Neljän viljan ryynirieska – peltirieska neljän viljan hiutaleista ilman hiivaa ja leivinjauhetta

Kesällä tein ryynirieskaa kaurahiutaleista: https://ruokaideat.com/2019/07/22/kesakeittoa-ryynirieskaa-ja-munavoita/

Nyt kun halusin käyttää neljän viljan hiutalepaketin loput johonkin, tuli mieleeni kyseinen ryynirieskan ohje. Alkuperäisessä ohjeessa sanottiin, että siinä voi käyttää myös neljän viljan hiutaleita. Päätin sitten kokeilla.

Siitä tuli hyvä kokeilu. Tämä neljän viljan ryynirieska maistuu ennen kaikkea rukiiselta ryynirieskalta. Neljän viljan hiutaleethan maistuvat ainakin minun suussani ennen kaikkea rukiilta. Tämä rieska maistuu myös sellaiselta uunipuurolta, jossa on paljon tummaa kuorta. Maku muistuttaa minua myös ohratäytteisistä karjalanpiirakoista. Tuoksu on minulle tuttu jostakin makeasta yhteydestä, mutta en osaa nimetä mistä.

Neljän viljan ryynirieska pellillinen
5 dl neljän viljan hiutaleita (175 g)
7 dl täysmaitoa (700 g)
2 kananmunaa
25 g voita sulatettuna
1½ tl suolaa
Sekoita keskenään hiutaleet ja maito. Jätä turpoamaan puoleksi tunniksi.
Vispaa käsivispilällä taikinan sekaan kananmunat ja suola. Vispaa mukaan voisula.
Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Levitä taikina tasaiseksi.
Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 25-30 minuuttia, kunnnes pinta on saanut väriä. (Minulla tämä oli nyt uunissa 30 minuuttia.) Leikkaa paloiksi.
Vinkki: kokeile neljän viljan hiutaleiden sijaan myös muita hiutaleita, kuten tattari-, kaura- tai riisihiutaleita, jolloin rieskasta voi tehdä gluteenittoman.

Söin tätä neljän viljan peltirieskaa broilerikeiton kanssa.

Alla on linkkejä muihin tästä blogista löytyviin postauksiin, joissa käytin neljän viljan hiutaleita.

Alla linkkejä muihin tästä blogista löytyviin rieskapostauksiin.

Kauraryynirieska
Rieska sekalaisista tähteistä (kaurapuuro, keitetty riisi, perunamuusi ja keitetyt perunat)
Kaksi pellillistä perunarieskaa perunamuusin tähteistä
Riisirieska keitetyn riisin tähteistä

Alla linkkejä muihin tästä blogista löytyviin leipäresepteihin.

Munakeitto – nopea kolmen raaka-aineen keitto

Yksinkertainen munakeitto on ehkä maailman nopein keitto. Liemi kiehautetaan, siihen vispataan munaseos, joka kypsyy lähes heti valkoisiksi pehmeiksi säikeiksi, ja sitten päästäänkin jo heti syömään. Kerrassaan nerokasta! Tämä on yksi nopeimpia keittoja, ja myös yksi nopeimpia tapoja kypsentää kananmunia. Ja niin helppoa, kun tähän yksinkertaiseen versioon tarvitaan vain lientä, munaa ja suolaa.

Kun googlaa munakeiton englanninkielisellä nimellä eli Egg drop soup, löytyy muunkinlaisia reseptejä. Kiinalaisiin versioihin käytetään soijakastiketta, inkivääriä ja kevätsipulia, joissakin resepteissä myös sieniä. Italialaisessa versiossa, jota kutsutaan myös nimellä stracciatella, taas muniin sekoitetaan raastettua parmesaania. Joissakin resepteissä lisätään myös pinaattia, persiljaa tai muuta vihreää. Monissa resepteissä keitto suurustetaan maissitärkkelyksellä.

Itse kuitenkin pidän eniten tästä kaikista yksinkertaisimmasta versiosta. Munasäikeet maistuvat tässä neutraaleilta ja tuntuvat pehmeiltä suussa. Keitto maistuu siltä, miltä liemi maistuu, joten tässä yksinkertaisessa versiossa kannattaa käyttää sellaista lientä, joka maistuu hyvältä jo sellaisenaan. Minä käytin nyt liemenä eilen keittämääni ankkalientä , joka tosiaan on hyvänmakuista ihan sellaisenaan enkä sen makua millään halua peittää, joten tämä munakeitto on juuri hyvä sellaiseen, missä liemen oma maku saa loistaa. Kuitenkin yhtä hyvin tähän sopisi muukin hyvänmakuinen liemi. Jos taas käyttää ei-hyvänmakuista lientä, silloin kannattaa lisätä ne kiinalaiset makuaineet vaikkapa tämän englanninkielisen reseptin mukaan: https://omnivorescookbook.com/chinese-egg-drop-soup/

Tämän keiton kanssa söin nyt paprika-juustovoileipiä. Minulla ei nyt ollut tuoretta paprikaa, joten otin vain pakastepaprikaa sulamaan, missä ei mennyt kauan. Pakastepaprika toimi leivän päällä hyvin.

Yksinkertainen munakeitto (n. 2 lautasellista – voi tarvittaessa tuplata tai triplata)
5 dl hyvänmakuista lientä
1 kananmuna
suolaa
Sekoita pienessä kipossa haarukalla kananmuna ja suola (itse käytin tähän kananmunamäärään 1/3 maustemittaa suolaa). Kiehauta liemi. Liemen kiehuessa kaada munaseos liemeen koko ajan kierrevispilällä vispaten. Alle minuutissa liemessä alkaa näkyä jotain valkoista – silloin ota kattila pois levyltä, ja tarjoa heti. Lisää tarvittaessa suolaa. Keiton päälle voi ripotella tuoretta persiljaa tai muuta tuoretta yrttiä, jos on.

Lohiperhonen, keitetyt perunat, lime-kermakastike ja paistetut pakastevihannekset

Tänään jääkaapissani oli lohifilee, päiväyksensä pari päivää sitten ohittanut viikonloppuna avattu purkki kermaa, miehen aiempana päivänä paistamia pakastevihanneksia ja limejä. Oli lisäksi myös perunoita niin kuin yleensäkin. Niistä aineksista tein nyt tällaisen hyvän aterian.

Kastikkeen tekoon käytin tätä ohjetta: https://simplygloria.com/basic-cream-sauce/

Muutin ainesten määrät vastaamaan sitä kermamäärää, mikä minulla nyt oli, ja sekoitin lopussa mukaan limen mehua. Kastikkeesta tuli hyvänmakuinen, ja se oli nopea tehdä. Samalla tavalla voi muuten tehdä myös helpon sitruuna-kermakastikkeen yksinkertaisesti vaihtamalla limemehun tilalle puolen sitruunan mehun.

Lohifilee leikattiin perhosiksi tämän ohjeen mukaisesti: https://yhteishyva.fi/reseptit/lohiperhoset-ja-voi-valkoviinikastike/recipe-4629 Tuossa ohjeessa oleva voi-valkoviinikastikekin on tosi hyvä kastike lohiperhosille ja muillekin kalaruuille, mutta nopea se ei ole.

Kylmät paistetut pakastevihannekset lämmitin uunissa muiden ainesten kypsyessä. Vihannekset olivat lautasella, jonka laitoin kylmän uunin keskitasolle, ja säädin lämpötilan 200 asteeseen. Kun lamppu sammui merkkinä uunin lämpenemenisestä tavoitelämpötilaan, tiesin vihannestenkin olevan lämpimiä, joten otin ne pois uunista. Samaa tapaa käytän aika monen muunkin ruuan lämmittämiseen silloin, kun haluan tehdä lämmityksen uunissa.

Perunat keitin kuorittuina, koska en pidä kuorineen keitettyjen perunoiden mausta enkä suutuntumasta. Kuorin perunat suoraan kattilaan, peitin kylmällä vedellä, kiehautin kansi päällä, keitin 20 minuuttia miedolla lämmöllä kannen alla.

Lohiperhoset ja lime-kermakastike
lohifileetä tai valmiita lohiperhosia
paistamiseen voita ja/tai öljyä
päälle suolaa ja halutessa musta- ja/tai valkopippuria
Jos käytät lohifileetä ja siinä on ruotoja, nypi ruodot ensin pois. Ne löytyvät helposti tunnustelemalla ja ovat selkeässä rivissä. Leikkaa lohifilee perhosiksi tekemällä lohifileehen pystysuunnassa viiltoja niin, että joka toinen viilto on nahkaan asti ja joka toinen viilto alas asti katkaisten nahkan. Käännä muodostuneet palat perhosten muotoon niin, että kunkin palan keskellä on nahka pitämässä molempia puolia yhdessä.
Paista lohiperhoset pannulla rasvassa keskilämmöllä molemmin puolin ruskeiksi. Tarjoa kastikkeen ja lisukkeiden kanssa. Sopivia lisukkeita ovat ainakin perunat ja kasvikset eri muodoissaan, mutta perunoiden sijaan sopii yhtä hyvin esimerkiksi riisi, pasta ja couscous.
Lime-kermakastike:
4 dl kuohukermaa
1½ rkl voita
1½ rkl vehnäjauhoja
½ limen mehu (n. 12 g)
1 tl suolaa
(halutessa ripaus musta- ja/tai valkopippuria)
(halutessa tuoreita yrttejä, jos on – sopivia esim. persilja, tilli, ruohosipuli)
Sulata voi kattilassa keskilämmöllä. Vispaa sekaan vehnäjauhot. Sekoittele keskilämmöllä pari minuuttia. Kaada sekaan puolet kermasta. Jatka sekoittamista, kunnes sakenee (n. 1 minuutti). Kaada sekaan loput kermasta. Sekoita, kunnes paksunee (n. 3-5 minuuttia). Kun on paksuuntunut, siirrä kattila pois levyltä ja sekoita joukkoon makuaineet. Sopii lohiperhosten sekä muiden kalaruokien kanssa.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Loput lohiperhoset ja perunat söin myöhempinä päivinä mikron kautta. Alla vasemmassa kuvassa on mikrossa lämmitetty annos perunaa, lohta ja lime-kermakastiketta. Päällä suolaa, pippuria ja lisää limemehua. Oikeanpuoleisessa kuvassa on mikrossa lämmitetty annos perunaa, lohta ja voita. Päällä suolaa, pippuria ja verigreippimehua.

Linkkejä muihin tästä blogista löytyviin kalaruokiin:

Tummat saaristolaissämpylät – siirappisen maltaiset rouheiset ruissämpylät ilman piimää, puolukkaa ja leseitä

Tuli vastaan Valion sivuilla resepti Tummat saaristolaissämpylät: https://www.valio.fi/reseptit/tummat-saaristolaissampylat/

Innostuin ohjeesta, koska siinä neuvottiin käyttämään nesteenä joko kotikaljaa tai omenamehua. Omenamehua minulla sattui olemaan vielä omista omenoista tehtynä , joten halusin käyttää omenamehua vaihteeksi tällaiseen, mitä en ole ennen kokeillut, ja mihin en olisikaan itse keksinyt omenamehua käyttää.

Saaristolaissämpylöistä tuli mahtavan makuisia. Maistuu maltaiselta, siirappiselta, fenkoliselta ruissämpylältä, joka on sisältä pehmeä ja rouheinen ja pohjasta rapea. Oli niin hyviä, että aion tehdä toistekin. En tosin tiedä, mitä käyttäisin nesteenä, jos omenamehu olisi loppu. Ehkä puolukkamehua, juomavahvuisena ja -makeana. Saaristolaisleipien resepteissä usein on puolukkaa jossain muodossa, mutta juuri tässä reseptissä ei ollut.

Alkuperäisessä Valion ohjeessa oli leipämallasta ja ruisrouhetta, joita minulla ei ollut. Korvasin ne kaljamaltaalla ja neljän viljan hiutaleilla. Niitä minulla oli, ja minulla on hyvät kokemukset niiden käytöstä leipätaikinoissa. Googlauksen perusteella leipämaltaan ja kaljamaltaan ero on, että kaljamallas on tummempaa ja karkeampaa, eli leipämallas siis on vaaleampaa ja hienojakoisempaa. Nyt kun käytin kaljamallasta ja söin lopputuloksena tulleita sämpylöitä, pidin kaljamaltaan antamasta tummuudesta ja karkeudesta, joten en ehkä vaihtaisi kaljamallasta leipämaltaaseen, vaikka leipämallasta olisikin kaapissa.

Neljän viljan hiutaleita en nyt huomannut lopputuloksesta, mutta eivät ne siinä haitanneetkaan, eikä niitä ole hinnallakaan pilattu. Ne voisi varmaan jättää poiskin korvaamatta niitä millään, mutta jos niitä nyt sattuu olemaan niin kuin minulla yleensä, niin ihan hyvin niitä voi käyttääkin. Toisaalta niiden sijaan sopisi varmasti mikä tahansa muukin viljahiutale, mitä sattuu olemaan, kuten vaikkapa ruis- tai kaurahiutale. Alkuperäisessä ohjeessa hiutaleiden sijaan oli ruisrouhetta, jota varmaan en käyttäisi yhtä aikaa kaljamaltaan kanssa, koska kaljamaltaasta tuli jo tarpeeksi rouheisuutta.

Rouheisuutta tuli myös kokonaisista fenkolinsiemenistä. Valion ohjeessa käskettiin murskata fenkolinsiemenet kämmenessä, mutta minä en niitä onnistunut murskaamaan, vaikka yritin, joten kokonaisina menivät taikinaan. Niistä tuli hyvää makua, ja niiden kokonaisina oleminen ei häirinnyt.

Tummat saaristolaissämpylät (16 kpl – vegaaninen, maidoton, kasvisruoka)
5 dl / 500 g omenamehua (tai kotikaljaa – voi kokeilla myös juomavahvuista puolukkamehua)
25 g hiivaa (tai 1 pussi kuivahiivaa)
2 dl kaljamaltaita (tai leipämaltaita)
1 dl tummaa siirappia (140 g)
2 tl suolaa
1 tl fenkolinsiemeniä
3 dl ruisjauhoja (165 g)
2 dl / 70 g neljän viljan hiutaleita (tai muita hiutaleita esim. kaura- tai ruishiutaleita – tai ruisrouhetta, jos maltaana ei käytä kaljamallasta)
5 dl vehnäjauhoja (325 g)
Lämmitä mehu kädenlämpöiseksi (tai jos käytät kuivahiivaa, 42-asteiseksi eli kädenlämpöä kuumemmaksi mutta ei kättä polttavaksi). Liuota hiiva kädenlämpöiseen mehuun (tai sekoita kuivahiiva osaan jauhoista, esim. ruisjauhoihin). Sekoita mehuun maltaat, siirappi, suola ja fenkolinsiemenet (joita voi koittaa ensin murskata kämmenessä).
Lisää hiutaleet ja jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi. Ei tarvitse varsinaisesti vaivata taikinaa, vaan riittää, että vain sekoittaa taikinan tasaiseksi. Anna taikinan kohota peitettynä vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi (noin puoli tuntia).
Nostele kohonneesta taikinasta lusikalla n. 16 kekoa kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille. Pinnat voi halutessa taputella jauhojen avulla tasaisemmiksi, mutta se ei ole pakollista. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.
Paiston jälkeen pinnat voi voidella siirappiseoksella 1 rkl siirappia + 1 rkl vettä per pellillinen. Se ei ole pakollista, mutta suosittelen sitä lämpimästi, koska siitä tulee herkullinen maku pintaan. Toisaalta siirappivoitelulla pinnasta tulee myös tahmeampi.
On hyvää sekä tuoreltaan että jäähtyneenä. Halkaistuna on erityisen hyvää voin kanssa.

Lusikalla otettuja kekoja toisen leivinpaperin päällä toisella pellillä.

Ensimmäinen pellillinen siirappivoitelun jälkeen.

Muita tästä blogista löytyviä rukiisia leipäreseptejä:

Muita tästä blogista löytyviä sämpyläreseptejä:

Graavilohipasta – helppo ja nopea sitruunainen ja kermainen lohipasta graavilohesta

Sattui olemaan ylimääräisinä graavilohta, puoli purkkia tuorejuustoa (josta puolet meni eilen pikasämpylöihin), kermaa, sitruuna ja ruohosipulia. Niistä aineksista tuli tosi hyvä graavilohipasta. Nimestä voisi periaatteessa jättää graavi-sanan poiskin, koska lopputuloksesta en maista, oliko se lohi graavia vai ei-graavia. Joka tapauksessa, tämä oli nyt oikein mainio keino saada käytettyä ylimääräiset graavilohet. Yhtä hyvin tähän voisi käyttää muunkinlaista lohta, kunhan vain suolan maistaa sopivaksi. Tästä graavilohimäärästä liukeni nyt kastikkeeseen juuri sopivasti suolaa, kun taas alun perin liian suolaisen makuinen graavilohi ei enää tässä ruuassa maistunutkaan liian suolaiselta. Tämä nopea graavilohipasta maistui nyt ennen kaikkea ihanan sitruunaiselta ja kermaiselta lohipastalta.

Graavilohen, pastan ja kastikkeen suhdelukuja katsoin täältä: https://www.arla.fi/reseptit/graavilohipasta/ … mutta muuten poikkesin ohjeesta aika paljon.

Graavilohipasta
300 g vaaleaa spagettia tai muuta vaaleaa pastaa (tämän makuiset ruuat mielestäni eivät toimi tummilla tai täysjyväisillä pastoilla)
150-200 g graavilohta (tai muuta ruodotonta nahatonta lohta paloina – käy sekä raaka että kypsä, myös kylmä- tai lämminsavustettu, mutta valmiiksi kypsiä ei kannata kiehauttaa kastikkeessa, vaan sekoittaa mukaan vasta lopussa isoina paloina)
100 g tuorejuustoa (voi tarvittaessa korvata esim. smetanalla, creme fraichella tai kuohukermalla)
1½ dl kuohukermaa
1 sitruunan kuori raastettuna
½ sitruunan mehu
Tarjoiluun:
tuoretta ruohosipulia tai muuta tuoretta yrttiä, jos on (voidaan joko sekoittaa lopussa koko hommaan tai lisätä vasta lautasella)
Keitä pasta kypsäksi suolaisessa vedessä. Itse käytän tähän pastamäärään 2 litraa vettä, johon käytän 20 g merisuolaa eli kukkuraisen ruokalusikallisen. Ota keitinvettä muutama desilitra talteen varmuuden vuoksi, jotta sitä voidaan lisätä, jos pasta näyttää kuivalta (minulla tällä kertaa ei näyttänyt, mutta joskus näyttää).
Pastaa odotellessa sekoita toisessa kattilassa maitotuotteet ja graavilohi (tai muu raaka lohi paloina). Kiehauta. Tarvittaessa hauduta miedolla lämmöllä, kunnes kala on kypsää. Ohuet graavilohisiivut kypsyivät siinä ajassa, mikä meni kiehauttamiseen. Siirrä kattila pois levyltä, ja sekoita mukaan sitruunan kuoriraaste ja sitruunan mehu.
Sekoita keskenään pasta ja kastike. Nauti heti. Lopussa voi halutessa sekoittaa mukaan tuoreita silputtuja yrttejä tai vaihtoehtoisesti lisätä niitä vasta lautasella (niin kuin itse tein, koska osa syöjistä väistelee vihreitä). Tuoreet yrtit kruunaavat kokonaisuuden, mutta on hyvää ilmankin.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Tältä annos näytti seuraavana päivänä mikrossa lämmitettynä:

Graavilohipastaa seuraavana päivänä mikrotettuna.

Hyvää oli vielä seuraavanakin päivänä, mutta parhaimmillaan tämä ruoka on tuoreena. Tuoreeltaan oli mehevämpi, sillä yön aikana spagetti imi kastiketta itseensä. Lohipalojenkin maku oli parhaimmillaan vastavalmistettuna, mutta kokonaisuudessaan ruoka oli silti hyvää uudelleenlämmitettynäkin.

Linkkejä muihin tekemiini hyviin pastaruokiin:

Muita tapoja käyttää graavilohta löytyy kirjoituksestani Ylijäänyt graavilohi, kylmäsavulohi ja muu suolattu kuumentamaton kala.