Valkosipuliperunat keitetyistä perunoista uunissa

Toissapäivänä keitin kattilallisen perunoita, joita syötiin paistettujen pakasteahvenfileiden ja persilja-voikastikkeen kanssa. Eilen tein osasta ylijääneistä keitetyistä perunoista mäiskypottuja, joiden makuun en ollut tyytyväinen, koska niissä maistui eilisperunan tunkkainen maku tiivistyneessä muodossa. Tänään vielä jäljellä olevat perunat päätin sitten käyttää tällaiseen ruokaan, mistä tiedän eilisperunan maun lähtevän pois valmistuksen aikana. Tämä valkosipuliperunoiden resepti on melkein sama resepti kuin tämä Kermaperunat keitetyistä perunoista uunissa, mutta tässä on lisäksi valkosipulia ja tämän skaalasin ylöspäin sille perunamäärälle, mikä minulla sattui nyt olemaan.

Valkosipuliperunat keitetyistä perunoista uunissa
n. 800 g kylmiä keitettyjä perunoita ilman kuoria
2 valkosipulin kynttä kuorittuina
n. 4 dl kuohukermaa TAI vispikermaa
1 ½ tl suolaa
Voitele iso uunivuoka. Leikkaa kuoritut valkosipulin kynnet ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa myös kuoritut perunat ohuiksi viipaleiksi. Jos kypsät perunat meinaavat hajota leikatessa, leikkaa vähän paksummiksi. Hajonneet perunaviipaleet voi laittaa alakerrokseen ja ehjimmät ylimpään kerrokseen.
Lado voideltuun uunivuokaan perunaviipaleita (noin puolet perunaviipaleista, rumimmat alimmaisiksi). Levitä päälle valkosipuliviipaleet. Lado päälle loput perunaviipaleet limittäin niin, että valkosipulit eivät näy alta ja pääse palamaan.
Sekoita keskenään kerma ja suola. Kaada kermaseos perunoiden päälle niin, että mahdollisimman moni päällimmäisistä perunaviipaleista kastuu.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pinta on saanut väriä keskeltä asti ja kerma ei ole enää lirua. UHT-kermalla siinä meni nyt 1 tunti. Tuoretta kermaa käytettäessä tarkista valmius 30, 40 ja 50 min kohdalla.
Anna vetäytyä mielellään vähintään 5 min paistamisen jälkeen. Tarjoa lisäkkeenä. Sopii myös uudelleenlämmitykseen ja pakastamiseen.
Vinkkejä:
* Tätä reseptiä voi skaalata ylöspäin tai alaspäin riippuen siitä, paljonko keitettyjä perunoita on. Valitse silloin vuoan koko sellaiseksi, että kuohumisvaraa jää vähintään parin sentin korkuisesti. Paista sen verran aikaa, että ei enää näy ohutta kermaa ja pinnassa on väriä keskellä asti.
* Tämä määrä valkosipulia on minulle sellainen, että maistan valkosipulin mukanaolon, mutta valkosipulin maku ei ole hyökkäävä. Jos haluaa voimakkaamman valkosipulin maun, voi laittaa valkosipulia enemmänkin. Mausteeksi voi halutessa lisätä myös pippuria.
* Pinnalle voi halutessa ripotella juustoraastetta sitten, kun kerma alkaa näyttää paksummalta.
* Tästä voi halutessa tehdä ruokaisamman lisäämällä mukaan esim. kinkkua, paistettua jauhelihaa/kanaa, nakkeja, makkaraa tai meetvurstia. Lisää ne silloin alimmaisten perunaviipaleiden päälle ennen valkosipulia.

Keitetyt perunat, jotka tähän ruokaan menivät.

Loput perunaviipaleet ladottuina uunivuokaan.

Kerma-suolaseos kaadettuna perunaviipaleiden päälle.

Nämä valkosipuliperunat maistuvat mielestäni pehmeän kermaisilta perunoilta ja valkosipulilta. Näiden kanssa syötiin tänään broilerisuikaleita, joita ruskistin 250 g paketillisen maustamattamia fileesuikaleita voissa, lisäsin hampurilaisista ylijäänyttä sipulisilppua sekä mausteseoksen 1/4 tl currya + 1/4 tl sokeria + ½ tl suolaa ja annoin hautua vielä 8 min. Nämä broilerisuikaleet ja valkosipuliperunat maistuivat hyvin yhdessä.

Normaalisti käyttäisiin tällaisiin ruokiin tuoretta kuohukermaa, jos minulla sellaista olisi. Tällä kertaa käytin UHT-vispikermaa, jota olin tilannut alennushintaan hävikkiruoan verkkokaupasta Fiksuruoka.fi. UHT-kermaa en maun puolesta erota tuoreesta kermasta, mutta ruuanlaitossa se näyttää käyttäytyvän eri tavalla. Puolen tunnin uunikypsentämisen jälkeen UHT-kerma ei vielä kiehunut ollenkaan, kun taas tuore kerma yleensä silloin jo kuohuu kovasti. UHT-kermalla näytti kiehumisen jälkeenkin kestävän kauemmin paksuuntua tässä ruuassa kuin tuoreella kermalla. Odotin tämän ruuan olevan valmis 40 minuutissa, mutta UHT-kerma näytti pidentävän valmistusajan yhteen tuntiin. Olen huomannut myös UHT-maitojen kohdalla saman ilmiön, että vaikuttaisi kiehuvan hitaammin ja paksuuntuvan tärkkelysruuissa hitaammin. Kuitenkin jos aikaa on, käytän UHT-kermaa sujuvasti kaikkeen, mihin tuorettakin kermaa, kun taas UHT-maito mielestäni ei maun ja suutuntuman puolesta sovi kaikkeen mihin tuore maito sopii.

Muita tapoja käyttää tähteeksi jääneet keitetyt perunat on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijääneet keitetyt perunat. Tätä kirjoittaessani tämän blogin suosituimmat tähdereseptit keitetyistä perunoista ovat Lohkoperunat keitetyistä perunoista, Liha-perunalaatikko keitetyistä perunoista ja Röstiperunat keitetyistä perunoista.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Ylijääneet valkosipuliperunat jalostin nakkikiusaukseksi (kinkkukiusaus tuli ensimmäisenä mieleen, mutta kinkku oli loppu). Pilkoin jääkaappikylmät valkosipuliperunat suikaleiksi, sekoitin niihin pilkottuja nakkeja ja lämmitin mikrossa. Oli hyvää.

Nyhtöpossupasta tähteeksi jääneestä spagetista, nyhtöpossusta ja kuohukermasta nopeasti mikrossa

Tämä oli helppo ja nopea ruoka tähteistä, kun oli spagetin jämiä, nyhtöpossua pakkasessa sekä kermaa, jolla parasta ennen tänään. Laitoin lautaselle spagetin jämät, siihen päälle nyhtöpossua pakkasesta ja kermaa. Lämmitin annoksen mikrossa kuumaksi, lisäsin suolaa ja pippuria, sekoitin tasaiseksi ja söin. Oli hyvää pikaruokaa. Spagetit imivät juoksevat kermat syömisen aikana.

Spagetin tähteet olivat toissapäivältä. Eilen tein osasta spagetin jämiä paistettua spagettia kiinalaiseen tapaan ja tänään tämän nopean nyhtöpossupastan. Tämän tyyppisiä pikaruokia teen usein mikrossa tähteistä.

Nopea nyhtöpossupasta tähteistä mikrossa (1 annos)
keitettyä spagettia tai muuta keitettyä pastaa
valmista nyhtöpossua suupaloina
kuohukermaa
suolaa ja pippuria
Laita lautaselle pastaa, nyhtöpossua ja kermaa. Lämmitä mikrossa kuumaksi. Lisää suolaa ja pippuria, sekoita tasaiseksi. Nauti heti.
Vinkkejä:
* valmiin annoksen päälle voi halutessa lisätä raastettua parmesaania tai pecorinoa
* valmiin annoksen päälle sopii myös tuoreet yrtit, jos on
* annokseen voi lisätä ennen mikroa muitakin makuaineita, esimerkiksi 1 puristettu valkosipulin kynsi, jos tykkää (kypsyy mikrossa siinä ajassa kun annos kuumenee höyryäväksi)
* nyhtöpossun sijaan voi halutessa käyttää muuta kypsää lihaa, kanaa, kalaa tai lihajalosteita kuten kinkkua, meetvurstia, makkaraa tai nakkia suupaloina
* kerman sijaan voi halutessa käyttää muuta nestettä tai kastiketta mitä löytyy, esim. maitoa, tähteeksi jäänyttä tai valmista kastiketta, pestoa tai tacokastiketta
* kerman tai kastikkeen sijaan voi halutessa lisätä annokseen voita (ennen mikroa) tai öljyä (mikron jälkeen)
* annokseen voi ennen mikroa halutessa lisätä vihanneksia kypsinä, raasteena tai ohuina suikaleina (raasteet ja ohuet suikaleet ehtivät kypsyä siinä ajassa, kun annos kuumenee mikrossa höyryäväksi)
* pastan voi myös korvata kypsällä riisillä tai perunoilla (kuori ja pilko ennen mikroa)

Muita käyttötapoja ylimääräiselle pastalle löytyy kirjoituksestani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt spagetti, makaroni ja muu pasta.

Muita hyviä pastaruokia:

Punaherukkapiirakka aineksista mitä oli

Eilen tuli vieraita, ja teki mieli leipoa heidän kanssaan syötäväksi jotain, missä on tuoreita punaherukoita pihalta. Tuli sitten mieleen tehdä sellainen punaherukkapiirakka, missä pohja on sama kuin mitä käytin viimeksi mansikkapiirakkaan: https://ruokaideat.com/2019/07/20/mansikkapiirakka-tuoreista-oman-pihan-mansikoista/

… ja täytteenä pakastetut kermavaahdot: https://ruokaideat.com/2019/06/30/gluteenitonta-mustikkapiirakkaa-ja-kermavaahtoa/

… ja päälle tuoreita punaherukoita vain sen verran, ettei maistu liian kirpeältä. Niin sitten tein, ja olen todella tyytyväinen lopputuloksen makuun.

Ylläolevat kuvat: Kuva 1: pohjataikina paineltuna voideltuun lasivuokaan. Kuva 2: Pohja paistamisen jälkeen. Reunojen ei tarvitsisi noin rumasti tummua, mutta niin nyt kuitenkin tapahtui ennen kuin keskusta sai väriä. Johtuu ehkä vääränlaisesta vuoasta. Kuva 3: jäiset kermavaahtomöykyt laitettuna jäähtyneen pohjan päälle sulamaan.

Vastaisuuden varalle kirjoitan ohjeen tähän ylös:

Punaherukkapiirakka tuoreista punaherukoista
Pohja:
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Täyte:
n. 200 grammaa kermavaahtoa, joka maustettu yhdellä ruokalusikallisella sokeria per 100g/1dl vatkaamatonta kermaa ja lorauksella vaniljauutetta (n. 200 grammaa kermavaahtoa tulee n. 100 grammasta eli n. 1 desilitrasta kuohukermaa)
Päälle:
tuoreita punaherukoita maun mukaan (oma makuni: ei paljon, vaan vain yhteen kerrokseen niin, että kermavaahtoa näkyy punaherukoiden välistä)
Tee ensin pohja. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi vaahdoksi 100 grammaa voita ja 1 dl sokeria. Se on helpompaa, jos voi on leikattu kuutioiksi ja lämmennyt huoneenlämpöiseksi. Lisää voi-sokerivaahtoon 1 kananmuna ja vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi. Sekoita eri astiassa keskenään vehnäjauho ja leivinjauhe. Sekoita vehnäjauho-leivinjauheseos voi-sokeri-kananmunavaahtoon nuolijalla, ei sähkövatkaimella. Painele seos voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Käytin nyt lasivuokaa, mutta seuraavalla kerralla käyttäisin mieluummin leivinpaperoitua irtopohjavuokaa, jotta ehjien nättien palasten irrottaminen olisi helpompaa, ja piirakan voisi siirtää kokonaisena nätimpään tarjoiluastiaan.
Paista piirakkapohjaa 200-asteisen uunin keskitasolla n. 10-12 minuuttia, kunnes pohja on saanut vähän väriä, mutta reunat eivät vielä mustia. Anna pohjan jäähtyä kädenlämpöä kylmemmäksi, jotta se ei sulata kermavaahtotäytettä.
Jos käytät pakastettuja kermavaahtomöykkyjä, ota jäiset kermavaahtomöykyt suoraan pakastimesta jäähtyneen piirakkapohjan päälle, ja jätä sulamaan. Minulla kesti nyt niiden sulamisessa tunti. Kun ovat sulaneet sellaisiksi, että niitä voi lusikalla levittää, levitä kermavaahto tasaisesti piirakkapohjalle. Laita päälle tuoreita punaherukoita. Tarjoile.

Tämä punaherukkapiirakka oli nyt minusta oikein ihana ja helppo tehdä. Olin myös tyytyväinen siihen, että tähän sai käytettyä pakastetut kermavaahdot, jotka olivat nyt reilu kuukausi pakastamisen jälkeen vielä hyvänmakuisia. Punaherukkapiirakat ovat usein minun makuuni liian kirpeitä – varsinkin sellaiset, joissa punaherukat kypsennetään. Kirpeyttä tasapainottamaan usein punaherukkapiirakkaan laitetaan isot määrät sokeria/kinuskia/toffeeta/tomusokerikuorrutus, mutta nyt ei tehnyt mieli sellaista voimakkaan sokerista. Tämänkertainen punaherukkapiirakka oli mielestäni nyt oikein hyvä idea. Tykkäsin tästä punaherukkapiirakasta oikein paljon, kun kirpeyden kokemista vähensi useampikin seikka: 1) punaherukoiden osuus oli pieni, 2) punaherukat olivat tuoreita kypsentämättömiä ja 3) piirakassa oli paljon makeutettua kermavaahtoa taittamassa kirpeyttä. Tällaista haluan kyllä tehdä toistekin. Pohjana varmasti toimisi myös juustokakuista tuttu keksimuru-voisulasekoitus tai kaurahiutale-voi-sokeripohja, jonka tein gluteenittomaan mansikkajuustokakkuun: https://ruokaideat.com/2019/07/03/gluteeniton-mansikkajuustokakku-ja-itsetehtya-myslia/

Marjana toimisi varmasti moni muukin voimakkaan makuinen marja, kuten vaikkapa mustaherukka, joita niitäkin pihallani kasvaa.

Päivitys 2.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Nyt on syöty nämä punaherukkapiirakat loppuun. Seuraavana päivänä tästä piirakasta olikin helppo ottaa kakkulapiolla irti ehjiä nättejä paloja, jotka pysyivät jopa kädessäkin ehjänä eikä lusikkaa tarvittukaan:

Maku oli edelleen hyvä, mutta huomasin kermavaahdossa pientä sellaista hapettuneen kermavaahtokuorrutuksen makua. Ei häiritsevästi, mutta vähän kuitenkin. Noh, täytyy myöntää että tämä kermavaahto ei pakastusvaiheessa enää tuoreimmillaan ollut, mutta hyvin upposi kuitenkin.

Gluteeniton mustikkapiirakka mantelijauheesta ja kermavaahto – ja ylijäänyt kermavaahto pakkaseen

Siirry kohtaan: Kermavaahto pakkaseen

Minulle oli eilen tulossa vieraita. Heidän ruokavalionsa on gluteeniton, joten halusin leipoa heille jotain gluteenitonta. Ensimmäinen mielihaluni oli tehdä hyväksi jo moneen kertaan havaittu parapähkinäpohjainen suklaapiirakka, jonka ohje on kirjasta Ruokasuosikit suklaa. Siihen kuitenkin olisi tarvinnut tummaa suklaata, ja ostetussa tummassa suklaassa lukikin, että se voi sisältää vehnää. Juuri näille vieraille sitä vehnää tai gluteenia ei saa muruakaan eikä minkäänlaista jäämää olla, joten aloin miettiä jotain muuta tarjottavaa. Mieleeni tuli suklaamuffinssit, joiden ohjetta katselin kirjasta Kiitos hyvää (kirjoittanut Virpi Mikkonen). Siihen ohjeeseen kuitenkin olisi tarvittu 4 dl mantelijauhetta, ja siitä olisi tullut kirjan mukaan vain 8-10 muffinssia. Mielestäni se oli tälle porukalle aivan liian pieni määrä, eikä minulla todennäköisesti ollut niin paljon manteleita, että voisin tuota ohjetta tuplatakaan. Lopulta muistin mantelipohjaisen gluteenittoman mustikkapiirakan ohjeen, johon minulla oli ainekset: https://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000001005193.html

Tuota ohjetta olen käyttänyt kerran aikaisemmin. Silloin teki mieleni tehdä gluteenittomana sellainen mustikkapiirakka, jossa on päällä kermaviili-mustikkakerros, joten silloin tein vain tuon ohjeen mukaisen pohjan, jonka päälle tein normaaliohjeella kermaviili-mustikkakerroksen. Se oli oikein hyvää se, joten siksi hyvillä mielin tartuin tähän ohjeeseen uudestaan. Nyt päätin tehdä tuon mustikkapiirakan ihan ohjeen mukaan ja tarjota kermavaahdon kanssa, sillä minulla sattui olemaan 5 dl päiväysvanhaa kuohukermaa (parasta ennen -päiväys mennyt 2 päivää aiemmin) jääkaapissani. Kuohukerman kanssa olen kokemusperäisesti todennut, että 2 päivää parasta ennen -päiväyksen jälkeen on vielä aivan hyvä.

Alkuperäisen ohjeen mukaan tähän piirakkaan tulee 120 grammaa mantelijauhoa, 100 grammaa tomusokeria, 100 grammaa voita, 3 kananmunaa ja 100 g mustikoita. Ei siis muita aineita. Minulla ei ollut mantelijauhoa, mutta oli kokonaisia kuorellisia manteleita, jotka kuorin ja jauhoin itse.

Kuorin mantelit siis näin: Kiehautetaan pieni kattilallinen vettä. Mantelit kipataan kiehuvaan veteen. Annetaan kiehua yksi minuutti. Kaadetaan siivilään ja huuhdellaan kylmällä vedellä. Tämän jälkeen puristetaan mantelit sormilla ulos kuorista niin, että ne on suunnattu alaspäin toiseen käteen.

Tämän jälkeen jauhoin mantelit tehosekoittimessa niin, että välillä pysäytin tehosekoittimen ja kaavin lusikalla reunoilta massaa keskelle:

Kun olin pyörittänyt manteleita tehosekoittimessa sen verran kuin jaksoin ja kaapinut jauhetut mantelit tehosekoittimesta lautaselle, jauhetut mantelit olivat tämän näköisiä:

Tuossa oli melkein 200 grammaa ja tarvitsin vain 120 grammaa, joten siirsin ylimääräiset purkkiin myöhempää käyttöä varten:

En vielä tiedä, mitä teen noille lopuille mantelijauheille. Viimeksi, kun minulla oli ylimääräistä jauhettua mantelia, tein siitä Daimin tapaista makeista: https://ruokaideat.com/2019/06/15/itsetehtyja-daimin-tapaisia-mantelikrokantti-suklaapaloja/

Nyt tuntuu olevan niin lyhyt aika edellisestä Daimin syömisestä, että ei huvita kovin pian tehdä uutta erää. Jossakin vaiheessa tulee varmaan mieleen näille mantelijauheille jotain muuta käyttöä.

Mutta takaisin tähän mustikkapiirakan tekemiseen. Kun mantelit oli jauhettu ja mitattu tarvittava määrä, vatkasin voin ja tomusokerin vaahdoksi, minkä jälkeen vatkasin sekaan kananmunat yksitellen ja mantelijauhon:

Sitten kaadoin koko taikinan leivinpaperoituun piirakkavuokaan ja ripottelin jäisiä mustikoita päälle:

Paistoin 175-asteisen uunin keskitasolla. Ohjeessa sanottiin 20 minuuttia, mutta niin vähän ajan jälkeen oli vielä raaka. Jatkoin paistamista, kunnes näytti kypsältä. Siinä kesti nyt 35 minuuttia. Tämän näköinen se oli, kun otin sen uunista ulos:

Tunteja myöhemmin, kun se oli jäähtynyt kokonaan ja oli ollut jääkaapissa, söin sitä kermavaahdon kanssa. Vatkasin 5 dl kuohukermaa, johon sekoitin 5 rkl sokeria ja pari lorausta vaniljauutetta:

Ensimaistamisella totesin itsekseni: tosi hyvää! Maistelin sekä kermavaahdon kanssa että ilman, ja totesin sen olevan tosi hyvää molemmilla tavoilla. Enemmän syödessäni kuitenkin huomasin, että kananmunan maku tuli paikoitellen esille voimakkaampana kuin mitä mustikkapiirakalta odottaisin. 3 kananmunaahan tähän tuli aika pieneen piirakkaan niin kuin ohjeessa luki, ja onhan se poikkeuksellisen iso kananmunan osuus mustikkapiirakaksi. Mantelin makukin on tässä aika selvä, mutta se ei ole kitkerä eikä paha, kiitos suuren tomusokerin ja voin osuuden. Itsejauhetuista manteleista, joita en jaksanut tällä kertaa siivilöidä, myös seurasi se, että välillä tulee suuhun isompi mantelin palanen, mutta se ei nyt haitannut. Kokonaisuutena kuitenkin sanoisin, että hyvän makuista, vaikka ei maistukaan juuri samalta kuin perinteinen mustikkapiirakka.

Seuraavana päivänä söin tätä mustikkapiirakkaa lisää kermavaahdon kanssa. Silloin en enää huomannut kananmunan makua, mutta mantelin maun kyllä. Luulen, että jos tätä vain sanoisi nimellä manteli-mustikkapiirakka, niin asia olisi ok. Vieraat tykkäsivät kovasti. Itse en ole varma, tulenko tätä tehneeksi uudestaan. Ehkä, jos tulisin ostaneeksi mantelijauhon valmiina kaupasta ja silloinkin tulisi hyvän makuinen, voisin tulla tehneeksi tällaisen uudestaan, koska silloin tässä olisi aktiivinen valmistusvaihe aika nopea. Nyt en ole pitkään aikaan ostanut valmista mantelijauhoa, koska ostin kerran pahanmakuisia (liiallisen kitkerän marsipaanin makuisia) mantelijauhoja, joista jäi minulle jonkinlainen kammo. Muistan kuitenkin, että silloin oli kyse rasvavähennetystä mantelijauhosta, joten jos vain ostaisin sellaisen mantelijauho/-jauhepussin, josta ei ole poistettu rasvaa, voisin olla tyytyväisempi makuun.

Kermavaahdon pakastaminen

Mustikkapiirakka meni kaikki kahdessa päivässä. Kermavaahtoa jäi vielä vieraiden lähdettyäkin enemmän, kuin mitä omalla porukalla voi kulua lähipäivinä. Kokeilin sitten pakastaa loput kermavaahdot, mikä Googlen mukaan on hyvä idea. En ole aiemmin tullut pakastaneeksi kermavaahtoa sellaisenaan, mutta olen pakastanut monia kermavaahtoa sisältäviä täytekakkuja ja ollut tyytyväinen niihin pakastamisen jälkeenkin. Nyt tuo eilinen kermavaahto oli löystynyt turhan valuvaksi yön aikana, joten vatkasin sen uudestaan kiinteämmäksi ennen pakastamista:

Sitten otin ison uunivuoan, laitoin sen päälle leivinpaperia, ja leikkasin leivinpaperin sopivan kokoiseksi. Sen leivinpaperoidun uunivuoan päälle sitten nostelin lusikalla kermavaahtonokareita ja kelmutin koko homman:

Tuon kelmutetun homman vein sitten pakastimeen. Huomenna, kun kermavaahtonokareet ovat jäätyneet kiinteiksi, irrotan ne sitten leivinpaperista ja siirrän pakastuspussiin. Sieltä voin sitten ottaa nokareen kermavaahtoa huoneenlämpöön tai jääkaappiin sulamaan aina, kun siltä tuntuu.

Jäiset kermavaahtonokareet pakastuspussissa, joka meni pakastimeen säilytykseen.

Päivitys myöhemmin:

Tämän jälkeen olen pakastanut kermavaahtoa samalla tavalla useita kertoja. On toiminut aina hyvin. Olen käyttänyt pakastetut kermavaahdot kylmiin jälkiruokiin, sillä kuumuudella on taipumus saada pakastetun kerman rasvat erottumaan.

Päiväyskermasta kotitekoista vaniljajäätelöä

Jääkaapissani oli 5 desilitran purkki kuohukermaa, jonka parasta ennen -päivämäärä on tänään. Mielestäni parasta, mitä siitä voi tehdä, on kotitekoinen vaniljajäätelö. Toki voi tehdä muitakin jäätelöitä, mutta minä olen mieltynyt kotitekoisista jäätelöistä eniten juuri vaniljajäätelöön. Eniten ehkä siksi, koska kotitekoisista jäätelöistä juuri vaniljajäätelö on se, joka kruunaa monen jälkiruuan. Esimerkiksi mustikkapiirakka, kaura-mustikkapaistos, suklaakakku, marjakiisselit, makeat marjat sellaisenaan, hedelmät sekä uunibanaanit maistuvat aivan ihanilta kotitekoisen vaniljajäätelön kanssa. Kotitekoisista jäätelöistä vaniljajäätelö on mielestäni myös helpoin tehdä, siinä helpoiten onnistuu, ja siitä helpoiten saa senrakenteista, jota on helppo kauhoa irti suoraan pakkasesta. Vaniljajäätelöksi tekeminen on mielestäni aivan loistavan nerokas tapa säilöä kuohukermaa sellaiseen muotoon, että sitä on helppo käyttää vähän aina silloin kuin siltä tuntuu ilman tarvetta nauttia koko hommaa lyhyen ajan sisällä.

Ylhäällä on kuvia jäätelömassan pyörimisestä jäätelökoneessa alusta loppuun (massa on nyt keltaisempaa kuin tavallisesti, koska munat olivat naapurista). Paras vaniljajäätelö tulee minun mielestäni tällä ohjeella: 5 dl kuohukermaa, 6 kananmunan keltuaista, 125 g sokeria, loraus vaniljauutetta. Vaniljajäätelöohjeita on monenlaisia: joissakin kuumennetaan, joissakin vain vatkataan. Tässä minun suosikkiohjeessani mitään ei kuumenneta, vaan vain vatkataan, sekoitetaan, ja pyöritetään jäätelökoneessa. Eli kermat vatkataan sokerin ja vaniljauutteen kanssa, keltuaiset vatkataan, ainekset sekoitetaan ja pyöritetään jäätelökoneessa, kunnes on valmiin jäätelön näköistä. Minun kokemukseni kuumennettavista jäätelöresepteistä on, että niistä helposti tulee kivikovia pakkasessa, joten mieluummin jätän kuumennukset väliin. Joissakin jäätelöohjeissa myös osa jäätelöstä korvataan maidolla, mutta minun kokemukseni mukaan sekin lisää riskiä sille, että jäätelö olisi pakastettuna kivikovaa. Vaniljaa voi käyttää toki muissakin muodoissa kuin uutteena, mutta minä olen tykästynyt juuri siihen makuun, mikä tulee vaniljauutteesta.

Vaniljajäätelö jäätelökoneella
5 dl kuohukermaa
6 kananmunan keltuaista
125 g sokeria
1-2 tl vaniljauutetta
Vatkaa kerma vaahdoksi sokerin ja vaniljauutteen kanssa. Vatkaa eri kulhossa keltuaiset vaaleaksi ja kuohkeaksi. Yhdistä kerma- ja keltuaisvaahdot keskenään. Kaada seos jäätelökoneeseen ja valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeiden mukaan.