Banaanien pakastaminen irtopaloina ilman leivinpaperia

Minulla oli ylikypsiä banaaneja enemmän kuin lähiaikoina tarvitaan, joten pakastin ne. Irtonaisena pakastumisen varmistamiseksi olen yleensä pakastanut banaanit paloina leivinpaperoidussa uunivuoassa, ja jäätymisen jälkeen siirtänyt jäiset palat pakastuspussiin. Pakastustapa on siis sama, jolla olen pakastanut esimerkiksi kaalilaatikkoa ja kinkkukiusausta annospaloina. Tällä kertaa minulla kuitenkaan ei ollut pakastimessa niin paljon tilaa, mitä vuoassa pakastaminen vaatisi, eikä leivinpaperin tai vuoan tuhlaaminen tähän ja jäisten palojen siirtely vuoasta pusseihin huvittanut muutenkaan, joten tein tällä kertaa eri tavalla. Tein samalla tavalla, miten olen tehnyt mansikoitakin pakastaessani:

  1. Otan ison pakastuspussin, ja laitan sen pöydälle lepäämään.
  2. Siirrän pakastuspussiin pakastettavat palaset – tässä tapauksessa siis banaanin palaset – niin, että ne eivät koske toisiinsa. (Kahden litran pussiin mahtui tällä tavalla kaksi käsin paloiteltua banaania.)
  3. Suljin pussin pussinsulkijalla.
  4. Laitan suljetun pussin viereen leikkuulaudan.
  5. Siirrän pussin varovasti leikkuulaudan päälle. Tässä vaiheessa on helppo vielä siirtää palasia erilleen toisistaan, jos ne sattuvat siirtymään yhteen.
  6. Siirrän leikkuulaudan pakastimen luo.
  7. Siirrän pakastuspussin leikkuulaudalta pakastimeen ei-vinolle alustalle sellaiseen lokeroon, joka ei ole liikuteltava. Tässä vaiheessa voi edelleen siirtää palasia erilleen toisistaan, jos ne sattuvat siirtymään yhteen.
  8. Jos pakastettavaa vielä jäi, tehdään lopuillekin kohdat 1-7. Banaanipussit voi pinota pakastimeen päällekkäin jo ennen kuin ne ovat jäätyneet.
  9. Jäätyneiden banaaneiden pusseista voi tiputtaa banaanipalat pohjalle toisiinsa kiinni (jäätyneinä eivät enää tartu toisiinsa), puristaa ylimääräiset ilmat pois, ja sulkea tiukemmin (ei pakollinen vaihe).

Tämä tapa toimi banaaneille sen verran hyvin, että näin taidan pakastaa banaanit jatkossakin.

Tässä palakoossa pakastetut banaanit ovat mielestäni parhaimmillaan, kun ne laittaa suoraan pakkasesta smoothieen tai pirtelöön. Pitkää sulatusaikaa pakastetut banaanit eivät minun kokemukseni perusteella kestä hyvin, vaan silloin ne helposti tummuvat ja pullauttavat nestettä ulos. Jos pakastettuja banaaneja haluaa käyttää puuron päällä, silloin suosittelen pilkkomaan banaanit ohuiksi viipaleiksi, eli paljon ohuemmiksi kuin mitä ylläolevissa kuvissa. Toisaalta banaanit voi myös pilkkoa jäisinä pienemmiksi terävällä veitsellä.

Muuta aiheeseen liittyvää:

Päivitys 18.4.2020:

Alla blogipostauksia, joissa olen käyttänyt pakastettua banaania.

Kuivatut omenat

Kokeilin omenoiden kuivaamista tavallisessa uunissa. Aiemmin olen kuivannut omenoita kiertoilmauunissa 50 asteessa kiertoilma päällä luukku auki yhden vuorokauden, jolloin on tullut hyviä rapeita uuniomenan makuisia kuivattuja omenaviipaleita.

Nyt tavallisen uunin kanssa mittailin uunini eri tasoille tulevia lämpötiloja infrapunalämpömittarilla, ja säädöllä 50 astetta todellinen keskitasolle tuleva lämpö oli 50-65 astetta, mikä on liian korkea lämpötila loppuun asti kuivaamiselle. Kuitenkin halusin kuivattuihin omenoihin uuniomenan maun, joten kypsensin kutakin kolmesta omenaviipalepellistä 50 asteessa keskitasolla puoli tuntia, jolloin ne olivat käpristyneet. Kaikki kolme peltiä kuivasin loppuun yhtä aikaa 30-asteisessa uunissani (lamppu päällä) luukku raollaan kaksi vuorokautta. Lopputuloksena näissäkin oli uuniomenan maku, mutta suutuntuma ei ollut rapea niin kuin muistan kiertoilmauunilla tulleen. Kuitenkin nämäkin olivat silti hyvän makuisia, ja tulevat kyllä ajan mittaan syödiksi. Niitä voin syödä sellaisenaan, tai käyttää esimerkiksi kotitekoisen myslin raaka-aineena.

Omenahillo oman pihan omenoista ja viiliä omenahillon kanssa

Päätin keittää osan omista omenoista hilloksi. Käytin tätä Dan Sukkerin reseptiä: https://www.dansukker.fi/fi/resepteja/omppuhillo-oman-maun-mukaan.aspx

Muutin reseptiä sen verran, että tuplasin sen, en viitsinyt paloitella pieniksi, ja siten keitin pitempään. Näin tein:

Omenahillo

2 kg kuorittuja ja paloiteltuja omenoita ilman siemenkotia ja kantoja (painoivat kokonaisina n. 4 kg)

1 kg hillosokeria

1 sitruunan mehu

2 dl vettä

Laita kattilaan vesi, sitruunamehu ja omenapalat. Kiehauta. Keitä 15 minuuttia, tai kunnes omenat ovat pehmeitä (alkuperäisessä ohjeessa 5-10 min pieneksi paloitelluille omenoille). Soseuta sauvasekoittimella.

Sekoita mukaan hillosokeri. Kiehauta. Keitä miedolla lämmöllä 10 minuuttia välillä sekoittaen. (Kuori vaahto pinnalta, jos on – minulla ei ollut.) Kaada hillo kuumiin puhtaisiin purkkeihin, sulje hyvin, säilytä viileässä.

Vinkki:

Hillosokerilla tehdyn omenahillon on tarkoitus säilyä homehtumatta. Omenahillon tekeminen onnistuu rakenteen puolesta myös tavallisella sokerilla, mutta silloin omenahillon pintaan voi pitkässä säilytyksessä tulla hometta (toisaalta, meillä on jääkaapissa myös vuosia vanhoja tavallisella sokerilla tehtyjä omenahilloja, jotka ovat vielä säilyneet). Vanhoissa suomalaisissa keittokirjoissa (kuten Kotiruoka v. 1908) homehtunut hillo neuvotaan käsittelemään näin: Kuori hillo pinnalta pois huolellisesti. Kiehauta hillo uudelleen. Siirrä hillo kuumiin puhtaisiin purkkeihin. Pintahomeen ehkäisemiseksi Kotiruoka-kirjassa neuvotaan peittämään hillon pinta konjakkiin kastetulla pergamenttipaperilla, tai peittämään hillo parafiiniöljyllä. Nykyaikana helposti saatavista tuotteista saman asian ajaa esimerkiksi kookosöljy: sen kun sulattaa ja kaataa hillon pinnalle, kookosöljy kovettuu ilmatiiviiksi kerrokseksi, joka ehkäisee homehtumisen. Maun puolesta paras vaihtoehto tähän on mielestäni mausta ja hajusta puhdistettu neitsytkookosöljy (ei extra virgin, jossa maut ovat tallella). Munkinpaistorasvana myytävä kokonaan kovetettu kookosrasva taas ei ole suosikkivalintani tähän, koska se kovettuu jääkaappilämpötilassa sellaiseksi tiiliskiveksi, jota on todella vaikea saada pinnasta pois. Mutta kovettamaton kookosöljy kovettuu jääkaappilämpötilassa sellaiseksi, mistä veitsi menee läpi, joten se on poistettavissa.

Testasin tätä omenahilloa heti tuoreeltaan viilin kanssa. Oli hyvää <3

Mintun kuivaaminen uunissa ja minttutee kuivatusta mintusta

Pihallani kasvoi tuoretta minttua, jota halusin säilöä talven varalle nyt kun yöpakkasiakin on jo ollut. Kokeilin kuivata ne uunissa. Laitoin mintut leivinpaperin päälle ritilälle, ja pidin 30-asteisessa uunissa (ei lämpösäätöä, vain lamppu päällä) luukku raollaan (paistinlasta välissä piti raollaan) kaksi vuorokautta, jolloin ne olivat kuivuneet loppuun asti. Siirsin kannelliseen purkkiin säilytykseen. Niitä siirtäessäni nenääni pöllähti vielä tunnistettava mintun tuoksu.

Katso myös: Mihin voi käyttää mintun lehtiä

Olen aiemmin ostanut kaupasta piparminttuteetä. Nyt kokeilin teetä tästä itsekuivatusta oman pihan mintusta. Haudutin sitä 5 minuuttia, ja lisäsin siihen maitoa. Oli hyvää! Maku on mielestäni hyvin samankaltainen kuin kaupan piparminttuteessä, mutta enemmän on vielä jäljellä sitä mintulle ominaista raikasta mentolimakua. Pitkässä säilytyksessä se varmasti tuosta vielä vähenee.

Haudutettu minttutee ennen maidon lisäämistä.

Minttujen kuivaaminen oli selkeästikin hyvä idea. Voisin käyttää tätä kuivaamaani minttua sekä teenä että mausteena. Lampaan paistinkastikkeeseen olen aiemmin käyttänyt kaupan kuivattua minttua – nyt voisin käyttää tätä itsekuivaamaani.

Minttua voisin kuivata muinakin vuosina, mikäli satoa tulee enemmän kuin tuoreena ehtii käyttää.

Tomaatti-mozzarellapannukakkua pakkasesta ja rucolaa

Olin tehnyt 1½ kk aiemmin tomaatti-mozzarellapannukakkua, ja pakastanut paloina: https://ruokaideat.com/2019/07/27/suolaista-pannukakkua-tahteista-ja-paivaystuotteista/

Pakkasesta lämmitettynä oli vieläkin tosi hyvää. Erikoista oli se, kuinka tomaattien tuoreusmaku ja -tuoksu olivat vielä 1½ kk pakastamisen jälkeenkin tallella. Sen pitempää säilymistä en voinut tällä kertaa testata, koska nämä pannukakkupalaset loppuivat siihen.

Se on jännä, miten jotkut tuoremaut säilyvät pakastimessa ja jotkut eivät. Toinen pakastettava, missä olen havainnut tuoremakujen säilyvän, on jäätelö. Tuoreista mansikoista kun tekee jäätelöä, siinä jäätelössä maistuu vielä pakkasessaolon jälkeenkin mansikoiden tuoreusmaku. Mutta sellaisinaan pakastetuissa mansikoissa tuoreusmaku häviää minun kokemukseni mukaan heti pakastettaessa. Voisikohan ehkä olla niin, että rasva auttaa niitä tuoreusmakuja säilymään pakkasessa? Ei kai pannukakulla ja jäätelöllä muutakaan yhteistä ole kuin rasva? Mene ja tiedä. Mielenkiintoinen asia joka tapauksessa. Tuntuu, että tulee olemaan hyvä idea jatkossakin säilöä kesän makuja pakkaseen niin pannukakun kuin jäätelönkin muodossa.