Lohkoperunat varhaisperunoista

Varhaisperunoista tehtyjä lohkoperunoita, uunilohta ja sieni-sipulipaistosta.

Kun kyllästyttää keitetyt varhaisperunat, mutta varhaisperunoita vielä riittää, lohkoperunat varhaisperunoista ovat mukavaa vaihtelua. Varhaisperunat eli uudet perunat maistuvat varhaisperunoilta lohkoperunoiksikin tehtyinä, mutta ruskistuneen pinnan vuoksi ne maistuvat myös perinteisiltä lohkoperunoilta.

Lohkoperunat varhaisperunoista eli uusista perunoista
varhaisperunoita / uusia perunoita (n. 500 g – 900 g)
2 rkl öljyä
suolaa maun mukaan (itse laitan 1 tl)
Pese varhaisperunat, jos tarpeen. Kuivaa ne huolellisesti, koska märkä pinta hidastaa ruskistumista uunissa. Varhaisperunoita ei tarvitse kuoria, jos kuoret ovat hyvässä kunnossa.
Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Paloittele varhaisperunat lohkoiksi. Lohkoja voi laittaa leivinpaperoidulle uunipellille sitä mukaa, kun niitä paloittelee, jolloin on helppo nähdä, milloin ei mahdu enempää. Jos haluaa mahdollisimman rapean lopputuloksen, silloin kannattaa laittaa varhaisperunalohkoja vain sen verran, että lohkojen ei tarvitse koskea toisiinsa. Jos rapeudella ei ole väliä, silloin voi laittaa varhaisperunalohkoja niin paljon kuin vain mahtuu yhteen kerrokseen. Uunissa kypsennetyt varhaisperunalohkot ovat yleensä hyvänmakuisia sekä rapeina että ei-rapeina.
Valuta varhaisperunalohkojen päälle öljy ja ripottele päälle suola. Sekoita. Sekoittamisen voi tehdä joko suoraan leivinpaperoidulla pellillä tai erillisessä kulhossa. Sekoittamiseen voi käyttää lastaa, tai voi tehdä niin kuin minä teen, eli sekoittaa puhtailla käsillä. Kun on sekoitettu, levitä varhaisperunalohkot leivinpaperoidulle pellille tasaisesti. Jos tykkää rapeudesta, silloin kannattaa siirrellä lohkoja niin, että ne koskevat toisiinsa mahdollisimman vähän, mutta varhaisperuna tosiaan on hyvää ilmankin rapeutta.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes suurin piirtein kaikissa lohkoissa on ruskistumista pinnassa. Tähän kuluva aika riippuu varhaisperunoiden koosta, lohkojen koosta ja siitä, kuinka täynnä pelti on. Jos lohkot ovat pieniä eikä pelti ole täynnä, kannattaa tarkistaa tilanne jo 15-20 minuutin päästä. Jos taas lohkot eivät ole pieniä eivätkä ne ole aivan väljästi, minun uunissani menee tähän 40 minuuttia, eli suunnilleen sama aika kuin tavallisista perunoista tehtyihin lohkoperunoihin. Jos pelti on aivan täynnä, valmistumista voi nopeuttaa paistamalla aluksi 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla, kunnes (reunimmaisissa) näkyy ensimmäiset ruskistumisen merkit, ja sitten siirtää 200-asteisen uunin keskitasolle valmistumaan loppuun. Täpötäysistä pellillistä varhaisperunoita ei yleensä silloinkaan tule rapeita, mutta hyvänmakuisia silti. Rapeutta haluaville tosiaan suosittelen, että laittaa varhaisperunalohkoja kerrallaan pellilliselle vain sen verran, että lohkot eivät yhtään koske toisiinsa.
Tarjoa lohkoperunat mieluiten heti. Lohkoperunat varhaisperunoista sopivat tarjottavaksi samalla tavalla kuin lohkoperunat tavallisista ”vanhoista” perunoista, eli esimerkiksi liha-, kana- tai kalaruuan lisäkkeenä.

Katso myös:

Perunoita, savusiikaa, sitruuna-persiljakastiketta ja keitettyjä porkkanoita

Appiukko toi meille eilen itsesavustamaansa siikaa, kun oli kerran olleet kokonaiset siiat tarjouksessa 6 euroa kiloa. Näin samalla tilaisuuden käyttää pakastimesta pois edelliset savusiikakeiton ylijäämäliemet: https://ruokaideat.com/2019/06/05/savusiikakeittoa-ja-itsetehtya-perunalimppua-pakkasesta/

Olin pakastanut ylijäämälientä 700 grammaa. Olin pakastanut ne 100 gramman annoksissa kahvikupeissa, jotta niitä ei tarvitsisi käyttää ja sulattaa kaikkea kerralla. Nyt kuitenkin halusin käyttää ne kaikki kerralla kastikkeeseen, jota syödä savusiian ja perunoiden kanssa. Perunat olivat itse asiassa isoksi kasvaneita varhaisperunoita, mutta olin jo kyllästynyt kohtelemaan niitä varhaisperunoina eli aina syömään niitä voikastikkeen kanssa. Porkkanat olivat pieniä, ja ne kypsyivät mukavasti samassa ajassa perunoiden kanssa, kun ne olivat kattilan pohjalla.

Annoin kahvikupeissa olleiden jäisten liemimöhkäreiden sulaa huoneenlämmössä sen verran, että ne irtosivat kupeista. Sitten kaadoin ne kattilaan, ja kuumensin. Sulatin mukaan 100 grammaa voita. Katsoin Maizena-paketista, että kastikkeiden suurustamiseen sitä tarvitaan ½ rkl per desilitra, joten koska lientä oli 700 grammaa, ajattelin sopivaksi Maizena-määrksi 3½ rkl. Tämä osoittautui kuitenkin aivan liiaksi, joten ohensin vielä yhdellä desilitralla vettä. Sitten sekoitin mukaan 1 rkl sitruunamehua, 2 tl sokeria, kourallisen persiljaa ja ripaukset valko- ja mustapippuria. Maistoin, ja en ollut täysin tyytyväinen makuun, koska se maistui ennen kaikkea vähärasvaiselta kalaliemeltä. En kuitenkaan jaksanut alkaa enempää sen kanssa pelaamaan, koska oli jo nälkä, ja halusin alkaa syömään.

Perunoiden ja savusiian kanssa yhdessä syötynä kastike olikin hyvää. Se toi hyvin esille savusiian hyvän ominaismaun. Lopputulos on, että voisin tehdä pakastetusta ylijäämäkalaliemestä kastikkeita kalalle toistekin, mutta maltillisemmalla suurustuksella.

Varhaisperunoita, voikastiketta ja savustettu lohiperhonen

Mies savusti tänään lohiperhosia. Lisukkeeksi keitin varhaisperunoita, ja tein voikastikkeen. Yleensä olen tehnyt voikastikkeen vain sulattamalla voin ja sekoittamalla siihen jotain vihreää tuoretta, mitä sattuu olemaan. Nyt kerrankin minulla oli ainekset tehdä ihan ohjeen mukaan sitä perinteistä voikastiketta, jossa on kevätsipulia ja tuoretta tilliä, ja joka näyttää emulsiokastikkeelta eikä pelkältä voisulalta. Tein sen Valion ohjeella, paitsi etten käyttänyt Eila voita vaan ihan tavallista voita vain, ja veden sijaan käytin varhaisperunoiden keitinvettä: https://www.valio.fi/reseptit/voikastike-uusille-perunoille/

Tuli tosi hyvää ruokaa. Wau! Kyllä tuosta kevätsipulista tulee voikastikkeeseen sellaista ihanaa makua, että sitä varten kannattaa kevätsipuliakin varta vasten ostaa. Lisäksi emulsiokastikemaisuus oli tässä nyt oikein hyvä, joten kannatti tehdä ohjeen mukaan. Vaikka en Valion ohjetta paljon muuttanut, kirjoitan ohjeen kuitenkin tänne ylös siltä varalta, että joskus tuo linkki ei enää jostain syystä toimikaan:

Voikastike uusille perunoille
100 g voita
2-3 kevätsipulia eli noin 100 grammaa
½ dl perunoiden keitinvettä
1/4 tl suolaa
2-3 rkl tuoretta tilliä tai ruohosipulia
Sulata kattilassa voi. Hienonna kevätsipulit. Lisää ne voisulaan. Kuullota, kunnes kevätsipulin palaset ovat pehmeitä ja läpikuultavia. Lisää ½ dl perunoiden keitinvettä tai vettä. Anna kiehua hetkisen, kunnes kastike näyttää saenneen sopivasti. Mausta suolalla. Hienonna tilli tai ruohosipuli ja sekoita se kastikkeen joukkoon juuri ennen tarjoilua.

Varhaisperunoita, tilli-voikastiketta ja savusiikaa

Vieraiden kanssa syömisestä jäi tähteiksi keitettyjä varhaisperunoita ja savusiikaa. Tilliä jäi nippu jääkaappiin käyttämättömänä. Tänään tulikin sitten helppo päivällinen yksinkertaisesti näin: Lämmitin mikrossa ne kypsät varhaisperunat ja savusiiat. Sulatin levyllä kattilassa kimpaleen voita, silppusin tillit ja sekoitin ne voisulan joukkoon.

Tosi hyvän makuinen kokonaisuus. Varhaisperunat eivät toki maistuneet yhtä raikkaalta kuin vastakeitettyinä, mutta hyvältä ruualta maistui kuitenkin. Vähän oli varhaisperunoissa sitä samaa makua kuin ”vanhoissakin” perunoissa keittämistä jälkeisenä päivänä mikrotettuina, mutta paljon paljon vähemmän sitä tunkkaista makua kuitenkin kuin vanhoissa uudelleenlämmitetyissä perunoissa. Silti tämä ruoka maistui hyvältä kesäruualta varhaisperunoineen ja etenkin tilli-voikastikkeineen. Niin yksinkertaista ja niin hyvää.

Voikastikkeesta olen muuten henkilökohtaisesti sitä mieltä, että se ei ole vain varhaisperunoiden yksinoikeus. Olen syönyt voikastiketta myös talvella ”vanhojen” perunoiden kanssa, ja hyvää on ollut niinkin. Tuoretta yrttiä kun laittaa voisulan sekaan ja syö vanhojenkin perunoiden kanssa, siinä tulee mielestäni hyvin suuri osuus siitä varhaisperunat+tuoreyrttivoikastike-makukokemuksesta. Toki varhaisperunalla kokonaisuus on raikkaampi, mutta tosi hyvää mielestäni voikastike on vanhojenkin perunoiden kanssa. Talviperunoille voikastikkeen olen maustanut joskus tuoreilla yrteillä, joskus kuivatuilla. Kuivatuistakin on irronnut voisulaan hyvin makua, kun on antanut hautua perunoiden keittämisen ajan. Liharuuan kanssa syödessä olen usein tykännyt lisätä kyseiseen voikastikkeeseen eli voisulaan myös valkosipulia.

Mutta se niistä talviperunoista. Nyt kun varhaisperunoita on niin kyllähän niitä toki mieluummin syö <3

Tuoretomaattikeittoa mozzarellan ja tuoreen basilikan kanssa sekä varhaisperunasämpylöitä

Siirry reseptiin: Tuoretomaattikeitto, Varhaisperunasämpylät

Keitin kolme päivää sitten varhaisperunoita: https://ruokaideat.com/2019/06/21/uusia-perunoita-persilja-voikastiketta-paistettuja-munia-ja-salaattia-kermaviilikastikkeella/

Paistoin kyseisiä keitettyjä varhaisperunoita eilen sen verran kuin pannuun yhteen kerrokseen mahtui: https://ruokaideat.com/2019/06/23/paistettuja-varhaisperunoita-paistettuja-sienia-ja-paistettuja-munia/

Tänään niitä keitettyjä varhaisperunoita oli vieläkin jäljellä, eikä tehnyt mieli syödä niitä enempää paistettuina. Enkä itseasiassa kaivannut varhaisperunoiden makua nyt missään muussakaan muodossa. Sen sijaan teki mieli tuoreita sämpylöitä, joten laitoin ne varhaisperunat sämpylätaikinaan. Sinne isoon sämpylätaikinaan ne katosivat niin, ettei niitä lopputuloksesta huomannut, mutta eipähän tarvinnut niitä hukkaankaan heittää, ja saimme tuoreita sämpylöitä joten win-win.

Alla olevissa kuvissa vasemmalla ne jäljelläolevat keitetyt varhaisperunat. Osan viipaloin eilen, mutta ne eivät sitten mahtuneetkaan pannuun, joten jäivät paistamatta. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa ne ovat kuorittuina. Vaikka normaalisti varhaisperunat syönkin kuorineen, sämpylätaikinaan en halunnut yhtään kuoren palasta.

En löytänyt googlella äkkiseltään sellaista sämpyläohjetta, johon menee keitettyjä perunoita kylmänä. Otin sitten vain tavallisen sämpyläohjeen, ja lisäsin vain siihen ne loput keitetyt varhaisperunat, joita oli noin neljän varhaisperunan verran ja ne painoivat 147 g. Otin lähtökohdaksi tämän ohjeen: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/104817/S%C3%A4mpyl%C3%A4t/

Sen verran muutin tuota ohjetta, että laitoin öljyn sijaan voita. Ihan vain siksi, koska voita käyttämällä tulee kokemukseni mukaan herkullisempia sämpylöitä kuin öljyä käyttämällä. Todennäköisesti siksi, koska voissa on enemmän umamia kuin voissa. Nesteenä käytin täysmaitoa, koska ei minulla muunlaista maitoa yleensä olekaan. Hiivana käytin kuivahiivaa, koska tuorehiivaa ei ollut tullut ostettua kaupasta. Ohjeessa on 50 grammaa hiivaa, mikä kuivahiivana tarkoittaisi 2 pussia, mutta käytin vain yhden pussin. Kokemuksesta olen oppinut, että yleensä se yksi pussi riittää – ja niin riitti nytkin. Tuoretta hiivaa saattaisin kuitenkin silti laittaa sen 5o grammaa eli koko paketin, mikäli se hiiva olisi jo vanha ja pahan näköinen tai haluaisin muusta syystä saada sen käytettyä pois, mutta vastaostettua hiivaa laittaisin todennäköisesti tähän ohjeeseen vain sen puoli pakettia eli 25 grammaa.

Ensimmäinen kohotusaika minulla nyt venähti puolen tunnin sijaan yhteen ja puoleen tuntiin, koska tuli muuta tekemistä. Todennäköisesti kuitenkin se ohjeessa oleva puoli tuntiakin olisi riittänyt. Paistoaika on ohjeessa 15 minuuttia, mutta minä halusin kunnolla ruskistuneet yläpinnat, joten paistoin sämpylöitä niin kauan, että haluamani ruskistuspinta tuli. Ensimmäiselle pellilliselle se kesti nyt 25 minuuttia ja toiselle pellilliselle 19 minuuttia. Ensimmäisellä pellillisellä oli minun tekemiä isompia sämpylöitä ja pellillä korkeammat reunat, ja toisella pellillisellä lapsen tekemiä sekalaisen kokoisia, mutta enimmäkseen pieniä, ja pellillä matalat reunat.

Aukikirjoitettuna ohje menisi kokonaisuudessaan näin:

Varhaisperunasämpylät
n. 3-4 tähteeksi jäänyttä keitettyä varhaisperunaa (kuorittu paino n. 100-150 g)
5-6 dl täysmaitoa
1 pussi kuivahiivaa
1 rkl sokeria
½ rkl suolaa
12 dl vehnäjauhoja
50 grammaa voita sulatettuna
Muusaa kuoritut keitetyt varhaisperunat maitoon ja lämmitä maito kattilassa levyllä pienellä lämmöllä n. 42-asteiseksi. Lämpimänä muusaa vielä uudestaan perunasurvimella niin hyvin kuin pystyt, ettei jää isoja perunanpalasia lopputulokseen. Sekoita mukaan suola ja sokeri.
Sekoita kuivahiiva noin puoleen jauhoista. Sekoita maito-perunaseokseen jauho-kuivahiivaseos. Sekoita vähitellen mukaan loput jauhot kädellä vaivaten. Lopussa sekoita mukaan voisula sen lämpöisenä, että se on sulassa muodossa, mutta ei liian kuuma kädelle. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Kohota kulhossa kaksinkertaiseksi.
Laita leivinpaperi kahdelle pellille. Ota taikinasta nokareita ja muotoile ne pellille jotenkuten sämpylöitä muistuttaviksi muodoiksi. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Anna taikinanokareiden kohota pellillä 15 minuuttia.
Paista yksi pelti kerrallaan 225-asteisen uunin keskitasolla 15-25 minuuttia, kunnes yläpinnat ovat ruskistuneet sopivan värisiksi. 15 minuutin jälkeen kannattaa jäädä uunin luo tarkkailemaan ruskistumista.

Ylläolevat kuvat: ensimmäisessä kuvassa näkyy väline, jolla survoin perunat maitoon. Samalla välineellä teen perunamuusitkin. Kuva 2: taikina ennen kohoamista. Kuvat 3 ja 4: taikina kohoamisen jälkeen. Kuvat 5 ja 6: pelleille muotoillut sämpylät ennen kohottamista. Kuvat 7 ja 8: sämpylät kohoamisen jälkeen ennen uuniin laittamista. Kuvat 9 ja 10: sämpylät paistamisen jälkeen. Kuva 11: halkaistu valmis sämpylä voideltuna ennen syöntiä.

Sämpylätaikinan kohotessa tehtailin tomaattikeittoa. Keittiön silmäilystä tuli sellainen fiilis, että halusin sämpylöiden kanssa syödä ruuaksi tuoretomaattikeittoa, jonka päälle revin tuoretta basilikaa ja mozzarellaa. Pöydällä oli nimittäin pussillinen viime viikolla ostettuja ylikypsiä tomaatteja, joita ei enää tehnyt mieli syödä salaatissa. Tuoretta basilikaa ja mozzarellaa sattui olemaan, koska mies oli ostanut niitä tomaatti-basilika-mozzarellasalaattia varten, mutta ei ollutkaan tullut sitä tehneeksi, kun muutakin ruokaa oli paljon ollut, ja nyt ne tomaatit olivat jo menneet ylikypsiksi, eikä hän enää halunnutkaan sitä salaattia tehdä.

Katselin pikaisesti googlella tomaattikeiton ohjeita. Sieltä ei löytynyt niin simppeliä versiota kuin mitä nyt halusin tehdä, joten menin fiilispohjalta vain. Olin kuitenkin lopputulokseen erittäin tyytyväinen, joten kirjaan tähän ylös, miten tämän simppelin tuoretomaattikeiton nyt tein:

Tuoretomaattikeitto
10 tuoretta tomaattia (n. 1,1 kg)
1 litra umamipitoista lientä (minulla 1 litra vettä + 9 grammaa kokoonkeitettyä lihalientä pakkasesta)
2 tl suolaa, jos liemi ei ole suolaista
1 tl sokeria
Tarjoiluun:
mozzarellaa
tuoretta basilikaa
Kiehauta liemi. Sillä aikaa leikkaa tomaattien päälle ristiviillot niin, että ristiinmenevä kohta on kannassa, jotta kuoret on helpompi irrottaa. Upota kiehuvaan liemeen tomaatteja kerrallaan sen verran, kuin mahtuu. Anna kiehua noin minuutti, kunnes kuoret näyttävät tulevan irti melkein itsestään. Nosta melkeinkuoriintuneet tomaatit liemestä ja laita uusia tilalle, kunnes kaikki tomaatit on käytetty. Anna tomaattien jäähtyä ja siirrä liemi levyltä jäähtymään.
Kun tomaatit ovat jäähtyneet sellaisiksi, että niihin voi koskea, irrota käsin niistä kuoret. Leikkaa veitsellä kuoritut tomaatit kuutioiksi, ja leikkaa mielellään kannat pois.
Siirrä kuoritut pilkotut tomaatit takaisin liemeen ja kiehauta. Madalla lämpöä pienimmälle ei-nollalle ja keitä, kunnes tomaatit ovat kypsiä. Lisää suola, jos liemi ei ole jo suolaista, ja sokeri. Maista, ja lisää niitä tarvittaessa.
Lautasella lisää keittoannoksen päälle revittyä mozzarellaa ja tuoretta basilikaa maun mukaan ja sen mukaan, paljonko niitä on.

Nautin tästä kokonaisuudesta nyt todella paljon. Mozzarella, tomaattikeitto ja tuore basilika olivat nyt niin nappiyhdistelmä. Joku toinen kerta saattaisin haluta laittaa tomaattikeittoon myös kuivattuja yrttejä sekä sipulia ja valkosipulia ja kenties jotain rasvaa/rasvaista, mutta nyt halusin vain tällaisen simppelin kokonaisuuden, joka nyt totaalisesti osui ja upposi. Tomaattikeitto sellaisenaan maistui mielestäni ennen kaikkea umamilta, ja jälkimaussa maistui se tuoreen tomaatin ominaisraikkaus. Yhdistettynä mozzarellaan ja tuoreen basilikaan (joista kahdesta selvästi olennaisempi nyt oli mielestäni se mozzarella) kokonaisuus oli mielestäni todella hyvä. Pelkkänä tomaattikeittona ilman mitään päällä olisi ehkä ollut liian pliisu, kevyt ja alkuruokamainen, mutta juuri mozzarellan kanssa yhdistelmä oli mielestäni yksinkertaisesti täydellinen minun tämänkertaiseen nälkääni ja ruokahimooni.

Keiton kanssa söin tosiaan niitä tuoreita varhaisperunasämpylöitä. Nekin olivat mielestäni nyt juuri täydellisiä. Syödessäni kiittelin itseäni siitä, että maltoin tällä kertaa pitää niitä uunissa niin kauan, että olivat ruskistuneet riittävästi. Monena edellisenä kertana makukokemus on jäänyt paljon vajaammaksi puutteellisen ruskistumisen takia. Joskus vuosia aiemmin olen myös vältellyt jokaikistä tähän sämpylätaikinaan tulevaa ainesosaa, joten senkään takia en ole liiaksi juuri näin ihania sämpylöitä elämäni aikana syönyt. Mutta nyt, tässä hetkessä, annan näille sämpylöille ja koko aterialle paljon yläpeukkuja ja sydämiä… paitsi että en tällä WordPressillä vielä osaa. Ehkä joskus.