Siemenetön vadelmahillo eli itsetehty säilyvä vadelmakastike

Pakastevadelmista tehty hillo ilman siemeniä.

Olen yrittänyt viime aikoina tyhjentää pakastinta viimevuotisista pakastemarjoista, jotta tulisi tilaa uuden sadon marjoille. Viimevuotisista pakastevadelmista tein tällä kertaa vadelmahillon, joka tunnetaan myös nimellä vattuhillo. Tällä kertaa tein vattuhillon ilman siemeniä, koska siemenetön vadelmahillo on mielestäni paremman makuista. Tätä siemenetöntä vadelmahilloa voi kutsua paksuutensa puolesta myös nimellä vadelmakastike. Aiempina vuosina olen tehnyt ylimääräisistä pakastevadelmista vadelmasiirappia, mutta tällä kertaa valitsin vadelmahillon siksi, koska hillosokerilla tehty hillo säilyy jääkaapissa paremmin kuin vadelmasiirappi.

Siemenetön vadelmahillo eli itsetehty vadelmakastike

vadelmia (tuoreita, pakastettuja tai sekoitus kumpaakin)

hillosokeria 1 kg per 2 kg vadelmia (2 kg vadelmia on noin 4 litraa)

kylmää vettä (tuoreille vadelmille n. 1 dl vettä per 2 kg vadelmia, pakastevadelmille n. 3 dl vettä per 2 kg vadelmia)

Laita vadelmat kattilaan. Pakastevadelmat kannattaa laittaa kattilaan suoraan pakkasesta sulattamatta ensin, jotta maku säilyisi parhaiten. Lisää vesi. Kuumenna. Yhteen jäätyneitä pakastevadelmia voi kuumennuksen aikana hakata irti toisistaan metallilastalla, jos haluaa nopeuttaa niiden sulamista.

Kun kaikki vadelmat ovat sulaneita ja seos pulpahtaa, on aika lisätä hillosokeri. Lisää hillosokeri vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Kuumenna kiehuvaksi. Keitä miedolla lämmöllä 10 minuuttia välillä sekoittaen. Kuori vaahto pois (esim. lusikalla).

Kaada seos tiheään siivilään, jonka alla on puhdas kattila. Sekoittele ja painele siivilässä olevaa massaa niin, että mahdollisimman paljon pääsee valumaan siivilän läpi. Jos koko massa ei mahdu siivilään kerralla, kaada siivilään vain vähän kerrallaan ja kaada lisää sitä mukaa, kun tilaa vapautuu.

Sitten kun siivilässä näyttää olevan jäljellä vain kiinteää massaa, anna ainesten jäähtyä puoli tuntia. Siivilän läpi mennyttä nestettä voi sekoittaa välillä.

Kaada siivilän läpi mennyt neste kuumiin puhtaisiin tölkkeihin. Sulje kannet. Säilytä kylmässä. Hyytymisen jälkeen voi tarvittaessa sekoittaa haarukalla tasaiseksi, jos on hyytynyt epätasaisesti. (Hyytymisen jälkeen voi osan vadelmahillosta/vadelmakastikkeesta myös kaataa pieniin pulloihin, joista on helppo kaataa annoksen päälle, kun on ensin varmistettu, että ei hyytynyt liian paksuksi kaatamiseen.)

Hillosokerilla tehty hillo säilyy yleensä jääkaapissa ainakin vuoden, mutta olen nähnyt säilyvän useammankin vuoden.

Siemenetön vadelmahillo sopii esimerkiksi puuroon, jogurttiin, lettujen/pannukakun/vohvelien kanssa kermavaahtoon yhdistettynä sekä vaniljajäätelön kastikkeeksi. Siivilään jäävälle vadelmamassalle ei ole käyttöä tässä reseptissä.

Vinkki: Yksi helppo keino varmistaa tölkkien kuumuus ja puhtaus on ottaa ne suoraan tiskikoneesta höyryävän kuumina. Kädet kannattaa silloin suojata puhtailla patakintailla.

Tämä siemenetön vadelmahillo perustuu tähän Dan Sukkerin tavalliseen vadelmahilloreseptiin: https://www.dansukker.fi/fi/resepteja/vadelmahillo.aspx Koska en löytänyt googlella siemenettömän vadelmahillon reseptiä, käytin tavallista vadelmahillon reseptiä ja lisäsin siihen siivilöinnin.

Tässä vadelmahillossa maistuu vadelman hienot aromaattiset maut ilman vadelmansiemenien kitkeryyttä. Tämä on lähes saman makuista kuin vadelmasiirappi, mutta tämä on paksumpaa ja säilyvämpää.

Päivitys 17.7.2020

Tämä vadelmakastike on muuten tosi hyvää myslin ja maidon kanssa:

Mysliä, maitoa ja vadelmakastiketta.

Kuvassa oleva mysli on hävikkiruokakaupasta ostettu tuote Knehtilän Pieni Puro Paljas Granola luomu, joka minun makuuni ei ole tarpeeksi makeaa ollakseen mysliä, mutta vadelmakastike makeuttaa ja maustaa sen herkulliseksi. Osan vadelmakastikkeesta olen nyt kaatanut samasta hävikkiruokakaupasta ostetun mansikkakastikkeen tyhjään pestyyn pulloon, josta sitä on kätevää kaataa annoksen päälle:

Päivitys 31.7.2020

Avattuani täyden purkin tätä siemenetöntä vadelmahilloa huomasin, että hyytymisessä oli epätasaisuutta. Pinnasta oli hyytyneempää kuin sen alta. Kuitenkin haarukalla onnistuin sekoittamaan tasaiseksi. Sekoittamisen jälkeen tuli taas kastikkeen paksuista.

Punaherukkamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Punaherukkamehu pakastemarjoista.

Pakastimessa oli paljon viime vuonna pakastettuja punaherukoita ja jääkaapista oli mehut loppu, joten teki mieli keittää pakastepunaherukat mehuksi. Mehu onkin suosikkitapani käyttää punaherukat eli punaviinimarjat: silloin saa siivilöityä huonon makuiset ja huonon suutuntumaiset osat pois sekä laimennettua ja makeutettua mehun sopivan makuiseksi. Olen tehnyt mehua punaherukoista sekä kylmäpuristamalla että keittämällä, ja todennut keittämällä tulevan paljon parempaa. Kylmäpuristaessa punaherukoista tulee esille kitkeriä ja jopa metallisia makuja, kun taas keittäminen tuo punaherukoista esille hienoja aromaattisia ja raikkaita makuja. Keitetty punaherukkamehu kuuluu mielestäni ehdottomasti niihin mehuihin, mitä kannattaa tehdä, jos aineksia on. Punaherukkamehun teen keittämällä samalla tavalla riippumatta siitä, olivatko marjat pakastemarjoja vai tuoreita. Keitän mehun punaherukoista samalla tavalla kuin muistakin marjoista: Laitan marjat kattilaan, peitän kylmällä vedellä, kiehautan, keitän 10 minuuttia, siivilöin. Lähiaikoina kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut laimennan ja makeutan sopivaksi hyvissä ajoin, jotta maut ehtivät tasaantua, kun taas kuumana juotavat mehut voin laimentaa ja makeuttaa vasta juuri ennen käyttöäkin.

Punaherukkamehu keittämällä

punaherukoita (pakastettuja tai tuoreita)

vettä

Laita punaherukat riittävän isoon kattilaan, jossa on paljon tilaa kuohumiselle. Punaherukoista ei tarvitse perata ensin pois oksia tai muita punaherukkapensaan roskia. Jos punaherukat ovat pakastettuja, ne on parasta laittaa kattilaan jäisinä ja peittää heti kylmällä vedellä, koska silloin maku säilyy parhaiten.

Lisää kattilaan kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Kun veden laskemisen on lopettanut, pakastemarjat voivat nousta pintaan, mutta se ei haittaa.

Kiehauta. Muodostuvaa vaahtoa voi nostaa lusikalla pois, mutta se ei ole välttämätöntä. Kun on kiehahtanut, keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia.

Ota sopivan kokoinen tiheä siivilä ja sen alle riittävän kokoinen kattila mehun valumista varten. Jos haluaa täysin kirkasta mehua, voi vuorata siivilän harsokankaalla, mutta se ei ole välttämätöntä. Kaada marjat mehuineen siivilään. Anna mehun valua rauhassa siivilän läpi alla olevaan kattilaan. Jos mehusta haluaa kirkasta, marjoja ei kannata tässä vaiheessa painella. On hyvä antaa mehun valua rauhassa noin puoli tuntia, kunnes mehua ei enää valu eikä tipu.

Siivilän läpi valunut mehu on punaherukkamehutiivistettä. Punaherukkamehutiivisteen laimennan yleensä suhteessa 1:6, eli 1 osa punaherukkamehutiivistettä ja 6 osaa vettä. Sopivaksi laimennettuun mehuun sekoitan sokeria 10 grammaa per 100 grammaa laimennettua mehua, eli 100 grammaa (noin 1 1/5 dl) per litra. Kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut laimennan ja makeutan valmiiksi kannuun, ja annan mehun tasaantua jääkaapissa vähintään muutaman tunnin, mieluiten yön yli.

Punaherukkamehutiivistettä voi säilyttää joko jääkaapissa tai pakastimessa. Jos haluaa säilyttää pitkään (viikkoja tai yli) ja haluaa mehun säilyvän saman vahvuisena ja saman makuisena, suosittelen pakastamaan mehut tiivisteinä pienehköissä pakastusrasioissa tai -pulloissa. Punaherukka on hapan marja, joten punaherukoista tehty mehu voi säilyä jääkaapissa tiiviisti suljetussa puhtaassa astiassa homehtumatta kuukausiakin, mutta maku yleensä kuukausien jääkaappisäilytyksen aikana voimistuu ja raikkaus voi kadota. Jos haluaa säilyttää pitkään jääkaapissa, silloin kannattaa kuoria pois kaikki vaahdot, mitä muodostuu.

Uunissa paahdettu munakoiso

Tänään huomasin jääkaapissa munakoison, joka oli ostettu 1.5. Se näytti siltä, että se ei enää kauaa säily, joten päätin käyttää sen pois. Paahdoin sen uunissa, ja tuli hyvä kasvislisäke. Maistuu vähän paahteiselta, vähän hedelmäiseltä, vähän sienimäiseltä ja vähän sipsimäiseltä.

Uunissa paahdettu munakoiso eli uunimunakoiso

1 munakoiso

3 rkl öljyä

suolaa

Leikkaa munakoiso viipaleiksi. Levitä viipaleet leivinpaperoidulle pellille niin, että ne eivät koske toisiinsa. Sivele viipaleet öljyllä. Ripottele suolaa päälle. Paahda 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes on väriä pinnassa (n. 40 min).

Vinkki: Munakoison voi leikata myös esimerkiksi kuutioiksi, niin kuin olen aiemmassa postauksessa tehnyt.

Paahdettua munakoisoa syötiin aterialla, jolla oli myös savulohta, appelsiini-jogurttikastiketta ja keitettyjä perunoita.

Pastasalaatti ylijääneestä pastasta ja ylijääneistä uunitomaateista

Eilen tein uunitomaatteja ja keitin pastaa, josta osa meni ankkapastaan. Huhtikuun tomaateista tehdyt uunitomaatit olivat tuoreeltaan liian hapokkaita, mutta yön yli jääkaapissa oltuaan ne olivatkin hyviä. Kylmänä ne eivät maistuneetkaan enää liian hapokkailta, eivätkä liian umamisilta niin kuin tuoreeltaan. Kylmänä maistuivat enää sopivan umamisilta, minkä ansiosta niistä tuli helposti hyvä ja simppeli pastasalaatti. Yksinkertaisesti sekoitin vain kylmää kypsää pastaa, pilkottuja kylmiä uunitomaatteja liemineen sekä nopean sekoituksen öljyä, suolaa, pippuria ja sokeria (kuivamausteita ripaus per annos, öljyä niin paljon että kaikki pasta kastuu). Tykkäsin lopputuloksesta tosi paljon. Ehdin jo tuomita huhtikuun tomaatit kelvottomiksi uunikypsentämiseen, mutta nyt opinkin, että ne sittenkin sopivat uuniin, ne vain ovat uunin jälkeen parhaimmillaan vasta jääkaappikylminä. Meinasin jo olla ostamatta enempää tomaatteja ennen kesää, mutta nyt tuntuu siltä, että voisin sittenkin ostaa lisää tomaatteja ja kypsentää niitä toistekin uunissa…

Punasipulihilloke

Kokeilin tehdä punasipulihillokkeen tällä ohjeella, paitsi tuplasin reseptin ja valkoviinietikan puuttuessa käytin omenaviinietikkaa: https://anna.fi/reseptit/helppo-punasipulihilloke Tykkään syödä kylmät punasipulihillokkeet makeina, ja tämä oli mielestäni juuri sellainen sopivan makea. Suolamäärä taas oli ohjeen mukaan tehtynä liiallinen (1 tl per 100 g punasipulia), joten jatkossa laittaisin suolaa korkeintaan 1/4 tl per 100 g punasipulia.

Punasipulihilloke

200 g kuorittua punasipulia ohuiksi viipaleiksi leikattuina (2 isohkoa punasipulia)

2 rkl sokeria

2 rkl omenaviinietikkaa (tai valkoviinietikkaa)

4 rkl neutraalin makuista öljyä

suolaa maun mukaan (tähän määrään laittaisin seuraavalla kerralla korkeintaan ½ tl suolaa)

Yhdistä kattilassa sokeri, etikka ja öljy. Kiehauta. Lisää punasipulit. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes punasipulit ovat muuttuneet läpikuultaviksi (minulla kesti siinä nyt 10 min).

Siirrä kattila pois levyltä. Sekoita mukaan suolaa. Siirrä punasipuli eri astiaan jäähtymään. Tarjoa jäähtyneenä esim. liharuokien lisäkkeenä.

Nyt tätä kirjoittaessani huomasin, että alkuperäisessä reseptissä etikka piti lisätä vasta lopussa samaan aikaan kuin suola. Ehkä joku toinen kerta voin testata, tuleeko parempaa, jos etikan lisää vasta lopussa. Nopeammin tulee ehkä valmista silloin.

Tänään tätä punasipulihilloketta syötiin makkarahampurilaisten välissä, jonne se sopi hyvin. Omiin annoksiini tuli tällä kertaa grillattua makkaraa, makeaa sinappia, tuorejuustoa, suolakurkkua ja tätä punasipulihilloa. Tykkäsin tosi paljon, mutta liian suolaisena tätä punasipulihilloketta ei voinut laittaa väliin paksua kerrosta.