Duchesse-perunat muusista

Tein eilen hirvenlihapullia ja ison satsin perunamuusia. Sen satsin ylijääneestä perunamuusista tein lounaaksi perunapannukakkua savusiikatäytteellä. Nyt teki mieli kokeilla tehdä taas perunamuusista duchesse-perunoita. Minulla on ollut vaikeuksia löytää sellaista perunamuusista tehtävien duchesse-perunoiden ohjetta, jossa olisi tarkat määrät ja jolla tehtynä kasat eivät leviä uunissa. Nyt käytin kahta eri ohjetta, joista yksi englanninkielinen, jossa oli tarkat määrät ja toinen suomenkielinen, jossa oli uskottavampi paistolämpötila ja jossa ei tarvinnut voidella pintoja keltuaisilla, mutta jossa ei kerrottu tarkkoja ainesosien määriä. Kun noudatin englanninkielisen ohjeen ainesosien määrää ja suomenkielisen ohjeen paistolämpötilaa, tuli duchesse-perunoita, jotka jonkin verran levisivät uunissa, mutta kuitenkin pysyivät erillään toisistaan. Aiemmilla duchesse-kokeiluillani muusista ne ovat levinneet uunissa yhdeksi isoksi levyksi, joten tämänkertaiseen kokeiluun olen tyytyväinen ja kirjoitan reseptin ylös.

Duchesse-perunat perunamuusista

500 g perunamuusia (n. 5 dl)

2 kananmunan keltuaista

ripaus suolaa

(ripaus muskottia, jos on – minulla ei ollut)

Riko kananmunien rakenne haarukalla, lisää niihin suolaa ja sekoita tasaiseksi. Sekoita keltuaiset muusiin. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla.

Tässä vaiheessa on ainakin kaksi eri tapaa jatkaa. Perinteinen tapa tehdä duchesse-perunoita on, että lusikoi perunamuusiseoksen pursotuspussiin (samanlaiseen jolla kermaa pursotetaan kakun päälle) ja pursottaa leivinpaperoidulle pellille kauniita ruusukkeita. Toinen tapa on yksinkertaisesti lusikoida seoksesta kasoja leivinpaperoidulle pellille niin, että jää hyvin leviämisvaraa. Se oli minun suosimani tapa tällä kertaa. Pursottamalla tulee kauniimpia, mutta juuri tällä perunamuusista tehdyllä ohjeella ne eivät täysin säilytä muotoaan uunissa.

Paista duchesse-perunoita 225-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinnoissa on väriä. Minulla kesti siinä nyt 25 minuuttia.

Tällä kertaa valitsin mieluummin lusikoimisen kuin pursottamisen siksi, koska en tykkää tiskata pursotuspussia. Se on niitä harvoja sellaisia keittiötavaroitani, että ei kestä konepesua eikä ole helposti käsintiskattava, varsinkaan kuivuneen perunamuusin tapauksessa.

Maku näissä perunamuusista tehdyissä duchesse-perunoissa on mielestäni neutraalin perunainen. Perunan maku on näissä miedompi kuin monissa muissa uunissa tehdyissä perunalisäkkeissä, kuten lohkoperunoissa tai viipaleperunoissa. Niiden tapaista sellaisenaan herkuteltavaa perunaruokaa nämä duchesse-perunat eivät mielestäni ole, vaan nämä ovat parhaimmillaan lihan ja kastikkeen kanssa, sillä maku on neutraali ja suutuntuma sellainen, että kaipaan niiden kanssa vähän jotain kastiketta.

Nyt söin näiden duchesse-perunoiden kanssa eilisiä hirvenlihapullia sekä valkosipuli-smetanakastiketta. Maistui todella hyvin. Valkosipuli-smetanakastikkeen tein sekoittamalla smetanapurkin loppuihin (n. ½ purkkia smetanaa) yhden hienonnetun valkosipulin kynnen, 1 maustemitta suolaa, ½ tl sokeria ja useamman pyöräytyksen mustapippuria (taisi mennä 4 pyöräytystä). Annoin kastikkeen maustua jääkaapissa sen aikaa, kun duchesse-perunat olivat uunissa. Kastiketta tuli tuosta määrästä vain yksi annos, mutta se oli ok, koska meillä kukaan muu ei syö raakaa valkosipulia. Joku muu kerta voisin kuitenkin tehdä tuota herkkukastiketta kerralla isomman annoksen, jotta riittää muillekin päiville.

Kun miettii perunamuusin uusiokäyttötapoja, tämän duchesse-tavan etu on se, että tämä on helppo ja suht nopea tapa saada eilisestä perunamuusista toimiva perunalisäke. Eilinen perunamuusi on yleensä tunkkaisen makuista, mutta nämä duchesse-perunat eivät ole. Eilisperunan tunkkainen maku yleensä häviää tällaisissa ruuissa, missä perunamuusi paistetaan kiinteäksi asti. Silloin perunan maku tyypillisesti muuttuu tunkkaisesta takaisin neutraaliksi. Jos taas perunan seassa on raakaa vehnäjauhoa, perunan maku yleensä makeutuu ja suutuntuma muuttuu kosteammaksi.

Lusikoidut kasat eli helpoimmalla tehdyt duchesse-perunat ennen paistamista.
Duchesse-perunat paistamisen jälkeen. Eivät säilyttäneet muotoaan, mutta eivät myöskään levinneet koko pellille, joten onnistuneimmat duchesse-perunani muusista ikinä.

Tähteeksi jääneet duchesse-perunat olivat hyviä suoraan jääkaapista voin kanssa käsin syötynä, leivän tapaan.

Kylmä duchesse-peruna voin kanssa kuin leipä.

Resepti duchesse-perunoiden tekemiseen ilman tähteitä on täällä, kirjoituksessani Perunalisäkkeitä.

Muita tapoja hyödyntää tähteeksi jäänyt perunamuusi on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt perunamuusi. Siellä on reseptit Perunasämpylät, Perunaletut, Perunatassut, Perunapannukakku, Perunamuffinit ja Perunamuusivuoka sekä linkkejä muihin resepteihin.

Uuniperunat ja kana-pekonitäyte

Kana-pekonitäyte on ihana uuniperunan täyte, johon olen ihastunut alun perin ravintolassa Ruotsissa. Tämä oma versioni kana-pekonitäytteestä on yksinkertaistettu versio siitä ravintolan versiosta. Ravintolan version täytteessä oli broilerin fileen, pekonin ja majoneesin lisäksi ainakin paprikaa ja sipulia. Ne sopisivat varmasti tähän kotitekoiseenkin täytteeseen, mutta tällä kertaa halusin tehdä simppelimmän version, jossa on vain broilerin fileesuikaleet, pekoni, smetana, suola ja sokeri. Paistoin kanasuikaleet pannulla pekonisilpun kanssa, sekoitin muiden ainesten kanssa, siirsin jääkaappiin maustumaan puoleksi tunniksi ja siinä kaikki sen täytteen osalta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein maistuvaa. Maistuu pehmeän kermaiselta ja pekoniselta – juuri niin kuin tällä erää halusinkin.

Uuniperunat ja kana-pekonitäyte (4 annosta)

4 uuniperunaa

Valmista uuniperunat ohjeen mukaan, eli lämpötila 225 ja paistoaika 1 tunti. Parhaat uuniperunat tulevat mielestäni ilman foliota, jolloin kuori pääsee paahtumaan maukkaaksi.

Täyte:

1 paketti pekonia (n. 150 g)

300 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita + suolaa (1 maustemitta)

1 rkl öljyä

3 purkkia smetanaa (à 120 g)

suolaa (3/4 tl)

3 tl sokeria

Silppua pekonit esimerkiksi terävällä fileerausveitsellä. Kuumenna pannulla öljyä. Paista siinä broilerisuikaleet ja pekonisilppu kypsiksi välillä sekoittaen (lastalla voi samalla vähän pilkkoa broileria pienemmiksi, jos haluaa). Sekoita mukaan suolaa (1 maustemitta) ja siirrä kulhoon. Sekoita mukaan smetanat, suola (3/4 tl) ja sokeria (3 tl). Siirrä jääkaappiin maustumaan siksi aikaa, kunnes uuniperunat ovat valmiita, mutta mieluiten vähintään puoleksi tunniksi.

Kun uuniperunat ovat valmiita, leikkaa uuniperunaan viilto pitkittäin, ja toinen viilto päälle poikittain. Vedä perunaa vähän leveyssuunnassa auki, ja lusikoi aukkoon täytettä. Tarvittaessa lisää täytettä syönnin aikana. Syöminen on helpointa lusikalla.

Muunnoksia:

Tähän yksinkertaiseen versioon voi halutessa lisätä muitakin makuja. Alkuperäisessä reseptissä tähän tulee lisäksi 2 dl hienonnettua salaatti- tai purjosipulia, 2 rkl chilikastiketta, 2 puristettua valkosipulin kynttä ja 1 maustemitta mustapippuria. Ne lisätään yhtä aikaa smetanan (tms.) kanssa. Smetanan sijaan alkuperäisessä reseptissä on 5 dl kevyt-cremefraichea ja 1 rkl majoneesia.

Jos haluaisin jäljitellä ravintolan versiota tarkoin, käyttäisin smetanan sijaan koko nesteenä majoneesia. Lisäksi paistaisin silloin broilerisuikaleiden ja pekonisilpun seassa myös sipuli- ja paprikasilppua.

Tuoreet yrtit sopisivat tähän myös, jos niitä sattuisi olemaan. Ainakin tuore silputtu basilika, rucola, oregano tai timjami olisivat hyviä tähän. Toki ne sopisivat myös kuivattuina.

Broilerin fileesuikaleiden sijaan voisi periaattessa käyttää broileria muussakin nahattomassa ja luuttomassa muodossa. Broilerin rintafileet voi pilkkoa itse, tai voi käyttää myös broilerin paistisuikaleita tai broilerin jauhelihaa. Minulla sattui nyt olemaan juuri broilerin fileesuikaleita sopivassa pakkauskoossa, joten siksi käytin niitä. Valmiiksi kypsennettyä broileria en käyttäisi juuri tähän, koska tässä on mielestäni maun kannalta olennaista, että broileri imee itseensä pekonin paistorasvat kypsennysvaiheessa.

Koska söin kana-pekonitäytteistä uuniperunaa ensimmäisen kerran juuri ruotsalaisessa ravintolassa, googlasin täytettä juuri ruotsin kielellä. Katsoin broilerin, pekonin ja nesteen määrät tästä ohjeesta: https://recept.allas.se/recept/recept-bakad-potatis-med-kycklingrora-och-bacon/ 300 grammaa broilerin fileesuikaleita ja 1 paketti pekonia olivatkin juuri sopivat määrät jo siksi, että se broilerimäärä sopivasti imi itseensä kaikki pekonin paistorasvat ilman, että tarvitsi alkaa ylimääräisiä paistorasvoja säilömään. Ylimääräistä pekonin rasvaa olen käyttänyt menestyksellä ainakin makaronilaatikkoon, tähteeksi jääneen varhaiskaalisalaatin paistamiseen, suolaiseen pannukakkuun ja puuro-pekonimuffinsseihin, mutta siinä paistuu myös herkulliset kananmunat ja perunat.

Annokseni uuniperunaa ja mango-mustakaalisalaattia.

Yllä olevassa kuvassa on täytetyn uuniperunan lisäksi salaattia. Salaatissa on valmista salaattisekoitusta, mustakaalia ja tuoretta mangoa. Mustakaali on minulle aika uusi tuttavuus, ja se maistuu mielestäni samalta kuin ruukuissa myytävä nuori lehtikaali. Ihmettelen vain, miksi sitä sanotaan nimellä mustakaali, vaikka en näe siinä mitään mustaa, vaan vain vihreää. Mustakaalista tuntuu jäävän hengitykseen samanlainen maku kuin persiljasta.

Kuvissa olevista smetanapurkeista joku saattaa panna merkille, että niiden parasta ennen oli jo 9.2. Käytin ne siis tänään 23.2. Smetana yleensä säilyy avaamattomana jääkaapissa ainakin kuukausia parasta ennen päiväyksen jälkeen käyttökelpoisena.

Muita uuniperunaan liittyviä kirjoituksia:

Päivitys 25.2.2020:

Tähteeksi jääneestä uuniperunasta tuli hyvä perunasalaatti.