Jauhelihakeitto

Tekaisin jauhelihakeittoa porukalle ruuaksi. Yritin tehdä sen sellaiseksi, että se maistuu vauvasta vaariin, joten tein sen näin:

Jauhelihakeitto
10 perunaa
1½ litraa lihalientä
1 laakerinlehti
400 g sika-nautajauhelihaa
1 sipuli (meni lisäksi ihan pieni määrä viipaloidun punasipulin loppuja, jotka olivat jääneet edellispäivän lämppäreiden teosta)
200 g porkkanaa (voi myös korvata osan muilla juureksilla kuten lanttu, palsternakka, selleri tai pakastekeittojuurespussi, jos tykkää)
suolaa maun mukaan (liemeni oli suolatonta, joten laitoin tähän suolaa 4 tl, joka oli hyvin varovasti, ettei ole kenellekään syöjistä liian suolainen)
Tarjolle lisäsuolaa + tuoretta persiljaa (jota kasvoi vielä pihalla)
Kuori perunat. Pilko ne pieniksi kuutioiksi (helpottaa lasten pienellä lusikalla syömistä, kun samaan pikkulusikkaan mahtuu muutakin kerralla kuin vain perunaa). Laita perunat kattilaan ja lisää päälle kylmä liemi ja laakerinlehti. Kiehauta, madalla lämpöä ja keitä kannen alla kypsiksi.
Kiehumista odotellessa kuori ja pilko porkkanat. Lisää ne liemeen sitten, kun kaikki porkkanat on pilkottu. Perunoiden ja porkkanoiden kypsymistä odotellessa silppua sipuli niin hienoksi kuin pystyt, ettei lapsilla mene koko ruoka-aika näkyvien sipulipalojen poisnyppimiseen.
Ruskista jauheliha voissa (tai muussa rasvassa tai ilman). Lisää sipulisilppu ja paista sekoitellen läpikuultavaksi. Sekoita jauhelihaseos rasvoineen keiton joukkoon. Anna hautua, kunnes perunat ja porkkanat ovat kypsiä. Maista suolaisuus sopivaksi.

Itse näen perunaa sisältävissä keitoissa olennaisena sen, että laitan perunat kylmään veteen, en kuumaan. Koen, että perunan maku ja suutuntumat ovat paremmat, jos ne aloittaa kylmästä eikä kuumasta vedestä. 3-vuotias lapseni on jossain vaiheessa tullut siihen käsitykseen, että hän ei tykkää perunoista, mutta tätä keittoa maistaessaan hän totesi yllättyneenä: ”äiti, peruna ei ole pahaa, se on hyvää!”

Tätä keittoa riitti mukavasti kolmeksi päiväksi ilman, että ehdin kyllästyä. Sen kanssa syötävät leivät tosin vaihdoin joka kerta.

Ruisleivitettyjä voissapaistettuja silakkafileitä, perunamuusia persiljalla ja paahdettua munakoisoa

Hyppää reseptiin

Suomalaisen ruoan päivänä päätin tehdä lounaaksi suomalaista ruokaa suomalaisista aineksista. Ensin ajattelin laittaa uuniin paahtumaan suomalaisia vihanneksia:

Kuvassa on suomalainen munakoiso ja suomalaisia palsternakkoja. Tarkoitus oli laittaa uuniin paahtumaan molempia. Palsternakat jätin kuitenkin odottamaan muuta käyttöä, koska uunipelti tulikin täyteen jo tuosta yhdestä munakoisosta:

Munakoisoja varten sekoitin pikkukupissa ruokalusikallisen sulatettua voita ilman pohjaheraa ja teelusikallisen hunajaa. Sekä voi että hunaja ovat mielestäni huippuja suomalaisia tuotteita, jotka nostavat muiden tuotteiden makuja uudelle tasolle niin yhdessä kuin erikseen. Sekoitin voi-hunajaseoksen munakoisokuutioihin,ripottelin suolaa päälle ja laitoin munakoisopellin uuniin 40 minuutiksi. Silloin ne näyttivät tältä:

Paahdettuja munakoisokuutioita (40 min 200 asteessa)

Muun ruuan valmistumista odotellessani söin osan paahdetuista munakoisokuutioista sellaisenaan. Ne maistuivat mukavan paahteisilta ja hedelmäisiltä. En ollut ennen huomannutkaan, kuinka hedelmäinen maku munakoisossa on.

Silakkafileet olivat suomalaista pakastesilakkaa tämän näköisessä pussissa:

Sieltä otin sulamaan yksittäin pakastettuja silakkafileitä sen verran kuin arvelin minun ja 3-vuotiaani yhdellä aterialla syövän:

Tuoreina myytäviin silakkafileisiin verrattuna nämä pakastesilakkafileet ovat paljon isompia. Tuoreina en ole koskaan nähnyt myytävänä noin isoja. Suuresta koosta tosin seuraa se, että Evira kehottaa rajoittamaan näiden syöntiä:

”Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1-2 kertaa kuukaudessa isoa, perkaamattomana yli 17 cm:n silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta. ”
Evira

Linkki Eviran lainaukselle: https://aineisto.ruokavirasto.fi/evira20181231/www/elintarvikkeet/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden-kayton-rajoitukset/kalan-syontisuositukset/index.html

Näiden pakastesilakkafileiden pakkauksessa luki, että jos ne haluaa leivittää, niiden pitää ensin antaa sulaa huoneenlämmössä niin kauan, että pinnat näyttävät kosteilta. Siinä kesti minulla nyt jotain puolesta tunnista tuntiin:

Silakkafileitä sulaneina niin paljon, että pinnat ovat kosteita ja leivitys voi tarttua.

Leivitykseksi sekoitin lautasella 1 dl ruisjauhoja ja 1 tl suolaa. En enää muista, mistä olen niiden suhdeluvun oppinut, mutta tuolla suhdeluvulla olen kuitenkin tehnyt jo vuosia. 1900-luvun alun Kotiruoka-kirjassa tosin samaan jauhomäärään tuli suolaa 1 rkl, mutta ehkä siihen aikaan oltiin totuttukin suolaisempaan ruokaan.

1 dl ruisjauhoja, joihin on sekoitettu 1 tl suolaa. Kierittelin silakkafileet tässä seoksessa ennen paistamista.

Ruisjauho-suolaseoksessa molemmin puolin kieritellyt silakkafileet paistoin voissa. Lisäksi tein perunamuusin, jota varten keitin jauhoisia perunoita, survoin ne ja sekoitin näppi- ja suutuntumalta täysmaitoa, voita ja suolaa. Niiden määrät suhteessa perunan määrään ovat minulla nyt ja yleensäkin maistelun perusteella samaa luokkaa kuin silloin, kun olen noudattanut ainesosien suhteissa tätä Valion ohjetta: https://www.valio.fi/reseptit/perunamuusi/

Niinpä, jos haluaisin kirjoittaa tästä koko ateriasta ihan reseptin auki, kirjoittaisin sen näin:

Ruisleivitettyjä silakkafileitä, perunamuusia ja paahdettua munakoisoa
Silakkafileet:
200-400 g silakkafileitä
1 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
voita paistamiseen
Jos silakkafileet ovat pakastettuja, ota ne sulamaan huoneenlämpöön noin tunti ennen ruuanvalmistusta. Sekoita keskenään ruisjauhot ja suola. Kierittele silakkafileet (jos pakastettuja, on oltava tässä vaiheessa vähintään niin paljon sulanut, että pinnat ovat kostuneet) ruisjauho-suolaseoksessa. Paista silakkafileet voissa molemmin puolin ruskeiksi.
Perunamuusi:
700 g jauhoisia perunoita
vettä keittämiseen niin, että perunat peittyvät
n. 2½ dl täysmaitoa
25 g voita
1 tl suolaa
(halutessa ja jos on: tuoretta persiljaa)
Kuori perunat. Keitä ne kypsiksi vedessä joko kokonaisina tai paloiteltuina. Kaada keitinvesi pois. Survo perunat perunasurvimella. Sekoita mukaan maito, voi ja suola. (Tässä vaiheessa voi vatkata sähkövatkaimella tasaiseksi jos haluaa, mutta itse en pidä sitä tarpeellisena.) Lisää halutessasi perunamuusiin persiljaa.
Paahdetut munakoisot
1 munakoiso
1-2 rkl voita
1 tl hunajaa
suolaa
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi esim. mikrossa tai kattilassa hellalla. Kuutioi munakoiso. Levitä munakoisokuutiot leivinpaperoidulle uunipellille. Nyppäise voisulan pinnasta lusikalla pois valkoiset herapalaset. Kaada voisulaa varovasti toiseen kuppiin niin, että pohjalla oleva hera ei tule mukaan, koska hera herkästi aiheuttaa palaneen maun paahdettaviin ruokiin. (Heran voi säästää ja laittaa jääkaappiin muuta tarkoitusta varten.) Sekoita herattomaan voisulaan hunaja. Kaada seos munakoisokuutioiden päälle, ja sekoita tasaiseksi. Ripottele suolaa päälle. Paahda 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes munakoisokuutiot näyttävät paahtuneilta (n. 40 min).

Tähteet minestronekeittoon

Jääkaapissani oli tähteenä muutama päivä aiemmin grillattua naudan entrecotepihviä 100 grammaa, ja 4 portobellosienen jalat. Niiden portobellojen lakit olivat aiempina päivinä käytetty pizzaan: https://ruokaideat.com/2019/08/24/portobello-aurajuustopizzaa/

… ja portobellovoileipiin: https://ruokaideat.com/2019/08/30/uunissa-paahdetut-portobellosienet-ja-portobellovoileipa/

Molemman sorttiset tähteet pilkoin ja käytin minestronekeittoon. Siitä tuli hyvää! Sienten makua en siitä erota, eivätkä erottaneet muutkaan syöjät. Sienten mukanaolon huomasin itse siitä, että liemessä oli enemmän umamia kuin normaalisti, ja tuoksu oli jotenkin syvempi ja houkuttelevampi tuoksumatta kuitenkaan juuri sieniltä. Tuntuu, että sienten jalat tekivät nyt tässä keitossa jotain spesiaali taikoja. Siitä tulikin mieleeni, että tomaattimurskassa haudutetut sienet voisi olla tosi hyvä pastakastike bolognesen tapaan.

Normaalisti käyttäisin tähän keittoon tavallista sipulia, mutta se oli loppu. Punasipulia oli, joten korvasin sillä. Se ei ollut ollenkaan huono ajatus, sillä punasipulin palaset keitossa maistuivat makeilta ja vähemmän sipulimaisilta kuin tavalliset sipulin palaset. Sipulin paloja vierastava 3-vuotiaani luuli pinkkejä neliöitä keitossa kinkun palasiksi (joita niitäkin minestronekeitossani usein on), ja yllättäen hän söikin kaiken väistelemättä mitään ja kehui vielä, että onpa hyvää! Sieniäkin hän vierastaa ja nyppi ne pois esim. taannoisesta sienipizzasta, mutta tässä keitossa nekin upposivat hyvin. Sienipalaset eivät erottuneet lihapalasista eikä sienten maku erottunut, joten siinäpä nyt meni sieniäkin sieninirsolla alas.

Joka tapauksessa, sieniä tai ei, minestronekeitto on mielestäni hyvää ruokaa ja yleensä ottaen maistuu meillä myös nirsoille lapsilleni. Kirjoitan tähän minestronekeitolle hyväksi havaitsemani peruskaavan:

Minestronekeitto
2 dl rakettispagettia TAI 2 dl muuta raakaa pienikokoista pastaa TAI 4 dl kypsää jämäpastaa (jos pitkää pastaa, pilko ensin)
1½ litraa lihalientä tai muuta umamipitoista lientä (minulla jämälihalientä pakkasesta + 3 tl suolaa, koska liemeni on suolatonta)
400 grammaa tomaattimurskaa
1 laakerin lehti
1 valkosipulin kynsi
1 sipuli tai punasipuli
kuullottamiseen n. 1 rkl voita tai öljyä (itse käytin voita)
200-300 grammaa pilkottuja kasviksia ja lihatuotteita mitä sattuu olemaan (minulla nyt 2 pientä porkkanaa eli noin 75 g, 4 portobellon jalat eli 50 g ja 100 g grillattua pihviä)
lopussa tuoreita yrttejä jos on, muutoin kuivattuja yrttejä
Kuullota rasvassa sipuli- ja valkosipulisilppu. Lisää muut aineet paitsi pasta ja yrtit. Kiehauta. Jos käytät raakaa pastaa, lisää se tässä vaiheessa ja keitä kypsäksi. Jos käytät kypsää jämäpastaa, lisää se sitten, kun muut ainekset ovat pehmeitä (eli haarukka menee helposti läpi). Kun pasta on lisätty, keitto on valmis sitten, kun kaikki ainekset ovat pehmeitä. (Tässä minun tapauksessani kaikki ainekset olivat pehmeitä silloin, kun rakettispagetti oli kypsää.)
Valmiiseen keittoon voi lisätä hienonnettuja yrttejä tuoreena tai kuivattuina, joko koko keittoon tai haluttaessa vasta lautasella. Sopivia yrttejä tähän ovat ainakin persilja, basilika, oregano ja timjami (tuoreena sopiva annos on kourallinen, kuivattuna esim. 1 tl). Keittoannoksen päälle sopii hyvin myös raastettu parmesaani-/pecorino-/grada padano -juusto tai pesto, mutta on hyvää myös ilman niitä.
Tämä keitto on hyvää myös uudelleenlämmitettynä seuraavina päivinä. Silloin pasta on turvonneempaa ja maku tyypillisesti syvempi.

Tämä muuten on niitä pastaruokia, joihin kelpuutan myös täysjyväpastan. Tällä kertaa minulla oli tässä täysjyvärakettispagettia. Monessa pastaruuassa vierastan täysjyvän tai tumman pastan makua, mutta tässä minestronekeitossa en vierasta enkä edes huomaa sitä täysjyväistä makua, joten tähän voin käyttää niin täysjyvää, tummaa kuin vaaleaakin pastaa.

Minestronekeittoa tuoreen persiljan kanssa ja näkkileipää voin kanssa.

Minestronekeitto on mielestäni nerokas, koska siihen voi laittaa niin monenlaista ja aina maistuu hyvältä. Päiväyskinkut ja -pekonit sopivat minestronekeittoon loistavasti. Tähteeksi jääneet lihat, lihapullat, kanat, chili con carnet, bolognesekastikkeet, pizzakastikkeet sopivat siihen. Tai lihatuotteet voi jättää kokonaan poiskin, ja käyttää tilalla enemmän sieniä.

Varhaisperunoita, persilja-voikastiketta, marinoitua punasipulia ja naudan entrecotepihvi

Mieheni paistoi tänään naudan entrecotepihvejä. Keitin siihen kaveriksi varhaisperunoita, ja tekaisin persilja-voikastikkeen (eli siis vain voisulaa johon sekoitettu persiljaa) pihalta haetusta persiljasta. Lisäksi kokeilin tähän nyt marinoitua punasipulia, jonka tein eilen: https://ruokaideat.com/2019/07/08/savusiikaleipa-pikamarinoidulla-punasipulilla/

Marinoitu punasipuli oli tässä kombinaatiossa minun makuuni liian etikkainen, mutta meni alas kuitenkin. En tiedä, oliko etikkaisuus voimistunut yön aikana marinoituessa, vai oliko se eilinen majoneesinen voileipä vain sellainen, että siinä etikkaisuus ei haitannut. Joka tapauksessa, tällaisena lisäkkeenä en taida näitä punasipuleja syödä toiste. Varmaan loput maistuisi hyvin jonkinlaisessa täytetyssä voileivässä.

Savusiikasalaatti ja perunalimppu pakkasesta

Eilen söin savusiikaa varhaisperunoiden ja tilli-voikastikkeen kanssa: https://ruokaideat.com/2019/07/05/varhaisperunoita-tilli-voikastiketta-ja-savusiikaa/

Savusiikaa jäi vielä, ja nyt halusin syödä savusiikasalaatin. Ensiksi katsoin, että ei ole mitään hedelmää siihen laitettavaksi, mutta sitten tajusin, että ei tarvitse ollakaan, koska on tuoreita mansikoita. Laitoin sitten tähän jääsalaattipussin loput, lapsilta jääneet kurkkupalaset, takapihalta tuoretta persiljaa, savusiian tähteitä ja tuoreita eilen omalta pihalta poimittuja mansikoita. Salaatinkastiketta ei nyt tehnyt mieli alkaa väsäämään, joten puristelin vain sitruunaa kalan päälle ja lorottelin öljyä vielä siihen päälle. Oli oikein maistuvaa. Mansikat tosiaan toimivat tässä savusiikasalaatissakin oikein hyvin, enkä hedelmiä siihen sitten kaivannutkaan.

Lisäksi lämmitin pakkasesta itsetehtyä perunalimppua, josta kirjoitin ensimmäisen kerran tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/

Olen välillä tykännyt kyseisestä leivästä kovasti ja välillä en niin paljon. Olen tullut nyt siihen tulokseen, että ratkaisevaa on sen lämpötila. Silloin kun se on niin kuumaa, että voi sulaa sen päällä, en oikein niin välitä sen mausta. Mutta kun se itse leipä on sulaa, mutta ei niin kuumaa että sulattaisi voin, se onkin oikein hyvää. Silti en ole varma, tuleeko tätä perunalimppua tehtyä uudestaan sitten, kun se joskus pakkasesta loppuu. Ehkä jos samaan aikaan on tarvetta saada käytettyä piimää ja jauhoisia perunoita ja lisäksi löytyy kotoa ruisjauhoja, vehnäjauhoja, siirappia ja maltaita. Kuitenkin ruisjauhoille ja piimälle varmaan mieluisampi käyttökohde olisi ehkä joululimppu/piimälimppu, johon lapseni on aivan himona toisin kuin tähän perunalimppuun.