Pakastevihannekset uunissa

Pakaste wokkivihannekset uunissa tehtyinä.

Kypsensin pakastevihannekset vaihteeksi uunissa. Uunissa kasviksiin tulee tyypillisesti tiiviimmät ja paahteisemmat maut, ja minun kokemukseni mukaan maku tuntuu olevan myös raikkaampi uunissa kuin pannulla tehtynä. Kuvissa olevat pakastekasvikset ovat Rainbown Oriental wokkivihanneksia. Minun kokemukseni mukaan monenlaiset pakastevihannekset soveltuvat uunissa kypsentämiseen, paitsi pakasteherneille suosin mieluummin nopeaa kypsennystä. Jos haluaa maksimoida paahteiset maut, silloin kannattaa paahtaa uunissa keskenään mahdollisimman saman kokoisia kasviksia.

Pakastevihannekset uunissa
pakastevihanneksia
öljyä
suolaa
Ota uunipelti ja laita siihen leivinpaperi. Levitä siihen pakastevihanneksia sen verran kuin mahtuu, mieluiten vain yhteen kerrokseen ilman, että vihannekset koskevat toisiinsa (esim. 500 g). Lisää niihin öljyä sen verran, että kaikki vihannekset kastuvat (esim. 4 rkl). Ripottele päälle suolaa. Sekoita (esim. käsillä). Levitä vihannekset niin, että ne mieluiten eivät koske toisiinsa. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes alkaa näkyä jotain ruskistumista ja vihannekset ovat kypsiä (n. 20-40 min). Tarvittaessa sekoita välissä, jos reunat uhkaavat palaa ennen kuin keskellä on kypsää.
Jos pakastevihanneksissa ei ole mukana pienikokoisia paloja, valmistumista voi nopeuttaa paistamalla ensin 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla, kunnes vihannekset ovat sulaneet, sitten sekoittaa ja paistaa 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes on kypsää ja jotain ruskistumista.
Vinkki: Vihanneksiin voi halutessa ennen paistoa sekoittaa muitakin mausteita. Voi käyttää esimerkiksi yhtä tai useampaa näistä: hunaja, pippuri, valkosipuli, yrtit tuoreina tai kuivattuina. Paiston jälkeen voi halutessa sekoittaa kasviksiin sitruunan kuoriraastetta ja/tai sitruunamehua.

500 g pakastewokkivihanneksia leivinpaperoidulla pellillä.

20 minuutin paahtamisen jälkeen. Reunoihin uhkasi tulla palamista, joten koin parhaaksi tässä vaiheessa sekoittaa.

Uunissa kypsennettyjä pakastevihanneksia sivusta kuvattuna.

Muita uunikasviksia:

Tex mex kanapasta ylijääneestä tacokastikkeesta

Minulla sattui olemaan tacokastiketta jääkaapissa noin puoli purkkia. Sitä oli käytetty 9 päivää aiemmin jauhelihatortilloihin. Tacokastike säilyy purkin tekstin mukaan avaamisen jälkeen 1-2 viikkoa jääkaapissa, joten päätin käyttää sen pois. Kokeilin tehdä ylijääneistä tacokastikkeista tällä kertaa texmex-kanapastan. Ruskistin 250 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita 3 ruokalusikallisessa öljyä ja maustoin ½ teelusikallisella suolaa. Lisäsin tacokastikkeet, eli noin puoli purkkia Santa Maria Hot Taco Sauce -nimistä tacokastiketta ja annoin hautua pastan valmistamisen ajan. Sekoitin lopussa mukaan 1 tl sokeria ja kypsät valutetut pastat, joiden kuivapaino oli 250 g. Tuli mausteisen makuista. Viimeiseksi silaukseksi lisäisin seuraavalla kerralla mukaan myös jotain makujen pehmentäjää, kuten kermaa, koskenlaskijaa tai guacamolea. Tämän lisäkkeenä söin uuniparsakaalia.

Ruskistetut broilerisuikaleet tacokastikkeen kanssa ennen pastan lisäämistä.

Uunissa paahdettu parsakaali

Uunissa kypsennettyä parsakaalia ja texmex-kanapastaa.

Uuniparsakaali on helppo kasvislisuke. Muihin parsakaalin kypsennystapoihin verrattuna uunissa tulee tiiviimpi ja paahteisempi parsakaalin maku. Uunissa paahdettu parsakaali onnistuu myös parhaat päivänsä nähneestä vähän kellastuneesta parsakaalista, kunhan ei ole vielä hometta. Näissä kuvissa oleva parsakaali sattui olemaan 8 päivää aiemmin.

Uuniparsakaali
1 parsakaali
öljyä (n. 4 rkl)
suolaa
Huuhtele parsakaali ja kuivaa se hyvin. Leikkaa parsakaalin varresta kova alaosa pois, yleensä noin pari senttiä. Murra käsillä parsakaalin kukinnot irti. Leikkaa varsi ohuiksi viipaleiksi. (Jos parsakaalissa on lehdet jäljellä, säästä ne johonkin muuhun ruokaan, kuten esim. wokkityyppisiin tai muihin pannulla paistettaviin ruokiin. Uunissa muiden osien kanssa parsakaalin lehdet herkästi palavat ennen kuin muut osat ovat valmiita.)
Ota uunipelti ja laita sen päälle leivinpaperi. Laita siihen parsakaalipalaset mielellään niin, että isoimmat palat ovat reunoilla ja pienimmät palat keskellä ja palat mieluiten eivät koske toisiinsa. Laita kippoon öljyä ja töpöttele sitä pullasudilla parsakaalipalojen päälle niin, että kaikkiin parsakaalipaloihin tulee öljyinen pinta. Ripottele suolaa päälle.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes näkyy jotain ruskistumista pinnassa ja parsakaalit ovat kypsiä, eli haarukka menee niistä helposti läpi. Minun uunissani sopiva aika sille on 20 minuuttia.
Vinkki:
Paahtamisen jälkeen uuniparsakaalit voi halutessa maustaa, mutta maukasta ilmankin. Paahdettujen parsakaalipalojen päälle voi halutessa lisätä esimerkiksi yhtä tai useampaa näistä: parmesaaniraaste, sitruunan kuoriraaste, sitruunamehu, pippuri, hunaja.

Parsakaalin kukinnot voi käsin murtamisen sijaan myös leikata veitsellä. Itse kuitenkin suosin käsin murtamista siksi, koska silloin parsakaalista ei irtoile yhtä paljon pientä silppua kuin veitsellä leikatessa.

Joissakin ohjeissa parsakaalin varsi neuvotaan kuorimaan. Itse en ole kokenut sitä tarpeelliseksi uuniparsakaalin tapauksessa. Tämän mukaan parsakaalin varsi olisi tarpeellista kuoria vain, jos se syödään raakana: https://www.theawl.com/2015/04/stalk-the-broccoli/

Parsakaalipalat leivinpaperoidulla uunipellillä.

Muita uunikasviksia:

Miten tehdä mehua marjoista ilman mehumaijaa, mehulinkoa ja mehuprässiä

Marjoja kattilassa ennen mehuksi tekemistä.

Tässä kirjoituksessa esittelen kaksi tapaa tehdä marjoista mehua ilman erillisiä mehuntekoon tarkoitettuja välineitä. Näihin tapoihin ei tarvita mehustinta, linkoa eikä mehupuristinta. Esittelen kaksi eri tapaa tehdä mehua tavallisilla keittiövälineillä: keittämällä ja kylmäpuristamalla. Näistä keittäminen on nopeampi tapa, kylmäpuristaminen hitaampi. Mausta tulee erilainen riippuen siitä, valmistiko mehun keittämällä vai kylmäpuristamalla.

Hyppää kohtaan: Kylmäpuristettu mehu kotikonstein

Keitetty mehu

Mehun keittämiseen tarvitaan marjoja, vettä, kattila, siivilä, hella ja jokin riittävän kokoinen astia siivilöidylle mehulle. Keitetyssä mehussa on siihen käytettyjen ainesten maut kypsennetyssä muodossa. Keitettyyn mehuun voi käyttää tuoreita tai pakastettua marjoja tai niiden sekoitusta. Voi käyttää yhtä marjalajia tai sekoitusta useammasta marjalajista. Sekaan voi halutessa laittaa myös esimerkiksi kirsikoita, raparperia ja/tai omenaa pilkottuina ilman siemenkotia. Jos marjojen seassa sattuu olemaan pienehköjä määriä marjojen lehtiä, varpuja tai muita vastaavia marjapensaan omia roskia, niitä ei tarvitse ottaa pois ennen mehuksi keittämistä.

Mehu marjoista keittämällä
marjoja
vettä
Laita marjat kattilaan. Mahdolliset pakastemarjat kannattaa laittaa mieluiten jäisinä, sulattamatta niitä ensin. Lisää kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Keittämisvaiheessa kuohuu paljon, joten kannattaa jättää paljon kuohumisvaraa. Tarvittaessa jaa marjamäärä useampaan kattilaan.
Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia. Ota tiheä siivilä ja sen alle puhdas kattila tai muu riittävän kokoinen astia. Kaada keitetty mehu marjoineen siivilään. Jos mehusta haluaa aivan kirkasta, voi siivilän vuorata ensin puhtaalla harsokankaalla, mutta se ei ole välttämätöntä.
Anna mehun valua rauhassa siivilän läpi, kunnes mehua ei enää valu eikä tipu. Marjoja ei kannata painella eikä sekoittaa siivilässä, koska sellaisesta tulee helposti mehuun sameutta.
Jos mehua tuli enemmän kuin ehtii lähiviikkoina käyttää, kannattaa ylimääräiset pakastaa. Kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut kannattaa laimentaa ja makeuttaa sopiviksi jo hyvissä ajoin ennen kuin niitä on tarkoitus juoda. Sopiva laimennussuhde riippuu marjoista, ja sen löytää helpoiten kokeilemalla. Jos mehu on sekoitus eri marjalajeja ja mukana on happamia marjoja, oma alkuarvaukseni laimennussuhteelle on yleensä 1:6 eli 1 osaa mehua ja 6 osaa vettä. Jos mukana ei ollut happamia marjoja, riittää yleensä vähemmän vettä. Kun sopiva mehun ja veden suhde on löytynyt, makeutan mehun yleensä sekoittamalla mukaan 100 grammaa sokeria (1 ¹⁄₅ dl) per 1 litra sopivan vahvuista mehua. Kun mehuun on sekoitettu jotain, kannattaa antaa makujen tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten seuraavaan päivään. Kuumana juotavat mehut taas yleensä maistuvat tasaisilta jo heti sekoittamisen jälkeen.
Vinkki: Samalla tavalla voi tehdä mehua myös ilman marjoja esimerkiksi omenoista ja/tai raparperista. Paloittele ne ilman siemenkotia, peitä kylmällä vedellä, kiehauta, keitä 10 min ja siivilöi. Omena- tai raparperimehuja en yleensä koe tarpeelliseksi laimentaa vedellä, mutta nekin makeutan 100 grammalla sokeria per 1 litra mehua.

Mehun valmistamista keittämällä kylmäpuristuksen sijaan suosin erityisesti seuraavien marjojen tapauksessa: marja-aronia, mansikka, mustikka, punaherukka, mustaherukka. Tykkään niistä mauista, jotka kyseisiin marjoihin tulevat kypsentämällä. Myös happamat omenat ja raparperi mielestäni paranevat maultaan, kun niistä tehdään mehu keittämällä.

Olen tehnyt mehua keittämällä monista eri marjoista. Tähän mennessä ainoa keittämällä tekemäni marjamehu, josta en ole tykännyt, on ollut pihjajanmarjamehu. Keitetty pihlajanmarjamehu maistuu mielestäni vihannesmaiselta, mutta ei kuitenkaan akuutin nielaisukelvottoman pahalta niin kuin pihlajanmarjat sellaisenaan minun suussani ovat.

Linkkejä postauksiin keittämällä tekemistäni mehuista:

Kylmäpuristettu marjamehu kotikonstein

Kylmäpuristetun marjamehun valmistamiseen tavallisilla keittiövälineillä tarvitaan marjoja, vettä, jokin riittävän iso astia marjoille, perunasurvin, siivilä ja jokin astia siivilöidylle mehulle. Perunasurvimen sijaan on mahdollista käyttää myös sauvasekoitinta tai tehosekoitinta, mutta minun kokemusteni mukaan mausta tulee paljon parempi, kun koneen sijaan käyttää käsikäyttöistä perunasurvinta. Tähän menetelmään valmistaa kylmäpuristettua mehua tarvitaan myös aikaa ja kylmäsäilytystilaa mehun valmistamisen ajaksi: vähintään yön yli ja korkeintaan kaksi vuorokautta.

Kylmäpuristetussa marjamehussa on siihen käytettyjen marjojen maut kypsentämättömässä muodossa. Kylmäpuristamalla tehtävään marjamehuun voi käyttää tuoreita tai pakastettua marjoja tai niiden sekoitusta. Voi käyttää yhtä marjalajia tai sekoitusta useammasta marjalajista. Jos marjojen seassa sattuu olemaan marjojen lehtiä, varpuja tai muita vastaavia marjapensaan omia roskia, niitä ei tarvitse ottaa pois ennen mehuksi keittämistä. Kylmäpuristettu mehu ei säily yhtä hyvin kuin keitetty, joten sitä kannattaa tehdä kerralla vain sen verran kuin aikoo käyttää esimerkiksi viikon kuluessa.

Marjamehu kylmäpuristamalla
marjoja
vettä
Laita marjat riittävän kokoiseen astiaan. Mahdolliset pakastemarjat kannattaa laittaa mieluiten jäisinä, sulattamatta niitä ensin. Lisää kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Jos mukana oli pakastemarjoja, anna niiden sulaa siinä vedessä, kunnes niitä on mahdollista survoa.
Survo marjat rikki perunasurvimella. Peitä astia ja siirrä se jääkaappiin maustumaan vähintään yön yli, mielellään vähintään yhdeksi vuorokaudeksi, mutta korkeintaan kahdeksi vuorokaudeksi.
Ota tiheä siivilä ja laita sen alle puhdas riittävän kokoinen astia mehun valumista varten. Jos haluat ehdottoman kirkasta mehua, vuoraa siivilä puhtaalla harsokankaalla, mutta se ei ole välttämätöntä.
Kaada survotut marjat nesteineen siivilään. Anna mehun valua rauhassa siivilän läpi, kunnes mehua ei enää valu eikä tipu. Marjoja ei kannata painella eikä sekoittaa siivilässä, koska sellaisesta voi tulla mehuun sameutta.
Siivilän läpi valunut neste on kylmäpuristettua mehutiivistettä. Kylmäpuristetut mehut kannattaa säilyttää jääkaapissa puhtaassa kannellisessa astiassa. Kylmäpuristettuja mehuja en erityisesti suosittele varta vasten tekemään isoa määrää pakastamista varten, koska pakastaminen muuttaa raakaa marjamakua paljon ja huonompaan suuntaan. Kuitenkin pilaantumisen ehkäiseksi voi ylimääräiset kylmäpuristetut mehut pakastaa, jos mehuun ei käytetty kertaalleen pakastettuja marjoja. Kylmäpuristetut mehut kannattaa juoda kylmänä, koska silloin niiden kypsentämätön maku tulee parhaiten esille.
Kylmäpuristetut marjamehut suosittelen hyvissä ajoin ennen juontia laimentamaan ja makeuttamaan sopivaksi. Tällä tavalla tehtyä kylmäpuristettua mustikoista tehtyä mehua ei välttämättä tarvitse laimentaa vedellä ollenkaan, kun taas happamista marjoista tehtyä kylmäpuristettua mehua voi olla tarvetta laimentaa paljonkin. Sopivan laimennussuhteen löytää helpoiten kokeilemalla. Kuten keitetyt mehut, myös kylmäpuristetut mehut makeutan sopivan laimennusuhteen löydyttyä sekoittamalla mukaan 100 grammaa sokeria (1 ¹⁄₅ dl) per 1 litra sopivan vahvuista mehua. Kun mehuun on sekoitettu jotain, kannattaa antaa makujen tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten seuraavaan päivään.

Kylmäpuristetun mehun ohjeissa usein sekoitetaan mukaan myös vähän sitruunahappoa, viinihappoa tai muuta hapanta ennen seisotusta jääkaapissa. Minun kokemusteni mukaan kuitenkin mausta tulee minun suussani parempi ilman happojen lisäystä, joten siksi itse en lisää kylmäpuristettuihin mehuihin happoa. Tässä esimerkki Marttojen ohjeesta, jossa kylmäpuristettavaan puolukkamehuun lisätään 1/4 tl viini- tai sitruunahappoa per 1.2 litraa vettä: https://www.martat.fi/reseptit/puolukkamehu/

Mehun valmistamista kylmäpuristamalla keittämisen sijaan suosin itse erityisesti vadelman tapauksessa, koska osa vadelman hienoista mauista katoaa kypsennettäessä. Kylmäpuristettu vadelmamehu onkin yksi suosikkitavoistani käyttää vadelmaa, kuten myös siemenetön vadelmahillo eli vadelmakastike ja vadelmasiirappi.

Toinen marjamehu, joka minun mielestäni on paremman makuista kylmäpuristamalla tehtynä kuin keittämällä, on puolukkamehu. Kylmäpuristettu puolukkamehu maistuu mielestäni raikkaammalta kuin keittämällä tehy puolukkamehu, ja vähemmän siltä juuri puolukalle ominaiselta happamalta maulta, joka keitetyssä puolukkamehussa tuntuu usein jälkimaussa. Silti minulla tulee keitettyäkin puolukkamehua tehtyä ja juotua, koska keittäminen on nopeampi napa saada iso määrä puolukoita mehuksi, ja ylimääräiset keitetyt puolukkamehut voi säilöä pakastimessa maun juurikaan heikkenemättä.

Jauheliharisotto risottoriisistä – simppeli perusversio

Tavallinen jauheliharisotto risottoriisistä.

Tässä on risottoriisistä tehtävän jauheliharisoton konstailematon perusresepti. Tämä on yhden astian ruoka, jossa sekä jauheliha että riisi kypsennetään samassa kattilassa. Risottoriisin etu tavalliseen riisiin verrattuna on, että risottoriisillä tulee mehevämpää. Tässä perusversiossa on vain jauheliha, risottoriisi, lihaliemi, sipuli, öljy ja suola. Makumaailmaltaan tämä on siten lihan ja umamin makuinen risotto. Meidän perheessä tällainen tutun perusruuan makuinen uppoaa paremmin kuin monimakuisemmat ruuat, ja tämä riittoisa ruoka uppoaa meillä myös useamman päivän putkeen mikron kautta uudelleenlämmitettynä. Alla perusresepti, jota voi tarvittaessa muunnella niin, että vain mielikuvitus on rajana.

Jauheliharisotto risottoriisistä
4 dl risottoriisiä
400 g sika-nautajauhelihaa + suolaa
1 sipuli
3 rkl öljyä
12 dl lihalientä
Silppua sipuli. Kuumenna öljy kattilassa. Paista siinä jauheliha ja sipuli. Mausta suolalla (itse laitan tähän 4 maustemittaa suolaa eli n. 3/4 tl). Lisää risottoriisi ja paista käännellen, kunnes kaikki risottoriisi kiiltää. Lisää lihaliemi ja kiehauta välillä sekoittaen. Kypsennä miedolla lämmöllä (keittolevyn säädöistä pienin ei-nolla) kannen alla välillä sekoittaen, kunnes risottoriisi on kypsää (n. 10-15 min). Maista, ja lisää tarvittaessa suolaa tai muuta maustetta. Voi tarjota heti, mutta sopii myös uudelleenlämmitykseen mikrossa.
Vinkkejä:
* Jos tähän haluaa lisätä herne-maissi-paprikaa, jota suomalaisissa risottoruuissa usein on, voi sekoittaa mukaan 200 gramman pussin pakaste herne-maissi-paprikaa lopussa ja kuumentaa. Herne-maissi-paprikan sijaan voi vaihtoehtoisesti sekoittaa lopussa mukaan 200 gramman pussin pakasteherneitä ja kuumentaa.
* Tähän voi halutessa lisätä kasviksia mielensä mukaan, esimerkiksi paprikaa (1 kpl) ja (herkku)sieniä paloiteltuina (3 dl). Lisää ne risottoriisin lisäämisen jälkeen ja paista hetki. Muitakin kasviksia voi käyttää makunsa mukaan. Lisää kasvikset mieluiten suupaloina risottoriisin lisäämisen jälkeen, paitsi pakasteherneet tai pakasteherne-maissi-paprikat vasta lopussa, jotta pakasteherneen väri ja makeus säilyy.
* Tähän ruokaan voi halutessa lisätä mausteita, kuten yhtä tai useampaa näistä: pippuri, valkosipuli, yrtit tuoreina tai kuivattuina, paprikajauhe, chili. Alkuperäinen resepti suosittelee myös Santa Marian Pasta Rossa mausteseosta. Lisää mausteet mieluiten jauhelihaan samaan aikaan suolan kanssa.
* Annoksen voi halutessa viimeistellä esimerkiksi jollakin näistä: parmesaaniraaste, tuore basilika/rucola/persilja, ketsuppi, sweet chili -kastike.
* Sika-nautajauhelihan sijaan voi käyttää myös muuta jauhelihaa. Vähärasvaisempaa jauhelihaa käytettäessä voi olla hyvä lisätä enemmän öljyä. Broilerin jauhelihaa käytettäessä suosittelen lisäämään mausteeksi currya ja lisäämään lopussa kermaa, sitten kuumentamaan ja maistamaan.

Tämä resepti perustuu tähän Hellapoliisin Jauheliharisotto-reseptiin: https://www.hellapoliisi.fi/jauheliharuoat/jauheliharisotto-2/ Tämä minun versioni on 4/3-kertaistettu versio siitä, jotta saa kulumaan koko 400 gramman jauhelihapaketin kerralla. Minun versioni on myös yksinkertaistettu sisältämään vähemmän eri aineksia, makuja, vaiheita ja pilkkomista.

Jauheliharisotto kattilassa. Tätä jauheliharisottoa kypsennettiin kiehahtamisen jälkeen 15 min. Jos haluaa valuvampaa, silloin kannattaa tarkistaa kypsyys jo 10 min jälkeen.

Jäähtyneet jauheliharisoton jämät kaksi päivää myöhemmin.

Katso myös:

Helppoja arkiruokia lapsiperheille