Lasagnette nyhtöpossun tähteistä

Oli jäljellä vielä nyhtöpossua. Sitä oli syöty uunijuuresten kanssa, riisin ja paistoliemen kanssa ja jäljellejääneistä riiseistä oli tehty yhdessä nyhtöpossun tähteiden kanssa possu-riisilaatikkoa. Tällä kertaa teki mieli tehdä lasagnette ja nyhtöpossua vielä riitti käytettäväksi, joten tein nyhtöpossusta lasagneten.

Olen tehnyt tähteeksijääneistä lihoista lasagnettea aika monesti. Yleensä olen tehnyt sen reseptillä, jonka kirjoitin tänne, kirjoitukseeni Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat. Kyseiseen kirjoitukseen olen avannut myös muita hyväksihavaitsemiani tapoja tähdelihojen käyttämiseen, resepteineen.

Kyseinen lasagnetteresepti on alun perin Snellmanin sivuilta. Alkuperäisessä reseptissä lasagnette tehtiin jauhelihasta, joka varta vasten paistettiin lasagnettea varten. Itse en ole kuitenkaan koskaan tullut tehneeksi lasagnettea juuri vartavasten paistetusta jauhelihasta. Minulle lasagnetesta on tullut yksi monista tavoista käyttää pois ylimääräisiä kypsiä lihoja ruokaan, joka maistuisi riittävän eriltä kuin siitä lihasta alun perin koottu ateria.

Kyseisellä reseptillä tulee mielestäni tosi hyvää lasagnettea. Nyt vain minulla ei ollut kaikkia siihen tarvittavia aineksia, joten sävelsin vähän. Ensinnäkin, päälle piti tulla maitopohjaisen juustokastikkeen sijaan kermaan sekoitettua juustoraastetta. Se on paljon helpompaa ja nopeampaa kuin maitokastikkeen tekeminen ja niin olisin tehnyt nytkin, jos minulla olisi ollut kermaa. Mutta eipä ollut, mutta maitoa oli, joten tein sen perinteisen lasagneen tulevan juustokastikkeen maidosta. Sekä kermaan sekoitettu juustoraaste että perinteinen juustokastike ovat mielestäni tässä tosi hyviä, mutta eivät keskenään aivan samanlaisia. Vetäytymisen jälkeen kermaan sekoitettu juustoraaste on kiinteämpi, kun taas perinteinen juustokastike on minun kokemukseni mukaan vetelämpi. Maku on luonnollisestikin kermapohjaisessa kermaisempi, ja perinteisessä juustokastikessa lasagnemaisempi. Molemmat hyviä, ja molempia käytän riippuen siitä, mitä on.

Alkuperäisessä Snellmanin ohjeessa pastana käytettiin 7 lasagnelevyä, jotka rikottiin itse. Olen usein korvannut 7 lasagnelevyä 200 grammalla lasagnettepastaa, jota olen ostanut Torino-merkkisenä nimellä Torino Lasagne Piccolo. Sitä on saatavilla sekä vaaleana että täysjyväversiona, joista täysjyväversiossa täysjyvän osuus on 51%. Molemmat versiot mielestäni toimivat tomaattisissa ruuissa. Nyt minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista lasagnettepastaa, mutta niitä isoja lasagnelevyjä oli, joten käytin niitä. Niitä oli jäljellä 10 kpl. En halunnut jättää kolmea lasagnelevyä pyörimään, koska se olisi ollut liian vähän minkäänlaiseen lasagneen. Niinpä päätin 1½-kertaistaa ohjeen, jottei jäisi kolmea lasagnelevyä kaappeihin pyörimään.

1½-kertaistuksessa tuli vastaan sellainen ongelma, että tomaattimurskaa olisi silloin tarvittu 600 grammaa (1½ tölkkiä), mutta minulla oli vain 400 grammaa (1 tölkki). Purkki tomaattipyreetä löytyi, joten päätin korvata 200 grammaa tomaattimurskaa yhdellä purkilla tomaattipyreetä ja lisäksi vettä sen verran, että koostumus näyttää oikealta. Sekin toimi. Tämä korvaus kuitenkin johti siihen, että lopputulos ei maistunut mielestäni yhtä tomaattiselta kuin normaalisti, ja lihan ominaismaku tuli esille normaalia enemmän. Ohjeen mukaisella tomaattimurskamäärällä siis en yleensä tunnista tämän lasagnetten lopputuloksesta lihan ominaismakua mikäli liha on aivan hienoksi pilkottu, vaan vain sellaisen yleisen bolognesekastikkeen maun. Tämänkertaisella korvauksella tosiaan bolognesemainen maku jäi vähemmälle ja possunlihainen maku tuli esille enemmän. Sekään ei periaatteessa ole huono asia, mutta itse tykkään kuitenkin enemmän siitä versiosta, joka maistuu enemmän bologneselta ja vähemmän possunlihalta. Silti, tämäkin versio on mielestäni hyvää, vaikkakin erilaista. Pakastin loput, ja sieltä pakkasesta ne kaikki tulevat kyllä syödyiksi. Alle kirjoitan lasagnetteohjeen molemmilla vaihtoehdoilla.

Lasagnette nyhtöpossusta tai muusta tähdelihasta
10-11 lasagnelevyä tai 300 g lasagnettepastaa (esim. Torino Lasagne Piccolo) – käy sekä vaalea että täysjyvä
Kastike:
450 g nyhtöpossua tai muuta kypsää lihaa/kanaa
1½ tl sipulijauhetta (tai 1-2 sipulia hienonnettuna ja kuullotettuna)
1½ purkkia tomaattimurskaa (600 g) TAI 1 purkki tomaattimurskaa (400 g) + 1 purkki tomaattipyreetä (70 g) + 3 dl vettä (lisäksi joka tapauksessa myös allaoleva vesimäärä)
3 dl vettä
suolaa maun ja lihan suolaisuuden mukaan – nyt lihassa ei maistunut suola, joten laitoin suolaa 1½ tl. Jos liha olisi ollut sopivan suolaisen makuista jo valmiiksi, olisin laittanut tähän suolaa 1 tl.
(halutessa mausteita esim. 3 valkosipulin kynttä kuullotettuna tai 3/4 tl valkosipulijauhetta, 4½ rkl chilikastiketta, 1½ basilikaa, 1½ timjamia)
(tomaattipyreetä käytettäessä lisään tähän määrään myös 1½ tl sokeria tasapainottamaan tomaattipyreen happamuutta)
Päällinen:
3 dl kuohukermaa + 250-450 g juustoraastetta + maun mukaan suolaa (itse laitan 1 maustemitallisen)
TAI
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
suolaa maun mukaan (itse laitoin 1 tl)
250-400 g juustoraastetta (itse laitoin tällä kertaa 360 g, kun sen verran sattui olemaan – alle 300 grammaakin riittäisi aivan hyvin)
Hienonna liha, tai vähintään pilko se suupaloiksi. Sekoita kattilassa kypsä liha, mausteet, tomaattituotteet ja vesi. Kiehauta.
Riko lasagnelevyt suupaloiksi, jos käytät niitä. Ripottele kastikkeen joukkoon rikotut lasagnelevyt tai lasagnettelevyt ja sekoita hyvin. Huolehdi, että lasagnelevyt eivät koske toisiinsa vaan ympäröityvät kokonaan kastikkeella. Kokemusta nimittäin on siitäkin, että toisiinsa koskemaan jääneet rikotut lasagnelevyt ovat jääneet lopputuloksessa koviksi.
Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Jos käytät kermaa, sekoita siihen suola ja juustoraaste. Kaada seos lasagneseoksen päälle uunivuokaan. Paista uunissa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut väriä.
Jos et käytä kermaa, tee ensin valkokastike. Sulata kattilassa voi. Sekoita siihen vehnäjauhot, ja kiehauta seos. Lisää maito mukaan pienissä erissä erissä koko ajan pohjia myöten sekoittaen varoen, ettei pala pohjaan. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, kunnes seos on paksuuntunut. Jos ehtii alkaa kiehua ennen kuin on paksuuntunut, käännä levy pienimmälle, ja keitä koko ajan sekoittaen, kunnes on paksuuntunut. Kun on paksuuntunut, siirrä pois levyltä. Sekoita mukaan suolaa. Lisää juustoraaste. Sekoita, kunnes juusto on sulanut. Kaada kastike lasagneseoksen päälle uunivuokaan. Paista 200-asteisen uunin keski- tai alatasolla noin puoli tuntia, kunnes pinta on saanut väriä. Itse normaalisti kypsennän keskitasolla, mutta nyt kun vuoka tuli liian täyteen, käytin alatasoa ja leivinpaperia vuoan alla, jotta ylikuohumissotkuja tulee mahdollisimman vähän.
Uunistaoton jälkeen anna mielellään vetäytyä vähintään 5 minuuttia. Sopii pakastettavaksi.

Lasagneen tuleva kastike, jossa on nyhtöpossua, tomaattituotteita, vettä ja mausteita.

Juustokastike kaadettuna pasta-kastikeseoksen päälle.

Lautasellani annos valmista lasagnettea ja salaattia. Kuten lautaselta näkyy, juustokastiketta oli vähintään tarpeeksi.

Seuraavana päivänä, kun jäljellejääneet lasagnetet olivat jäähtyneet ja kiinteytyneet jääkaapissa, leikkasin loput paloiksi ja pakastin leivinpaperoiduissa uunivuoissa.

Lasagnettepaloja leivinpaperoiduissa uunivuoissa…

Päivitys seuraavana päivänä:

Jäiset lasagnettepalat siirrettynä pakastuspusseihin, joissa niitä säilytän pakastimessa.

Lihapulla-pekonipizza

Oli tähteenä 5 lihapullaa, paistettua pekonia ja pekonin paistorasvaa:

Jatkoin sitten nuo koko porukan yhteiseksi ateriaksi laittamalla ne pizzaan. Nämä olivat juuri sopiva täytemäärä yhteen pellilliseen pizzaa.

Pizzasta tuli tosi hyvää. Lihapullat eivät enää pekonisessa pizzassa maistuneet lihapullilta, vaan nyt nekin maistuivat mukavasti pekonilta. Olinkin saanut jo lihapullien omaa makua kylläksi, joten huippujuttu! Suutuntuma lihapullaviipaleissa oli nyt aika rapea, ja suussa tuntui nyt se paahtuneiden korppujauhojen rouheus enemmän kuin samoissa lihapullissa ennen pizzaan menoa.

Tein pizzapohjan ja pizzan tomaattikastikkeen samalla lailla kuin tässä aiemmassa blogikirjoituksessani: https://ruokaideat.com/2019/08/24/portobello-aurajuustopizzaa/

Juustoraastetta ladoin tomaattikastikkeen päälle 320 grammaa. Lihapullat leikkasin ohuiksi viipaleiksi, ja laitoin ne juustoraasteen päälle. Pekonit revin käsin paloiksi, ja laitoin ne juustoraasteen päälle niihin kohtiin, joissa ei ollut lihapullaviipaleita. Pekoninrasvan sulatin mikrossa, ja valutin sen pizzan päälle ympäriinsä. Pekoninrasvaa oli 26 grammaa. Paistoin pizzaa 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 10 minuuttia. Heti uunistaoton jälkeen ripottelin päälle oreganoa.

Pizza pekoninrasvaa vaille valmiina uunin.

Neljän viljan leipäset ja uunimunia

Tänään teki mieli tehdä neljän viljan leipäsiä. Käytin siihen tätä reseptiä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/nopeat-neljan-viljan-leipaset

…mutta sekoitin taikinaan myös perunamuusin tähteet, joita oli 150 grammaa. Ne olivat jääneet silakka-aterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/ruisleivitettyja-voissapaistettuja-silakkafileita-perunamuusia-persiljalla-ja-paahdettua-munakoisoa/

Alkuperäisestä reseptistä korvasin myös fariinisokerin/hunajan valkoisella sokerilla, koska halusin nyt enemmän sellaista ”puhdasta” makeutta ilman muita lisämakuja.

Neljän viljan leipäset olivat heti tuoreeltaan kuumina mielestäni vähän tylsiä, mitäänsanomattoman makuisia, joista meinasin jo kirjoittaa, että ei kannata tehdä. Jäähdyttyään ne olivatkin muuttuneet hyvänmakuisiksi! Maku oli vähän niin kuin ruismyslimäinen. Ja niin oli kyllä rakennekin. Hiutaleiden osuus taikinassa oli niin suuri, että rakenne oli hyvin paljon karkeampi kuin miltään leivältä odottaisi. Reunissa oli myös samanlaista kovuutta kuin aiemmin liian ohuiksi tekemissäni ruisleipäsissä: https://ruokaideat.com/2019/08/12/itsetehdyt-ruisleipaset/

Odottamattomasta rakenteesta huolimatta tykkäsin näistä. Leiväksi olivat vähän erikoisia, mutta hyvällä tavalla. Myös lapset tykkäsivät. Lapsi tuumi myös, että maistuu joltain teeleivältä. Jos tarkkoja ollaan, niin en itsekään tiedä, mikä nämä erottaa teeleivistä, koska molemmat kohotetaan leivinjauheella ja muutenkin sisältävät samoja aineksia. Kirjoitan tähän ohjeen vastaisuuden varalle:

Neljän viljan leipäset
3½ dl neljän viljan hiutaleita (120 g)
1½ dl vehnäjauhoja (105 g)
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 rkl sokeria (tai fariinisokeria tai hunajaa)
50 g voita sulatettuna
2½ dl täysmaitoa (250 g)
150 g tähteeksijäänyttä perunamuusia, jos on
(halutessa 2 porkkanaa raastettuna)
Lämmitä uuni 225 asteeseen. Sekoita maitoon perunamuusi, jos on. Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää voisula ja maito (ja porkkanaraaste, jos käytät sitä). Sekoita tasaiseksi. Nosta leivinpaperoiduille uunipelleille lusikalla nokareita, ja madalla ne leipäsiksi lusikalla tai kostutetulla kädellä. Samalla on hyvä myös tasoittaa reunoja tasaisemman pyöreiksi. Pistele leipäsiin haarukalla reikiä. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 15-20 minuuttia.

Pieni määrä tähteeksijäänyttä perunamuusia.

Kuivat ja märät aineet sekoitettuna tasaiseksi taikinaksi.

Toinen pellillinen jäi niin vajaamiehitetyksi, että päätin hyödyntää jäljellejääneen tilan muulle ruualle. Oli jo pitemmän aikaa ollut tarkoitus testata uunimunia, joten tässä nyt testasin samalla niitäkin. Käytin ohjenuorana tätä ohjetta: https://www.eggs.ca/recipes/easy-baked-eggs

Ohjeessa neuvottiin kypsentämään munat muffinipellin koloissa, mutta minulla ei ollut sellaista. Sen sijaan käytin voideltuja uuninkestäviä kuppeja. Eli sellaisia, joiden pohjassa luki ”OVEN PROOF”. Voitelin ne hyvin, ja rikoin kuhunkin yhden munan. Ripottelin päälle suolaa, ja pilkotut kinkkupaketin loput, jossa oli 60 grammaa. Neljälle kananmunalle tämä sattuikin olemaan juuri ohjeen mukainen määrä sattumia eli 2 rkl sattumia per muna. Alkuperäisessä ohjeessa paistolämpötilaksi neuvottiin 175 astetta, mutta koska kypsensin nämä yhtä aikaa leipästen kanssa jotka tarvitsivat 225 astetta, nämä munatkin paistuivat 225 asteessa. Paistoin, kunnes valkuaiset näyttivät hyytyneiltä, missä kesti 15 min. Otin kupit pois uunista, ja laitoin leipäset sinne takaisin vielä viideksi minuutiksi.

Uunimunat olivat mielestäni oikein hyviä! Kaikista munankypsennystavoista tämä nousi nyt suosikkieni joukkoon. Samalle lautaselle päätyi nyt leipästen ja uunimunien lisäksi oman pihan omenaa ja loput paahdetut munakoisot silakka-aterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/ruisleivitettyja-voissapaistettuja-silakkafileita-perunamuusia-persiljalla-ja-paahdettua-munakoisoa/

Paahdettujen munakoisojen maku oli mielestäni voimistunut kolmen päivän aikana, mikä ei ollut huono asia. Itse uunimunien reseptin haluan heti kirjoittaa talteen:

Uunimunat
kananmunia 1-2 per syöjä
voita vuokien voiteluun
suolaa (ja pippuria, jos haluaa)
Sattumia noin 2 rkl per muna: esim. pilkottua kinkkua, kevätsipulia tai juustoraastetta
Voitele muffinipellin kolot tai uuninkestävät kupit hyvin koko sisäpinnoilta. Riko kuhunkin yksi muna. Ripottele päälle suolaa (ja halutessasi pippuria) ja sattumat. Paista 175-225 asteessa uunin keskitasolla 8-15 min, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet ja keltuaiset juoksevia tai kiinteitä maun mukaan. Irrota munat vuoista tai kupeista, tai kuppien tapauksessa voi myös syödä suoraan niistä.

Itsetehdyt sämpylät

Tänään sain inspiraation leipoa sämpylöitä. Leivoin ne reseptillä, jonka olen muokannut oman makuni mukaiseksi tämän ohjeen perusteella: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/104817/S%C3%A4mpyl%C3%A4t/

Oman makuni mukainen resepti tässä:

Sämpylät
5 dl täysmaitoa
50 g hiivaa
1 rkl sokeria
1/2 rkl suolaa
12 dl vehnäjauhoja, josta osan voi korvata hiivaleipäjauholla (minulla loppui vehnäjauho kesken, joten viimeiset 3 dl tuli hiivaleipäjauhona maun siitä kärsimättä)
50 g voita sulatettuna
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi kattilassa levyllä miedolla lämmöllä. Liuota siihen hiiva. Sekoita joukkoon sokeri ja suola. Lisää vähitellen jauhot taikinaan sekoitellen. Lopussa sekoita taikinaan sulatettu voi sen lämpöisenä, että se on sula, mutta ei niin kuuma, että se polttaisi kädet.
Jätä taikina peitettynä kohoamaan kulhoonsa puoleksi tunniksi. Sen jälkeen vuoraa kaksi leivinpeltiä leivinpaperilla. Muotoile taikinasta leivinpaperoiduille pelleille jonkinlaisia sämpylää muistuttavia muotoja. Jätä kohoamaan pelleille vartiksi. Sillä aikaa lämmitä uuni 225 asteeseen.
Paista kohonneet sämpylät 225-asteisen uunin keskitasolla 15 minuuttia.

Nämä ovat mielestäni tosi hyviä <3

Taikina kulhossaan ennen kohoamista.
Kohonnut taikina kulhossaan. Pinta on litteä, koska peitin lautasella. Liinaakin voisi käyttää, mutta en aina tykkää lisätä pyykkimäärääni turhaan.
Pellille 1 muotoiltuja sämpylöitä ennen kohoamista.
Pellille 2 muotoiltuja sämpylöitä ennen kohoamista.
Pellille 1 muotoillut sämpylät kohoamisen jälkeen.
Pellin 1 sämpylät paistamisen jälkeen.
Pellin 2 sämpylät kohoamisen jälkeen.
Pellin 2 sämpylät paistamisen jälkeen.

Piimälimppu, jonka taikinassa tähteeksi jääneet keitetyt perunat

Eiliseltä jäi viisi keitettyä perunaa: https://ruokaideat.com/2019/08/02/perunoita-savusiikaa-sitruuna-persiljakastiketta-ja-keitettyja-porkkanoita/

Tuli sitten mieleen pitkästä aikaa tehdä piimälimppu (toiselta nimeltään joululimppu), jonka taikinaan päätin laittaa keitettyjen perunoiden loput. Piimälimppuihin käytän alun perin tätä Kinuskikissan ohjetta: https://www.kinuskikissa.fi/joululimppu/

Olen hionut reseptiä oman makuni mukaiseksi sen verran, että korvaan öljyn voilla ja puolitan mausteiden määrät alkuperäisestä. Nyt minulla oli tilanne, että minulla oli ruisjauhoa jäljellä 5½ dl ja ohjeeseen tarvittiin 3½ dl. En halunnut jättää kahta desilitraa ruisjauhoa isossa pussissaan kaappiin lojumaan, vaan kerroin ohjeen ainesmäärät 1.5:llä, jotta ruisjauhot menisi kivasti kaikki loput siihen. Tällöin limppuja tuli kahden sijaan kolme, jotka mahtuivat samalle pellille tarpeeksi hyvin. Meillä nämä piimälimput ovat yleensä olleet niin kuluisia, että kolme piimälimppua ei ole yhtään liikaa.

Olin tulostanut Kinuskikissan sivuilta tämän ohjeen joskus kauan sitten. Nyt suoraan siihen tulostettuun reseptiin merkitsin ne 1.5-kertaiset ainesmäärät, minkä jälkeen muistin, että ai niin ne mausteiden määrät piti puolittaa:

Keitettyä perunoita oli niin pieni määrä suhteessa muun taikinan määrään, että päätin vain lisätä ne kuorittuina muusattuina reseptiin muuttamatta mitään muuta. Vielä en ole valmista kypsää limppua maistanut, vaan maistan vasta huomenna. Kokemuksesta tiedän nimittäin, että vaikka perunalimppu onkin kypsä jo tänään, se on maun puolesta valmis eli parhaimmillaan vasta huomenna tai jopa sitäkin myöhemmin. Hyvää kannattaa siis odottaa <3

Päivitän huomenna tai ylihuomenna tänne tarkemmat tiedot tästä perunalimpusta, kunhan saan maistettua tätä 1.5-kertaiseksi muokattua versiota, jossa on perunaa mukana. Kuvat laitan tänne jo nyt:

Ylläolevat kuvat: Kuvassa 1 taikina kohoamassa kulhossa (kohotettiin tunti). Kuvassa 2 limput kohoamassa pellillä (kohotettiin puoli tuntia). Kuvassa 3 kohonneet limput menossa 200-asteisen uunin keskitasolle. Kuvassa 4 olen juuri voidellut limput siirappivedellä paiston puolivälissä eli 20 min paistettu, 20 min jäljellä.

Päivitys 3.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Nyt olen tätä piimälimppua syönyt lounaalla, ja hyvää oli:

Postaus itse lounaasta täällä: https://ruokaideat.com/2019/08/02/tonnikala-perunavuokaa-ja-kirsikka-porkkanaraastetta/

Verrattuna niihin kertoihin, kun perunaa en tässä limpussa käyttänyt, en nyt huomannut maussa eroa. Eilen vielä ennen nukkumaanmenoa kun leikkasin näitä limppuja viipaleiksi sitä varten, että pakastan osan viipaleista heti, huomasin rakenteen olevan tavallista lörpömpi. Huoneenlämpöön yöksi jääneestä limpusta lörppöys oli kuitenkin jo kadonnut. Perunalla on joo taipumus löysyttää leipiä, mutta tällä perunamäärällä ei vielä löysyttänyt liikaa. Superperunaiset leivät minulla ovat yleensä jääneet mataliksi ja sisältä sellaisiksi kosteahkoiksi, mutta nyt tällä kertaa oli kuitenkin hyvinleikattavia viipaleita, joten perunan määrä ei ollut liiallinen. Kokonaisuudessaan olen tähän piimälimppuun niin tyytyväinen, että taidan jatkossakin tehdä kolme limppua kerralla eikä kaksi, niin kuin alkuperäisessä ohjeessa on. Kirjoitan tänne ylös ohjeen kolmen limpun satsille:

Piimälimppu eli joululimppu (3 kpl)
3/4 pakettia hiivaa (37.5 grammaa)
7.5 dl piimää (750 grammaa)
1.5 dl tummaa siirappia (210 grammaa)
3/4 rkl suolaa
3/4 rkl pomeranssinkuorta
1 tl kuminaa
1 tl anista
1 tl fenkolia
3 rkl sulatettua voita
5.5 dl ruisjauhoja (275 grammaa)
n. 12 dl vehnäjauhoja (780 grammaa)
(+ 5 keitettyä perunaa kuorittuna ja muussattuna, jos on – kuorittu paino n. 350 grammaa)
Voiteluun:
1/2 dl siirappia (70 grammaa)
1/2 dl vettä (50 grammaa)
Lämmitä piimä kattilassa levyllä miedolla lämmöllä kädenlämpöiseksi. Sillä aikaa sulata mikrossa voi. Jos on keitettyjä ylimääräisiä perunoita, kuori ja muussaa ne. Mausteetkin ehtii tässä välissä valmiiksi mitata kippoon, josta ne on helppo kipata kaikki kerralla mukaan sitten, kun sen aika tulee.
Kun piimä on kädenlämpöistä, ota se pois levyltä ja liuota siihen hiiva. Sekoita mukaan siirappi, suola ja mausteet. Sekoita tässä vaiheessa mukaan myös muusatut perunat, jos niitä on. Käsivispilä on tässä kätevä väline sekoittamiseen. Sekoita sillä mukaan myös sulatettu voi sen lämpöisenä, että se on sula, mutta ei niin kuuma, että se polttaisi sormet ja mahdollisesti myös hiivan.
Sekoita taikinaan ensin ruisjauhot desilitra kerrallaan. Sitten sekoita taikinaan vehnäjauhot desilitra kerrallaan. Kun kaikki jauhot on saatu sekoitettua taikinaan, laita taikinakulhon päälle leivinliina tai lautanen. Jätä kohoamaan 60 minuutiksi eli yhdeksi tunniksi. Minä käytän helppona kohottamispaikkana astianpesukoneen päällä olevaa pöytätasoa, johon astianpesukoneesta vuotaa mukavasti lämpöä. Näin pitkällä kohotusajalla kuitenkaan sen kohotuspaikan lämpötilan kanssa ei ole oikeasti tarkkaa, vaan peitettynä riittää, että kohoaa sellaisessa paikassa, joka ei ole mahdottoman vetoinen.
Kun taikina on kohonnut sen 60 minuuttia ja näyttääkin kohonneelta, ota pelti ja laita sen päälle leivinpaperi. Jaa taikina kolmeen osaan, ja muotoile kukin kolmesta osasta jonkinlaiseksi palloa muistuttavaksi muodoksi leivinpaperin päälle. Muotoilemisessa voi käyttää apuna vehnäjauhoja, mutta itse en viitsi, koska en ole niin tarkka täydellisistä muodoista. Pistele niihin taikinapalloihin reikiä haarukalla – joskus pistelen nätisti, joskus puran aggressioni hakkaamalla haarukalla ihan kunnolla (molemmat tavat käyvät tähän). Jätä palleroiset siihen kohoamaan puoleksi tunniksi. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen niin, että uuni on lämpimänä sen puolen tunnin kohotuksen jälkeen.
Paista kohonneet limput 200-asteisen uunin keskitasolla ensin 20 minuuttia. Sillä aikaa sekoita kipossa voiteluun tuleva siirappi-vesiseos. Sen 20 minuutin jälkeen ota limput uunista ulos. Voitele limput siirappi-vesiseoksella. Pullasuti on siihen hyvä väline. Voitelun jälkeen laita limput takaisin uuniin vielä 20 minuutiksi, eli niin, että paistoaika yhteensä on 40 minuuttia. Alkuperäisessä Kinuskikissan ohjeessa neuvotaan voitelemaan vielä paiston jälkeen uudelleen siirappi-vesiseoksella, mutta itse olen luopunut siitä hommasta, koska paiston jälkeen sivellyt siirapit ovat aina jättäneet limppuihin tahmean pinnan, jota en oikein arvosta.

Tätä ohjetta kirjoittaessani huomasin samalla, että siihen tulostettuun reseptiin, jonka kuva on ylempänä, olin hiivamäärän laskemisessa sekoillut jotain. Siis kun kahteen limppuun hiivaa piti tulla ohjeen mukaan 3/4 pakettia, 1.5-kertainen annos tarkoittaisi yli yhtä pakettia hiivaa, mutta olin jostakin syystä kirjoittanut paperiin 75 grammaa ja oikeasti laittanut taikinaan sen 3/4 pakettia hiivaa, mikä siinä alkuperäisessä ohjeessa ennen 1.5-kertaistamista oli. Noh, joka tapauksessa se 3/4 pakettia hiivaa nyt selvästikin riitti, joten sen määrän kirjoitin nyt tuohon ylläolevaan reseptiin.