Avainsana: linssi

Linssilasagnette ylijääneestä linssikastikkeesta

Tein toissapäivänä tomaattista linssikastiketta ja spagettia. Nyt kun niitä oli syöty sellaisenaan kolmella aterialla, kaipasin jo lopuista linssikastikkeista jotain eri ruokaa. Päätin tehdä lasagneten, johon sattui olemaan ainekset kätevästi kotona: lasagnettepastaa, tomaattimurskaa, kuohukerman loput, juustojen loppuja ja ne linssikastikkeen loput. Niistä aineksista tehtynä mitään ei tarvitse keittää eikä paistaa levyllä, vaan ainekset vain kootaan uunivuokaan, mikä on mielestäni erittäin kätevää. Sovelsin tähän Myllyn paras Mini lasagne -pussin kyljessä olevaa ohjetta sekä Snellmanin lasagnetteohjetta. Koska en ole aiemmin juuri tämän merkkisellä lasagnettepastalla tehnyt lasagnettea, noudatin niitä nestemääriä, mitkä pussin kyljessä annettiin. Päällisen eli kermaisen juustokerroksen tein Snellmanin lasagnetteohjeella niin kuin olen tehnyt jo monet kerrat. Lopputuloksena syntynyt linssilasagnette oli minun mielestäni sellaista perushyvää pastaruokaa. Lisää wau-efektiä olisi voinut hakea käyttämällä vahvempaa juustoa, mutta käytin nyt mieluummin niitä juustoja, mitä oli avattuna. Lapsi söi lautasensa tätä tyhjäksi, pyysi lisääkin ja sanoi antavansa tälle ruualle sata peukkua pystyyn.

Linssilasagnette tähteeksi jääneestä linssikastikkeesta

250 g lasagnettapastaa (esim. Myllyn paras Mini lasagne, Torino Lasagnette piccolo tai rikottuja lasagnelevyjä)

4 dl linssikastiketta

4 dl tomaattimurskaa + 1 dl purkin huuhteluvettä + suolaa (laitoin 1 tl)

Päällinen:

2 3/4 dl kuohukermaa (riittäisi 2½ dl, mutta halusin käyttää purkin loppuun asti)

150-200 g juustoraastetta (mitä vahvempi, sen parempi – pyrin yleensä raastamaan 150 g ja jos tulee enemmän, niin nekin menevät mukaan – nyt tuli 180 g)

suolaa (nyt laitoin ½ tl, kun juustoraaste ei ollut erityisen voimakassuolaista, mutta mitä suolaisempi juusto, sitä vähemmän lisään suolaa – esim. pecorino-juuston tapauksessa jättäisin lisätyn suolan pois)

Sekoita keskenään tomaattimurska, suola ja linssikastike. Sekoita mukaan pasta raakana ilman keittämistä. Sekoita hyvin niin, että kaikki pastat varmasti kastuvat. Levitä seos voideltuun uunivuokaan.

Sekoita keskenään kerma, juustoraaste ja suola (jos lisäät sitä). Lisää seos pastaseoksen päälle uunivuokaan. (Itse koen sen helpoimmaksi niin, että ensin lusikoin juustoseosta päälle niin kauan kuin juustoraastetta riittää. Lopussa kaadan astiaan jääneet kermat päälle, ja tasoitan lusikalla pinnan.)

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla puoli tuntia. Anna mielellään vetäytyä uunistaoton jälkeen pöydällä vähintään 10 minuuttia.

Vinkkejä:

* Samaan tapaan voi tehdä lasagnettea muustakin kuin vain linsseistä. Linssikastikkeen voi tässä korvata muulla tähteeksi jääneellä kastikkeella, esim. (jauhe)lihakastike, kanakastike, makkarakastike tai nakkikastike.

* Voi myös käyttää ylijääneen kastikkeen sijaan tähteeksi jäänyttä lihaa ja kiehauttaa sen tomaattimurska+vesi-seoksessa niin kuin tein tämän nyhtöpossulasagneten kanssa. Tälle 250 g pastamäärälle sopivat määrät olisi n. 350-375 g kypsää hienonnettua lihaa, 5 dl tomaattimurskaa ja 2½ dl vettä. Kiehauta niiden seos kattilassa, sekoita mukaan pastat ja jatka samaan tapaan kuin linssilasagneten kanssa. Itse kuitenkin mieluummin käytän tomaattimurskaa vain täysiä purkillisia, joten täällä lasagnetteohje tähdelihasta yhdelle purkilliselle tomaattimurskaa.

* Kerma-juustoraasteseoksen sijaan voi myös tehdä maitopohjaisen juustokastikkeen niin kuin tein nyhtöpossulasagnetessa.

* Mieleisiä mausteita voi halutessa lisätä. Linssikastikkeessa olleet mausteet laimenevat tässä huomattavasti, joten jos niiden mausteiden haluaa tässä maistuvan, niitä kannattaa lisätä.

Olen hyödyntänyt Snellmanin lasagnetteohjetta usein. En ole koskaan tullut tehneeksi sitä juuri sillä alkuperäisellä reseptillä, johon tulee jauhelihaa. Sen sijaan olen ottanut sen lasagnettereseptin käteväksi ja maistuvaksi tavaksi hyödyntää ne tähteet, mitä milloinkin sattuu olemaan. Kyseinen lasagnetteresepti on hyödyllinen tähteiden jemmaamiseen, koska siihen voi käyttää joko tähteeksi jääneitä kastikkeita tai jämälihoja riippuen sitä, mitä on. Mukaan voisi jemmata myös tähteeksi jääneitä kypsiä vihanneksia tai sieniä, jos niitä olisi. Alkuperäisessä reseptissä paistolämpötila on 225 astetta, mutta minun uunissani ehtii siinä ajassa pinta palaa ennen kuin pasta on kypsää, joten siksi olen laskenut paistolämmön 200 asteeseen.

Tämäntyyppisille lasagneteille on minun kokemukseni mukaan tyypillistä, että lopputulos maistuu eriltä kuin ne tähteet, mitä siihen hyödynnettiin. Hienoksi pilkotut jämälihat yleensä muuttuvat tomaattimurskassa haudutettuina geneerisen bolognesekastikkeen makuisiksi, joka maistuu minulle, vaikka juuri sen lihan makuun olisinkin jo kyllästynyt. Myös tämänpäiväinen linssilasagnette maistuu aivan eriltä kuin se linssikastike, jonka loput siihen käytin. Tässä lasagnetessa ei ole mielestäni muita samoja makuja kuin siinä linssikastikkeessa, kuin vain se itse linssien maku. Tässä ruoassa maistan siis sen linssien ominaismaun, joka on mielestäni hernemäinen. Jos siis ei siedä linssien omaa makua, silloin en suosittele tätä linssilasagnetteakaan. Meidän perheessämme kaikki ovat nirsoja, mutta kukaan ei ole juuri linssien mausta valittanut, joten meille linssilasagnette toimii.

Juustona käytin nyt niitä, mitä sattui olemaan avattuina. Raastoin ensin loppuun Vintage Cheddar -juuston, josta tuli juustoraastetta 42 grammaa. Avattuna oli myös Arlan Castello Cheddar -juustoa, joten raastoin lisäksi sitä. Juustoraastetta tuli yhteensä 180 grammaa. Näistä juustoista ei mielestäni tullut tähän ruokaan mitään tunnistettavaa makua, vaan lähinnä sellainen geneerinen juustoinen maku. Seuraavalla kerralla käyttäisin mieluummin jotain vahvempimakuista juustoa, kuten parmesaani, pecorino tai grada padano, koska ne nostaisivat maun uudelle tasolle. Paras koskaan tekemäni linssi-pastavuoka sisälsi päälliskerroksessa pecorinojuustoa ja linssi-pastaseoksessa paistettua pekonia rasvoineen. Sen kertaisen pastavuoan tein linssikeiton tähteistä ja keitetystä pastasta. Pastavuoka on minulle hyvin yleinen tapa hyödyntää tähteitä, ja teen yleensä pastavuoat tähteistä tällä kaavalla.

  • Kattilaan jääneet linssikastikkeen loput.
  • Linssikastikkeet mittakupissa: 4 dl. Samalla myös punnitsin: 4 dl linssikastiketta painoi 455 g.
  • Tomaattimurskapurkillinen ja 1 dl vettä kattilassa.
  • Tomaattimurskaan lisätyt 1 tl suolaa ja linssikastikkeen loput.
  • Tasaiseksi sekoitettu seos.
  • Mukaan sekoitettu 250 g Myllyn paras Mini lasagne -pastaa.
  • Seos levitettynä voideltuun uuniuokaan.
  • 180 g juustoraastetta.
  • Tänään 11.3. tähän meni loput kermapurkista, jonka parasta ennen oli 6.3. Vielä oli käyttökelpoista.
  • 280 g kuohukermaa, johon on menossa ½ tl suolaa.
  • Kerma ja suola sekoitettuna tasaiseksi.
  • Juustoraaste sekoitettuna kermaan.
  • Juusto-kermaseos levitettynä vuokaan pastaseoksen päälle.
  • Sivuprofiili ennen paistoa.
  • Linssilasagnette heti paiston jälkeen.
  • Sivuprofiilia…
  • … heti paiston jälkeen.
  • 15 minuutin vetäytymisen jälkeen.
  • Sivuprofiili vetäytymisen jälkeen.
  • Annokseni linssilasagnettea ja salaattia.
  • Vuokaan jääneet lasagnetet. Päälliskerros valui jonkin verran.
Kylmänä leikattu linssilasagnette.

Muita linssireseptejä:

Päivitys myöhempänä päivänä:

Tämä tuoreeltaan perushyvä pastaruoka olikin seuraavana päivänä uudelleenlämmitettynä oikein herkullista.

Tomaattinen linssikastike ja spagetti

Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa tehdä linsseistä kastikkeen pastalle. Olen usein tehnyt linssikeittoa ja linssikeiton tähteistä linssi-pastavuokaa, mutta pasta + linssikastike -yhdistelmää ei ollut tullut vielä tehtyä. Nyt kun huvitti kokeilla tällaista ruokaa, joka on ikään kuin linssibolognese, tein samaan tapaan kuin hyväksi havaitsemani tomaattisen linssikeiton, mutta käytin vähemmän nestettä, jolloin tuli enemmän kastike kuin keitto. Linssikeittoa voin tehdä sekä vihreistä että punaisista linsseistä, mutta pastakastikkeeseen en halua vihreiden linssien suutuntumaa, joten tähän kastikkeeseen käytin punaisia linssejä. Punaisten linssien suutuntuma toimi pastakastikkeessa mielestäni hyvin, ja lapsetkin söivät lautasensa epäröimättä tyhjiksi. Maku tällä linssikastikkeella ei ollut parhaimmillaan vielä tuoreeltaan: Vastavalmistettuna tämä oli hyvää vain vahvan juustoraasteen kanssa, mutta jääkaappikylmäksi jäähtymisen jälkeen uudelleenlämmitettynä olikin herkullista ilmankin juustoa. Siten haluan tällä tavalla tehtyä linssikastiketta pastan kanssa toistekin, joten kirjoitan reseptin tähän ylös ja kirjoitan siihen myös, että parasta vasta uudelleenlämmitettynä.

Tomaattinen linssikastike pastalle

2 dl punaisia linssejä

5 dl liha-, kana- tai kasvislientä

400 g tomaattimurskaa

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

1 tl savupaprikajauhetta

1 punainen paprika

1 porkkana

4 rkl voita (tai muuta rasvaa)

½ tl oreganoa

½ tl basilikaa

1/4 tl timjamia

2 tl sokeria

suolaa maun mukaan ja riippuen liemen suolaisuudesta (minun liemeni on lähes suolatonta, joten lisäsin suolaa 2 1/4 tl – kaupan liemikuutiosta tulisi tähän suolaa 1 tl)

Tarjoiluun:

keitettyä pastaa

halutessa vahvaa juustoraastetta (esim. pecorino, parmesaani tai grada padano), murennettua fetajuustoa tai ravintohiivahiutaleita

halutessa tuoreita yrttejä esim. basilika, rucola, oregano tai timjami

Kuori sipuli ja valkosipuli. Silppua ne. Pilko paprika pieniksi paloiksi. Kuori porkkana, pilko sekin pieniksi paloiksi.

Kuumenna kattilan pohjalla 4 rkl voita. Lisää sipulisilppu, ja kuullota sitä muutama minuutti. Lisää paprika ja porkkana, ja kuullota taas muutama minuutti. Lisää valkosipuli ja savupaprika, kuullota vielä yksi minuutti. Lisää liemi ja tomaattimurska, kiehauta.

Huuhtele linssit siivilässä. Lisää ne kiehuvaan nesteeseen, ja sekoita. Laske lämpö pienimmälle ei-nollalle. Sekoita mukaan oregano, basilika ja timjami. Anna hautua ilman kantta puoli tuntia.

Lisää sokeri ja suola. Maista, ja lisää suolaa tai muuta maustetta tarvittaessa (esim. pippuria ja/tai tuoreita yrttejä silputtuna).

Tämän linssikastikkeen maku on parhaimmillaan vasta jäähtymisen ja uudelleenlämmityksen jälkeen. Siksi kannattaakin, jos mahdollista, tehdä tämä linssikastike valmiiksi jo edellisenä päivänä kuin sitä tarvitsee.

Tämä linssikastike on eri makuinen kuin perinteisesti pastan kanssa syötävä jauhelihasta tehtävä bolognesekastike. Maku tässä linssikastikkeessa ei ole lihainen, vaan luonnehtisin, että umaminen, makea ja jokseenkin raikas. Tomaattinen maku tässä on mielestäni vähäisempi kuin bolognesekastikkeessa. Jos tomaattisuutta haluaa enemmän, voi lisätä tomaattipyreetä, mutta itse en kaipaa tähän mitään enempää. Lapsiin upposi sekä tuoreltaan että uudellenlämmitettynä, mutta itse ihastuin vasta uudelleenlämmitettynä.

Tuoreeltaan tämä linssikastike oli mielestäni parhaimmillaan niin, että spagetti ja linssikastike annostellaan lautaselle kerroksittain (ei sekoiteta) ja päälle laitetaan paljon vahvaa juustoraastetta (enemmän kuin allaolevassa kuvassa oikealla). Juustoraaste oli nyt pecorinoa, jota minulla sattui olemaan jääkaapissa avattuna, mutta yhtä hyvin kävisi esim. parmesaani tai vaikkapa murennettu fetajuusto, jos sitä olisi tyrkyllä. Spagetin kanssa sekoittaminen ei tehnyt hyvää tälle kastikkeelle, koska silloin maku laimeni omaan makuuni liikaa (lapsen makuun silloin sopiva), mutta kerroksittain syötynä maku tuli esille. Uudelleenlämmitettynä söin edelleen kerroksittain ilman sekoittamista, mutta uudelleenlämmitettynä en enää kaivannut mitään juustoa päälle, vaan oli maistuvaa jo pelkällä spagetti + linssikastike -yhdistelmällä.

  • Linssikastike pastalle.
  • Spagettia, linssikastiketta ja raastettua pecorinojuustoa.

Linssikeitot, joihin tämä linssikastike perustuu, ovat nämä:

Muita linssireseptejä:

Muita hyviä pastaruokia:

Tomaattinen linssikeitto parmesaanin kanssa

Teki mieli tehdä satsi tomaattista linssikeittoa. Tein melkein samalla tavalla kuin aiemmin: https://ruokaideat.com/2019/06/03/linssikeittoa-grada-padano-juustoraastetta-ja-piimasampyla/

Nyt vain vaihdoin vihannekset niihin, mitä tällä kertaa oli tuoreina. Juustonkin vaihtoin siihen, mitä satttui olemaan avattuna, joka nyt oli parmesaani. Tosi hyvää oli näinkin. Maistui hyvin myös lapsille ja vieraalle.

Käytin tähän loppuun linssipaketin, jonka parasta ennen oli jo yli kaksi vuotta sitten – lokakuu 2017. Nyt en huomannut näissä linsseissä mitään vikaa. Edellisellä kerralla näitä vanhoja linssejä käyttäessäni koin, että linssit jäivät ehkä normaalia kovemmiksi, mutta tällä kertaa en huomannut sellaista ollenkaan.

Tomaattinen linssikeitto

2 dl vihreitä linssejä

1 litra hyvää lientä

400 g tomaattimurska

2 tomaattia

2 porkkanaa

1 sipuli

2 rkl voita paistamiseen

1 valkosipulin kynsi

1 laakerin lehti

1 tl savupaprikajauhetta

½ tl oreganoa

½ tl basilikaa

1/4 tl timjamia

1 laakerin lehti

2 tl sokeria

suolaa maun ja liemen suolaisuuden mukaan – nyt meni 2 3/4 tl

Tarjoiluun:

raastettua parmesaania tai muuta hyvää juustoa (esim. Grada Padano tai Pecorino)

Kuori sipuli ja valkosipuli, silppua ne. Pilko tomaatit pieniksi paloiksi. Kuori porkkanat ja pilko ne pieniksi paloiksi.

Kuullota sipulisilppu kolmen litran kattilan pohjalla voissa. Lisää valkosipuli, savupaprika, oregano, basilika ja timjami. Paista käännellen vielä noin minuutti tai kunnes mausteet tuoksahtavat. Lisää tomaatit, porkkanat, laakerin lehti, liemi ja tomaattimurska. Kiehauta.

Huuhtele linssit siivilässä. Lisää kiehuvaan liemeen huuhdellut linssit. Madalla lämpö pienimmälle ei-nollalle ja laita kansi päälle. Keitä 20 minuuttia tai kunnes linssit ja vihannekset ovat kypsiä.

Lisää sokeri ja suola. Tarkista maku. Voi tarjota heti tai myöhempänä päivänä uudelleen lämmitettynä. Tästä määrästä tuli 7-8 lautasellista.

  • Kuumaa valmista linssikeittoa kattilassa.
  • Annos linssikeittoa lautasella ennen parmesaanin lisäämistä.

Söin tätä keittoa vielä seuraavana päivänä ja sitä seuraavana, kunnes loppui. Kolmantena päivänä en enää kaivannut tämän päälle parmesaania, ja maistui oikein hyvin ilman. Maut syventyivät kahden päivän aikana.

Lounaaksi toissapäivän linssikeiton loput ja eilistä riisirieskaa

Eilen tein riisin tähteistä riisirieskaa, ja kirjoitin siitä tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/04/savusiikasalaattia-ja-itsetehtya-riisirieskaa-keitetyn-riisin-tahteista/

Toissapäivänä tein linssikeittoa, josta myös kirjoitin postauksen: https://ruokaideat.com/2019/06/03/linssikeittoa-grada-padano-juustoraastetta-ja-piimasampyla/

Nyt lounaaksi tuli mieleeni syödä niitä molempia lounaaksi. Toissapäivänä ripottelin linssikeiton päälle Grada Padano -juuston kannikan loput raastettuna, mikä toimi hyvin, mutta silloin meni kaikki, joten nyt sitä ei sitten ollut jäljellä. Nyt sitten söin linssikeiton loput ripottelematta päälle mitään. Hyvin se toimi näinkin. Maku oli nyt kahden päivän aikana syventynyt ja oli nyt aika syvän umaminen. Makean paprikaiset maut olivat tuoreeltaan etualalla, mutta nyt vahvasti taka-alalla. Nyt maistui umamia jo sen verran paljon, että olisi jo ollut syömäkelvoton puolisolleni, joka aistii voimakkaan umamisuuden syömäkelvottoman metallisena makuna. Mutta minulle näin voimakas umamisuus oli vielä hyvä. Sinänsä tällaista umamirikasta keittoa olisi voinut käyttää vaikkapa pastakastikkeenakin, mutta nyt tällä kertaa ei huvittanut. Mielessäni leikittelin silläkin ajatuksella, että tekisin pizzaa, johon tomaattikastikkeen sijaan laittaisin tätä tomaattista umamista linssikeittoa. Hauskalta kuulostava idea, mutta ei huvittanut alkaa sitä nyt toteuttamaan.

Linsseistä kirjoitin toissapäivänä, että jäivät tässä keitossa sellaisiksi, että ne olivat pureskeltavia, mutta ei kovia. En ollut varma, kuuluuko vihreiden linssien olla keitettyinä suutuntumaltaan sellaisia, vai olivatko nämä parasta ennen 10/2017 -linssit vain liian vanhoja pehmetäkseen sellaisiksi, mitä niiden kuuluu olla. Nyt kaksi päivää myöhemmin nämä vihreät linssit olivat joka tapauksessa tässä keitossa pehmenneet sellaisiksi mielestäni paremman suutuntumaisiksi. Luulen vahvasti, että se linssien vanhuus teki niistä alun perin tavallista pureskeltavampia, mutta tällainen pitkä liotus pehmensi ne ”normaaleiksi”. Samassa linssipaketissa on vielä linssejä jäljellä, joten jatkoa ajatellen olisi hyvä ehkä muistaa liottaa niitä ennen tai jälkeen keittämisen. Tai sitten jättää keittämättä kokonaan, ja vain idättää. Linssin idut ovat muistaakseni hyviä, mutta en ole varma, onnistuisivatko näin vanhat linssit enää itämään.

Suhteeni palkokasveihin on muutenkin tällainen, että ne helposti jäävät minulla kaappiin tai pakastimeen liian pitkäksi aikaa. Herneitä ja papujakin minulla taitaa olla kaapin perukoilla vuosia vanhoja. Pakastimessa minulla on vielä keitettyjä suomalaisia luomuhärkäpapuja, jotka on ostettu joskus ainakin kolme vuotta sitten, ja keitetty ja pakastettu ainakin vuosi sitten. Pitäisipä joskus nekin käyttää pois. Olen onnistunut tekemään niistä tähän mennessä vain yhden hyvän ruuan ja se oli nuudeli-härkäpapuwokki, joka oli hyvää silloin, kun siihen lorahti anteliaasti hunajaa. Siinä muodossa voisin saada tuon viimeisen härkäpapupussin pakastimesta joskus syötyä.

Mutta takaisin tähän päivään. Eiliset riisirieskat olivat minusta nyt vieläkin parempia kuin eilen. Moni sanoo rieskojen olevan parhaimmillaan tuoreina, mutta ainakin tällaiset täysmaitoa ja voita sisältävät rieskat ovat minun mielestäni parempia seuraavana päivänä kunnolla jäähtyneinä, jolloin suutuntuma kiinteytyy vieläkin mukavammaksi, ja suu aistii ehkä enemmän kerralla sellaista kylmän maitorasvan kivaa makua. Edelleen ihastelin sitä, kuinka tässä riisirieskareseptissä todellakin oli tarpeeksi suolaa, ja siitä asiasta nautin nyt todella paljon. Tällaisia taidan tehdä toistekin, mikäli tähderiisiä sattuu olemaan.

Linssikeittoa, Grada Padano -juustoraastetta ja piimäsämpylä

Katselin tänään keittiötä ja huomasin paprikoita, jotka olivat alkaneet nahistua ja niihin oli tullut jo tummia pilkkuja. Helpoiten paprikat kuluisivat salaattiin, mutta salaatit olivat nyt loppu. Kun huomasin myös jääkaapissa Grada Padano -juuston kannikan, tuli mieleeni, mitä haluan: paprikaista linssikeittoa, jonka päällä raastettua Grada Padano -juustoa. Innostuin siitä ajatuksesta niin paljon, että kävin tuumasta toimeen.

Olen tehnyt linssikeittoa elämäni aikana monilla eri tavoilla. Tomaattimurskaa olen tainnut laittaa aina, mutta loppu on vaihdellut aika paljon sen mukaan, mitä tekee mieli ja mitä pitää saada käytettyä johonkin ennen pilaantumista. Tuoreita vihanneksia yleensä laitan, mitä sattuu olemaan – yleensä ainakin porkkanaa, mutta nyt se oli loppu. Viime kertoina olen tykästynyt erityisesti paprikan makuun linssikeitossa, joten ne olivat nyt se pääasia.

Joskus teen linssikeitosta mausteiden makuisen, jolloin päämausteina ovat jeera eli juustokumina ja kaneli, ja sitruunan tai muun sitrushedelmän kuori ja/tai mehu, jos on. Joskus laitan linssikeittoon lihaa jossain muodossa: esimerkiksi viimeiset ylikypsät kasslerit, kypsien broilerien loput, paistettua jauhelihaa, kinkkua tai pekonia. Erityisesti pekonista linssikeitossa minulla on erittäin hyvät muistot. Viimeksi kun tein pekoni-linssikeittoa, tein lopuista todella hyvän makuisen linssi-pastavuoan, jossa alakerroksena oli pastaa ja linssikeittoa ja yläkerroksena smetanaa, pecorino-juustoraastetta ja kananmuna. Silloin vain googlasin ”pasta bake” ja korvasin reseptissä olevat nesteet linssikeitolla, mikä toimi hyvin sekä rakenteen että maun puolesta.

Nyt kuitenkaan ei tehnyt mieli laittaa tähän linssikeittoon pekonia eikä muitakaan lihasattumia. Nyt halusin vain sellaisen paprikaisen tomaattisen umamisen linssikeiton, jonka päälle sopii raastettu Grada Padano.

Linsseinä käytän linssikeitossa yleensä punaisia linssejä, mutta ne olivat nyt loppu. Löysin sitten kaapista vihreitä linssejä, joiden parasta ennen oli mennyt jo 2017:

En ole heittänyt niitä pois, koska olen vielä tänäkin vuonna saanut niistä hyvää linssikeittoa. Silloin viime kerralla käytin punaiset linssit loppuun, ja jatkoin vihreillä linsseillä. Sekin oli ihan hauska, että keitossa oli yhtä aikaa linssejä kahta eri väriä. Mutta sen jälkeen ei ole näköjään tullut ostettua vielä uusia punaisia linssejä. No, nyt ne on laitettu ostoslistaan.

Nyt halusin tehdä linssikeitosta ei-mausteisen, pizzan makumaailmasta ammentavan, johon sopii se Grada Padano -raaste päälle. Tein sen sitten näin:

Linssikeitto

2 dl vihreitä linssejä

400 g tomaattimurskaa (Mutti Polpa)

1 litra umamipitoista lientä

2 pientä punaista paprikaa

2 pientä keltaista paprikaa

1 pieni oranssi paprika

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

2 rkl voita paistamiseen

1 laakerinlehti

1 tl savupaprikajauhetta

½ tl oreganoa

½ tl basilikaa

1/4 tl timjamia

3 tl suolaa, jos liemi ei ole suolaista. (Jos liemi on teollisesta lihaliemikuutiosta, sen mukana tulee suolaa 2 tl.)

2 tl sokeria

Silppua sipuli ja valkosipuli. Pilko paprikat. Paista 3 litran kattilan pohjalla voissa sipulit, valkosipulit ja paprikat. Lisää laakerinlehti, savupaprikajauhe ja yrtit. Paista vielä 1 minuutti, tai kunnes mausteiden tuoksut tulevat nenään. Lisää liemi ja tomaattimurska ja kiehauta. Huuhtele linssit ja sekoita ne keittoon. Keitä 20 min, tai kunnes linssit ovat kypsiä. Sekoita mukaan suola ja sokeri. Tarjoa raastetun Grada Padano -juuston ja pehmeän leivän kanssa.

Alla vasemmassa kuvassa keittoannokseni ennen juustoraasteen ripottelua ja oikean puolimmaisessa juustoraasteen ripottelun jälkeen:

Minulla oli nyt liemenä kotitekoinen ylijäämäaineksista tehty lihaliemikuutio + 1 litra vettä, joten en tarjoaisi tätä ruokaa kasvissyöjälle, vaikka tämä ulkoisesti näyttääkin kasvissyöjälle sopivalta. Kuitenkin tuo lihaliemikuutio olisi helposti tarvittaessa korvattavissa vegetaarisella umamipitoisella liemellä, jota minulla nyt ei vain satu olemaan, koska en henkilökohtaisesti välttele lihaa, vaan välttelen vain ruokahävikkiä, joten käytän hyödyksi kaikki lihaperäisetkin liemet. Jos haluaisin umamipitoista lientä ylijäämäaineksista ilman lihaa, keittäisin liemen parmesaanin kovista kannoista. Niitä minulla onkin rasiallinen pakastimessa, mutta tähän mennessä olen nekin käyttänyt yhdessä luiden yms. lihansyönnin roippeiden kanssa lihaliemeen.

Grada Padano -juustonkaan soveltuvuudesta kasvissyöjälle en menisi vannomaan, koska jotkut italialaiset juustot sisältävät kuolleen eläimen mahasta peräisin olevaa juoksutetta. En tiedä, kuuluuko tämä Grada Padano niihin kasvissyöjälle soveltumattomiin juustoihin, eikä sillä ollut tällä kertaa väliä, koska pöydässämme ei nyt ollut kasvissyöjiä.

Paprikat minulla olivat nyt tämän näköisiä:

Ne olivat Lidlistä ostettuja ja kooltaan ehkä puolet tavallisen paprikan koosta. Siksi nämä eivät täytetyt paprikat -nimiseen ruokaan nyt soveltuneet, mutta linssikeittoon sopivat hyvin.

Nautin tällä kertaa tästä linssikeitosta todella paljon. Maistui lempeän paprikaiselta ja umamiselta, niin kuin nyt kaipasinkin. Savupaprikan ja yrttien makua en nyt lopputuloksesta erottanut, joten joku toinen kerta saattaisin laittaa niitä tuplamääränkin. Raastettu Grada Padano päällä täydensi kokonaisuuden todella hyväksi. Pakastimesta sulatettu viimeinen itseleivottu piimäsämpylä maistui nyt vielä paremmalta kuin aiemmin, johtuen varmasti keiton umameista. Piimäsämpylöistä kirjoitin aiemmin postauksen tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/30/amerikkalaista-jauhelihakeittoa-ja-piimasampyla/

Grada Padano -juuston etsin alun perin käsiini siksi, koska jossakin sanottiin sen olevan halvempaa kuin parmesaani, mutta olevan hyvin samankaltaista. Halvin raastamaton Grada Padano maksoi kuitenkin K-kaupassa 29.95 euroa per kilo ja halvin raastamaton parmesaani K-kaupassa 30.75 euroa per kilo. Hintaero olikin siis niin pieni, että en alkaisi sitä erikseen mainitsemaan. Maun puolesta mielestäni Grada Padano ei sellaisenaan maistu aivan yhtä hyvältä kuin parmesaani, mutta tällaisessa keiton päälle ripottelemisessa se hyvinkin ajaa saman asian. Molempia voin periaatteessa jatkossa ostaa, ja molemmat varmasti tulevat käytetyiksi, jos niitä on.

Vihreät linssit olivat nyt keitossa selvästi enemmän pureskelua vaativia kuin punaiset linssit olisivat. En ollut nyt varma, vaatisivatko vihreät linssit jonkin verran vähemmän pureskelua, jos eivät olisi jo monta vuotta vanhoja. Eivät kuitenkaan kovia olleet, mutta olen jo unohtanut, millainen rakenne vihreillä linsseillä ”kuuluu” keitossa olla, koska olen ilmeisesti jo useita vuosia käyttänyt linssikeittoon vain punaisia linssejä, ja siksi vihreät linssit ovat jääneet vuosiksi kaappiin. Silti, tämä ruoka oli nyt hyvää ja aion syödä tätä hyvällä halulla huomennakin.