Kinkku-perunalaatikko

Jääkaapissani oli tänään kaksi pakettia kinkkua, joilla oli viimeinen käyttöpäivä tänään. Niistä voisi tehdä monenlaista ja pakastaakin ne vielä olisi voinut, mutta nyt teki mieli tehdä tällainen laatikkoruoka kinkusta ja perunasta. Tästä tuli hyvää pehmeän makuista lohturuokaa, joka koulun kinkkukiusauksiin kyllästyneen lapsen mielestä ”näytti pahalta, mutta maistuu hyvältä”.

Kinkku-perunalaatikko
n. 850-900 g perunoita (kiinteitä perunoita tai yleisperunoita)
n. 350-400 g savukinkkua
100 g juustoraastetta eli 2 dl (nyt käytin sinileima emmental, mutta kävisi muutkin juustot mistä tykkää)
5 dl täysmaitoa
1 dl kuohukermaa
3 kananmunaa
3/4 tl suolaa
Kuori perunat. Leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Pilko kinkut kuutioiksi. Sekoita keskenään kananmunat, maito, kerma ja suola.
Voitele noin 3 litran vetoinen uunivuoka. Levitä sen pohjalle perunaviipaleita vieri viereen, mutta limittäin niiden ei tarvitse tässä vaiheessa olla. Levitä päälle puolet kinkusta. Ripottele päälle puolet juustoraasteesta. Levitä päälle taas kerros perunaviipaleita vieri viereen, niiden päälle loput kinkut ja loput juustoraasteet. Päällimmäiseksi lado perunaviipaleita limittäin niin, että alemmat kerrokset peittyvät. Kaada päälle munamaito.
Paista 200-asteisessa uunissa yhteensä yksi tunti, tai kunnes munamaito on hyytynyt, perunaviipaleet ovat kypsiä ja väriä pinnassa. Itse nyt paistoin ensin 45 minuuttia 200-asteisen uunin alatasolla, kunnes munamaito oli hyytynyt. Koska pinta ei ollut tässä vaiheessa ruskistunut yhtään, sitten siirsin uunin keskitasolle, jotta saisi väriä pintaan. Koska väriä ei näyttänyt tulevan, nostin viimeiseksi 5 minuutiksi lämpötilan 250 asteeseen, jolloin väriä tuli sopivasti. Perunalajikkeissa on kuitenkin sen verran eroja, että vähemmän vetisillä perunalajikkeilla voi ehtiä ruskistua liikaakin tunnin aikana. Jos pinta uhkaa ruskistua liikaa ennen kuin perunat ovat kypsiä ja munamaito hyytynyt, vuoan voi peittää foliolla. Tällä kertaa pintaan tuli yleisperunaa lajikkeella Colorado, joka oli paljon keskivertoperunaa vetisempi ja sen takia hitaammin ruskistuva.
Anna valmiin laatikkoruoan mielellään vetäytyä vähintään 5 minuuttia. Hyvää sekä tuoreeltaan että uudelleenlämmitettynä. Ylimääräiset kinkku-perunalaatikot voi tarvittaessa pakastaa.
Vinkkejä:
Tällaisena tämän ruuan maku on pehmeän lohturuokamainen. Jos tähän haluaa lisätä muitakin makuja, voi lisätä esimerkiksi yhtä tai useampaa näistä:
* sipulia kuullotettuna tai jauheena
* valkosipulia puristettuna, silputtuna tai jauheena
* paprikaa silputtuna kuullotettuna tai jauheena
* tuoreita tai kuivattuja yrttejä, esim. basilika, timjami (tuoreet silputut yrtit sopivat myös hyvin annoksen viimeistelyyn)
* pippuria
* vahvemman makuista juustoa tai enemmän juustoa – toisaalta juustot voi halutessa jättää poiskin
Kerman ja maidon suhdetta voi periaatteessa muuttaa, tai korvata ne aivan eri nesteillä, mutta maku toki voi muuttua silloin paljonkin.

Voidellun uunivuoan pohjalla perunaviipaleita.

Juutoraasteen päällä uusi kerros perunaviipaleita.

Päällimmäisenä kerros perunaviipaleita limittäin.

Vuoka sivusta kuvattuna ennen paistamista.

Annokseni salaattia ja kinkku-perunalaatikkoa.

Muita perunapohjaisia uuniruokia:

Muita uuniruokia, joihin voi käyttää kinkkua:

Pekonipizza, pellillinen ja toinenkin – uunissa kypsennetystä pekonista

Jääkaapissa oli kaksi pakettia pekonia, joilla oli viimeinen käyttöpäivä tänään. Ensimmäisenä tuli mieleeni tehdä kaksi pellillistä pekonipizzaa, joten menin sillä. Yhteen pellilliseen pizzaa menee kätevästi yksi pellillinen pekonia, kun ei lisää muita täytteitä. Pizzoista tuli mahtavan mehevää, maukasta ja umamista. Tällainen rasvainen savustettu lihajaloste pizzassa antaa minulle sellaisen fiiliksen, että maistuu, näyttää, tuntuu ja tuoksuu ihan Oikealta Pizzalta.

Pizzapohja kahteen pellilliseen
1 litra vehnäjauhoja (650 g)
4 dl vettä
25 g hiivaa (tai 1 pussi kuivahiivaa)
1 tl suolaa
100 g sulatettua voita
Lämmitä hiiva kädenlämpöiseksi (tai 42-asteiseksi, jos käytät kuivahiivaa). Murenna veteen tuorehiiva (tai sekoita kuivahiiva puoleen jauhoista). Sekoita mukaan suola. Alusta mukaan jauhot. Alustamisen loppuvaiheessa sekoita käsin mukaan voisula sen lämpöisenä, että se ei polta sormia.
Pekonipizza kaksi pellillistä, uunissa kypsennetystä pekonista
Pizzataikina kahteen pellilliseen kuten edellä
Pizzan tomaattikastike kahteen pellilliseen
2 pakettia pekonia
n. 700-800 g juustoraastetta tai maun mukaan
Levitä pekoniviipaleet leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 10 minuuttia, tai kunnes pekoniviipaleet ovat käpristyneet vain hieman. Rapeaksi asti ei tarvitse tässä vaiheessa tulla, koska ne kypsyvät vielä lisää pizzan päällä. Älä imeytä ylimääräisiä pekonin rasvoja talouspaperiin, vaikka joissakin ohjeissa neuvotaankin niin tekemään, vaan maukkaimman lopputuloksen saamiseksi kaikki pekonin rasvat kannattaa laittaa pizzaan (tai jos ei pizzaan, niin kannattaa säästää ne jonkin muun ruuan maun parantamista varten).
Voitele puhdas uunipelti. Voitelussa kannattaa käyttää mahdolliset pekonin kypsentämisestä irronneet rasvat ja nesteet, ja lisäksi vähän voita. (Vaihtoehtoisesti voi voidella pellin pelkällä voilla, ja kaataa pekonista irronneet jutut vasta päällimmäiseksi pizzan päälle ennen paistoa.) Levitä puolet kohonneesta taikinasta voidellulle pellille käsin. Levitä päälle puolet tomaattikastikkeesta. Ripottele päälle juustoraastetta. Leikkaa pekonit paloiksi, ja levitä puolet pekonipaloista pizzan päälle. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla noin 12 minuuttia, tai kunnes reunat ovat saaneet vähän väriä ja juusto on sulanut, mutta mikään ei ole vielä palanut. Toista sama toisella uunipellillä, lopulla taikinalla, lopulla tomaattikastikkeella, lopulla juustolla ja lopulla pekonilla.
Ylimääräiset pekonipizzat voi pakastaa esim. paloina.

Nyt ensimmäisen pellin voitelin pekonista irronneilla rasvoilla ja nesteillä. Toisen pellillisen voitelin pelkällä voilla. Lopputuloksena tykkäsin ensimmäisestä pellillisestä paljon enemmän, vaikka molemmat pellilliset olivat tosi hyviä. Pekonimehuja imeneen pizzan reunat maistuivat umamisilta niin suuressa määrin, että olisi voinut luulla taikinan olevan juureen tehty, vaikka sitä se ei ollut. Toisenkin pellillisen pizzan reunoissa toki oli umamia (sekä voista taikinassa että hiivasta), mutta nyt kun samasta taikinasta tehtyjä maistelin rinnakkain, pekonimehuja imeneen pizzan reunat olivat selvästi maukkaampia. Pekonimehu ei vain itsessään ollut nyt tarpeeksi rasvapitoista voiteluun, minkä huomasin siitä, että kyseisestä pellillisestä reunat eivät irronneet yhtä helposti kuin voilla voidellusta. Niinpä jatkossa voitelisin ensimmäisen pellillisen sekä voilla että pekonimehulla.

Ensimmäiseen pellilliseen nyt tuli juustoksi 375 grammaa Oltermannia, jota sattui sen verran olevan paketissa jäljellä. Toiseen pellilliseen tuli 420 grammaa Arla Tolkuton Cheddar -juustoa, jota puolestaan sattui olemaan paketissaan sen verran jäljellä. Cheddarin maku maistui toisessa pellillisessä selvästi ja yleensä tykkäänkin cheddarin mausta, mutta tällä kertaa juuri näissä pizzoissa tykkäsin enemmän miedommasta juuston ominaismausta.

Toinen pellillinen 12 minuutin paistamisen jälkeen.

Muita pizzoja:

Päivitys 7.4.2020:

Nyt on kaikki tämän satsin pekonipizzat syöty. Vaikka tuoreeltaan tykkäsin enemmän siitä pizzasta, missä oli miedomman makuinen juusto, uudelleenlämmitettynä tykkäsinkin enemmän siitä pizzasta, jossa oli voimakkaamman makuinen juusto. Uudelleenlämmityksen jälkeen en enää tunnistanut pizzasta cheddar-juuston ominaismakua, vaan se maku oli muuttunut lähinnä umamipommiksi, josta tykkäsin tosi paljon.

Kaurapuuro ja pakastetut omenat

Olen syönyt viime aikoina usein aamiaiseksi kaurapuuroa pakastetun omenan kanssa. Pakastin lähiomenoita viime vuonna kuorittuina viipaleina pakastepusseissa. Tarkoitus oli käyttää niitä ennen kaikkea smoothieissa (kuten omena-aroniasmoothie), mutta on osoittautunut helpommaksi käyttää niitä puuron kanssa. Pilkon jäiset omenaviipaleet terävällä veitsellä pikkupaloiksi, ja lisään kuumaan puuroon. Sekoitusvaiheessa ne sulavat sopivasti, ja jäähdyttävät puuron sopivaksi. Omenoiden oma maku ja väri ovat säilyneet hyvin pakastimessa, ja kauran ja omenan maut sopivat hyvin yhteen.

Kaurapuuro täysmaitoon mikrossa (1 iso annos)
60 g kaurahiutaleita
3 dl täysmaitoa
ripaus suolaa
Sekoita korkeareunaisella syvällä lautasella keskenään kaurahiutaleet, maito ja ripaus suolaa. Kuumenna täydellä teholla mikrossa 3 minuuttia. Sekoita tasaiseksi. Jos ei paksuuntunut vielä tarpeeksi, kuumenna vielä yksi minuutti kerrallaan ja sen jälkeen aina sekoittaen, kunnes on paksuuntunut sopivaksi. Nauti heti haluamiesi lisukkeiden kanssa.

Tomaattinen sienikastike ja spagetti

Eilen paahdoin uunissa jumboherkkusieniä. Nyt niitä oli jäljellä vielä kuusi kappaletta. Niissä oli sen verran mahtava tiivistynyt umaminen maku, että teki mieli kokeilla vielä hauduttaa ne tomaattimurskassa ja tarjota spagetin kanssa. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen, joka on kuin eräänlainen sienibolognese tai sieniragu, eli bolognese tai ragu lihan sijaan sienistä. Maistuu syvän umamiselta tomaattikastikkeelta, joka sopii tosi hyvin yhteen spagetin kanssa. Raastettu parmesaani päällä antaa viimeisen silauksen, mutta hyvää ilmankin. Ylijääneistä paahdetuista sienistä tämä oli yksinkertainen valmistaa: silppusin sienet, laitoin ne kattilaan tomaattimurskan ja voin kanssa, kiehautin, sekoitin, annoin olla miedolla lämmöllä kannen alla puoli tuntia, lisäsin suolaa ja sokeria, ja sitten olikin jo valmista. Maistui hyvin, ja nälkäkin lähti. Tähän reseptiin palaan toistekin. Lapsetkin söivät hyvällä ruokahalulla, ja santsasivatkin.

Tomaattinen sienikastike pastalle
6 paahdettua jumboherkkusientä (6 jumboherkkusientä painoi paahtamisen jälkeen nyt 200 g)
400 g tomaattimurskaa
25 g voita
1½ tl suolaa
2 tl sokeria
Silppua sienet. Laita kattilaan silputut sienet, tomaattimurska ja voi. Kiehauta. Sekoita, ja laske lämpö pienimmälle ei-nollalle. Laita kansi päälle. Anna olla puoli tuntia. Sekoita mukaan suola ja sokeri. Tarjoa keitetyn (vaalean) pastan ja parmesaanin kanssa.
Vinkkejä:
Tällaisena tämän kastikkeen maku on syvän umaminen ja tomaattinen. Maku on vähemmän rasvainen kuin jauhelihaversiossa, joten halutessa voi lisätä haluamaansa rasvaa missä valmistuksen vaiheessa tahansa. Jos haluaa lisätä muitakin makuja, voi lisätä esimerkiksi jotain näistä:
* sipuli (esim. 1 kpl) ja/tai valkosipuli (esim. 1 kpl) – silppua ja kuullota kattilan pohjalla alussa, lisää sitten muut ainekset (voi myös käyttää sipulijauhetta esim. 1 tl ja/tai valkosipulijauhetta esim. 1 maustemitta)
* pippuri – lisää lopussa
* kuivatut yrtit – esim. ½ tl basilikaa, ½ tl oreganoa, 1/4 tl timjamia – lisää yhtä aikaa tomaattimurskan kanssa
* pekoni – silppua, paista kypsäksi, lisää muut aineet (suolan määrää voi silloin vähentää ja voin jättää halutessa pois)
* savupaprikajauhe – paista alussa rasvassa esim. 1 tl savupaprikajauhetta, lisää sitten muut aineet
* tähteeksi jääneet kypsät lihat, kanat, lihajalosteet ja/tai vihannekset – voi lisätä alussa silputtuina tai suupaloina
* tuoreet yrtit – esim. basilika, oregano, timjami, rucola, salvia, rosmariini – silppua ja sekoita joukkoon lopussa tai ripottele vasta lautaselle valmiin annoksen päälle
* kerma, tuorejuusto ja/tai sulatejuusto – voi lisätä lopussa haluamansa määrän tai sen verran kuin on – mausteiden määrää voi silloin joutua nostamaan
Voin voi periaatteessa korvata öljyllä. Voin maun puuttuessa suosittelen kuitenkin lisäämään muita makuja tilalle. Vielä voita umamisempia rasvoja ovat esimerkiksi pekoninpaistorasva sekä lihojen ja kanojen paistorasvat, jotka nekin siis sopisivat tähän erinomaisesti.
Kokeile myös muilla sienillä kuin jumboherkkusienillä. Esimerkiksi paahdetut portobellosienet toimisivat varmasti tässä mainiosti.
Parmesaanin sijaan voi käyttää muutakin vahvaa juustoa, esimerkiksi:
* pecorino
* grada padano
* fetajuusto
* aurajuusto
Jotkut korvaavat parmesaanin myös ravintohiivahiutaleilla tai niiden ja pähkinöiden tehosekoitetulla seoksella. Sellaisista minulla itselläni ei ole vielä kokemusta.

Valmis annos spagettia, tomaattista sienikastiketta ja parmesaania.

Päivitys 2.4.2020:

Tämä oli vielä parempaa seuraavana päivänä. Harmittaa, kun se loppui.

Muita sieniruokia:

Juuressosekeitto porkkanasta ja lantusta

Tein päivälliseksi sosekeiton juureksista mitä oli jääkaapissa, eli porkkanasta ja lantusta. Tähän meni yksi pieni lanttu (reilu 100 g), 600 grammaa porkkanaa, 200 g tuorejuustoa, 1 litra lihalientä, 2 tl suolaa (koska liemeni oli suolatonta) ja 2 tl sokeria. Yleinen kaavani, jolla teen juuressosekeitot, on alla.

Juuressosekeitto
juureksia
vettä + liha-/kana-/kasvisliemitiivistettä
tuorejuustoa
suolaa
sokeria
Kuori ja pilko juurekset. Lanttu ja nauris kannattaa mieluummin kuoria liian paksusti kuin liian ohuesti. Kaikki vihreät osat kannattaa kuoria tai leikata pois, koska ne maistuvat kitkerältä.
Laita juurespalat kattilaan. Lisää vettä sen verran, että juurespalat peittyvät. Punnitse tai mittaa vesimäärä. Lisää liemitiivistettä vesimäärän mukaan. Lisää tuorejuustoa yksi 200 gramman purkki per 7 dl – 1 litra lientä. Kiehauta. (Lanttu ja nauris tulevat vähemmän kitkerän makuisiksi, jos ne laittaan kylmään veteen, jonka vasta sitten hitaasti kiehauttaa. Muut juurekset voi laittaa suoraan kiehuvaan veteen, jos se tuntuu helpommalta.)
Kun on kiehahtanut, laske lämpö pienimmälle ei-nollalle. Anna kypsyä kansi päällä tai kansi raollaan, kunnes juurekset ovat kypsiä. Todennäköisesti ovat kypsiä viimeistään puolen tunnin päästä, mutta ei ole haittaa, vaikka juurekset menisivät ylikypsiksikin.
Soseuta keitto sauvasekoittimella kattilassaan. Lisää suolaa ja sokeria. Sokeria lisään yleensä 2 tl per 1 litra lientä. Samoin suolaa lisään yleensä 2 tl per 1 litra lientä, jos liemi oli suolatonta.
Vinkkejä:
* Jos keitosta tuli liian paksua, sitä voi ohentaa esimerkiksi kermalla tai kasvisliemellä. Jos taas tuli liian ohutta, voi suurustaa esimerkiksi vehnäjauhoilla tai maissitärkkelyksellä pakkauksen ohjeen mukaan.
* Lopussa keittoon voi lisätä halutessa esim. kermaa, tuorejuustoa, sulatejuustoa tai hapankermaa, jos on.
* Jos keittoon haluaa lisätä kuivamausteita ja/tai (valko)sipulia, ne kannattaa lisätä heti alussa.
* Jos keittoon haluaa lisätä tuoreita yrttejä, ne kannattaa sekoittaa joukkoon vasta lopussa tai sitten ripotella vasta lautasella annoksen päälle.
* Keittoannoksen pinnalle voi halutessa ripotella esimerkiksi jotain näistä: paistettua pekonia, kinkkua, juustoraastetta, fetajuustoa, raejuustoa, krutonkeja.

Tänään tämän juuressosekeiton kanssa söimme punalaputettuja sämpylöitä pakkasesta. Niiden päällä syötiin loput toissapäiväiset munavoit, jotka sopivat oikein hyvin sämpylän päälle. Suoraan jääkaapista vain munavoi ei levity pehmeän sämpylän päälle, mutta otin munavoin huoneenlämpöön tunti ennen syöntiä, jolloin ehti pehmetä helposti levittyväksi.