, ja huuhtele se kylmällä vedellä siivilässä. Sekoita mustapavut riisi-tomaattimurskaseokseen kattilaan. Raasta juusto, ja sekoita se seokseen. Levitä seos voideltuun uunivuokaan. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut (noin 40-50 minuuttia).

Päivitys 13.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Tänään söin loput täytetyt paprikat lounaaksi mikrossa lämmitettyinä tuoreen rucolan kanssa:

Itse täytetyt paprikat maistuivat nyt mausteisemmilta ja juustoisemmilta kuin eilen, ja rucola piristi makua minimaalisesti. Kuitenkin jotain tästä ruuasta nyt edelleen puuttui. Luulen, että se puuttuva jokin oli umami ja/tai makeus. Alun perin kuvittelin, että siitä savustetusta extravahvasta cheddarjuustosta tulisi tähän ruokaan tarpeeksi umamia, mutta selvästikään niin ei nyt käynyt. Jatkossa jos tällaista ruokaa tekisin, pitäisi varmaan umamisuutta vahvistaa käyttämällä tähän jotain kasvis-, kana- tai lihalientä mitä sattuu olemaan ja sekoittaa se nesteeseen ennen kiinteitä aineita. Yksi vaihtoehto voisi olla myös syödä tällaiset pliisut ruuat sweet chili -kastikkeen kanssa, minkä olisin tällä kertaa tehnytkin, jos minulla olisi sitä kastiketta ollut. Mutta eipä ollut, koska aika harvoin kuitenkaan kaipaan sitä.

Päivälliseksi söin tämän postauksen riisi-papuvuokaa tuoreen basilikan kanssa:

En aina syö lämpimien ruokien kanssa leipää, mutta nyt teki mieli ottaa lisäksi pakkasesta itsetehtyä piimälimppua. Kyseisestä piimälimppusatsista kirjoitin aiemmin postauksen tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/02/piimalimppua-jonka-taikinassa-tahteeksi-jaaneet-keitetyt-perunat/

Tämä riisi-mustapapuvuoka oli nyt maultaan ihan ok minun mielestäni. Tarjosin sitä kuitenkin myös ystävälleni, joka sanoi sen olevan hyvää, mutta hänen makumieltymyksensä poikkeavat muutenkin aika paljon omistani. Minun mielestäni tämä maistuu voimakkaan juustoiselta riisivuoalta, mutta kaipaisin siihen jotain makua tasapainottamaan juustoisuutta. Sweet chili -kastike voisi ehkä auttaa siihenkin. Itse ruuanlaittovaiheessa voisi auttaa myös tölkkiananas liemineen sekoitettuna koko hommaan ennen paistamista.

Päivitys 14.8.2019:

Loput riisi-mustapapuvuoasta menivät pakkaseen:

Leivinpaperista irrotetut pakastuneet riisi-mustapapuvuoan annospalaset pakastuspussissa, jossa säilytän ne pakkasessa.

Gluteeniton mustikkapiirakka mantelijauheesta ja kermavaahto – ja ylijäänyt kermavaahto pakkaseen

Siirry kohtaan: Kermavaahto pakkaseen

Minulle oli eilen tulossa vieraita. Heidän ruokavalionsa on gluteeniton, joten halusin leipoa heille jotain gluteenitonta. Ensimmäinen mielihaluni oli tehdä hyväksi jo moneen kertaan havaittu parapähkinäpohjainen suklaapiirakka, jonka ohje on kirjasta Ruokasuosikit suklaa. Siihen kuitenkin olisi tarvinnut tummaa suklaata, ja ostetussa tummassa suklaassa lukikin, että se voi sisältää vehnää. Juuri näille vieraille sitä vehnää tai gluteenia ei saa muruakaan eikä minkäänlaista jäämää olla, joten aloin miettiä jotain muuta tarjottavaa. Mieleeni tuli suklaamuffinssit, joiden ohjetta katselin kirjasta Kiitos hyvää (kirjoittanut Virpi Mikkonen). Siihen ohjeeseen kuitenkin olisi tarvittu 4 dl mantelijauhetta, ja siitä olisi tullut kirjan mukaan vain 8-10 muffinssia. Mielestäni se oli tälle porukalle aivan liian pieni määrä, eikä minulla todennäköisesti ollut niin paljon manteleita, että voisin tuota ohjetta tuplatakaan. Lopulta muistin mantelipohjaisen gluteenittoman mustikkapiirakan ohjeen, johon minulla oli ainekset: https://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000001005193.html

Tuota ohjetta olen käyttänyt kerran aikaisemmin. Silloin teki mieleni tehdä gluteenittomana sellainen mustikkapiirakka, jossa on päällä kermaviili-mustikkakerros, joten silloin tein vain tuon ohjeen mukaisen pohjan, jonka päälle tein normaaliohjeella kermaviili-mustikkakerroksen. Se oli oikein hyvää se, joten siksi hyvillä mielin tartuin tähän ohjeeseen uudestaan. Nyt päätin tehdä tuon mustikkapiirakan ihan ohjeen mukaan ja tarjota kermavaahdon kanssa, sillä minulla sattui olemaan 5 dl päiväysvanhaa kuohukermaa (parasta ennen -päiväys mennyt 2 päivää aiemmin) jääkaapissani. Kuohukerman kanssa olen kokemusperäisesti todennut, että 2 päivää parasta ennen -päiväyksen jälkeen on vielä aivan hyvä.

Alkuperäisen ohjeen mukaan tähän piirakkaan tulee 120 grammaa mantelijauhoa, 100 grammaa tomusokeria, 100 grammaa voita, 3 kananmunaa ja 100 g mustikoita. Ei siis muita aineita. Minulla ei ollut mantelijauhoa, mutta oli kokonaisia kuorellisia manteleita, jotka kuorin ja jauhoin itse.

Kuorin mantelit siis näin: Kiehautetaan pieni kattilallinen vettä. Mantelit kipataan kiehuvaan veteen. Annetaan kiehua yksi minuutti. Kaadetaan siivilään ja huuhdellaan kylmällä vedellä. Tämän jälkeen puristetaan mantelit sormilla ulos kuorista niin, että ne on suunnattu alaspäin toiseen käteen.

Tämän jälkeen jauhoin mantelit tehosekoittimessa niin, että välillä pysäytin tehosekoittimen ja kaavin lusikalla reunoilta massaa keskelle:

Kun olin pyörittänyt manteleita tehosekoittimessa sen verran kuin jaksoin ja kaapinut jauhetut mantelit tehosekoittimesta lautaselle, jauhetut mantelit olivat tämän näköisiä:

Tuossa oli melkein 200 grammaa ja tarvitsin vain 120 grammaa, joten siirsin ylimääräiset purkkiin myöhempää käyttöä varten:

En vielä tiedä, mitä teen noille lopuille mantelijauheille. Viimeksi, kun minulla oli ylimääräistä jauhettua mantelia, tein siitä Daimin tapaista makeista: https://ruokaideat.com/2019/06/15/itsetehtyja-daimin-tapaisia-mantelikrokantti-suklaapaloja/

Nyt tuntuu olevan niin lyhyt aika edellisestä Daimin syömisestä, että ei huvita kovin pian tehdä uutta erää. Jossakin vaiheessa tulee varmaan mieleen näille mantelijauheille jotain muuta käyttöä.

Mutta takaisin tähän mustikkapiirakan tekemiseen. Kun mantelit oli jauhettu ja mitattu tarvittava määrä, vatkasin voin ja tomusokerin vaahdoksi, minkä jälkeen vatkasin sekaan kananmunat yksitellen ja mantelijauhon:

Sitten kaadoin koko taikinan leivinpaperoituun piirakkavuokaan ja ripottelin jäisiä mustikoita päälle:

Paistoin 175-asteisen uunin keskitasolla. Ohjeessa sanottiin 20 minuuttia, mutta niin vähän ajan jälkeen oli vielä raaka. Jatkoin paistamista, kunnes näytti kypsältä. Siinä kesti nyt 35 minuuttia. Tämän näköinen se oli, kun otin sen uunista ulos:

Tunteja myöhemmin, kun se oli jäähtynyt kokonaan ja oli ollut jääkaapissa, söin sitä kermavaahdon kanssa. Vatkasin 5 dl kuohukermaa, johon sekoitin 5 rkl sokeria ja pari lorausta vaniljauutetta:

Ensimaistamisella totesin itsekseni: tosi hyvää! Maistelin sekä kermavaahdon kanssa että ilman, ja totesin sen olevan tosi hyvää molemmilla tavoilla. Enemmän syödessäni kuitenkin huomasin, että kananmunan maku tuli paikoitellen esille voimakkaampana kuin mitä mustikkapiirakalta odottaisin. 3 kananmunaahan tähän tuli aika pieneen piirakkaan niin kuin ohjeessa luki, ja onhan se poikkeuksellisen iso kananmunan osuus mustikkapiirakaksi. Mantelin makukin on tässä aika selvä, mutta se ei ole kitkerä eikä paha, kiitos suuren tomusokerin ja voin osuuden. Itsejauhetuista manteleista, joita en jaksanut tällä kertaa siivilöidä, myös seurasi se, että välillä tulee suuhun isompi mantelin palanen, mutta se ei nyt haitannut. Kokonaisuutena kuitenkin sanoisin, että hyvän makuista, vaikka ei maistukaan juuri samalta kuin perinteinen mustikkapiirakka.

Seuraavana päivänä söin tätä mustikkapiirakkaa lisää kermavaahdon kanssa. Silloin en enää huomannut kananmunan makua, mutta mantelin maun kyllä. Luulen, että jos tätä vain sanoisi nimellä manteli-mustikkapiirakka, niin asia olisi ok. Vieraat tykkäsivät kovasti. Itse en ole varma, tulenko tätä tehneeksi uudestaan. Ehkä, jos tulisin ostaneeksi mantelijauhon valmiina kaupasta ja silloinkin tulisi hyvän makuinen, voisin tulla tehneeksi tällaisen uudestaan, koska silloin tässä olisi aktiivinen valmistusvaihe aika nopea. Nyt en ole pitkään aikaan ostanut valmista mantelijauhoa, koska ostin kerran pahanmakuisia (liiallisen kitkerän marsipaanin makuisia) mantelijauhoja, joista jäi minulle jonkinlainen kammo. Muistan kuitenkin, että silloin oli kyse rasvavähennetystä mantelijauhosta, joten jos vain ostaisin sellaisen mantelijauho/-jauhepussin, josta ei ole poistettu rasvaa, voisin olla tyytyväisempi makuun.

Kermavaahdon pakastaminen

Mustikkapiirakka meni kaikki kahdessa päivässä. Kermavaahtoa jäi vielä vieraiden lähdettyäkin enemmän, kuin mitä omalla porukalla voi kulua lähipäivinä. Kokeilin sitten pakastaa loput kermavaahdot, mikä Googlen mukaan on hyvä idea. En ole aiemmin tullut pakastaneeksi kermavaahtoa sellaisenaan, mutta olen pakastanut monia kermavaahtoa sisältäviä täytekakkuja ja ollut tyytyväinen niihin pakastamisen jälkeenkin. Nyt tuo eilinen kermavaahto oli löystynyt turhan valuvaksi yön aikana, joten vatkasin sen uudestaan kiinteämmäksi ennen pakastamista:

Sitten otin ison uunivuoan, laitoin sen päälle leivinpaperia, ja leikkasin leivinpaperin sopivan kokoiseksi. Sen leivinpaperoidun uunivuoan päälle sitten nostelin lusikalla kermavaahtonokareita ja kelmutin koko homman:

Tuon kelmutetun homman vein sitten pakastimeen. Huomenna, kun kermavaahtonokareet ovat jäätyneet kiinteiksi, irrotan ne sitten leivinpaperista ja siirrän pakastuspussiin. Sieltä voin sitten ottaa nokareen kermavaahtoa huoneenlämpöön tai jääkaappiin sulamaan aina, kun siltä tuntuu.

Jäiset kermavaahtonokareet pakastuspussissa, joka meni pakastimeen säilytykseen.

Päivitys myöhemmin:

Tämän jälkeen olen pakastanut kermavaahtoa samalla tavalla useita kertoja. On toiminut aina hyvin. Olen käyttänyt pakastetut kermavaahdot kylmiin jälkiruokiin, sillä kuumuudella on taipumus saada pakastetun kerman rasvat erottumaan.

Makaronia, jauhelihapihvejä, tomaattia ja kurkkua

Eilen kirjoitin blogipostauksen viljasorsa-ateriasta: https://ruokaideat.com/2019/05/30/viljasorsaa-paahdettua-perunaa-paistinkastiketta-ja-salaattia/

Kuten siinä tuumailin tekeväni, käytin loput paistinkastikkeet jauhelihapihvitaikinan nesteeksi. Tein juuri niin kuin eilisessä postauksessa kirjoitin, muuttamatta mitään. Tältä se koko satsi sitten näytti:

Maku oli oikein hyvä. Paistinkastike toimi umami-buustina niin kuin oli tarkoituskin. Jälkimaussa ehkä aavistin häivähdyksen sitä laakerinlehden makua, jota siinä paistinkastikkeessa on, mutta jota jauhelihapihveissä ei yleensä ole. Hyvin toimi silti. Siivilöidyt paistinrasvat pohjasakkaa lukuun ottamatta sekoitin kypsien makaronien joukkoon, samoin hiukan makaronien keitinvettä emulgoimaan. Tällä tapaa makaroneihinkin tulee kivaa umamia ja kastikemaisuutta, jolloin en kaipaa erillistä kastiketta.

Jääkaapissa jäähtyneet loput jauhelihapihvit pakastin näin:

Uunivuoan pohjalla on kerros leivinpaperia ja jauhelihapihvejä. Niiden päällä uusi kerros leivinpaperia ja jauhelihapihvejä. Niiden päällä taas uusi kerros leivinpaperia ja jauhelihapihvejä, kunnes kaikki jauhelihapihvit on käytetty. Lopuksi vielä kelmua koko homman päälle ja pakkaseen. Huomenna tai milloin nyt jaksankaan, siirrän pakastuneet jauhelihapihvit pakastepussiin. Tämän päivän loput makaronit taas suunnittelen jatkojalostavani jonkinlaiseen uunivuokaruokaan, josta aion pakastaa loput annospaloina.

Lisäys seuraavana päivänä:

Alla olevassa kuvassa jäätyneet jauhelihapihvit siirrettynä pakastepussiin.

Makaronia ja jauhelihapihvejä

Jauhelihapihvit: (voi moninkertaistaa annoksen ja pakastaa ylimääräiset)

400 g sika-nautajauhelihaa

½ dl korppujauhoa

1 dl nestettä, joka voi olla esim. paistinkastikkeen/paistoliemen jämät, tai esim. maitoa, kermaviiliä tai kermaa

1 kananmuna

1 tl sipulijauhetta

noin 1 tl suolaa riippuen nesteen suolaisuudesta (itse käytän tähän määrään 6 maustemittaa eli 1 1/5 tl)

(halutessa muita mausteita)

paistamiseen voita tai muuta rasvaa

Sekoita keskenään mausteet, neste ja kananmuna (hyvä tähän on kierrevispilä). Sekoita mukaan korppujauhot, ja jätä turpoamaan noin vartiksi. Sekoita käsin mukaan jauheliha. Muotoile seos jauhelihapihveiksi (tai halutessa lihapulliksi tai kebakoiksi). Ruskista pinnat pannulla tai muussa rasvassa. Loppukypsennä uunissa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

Makaronit:

400 g makaronia (voi olla vaaleaa tai tummaa)

2 litraa vettä

20 g merisuolaa eli reilu ruokalusikallinen

Kiehauta vesi. Sekoita siihen suola. Sekoita mukaan makaronit, ja keitä kovalla lämmöllä pakkauksen ohjeen mukainen aika, noin 8 minuuttia. Kaada keitinvesi pois, mutta ota mielellään vähän (esim. 1 dl) siitä talteen. Maunantajaksi makaroneihin voi sekoittaa jauhelihapihvien siivilöidyt paistorasvat, jotka saa pysymään tasaisemmin makaronien seassa, jos mukaan sekoittaa myös vähän makaronien keitinvettä. Paistorasvan sijaan voi käyttää makaronien mehevöittämiseen myös esim. öljyä. (Rasvatuille makaroneille ja jauhelihapihveille en kaipaa erillistä kastiketta.)