Siemenetön vadelmahillo eli itsetehty säilyvä vadelmakastike

Pakastevadelmista tehty hillo ilman siemeniä.

Olen yrittänyt viime aikoina tyhjentää pakastinta viimevuotisista pakastemarjoista, jotta tulisi tilaa uuden sadon marjoille. Viimevuotisista pakastevadelmista tein tällä kertaa vadelmahillon, joka tunnetaan myös nimellä vattuhillo. Tällä kertaa tein vattuhillon ilman siemeniä, koska siemenetön vadelmahillo on mielestäni paremman makuista. Tätä siemenetöntä vadelmahilloa voi kutsua paksuutensa puolesta myös nimellä vadelmakastike. Aiempina vuosina olen tehnyt ylimääräisistä pakastevadelmista vadelmasiirappia, mutta tällä kertaa valitsin vadelmahillon siksi, koska hillosokerilla tehty hillo säilyy jääkaapissa paremmin kuin vadelmasiirappi.

Siemenetön vadelmahillo eli itsetehty vadelmakastike
vadelmia (tuoreita, pakastettuja tai sekoitus kumpaakin)
hillosokeria 1 kg per 2 kg vadelmia (2 kg vadelmia on noin 4 litraa)
kylmää vettä (tuoreille vadelmille n. 1 dl vettä per 2 kg vadelmia, pakastevadelmille n. 3 dl vettä per 2 kg vadelmia)
Laita vadelmat kattilaan. Pakastevadelmat kannattaa laittaa kattilaan suoraan pakkasesta sulattamatta ensin, jotta maku säilyisi parhaiten. Lisää vesi. Kuumenna. Yhteen jäätyneitä pakastevadelmia voi kuumennuksen aikana hakata irti toisistaan metallilastalla, jos haluaa nopeuttaa niiden sulamista.
Kun kaikki vadelmat ovat sulaneita ja seos pulpahtaa, on aika lisätä hillosokeri. Lisää hillosokeri vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Kuumenna kiehuvaksi. Keitä miedolla lämmöllä 10 minuuttia välillä sekoittaen. Kuori vaahto pois (esim. lusikalla).
Kaada seos tiheään siivilään, jonka alla on puhdas kattila. Sekoittele ja painele siivilässä olevaa massaa niin, että mahdollisimman paljon pääsee valumaan siivilän läpi. Jos koko massa ei mahdu siivilään kerralla, kaada siivilään vain vähän kerrallaan ja kaada lisää sitä mukaa, kun tilaa vapautuu.
Sitten kun siivilässä näyttää olevan jäljellä vain kiinteää massaa, anna ainesten jäähtyä puoli tuntia. Siivilän läpi mennyttä nestettä voi sekoittaa välillä.
Kaada siivilän läpi mennyt neste kuumiin puhtaisiin tölkkeihin. Sulje kannet. Säilytä kylmässä. Hyytymisen jälkeen voi tarvittaessa sekoittaa haarukalla tasaiseksi, jos on hyytynyt epätasaisesti. (Hyytymisen jälkeen voi osan vadelmahillosta/vadelmakastikkeesta myös kaataa pieniin pulloihin, joista on helppo kaataa annoksen päälle, kun on ensin varmistettu, että ei hyytynyt liian paksuksi kaatamiseen.)
Hillosokerilla tehty hillo säilyy yleensä jääkaapissa ainakin vuoden, mutta olen nähnyt säilyvän useammankin vuoden.
Siemenetön vadelmahillo sopii esimerkiksi puuroon, jogurttiin, lettujen/pannukakun/vohvelien kanssa kermavaahtoon yhdistettynä sekä vaniljajäätelön kastikkeeksi. Siivilään jäävälle vadelmamassalle ei ole käyttöä tässä reseptissä.
Vinkki: Yksi helppo keino varmistaa tölkkien kuumuus ja puhtaus on ottaa ne suoraan tiskikoneesta höyryävän kuumina. Kädet kannattaa silloin suojata puhtailla patakintailla.

Tämä siemenetön vadelmahillo perustuu tähän Dan Sukkerin tavalliseen vadelmahilloreseptiin: https://www.dansukker.fi/fi/resepteja/vadelmahillo.aspx Koska en löytänyt googlella siemenettömän vadelmahillon reseptiä, käytin tavallista vadelmahillon reseptiä ja lisäsin siihen siivilöinnin.

Tässä vadelmahillossa maistuu vadelman hienot aromaattiset maut ilman vadelmansiemenien kitkeryyttä. Tämä on lähes saman makuista kuin vadelmasiirappi, mutta tämä on paksumpaa ja säilyvämpää.

Kuumennus käynnissä. Metallilastalla hakkasin yhteenjäätyneitä pienemmiksi.

Hillosokerit sekoitettu vähitellen mukaan.

Lusikalla sekoittamista ja painelua siivilässä.

Siivlän läpi mennyt neste kaadettuna puhtaisiin purkkeihin, joiden kannet suljettiin kuvanottamisen jälkeen.

Päivitys 17.7.2020

Tämä vadelmakastike on muuten tosi hyvää myslin ja maidon kanssa:

Kuvassa oleva mysli on hävikkiruokakaupasta ostettu tuote Knehtilän Pieni Puro Paljas Granola luomu, joka minun makuuni ei ole tarpeeksi makeaa ollakseen mysliä, mutta vadelmakastike makeuttaa ja maustaa sen herkulliseksi. Osan vadelmakastikkeesta olen nyt kaatanut samasta hävikkiruokakaupasta ostetun mansikkakastikkeen tyhjään pestyyn pulloon, josta sitä on kätevää kaataa annoksen päälle:

Päivitys 31.7.2020

Avattuani täyden purkin tätä siemenetöntä vadelmahilloa huomasin, että hyytymisessä oli epätasaisuutta. Pinnasta oli hyytyneempää kuin sen alta. Kuitenkin haarukalla onnistuin sekoittamaan tasaiseksi. Sekoittamisen jälkeen tuli taas kastikkeen paksuista.

Mustaherukkamehu keittämällä ilman mehumaijaa

Mustaherukkamehu on yksi suosikkimehuistani. Kypsentämällä tehdyssä mustaherukkamehussa on hieno maku, jota en huomaa mustaherukoita sellaisenaan syödessä. Mustaherukan hienoin maku tuntuu tulevan kypsentämällä. Mustaherukkamehun teen keittämällä samalla kaavalla kuin muutkin keitetyt mehut: Marjat (tai hedelmät) kattilaan, peitetään kylmällä vedellä. Kiehautetaan, keitetään 10 minuuttia, siivilöidään. Laimennetaan sopivaksi ja lisätään sokeria 10 grammaa per 1 dl juomisvahvuista mehua. Mustaherukkamehua juon sekä kuumana että kylmänä, mutta sen hienoimmat maut tulevat mielestäni esille kylmänä juotaessa.

Mustaherukkamehu keittämällä ilman mehumaijaa
mustaherukoita
vettä
sokeria
Jos mustaherukoiden seassa sattuu olemaan mustaherukkapensaan oksia ja lehtiä, niitä ei tarvitse poistaa ensin. Niiden voi antaa olla, koska mehu siivilöidään joka tapauksessa. Laita mustaherukat tarpeeksi isoon kattilaan, jossa jää tilaa kuohumiselle. Jos mustaherukat ovat jäisiä, niitä ei tarvitse eikä edes kannata sulattaa ensin. Kuitenkin jos ovat jo sulaneita ja eivät vielä pilalla, niistä voi edelleen keittää mehun. Kokonaan sulaminen ennen keittämistä yleensä tuottaa jonkin verran karvaamman maun.
Lisää mustaherukoiden päälle kylmää vettä sen verran, että mustaherukat peittyvät. Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia. Laita valumaan tiheään siivilään. Anna valua sekoittamatta, kunnes siivilästä ei enää tipu mehua (esim. n. puoli tuntia). Siivilän läpi mennyt mehu on mustaherukkamehutiivistettä.
Laimenna ja makeuta mehu sopivan makuiseksi. Itse yleensä laimennan mustaherukkamehut suhteessa 1:6, eli 1 osa mehua ja 6 osaa vettä. Laimentamisen jälkeen sekoitan mukaan sokeria 10 grammaa per 1 dl laimennettua mehua, eli 100 grammaa per 1 litra laimennettua mehua. Kylmänä juotaviin sekoitan veden kylmänä, ja annan makujen tasoittua jääkaapissa vähintään muutaman tunnin, mutta mieluiten yön yli. Heti kuumana juotaviin mehuihin sekoitan veden kuumana, sekoitan sokerin kunnes liukenee ja juon heti.
Mustaherukkamehutiiviste on niin hapanta, että se periatteessa säilyy homehtumatta jääkaapissa puhtaassa tiiviisti suljetussa purkissa viikkoja, ehkä kuukausiakin. Kuitenkin minun kokemukseni mukaan mustaherukkamehuuun tulee herkästi pitkässä säilytyksessä suolakurkun makua, jota en siihen halua. Siksi pitkää (yli viikon kestävää) säilytystä varten pakastan mustaherukkamehutiivisteet. Kertaalleen pakastetuista mustaherukoista tehdyn mehun voi pakastaa, koska se on kypsennetty välissä.

Jäiset mustaherukat kattilassa peitettyinä kylmällä vedellä.

Laimennettua ja makeutettua mustaherukkamehua kannussa.

Mustaherukkamehutiivistettä pakastusrasioissa menossa pakastimeen pitkäaikaissäilytystä varten.

Tuorepuuro pakastemustikoista, kaurahiutaleista, maustamattomasta jogurtista ja sokerista

Tänään maistui aamiaiseksi mustikkatuorepuuro. Mustikoista se oli erittäin helppo tehdä, koska mitään kuorimista tai pilkkomista ei tarvinnut tehdä, vaan vain sekoittaa ainekset ja laittaa jääkaappiin odottamaan. Siinä missä eilinen omenatuorepuuro oli hyvä syötäväksi jo puolen tunnin jälkeen, pakastemustikoista tehtävässä tuorepuurossa on otettava huomioon pakastemustikoiden sulamiseen tarvittava aika. Vaikka pakastemustikat voi sulattaa nopeasti mikrossa loppuun asti, silloin mustikoiden maku ja suutuntuma mielestäni heikkenevät merkittävästi, eli kuori nahkeutuu + mustikka menettää makeat ja raikkaat makunsa. Maun ja suutuntuman vuoksi suosittelen laittamaan pakastemustikat tuorepuuroon (ja muihinkin puuroihin) jäisinä tai vähintään kohmeisina. Yön yli jääkaapissa ne ehtivät sulaa tuorepuuron joukossa. Kuvassa näkyvään tuorepuuroon mustikat on laitettu kohmeisina, koska kohmeisia mustikoita oli nyt jäänyt yli. Jäisinä tuorepuuroon laitetut yleensä päästävät tuorepuuroon vähemmän väriä kuin mitä kuvassa näkyy, mutta toisaalta jäisinä laitetut yleensä säilyttävät paremmin tuoreet/raikkaat maut ja tuoreen suutuntuman.

Tuorepuuro pakastemustikoista
100 g pakastemustikoita jäisinä tai kohmeisina
1 dl kaurahiutaleita (35-40 g)
2 dl maustamatonta jogurttia (200 g)
sokeria oman maun mukaan (minulla 3 rkl)
Sekoita kaikki ainekset keskenään. Laita jääkaappiin yöksi.
Mustikkatuorepuuroa voi muunnella samoilla tavoin kuin omenatuorepuuroa.

Muita harvoihin kaupassa käynteihin soveltuvia aamiaisia:

Mustikkarahka pakastemustikoista, kuohukermasta, rahkasta, sokerista

Tämä oli helppo, nopea ja todella hyvänmakuinen jälkiruoka, kun jääkaapissa oli kuohukermaa ja maitorahkaa ja pakastimessa mustikoita. Käytin tätä Apetitin reseptiä muuten, mutta en sulattanut mustikoita etukäteen enkä survonut niitä, ja vanilliinisokerin sijaan käytin vaniljauutetta: https://apetit.fi/reseptit/mustikkarahka/

Pakastemustikoiden maku ja suutuntuma ovat minun kokemusteni mukaan paremmat, jos mustikoita ei sulata etukäteen, vaan antaa niiden sulaa vasta rahkassa. Silloin mustikoiden maku ja rakenne ovat mielestäni lähempänä tuoreiden mustikoiden makua kuin sellaisenaan sulatetuilla mustikoilla. Toisaalta mustikoiden sulattaminen ensin mikrossa on kätevä tapa nopeuttaa valmistumista.

Mustikkarahka
200 g pakastemustikoita
2 dl kuohukermaa (200 g)
1 purkki maitorahkaa (200 g)
½ dl sokeria (n. 43 g)
2 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria (TAI ½ tl vaniljajauhetta TAI 1 vaniljatangon siemenet)
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon loput ainekset. Anna rahkan olla huoneenlämmössä tai jääkaapissa, kunnes mustikat ovat sulaneet, sekoita sitten tasaiseksi. Huoneenlämmössä minulla sulaminen kesti ½ – 1 tuntia. Jos haluaa rahkan heti valmiiksi, mustikat voi sulattaa ensin mikrossa, sitten sekoittaa kermavaahtoon kaikki ainekset, jolloin rahkan voi tarjota jo heti.

Tähän mustikkarahkaan käytin tänään 16.1.2020 purkin maitorahkaa, jolla oli parasta ennen -päiväys 3.7.2019 eli yli puoli vuotta sitten:

Koska rahka oli säilytetty koko ajan jääkaapissa avaamattomana, se oli säilynyt hyvin vielä yli puoli vuotta parasta ennen -päiväyksen jälkeenkin. Siitä tuli yhtä hyvä mustikkarahka kuin tuoreemmastakin rahkasta tehtynä, ja kaikki meni, vaikka mieluusti olisin halunnut syödä sitä vielä huomennakin. Hapanmaitotuotteiden kanssa ylipäätään en vahdi päiväyksiä, vaan säilytän avaamattomia hapanmaitotuotteita yleensä jääkaapissa, kunnes ne tulevat käytetyiksi. Mutta avatut pyrin käyttämään muutaman päivän tai viimeistään viikon sisällä, koska avattuihin tulee ajan myötä hometta. Kuohukermaa ja maitoa taas käytän yleensä surutta vielä muutaman päivän parasta ennen -päiväyksen jälkeen, kunhan ne on säilytetty jääkaapissa eivätkä ole olleet päiväkausia avattuina. Tämänkertaiseen rahkaan käyttämälläni kuohukermalla oli parasta ennen eilen. Ennen tätä rahkaa kerkesin käyttää samaa kermapurkkia aurajuustoperunoihin ja nyhtöpossupastaan.

Muita hyviä jälkiruokia:

Vadelmasiirappi pakastevadelmista

Pakastimessani oli vielä reilu kilo viimevuotisia pakastevadelmia:

Vuoden vanhoille pakastevadelmille suosikkikäyttöni ovat vadelmamehu ja vadelmasiirappi. Mehusta ei nyt ollut kotonani pulaa muutenkaan, joten päätin tehdä vadelmasiirapin. Olen tehnyt ennenkin vadelmasiirappia tällä reseptillä: https://www.allrecipes.com/recipe/235283/raspberry-syrup-for-drinks/

Katso myös: Siemenetön vadelmahillo

Googlasin, että 1 cup raspberries on 125 grammaa. Minulla oli vadelmia 1310 grammaa, joten suhteutin tuon reseptin muut ainesosamäärät sen mukaan. Kirjoitan koko reseptin auki tähän:

Vadelmasiirappi pakastevadelmista (voi tehdä isomman tai pienemmän määrän, kunhan ainesosien suhteet pysyvät suunnilleen samoina)
1300 grammaa pakastevadelmia
1400 grammaa sokeria
15 dl vettä
Sekoita isossa kattilassa vesi ja sokeri. Kuumenna välillä sekoittaen, kunnes sokeri on liuennut. Lisää jäiset vadelmat ja kiehauta. Sitten kun on kiehunut sen verran aikaa, että kaikki vadelmat voi murskata, ota kattila pois levyltä. Survo vadelmat perunasurvimella. Jätä hautumaan vähintään tunniksi. Sitten siivilöi tiheän siivilän läpi. Painele lusikalla kaikki nesteet ulos. Siirrä purkkeihin säilytystä varten. Jääkaapissa säilyy yleensä puhtaissa tiiviissä purkeissa viikkoja, mutta jos kuukausia aikoo säilyttää, suosittelen pakastamaan. Kertaalleen pakastetuista vadelmista tehdyn siirapin voi turvallisesti pakastaa, koska vadelmat on kypsennetty välissä.

Ylläolevat kuvat: Ensimmäisessä kuvassa jäiset vadelmat kylmässä vedessä. Toisessa kuvassa sama seos kiehahtaneena. Kolmannessa kuvassa seos murskattuna perunasurvimella. Neljännessä kuvassa seos siivilöitynä ja lusikalla paineltuna siivilän läpi. Viidennessä kuvassa lasipurkkeihin kaadetut vadelmasiirapit ja siivilään jäänyt mäski. Kuudennessa kuvassa purkit suljettuina ja laputettuina.

Aiempi kokemukseni vadelmasiirapeista kertoo, että se säilyy jääkaapissa hyvin. Viimeksi se oli jääkaapissa kuukausia pilaantumatta, kunnes loppui. Nyt kuitenkin vadelmasiirappia on isompi määrä, ja tuo isompi purkki saattaa olla koskemattomana jääkaapissa pitemmänkin aikaa. Itse vadelmasiirapissa on niin paljon happoa ja sokeria, että jos pilaantumista tapahtuu, se on todennäköisesti vain pintahometta. Pintahomeen estämiseksi kaadoin tuohon isompaan purkkiin vadelmasiirapin päälle reilun kerroksen sulatettua mautonta hajutonta kookosöljyä. Se kovettuu näppärästi heti vadelmasiirapin päälle tehden vadelmasiirapista ilmatiiviin, eikä se siksi pääse homehtumaan. Kookosöljyn sijaan voisi käyttää muutakin jääkaappilämpötilassa kovettuvaa mutta leikattavaa rasvaa, mutta kookosöljy oli ainoa sellainen, mitä minulla nyt sattui olemaan mauttomana versiona, eli sellaisena, josta ei tule vadelmasiirappiin ylimääräisiä makuja.

Kovettuvan rasvan käyttö ilmatiivistämiseen on idea, jonka sain kirjasta Art of Fermentation (kirjoittanut Sandoor Katz). Olen tiennyt asiasta jo kauan, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa sovellan kyseistä tietoa käytäntöön. Sitten kun tuon vadelmasiirappipurkin haluaa ottaa käyttöön, pitäisi vain ottaa pois se kovettunut rasvakansi, jonka voi tarvittaessa sulattaa ja kaataa päälle uudestaankin käytön jälkeen.

Alla olevassa kuvassa näkyy pari tuntia jääkaapissa olemisen jälkeen, kuinka valkoinen rasvakerros on kovettunut vadelmasiirapin pintaan tehden siirapista ilmatiiviin. Nyt vadelmasiirappia ei pystynyt hölskyttämään eikä liikuttamaan ollenkaan, koska ylimääräistä ilmatilaa ei ollut.

Mihinkä sitten käytän vadelmasiirappia? Suosikkikäyttötapani vadelmasiirapille ovat vaniljajäätelön kastikkeena ja vadelmajuustokakun ainesosana niin, että vadelmasiirapilla korvataan reseptissä olevat vadelmat ja sokeri. Pakastevadelmista tehdyissä juustokakuissa usein on ärtsynhappamia vadelman palasia ja joskus jopa kitkeriä vadelman siemeniä, mutta kun kokonaisten pakastevadelmien sijaan käyttää vadelmasiirappia, jossa sokerilla on ollut hyvin aikaa maustaa vadelma makeaksi, saadaan ihana makea vadelman maku ilman happamia tai kitkeriä sattumia tai taustamakuja. Vadelmasiirappi on hyvää myös puuron päällä ja pirtelöissä.

Päivitys 8.12.2019:

Tämän vadelmasiirapin viimeiset pari desilitraa alkoivat haista homehtuneilta marraskuussa, joten jouduin heittämään ne loput pois. Kaikki vadelmasiirapit olivat koko tuon ajan jääkaapissa tekopäivästä 21.7.2019 lähtien. Poisheittämisvaiheessa kyseinen purkki oli ollut ilman sitä kookosöljytiivistettä useamman kuukauden. Jatkossa ei siis varmaan kannata tehdä näin isoa satsia vadelmasiirappia kerralla, vaan mieluummin vaikkapa puolet tuosta määrästä. Eli jatkossa jos minulla on jääkaapissa 1.3 kg vadelmia, parempi tehdä vadelmasiirapiksi vain korkeintaan puolet ja jättää loput vadelmat pakastimeen säilytykseen. Toinen vaihtoehto on pakastaa ylimääräiset vadelmasiirapit.