Puurorieskat – helpot rieskat kaurapuuron jämistä ilman hiivaa

Näitä rieskoja voi kutsua monella eri nimellä: kaurarieskat, puurorieskat, kaurapuurorieskat, jämärieskat, tähderieskat, hävikkirieskat, ylijäämärieskat, jäterieskat. Maun puolesta kuvaavin nimi on kaurarieskat, koska kauralta nämä maistuvat. Kaurapuurorieskat taas kuvaa parhaiten pääraaka-ainetta, joka on ylijäänyt kaurapuuro, mutta puurorieskat on lyhempänä kätevämpi nimi. Joka tapauksessa, nämä rieskat on mielestäni aivan mainio tapa käyttää kaurapuuron tähteet helposti ja nopeasti. Ja vaikka kaurapuuron jämät puuttuisivatkin, nämä hiivattomat rieskat on silti helppo ja nopea tehdä, jos tekee ensin kaurapuuron mikrossa, mihin menee kolme minuuttia.

Kaurapuurorieskat 2 kpl (ohjeen puolittamalla tulee yksi kaurapuurorieska, tuplaamalla taas tulee 4 kaurapuurorieskaa, jolloin tarvitaan kaksi peltiä, ja triplaamalla tulee 6 kaurapuurorieskaa, jolloin tarvitaan kolme peltiä)
2 dl kaurapuuroa (n. 200 g)
3 dl vehnäjauhoja (195 g)
½ tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1-2 rkl voita sulatettuna
1-1½ dl täysmaitoa
1 kananmuna
Sekoita keskenään kuivat aineet eli vehnäjauhot, suola ja leivinjauhe. Sekoita kananmuna yhteen desilitraan maitoa esim. haarukalla tai kierrevispilällä. Sekoita keskenään kananmuna-maitoseos, kaurapuuro ja voisula. Sekoita keskenään puuroseos ja vehnäjauho-suola-leivinjauheseos. Jos kaikki jauhot eivät kastu, sekoita mukaan vielä vähän lisää maitoa. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, mutta älä vaivaa sitkoa.
Levitä taikina kahdeksi pyöreähköksi rieskaksi leivinpaperoidulle tai voidellulle uunipellille. Pistele rieskoihin haarukalla reikiä. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, kunnes rieskat ovat saaneet väriä pintaan. Hyvää sekä lämpimänä että kylmänä. Sopii myös pakastettavaksi, joten voi tehdä kerralla isomman määrän ja pakastaa ylimääräiset myöhempää käyttöä varten.
Vinkkejä:
* Jos kokeilet tätä reseptiä muusta puurosta kuin kaurapuurosta, käytä puuroa sama määrä, ja säädä maidon määrä sellaiseksi, että kaikki jauhot kostuvat ja taikina on lusikoitavaa ja lusikalla levitettävää.
* Jos puuroa ei ole tähteenä, tähän rieskamäärään tarvittavan puuromäärän voi tehdä helposti mikrossa kolmessa minuutissa. Sekoita korkeareunaisessa syvässä lautasessa 2/3 dl kaurahiutaleita (n. 25 g), 1 1/3 dl täysmaitoa (130 g – tai sama määrä vettä, mutta maidolla mausta tulee parempi) ja ripaus suolaa. Kuumenna mikrossa täydellä teholla 3 minuuttia. Jos kuohuu yli, keskeytä kuumentaminen, sekoita ja jatka kuumentamista, kunnes on 3 minuuttia kuumennettu yhteensä tai puuro valmista. Rieskaa varten puuron voi jättää vähän löysäksikin, sillä se kiinteytyy jäähtyessään. Sekoita tasaiseksi, ja anna jäähtyä vähintään sen aikaa kun teet muut vaiheet.
* Samasta taikinasta voi tehdä halutessa monta pienempää rieskaa. Silloin paistoaika voi olla eri: ota uunista ulos, kun pinnassa on väriä.

Maku näissä kaurapuurorieskoissa on mukavan kaurainen, paahteinen ja pehmeä. Myös rakenne on sopivan pehmeä. Siksi kaikista kokeilemistani kaurarieskan resepteistä tämä on suosikkini. Joskus olen saanut aikaiseksi turhan paljon hammastyötä vaativia kaurarieskoja, joita lapset ovat moittineet liian koviksi. Sellaisia rieskoja on tullut ainakin Valion ”Rapea kaurarieska” -ohjeella sekä Ylen ”Kaurarieska (9 kpl)” -ohjeella. Jälkimmäisessä kuitenkin maku oli oikein hyvä, ensin mainitussa minun makuuni liian hapan (koska kaikki neste on kermaviiliä). Kaurahiutaleista tehty ryynirieska sen sijaan oli oikein hyvää ja pehmeää, mutta hitaampi tehdä. Tämän nopean kaurapuurorieskan resepti on alun perin täältä: https://www.arla.fi/reseptit/rieska/

Nämä kaurarieskat tehdään leivinjauheella ilman hiivaa eikä näitä siten tarvitse kohottaa. Jos haluaa mieluummin tehdä hiivalla kohotetut vähemmän nopeat rieskat kaurapuurosta tai muusta puurosta, sellainen resepti löytyy täältä: https://anna.fi/reseptit/kaurarieskat Kyseinen resepti on myös kananmunaton.

Tein nämä kaurapuurorieskat samalla reseptillä kuin minkä olen aiemmin kirjoittanut postaukseeni Ruokaa tähteistä: ylijäänyt puuro. Kyseisestä kirjoituksesta löytyviä reseptejä ovat puurorieskan lisäksi puuropannukakku, puuroletut, puurosämpylät ja gluteenittomat puurosämpylät. Ne eivät toki ole ainoat tavat uusiokäyttää puuron jämät, vaan kirjoituksesta löytyy linkkejä moniin muihinkin puuronjämäresepteihin, kuten suklaapuuro ja mustikkapuuro.

Käytin muuten tähän tänään 12.1.2020 kananmunan, jonka parasta ennen oli 27.12.2019. Munia oli säilytetty koko ajan huoneenlämmössä. Upotin munan lasilliseen vettä. Koska se upposi, totesin sen olevan vielä käyttökelpoinen ja käytin sen. Jos se olisi kellunut, olisin heittänyt menemään. Kokemukseni mukaan kananmunat joskus ovat kelpoja vielä viikkoja parasta ennen -päiväyksen jälkeen, mutta eivät aina.

Kulhossa vehnäjauhoja, suolaa ja leivinjauhetta.

Kananmuna ja maito sekoitettu keskenään.

Taikina jaettuna leivinpaperille kahdeksi kasaksi.

Kasat levitettyinä kahdeksi pyöreähköksi rieskaksi, jotka pistelin haarukalla.

Valmista rieskaa nakkikeiton jämien kanssa. Nakkikeitosta oli jäljellä lähinnä pitkää lientä.

Alla linkkejä muihin resepteihin, joissa käytetään kaurahiutaleita.

Alla linkkejä muihin rieskaresepteihin.

Neljän viljan ryynirieska – peltirieska neljän viljan hiutaleista ilman hiivaa ja leivinjauhetta
Rieska sekalaisista tähteistä (kaurapuuro, keitetty riisi, perunamuusi ja keitetyt perunat)
Kaksi pellillistä perunarieskaa perunamuusin tähteistä
Riisirieska keitetyn riisin tähteistä

Pikasämpylät – nopeat hiivattomat lusikoitavat sämpylät ilman vaivaamista leivinjauheella

Teki mieli sämpylöitä, mutta ei ollut aikaa odotella kohoamista. Kokeilin sitten ilman hiivaa tehtäviä nopeita leivinjauheella kohotettavia sämpylöitä tällä ohjeella: https://www.myllynparas.fi/reseptit/arjan-pikasampylat

Hyppää reseptiin

Reseptissä lukee Arjan pikasämpylät, mutta minä en osaa olla lukematta sitä muodossa ”Arjen pikasämpylät”. Arjen pikasämpylät ovat mielestäni osuva nimi näille, koska juuri arkeenhan tällaiset pikasämpylät hyvin sopivatkin.

Noudatin ohjetta melkein. Jätin mausteet pois, koska en niiden makua näihin halunnut. Rasvan ja makeuttajat vaihdoin oman makuni mukaisiksi, eli öljyn vaihdoin voihin ja hunajan/siirapin vaihdoin sokeriin. Pinnalle olisi kuulunut ohjeen mukaan ripotella kaurahiutaleita tai juustoraastetta, mutta en välittänyt ripotella kumpaakaan. Paistoin 5 minuuttia kauemmin kuin ohjeessa oli, jotta pinnat ruskistuvat kunnolla. Ohjeessa neuvottiin jakamaan taikina muffinivuokiin tai -pellille, mutta taikina oli sen verran jämäkkää, että en nähnyt tarpeelliseksi alkaa muffinivuokien kanssa kikkailemaan, joten lusikoin vain palleroisia suoraan leivinpaperoidulle pellille.

Pikasämpylöistä tuli tosi hyviä. Hiivan puuttuessa ei tullut tavallisten sämpylöiden makuisia, mutta hyviä kuitenkin. Maistuu ennen kaikkea teeleivältä/muffinilta, mutta hyvältä sellaiselta. Maussa on olennaisena osana myös ihana paahtuneen kauran maku. Suolan maku näissä on selvempi kuin sämpylöissä yleensä, mutta minun makuuni ei liiallinen.

Nämä pikasämpylät ovat paljon hajoavampia kuin tavalliset sämpylät, joten vaikka nyt halkaisun kestävätkin, eivät pysty kantamaan välissä suuria määriä täytteitä. Kuitenkin kyllä tekisin uudestaankin, vaikka nämä ovatkin aivan eri asia kuin tavalliset sämpylät. Maku ja rakenne näissä on mielestäni hyvin samankaltainen kuin tällä kaurahiutalepaketistakin löytyvällä ohjeella tehdyissä kaurateeleipäsissä, jotka nekin ovat tosi hyviä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/kaurateeleipaset

Näiden pikasämpylöiden kanssa söin kanakeittoa pakkasesta. Se maistui pakastamisen jälkeen oikein hyvältä kanakeitolta, eikä liian hiiligrillauksiselta niin kuin tuoreeltaan.

Pikasämpylät ilman hiivaa, vaivaamista ja kohoamisen odottelua (n. 9 kpl)
4 dl vehnäjauhoja (260 g)
2 dl kaurahiutaleita (80 g)
2 tl leivinjauhetta
1½ tl suolaa
2½ dl täysmaitoa (250 g)
50 g sulatettua voita
100 g tuorejuustoa (puoli purkkia)
2 rkl sokeria
1 kananmuna
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muut ainekset ohjeen mukaisessa järjestyksessä (kananmuna kannattaa ensin sekoittaa tasaiseksi kupissa). Sekoita taikina juuri ja juuri tasaiseksi, mutta älä vaivaa sitkoa. Käsiä ei tarvitse tässä sotkea ollenkaan, vaan riittää sekoittaminen välineellä, mikä löytyy, kuten nuolija.
Nostele taikinasta lusikalla kasoja leivinpaperoidulle pellille. Tasoita kasat lusikalla jotensakin palleroisia muistuttaviksi muodoiksi. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnat ovat ruskistuneet (n. 15-20 min). Voi nauttia tuoreeltaan tai jäähtyneenä. On hyvää vielä seuraavanakin päivänä.

Lasagnette nyhtöpossun tähteistä

Oli jäljellä vielä nyhtöpossua. Sitä oli syöty uunijuuresten kanssa, riisin ja paistoliemen kanssa ja jäljellejääneistä riiseistä oli tehty yhdessä nyhtöpossun tähteiden kanssa possu-riisilaatikkoa. Tällä kertaa teki mieli tehdä lasagnette ja nyhtöpossua vielä riitti käytettäväksi, joten tein nyhtöpossusta lasagneten.

Olen tehnyt tähteeksijääneistä lihoista lasagnettea aika monesti. Yleensä olen tehnyt sen reseptillä, jonka kirjoitin tänne, kirjoitukseeni Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat. Kyseiseen kirjoitukseen olen avannut myös muita hyväksihavaitsemiani tapoja tähdelihojen käyttämiseen, resepteineen.

Kyseinen lasagnetteresepti on alun perin Snellmanin sivuilta. Alkuperäisessä reseptissä lasagnette tehtiin jauhelihasta, joka varta vasten paistettiin lasagnettea varten. Itse en ole kuitenkaan koskaan tullut tehneeksi lasagnettea juuri vartavasten paistetusta jauhelihasta. Minulle lasagnetesta on tullut yksi monista tavoista käyttää pois ylimääräisiä kypsiä lihoja ruokaan, joka maistuisi riittävän eriltä kuin siitä lihasta alun perin koottu ateria.

Kyseisellä reseptillä tulee mielestäni tosi hyvää lasagnettea. Nyt vain minulla ei ollut kaikkia siihen tarvittavia aineksia, joten sävelsin vähän. Ensinnäkin, päälle piti tulla maitopohjaisen juustokastikkeen sijaan kermaan sekoitettua juustoraastetta. Se on paljon helpompaa ja nopeampaa kuin maitokastikkeen tekeminen ja niin olisin tehnyt nytkin, jos minulla olisi ollut kermaa. Mutta eipä ollut, mutta maitoa oli, joten tein sen perinteisen lasagneen tulevan juustokastikkeen maidosta. Sekä kermaan sekoitettu juustoraaste että perinteinen juustokastike ovat mielestäni tässä tosi hyviä, mutta eivät keskenään aivan samanlaisia. Vetäytymisen jälkeen kermaan sekoitettu juustoraaste on kiinteämpi, kun taas perinteinen juustokastike on minun kokemukseni mukaan vetelämpi. Maku on luonnollisestikin kermapohjaisessa kermaisempi, ja perinteisessä juustokastikessa lasagnemaisempi. Molemmat hyviä, ja molempia käytän riippuen siitä, mitä on.

Alkuperäisessä Snellmanin ohjeessa pastana käytettiin 7 lasagnelevyä, jotka rikottiin itse. Olen usein korvannut 7 lasagnelevyä 200 grammalla lasagnettepastaa, jota olen ostanut Torino-merkkisenä nimellä Torino Lasagne Piccolo. Sitä on saatavilla sekä vaaleana että täysjyväversiona, joista täysjyväversiossa täysjyvän osuus on 51%. Molemmat versiot mielestäni toimivat tomaattisissa ruuissa. Nyt minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista lasagnettepastaa, mutta niitä isoja lasagnelevyjä oli, joten käytin niitä. Niitä oli jäljellä 10 kpl. En halunnut jättää kolmea lasagnelevyä pyörimään, koska se olisi ollut liian vähän minkäänlaiseen lasagneen. Niinpä päätin 1½-kertaistaa ohjeen, jottei jäisi kolmea lasagnelevyä kaappeihin pyörimään.

1½-kertaistuksessa tuli vastaan sellainen ongelma, että tomaattimurskaa olisi silloin tarvittu 600 grammaa (1½ tölkkiä), mutta minulla oli vain 400 grammaa (1 tölkki). Purkki tomaattipyreetä löytyi, joten päätin korvata 200 grammaa tomaattimurskaa yhdellä purkilla tomaattipyreetä ja lisäksi vettä sen verran, että koostumus näyttää oikealta. Sekin toimi. Tämä korvaus kuitenkin johti siihen, että lopputulos ei maistunut mielestäni yhtä tomaattiselta kuin normaalisti, ja lihan ominaismaku tuli esille normaalia enemmän. Ohjeen mukaisella tomaattimurskamäärällä siis en yleensä tunnista tämän lasagnetten lopputuloksesta lihan ominaismakua mikäli liha on aivan hienoksi pilkottu, vaan vain sellaisen yleisen bolognesekastikkeen maun. Tämänkertaisella korvauksella tosiaan bolognesemainen maku jäi vähemmälle ja possunlihainen maku tuli esille enemmän. Sekään ei periaatteessa ole huono asia, mutta itse tykkään kuitenkin enemmän siitä versiosta, joka maistuu enemmän bologneselta ja vähemmän possunlihalta. Silti, tämäkin versio on mielestäni hyvää, vaikkakin erilaista. Pakastin loput, ja sieltä pakkasesta ne kaikki tulevat kyllä syödyiksi. Alle kirjoitan lasagnetteohjeen molemmilla vaihtoehdoilla.

Lasagnette nyhtöpossusta tai muusta tähdelihasta
10-11 lasagnelevyä tai 300 g lasagnettepastaa (esim. Torino Lasagne Piccolo) – käy sekä vaalea että täysjyvä
Kastike:
450 g nyhtöpossua tai muuta kypsää lihaa/kanaa
1½ tl sipulijauhetta (tai 1-2 sipulia hienonnettuna ja kuullotettuna)
1½ purkkia tomaattimurskaa (600 g) TAI 1 purkki tomaattimurskaa (400 g) + 1 purkki tomaattipyreetä (70 g) + 3 dl vettä (lisäksi joka tapauksessa myös allaoleva vesimäärä)
3 dl vettä
suolaa maun ja lihan suolaisuuden mukaan – nyt lihassa ei maistunut suola, joten laitoin suolaa 1½ tl. Jos liha olisi ollut sopivan suolaisen makuista jo valmiiksi, olisin laittanut tähän suolaa 1 tl.
(halutessa mausteita esim. 3 valkosipulin kynttä kuullotettuna tai 3/4 tl valkosipulijauhetta, 4½ rkl chilikastiketta, 1½ basilikaa, 1½ timjamia)
(tomaattipyreetä käytettäessä lisään tähän määrään myös 1½ tl sokeria tasapainottamaan tomaattipyreen happamuutta)
Päällinen:
3 dl kuohukermaa + 250-450 g juustoraastetta + maun mukaan suolaa (itse laitan 1 maustemitallisen)
TAI
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
suolaa maun mukaan (itse laitoin 1 tl)
250-400 g juustoraastetta (itse laitoin tällä kertaa 360 g, kun sen verran sattui olemaan – alle 300 grammaakin riittäisi aivan hyvin)
Hienonna liha, tai vähintään pilko se suupaloiksi. Sekoita kattilassa kypsä liha, mausteet, tomaattituotteet ja vesi. Kiehauta.
Riko lasagnelevyt suupaloiksi, jos käytät niitä. Ripottele kastikkeen joukkoon rikotut lasagnelevyt tai lasagnettelevyt ja sekoita hyvin. Huolehdi, että lasagnelevyt eivät koske toisiinsa vaan ympäröityvät kokonaan kastikkeella. Kokemusta nimittäin on siitäkin, että toisiinsa koskemaan jääneet rikotut lasagnelevyt ovat jääneet lopputuloksessa koviksi.
Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Jos käytät kermaa, sekoita siihen suola ja juustoraaste. Kaada seos lasagneseoksen päälle uunivuokaan. Paista uunissa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut väriä.
Jos et käytä kermaa, tee ensin valkokastike. Sulata kattilassa voi. Sekoita siihen vehnäjauhot, ja kiehauta seos. Lisää maito mukaan pienissä erissä erissä koko ajan pohjia myöten sekoittaen varoen, ettei pala pohjaan. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, kunnes seos on paksuuntunut. Jos ehtii alkaa kiehua ennen kuin on paksuuntunut, käännä levy pienimmälle, ja keitä koko ajan sekoittaen, kunnes on paksuuntunut. Kun on paksuuntunut, siirrä pois levyltä. Sekoita mukaan suolaa. Lisää juustoraaste. Sekoita, kunnes juusto on sulanut. Kaada kastike lasagneseoksen päälle uunivuokaan. Paista 200-asteisen uunin keski- tai alatasolla noin puoli tuntia, kunnes pinta on saanut väriä. Itse normaalisti kypsennän keskitasolla, mutta nyt kun vuoka tuli liian täyteen, käytin alatasoa ja leivinpaperia vuoan alla, jotta ylikuohumissotkuja tulee mahdollisimman vähän.
Uunistaoton jälkeen anna mielellään vetäytyä vähintään 5 minuuttia. Sopii pakastettavaksi.

Lasagneen tuleva kastike, jossa on nyhtöpossua, tomaattituotteita, vettä ja mausteita.

Juustokastike kaadettuna pasta-kastikeseoksen päälle.

Lautasellani annos valmista lasagnettea ja salaattia. Kuten lautaselta näkyy, juustokastiketta oli vähintään tarpeeksi.

Seuraavana päivänä, kun jäljellejääneet lasagnetet olivat jäähtyneet ja kiinteytyneet jääkaapissa, leikkasin loput paloiksi ja pakastin leivinpaperoiduissa uunivuoissa.

Lasagnettepaloja leivinpaperoiduissa uunivuoissa…

Päivitys seuraavana päivänä:

Jäiset lasagnettepalat siirrettynä pakastuspusseihin, joissa niitä säilytän pakastimessa.

Possu-riisilaatikko tähteistä

Eilen söimme riisiä ja nyhtöpossua. Kuten kyseisessä postauksessa kirjoitin, keitin riisiä eilen tarkoituksella ison määrän seuraavan päivän laatikkoruokaa varten. Tänään sitten tein sen laatikkoruoan. Siihen meni loput keitetyt riisit, nyhtöpossua (joka oli savustettu, mutta sitä ei huomaa tämän laatikon lopputuloksesta), lihamurekkeen paistoliemet rasvoineen, smetanapurkin loput, paistettua sipulia ja munamaitoa. Lisukkeena söin uunijuureksia, jotka olivat miehen tekemiä eiliseltä.

Possu-riisilaatikosta tuli miedon makuinen, josta lapset tykkäsivät. Maku muistuttaa mielestäni hyvin paljon makaronilaatikkoa, eli pehmeän makuista vaaleaa viljaa munamaidossa lihasattumilla. Itse kaipaisin lopputulokseen ehkä lisää umamia ja/tai rasvaisuutta, mutta se on makuasia ja niitähän voi lisätä lautasellekin esim. soijakastikkeen ja öljyn muodossa, ja lapset tosiaan tykkäsivät ihan tällaisenaan. Rakenteesta tuli onnistunut eli kiinteä laatikkoruoka, jota on kätevä pakastaa annospaloina. Tästä ruuasta tiedän, että tätä voin kiireisessä arjessa sulattaa lapsille annokset ja olla varma, että he syövät väistelemättä. Kirjoitan ohjeen tänne talteen sellaisena kuin sen tein, ja kirjoitan siihen sulkuihin tuunausohjeet vahvempaa makua kaipaaville.

Possu-riisilaatikko (ohjeen voi myös esim. puolittaa tarvittaessa)
1400 g keitettyä riisiä (17.5 dl – tai keitä 500 g / 6 dl riisiä kypsäksi)
500 g nyhtöpossua tai muuta kypsää/ylikypsää porsaanlihaa (tai muun eläimen lihaa, mutta silloin vaihda myös ruuan nimi – voi myös paistaa 600 g lihaa kypsäksi ja jatkaa siitä. Voi käyttää myös jauhelihaa ja/tai lihajalosteita.)
2 sipulia
1 litra täysmaitoa (tai muuta maitoa – mutta silloin lisäisin enemmän muuta rasvaa)
3 kananmunaa
suolaa maun mukaan (itse laitoin munamaitoon 3/4 tl ja lihan sekaan 1 tl)
umamin lähteitä maun mukaan: tällä kertaa 100 g lihamurekkeen paistolientä – voisi laittaa enemmänkin esim. 200 g ja sen voisi korvata myös muulla umamipitoisella liemellä esim. vahva liha- tai kanaliemi
rasvan lähteitä maun mukaan: tällä kertaa 90 g smetanaa – voisi laittaa enemmänkin esim. 2 purkillista (yht. 240 g) ja sen voisi korvata myös esim. kermalla tai laittamalla pinnalle voinokareita tai öljyä
(halutessa juustoraastetta sekaan ja/tai pinnalle)
(halutessa mausteita: esim. valkosipulia, paprikajauhetta, soijakastiketta, tuoretta inkivääriä, yrttejä, sitruunan/limen/appelsiinin kuorta)
(tarjoiluun halutessa esim. soijakastiketta, kalakastiketta, öljyä, sweet chili -kastiketta, ketsuppia, sinappia, tuoreita yrttejä, sitruuna- tai limemehua)
Pilko kypsä liha suupaloiksi. Sekoita siihen tarvittaessa mausteita. Itse sekoitan tässä vaiheessa puoleen kiloon lihaa 1 tl suolaa, jos liha ei jo maistu suolatulta.
Silppua sipulit. Kuullota ne läpikuultaviksi esim. voissa tai muussa rasvassa. Siirrä jäähtymään.
Sekoita keskenään kypsä riisi, kypsät lihapalat ja sipulit (ja halutessa juustoraastetta). Levitä seos voideltuun riittävän suureen uunivuokaan.
Sekoita keskenään maito, kananmunat ja suola (itse lisään tähän määrään suolaa 3/4 tl). (Voi lisätä halutessa muitakin mausteita.) Jos käytät hyytelöitynyttä lientä, sulata se mikrossa. Sekoita munamaitoon liemi. Sekoita mukaan myös smetana/kerma, jos käytät sitä. Sekoita tasaiseksi esim. kierrevispilällä.
Kaada munamaitoseos riisiseoksen päälle. (Tässä vaiheessa voi halutessa lisätä pinnalle esim. juustoraastetta/voinokareita/öljyä.) Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla, kunnes pinta on ruskistunut ja munamaito hyytynyt. Minulla siinä kesti 1 tunti.

Toisen lihamurekevuoallisen paistoliemien loput kupissa.

Maito, kananmunat ja suola sekoitettuna tyhjennetyssä riisikattilassa.

Munamaidon sekoittamista tasaiseksi kierrevispilällä.

Possu-riisilaatikko uunistaoton jälkeen.

Possu-riisivlaatikko sivuprofiilista vetäytymisen jälkeen.

Tähteeksijääneet possu-riisilaatikot pakastin. Leikkasin ne paloiksi, ja laitoin ne kahteen isoon leivinpaperoituun uunivuokaan niin, että palat eivät koske toisiinsa. Riisipohjaisten laatikoiden kanssa on myös olennaista pakastuksessa se, että se ruskistunut puoli on alaspäin. Olen joutunut kantapään kautta oppimaan, että riisilaatikko voi olla hyvin vaikea saada jäisenä irti leivinpaperista, jos ruskistunut puoli on ylöspäin ja ei-ruskistunut puoli kiinni leivinpaperissa.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Jäätyneet possu-riisilaatikon palaset siirrettyinä pakastuspusseihin, jotka menivät kuvanoton jälkeen pakkaseen säilytykseen.

Aiemmin olen tehnyt laatikkoruoan riisistä ja kanasta: https://ruokaideat.com/2019/05/31/kana-riisilaatikkoa-ja-kurkkuviipaleita/

Päivitys 12.12.2019

Alla kuva annoksestani, jossa on pakastimesta lämmitettyä possu-riisilaatikkoa ja salaattia. Hyvin toimi myös pakastamisen jälkeen.

Neljän viljan leipäset ja uunimunia

Tänään teki mieli tehdä neljän viljan leipäsiä. Käytin siihen tätä reseptiä: https://www.myllynparas.fi/reseptit/nopeat-neljan-viljan-leipaset

…mutta sekoitin taikinaan myös perunamuusin tähteet, joita oli 150 grammaa. Ne olivat jääneet silakka-aterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/ruisleivitettyja-voissapaistettuja-silakkafileita-perunamuusia-persiljalla-ja-paahdettua-munakoisoa/

Alkuperäisestä reseptistä korvasin myös fariinisokerin/hunajan valkoisella sokerilla, koska halusin nyt enemmän sellaista ”puhdasta” makeutta ilman muita lisämakuja.

Neljän viljan leipäset olivat heti tuoreeltaan kuumina mielestäni vähän tylsiä, mitäänsanomattoman makuisia, joista meinasin jo kirjoittaa, että ei kannata tehdä. Jäähdyttyään ne olivatkin muuttuneet hyvänmakuisiksi! Maku oli vähän niin kuin ruismyslimäinen. Ja niin oli kyllä rakennekin. Hiutaleiden osuus taikinassa oli niin suuri, että rakenne oli hyvin paljon karkeampi kuin miltään leivältä odottaisi. Reunissa oli myös samanlaista kovuutta kuin aiemmin liian ohuiksi tekemissäni ruisleipäsissä: https://ruokaideat.com/2019/08/12/itsetehdyt-ruisleipaset/

Odottamattomasta rakenteesta huolimatta tykkäsin näistä. Leiväksi olivat vähän erikoisia, mutta hyvällä tavalla. Myös lapset tykkäsivät. Lapsi tuumi myös, että maistuu joltain teeleivältä. Jos tarkkoja ollaan, niin en itsekään tiedä, mikä nämä erottaa teeleivistä, koska molemmat kohotetaan leivinjauheella ja muutenkin sisältävät samoja aineksia. Kirjoitan tähän ohjeen vastaisuuden varalle:

Neljän viljan leipäset
3½ dl neljän viljan hiutaleita (120 g)
1½ dl vehnäjauhoja (105 g)
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 rkl sokeria (tai fariinisokeria tai hunajaa)
50 g voita sulatettuna
2½ dl täysmaitoa (250 g)
150 g tähteeksijäänyttä perunamuusia, jos on
(halutessa 2 porkkanaa raastettuna)
Lämmitä uuni 225 asteeseen. Sekoita maitoon perunamuusi, jos on. Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää voisula ja maito (ja porkkanaraaste, jos käytät sitä). Sekoita tasaiseksi. Nosta leivinpaperoiduille uunipelleille lusikalla nokareita, ja madalla ne leipäsiksi lusikalla tai kostutetulla kädellä. Samalla on hyvä myös tasoittaa reunoja tasaisemman pyöreiksi. Pistele leipäsiin haarukalla reikiä. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 15-20 minuuttia.

Pieni määrä tähteeksijäänyttä perunamuusia.

Kuivat ja märät aineet sekoitettuna tasaiseksi taikinaksi.

Toinen pellillinen jäi niin vajaamiehitetyksi, että päätin hyödyntää jäljellejääneen tilan muulle ruualle. Oli jo pitemmän aikaa ollut tarkoitus testata uunimunia, joten tässä nyt testasin samalla niitäkin. Käytin ohjenuorana tätä ohjetta: https://www.eggs.ca/recipes/easy-baked-eggs

Ohjeessa neuvottiin kypsentämään munat muffinipellin koloissa, mutta minulla ei ollut sellaista. Sen sijaan käytin voideltuja uuninkestäviä kuppeja. Eli sellaisia, joiden pohjassa luki ”OVEN PROOF”. Voitelin ne hyvin, ja rikoin kuhunkin yhden munan. Ripottelin päälle suolaa, ja pilkotut kinkkupaketin loput, jossa oli 60 grammaa. Neljälle kananmunalle tämä sattuikin olemaan juuri ohjeen mukainen määrä sattumia eli 2 rkl sattumia per muna. Alkuperäisessä ohjeessa paistolämpötilaksi neuvottiin 175 astetta, mutta koska kypsensin nämä yhtä aikaa leipästen kanssa jotka tarvitsivat 225 astetta, nämä munatkin paistuivat 225 asteessa. Paistoin, kunnes valkuaiset näyttivät hyytyneiltä, missä kesti 15 min. Otin kupit pois uunista, ja laitoin leipäset sinne takaisin vielä viideksi minuutiksi.

Uunimunat olivat mielestäni oikein hyviä! Kaikista munankypsennystavoista tämä nousi nyt suosikkieni joukkoon. Samalle lautaselle päätyi nyt leipästen ja uunimunien lisäksi oman pihan omenaa ja loput paahdetut munakoisot silakka-aterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/ruisleivitettyja-voissapaistettuja-silakkafileita-perunamuusia-persiljalla-ja-paahdettua-munakoisoa/

Paahdettujen munakoisojen maku oli mielestäni voimistunut kolmen päivän aikana, mikä ei ollut huono asia. Itse uunimunien reseptin haluan heti kirjoittaa talteen:

Uunimunat
kananmunia 1-2 per syöjä
voita vuokien voiteluun
suolaa (ja pippuria, jos haluaa)
Sattumia noin 2 rkl per muna: esim. pilkottua kinkkua, kevätsipulia tai juustoraastetta
Voitele muffinipellin kolot tai uuninkestävät kupit hyvin koko sisäpinnoilta. Riko kuhunkin yksi muna. Ripottele päälle suolaa (ja halutessasi pippuria) ja sattumat. Paista 175-225 asteessa uunin keskitasolla 8-15 min, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet ja keltuaiset juoksevia tai kiinteitä maun mukaan. Irrota munat vuoista tai kupeista, tai kuppien tapauksessa voi myös syödä suoraan niistä.