Riisiä ja jauhelihaa – helppo ja nopea ruoka pikariisistä ja paistetusta jauhelihasta

Tein toissapäivänä venäläisen kaalilaatikon. Siihen tarvittiin 600 grammaa jauhelihaa, mutta minulla oli vain 400 gramman paketteja. Paistoin sitten kaksi 400 gramman pakettia, ja otin 200 grammaa sivuun. Tähteeksi jääneestä paistetusta jauhelihasta tein lounaaksi nopeat jauhelihavoileivät. Lopusta ylijääneestä paistetusta jauhelihasta tein tämän nopean ruoan riisiä ja jauhelihaa. Kun käyttää pikariisiä, se on tosi nopea tehdä. Uncle Ben’s pikariisi kypsyy 3 minuutissa, Risella pikariisi 10-12 minuutissa. Uncle Ben’s ei vaadi edes hellaa, vaan riittää veden kiehauttaminen (vedenkeittimessä tai levyllä), jonka jälkeen riisin annetaan hautua kiehautetussa vedessä pois hellan levyltä 3 minuuttia. Risella pikariisi tarvitsee hellan: sitä keitetään hellan levyllä miedolla lämmöllä 10-12 minuuttia, minkä jälkeen usein jää ylimääräistä nestettä, joka kannattaa kaataa pois.

Nopea riisiä ja jauhelihaa
paistettua ja suolattua jauhelihaa n. 80 grammasta jauhelihaa per annos (halutessa maustettuna mielimausteilla)
pikariisiä syöjien määrän mukaan
(tarvittaessa öljyä, suolaa, pippuria, paistettua sipulia)
Valmista pikariisi pakkauksen ohjeen mukaan. Jos kypsään riisiin jää nestettä, kaada neste pois. Sekoita kypsään riisiin lämmin paistettu jauheliha (ja halutessa paistettua sipulia). Jos ruoka vaikuttaa kuivalta, siihen voi sekoittaa öljyä sen verran, että se kiiltää. Tarjoa heti, mutta sopii myös uudelleenlämmitettäväksi.
Lautasella ruuan päälle voi ripotella juustoraastetta, jos haluaa.

Salaatinkin tein nyt helpoimman kautta: kaadoin lautaselle valmiiksi pestyä salaattisekoitusta ja revin käsin päälle keltaista paprikaa.

Muita tapoja käyttää ylijäänyttä paistettua jauhelihaa tai muuta kypsää lihaa löytyy kirjoituksestani Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat.

Muita nopeita ruokia:

Vinkki keitinveden kiehumisen nopeuttamiseen: kuumenna vesi vedenkeittimellä, kaada tarvittava määrä kuumaa vettä kattilaan, kiehauta kattilassa, lisää keitettävät ainekset ja jatka normaaliin tapaan.

Kesäkurpitsa-jauhelihavuoka

Jääkaapissani oli kolme kesäkurpitsaa, joista en muista enää, milloin ne oli ostettu. Ei se ainakaan tällä viikolla ollut, eikä ne priimakuntoisilta enää näyttäneetkään. Halusin käyttää ne kaikki kesäkurpitsat kerralla johonkin hyvänmakuiseen ruokaan, johon olisi jo ainekset kotona, ja josta voisi helposti pakastaa ylimääräiset. Muuten onnistui, mutta pakastettavaksi ei riittänytkään. Aterialta jäi jäljelle vain yksi annos, ja sen haluan ehdottomasti syödä tänään. Tuli nimittäin tosi hyvää. Kesäkurpitsa on mielestäni parhaimmillaan tällaisissä tomaattisissa juustoisissa ruuissa. Koen kesäkurpitsan maun makeammaksi tässä ruuassa kuin sellaisenaan kypsennettynä.

Olen tehnyt kesäkurpitsa-jauhelihavuokaa yleensä kerran vuodessa silloin, kun suomalaisella kesäkurpitsalla on satokausi. Haasteena siinä on ollut se, että usein siitä tulee enemmän tai vähemmän uiva ruoka. Uivuutta vähentääkseni paahdoin nyt ensin uunissa kesäkurpitsaviipaleista kosteutta pois, annoin bolognesekastikkeesta haihtua nestettä pois ilman kantta, ja sidoin juustokerroksen kananmunalla. Päälliskerrokseen käytin mozzarellaa enkä raastettavaa juustoa, koska raastettavasta juustosta tuppaa tihkumaan paljon rasvaa alempiin kerroksiin, mikä ei tässä tapauksessa ollut toivottavaa, koska rasvassauivaa olisi riskinä tulla muutenkin.

Onnistuin mielestäni hyvin. Heti uunistaoton jälkeen ruuassa näkyi selvästi ylimääräistä imeytymätöntä rasvaa, mutta vetäytymisen jälkeen sitä ei ollutkaan enää mitenkään häiritsevästi liikaa. Varmuuden vuoksi kuitenkin keitin pastaa lisukkeeksi, ja söin tätä pastan kanssa. Pasta imi lautaselta ylimääräisiä rasvoja, mutta niitä ei kuitenkaan ollut lammikoksi asti, joten olisi mennyt ilmankin. Mieheni söikin tätä ruokaa sellaisenaan, ja sanoi sen olevan hyvää ja onnistunutta. Alla resepti, joka on nyt oma sovellukseni niillä aineksilla, mitä sattui olemaan.

Kesäkurpitsa-jauhelihavuoka
Kesäkurpitsat:
1 kg kesäkurpitsaa (nyt 3, mutta riippuu kesäkurpitsojen koosta)
oliiviöljyä (tai muuta öljyä mitä löytyy) ja suolaa päälle
Bolognesekastike:
400 g sika-nautajauhelihaa (kävisi mikä tahansa jauheliha, mutta tätä nyt sattui olemaan)
400 g tomaattimurska
1 sipuli silputtuna
1 tl suolaa
1 tl sokeria
½ tl oreganoa
1/4 tl timjamia
(olisin laittanut myös 1 valkosipulin kynnen ja ½ tl basilikaa, mutta olivat loppu)
Juustoseos:
200 g tuorejuustoa
100 g parmesaania raastettuna (kävisi mikä tahansa raastettava juusto mistä tykkää)
1 kananmuna
1 maustemitta suolaa
Päälle:
1 paketti mozzarellaa revittynä (mahtuisi toinenkin, mutta minulla ei nyt ollut)
Leikkaa kesäkurpitsat pitkiksi ohuiksi viipaleiksi. Levitä ne kahdelle leivinpaperoidulle pellille. Levitä päälle vähän oliiviöljyä, ja ripottele päälle suolaa. Paahda 150-asteisessa uunissa puolisen tuntia (itse vaihdoin peltien paikkoja keskenään puolivälissä, koska minulla ei ole kiertoilmauuni).
Sillä aikaa tee bolognesekastike. Paista jauheliha sipulisilpun kanssa. (Tässä vaiheessa voi paistaa myös valkosipulin kynnen silputtuna, jos on ja tykkää.) Lisää tomaattimurska, kiehauta. Anna hautua miedolla lämmöllä ilman kantta puoli tuntia. Sekoita mukaan mausteet, ja siirrä pois levyltä.
Sekoita tuorejuustoon suola ja kananmuna (esim. kierrevispilällä). Sekoita mukaan juustoraaste. Seoksesta tulee paksua.
Lado voidellun uunivuoan pohjalle puolet kesäkurpitsaviipaleista niin, että vuoan pohja peittyy. Levitä päälle bolognesekastike. Lado lusikalla päälle juustoseos, ja levitä lusikalla tasaisemmaksi sen verran kuin pystyt. Lado päälle loput kesäkurpitsaviipaleista niin, että alemmat kerrokset peittyvät. Jos osa kesäkurpitsaviipaleista on ohuempia ja tummuneempia kuin muut, taita tummuneet osat vaaleampien alle, jotta valmiiksitummuneet eivät pala uunissa.
Laita päällimmäiseksi revittyä mozzarellaa. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut (minulla kesti siinä 45 min). Uunistaoton jälkeen anna vetäytyä vähintään 15 min. Voi syödä sellaisenaan tai pastan/riisin/couscousin/leivän kanssa.

Uunissa paahdettuja kesäkurpitsasiivuja.

Seos, jossa on tuorejuustoa, suolaa, kananmuna ja parmesaaniraaste.

Mozzarellaa päällä. Valmis menemään uuniin.

Annokseni farfallepastaa ja kesäkurpitsa-jauhelihavuokaa.

Päivitys 27.9.2019:

Tämä oli vielä parempaa seuraavana päivänä! Lämmitin annoksen mikrossa, jolloin osa jäi kylmäksi ja osa kuumaksi. Sekä kylmät että kuumat osat maistuivat tosi hyvältä. Harmi, että se jo loppui…

Jauhelihakeitto

Tekaisin jauhelihakeittoa porukalle ruuaksi. Yritin tehdä sen sellaiseksi, että se maistuu vauvasta vaariin, joten tein sen näin:

Jauhelihakeitto
10 perunaa
1½ litraa lihalientä
1 laakerinlehti
400 g sika-nautajauhelihaa
1 sipuli (meni lisäksi ihan pieni määrä viipaloidun punasipulin loppuja, jotka olivat jääneet edellispäivän lämppäreiden teosta)
200 g porkkanaa (voi myös korvata osan muilla juureksilla kuten lanttu, palsternakka, selleri tai pakastekeittojuurespussi, jos tykkää)
suolaa maun mukaan (liemeni oli suolatonta, joten laitoin tähän suolaa 4 tl, joka oli hyvin varovasti, ettei ole kenellekään syöjistä liian suolainen)
Tarjolle lisäsuolaa + tuoretta persiljaa (jota kasvoi vielä pihalla)
Kuori perunat. Pilko ne pieniksi kuutioiksi (helpottaa lasten pienellä lusikalla syömistä, kun samaan pikkulusikkaan mahtuu muutakin kerralla kuin vain perunaa). Laita perunat kattilaan ja lisää päälle kylmä liemi ja laakerinlehti. Kiehauta, madalla lämpöä ja keitä kannen alla kypsiksi.
Kiehumista odotellessa kuori ja pilko porkkanat. Lisää ne liemeen sitten, kun kaikki porkkanat on pilkottu. Perunoiden ja porkkanoiden kypsymistä odotellessa silppua sipuli niin hienoksi kuin pystyt, ettei lapsilla mene koko ruoka-aika näkyvien sipulipalojen poisnyppimiseen.
Ruskista jauheliha voissa (tai muussa rasvassa tai ilman). Lisää sipulisilppu ja paista sekoitellen läpikuultavaksi. Sekoita jauhelihaseos rasvoineen keiton joukkoon. Anna hautua, kunnes perunat ja porkkanat ovat kypsiä. Maista suolaisuus sopivaksi.

Itse näen perunaa sisältävissä keitoissa olennaisena sen, että laitan perunat kylmään veteen, en kuumaan. Koen, että perunan maku ja suutuntumat ovat paremmat, jos ne aloittaa kylmästä eikä kuumasta vedestä. 3-vuotias lapseni on jossain vaiheessa tullut siihen käsitykseen, että hän ei tykkää perunoista, mutta tätä keittoa maistaessaan hän totesi yllättyneenä: ”äiti, peruna ei ole pahaa, se on hyvää!”

Tätä keittoa riitti mukavasti kolmeksi päiväksi ilman, että ehdin kyllästyä. Sen kanssa syötävät leivät tosin vaihdoin joka kerta.

Laiskan päivän lounaaksi kaalilaatikkoa

Tänään lounasta ei huvittanut kokata, joten lämmitin pakastimesta viimeiset kaalilaatikkopalaset. Kyseisestä kaalilaatikkosatsista kirjoitin aiemmin tänne:

Kaalilaatikko

Pari kuukautta näköjään kesti syödä pakkasesta koko kaalilaatikkosatsi loppuun. Nyt harmittaa, kun se loppui. Nooh, on siellä pakkasessa monia muita itsetekemiäni laatikkoruokia vielä annospaloina, mutta tämä kaalilaatikko oli jostakin syystä se, mikä tuli valittua niistä useiten.

Lihamureketta, paahdettuja varhaisperunoita ja karamellisoitua sipulia

Kirjoitin aiemmin possu-riisivuoasta, johon käytin grillattujen possuribsien tähdelihat ja tähteeksijäänyttä marinadia/paistolientä: https://ruokaideat.com/2019/07/17/possu-riisivuokaa-tahteista/

Kyseistä marinadia/paistolientä oli jäljellä vielä 380 grammaa. Tuli sitten mieleeni tehdä iso satsi lihamureketta, jonka nesteeksi käytän kaikki ne jäljellä olevat paistoliemet. Pakastimesta sattui löytymään sika-nautajauhelihaa kaksi 700 gramman pakettia, joten otin ne edellisiltana jääkaappiin sulamaan ja tein ison satsin mureketta niistä. Suurimman osan kyseisestä lihamurekesatsista aion pakastaa viipaleina myöhempää käyttöä varten.

Ylläolevissa kuvissa ylärivissä ensimmäinen vasemmalta: kupissa oleva paistoliemi, joka oli jäljellä ja jonka käytin tähän lihamurekesatsiin. Keskimmäisessä kuvassa ylärivillä korppujauhot ovat turpoamassa paistoliemi-kananmuna-mausteseoksessa. Kolmannessa kuvassa valmiit lihamurekkeet ja samalla pellillä kypsennettyjä paahdettuja varhaisperunoita, joista vain reunimmaiset olivat tuossa vaiheessa valmiita. Seuraavissa kuvissa ovat jo keskimmäisetkin valmiita, kun reunimmaiset valmiit on jo aiemmin siirretty lautaselle, joka on seuraavassa kuvassa. Lihamurekkeesta tuntuu, että kananmunat tihkuvat kypsennettäessä ulos vai mikä se onkaan mikä näkyy vaaleana proteiinisena massana lihamurekkeen reunoilla? Joskus voisin ehkä koittaa jättää lihamurekkeesta kananmunan pois ja katsoa, tuleeko silloinkin tuollaista vaaleaa erottuvaa juttua reunoille.

Lihamurekkeet, lihapullat ja jauhelihapihvit teen yleensä tällä kaavalla: 400 grammaa jauhelihaa, 1 kananmuna, ½ desilitraa korppujauhoa, 1 desilitra nestettä, 6 maustemittaa suolaa, 1 teelusikka sipulijauhetta. Nyt kun minulla oli 1400 grammaa lihaa ja 380 grammaa nestettä, en jaksanut alkaa laskemaan tarkemmin, vaan laitoin vain ainemäärät näin: 1400 grammaa sika-nautajauhelihaa, 380 grammaa paistolientä, 4 kananmunaa, 2 desilitraa korppujauhoja, 4 teelusikkaa sipulijauhetta ja suolaa 4 teelusikallista + 4 maustemittaa. Lopputulos oli, että kerrankin sain tehtyä ylisuolaisen lihamurekkeen. Olisi kannattanut edes suolan määrät laskea tarkemmin, mutta kun juuri lihamurekkeet minulla ovat yleensä jääneet vähän alisuolaisiksi tuolla samalla suolamäärällä millä lihapullat tulevat sopivan suolaisiksi, niin ajattelin tällä kertaa kokeilla näin. Tulipa kokeiltua, mutta seuraavalla kerralla taas paluu siihen entiseen suolamäärään ja tarkempaan laskemiseen. Kuitenkin tämä lihamureke ei ollut syömäkelvottoman suolainen, vaan sellainen että sellaisenaan syötäväksi maistuu vähän liian suolaiselta (vähän niin kuin meetvursti tms.), mutta perunan ja karamellisoidun sipulin kanssa syötynä sopivan suolaiselta. Umamipitoisuus tässä lihamurekkeessa myös maistui olevan yllättävän korkea, eli siitä paistoliemestä tuli enemmän umamia kuin odotin.

Lihamurekkeiden ollessa uunissa aloin tehdä lisäkkeeksi karamellisoitua sipulia. Sipuleja oli jäljellä kolme, joten pilkoin ne. Usein olen lihamureketta tehdessäni karamellisoinut pilkotut sipulit ensin ja jäähtyneinä sekoittanut ne lihamureketaikinaan, mikä on sopinut oikein hyvin, mutta nyt halusinkin syödä karamellisoidut sipulit erikseen. Alla olevissa kuvissa ensimmäisessä vasemmalta on sipulit juuri pannuun menneinä. Toinen kuva vasemmalta: sipulit 1.5 tuntia matalalla lämmöllä hauduttamisen jälkeen. Kolmas kuva: tähteeksi jääneet karamellisoidut sipulit pannulla. Neljäs kuva: tähteeksijääneet karamellisoidut sipulit kupissa myöhemmän päivän käyttöä varten.

Odotin karamellisoitujen sipulien olevan valmiita tunnissa niin kuin aiemmin usein ovat olleet, mutta nyt odotinkin 1.5 tuntia eivätkä silloinkaan vielä olleet täydellisen karamellisoituneita. Nälkä kuitenkin oli, joten tuossa vaiheessa sekoitin mukaan mauksi vähän suolaa ja sokeria, ja alettiin syömään. Sillä aikaa uunissa oli paahtunut varhaisperunaviipaleita, joissa niissäkin kesti kauemmin kuin odotin. Ne olivat 200-asteisessa uunissa tunnin, kun yleensä ”vanhasta” perunasta tehdyille viipaleille riittää 20-30 minuuttia hyvinkin. En tiedä, hidastivatko lihamurekkeet samassa uunissa kypsymistä, vai ovatko varhaisperunat vain paljon nestepitoisempia kuin vanhat perunat, mutta tulipa kuitenkin näistäkin ennen pitkää valmiita. Käänsin perunaviipaleet ympäri ehkä 40 minuutin paahtamisen jälkeen, jolloin alapinta oli ruskistunut ja halusin saman värin toisellekin pinnalle.

Lautaselleni ruuan laitettuani maistelin ensin kutakin ruokaa sellaisenaan. Paahdetut varhaisperunat erottuivat sellaisenaan maultaan vanhoista perunoista, eli varhaisperunan tuoreen maun tunnistin niissä paahdettuinakin. Lihamurekkeen ja karamellisoidun sipulin kanssa samassa haarukallisessa syötynä se makuero kuitenkin katosi, eli sillä lailla syötynä ei olisi mielestäni niin väliä, onko se peruna varhaisperunaa vai vanhaa perunaa. Lihamureke tosiaan oli yksinään syötynä liian suolainen ja umaminen, mutta perunan ja sipulin kanssa syötynä sopivan hyvän makuinen. Karamellisoitu sipuli maistui minun makuuni aivan tarpeeksi karamellisoituneelta, vaikka olen tummemmaksikin joskus karamellisoinut. Kokonaisuus oli oikein maistuva ja sopiva tämäniltaiseen nälkään, mutta seuraavalla kerralla kuitenkin lihamurekkeeseen vähemmän suolaa, jotta se sopii paremmin muunkinlaisiin syöntikokonaisuuksiin. Huomenna tosin maku saattaa olla jo muuttunut erilaiseksi, niin kuin eläinumamia sisältävät ruuat yleensäkin. Tähän kirjoitan kuitenkin tämän ruuan ohjeen ylös sellaisena kuin siihen mielestäni kannattaa palata:

Lihamureke, paahdetut varhaisperunat ja karamellisoitua sipulia
Lihamureke:
1400 grammaa sika-nautajauhelihaa
380 grammaa paistolientä possun ribseistä tai muuta umamipitoista lientä n. 4 dl
2 dl korppujauhoja
4 kananmunaa (voisi kokeilla jättää pois ja silloin vähentää suolan määrää ehkä 1-2 maustemitan verran)
4 tl sipulijauhetta
suolaa (4 tl on se määrä, jonka normaalisti laittaisin tähän lihamäärään suhteutettuna mureketaikinoissa ja lihapullissa, mutta tällä kertaa tuli 4 tl 4 maustemittaa, mikä oli liikaa. Umamisen possunliemen tapauksessa varmempi olisi ehkä jatkossa rajoittaa suolamäärä 3-3.5 teelusikalliseen, jolloin umamikaan ei pääse yhtä hallitsevaksi)
4 tl sokeria (jos neste maistuu happamalta)
Sekoita vispilällä keskenään liemi, kananmunat ja mausteet. Vispilöi mukaan korppujauhot ja anna turvota 15 min. Sekoita kädellä mukaan jauhelihat, kunnes seos on tasaista. Siirrä seos kahteen voideltuun leipävuokaan. Kypsennä 200-asteisen uunin ala- tai keskitasolla, kunnes pinta on ruskistunut ja sisältä kypsä (voi testata esim. haarukalla tai hammastikulla keskeltä). Itse pidin nyt uunissa yhtä vuokaa 1 h 20 min ja toista vuokaa 1 h 30 min.
Paahdetut varhaisperunat:
450 grammaa varhaisperunaa
loraus öljyä
½ tl suolaa
Viipaloi varhaisperunat kuorineen. Kaada uunipellille öljyä ja laita perunaviipaleet sen päälle. Ripottele suola päälle, ja sekoita tasaiseksi. Levitä perunaviipaleet pellille niin, että niitä on vain yhdessä kerroksessa. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes alapinnat ovat ruskistuneet (voi kestää esim. 20-40 min). Käännä alapinnoistaan ruskistuneet perunaviipaleet ympäri vaaleampi puoli kuumaa peltiä vasten ja paista vielä, kunnes se toinenkin puoli on ruskistunut. Minulla reunimmaiset olivat uunissa tunnin, jolloin otin ne valmiit reunimmaiset ulos uunista, ja annoin keskimmäisten olla uunissa vielä jotain 10-15 min, jolloin nekin näyttivät valmiilta. Liian vaaleita voi tarvittaessa kääntää uudestaankin, jos pitää riittävää ruskistumista tärkeänä.
Karamellisoitu sipuli:
Sipuleita esim. 3 kpl
voita paistamiseen
ripaukset suolaa ja sokeria
Kuori sipulit. Viipaloi ne ohuiksi renkaiksi. Kuumenna pannulla pieni nokare voita. Sekoita mukaan sipuliviipaleet, ja käännä lämpö pienimmälle ei-nollalle. Jätä karamellisoitumaan, kunnes ovat ruskistuneita ja kutistuneita. Välillä voi sekoitella. Minun kokemukseni mukaan karamellisoitumisessa voi kestää aikaa puolesta tunnista kahteen tuntiin, mutta jos ei ole asiasta tarkka, voi aloittaa syömisen sitten, kun on nälkä.

Päivitys seuraavana päivänä:

Seuraavana päivänä söin tätä lihamureketta ja karamellisoitua sipulia hampurilaisen välissä: https://ruokaideat.com/2019/07/17/lihamurekkeella-taytettyja-sampyloita-ja-mansikka-mustaherukkasalaattia/

Loput lihamurekkeesta leikkasin viipaleiksi kahteen leivinpaperoituun uunivuokaan, jotka kelmutin ja vein pakastimeen:

Huomenna tai milloin sitten jaksankaan, kun lihamurekeviipaleet ovat jäätyneet, siirrän ne pakastuspusseihin, jolloin ne vievät vähemmän tilaa pakkasessa, mutta ovat jo irtonaisina pakastuneita.