Jääkaappiini oli viikon varrella kertynyt sekalaisia tähteitä:

Kuvassa ylhäällä vasemmalla kaurapuuroa (tehty mikrossa täysmaitoon) ja oikealla mukissa yksi keitetty kuorittu peruna. Kuvassa alhaalla vasemmalla keitettyä pikariisiä ja oikealla perunamuusia.

Kun ottaa huomioon sen, että vehnäjauhot olivat loppu (kaikki olivat menneet pizzapohjaan: https://ruokaideat.com/2019/06/13/pizzaa-ja-varhaiskaalisalaattia/), mutta hiivaleipäjauhoja vielä oli, en keksinyt muuta itseäni miellyttävää perunamuusin käyttötarkoitusta kuin perunarieskat. Kaikkiin muihin minun mielestäni hyviin perunamuusin jatkojalostuksiin tarvitaan vehnäjauhoja eikä maku ole hyvä hiivaleipäjauhoilla, mutta perunarieskat olen aina tehnyt hiivaleipäjauhoilla ja hyvää on aina tullut. Nyt kun perunamuusin lisäksi tähteenä oli keitetty peruna, kaurapuuroa ja kypsää riisiä, päätin kokeilla jatkojalostaa ne kaikki tähteet kerralla samaan rieskaan. Lopputulos oli oikein onnistunut. Niin onnistunut, että haluan kirjata koko reseptin ylös:

Rieska sekalaisista tähteistä (2 pellillistä)

noin 6 dl perunamuusia

3 dl kaurapuuroa (täysmaitoon tehtyä)

1 keitetty kuorittu peruna

1.5 dl keitettyä pikariisiä

6 dl hiivaleipäjauhoja

2 tl suolaa

2 kananmunaa

2-3 dl täysmaitoa niin, että kaikki jauhot kastuvat

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Raasta keitetty peruna hienolla terällä (ja muusaa ne, jotka ovat liian pieniä raastettavaksi). Vispaa kananmunien rakenne rikki erillisessä pienessä astiassa (esim. juomalasissa). Sekoita keskenään perunamuusi, raastettu peruna, riisi, kaurapuuro, suola ja vispatut kananmunat. Sekoita mukaan hiivaleipäjauhot ja sen verran maitoa, että kaikki jauhot kastuvat ja seos on helposti lusikalla levitettävää. Levitä seos kahdelle voidellulle uunipellille ja paista pelti kerrallaan 250-asteisen uunin ylätasolla noin 15 min, kunnes pinnassa on tummia pilkkuja, mutta ei ole vielä kärähtänyt. Omassa uunissani tummia pilkkuja tuppaa tulemaan enemmän siihen päätyyn, joka on kauempana uunin ovesta, joten 10 minuutin jälkeen käännän peltin niin, että tummapilkkuisempi puoli on lähempänä uunin ovea.

Yleensä teen pellillisen perunarieskaa näin: 3 dl perunamuusia, 3 dl hiivaleipäjauhoja, 1 tl suolaa, 1 kananmuna, maitoa kunnes kaikki jauhot kastuvat, levitetään voidellulle uunipellille, paisto 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla 10-15 min, kunnes on tummapilkkuinen muttei palanut. Lopputulos on aina ollut sellainen, mistä pidän tosi paljon. Oli mielenkiintoista kokeilla lisätä nyt noihin samoihin ainesmääriin enemmän tavaraa.

Nyt lopputulos oli mielestäni maultaan vielä parempaa kuin perunarieska. Perunarieskan suutuntumaan ja makuun yhdistyi nyt kauran ruskistumispintaa ja ryynimäistä suutuntumaa, josta tuli mieleen karjalanpiirakoiden suutuntuma ja maku. Koska tavaraa per pelti oli nyt enemmän kuin perunarieskaa tehdessäni, rieska oli nyt vähän paksumpaa, mutta se oli nyt vain hyvä asia. Hyvää makua ja suutuntumaa oli paljon myös siinä pehmeässä keskustassa, eikä vain paahtuneissa ala- ja yläpinnoissa. Tämä kaiken mahdollisen tärkkelystuotejämän lisääminen perunarieskataikinaan on ehdottomasti sellainen idea, mitä aion hyödyntää toistekin, mikäli sama tähdetilanne sattuu tulemaan toistekin.

Alaolevissa kuvissa kahdessa ensimmäisessä on taikina levitettynä uunipelleille ennen paistoa. Kahdessa seuraavassa kuvassa on rieskat paiston jälkeen. Kahdessa seuraavassa kuvassa on rieskat leikattuna paloiksi (ensimmäisestä pellillisestä ehti kadota osa suihin kesken leikkaamisen). Seuraavissa kuvissa näkyy rieskojen korkeus ja pakastepussit, joissa siirsin pakkaseen osan rieskoista myöhempää käyttöä varten. Pakastuspusseista näkyy, kuinka paljon alapinta ruskistui, eli osa paloista jonkin verran ja osa ei ollenkaan.

Tuoreen leivän kanssa tykkään syödä keittoa, mutta en jaksanut sitäkin ahkeroida samalle aterialle. Apuun tuli pakastettu amerikkalaistyylinen jauhelihakeitto, josta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/13/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-suomalaista-perunalimppua/

Mikrossa lämmitetty syvä lautasellinen jäistä keittoa nyt yllättäen ruskistui reunoilta ennen kuin oli keskeltä lämmin, mutta se ei haitannut. Nyt jäi harmittamaan se, että keitot pakastimesta loppuivat tähän kertaan. Olisi hyvä varmaan jossakin vaiheessa tehdä uusi satsi keittoa pakkaseen, koska keittoja välillä tekee mieli syödä tuoreen leivän kanssa ilman, että jaksaa juuri sinä päivänä nähdä keiton tekemisen vaivaa. Saapas nähdä, milloin inspiroidun.