Pestolla ja paistetuilla munilla päällystetyt paahtoleivät ja pakastevihanneksia

Tämä oli helppo päivällinen. Pestoa oli jo valmiina, koska olin tehnyt sitä jo aiemmin pestopastaa varten: https://ruokaideat.com/2019/08/11/itsetehtya-minttupestoa-ja-pestopastaa/

Mikrossa kypsennettyjä pakastevihanneksiakin oli jo valmiina. Vihreät pavut olin mikrottanut edellispäivän lounaalle, ja niitä oli vielä jäljellä: https://ruokaideat.com/2019/08/11/paimenen-paistos-tyylista-ruokaa-ja-vihreita-papuja-voin-ja-suolan-kanssa/

Pakastepikkuporkkanoitakin oli jo valmiina jääkaapissa sulana, koska olin niitä aiemmin lämmittänyt mikrossa lapsia varten. Kaupassa oli vielä käymättä, joten pakastevihannekset kelpasivat hyvin.

Tätä ateriaa varten sitten vain otin pakastimesta paahtoleipiä ja paahdoin ne leivänpaahtimen asetuksella 3. Kananmunat paistoin pannulla voissa molemmin puolin ruskeiksi, ja ripottelin suolaa päälle. Paahdettujen leipien päälle sitten vain runsaasti pestoa ja paistetut munat taiteltuna niin, että ovat kokonaan leivän päällä eivätkä roiku sieltä ulos. Sillä valmis, ja ei kun syömään vain. Tosi hyvää oli!

Itsetehtyä minttupestoa ja pestopastaa

Pihallani kasvaa yllin kyllin tuoretta minttua:

Tuli sitten mieleeni kokeilla tehdä siitä pestoa. Käytin vain tavallista pesto-ohjetta, ja korvasin siinä olevat basilikat mintulla. Toimi hyvin. Lopputuloksessa en huomannut mintun ominaismakua, vaan maistui vain sellaiselta geneeriseltä yrtti-juusto-valkosipulitahnalta, joka oli oikein hyvää. Ei tietenkään ole minttupestossa juuri basilikan makua, mutta hyvänmakuista se silti on. Oikein hieno tapa saada paljon minttua kulumaan kerralla. Tällä kertaa oli siitäkin oiva juttu, että kaupassakäynnistä oli jo ainakin viikko aikaa, ja tälläiseen minttupestoon vielä ainekset kotona.

Pinjansiemenet korvaan yleensä pestoissa pähkinöillä tai siemenillä mitä sattuu olemaan. Silloin toki ei tule pinjansiementen mäntymäistä ominaismakua pestoon, mutta itse pärjään pestossa ilmankin sitä makua. Pinjansiemenistä voi joutua maksamaan nelisenkymppiä per kilo tai enemmän, mutta maapähkinät, joilla nyt korvasin pinjansiemenet, maksoivat vain kolme euroa per kilo. Siinä on jo merkittävä hintaero. Mutta jos pitää pinjansiementen makua tärkeänä pestossa, silloin toki kannattaa käyttää pinjansiemeniä. Oma yleisohjeeni pestoille on tässä:

Pesto aineksista mitä sattuu olemaan
30 grammaa tuoreita yrttejä (yhtä lajia tai sekoitus)
50 g pähkinöitä tai siemeniä
1 valkosipulin kynsi
100 grammaa raastettua parmesaania tai pecorinoa tai Grada Padanoa
1-1½ dl extraneitsytoliiviöljyä tai mitä öljyä sattuu olemaan
ripaus suolaa, jos juustona parmesaania ja pähkinät/siemenet suolaamattomia
ripaus pippuria haluttaessa
Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimella yrtit, pähkinät/siemenet, valkosipulin kynsi, juustoraaste ja 1 dl öljyä. Lisää halutessa vielä ½ dl, jos pesto vaikuttaa liian kuivalta muuten. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Ainekset, joista tein minttupeston: raastettua pecorinojuustoa, extraneitsyt oliiviöljyä, tuoreita mintun lehtiä, maapähkinöitä ja valkosipulin kynsi
Peston tekoa sauvasekoittimella.
Valmis pesto siirrettynä kulhoon. Osa öljystä erottuu, mutta se ei käyttöä haitannut.

Tehtyäni peston tein samantien lounaaksi pestopastan. Keitin 2 litraa vettä, johon kiehumisvaiheessa lisäsin 20 grammaa suolaa. Siihen lisäsin 300 grammaa tagliatelle-pastaa, ja keitin paketin mukaisen maksimiajan (en välitä al dente pastasta). Valutin, ja säästin keitinvettä. Sekoitin keskenään pastaa, vähän keitinvettä ja pestoa, ja annoksen päälle raastettua pecorinoa. Oli tosi hyvää, wau!

Aiemmin, kun tein pestopastan basilikapestosta, sekä itse peston että pestopastan väri oli aika eri kuin nyt: https://ruokaideat.com/2019/06/10/pestoa-aineksista-mita-oli-ja-pestopastaa/

Vaikuttaisi siltä, että mintusta ei ehkä irtoa vihreää väriä itse pestoon yhtä paljon kuin basilikasta. Mintun palaset näyttävät enemmän jäävän omiksi vihreiksi pikkupalasikseen muun peston pysyessä lähinnä juuston värisenä. Mutta makua se ei haitannut, mielenkiintoinen kuriositeetti vain 🙂

Perunamuusia, itsetehtyjä jauhelihapihvejä pakkasesta, eilistä salaattia ja eilistä pestoa

Tänään teki mieli syödä lounaaksi perunamuusia, jauhelihapihvejä ja salaattia. Jauhelihapihvejä tein valmiiksi pakkaseen aiemmin, ja kirjoitin niistä tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/31/makaronia-jauhelihapihveja-tomaattia-ja-kurkkua/

Salaattia oli valmiina vielä eiliseltä, joten nyt oli helppo ahkeroida tälle aterialle pelkkä perunamuusi. Olen ottanut tavaksi aloittaa perunamuusitkin niin, että perunat laitetaan kylmään veteen, ei kiehuvaan. Minusta vaikuttaa siltä, että perunalle ominaista kitkeryyttä tulee silloin vähemmän kuin kiehuvaan veteen laitettujen perunoiden tapauksessa. Tämä liittyy maanalaisten kasvisten kitkeryys-/imellytyspohdintaani, josta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/11/kaalipataa-ja-suklaapuuroa/

Eilen tehtyä pestoa oli vielä jäljellä, joten päätin kokeilla sitä tämän aterian kanssa. Kyseisestä pestoerästä kirjoitin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/10/pestoa-aineksista-mita-oli-ja-pestopastaa/

Peston maku samassa haarukallisessa jauhelihapihvin ja perunamuusin kanssa oli ehkä minulle jotenkin liian vieras yhdistelmä, jota en taida kokeilla uudestaan. Peston maku oli ehkä liian voimakas yhdistelmään, jonka kuuluisi olla miedon tuttu lohturuokamainen/kotiruokamainen/lapsuusruokamainen. Mutta salaatin kanssa syötynä pesto oli nyt todella hyvää! Wau, salaattia peston kanssa aion todellakin syödä toistekin. Salaatti+pesto yhdistelmänä maistui mielestäni siltä, että oli suussa mukava tasapaino raikkaita ja tuoreita makuja yhdistettyjä juustoisuuteen ja öljyisyyteen. (Tähän laittaisin sydämenkuvan, jos osaisin, mutta olen niin uusi WordPressin käyttäjä, että en vielä osaa 😀 Muutenkaan en ole vielä tottunut tähän emoji-maailmaan, vaan vieläkin käyttäisin mieluummin näitä omasta nuoruudestani tuttuja kaksoispiste D -hymiöitä :D)

Pestoa aineksista mitä oli ja pestopastaa

Hyppää peston reseptiin

Mieheni oli ostanut kaupasta ruukun basilikaa (ja paljon tomaatteja) aikeenaan tehdä mozzarella-basilika-tomaattisalaattia. Mozzarellat hän vain unohti ostaa, joten basilikalle piti keksiä muuta käyttöä. Kun sitten huomattiin jääkaapissa olevalla pecorino-juustolla parasta ennen -päiväys eilen, mieleeni tuli heti: pestoa! pestopastaa!

Pesto on mielestäni nerokas kastike. Minulla on kirjahyllyssäni kirja Roman Cookery, jossa kerrotaan Rooman valtakunnan aikaisesta ruuanlaitosta kyseisellä alueella. Kyseisessä kirjassa on peston kaltaisia kastikkeita paljon, ja niissä on lähinnä ideana, että jotain vihreää sekoitetaan tasaiseksi seokseksi jonkin pähkinän tai siemenen sekä öljyn ja mahdollisesti kypsytetyn juuston ja mausteiden kanssa. Silloin vielä ei ollut olemassa sähköllä toimivia sekoittimia, joten kirjan mukaan tällaiset kastikkeet tehtiin niin, että orjat hakkasivat ne morttelissa. Onneksi tänä päivänä on sentään jo kätevät sauvasekoittimet keksitty.

Nykypäivänä tavallisesti, kun pestoreseptejä etsii, niissä on tuoretta basilikaa, pinjansiemeniä, parmesaanijuustoa, oliiviöljyä, valkosipulia, suolaa ja pippuria. Noista pinjansiemenet on se, mitä meillä ei oikein koskaan muuten vain satu olemaan, koska en osaisi käyttää niitä mihinkään muuhun kuin pestoon. Niinpä olen vain sieltä sun täältä (muualtakin kuin vain siitä kirjasta Roman Cookery) ottanut vaarin korvata pestoresepteissä olevat pinjansiemenet muilla siemenillä tai pähkinöillä, mitä sattuu olemaan. Minun suosikkipähkinäni on cashewpähkinä, joten yleensä jos meillä jotain pähkinää tai siementä on, se on cashewpähkinä. Sitä olenkin käyttänyt pestossa usein. Nyt ei kuitenkaan cashewpähkinöitä ollut, koska joku oli jo suosikkipähkinät syönyt pois, joten päätin vain käyttää sekalaisia paahdettuja pähkinöitä, mikä sekin näytti toimivan.

Lähtökohdaksi nyt otettiin tämä resepti: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/pesto

Basilikasta oli osat käytetty jo johonkin – olisiko ollut ihan tavalliseen salaattiin – joten basilikan lehtiä oli jäljellä vain 15 g, mutta reseptiin tarvittiin 30 g. Ei hätää, jääkaapissa olikin jo melkein kuivuneen persiljaruukun loput, joten siitä saatiin kätevästi kaavittua kasaan loput 15 grammaa vihreää. Usein näkee persiljapestoreseptejäkin, joissa ainoana vihreänä käytetään persiljaa. Nyt sitten pesto tuli tehtyä näin aineksilla mitä oli:

Pesto
Yhteensä 30 grammaa tuoreita vihreitä yrttejä (nyt sattui olemaan 15 g basilikaa ja 15 g persiljaa)
50 g siemeniä tai pähkinöitä (nyt sattui olemaan pähkinäsekoitus, jossa manteleita, parapähkinöitä ja pistaasipähkinöitä)
1-2 valkosipulinkynttä
100 g pecorinojuustoa raastettuna (tai parmesaania tai Grada Padanoa)
1-1½ dl oliiviöljyä
ripaus suolaa
ripaus pippuria
Ainekset sekoitetaan sauvasekoittimella tasaiseksi.

Persiljahan on paljon miedomman makuinen kuin basilika, joten luonnollisesti osan basilikasta korvaaminen persiljalla tuotti miedomman makuisen lopputuloksen kuin pelkän basilikan käyttäminen. Mutta eipä se niin nöpönuukaa ole, ideana oli tässä nyt käyttää aineksia mitä oli johonkin, mitä ei ole pitkään aikaan tullut syötyä ja se toimi hyvin. 2 valkosipulinkynttä antoi tässä aika huomattavan raa’an valkosipulin maun, joten joku toinen kerta tyytyisin yhteen valkosipulin kynteen tai ehkä jopa jättäisin valkosipulin kokonaan poiskin. Oliiviöljystä osa erottui peston seisoessa, joten kun nyt laitettiin 1½ dl, sopivampi määrä olisi ehkä ollut 1 dl.

Tuoreeltaan keitettyyn spagettiin sekoitin vähän keitinlientä ja paljon tätä tuoretta pestoa. Niin helppo, ja nopea ja maistuva ateria. Ja rasvaa tuli syötyä varmasti aika paljon siinä samalla, sillä seuraava nälkä ei meinannut tulla sitten millään.

Pestopasta on nyt sitten syöty. Jääkaapissa on vielä jäljellä spagettia ja pestoa. Alkoi nyt jostakin syystä himottaa, että loput pestot käyttäisin kalapullataikinan nesteenä. Pestokalapyörykät voisivat olla hyviä. Mutta nyt on kyllä tilanne sellainen, että olen ehkä seuraavina päivinä liian kiireinen pyörittelemään mitään palleroita. Mutta kiva idea kuitenkin. Ehkä toteutan sen joskus, kunhan yhtäaikaa on aineksia, ehdin, jaksan ja tulee mieleen 🙂