Rieska sekalaisista tähteistä ja amerikkalaistyylistä jauhelihakeittoa pakkasesta

Jääkaappiini oli viikon varrella kertynyt sekalaisia tähteitä:

Kuvassa ylhäällä vasemmalla kaurapuuroa (tehty mikrossa täysmaitoon) ja oikealla mukissa yksi keitetty kuorittu peruna. Kuvassa alhaalla vasemmalla keitettyä pikariisiä ja oikealla perunamuusia.

Kun ottaa huomioon sen, että vehnäjauhot olivat loppu (kaikki olivat menneet pizzapohjaan: https://ruokaideat.com/2019/06/13/pizzaa-ja-varhaiskaalisalaattia/), mutta hiivaleipäjauhoja vielä oli, en keksinyt muuta itseäni miellyttävää perunamuusin käyttötarkoitusta kuin perunarieskat. Kaikkiin muihin minun mielestäni hyviin perunamuusin jatkojalostuksiin tarvitaan vehnäjauhoja eikä maku ole hyvä hiivaleipäjauhoilla, mutta perunarieskat olen aina tehnyt hiivaleipäjauhoilla ja hyvää on aina tullut. Nyt kun perunamuusin lisäksi tähteenä oli keitetty peruna, kaurapuuroa ja kypsää riisiä, päätin kokeilla jatkojalostaa ne kaikki tähteet kerralla samaan rieskaan. Lopputulos oli oikein onnistunut. Niin onnistunut, että haluan kirjata koko reseptin ylös:

Rieska sekalaisista tähteistä (2 pellillistä)

noin 6 dl perunamuusia

3 dl kaurapuuroa (täysmaitoon tehtyä)

1 keitetty kuorittu peruna

1.5 dl keitettyä pikariisiä

6 dl hiivaleipäjauhoja

2 tl suolaa

2 kananmunaa

2-3 dl täysmaitoa niin, että kaikki jauhot kastuvat

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Raasta keitetty peruna hienolla terällä (ja muusaa ne, jotka ovat liian pieniä raastettavaksi). Vispaa kananmunien rakenne rikki erillisessä pienessä astiassa (esim. juomalasissa). Sekoita keskenään perunamuusi, raastettu peruna, riisi, kaurapuuro, suola ja vispatut kananmunat. Sekoita mukaan hiivaleipäjauhot ja sen verran maitoa, että kaikki jauhot kastuvat ja seos on helposti lusikalla levitettävää. Levitä seos kahdelle voidellulle uunipellille ja paista pelti kerrallaan 250-asteisen uunin ylätasolla noin 15 min, kunnes pinnassa on tummia pilkkuja, mutta ei ole vielä kärähtänyt. Omassa uunissani tummia pilkkuja tuppaa tulemaan enemmän siihen päätyyn, joka on kauempana uunin ovesta, joten 10 minuutin jälkeen käännän peltin niin, että tummapilkkuisempi puoli on lähempänä uunin ovea.

Yleensä teen pellillisen perunarieskaa näin: 3 dl perunamuusia, 3 dl hiivaleipäjauhoja, 1 tl suolaa, 1 kananmuna, maitoa kunnes kaikki jauhot kastuvat, levitetään voidellulle uunipellille, paisto 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 10-15 min, kunnes on tummapilkkuinen muttei palanut. Lopputulos on aina ollut sellainen, mistä pidän tosi paljon. Oli mielenkiintoista kokeilla lisätä nyt noihin samoihin ainesmääriin enemmän tavaraa.

Nyt lopputulos oli mielestäni maultaan vielä parempaa kuin perunarieska. Perunarieskan suutuntumaan ja makuun yhdistyi nyt kauran ruskistumispintaa ja ryynimäistä suutuntumaa, josta tuli mieleen karjalanpiirakoiden suutuntuma ja maku. Koska tavaraa per pelti oli nyt enemmän kuin perunarieskaa tehdessäni, rieska oli nyt vähän paksumpaa, mutta se oli nyt vain hyvä asia. Hyvää makua ja suutuntumaa oli paljon myös siinä pehmeässä keskustassa, eikä vain paahtuneissa ala- ja yläpinnoissa. Tämä kaiken mahdollisen tärkkelystuotejämän lisääminen perunarieskataikinaan on ehdottomasti sellainen idea, mitä aion hyödyntää toistekin, mikäli sama tähdetilanne sattuu tulemaan toistekin.

Alaolevissa kuvissa kahdessa ensimmäisessä on taikina levitettynä uunipelleille ennen paistoa. Kahdessa seuraavassa kuvassa on rieskat paiston jälkeen. Kahdessa seuraavassa kuvassa on rieskat leikattuna paloiksi (ensimmäisestä pellillisestä ehti kadota osa suihin kesken leikkaamisen). Seuraavissa kuvissa näkyy rieskojen korkeus ja pakastepussit, joissa siirsin pakkaseen osan rieskoista myöhempää käyttöä varten. Pakastuspusseista näkyy, kuinka paljon alapinta ruskistui, eli osa paloista jonkin verran ja osa ei ollenkaan.

Tuoreen leivän kanssa tykkään syödä keittoa, mutta en jaksanut sitäkin ahkeroida samalle aterialle. Apuun tuli pakastettu amerikkalaistyylinen jauhelihakeitto, josta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/

Mikrossa lämmitetty syvä lautasellinen jäistä keittoa nyt yllättäen ruskistui reunoilta ennen kuin oli keskeltä lämmin, mutta se ei haitannut. Nyt jäi harmittamaan se, että keitot pakastimesta loppuivat tähän kertaan. Olisi hyvä varmaan jossakin vaiheessa tehdä uusi satsi keittoa pakkaseen, koska keittoja välillä tekee mieli syödä tuoreen leivän kanssa ilman, että jaksaa juuri sinä päivänä nähdä keiton tekemisen vaivaa. Saapas nähdä, milloin inspiroidun.

Kana-pastavuokaa, porkkanaviipaleita ja kylmää mustikkapuuroa

img_8767.jpg
Kana-pastavuokaa ja porkkanaviipaleita.

Hyppää reseptiin: Mustikkapuuro, Kana-pastavuoka

Tänään lounaaksi lämmitin pakastimesta annoksen kana-pastavuokaa. Tein ison määrän kana-pastavuokaa joskus ehkä pari kuukautta sitten, kun oli tähteeksi jääneitä paistettuja broilerin suikaleita ja Arla Tolkuton Cheddar -juustoa, jotka halusin johonkin käyttää pois. Söin siitä silloin yhden annoksen ja pakastin loput annospaloina.

Käytin kana-pastavuoan valmistamiseen tätä Googlella löytämääni reseptiä: http://www.kraftcanada.com/recipes/cheesy-chicken-pasta-bake-183922

Sivustoni https://convertrecipe.com mukaan reseptin ainekset menevät eurooppalaisissa mittayksiköissä näin:

220 g long ziti pasta, uncooked, broken in half
⅔ dl (57 g) butter
1 red pepper, chopped
1 small onion, chopped
1 clove garlic, minced
9 ½ dl tightly packed baby spinach leaves
⅔ dl (32 g) flour
4 ¾ dl (490 g) milk
4 ¾ dl shredded rotisserie chicken
4 ⅛ dl Cracker Barrel Shredded Old Cheddar Cheese, divided

Tuosta reseptistä katsoin pastan (käytin pennepastaa, koska sitä löytyi kaapista), voin, jauhon ja maidon määrät tarkalleen. Muiden ainesosien suhteen noudatin omaa fiilistä ja sitä, minkä verran sattui olemaan. Pinaattia käytin vain yhden kourallisen, ja pilkoin pinaatit pieniksi, koska en halunnut ruokaan isoja määriä kokonaisia pinaatin lehtiä, niin kuin ohjeessa oli. Broileria laitoin sen verran kuin suikaleita sattui olemaan jäljellä – ehkä jotain 100-200 g – ja pilkoin aivan pieniksi. Juustoakaan en laittanut läheskään noin paljon, vaan ehkä 100-200 g sitäkin (loput kyseisestä juustopaketista menivät pizzaan joskus myöhempänä ajankohtana). Juustoa en ripotellut erikseen päälle ollenkaan, koska olen oppinut, että en vain pidä kovista pintajuustoista, joita ei ole sekoitettu kastikkeeseen. Kastikkeeseen laitoin mukaan myös yhden kotitekoisen kanaliemikuution pakkasesta, koska oli sellainen fiilis.

Tämä oli hyvää ja jotenkin sellaista lohturuokamaista. Pinaatista tuli ruokaan aika selvä vihreän vihanneksen maku, joten olen tyytyväinen, etten laittanut sitä niin paljon kuin ohjeessa neuvottiin. Lisäksi pilkoin eiliseltä jääneet porkkanatikut ohuiksi viipaleiksi ja söin niitä lisukkeena. Loput porkkanaviipaleet käytän varmaan jollakin muulla tavalla myöhemmin. Paistettuina olisivat varmaan hyviä ja nopeasti kypsyviä, koska ovat niin ohuiksi leikattuja.

Jälkiruuaksi otin lapsen jääkaappiin jättämän kaurapuuroannoksen loput. Annoksessa oli mukana pieniä mustikkatahroja mustikoista, jotka lapsi oli jo noukkinut suihinsa. Niinpä päätin tehdä siitä itselleni kylmän mustikkapuuron sekoittamalla mukaan lusikallisen mustikkahilloa ja maitoa. Olipas hyvää!

IMG_8768
Kylmä mustikkapuuro kaurapuuron jämistä.

Kylmä mustikkapuuro kaurapuuron tähteistä (1 annos)

kylmää kaurapuuroa

täysmaitoa

mustikkahilloa (tai halutessa muuta makeaa hilloa mitä löytyy)

Sekoita kylmään kaurapuuroon sen verran maitoa, että seokseen on helppo sekoittaa muutakin. Sekoita mukaan mustikkahilloa sen verran, että seos värjääntyy selvästi. Parhaimmillaan hetinautittuna.

Kana-pastavuoka tähteeksi jääneistä kypsistä kanasuikaleista

220 g pastaa (raakapaino, esim. pennepastaa)

100-200 g kypsää broilerinlihaa esim. tähteeksijääneitä paistettuja broilerinsuikaleita, tarvittaessa pienennettyinä (tai paista 200-300 raakoja broilerisuikaleita kypsäksi)

100-200 g juustoraastetta (käy kaikki raastettavat juustot mitä löytyy ja mistä tykkää)

1 punainen paprika, jos on

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

halutessa kourallinen tuoretta pinaattia, jos on

50 g voita + 1 rkl lisää paistamiseen

30 g vehnäjauhoja

5 dl täysmaitoa

1 kanaliemikuutio, jos on

Keitä pasta kypsäksi suolatussa vedessä. Silppua paprika, sipuli, valkosipuli ja pinaatti, ja paista ne kypsiksi ruokalusikallisessa voita. Voitele uunivuoka. Sekoita siinä keskenään kypsä pasta, kasvikset ja broilerinlihat.

Kuumenna kattilan pohjalla 50 g voita. Sekoita siihen vehnäjauhot, ja kiehauta koko ajan sekoittaen. Lisää seokseen vähitellen maito, ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan pohjia myöten sekoittaen. Ota kattila pois levyltä. Sekoita mukaan kanaliemikuutio ja juustoraaste. Sekoita, kunnes ne ovat sulaneet ja seos on tasainen. Kaada seos vuokaan pastaseoksen päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on saanut väriä (noin puoli tuntia). Sopii pakastettavaksi.

Kaalipataa ja suklaapuuroa

Jääkaapissani oli jo hävettävän pitkään lojunut kaalin loppu, joka oli pinnasta jo aika pahan näköinen. Jääkaapissani oli myös yksittäisiä purkista ja liemestä pois otettuja suolakurkkuviipaleita ja paistettua jauhelihaa, jonka puolisoni oli paistanut joskus jonakin aiempana päivänä tällä viikolla. Näistä tuli mieleeni tehdä gruusialaista kaalivuokaa, mutta kun punnitsin kaalin, sitä oli niin pieni määrä, etten viitsinyt alkaa uunia lämmittämään.

Mieleeni tuli sitten tehdä kaalipataa liedellä. Leikkasin kaalista pahan näköiset pintaosat pois ja silppusin loput. Kaalisilppua tuli 150 g. Silppusin myös ne suolakurkkuviipaleet, joita oli 50 g. Nämä olivat kotona tehtyjä fermentoituja suolakurkkuja viime elokuulta, ja niissä oli sellaisenaan liian voimakas ja suolainen maku, joten aluksi pelkäsin, että tuo määrä niitä tekisi kaalipadasta liian happaman tai muuten liian pahan makuisen.

Mutta niin ei käynytkään. Sen sijaan kaalipadasta tuli paras, mitä olen koskaan tehnyt. Suolakurkun makua ei huomaa lopputuloksesta, vaan sen sijaan maistuu sopivan mukavan umamiselta. Fermentoiduissa tuotteissa usein on paljon umamia – niin näköjään myös näissä suolakurkuissa. Muita umamin lähteitä tässä kaalipadassa olivat vain se monta päivää sitten voissa paistettu sika-nautajauheliha, valkosipuli ja sipuli. Kaalipatojen ohjeissa usein on lihalientä, mutta itse laitoin tällä kertaa nesteeksi vain vettä, ja hyvä niin, koska juuri näin maku oli just hyvä. Söin loppujen lopuksi kerralla koko satsin, enkä vain tuota kuvassa näkyvää määrää.

Nyt tällä kertaa tuli harvinaisen helpolla näin hyvää. Silppusin kaalit (150 g) ja suolakurkut (50 g), yhden pienen sipulin ja yhden valkosipulin kynnen. Paistoin ensin kattilan pohjalla voissa sipulisilpun. Sitten lisäsin 2 dl vettä, kaalisilpun, suolakurkkusilpun, valkosipulisilpun ja paistettua jauhelihaa 70 g. (Se 400 gramman paketti jauhelihaa oli tietääkseni maustettu näin: 1 tl suolaa, 1 tl paprikajauhetta, 1 tl sipulijauhetta, ½ tl valkosipulijauhetta ja ½ tl basilikaa.) Kiehautin seoksen, madalsin lämmön matalimmalle ei-nollalle, ja lähdin katsomaan tv:tä.

45 min myöhemmin tulin takaisin keittiöön. Maistoin ja lisäsin makukokemukseni perustella puoli teelusikkaa suolaa, teelusikan siirappia ja vähän ripottelin pussista meiramia mukaan. Sekoitin, maistoin, ja maku oli täydellinen! Wau, tätäpä pitää tehdä toistekin!

Suolakurkkujen käyttö lämpimissä ruuissa on ehdottomasti jotain, mitä aion kokeilla toistekin. Olen tottunut käyttämään niitä vain kylminä lämpimän ruuan kanssa, mutta nyt silmäni avautuivat uusille mahdollisuuksille.

Kaali-jauhelihapata tähteeksijääneestä paistetusta jauhelihasta (1 annos)

150 g kaalia

70 g paistettua ja maustettua jauhelihaa

50 g suolakurkkua

1 sipuli + 1 rkl voita paistamiseen

1 valkosipulin kynsi

2 dl vettä

½ tl suolaa tai maun mukaan

1 tl siirappia

ripaus meiramia

Silppua kaali, suolakurkku, sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuli voissa. Lisää vesi, kaali, suolakurkku ja paistettu jauheliha. Kiehauta, madalla lämpö matalimmalle ei-nollalle, ja peitä kannella. Jätä hautumaan, kunnes kaali on kypsää (käy katsomassa 30-45 minuutin päästä). Sekoita mukaan suola, siirappi ja meirami.

Kaalin kanssa olen usein tehnyt sen virheen, että ruskistan kaalin rasvassa ensin. Olen joutunut kantapään kautta oppimaan, että kaikki ei parane alkuruskistamalla. Kaali ja sille sukua oleva lanttu vaikuttavat minun kokemusteni perusteella olevan parempia keitettyinä kuin paistettuina. Paistamalla ne jäävät minun makuuni liian kitkeriksi, mutta molemmat muuttuvat kitkeristä makeiksi jossakin matalassa 50-100 asteen välillä olevassa lämpötilassa, jota lämpötilaa niille kannattaa pitää pitkä aika. Niinpä olen oppinut, että kaalin ja lantun lisään kylmään veteen, en kiehuvaan. Olen kuullut, että sama koskisi myös naurista, mutta en ole vielä kokeillut, koska olen ehkä vieläkin traumatisoitunut kitkeristä nauriskokeiluista, joiden tekohetkellä en vielä tiennyt näistä lämpötilajutuista.

Nyt kun ajattelen tätä kitkerä/makea-asiaa, niin perunaa koskee sama: joskus maistuu kitkerältä, joskus makealta. Ehkä minun pitäisi perunatkin alkaa laittamaan kylmään veteen, eikä kiehuvaan niin kuin yleensä teen? Keitetyt perunat sillä tavalla, millä yleensä teen eli kiehuvaan veteen laitettuina, maistuvat kitkeriltä, mikä vaatii voikastiketta taittamaan kitkerää makua pois, ja lopputuloksena harvoin tulen keittäneeksi perunoita. Pitääkin joskus kokeilla keittää perunat niin, että lisään ne kylmään veteen, joka sitten vasta kiehautetaan.

Jälkiruuaksi tein nyt suklaapuuroa lapsen jonakin aiempana aamuna jääkaappiin jättämistä kaurapuuron lopuista. Puuro oli mikrossa täysmaitoon tehtyä. Sekoitin siihen nyt maitoa (jääkaapissa oli saman lapsen jättämä vajaa maitomuki, jonka kaadoin tähän), makeuttamatonta kaakaojauhetta (½ rkl), sokeria (1 rkl) ja pieni loraus vaniljauutetta. Sekoitin haarukalla kaiken tasaiseksi, ja söin kaiken. Hyvää oli! Kaurasta liukeneva tärkkelys riitti emulgointiaineeksi niin, että kaakaojauhe sekoittui tasaisesti, vaikka siinä ei emulgointianetta ollutkaan mukana. Aiemmin olen syönyt kylmänä jälkiruokana myös kaurapuuron jämät, jossa oli mustikoita seassa. Silloin sekoitin mukaan vain maitoa, sokeria ja vaniljauutetta, ja tosi hyvää tuli. Joskus taas lisään vain hilloa ja maitoa ja sekoitan tasaiseksi – hyvää sekin. Samat luultavasti toimisivat muillakin tähteeksi jääneillä maitoon tehdyillä puuroilla.

Suklaapuuro tähteeksijääneestä puurosta (1 annos)

kylmää puuroa (sopii ainakin kaura- ja riisipuurot)

täysmaitoa

makeuttamatonta kaakaojauhetta (n. ½ rkl)

sokeria (n. 1 rkl)

halutessa loraus vaniljauutetta tai ripaus vaniljasokeria

Sekoita puuroon ensin maitoa sen verran, että seokseen on helppo sekoittaa kuivat aineet. Sekoita mukaan loput aineet. Syö heti.