Pakastimessa tuli vastaan paketti porsaan palapaistia. Se oli ostettu sinne joskus, kun possun palapaistit olivat tarjouksessa. Annoin sen sulaa yön yli jääkaapissa, ja aamulla laitoin sen kypsymään. Ruskistin ensin pinnat öljyssä pannulla, sitten siirsin pataan. Lisäsin pannuun 3 dl vettä, kiehautin ja kaavin pannuun tarttuneet jutut mukaan, ja kaadoin nesteen pataan lihapalojen päälle. Lisäsin suolaa näppituntumalta, tällä kertaa 1½ teelusikallista. Kiehautin padan sisällön, käänsin hellan levyn pienimmälle ei-nollalle, laitoin kannen päälle ja jätin hautumaan. Pakkauksen ohjeessa neuvotaan kypsentämään 125-asteisessa uunissa 1½ tuntia juuri tuolla nestemäärällä minkä lisäsinkin, mutta itse kypsennän mieluiten niin kauan kuin minulla on aikaa, koska tykkään supermureasta lihasta. Neljä tuntia myöhemmin lihapalat olivatkin sitten mukavan mureita, eli sellaisia, joiden syömiseen ei tarvitse veistä, vaan haarukka riittää hyvin. Aiemmin olen ottanut liemen lopussa erilleen ja tehnyt siitä palapaistille kastikkeen, mutta tällä kertaa minulle riitti lihapalat ohuessa liemessä karjalanpaistin tapaan, ja perunamuusia lisäksi. Lusikalla kun valelee paistolientä aina vähän väliä lihojen päälle samalla kun syö, niin on juuri hyvä maku.
Suolakurkkukin olisi tähän makumaailmaan sopinut hyvin, mutta minulla oli vain kokonaisia suolakurkkuja, joita en tällä kertaa viitsinyt alkaa leikkaamaan. Viimeksi käytin niitä suolakurkkuja venäläiseen kaalilaatikkoon, jota olen syönyt pakkasesta aina välillä, kun en ole jaksanut muutakaan kokata.
Kasvislisäkkeeksi tälle palapaisti ja muusi -aterialle raastoin punakaalia. Pilkoin sen joukkoon säilykepersikkaa, jota minulla sattui olemaan jääkaapissa avattuna käytettyäni sitä kanasalaattiin ja kinkku-juustosalaattiin. Myöhemmin käytin saman purkin säilykepersikkaa vielä vihersalaattiin, ja loput menivät pirtelöön. Tähän punakaaliraasteeseen sekoitin lisäksi säilykepersikan lientä mehevöittämään punakaalia. Olen aina vähän väliä ostanut punakaalin ja yrittänyt kokeilla, saisinko siitä tehtyä jotain hyvää, mutta vielä en ole onnistunut tekemään sellaista, mitä tulisi ikävä. Tämä punakaali-persikkaraaste oli ihan ok, mutta ei sellainen, mitä jäisin kaipaamaan. Herkullisten punakaalireseptien metsästys siis jatkuu edelleen. Uunissa paahdettu punakaali on ehkä tämän astisista punakaalikokeiluistani parhaasta päästä, mutta ei sitäkään ole ikävä tullut.
Päivitys 7.2.2020:
Lopuista porsaan palapaistista tein nopean possu-makaronipadan.