Minulla oli keitettyä riisiä, viikonlopulta jäänyt ankan paistoliemi, vajaa purkillinen päiväysvanhaa kuohukermaa (parasta ennen 2 päivää sitten) ja vajaa paketillinen melkeinvanhaa kinkkua. Tuli sitten mieleeni tehdä riisi-kinkkuvuoka. Olen tehnyt sellaista ennenkin, mutta ilman paistolientä: https://ruokaideat.com/2019/05/15/riisi-kinkkuvuokaa-ja-porkkanaviipaleita/
Sekoitin voidellun uunivuoan pohjalla keskenään kinkkupaketin loput pilkottuina ja riisiä sen verran, että näytti olevan riisiä ja kinkkua sopivassa suhteessa. Keitettyä riisiä tuli 400 grammaa ja kinkkua 60 grammaa. Ankan paistoliemi oli jääkaapissa kiinteytynyt, joten sulatin sen mikrossa. Sekoitin kupissa keskenään paistoliemen (60 g), kermapurkin loput (180 g) ja suolaa (2 maustemittaa). Kaadoin nesteseoksen riisi-kinkkuseoksen päälle. Riisi-kinkkuseos juuri ja juuri peittyi, mikä kokemukseni mukaan on juuri sopivassa suhteessa nestettä, joten ei tarvinnut lisätä muuta nestettä. Paistoin 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnassa oli ruskistumista. Siinä kesti nyt 40 minuuttia.
Lisäksi kypsensin pakastevihanneksia mikrossa. Pakkauksen ohjeessa neuvottiin lämmittämään puoli pussillista eli 250 g mikrossa täydellä teholla 3 min, sitten sekoittamaan ja sitten täydellä teholla toiset 3 min. Voisihan niitä pakastevihanneksia hellallakin kypsentää, mutta tällaisen kermaisen uuniruuan kanssa minulle maistuu paremmin mikrokypsennetyt kuin paistetut vihannekset. Mikrokypsennetyt pakastevihannekset maistuvat mielestäni samalta kuin höyrytetyt, mikä minulle toimii erityisen hyvin sellaisten vihannessekoitusten kanssa, joissa on mukana porkkanaa, ja tässähän oli.
Riisi-kinkkuvuoka oli nyt todella maukasta! Paistoliemestä tuli nyt huomattavan paljon umamia. Ruoka oli ihana sekoitus umamia, kermaisuutta, valkoista riisiä ja savukinkkua. Vikana oli vain, että ruoka loppui kesken. Lapsi pyysi tekemään samaa lisää huomenna. Ankan paistoliemi vain on sellainen tähde, jota minulla harvoin on, eikä sitä varmaan taas pitkään aikaan ole uudestaan. Kuitenkaan lopputulos ei maistunut juuri ankalta, vaan umamiselta, joten todennäköisesti saman lopputuloksen saisi muullakin paistoliemellä tai muulla vahvalla umamisella liemellä. Aion ehdottomasti tehdä tällaista uudestaankin, joten kirjoitan reseptin tänne talteen:
Riisi-kinkkuvuoka
400 g keitettyä riisiä
60 g savukinkkua pilkottuna
60 g paistolientä tai vahvaa kana-/lihalientä
2 dl kuohukermaa (n. 200 g)
2 maustemittaa suolaa (tai vähemmän, jos liemi on voimakassuolaista)
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita voidellun uunivuoan pohjalla riisi ja kinkkupalat. Jos liemi on kiinteytynyt, sulata se mikrossa tai hellan levyllä kattilassa. Sekoita keskenään nestemäisessä muodossa oleva liemi, kerma ja suola. Kaada nesteseos riisi-kinkkuseoksen päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut (n. 40 min).
… joista jäljellä oli tänään vain sitä keitettyä riisiä. Kukkakaalicurry olisi hyvin maistunut vielä tänäänkin, mutta loppu mikä loppu. Lämmitin sitten loput keitetyt riisit mikrossa ja lisäsin voita päälle sulamaan. Lisäksi mikrolämmitin pakkasesta itsetehtyjä kebakkoja, joista kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/11/kebakkoja-kurkkuviipaleita-ja-paahdettua-leipaa/
Mikron hurruutellessa pilkoin loput jäljelläolevat kurkut tikuiksi. Syödessäni totesin, että kylläpäs tulikin helpolla nyt hyvänmakuinen ateria <3 Kebakoissa on samoja mausteita kuin siinä kukkakaalicurryssa oli, joten kebakot sopivat oikein hyvin yhteen sen saman basmatiriisin kanssa, jota voi mehevöitti juuri kivasti ja ennen kaikkea helposti.
Joitakin päiviä sitten oli tilanne, että jääkaapissa oli tähteinä 3 päivää aiemmin keitettyjä varhaisperunoita, 2 päivää aiemmin keitettyä riisiä, 1 päivä aiemmin tehtyä perunamuusia, sekä edellispäivältä grillattua broileria, savustettua Perämeren lohta ja salaattia.
Juolahti sitten mieleeni, että voisin hyödyntää noita kaikkia tähteitä kerralla upottamalla tärkkelystähteet pannukakkutaikinaan, joka tarjotaan suolaisten täytteiden kanssa, joihin menee niitä broileri- ja lohitähteitä.
Tällä kertaa seurassa oli sellaisia syöjiä, joille piti olla gluteenitonta. Aloin etsiä sellaista gluteenitonta pannukakun (siis sellaisen joka kypsennetään uunissa yhtenä isona suorakulmiona) ohjetta, johon minulla oli kotona ainekset. En äkkiseltään löytänyt sellaista, mutta kun löysin lettuohjeen (eli sellaisen joka paistetaan pannulla useina pyöreinä lettusina), päätin vain kokeilla tuplata sen ja paistaa uunissa 200-asteisen uunin keskitasolla leivinpaperoidulla pellillä 20-30 min. Kyseinen ohje sisältää riisijauhoa, maissijauhoa, kananmunia, maitoa, sokeria ja suolaa ja sen ohjeen löysin täältä: https://www.virtasalmenviljatuote.fi/gluteeniton-hieno-riisijauho/gluteenittomat-maissipannukakut/
Kyseisen ohjeen tuplaaminen uunissa kypsennettäväksi pannukakuksi osoittautui hyväksi ideaksi, sillä se toimi oikein hyvin. Taikinaan lisäsin keitetyn riisin loput sellaisenaan (120 g) ja keitetyt varhaisperunat kuorittuina ja muusattuina (80 g). Perunamuusia oli 450 grammaa, joten korvasin 4.5 desilitraa maidosta (jota piti olla 6 dl) perunamuusilla ja laitoin maitoa sitten sen jäljelläolevan nestemäärän 1.5 dl. Oikeaksi paistoajaksi tällä setillä osoittautui 30 min, jolloin pinnassa oli jotain ruskistumista havaittavissa. 20 minuutin paistamisen jälkeen ei ollut vielä ruskistunut ollenkaan. Tavalliset, vehnäjauhoista tehdyt pannukakut ruskistan sekä ylä- että alapinnasta paljon ruskeammiksi (tavallisessa jätän leivinpaperin pois ja kaadan taikinan suoraan voidellulle uunipellille), mutta tätä gluteenitonta en uskaltanut paistaa pitempään siksi, koska gluteenittomat tuotteet ovat alttiita kuivumiselle. Alkuperäistä ohjetta viilasin vielä sen verran, että lisäsin uunipellilliseen 50 grammaa sulatettua voita, koska se mielestäni kuuluu pannukakkuun.
Täytteet olin alun perin ajatellut tehdä niin, että sekoitan savulohta maustettuun kermaviiliin ja grillibroileria sekoittaisin maustettuun majoneesiin, mutta en jaksanutkaan tehdä niin. Päätinkin sitten vain tarjota kastikkeet erikseen, mikä oli hyvä idea, koska silloin kukin syöjä sai säädellä kalan/broilerin ja kastikkeen määrää haluamansalaiseksi. Kermaviilikastikkeen tein nyt simppeliksi, jotta nirsoimmatkin voisivat sitä syödä, joten sekoitin vain kermaviilipurkilliseen ½ tl suolaa, 1 tl sokeria ja pikkuisen tuoretta persiljaa takapihalta. Majoneesi taas oli kaupasta ostettu joskus ajat sitten.
Söin näitä pannukakkupaloja sekä savulohi-kermaviilitäytteellä että grillibroileri-majoneesitäytteellä. Lisäksi tällä aterialla syötiin loput eilisestä salaatista. Nautin tästä ateriasta todella paljon. Maistui hyvältä, ja maut sopivat hyvin yhteen. Erityisesti perunamuusin, varhaisperunoiden ja riisin tähteille tämä oli mielestäni oikein nerokas tapa saada käytettyä ne rippeet ja vieläpä gluteenittomasti syöjien tarpeiden mukaisesti. Minua vähän jännitti suuri perunamuusin osuus tässä pannukakussa, että maistuuko se peruna siinä kitkerältä niin kuin keitetty ja jääkaappijäähdytetty keitetty peruna/perunamuusi sellaisenaan maistuu, vai makeutuneelta niin kuin vehnäjauhon ja muusatun perunan kypsennetty tuotos yleensä. Lopputulos oli onnekseni jälkimmäinen. Joko riisijauho tai maissijauho näköjään teki perunamuusille sen saman taian, minkä vehnäjauhokin. Jes!
Olin aikonut tarjota juuri tätä pannukakkua vain suolaisilla täytteillä, mutta syöjät toivoivat myös makeilla täytteillä. Kun kerran tätä pannukakkua vielä jäi, päätin kokeilla. Meillä sattui nyt olemaan tuoreita mansikoita, kuohukermaa ja vaahterasiirappia, joten hyvä makean pannukakun täyte tuli niistä yksinkertaisesti viipaloimalla mansikat, vatkaamalla kerma vaahdoksi (siihen lisäksi makeutus 1 rkl sokeria per 1 desilitra kermaa ja pieni loraus vaniljauutetta, koska tykkään eniten niin) ja latomalla niitä kukin haluamansa määrän pannukakkupalojensa päälle. Hillohan olisi perinteisempi makean pannukakun täyte, mutta hillot meillä oli jo loppu, eikä niitä nyt kaivattukaan, kun oli tuoreita mansikoita ja vaahterasiirappia.
Syöjät sanoivat, että on tosi hyvää. Itse olin tästä gluteenittomasta pannukakusta makeassa kontekstissa samaa mieltä kuin tavallisestakin pannukakusta: jälkiruokana tarjottaessa siinä pitäisi olla paljon sokeria eli 1 desilitra per pellillinen. Uskon, että silloin tämä gluteeniton pannukakku olisi minunkin makuuni täydellinen. Tällainen vähempisokerinen pannukakku mielestäni maistui siltä, että haluaisin sen päälle voita. Samaa mieltä olen ollut tavallisestakin pannukakusta silloin, kun se on tehty sellaisella reseptillä, jossa sokeria tulee pellilliseen korkeintaan 1 rkl jos sitäkään.
Itse asiassa olisinkin voinut syödä vaikka kaiken tämän gluteenittoman pannukakun leipänä voin ja mahdollisesti juuston tai kinkun kanssa, jos sitä olisi sellaiseen käyttöön jäänyt. Jos minun tarvitsisi useinkin valita gluteenitonta ruokaa, voisin tehdä useinkin tällaista gluteenitonta riisi- ja maissijauhoista tehtyä pannukakkua ja syödä sitä leipänä. Maissijauhon maku siinä oli sellainen, että sen huomasin ja se oli mielestäni kiva. Kylmänä tämä pannukakku maistui mielestäni enemmän maissilta kuin lämpimänä, ja suutuntuma tuntui kylmänä rouheisemmalta kuin lämpimänä. Keitetyt pikariisit taikinassa antoivat sitä rouheista suutuntumaa, minkä mielessäni yhdistän juuri leipään, mutta suuremmalla sokerimäärällä eli sillä 1 desilitralla todennäköisesti olisi silti ollut kelpo jälkiruokapannukakku. Tiedän maissijauhon sopivan myös makeaan kontekstiin siitä, että olen joskus tehnyt maissileipää (muistaakseni Martha Stewartin cornbread ohjeella), johon tuli reippaasti sokeria ja siksi se olikin hyvää makeaa.
Täyte tuoreet mansikat+kermavaahto+vaahterasiirappi on mielestäni aivan ihana yhdistelmä. Kyllä se tällaisen epämakean pannukakun kanssakin meni, mutta en tekisi toiste. Olen kuitenkin jatkossa kiinnostunut kokeilemaan samaa gluteenitonta pannukakkuohjetta makeana versiona yksinkertaisesti lisäämällä taikinaan sen 1 desilitra sokeria ja ehkä voisulaa vielä toisetkin 50 grammaa niin, että yhteensä sitä olisi 100 grammaa.
Jatkoa ajatellen kirjaan tämän pannukakun ohjeen muistiin tällaisessa muodossa:
Gluteeniton pannukakku
3 dl (180 grammaa) riisijauhoa
2 dl (100 grammaa) maissijauhoa
2 tl suolaa
1 rkl sokeria
4 munaa
6 dl täysmaitoa, josta osan voi korvata perunamuusilla, jos sitä on tähteenä
50 grammaa voita sulatettuna
(Taikinaan voi upottaa ainakin 120 grammaa keitettyä pikariisiä ja 4 keitettyä varhaisperunaa kuorittuina ja muussattuina, jos niitä sattuu olemaan tähteinä.)
Vispaa käsivispilällä sekaisin kananmunat ja maito (tai maidon ja perunamuusin sekoitus, jos on). (Sekoita tässä vaiheessa mukaan ei-nestemäiset tähteet, jos niitä on.) Sekoita mukaan suola ja sokeri. Sekoita joukkoon riisijauhot ja maissijauhot. Vispaa käsivispilällä tasaiseksi, kunnes ei ole möykkyjä. Vispaa sekaan voisula. Kaada tai levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 20-30 min, kunnes pinnassa on ruskistumista. Tarjoa suolaisten täytteiden kanssa, joista hyväksi testattu on ainakin grillibroileri-majoneesitäyte ja savukala-kermaviilitäyte. Jos tätä haluaa tarjota makeiden täytteiden kanssa, suosittelen lisäämään taikinaan sokeria 1 dl sen 1 rkl sijaan ja voitakin voi koittaa lisätä silloin 100 grammaa sen 50 gramman sijaan. Jos kokeilet tätä reseptiä näin, kuulisin mielelläni siitä kommenteissa.
Tästäkin tuli näköjään sellainen päivä, ettei oikein napannut kokata, ja pakastimen antimet kelpasivat. Lämmitin mikrossa kaikille annokset kana-riisilaatikkoa, jonka olin tehnyt ja pakastanut milloin lie. Kirjoitin tarkemman reseptin tänne silloin, kun viimeksi samaa ruokaa pakkasesta mikrottelin: https://ruokaideat.com/2019/05/31/kana-riisilaatikkoa-ja-kurkkuviipaleita/
Huomasin nyt pöydällä unohtuneen tuoreen basilikan, josta oli osa syöty ja osa alkanut nuupahtaa. Teki sitten mieli nyt syödä sitä tuoreehkoa basilikaa tämän kana-riisilaatikon kanssa. Maistui hyvin, haluan toistekin. Lapseni, joka söi tätä kana-riisilaatikkoa ilman basilikaa päällä, sanoi: ”näyttää peukku alaspäin, maistuu peukku ylöspäin”. Samaa mieltä olen 😀
Jääkaapissani oli kaupasta ostettu vakuumipakattu savusiika. Siihen liittyen ensimmäinen ideani oli savusiikasalaatti ja siihen oli ainekset, joten sellaista tuli. Tähteenä oli jääkaapissani vielä 2.5 dl keitettyä riisiä, jota olin syönyt jo kaksi kertaa munakascurryn kanssa ja munakascurry loppui. Savusiikasalaatin kanssa teki nyt mieli saada tuoretta leipää ja käyttää siihen loput keitetyt riisit. Ensimmäisenä tuli mieleen sämpylät, mutta tajusin, että en jaksa odottaa tällä kertaa mitään kohoamisia. Sitten tuli mieleen rieska. Aloin sitten etsimään sopivaa reseptiä Googlella.
Nyt minulla ei ollut keitettyä riisiä niin paljon kuin tuohon ohjeeseen tarvitaan, joten aloin etsiä muuta reseptiä. Nyt teki mieli sellaista, johon ei tule muuta viljaa kuin keitettyä riisiä ja vehnäjauhoja, ja nesteeksi maitoa, ei muuta. Sellaisista resepteistä ei näyttänyt olevan Googlen hakutuloksissa mitenkään tunkua, joten vaihtoehdoiksi jäi vain tämä resepti: https://www.asikaine.fi/riisirieskat/
Reseptin, kuvan ja kirjoituksen perusteella tuli mieleeni, että haluan lisätä tuohon reseptiin leivinjauhetta ja yhden kananmunan. Öljyn sijaan laitoin sulatettua voita, koska maku. Päälle en nyt ripotellut mitään, koska ei huvittanut. Uunin lämpötilaksi valitsin 250 astetta ja uunin ylimmän tason, koska olen kokemuksesta todennut, että sähköuunissa se on varmin tapa saada rieskaan murea rakenne ja maukasta ruskistuspintaa ja/tai tummia pilkkuja. Samasta syystä jätän rieskojen teossa leivinpaperin pois, ja laitan taikinan suoraan voidellulle uunipellille. Nyt olin aikonut tehdä pellillisen monta pientä rieskaa, mutta kesken kaiken huomasin taikinaa olevan niin paljon, että kaikki pienet rieskat eivät olisi mahtuneet yhdelle pellille, joten teinkin vain yhden ison. Resepti muotoutui tällaiseksi:
Riisirieska
2½ dl keitettyä riisiä
2½ dl vehnäjauhoja
2½ dl täysmaitoa
1 kananmuna
2 rkl voita sulatettuna
1 maustemitta leivinjauhetta
1 tl suolaa
Kuumenna uuni 250 asteeseen. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Vispaa kananmunan rakenne rikki kipossa haarukalla. Sekoita keitettyyn riisiin maito, voisula ja kananmuna. Sekoita lopuksi vehnäjauhot nopeasti taikinaan liian kauan sekoittamatta, ettei muodostu sitkoa, joka tekisi rieskasta kovan. Levitä taikina voidellulle uunipellille yhdeksi isohkoksi pyöreäksi alueeksi. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla n. 10-15 min, tai kunnes on sopivasti ruskistumista, mutta ei liikaa palamista.
Minulla tällä kertaa rieska oli uunissa 12 min, koska en jaksanut kytätä kauempaa ja voi olla pienistä hetkistä kiinni, milloin on jo palanut. Nyt ei 12 minuutissa yläpinta ehtinyt ruskistua keskeltä asti, mutta oli kuitenkin kypsä, ja jotain ruskistumista kuitenkin jo oli, joten olin riittävän tyytyväinen ja otin uunista ulos:
Kahdeksi pienemmäksi rieskaksi jakaminen olisi ehkä tuottanut enemmän ruskistuspintaa, mutta eipä se ollut nyt niin nöpönuukaa. Leikkasin koko rieskan kolmion muotoisiksi paloiksi, koska sen muotoiset palat ovat minusta jotenkin herkullisimman näköisiä. Tämän näköisiä ne palaset olivat nurin päin eli alapuoli ylöspäin:
Kaikissa oli alapinnassa jotain ruskistumista, joten olin tyytyväinen. Lisäksi otin jääkaapista puolison valmiiksi tekemää salaattia, ja otin siitä annoksen lautaselleni. Sekoitin kipossa annoksen vinegrette-tyylistä salaatinkastiketta, johon oli tarkoitus laittaa 1 tl sitruunamehua, 1 tl sokeria, ripaukset suolaa, valkopippuria ja mustapippuria, 1 rkl oliiviöljyä ja 2 tl makeaa sinappia, mutta sinappi vain jatkui valumistaan tuubistaan, joten sitä tulikin vahingossa varmaan 3 tl. Siinä sitten tuli mieleeni, että testataanpa nyt samalla, tykkäisinkö tästä enemmästä sinappimäärästä paremmin. Enemmällä sinappimäärällä kastikkeesta tuli ainakin paksumpaa kuin aiemmin:
Sekoitin kastikkeen salaatin joukkoon ja totesin että joo, ei sen tarvitsisi näin paksua olla. Salaatin sekaan sekoittaminen oli helpompaa vähemmällä paksuudella. Savusiian revin siihen salaatin päälle ja vähän harmistuin, kun nyt salaatinlehdet eivät näyttäneet kiiltäviltä niin kuin ohuemman kastikkeen aikana. Kippoon oli vielä jäänyt vähän paksua kastiketta, jonka vielä lusikalla autoin kalapalojen päälle. Viereiselle pikkulautaselle voideltuja rieskapaloja ja syömään vain.
Rieska oli minun mielestäni nyt todella hyvää. Maistui hyvältä paahteiselta ja murealta rieskalta, jossa vähän samaa makua ja suutuntumaa kuin karjalanpiirakoiden riisipuurotäytteessä, eli hyvää hyvän kanssa. Katsoin jo alun perinkin reseptin suolamäärää ja mietin, onkohan tuo liian korkea, mutta menin silti alkuperäisen ohjeen suolamäärällä. Kyllä se nyt lopputuloksessa maistui, että suolaa on, mutta sitä tuntui silti olevan minun tämänhetkiseen makuuni sopivasti. Jonkun muun mielestä tosin tuo määrä voisi olla jo liikaa suolaa. Minun mielestäni paahteisten makujen kanssa sopiikin monesti yhteen tuollainen selvä suolaisuus.
Savusiikasalaatti oli ihan hyvää, mutta sinappimäärä hulahti nyt minun makuuni enemmäksi kuin mikä olisi paras. Tuolla sinappimäärällä tuli jo se sinapin etikan maku läpi, mistä en pitänyt, koska se vei sellaista raikkauden kokemusta pois. Niinpä edelleen olen sitä mieltä, että suosikkisalaatinkastikeohjeeni on tämä: 2 tl makeaa sinappia, 1 tl sitruunamehua tai kombuchaa, 1 tl sokeria, 1 rkl oliiviöljyä, ripaukset suolaa, mustapippuria ja valkopippuria.
Alla kuva maaliskuun 2020 versiosta ruuasta Savusiikasalaatti ja riisirieska. Savusiikasalaatissa nyt jääsalaattia, kurkkua, päärynää, mandariinia, savusiikaa, öljyä, sitruunamehua ja suolaa. Riisirieskat tehty tällä reseptillä.
Savusiikasalaatti ja riisirieskoja.
We use cookies on our website to give you the most relevant experience by remembering your preferences and repeat visits. By clicking “Accept”, you consent to the use of ALL the cookies. Read More
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these cookies, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may have an effect on your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.