Pinkkiä perunaa, juuripersiljaa ja patty pan kurpitsaa uunissa sekä hirven jauhelihaa

Kuvassa vasemmalta oikealle: paahdettua juuripersiljaa, paahdettua patty pan kurpitsaa, pinkkiä perunaa voin kanssa ja paistettua hirven jauhelihaa.

Jääkaappiini oli unohtunut pinkkejä perunoita (lajike Mulberry Beauty) ja juuripersiljaa. Niitä oli käytetty viimeksi reilu viikko sitten tällä aterialla: https://ruokaideat.com/2019/10/13/savustettua-nyhtopossua-ja-uunijuureksia/

Nyt päätin käyttää jääkaapista pois ruokia vanhemmasta päästä. Laitoin pinkit perunat kattilaan keittymään ja juuripersiljat uuniin. Juuripersiljoja oli jäljellä kaksi kappaletta, joten ne kuorittuani ja pilkottuani uunipellille jäi vielä paljon tilaa. Täytin sen jäljellejääneen tilan pilkotuilla patty pan kurpitsa -kuutioilla. Edellisen kerran olin paahtanut patty pan kurpitsa -kuutioita uunissa tätä kurpitsa-halloumipastaa varten, joka oli tosi hyvää: https://ruokaideat.com/2019/08/31/kurpitsa-halloumipasta-ja-paahdetut-kurpitsa-ja-halloumikuutiot/

Pinkit perunat keitin kuorittuina kypsiksi samalla lailla kuin tavallisetkin perunat. Juuripersilja- ja patty pan kurpitsa -paloja paahdoin leivinpaperoidulla uunipellillä 200-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia. Kasvispalojen päälle olin valutellut ennen paistoa voisulaa ja ripottellut suolaa päälle. Hirven jauhelihan vain paistoin voissa ja maustoin. Mausteeksi laitoin nyt 500 grammaan hirven jauhelihaa ½ tl sipulijauhetta ja 1 tl suolaa, jolloin mausta tuli just hyvä.

Uunikasviksista eli uunijuuripersiljasta ja uunipattypankurpitsasta tuli nyt tosi hyvän makuisia. Juuripersiljan oma (sellerimäinen) maku jotenkin katosi kurpitsan kanssa kypsennettäessä, ja juuripersiljakin maistui lopulta kurpitsalta. Patty pan kurpitsa oli uunissa paahdettuna tosi hyvää niin kuin edelliselläkin kerralla, eli makeahkoa pehmeän hedelmäisen makuista.

Mutta tällä kertaa patty pan kurpitsan kuoret eivät tulleet paahdettuna yhtä mureiksi kuin edellisellä kerralla. Kyllä hampaat saivat ne hienonnettua, mutta kuitenkin oli vähän sillä rajoilla, olisiko kuitenkin parempi ilman kuoria. Juuri tässä yksilössä huomasin kovemman kuoren jo leikkaamisvaiheessa, kun veitsen oli vaikeampi mennä kuoresta läpi. Edellisellä kerralla en muista veitsen olleen niin vaikea mennä kuoren läpi. Seuraavan patty pan kurpitsan kanssa pitäisi ilmeisesti vain todeta, että jos kuoresta ei mene terävä veitsi helpolla läpi, kuoret on parempi ottaa pois ennen kypsennystä. Ellei sitten kypsennä kokonaisena kuorineen ja sitten kypsänä lusikoi pehmeitä sisuksia kuoresta talteen ja sitten vasta kuoret roskiin. Kuorien kanssa kypsennettäessä kuoresta siirtyi maltoon kaunista väriä, mikä olisi sääli menettää.

Kasvisten uunikypsentämisestä tuli muuten jännät tuoksut. Alussa tuoksui selleriltä ja kurpitsalta. Lopussa tuoksuikin joltain joulumausteilta, vaikken ollut niitä mihinkään viime aikoina käyttänyt. Siitä tulikin mieleeni, että yksi perinteinen herkku on kurpitsapiirakka, jossa käytetään jouluisia mausteita. Voisinkin koittaa jossakin vaiheessa tehdä sellaisen patty pan kurpitsasta.

Pinkistä perunasta totesin siinä aiemmassa postauksessa, että tykkään enemmän tavallisesta perunasta kuin pinkistä. Siinä postauksessa pinkki peruna oli uunissa paahdettu ja tällä kertaa keitetty. Keitettynäkin olen edelleen samaa mieltä, että tavallinen peruna on paremman makuista kuin pinkki peruna. Kuitenkin keitetty pinkki peruna voin kanssa oli mielestäni ihan ok, mutta jäi puuttumaan se hyvä perunan ja voin yhdistelmämaku, jonka halusin. Tavallisen perunan tapauksessa siis tykkään paljon tällaisesta simppelistä keitetty peruna + voi + liha/kana/kala -yhdistelmästä.

Pinkissä perunassa vaikuttaisi olevan voimakkaammin niitä perunan huonoja makuja, ja vähemmän niitä perunan hyviä makuja. Silmät kiinni syötynä tunnistaisin maun perunaksi, mutta sanoisin, että tavallista huonompman makuinen peruna. Tämä pinkki peruna tuntui olevan myös jokseenkin jauhoinen, joten muusina olisi ehkä ollut parempaa kuin kokonaisina. Joka tapauksessa, nyt kun nämä pinkit perunat on syöty, en koe halua ostaa niitä enempää, muuten kuin hävikinvälttämis-/ruuanpelastusmielessä. Jos niitä ilmaiseksi saisin, voi olla, että tekisin ne sipseiksi.

Tältä ateria ainoa, mille haluan ihan reseptin kirjoittaa talteen, on ne uunikasvikset eli juuripersilja ja patty pan kurpitsa uunissa. Hirven jauheliha oli niin helppo, että se ei tarvitse reseptiä, ja niitä pinkkejä perunoita en keittäisi uudelleen.

Juuripersiljaa ja patty pan kurpitsaa uunissa
2 juuripersiljaa
1½ patty pan kurpitsaa tai sen verran kuin uunipellille mahtuu yhteen kerrokseen
n. 30 g voita sulatettuna
suolaa
Kuori juuripersiljat. Pilko ne ja laita palat leivinpaperoidulle uunipellille. Jos kurpitsan kuoret tuntuvat kovilta ja sitkeiltä joista veitsi ei meinaa mennä läpi, kannattaa kurpitsa kuoria ja vasta sitten pilkkoa kuutioiksi. Jos kuorestakin menee veitsi helposti läpi, kurpitsan voi leikata kuutioiksi kuorineen. Poista siemenet. (Kurpitsan siemenetkin ovat syömäkelpoisia, mutta minulla on vielä löytämättä, miten niistä saa hyvänmakuisia, joten tällä erää heitin vielä siemenet pois.)
Asettele kasvispalat leivinpaperoidulle uunipellille niin, että ne mielellään eivät koske toisiinsa, mutta pääasia, että eivät ole päällekkäin. Ripottele kasvispalojen päälle suolaa. Valuttele voisula kasvispalojen päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes kasvispalat ovat saaneet väriä ja tuntuvat haarukalla kokeiltaessa pehmeiltä. Minulla ne olivat uunissa 40 minuuttia.

Tältä keitettyjen pinkkien perunoiden sisältä näytti.

Seuraavana päivänä tein tähteeksi jääneistä pinkeistä perunoista itselleni tällaisen pikalounaan:

Pinkkiä perunaa, kinkkua, kermaa, suolaa ja pippuria mikrossa lämmitettynä. Päällä persiljaa.

Pilkoin lautaselleni loput pinkit perunat. Revin käsin päälle kinkkua. Kaadoin päälle kermaa sen verran, että kaikki kastuvat. Lisäsin mukaan säästelemättä suolaa ja pippuria. Lämmitin mikrossa, sekoitin tasaiseksi ja ripottelin persiljaa päälle, kun sitäkin sattui olemaan, mutta ilmankin olisi pärjännyt. Annoksen maku ihan ok. Mutta tämäkin ruoka on kokemukseni mukaan parempi tavallisista keltaisista jämäperunoista kuin pinkeistä perunoista tehtynä, joskin tälläkin nälkä lähti.

Portobello-mozzarellapasta

Pastaa, portobellosieniä ja mozzarellajuustoa.

Jääkaapissani sattui olemaan viimeisen käyttöpäivän mozzarellapaketti ja portobellopaketti, jolla oli parasta ennen eilen:

Niistä tuli sitten mieleeni, että haluan portobellopastaa mozzarellalla eli portobello-mozzarellapastaa. Noista vain mozzarellalla oli oikeasti kiire, sillä sienet yleensä säilyvät jääkaapissa vielä pitkään parasta ennen -päiväyksen jälkeenkin – voivat säilyä jopa viikkoja.

Sienipastoille löytyy Googlella monimutkaisempiakin ohjeita, mutta nyt halusin tehdä sienipastan yksinkertaisella tavalla. Eli keitin vain pastat, pilkoin sienet, paistoin sienet voissa, suolasin ne, sekoitin lautasella keskenään sienet, pastat, revityt mozzarellat. Oli todella ihanan herkullista! Santsatessani totesin, että itse asiassa parhaan makuinen onkin niin, että pastat ja sienet sekoitetaan keskenään, ja mozzarellat revitään pinnalle sekoittamatta. Tällöin mozzarellan ominaismaku ja suutuntuma tulevat esille parhaiten. Mutta se nyt on makuasia. Tämä ruoka oli mielestäni hyvää molemmilla tavoilla, sekoitti mozzarellan joukkoon tai ei.

Sienipasta on mielestäni yleensä ottaen hyvää teki sen mistä syömäkelpoisesta sienestä tahansa. Portobello on oikeasti herkkusieni, joka on kasvanut tavallista herkkusientä isommaksi. Tavalliseen herkkusieneen verrattuna portobello on mielestäni maukkaampaa (umamisempaa), mutta silti tavallisetkin herkkusienet ovat mielestäni todella hyviä ja tykkään todella paljon myös niistä tehdystä sienipastasta. Myös tällaisella yksinkertaisella paistettuja sieniä + keitettyä pastaa -tavalla, niin kuin olen tässä aiemmassa postauksessa kertonut: https://ruokaideat.com/2019/06/25/paistettuja-herkkusienia-tahdemakaronin-kanssa/

Sienipasta, niin portobellopasta kuin muutkin sienipastat, ovat mielestäni hyviä sekä juustojen kanssa että ilman. Nyt kuitenkin kun minulla sitä viimeisen käyttöpäivän mozzarellaa sattui olemaan, käytin sitä tähän, ja hyvin sopi. Minulla oleva mozzarella sattui olemaan vesipuhvelimozzarellaa, mutta yhtä hyvin tähän sopisi tavallinen mozzarella, joku muu juusto tai juuston jättäminen poiskin. Mozzarella, oli se sitten lehmänmaidosta tai vesipuhvelinmaidosta tehty, ei peitä tässä sienten omaa makua, mutta mielestäni tekee kuitenkin kokonaisuudesta ruokaisamman ja antaa vaihtelevuutta makuun ja suutuntumaan. Samalla kokonaisuudella tekisin mielihyvin uudestaankin, jos sattuisi samoja raaka-aineita olemaan, mutta toisaalta sienipastaa voi tehdä monella muullakin tavalla.

Portobello-mozzarellapasta (2-3 annosta)
3 portobellosientä (n. 200 g – voi korvata osittain tai kokonaan muillakin sienillä, mutta silloin vaihda ruuan nimi esim. sieni-mozzarellapastaksi)
sienten paistamiseen voita tai muuta rasvaa ja suolaa
1 paketti mozzarellajuustoa (125 g – voi olla vesipuhvelin tai lehmänmaidosta tehtyä – voi myös jättää pois tai korvata muulla juustolla mitä löytyy, mutta ota silloin mozzarella pois ruuan nimestä)
250 g vaaleaa tagliatellepastaa (tai muuta vaaleaa pastaa – tummat ja täysjyväpastat mielestäni eivät toimi tässä)
Pilko sienet. Paista ne voissa tai muussa rasvassa, ja sekoita kypsinä niihin suolaa. Rasvaa on hyvä olla sellainen määrä, että kaikki rasva ei imeydy sieniin. On herkullista, kun jää reilusti sienten makuista rasvaa kostuttaman pastaa, jolloin erillistä kastiketta ei tarvita.
Keitä pasta kypsäksi suolatussa vedessä. Itse laitan pastan keitinveteen 1% merisuolaa, eli 2 litraan vettä 20 grammaa merisuolaa.
Kypsän pastan, sienet ja mozzarellan voi halutessa tarjota erikseen, tai voi sekoittaa keskenään pastat ja sienet paistorasvoineen. Mozzarellan maku on mielestäni parhaimmillaan erikseen tarjottuna. Mozzarellan sijaan voi tarjota erikseen myös muuta juustoa esim. parmesaania, pecorinoa, cheddaria, fetajuustoa, aurajuustoa tai jopa perus kermajuustoa, mistä nyt tykkää. Mutta tarjosi mitä tarjosi, kannattaa tarjota heti ennen kuin ainekset jäähtyvät.
Sienipastan kanssa tarjottavaksi sopivat hyvin myös tuoreet yrtit. Sopivia tuoreita yrttejä ovat ainakin rosmariini, rucola, oregano, basilika, timjami ja salvia.

Omenaiset myslipatukat

Myllyn paras Neljän viljan hiutale -paketissa oli ohje itsetehdyille myslipatukoille. Koska ohjeessa oli sekä kuivattuja hedelmiä että hedelmämehua, näin tämän oivana tilaisuutena saada käytettyä sekä kuivattuja omenoita että omenamehua, joita molempia minulla sattui olemaan itsetehtyinä. Alkuperäisen ohjeen kaikki kuivatut hedelmät korvasin kuivatuilla omenoilla, ja ohjeen mehuna käytin omenamehua. Ohjeessa oli myös kauraleseitä ja pähkinärouhetta/kookoshiutaleita, jotka kaikki korvasin kaurahiutaleilla. Näin ollen laitoin näihin myslipatukoihin vain neljän viljan hiutaleita, kaurahiutaleita, kuivattua omenaa, omenamehua, vaaleaa siirappia ja suolaa.

Kuivatut omenat ajoin ensin tehosekoittimella rouheeksi. Sekoitin keskenään kuivat aineet eli kaurahiutaleet, neljän viljan hiutaleet ja kuivatut omenat. Sekoitin kattilassa mehun, siirapin ja suolan, ja kiehautin. Otin kattilan levyltä, ja sekoitin mukaan kuivat aineet, jolloin massasta tuli paksua tahnaa. Muotoilin pötköiksi pellille leivinpaperille, ja paistoin 200-asteisen uunin keskitasolla 10 minuuttia.

Heti kun vain oli jäähtynyt sopivaksi, maistoin yhden. Sellaisenaan syötynä ei ollut oikein syömisen arvoista. Oli kuivaa ja liian rukiisen makuista. Minusta tuntuu, että en halua ruismakuja myslipatukoihin. Lisäksi tuntuu, että ollakseen hyvä myslipatukka, pitäisi olla kunnolla lisättyä rasvaakin.

Kun kerran näistä ei tullut hyviä myslipatukoita, laitoin niitä sitten kulhoon maidon kanssa ja söin Weetabixin tapaan muro-/myslityyppisesti. Niin syötynä olikin oikein hyvää! Maistui omenaiselta hyvältä mysliltä, jossa oli minun makuuni sopiva makeustaso. Rukiinen maku ei näin syötynä häirinnytkään, vaan oli just sopiva. Jos sitten joskus näiden loputtua haluan tehdä lisää mysliä, voin kurkata täältä tämän reseptin ja käyttää sitä uudestaan:

Omenaiset myslipatukat, jotka olivatkin parempia myslinä kuin patukoina
5 dl neljän viljan hiutaleita
2 dl kaurahiutaleita (alkuperäisessä ohjeessa 1 dl kauraleseitä ja 1 dl pähkinärouhetta/kookoshiutaleita)
2 dl kuivattuja omenoita (tai muita kuivattuja hedelmiä – alkuperäisessä ohjeessa rusinoita, mangoa ja papaijaa)
1½ dl omenamehua (tai muuta maultaan sopivaa mehua – sen makuisena, jota on kiva juoda sellaisenaankin)
1½ vaaleaa siirappia (tai muuta siirappia esim. vaahterasiirappia tai hunajaa)
½ tl suolaa
(alkuperäisessä ohjeessa lisäksi 1-2 tl vaniljasokeria – minulla ei ollut enkä sitä kaivannut)
Jos kuivatut hedelmät ovat isoina paloina, pienennä ne rouheeksi esim. tehosekoittimella, veitsellä tai käsin, millä nyt onkaan helpointa. Itsekuivatut omenat oli helpointa pienentää tehosekoittimella.
Sekoita kuivat ainekset keskenään. Sekoita kattilassa mehu, siirappi ja suola (ja vaniljasokeri, jos käytät – tässä vaiheessa voi halutessa lisätä myös muita mausteita kuten vähän kanelia). Kiehauta seos, ja nosta sitten kattila pois levyltä.
Sekoita siirappiseokseen kuiva-aineseos. Sekoita hyvin. Seoksesta tulee paksua tahnaa.
Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Tässä vaiheessa seoksesta voi muotoilla pötköjä, muita muotoja tai levittää kerrokseksi. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes seos on saanut vain vähän väriä, mutta ei ole vielä kärähtänyt. Pötköjen tapauksissa ohjeellinen kypsennysaika on 7-10 minuuttia. Minulla ne olivat uunissa 10 minuuttia.

Kypsä myslipatukka lautasellani. Toista en ottanut matalalle lautaselle, koska se tarvitsi kostuketta.

Siinä paketin kyljessä muuten neuvottiin säilyttämään nämä myslipatukat jääkaapissa tai pakastimessa. Itse säilytän ihan paperipussissa huoneenlämmössä, koska nämä ovat niin kuivia, etten usko niiden voivan pilaantua. Raportoin kyllä tänne, jos ehtivät pilaantua!

Halloumipyttipannu

Hyppää päivitykseen 16.4.2020

Hyppää reseptiin: Halloumipyttipannu raaoista perunoista (kirjoitettu 17.10.2019), Halloumipyttipannu keitetyistä perunoista (kirjoitettu 16.4.2020)

Jääkaapissa sattui olemaan miehen paistamaa halloumia tähteenä:

Tuli sitten mieleeni, että koitanpa tehdä siitä pyttipannun. Perunoita ei ollut valmiiksi keitettyinä, joten käytin raakoja perunoita, jotka paistoin kypsäksi. Kuorin ja pilkoin perunoita kuutioiksi sen verran kuin mahtuu pannulle suunnilleen yhteen kerrokseen niin, että perunakuutioita ei ole päällekkäin. Kypsensin perunakuutiot pannulla voissa välillä käännellen noin 15 minuuttia, kunnes olivat pinnoiltaan ruskistuneita. Pilkoin halloumit kuutioiksi ja lisäsin ne perunakuutioiden joukkoon lopussa. Ripottelin suolaa mukaan, siirsin pyttipannun pois pannulta ja paistoin pannulla kananmunat molemmin puolin ruskistuneiksi. Lisukkeiksi tuli porkkanatikkuja ja kotimaista vesimelonia.

Halloumipyttipannun maku jäi yllättävän miedoksi. Halloumia oli vajaa 100 grammaa ja perunoita raakapainona yli 500 grammaa, mikä on mielestäni sopiva suhdeluku makkaraa käytettäessä, mutta halloumia käytettäessä olisi selvästikin pitänyt olla suurempi halloumin osuus. Puolelle kilolle perunoita olisi varmaan pitänyt olla halloumia ainakin koko paketillinen, joko 200 g tai 250 g paketillinen. Sellaisenaan paistetun halloumin olen kokenut sopivan hyvin yhteen lohko- ja paistettujen perunoiden kanssa, mutta näköjään tosiaan halloumia olisi hyvä olla aika iso osuus suhteessa perunan määrään.

Paistetun kananmunan kanssa halloumipyttipannu ei sopinut yhteen yhtä hyvin kuin perinteinen makkarapyttipannu sopii. Munan maku hallitsi liikaa silloin, kun suussa oli yhtä aikaa munaa ja halloumipyttipannua. Söin sitten munan ja pyttärin tällä kertaa erikseen, jolloin maistui paremmalta. Tulin myös siihen tulokseen, että halloumipyttipannussa perunoiden olisi parempi olla pienempinä kuutioina, jolloin perunan maukkaan paistopinnan osuus maksimoituisi. Seuraavalla kerralla tekisin halloumipyttipannun näin:

Halloumipyttipannu raaoista perunoista (n. 2 annosta)
noin puoli kiloa kiinteitä perunoita (noin 5 kpl)
1 paketti halloumia (200 g tai 250 g paketti)
paistamiseen voita tai muuta rasvaa
suolaa (ja halutessa muita mausteita)
(halutessa sieniä tai vihanneksia – raakoja tai kypsiä esim. uunikasvisten tähteitä)
(halutessa tuoreita yrttejä esim. minttua, rucolaa tai basilikaa)
Kuori perunat ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Pilko myös halloumi kuutioiksi. Paista perunakuutiot isolla paistinpannulla rasvassa keskilämmöllä kypsiksi silloin tällöin käännellen muttei koko ajan käännellen, kunnes pinnat ovat ruskistuneet ja perunat kypsiä, noin 15 minuuttia. Siirrä perunakuutiot pois pannulta. Ruskista pannulla halloumikuutiot, jos halloumikuutiot eivät olleet jo valmiiksi paistettuja (lisää rasvaa tarvittaessa, tässä vaiheessa voi myös paistaa sieniä ja/tai vihanneksia halutessa). Valmiiksi paistetuille halloumikuutioille riittää, että lämpenevät pannulla. Lisää ruskistettujen halloumikuutioiden sekaan perunakuutiot ja suolaa (ja halutessa muita mausteita). Sekoita hyvin ja siirrä pois levyltä. Tarjoa heti. Viimeistele halutessa tuoreilla yrteillä, jos on.

Perunakuutiot, jotka menivät tähän ruokaan (n. 500 g). Seuraavalla kerralla pilkkoisin perunakuutiot vielä pienemmiksi.

Aiempia kirjoituksiani pyttipannusta:

Päivitys 16.4.2020:

Halloumipyttipannu keitetyistä perunoista ja paistetusta halloumista. Lisänä kaali-appelsiiniraastetta ja pakasteherneitä.

Tänään jääkaapissani oli paistettua halloumia ja keitettyjä perunoita, joten tein niistä pyttipannun. Tuli oikein maistuvaa. Keitettyjä perunoita tuli nyt 340 grammaa ja paistettua halloumia 80 grammaa. Keitetyistä perunoista tulikin parempaa halloumipyttipannua kuin raaoista perunoista. Raaoista perunoista tulee yleensä rapeampi pyttipannu, mutta keitetty peruna taas vaikuttaa imevän paremmin itseensä makuja. Viime aikoina olen oppinut keitetyistä perunoista myös, että keitetyt perunat kannattaa lisätä kylmään, ei kuumaan rasvaan. Kylmään rasvaan lisätyt keitetyt perunat näyttävät menettävän sen tunkkaisen eilismaun paistamisen aikana paremmin kuin kuumaan rasvaan lisätyt. Veikkaan syynä olevan perunan entsyymit, jotka hajottavat tärkkelystä sokereiksi jossain n. 60-70 Celsius-asteen lämpötilassa.

Halloumipyttipannu keitetyistä perunoista ja kypsennetystä halloumista (n. 2 annosta)
300-350 g keitettyjä jäähtyneitä perunoita ilman kuoria
80 grammaa paistettua halloumia
paistamiseen 1-2 rkl voita tai muuta rasvaa
suolaa
(Muunnokset kuten edellä reseptissä Halloumipyttipannu raaoista perunoista)
Pilko perunat ja halloumit kuutioiksi. Laita isolle paistinpannulle voita (tai muuta rasvaa). Kun voi alkaa sulaa, levitä se pannulle ja lisää perunakuutiot. Kuumenna sekoittamatta, kunnes perunoiden alapinnat vaikuttavat ruskistuneilta. Sekoita perunat nopeasti niin, että nyt eri puolet pääsevät koskemaan pannuun kuumaan pintaan. Paista sekoittamatta hieman keskilämpöä kuumemmalla (keittolevyn säätö 2/3) pari minuuttia, kunnes alapinnat ovat ruskistuneet. Sekoita taas niin, että taas eri puolet pääsevät koskemaan pannun kuumaan pintaan. Paista taas pari minuuttia sekoittamatta, sitten nopea sekoitus. Jatka samalla tavalla, kunnes perunoissa näyttää olevan ruskistuspintaa suurin piirtein joka puolella, mutta perunat eivät ole vielä alkaneet palaa. Kun perunat näyttävät olevan valmiita, ripottele niihin suolaa ja sekoita.
Lisää kypsät halloumikuutiot. Kääntele, kunnes halloumikuutiot ovat lämpimiä. Tarjoa heti.

Halloumit, jotka menivät tämänkertaiseen pyttipannuun.

Kolmannen ruskistus-sekoittamissyklin jälkeen.

Keitetyt perunat olivat peräisin toissapäiväiseltä aterialta, jossa oli karitsan jauhelihapihvejä, valkosipuli-jogurttikastiketta, keitettyjä perunoita ja paahdettua kesäkurpitsaa. Kaali-ananasraaste oli toissapäivältä.

Valkoinen pizza nyhtöpossun jämistä

Oli jäljellä nyhtöpossua sen verran, että se olisi sopiva määrä pellilliseen pizzaa. Nyt oli tomaattituotteet loppu kaikkien mentyä eiliseen nyhtöpossulasagnetteen, joten tuli mieleen tehdä valkoinen pizza. Valkoiseen pizzaan yleensä laitetaan kastikkeeksi creme fraichea, mutta minulla ei ollut sitäkään. Smetanaa oli, joten korvasin sillä.

Tein pizzapohjan samalla tavalla kuin yleensäkin. Blogiaikoinani olen tehnyt sillä pohjalla ainakin lihapulla-pekonipizzaa, portobello-aurajuustopizzaa ja poropizzaa. Kohonneen pizzapohjan levitin voidellulle uunipellille niin kuin yleensäkin, mutta tomaattikastikkeen sijaan levitin pohjan päälle kaksi purkkia smetanaa. Päälle laitoin säikeiksirevittyä nyhtöpossua, suolaa ja parmesaania. Moni tekee valkoisen pizzan ilmankin juustoa, mutta itse halusin nyt tähän käyttää parmesaania, joka on hyvää ja sitä sattui olemaan avattuna. Paiston jälkeen valuttelin vielä kauttaaltaan päälle öljyä, niin kuin tässä Valion valkoisen pizzan ohjeessa neuvottin tekemään.

Tuli superhyvää! Smetana sopi tähän aivan mahtavan hyvin. Smetanasta tuli ihana paksu suutuntuma ja raikas täyteläinen maku. Nyhtöpossu, jonka katsominenkin jo kyllästytti, sai uutta eloa tästä ruuasta. Jo tympivästä nyhtöpossusta tuli kuin tulikin vielä yksi herkullinen ruoka, JES!

Lisäksi tein pakastevihanneksia mikrossa pakkauksen ohjeen mukaan. Eli 250 grammaa kulhoon, 5 min mikrossa täydellä teholla puolivälissä sekoittaen.

Valkoinen pizza
Pohja:
5 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
1 tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa tai 25 g tuorehiivaa (puolet 50 gramman paketista)
50 g sulatettua voita
Kastike:
2 purkkia (à 120 g) smetanaa tai creme fraichea (joissakin ohjeissa kastikkeena käytetään turkkilaista jogurttia, kermaviiliä tai tuorejuustoa – niitäkin voisin joskus tähän kokeilla)
Täytteet:
tällä kertaa 150 grammaa nyhtöpossua, suolaa ja 110 grammaa parmesaania, mutta vain mielikuvitus on rajana – ainakin kaikki mikä sopii leivän päälle, todennäköisesti sopii tähänkin. Yksi hyvä tunnettu yhdistelmä tähän on pekoni ja punasipuli.
Päälle:
öljyä (voi olla mitä öljyä löytyy ja mistä tykkää, tai voi käyttää halutessa myös voisulaa)
Jos käytät tuorehiivaa, lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liuota tuorehiiva siihen. Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä vesi 42-asteiseksi (kädenlämpöä kuumempi mutta ei kättä polttava) ja sekoita kuivahiiva jauhoihin. Sekoita suola jauhoihin tai veteen, kunhan jompaan kumpaan. Sekoita keskenään jauhot ja vesi. Jos seos vaikuttaa kuivalta, voi sekoittaa mukaan vähän lisääkin vettä. Sekoita mukaan voisula sen lämpöisenä, että se ei polta sormia. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Jätä peitettynä kohoamaan noin puoleksi tunniksi.
Levitä kohonnut taikina voidellulle uunipellille. Levitä päälle smetana/cremefraiche/turkkilainenjogurtti/kermaviili/tuorejuusto. Ripottele tai asettele päälle täytteet. Nyhtöpossua käytettäessä ripottelin päälle ensin nyhtöpossusäikeet, sitten suolaa, ja sen jälkeen ripottelin päälle parmesaania. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla 10-15 minuuttia, kunnes reunat ovat saaneet väriä ja pohjasta on kypsä. Minulla sopiva paistoaika oli nyt 12 minuuttia. Uunistaoton jälkeen valuttele öljyä kauttaaltaan päälle. Öljyn lisäksi sopii päälle tuoreet hyvät yrtit kuten rucola ja basilika. Joissakin ohjeissa myös lisätään parmesaanilastuja tai ilmakuivattua kinkkua tai kylmäsavulohta päälle paistamisen jälkeen.

Pizzapohjan päällä smetanaa ja nyhtöpossua.

Paistamisen jälkeen, kun on öljyä valuteltu päälle.

Muita suosimiani tapoja tähteeksijääneiden lihojen käyttämiseen löytyy kirjoituksestani Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat.