Uuniperunat ja kana-pekonitäyte

Kana-pekonitäyte on ihana uuniperunan täyte, johon olen ihastunut alun perin ravintolassa Ruotsissa. Tämä oma versioni kana-pekonitäytteestä on yksinkertaistettu versio siitä ravintolan versiosta. Ravintolan version täytteessä oli broilerin fileen, pekonin ja majoneesin lisäksi ainakin paprikaa ja sipulia. Ne sopisivat varmasti tähän kotitekoiseenkin täytteeseen, mutta tällä kertaa halusin tehdä simppelimmän version, jossa on vain broilerin fileesuikaleet, pekoni, smetana, suola ja sokeri. Paistoin kanasuikaleet pannulla pekonisilpun kanssa, sekoitin muiden ainesten kanssa, siirsin jääkaappiin maustumaan puoleksi tunniksi ja siinä kaikki sen täytteen osalta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein maistuvaa. Maistuu pehmeän kermaiselta ja pekoniselta – juuri niin kuin tällä erää halusinkin.

Uuniperunat ja kana-pekonitäyte (4 annosta)
4 uuniperunaa
Valmista uuniperunat ohjeen mukaan, eli lämpötila 225 ja paistoaika 1 tunti. Parhaat uuniperunat tulevat mielestäni ilman foliota, jolloin kuori pääsee paahtumaan maukkaaksi.
Täyte:
1 paketti pekonia (n. 150 g)
300 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita + suolaa (1 maustemitta)
1 rkl öljyä
3 purkkia smetanaa (à 120 g)
suolaa (3/4 tl)
3 tl sokeria
Silppua pekonit esimerkiksi terävällä fileerausveitsellä. Kuumenna pannulla öljyä. Paista siinä broilerisuikaleet ja pekonisilppu kypsiksi välillä sekoittaen (lastalla voi samalla vähän pilkkoa broileria pienemmiksi, jos haluaa). Sekoita mukaan suolaa (1 maustemitta) ja siirrä kulhoon. Sekoita mukaan smetanat, suola (3/4 tl) ja sokeria (3 tl). Siirrä jääkaappiin maustumaan siksi aikaa, kunnes uuniperunat ovat valmiita, mutta mieluiten vähintään puoleksi tunniksi.
Kun uuniperunat ovat valmiita, leikkaa uuniperunaan viilto pitkittäin, ja toinen viilto päälle poikittain. Vedä perunaa vähän leveyssuunnassa auki, ja lusikoi aukkoon täytettä. Tarvittaessa lisää täytettä syönnin aikana. Syöminen on helpointa lusikalla.
Muunnoksia:
Tähän yksinkertaiseen versioon voi halutessa lisätä muitakin makuja. Alkuperäisessä reseptissä tähän tulee lisäksi 2 dl hienonnettua salaatti- tai purjosipulia, 2 rkl chilikastiketta, 2 puristettua valkosipulin kynttä ja 1 maustemitta mustapippuria. Ne lisätään yhtä aikaa smetanan (tms.) kanssa. Smetanan sijaan alkuperäisessä reseptissä on 5 dl kevyt-cremefraichea ja 1 rkl majoneesia.
Jos haluaisin jäljitellä ravintolan versiota tarkoin, käyttäisin smetanan sijaan koko nesteenä majoneesia. Lisäksi paistaisin silloin broilerisuikaleiden ja pekonisilpun seassa myös sipuli- ja paprikasilppua.
Tuoreet yrtit sopisivat tähän myös, jos niitä sattuisi olemaan. Ainakin tuore silputtu basilika, rucola, oregano tai timjami olisivat hyviä tähän. Toki ne sopisivat myös kuivattuina.
Broilerin fileesuikaleiden sijaan voisi periaattessa käyttää broileria muussakin nahattomassa ja luuttomassa muodossa. Broilerin rintafileet voi pilkkoa itse, tai voi käyttää myös broilerin paistisuikaleita tai broilerin jauhelihaa. Minulla sattui nyt olemaan juuri broilerin fileesuikaleita sopivassa pakkauskoossa, joten siksi käytin niitä. Valmiiksi kypsennettyä broileria en käyttäisi juuri tähän, koska tässä on mielestäni maun kannalta olennaista, että broileri imee itseensä pekonin paistorasvat kypsennysvaiheessa.

Koska söin kana-pekonitäytteistä uuniperunaa ensimmäisen kerran juuri ruotsalaisessa ravintolassa, googlasin täytettä juuri ruotsin kielellä. Katsoin broilerin, pekonin ja nesteen määrät tästä ohjeesta: https://recept.allas.se/recept/recept-bakad-potatis-med-kycklingrora-och-bacon/ 300 grammaa broilerin fileesuikaleita ja 1 paketti pekonia olivatkin juuri sopivat määrät jo siksi, että se broilerimäärä sopivasti imi itseensä kaikki pekonin paistorasvat ilman, että tarvitsi alkaa ylimääräisiä paistorasvoja säilömään. Ylimääräistä pekonin rasvaa olen käyttänyt menestyksellä ainakin makaronilaatikkoon, tähteeksi jääneen varhaiskaalisalaatin paistamiseen, suolaiseen pannukakkuun ja puuro-pekonimuffinsseihin, mutta siinä paistuu myös herkulliset kananmunat ja perunat.

Annokseni uuniperunaa ja mango-mustakaalisalaattia.

Yllä olevassa kuvassa on täytetyn uuniperunan lisäksi salaattia. Salaatissa on valmista salaattisekoitusta, mustakaalia ja tuoretta mangoa. Mustakaali on minulle aika uusi tuttavuus, ja se maistuu mielestäni samalta kuin ruukuissa myytävä nuori lehtikaali. Ihmettelen vain, miksi sitä sanotaan nimellä mustakaali, vaikka en näe siinä mitään mustaa, vaan vain vihreää. Mustakaalista tuntuu jäävän hengitykseen samanlainen maku kuin persiljasta.

Kuvissa olevista smetanapurkeista joku saattaa panna merkille, että niiden parasta ennen oli jo 9.2. Käytin ne siis tänään 23.2. Smetana yleensä säilyy avaamattomana jääkaapissa ainakin kuukausia parasta ennen päiväyksen jälkeen käyttökelpoisena.

Muita uuniperunaan liittyviä kirjoituksia:

Päivitys 25.2.2020:

Tähteeksi jääneestä uuniperunasta tuli hyvä perunasalaatti.

Röstiperunat keitetyistä perunoista

Ylijääneet keitetyt perunat röstiperunoiksi.

Röstiperunat on mielestäni huippu ruoka. Röstin voi tehdä raaoista perunoista tai keitetyistä perunoista. Molemmat tehdään raastetusta perunasta, mutta raaoista perunoista tehtäessä joutuu puristelemaan ylimääräiset nesteet pois. Kun on jääkaapissa keitettyjen perunoiden tähteet, röstin valmistaminen käy helpommin ja nopeammin. Maku ei ole aivan sama: raaoista perunoista tulee rapeampaa ja sipsimäisemmän makuista röstiä, kun taas keitetyistä perunoista tulee pehmeämpää ja enemmän paistinperunoiden makuista röstiä. Molemmilla tavoilla tulee mielestäni sen verran hyvää, että kannattaa tehdä. Keitetyistä perunoista minulla tulee tehtyä röstiä herkemmin kuin raaoista, koska tämä on sellainen näppärä uusiokäyttö, joka saa eilen keitetyt perunat näyttämään joltain aivan muulta kuin perunalta. Siksi tämä on vaihtelunhaluisille kiitollisimpia ruokia, mitä voi tehdä keitetyistä perunoista. Minulle rösti voi olla joko perunalisäke tai ihan sitä varsinaista ruokaa, eli aterian päätähti. Röstiä voi muunnella eri tavoin: se voi olla joko pelkkää perunaa, tai siihen voi lisätä erilaisia muita aineksia. Tähteistä tehtynä pääraaka-aine on kylmät keitetyt perunat, ja mukaan voi sekoittaa halutessa muitakin kiinteitä tähteitä. Alla on perusresepti muunnosehdotuksineen.

Röstiperunat keitetyistä perunoista
jäähtyneitä keitettyjä perunoita ilman kuoria
tarvittaessa kananmunaa esim. 1 kpl per 200 grammaa keitettyä perunaa
suolaa
paistamiseen voita tai muuta rasvaa
Raasta kylmät keitetyt kuorettomat perunat karkealla terällä. Ensin voi halutessa kokeilla paistaa rösteiksi ilman kananmunaa, tai sekoittaa suoraan mukaan yhden kananmunan per 200 grammaa keitettyä perunaa. Kananmuna tekee rösteistä helpommin ehjinä pysyviä, helpommin käänneltäviä ja helpommin käsin syötäviä.
Kuumenna lettupannu ja sen koloissa voita tai muuta rasvaa. Nosta lusikalla perunaraastetta koloihin, ja levitä lusikalla koko kolon alueelle. Painele lusikalla tiiviiksi. Paista suurin piirtein keskilämmöllä tai vähän sitä kuumemmalla molemmin puolin ruskeiksi. Ripottele suolaa molemmin puolin, mieluiten aina ruskistuneelle puolelle heti kääntämisen jälkeen.
Jos röstit eivät meinaa pysyä koossa, voi sekoittaa perunaraasteeseen kananmunaa. Toisaalta irtonainenkin paistettu perunaraaste on hyvää amerikkalaisen hash brownsin tapaan.
Röstejä voi tarjota joko pääruokana tai lisäkkeenä. Pääruokana syötäessä suosittelen tarjoamaan lisäksi esimerkiksi ruokaisaa salaattia tai ruokaisaa kastiketta, kuten kinkku-kermaviilikastike. Keitetyistä perunoista tehdyt röstit ovat saman tyyppisiä kuin perunaletut, joten kaikki minkä voi kuvitella sopivan perunalettujen kanssa, sopii todennäköisesti myös röstin kanssa.
Muunnoksia
Perunaraasteen sekaan voi halutessa sekoittaa muita aineksia, kuten esimerkiksi:
* sipulia silppuna
* valkosipulia puristettuna tai silppuna
* juustoraastetta esimerkiksi 2 dl (100 g) per 500 g perunaa
* aura- tai fetajuustoa murennettuna
* kinkkua, meetvurstia tai paistettua pekonia hienonnettuna
* paistettua jauhelihaa tai kypsää kanaa hienonnettuna
* savukalaa tai graavikalaa hienonnettuna
* kypsiä vihanneksia tai sieniä hienonnettuina
* yrttejä tuoreina silputtuina tai kuivattuina
* muita mausteita mistä tykkää

Jotkut tekevät röstiperunoita ilman kananmunaa tai muita sitomisaineita, kuten tässä reseptissä: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/15634/R%C3%B6stiperunat/ Minä olen yrittänyt, mutta en ole vielä kertaakaan onnistunut tekemään ehjiä röstejä keitetyistä perunoista ilman kananmunaa. Raaoista perunoista olen kyllä onnistunut, mutta en keitetyistä. En tiedä, onko taika perunalajikkeessa vai missä. Koska olen tehnyt röstiä keitetyistä perunoista vain silloin, kun niitä on ollut tähteenä, peruna on aina ollut kiinteää lajiketta. En tiedä, tulisiko keitetyistä jauhoisista perunoista paremmin koossapysyviä röstejä jo ilman kananmunaakin. Mutta sillä ei ole minun tapauksessani merkitystä, koska keitettyjä jauhoisia perunoita minulla ei yleensä ole tähteenä.

Kananmunan lisäämisen kanssa olen joutunut huomaamaan sen, että jos kananmunan osuus on liian suuri, lopputulos maistuu enemmän munakkaalta kuin röstiltä. Nyt ihan punnitsin perunat sopivan munasuhteen selvittämiseksi. Perunaraastetta, johon lisäsin yhden kananmunan, oli 200 grammaa. Niillä määrillä ei maistunut munakkaalta, vaan perunalta, niin kuin röstiltä odotankin. Näin ollen en lähtisi tekemään röstiä keitetyistä perunoista, jos keitettyjä perunoita on jäljellä alle 200 grammaa.

Yhteensä minulla oli nyt 400 grammaa keitettyä kuoretonta perunaa, jotka kaikki raastoin karkealla terällä. Puolesta määrästä ensin yritin tehdä röstejä ilman kananmunaa, mutta ne eivät pysyneet koossa käännettäessä. Nekin osat röstiä, jotka näyttivät yhtenäisiltä, hajosivat heti käteen otettaessa, joten ne olivat haarukalla ja veitsellä syötäviä. Kananmunalisäyksen jälkeen paistetut röstit olivat käsin syötäviä niin kuin halusinkin. Röstejä tuli 400 grammasta perunaa yhteensä 12 kappaletta pikkuletun kokoista. Perunat olivat muuten jääneet tähteeksi kala-aterialta, jossa oli paistettua alaskanseitiä ja Sandefjordin kastiketta. Osa ylijääneistä perunoista meni liha-perunalaatikkoon ja loput näihin rösteihin.

Tällä kertaa söin näiden röstejen kanssa juusto-omenasalaattia. Eli kaadoin lautaselle valmista salaattisekoitusta sekä kuutioin joukkoon sinileima emmental -juustoa ja omenaa. Sopi hyvin, ja näin syötynä tuntui täysipainoiselta ja täyttävältä aterialta, vaikken röstien lisäksi viitsinyt tälle aterialle muuta kypsentää.

Tähteeksi jääneet keitetyt perunat, joista tein röstit.

Kananmunattomat röstit käännettyinä ja vähän hajonneina.

Tässä ne kananmunattomat röstit lautasella. Nekin, jotka näyttävät ehjiltä, hajosivat käsiin.

Muita uusiokäyttötapoja tähteeksi jääneille keitetyille perunoille löytyy kirjoituksestani Ruokaa tähteistä: ylijääneet keitetyt perunat. Siellä on reseptit Pyttipannu ja Perunavuoka sekä linkit mm. näihin resepteihin:

Muita peruna-aiheisia kirjoituksia:

Nyhtöpossua, perunoita, paistinkastiketta ja salaattia

Kassleria eli sian niskaa oli tarjouksessa 5.99 euroa per kilo. Sitä päätyi keittiööni tällainen melkein kolmen kilon kimpale:

Suosikkitapani käyttää tuollainen monen kilon kasslerkimpale on kypsentää se uunissa ylikypsäksi, jolloin lopputulosta yleisesti kutsutaan nyhtöpossuksi (engl. pulled pork). Muitakin tapoja tietysti on. Yksi hyvä tapa myös on lihakimpaleesta esim. suikaleita tai pihvejä, ruskistaa niiden pinnat, hauduttaa mureaksi, tehdä paistoliemestä kastike ja tarjota perunan/perunamuusin/riisin/pastan kanssa. Jäljellejäävää lihaa voi pakastaa raakana tai kypsänä – leikattuna tai kokonaisena. Monen kilon kokonaisen lihan pakastamisessa tosin kannattaa huomioida pitkä sulamisaika.

Mutta takaisin nyhtöpossuun. Olen tehnyt nyhtöpossua sekä pelkällä pitkällä (vähintään yön yli) uunikypsennyksellä sekä sillä tavalla, että pinnat ensin ruskistetaan pannulla ja sitten siirretään yöksi uuniin. Minun kokemukseni mukaan maku on paljon parempi, jos pinnat on ruskistettu ennen uunikypsentämistä. Molemmilla tavoilla tulee kyllä hyvää, mutta mielestäni pintaruskistetulla tulee paremman makuista. Ei siis pelkästään pinnoista paremman makuista, vaan myös kauttaaltaan sisältä. Lisäksi olen huomannut, että paistolientä tulee paljon enemmän silloin, jos ei ole ensin ruskistettu. Niinpä nytkin päätin ensin ruskistaa ja sitten vasta kypsentää uunissa. Kuitenkin jos minua laiskottaisi ruskistaa ja haluaisin kuitenkin saada lihan jo kypsymään, en epäröisi laittaa lihaa suoraan uuniin ilman esiruskistamista.

Olen tehnyt ruskistamisen yleensä paistinpannulla. Nyt oli kuitenkin niin iso lihakimpale, että se ei mahtunut pannuun. Kokeilin sitten tehdä esiruskistamisen uunissa grillitoiminnolla. Levitin puhtaalle pellille vähän öljyä sille alueelle, jolle liha tulee. Laitoin kylmän lihakimpaleen siihen, ja laitoin sen lihapellin uunin toiseksi ylimmälle tasolle grillitoiminnolle 10 minuutiksi. Tarkkailin koko ajan tilannetta, jottei pala. 10 minuutin jälkeen otin pois varovasti. Rasvaa räiskyi, mitä sai tosissaan varoa. Käänsin lihan ympäri niin, että alapuoli tuli ylöspäin. Alapuoli oli vielä täysin ruskistamattoman näköinen. Laitoin lihapellin takaisin uuniin, ja tilannetta tarkkaillen annoin olla toiseksi ylimmällä tasolla grillitoiminnolla 8 minuuttia, ja sitten otin pois. Hieroin lihan kaikille pinnoille suolaa. Käytän lihaan yleensä suolaa 1 teelusikallinen per puoli kiloa lihaa, joten tähän 3 kilon lihamäärään mittasin kippoon 6 tl suolaa, ja hieroin ne kaikki lihan pintoihin.

Uunikypsentämisen tein savipadassa, joka minulla on iso Römertopf-merkkinen. Liotin sitä ensin kylmässä vedessä 15 minuuttia, niin kuin valmistajan ohjeen mukaan kuuluu tehdä. Liottamista varten pesin ensin lavuaarin, ja liotin siinä. Liotettuun savipataan laitoin sen ruskistetun lihakimpaleen, ja siinä vuoassa hieroin suolat pintoihin. Laitoin savipadan kylmään uuniin, niin kuin savipadan valmistajan ohjeessa neuvotaan tekemään. Kun savipata oli puhtaalla pellillä uunin alimmalla tasolla, säädin uunin lämpötilan 100 asteeseen, ja lähdin nukkumaan. Porukan ruoka-aika tuli 13 tuntia myöhemmin, jolloin otin lihan ulos uunista. Liha oli jo hyvin helposti haarukallanyhdettävä, joten varmasti olisi riittänyt useampi tunti vähemmänkin. Mutta näin matalalla lämmöllä ei ole palamisen riskiä, joten näinkään pitkä uuniaika ei haittaa.

Yläpinnat ruskistettuna uunissa grillitoiminnolla 10 minuuttia.

Suolattu pinnoiltaan ruskistettu liha menossa uuniin.

Haarukalla on helppo nostaa lihaa keskeltä pois, joten on ylikypsää niin kuin oli tarkoituskin.

Kastikkeen tein paistoliemestä. Kaadoin vuoasta 2 dl paistolientä pieneen kattilaan. Kokeeksi sekoitin mukaan mausteeksi vähän kotitekoista omenahilloa (30 g, kaksi kukkuraista pikkulusikallista), jota nyt sattui olemaan. Kiehautin seoksen kattilassa. Sekoitin pikkulasissa keskenään 1 rkl maizenaa ja tilkka kylmää vettä, lisäsin kiehuvaan seokseen. Kypsensin miedolla lämmöllä (levy pienimmällä ei-nollalla) koko ajan sekoittaen 3 minuuttia. Maistoin, tarvitseeko lisätä suolaa ja/tai muita mausteita. Ei tarvinnut. Maku oli hyvin umaminen ja possulieminen. Omenahillon makua erotin vähän taustalta, mutta en paljon. Annosta syödessäni en huomannut omenahillon makua aluksi, mutta lopussa, kun kastike oli seisonut pidemmän aikaa, huomasinkin lautasen pohjimmaisissa kastikkeissa sellaisen kivan makean ja umamin yhdistelmämaun, johon olen ihastunut kiinalaisissa ravintoloissa. Yön yli seisoessa oletan sen maun voimistuvan. Ruuasta tuli niin hyvää, että kirjoitan reseptin tänne talteen.

Nyhtöpossua ja paistinkastiketta
Nyhtöpossu:
sian niskaa eli kassleria esim. 800 g – 3 kg
suolaa maun mukaan (itse laitan 2 tl per kilo lihaa)
(halutessa muita mausteita)
Tähän on olemassa ainakin kaksi tapaa. Tapa 1: Hiero lihan pintoihin suolaa (ja halutessa muita mausteita). Laita liha uuninkestävään kannelliseen astiaan. Vuokaan voi lisätä vähän vettä, jos astia sen vaatii. Savipataa käytettäessä ei tarvitse lisätä nestettä, mutta savipata voi olla hyvä ensin liottaa valmistajan ohjeen mukaan (esim. Römertopf 15 min kylmässä vedessä). Lihaa voi kypsentää ensin 200-asteisen uunin keskitasolla ilman kantta, kunnes pinta on ruskistunut. Tai voi myös laittaa heti kannen päälle ja kypsentää 100 asteessa useita tunteja esim. yön yli, kunnes liha on niin pehmeää, että siitä voi nostaa säikeitä pois haarukalla. Jos käyttää lihalämpömittaria, ylikypsäksi tarkoitetun nyhtöpossun sisälämmön on noustava vähintään 93 asteeseen, mutta mielellään yli. Römertopf-savipataa käytettäessä on syytä huomioida, että valmistaja suosittelee laittamaan padan kylmään uuniin ja säätämään lämmön päälle vasta sitten.
Tapa 2: Ruskista lihan pinnat ensin esim. paistinpannulla tai uunipellillä grillitoiminnolla. Uunipellille kannattaa ensin hieroa öljyä tai rasvaa siihen kohtaan, mihin liha on tulossa. Mutta koko peltiä ei kannata rasvata, koska grillitoiminnolla kaikesta ylimääräisestä rasvasta tulee ylimääräistä käryä. Kun liha on pellillä, käryn vähentämiseksi kannattaa lihan ympäriltä pyyhkiä mahdolliset ylimääräiset rasvat pois. Kun pinnat on ruskistettu, hiero lihan pintoihin suola ja halutessa muita mausteita. Jos liha on kuuma, kannattaa antaa sen jäähtyä ennen hieromista. Loppu tehdään ylläolevan tavan 1 mukaisesti, mutta ilman 200-asteisessa uunissa ruskistamista, eli ruskistamisen jälkeen 100-asteisessa uunissa, kunnes on ylikypsä.
Paistinkastike (voi halutessa tuplata tai esim. triplata)
2 dl paistolientä (n. 200 g)
1 rkl maizenaa (tai muuta suurustajaa pakkauksen ohjeen mukaan)
halutessa makuaineita: esim. omenahilloa tai omenasosetta 30 g TAI sinappia maun mukaan TAI 1 valkosipulin kynsi JA/TAI 1 sipuli JA/TAI yrttejä tuoreina tai kuivattuina esim. salvia, timjami, basilika, persilja, rosmariini JA/TAI pippuria
(suolaa, jos tarpeen)
(halutessa esim. kermaa, smetanaa tai tuorejuustoa esim. ½-2 dl – silloin suurustetta voi tarvita enemmän)
Jos käytät sipulia tai valkosipulia, kuullota ne ensin kattilan pohjalla oman maun mukaisessa rasvassa. Lisää kattilaan paistoliemi ja vapaavalintaiset makuainekset (ja halutessa valkoiset tuotteet) paitsi tuoreyrtit vasta lopussa. Kiehauta. Sillä aikaa sekoita maizena esim. juomalasissa kylmään vesitilkkaan. Sekoita kiehuvaan nesteeseen koko ajan sekoittaen. Käännä hellan levy pienimmälle ei-nollalle, ja keitä koko ajan sekoittaen 3 minuuttia. Tarvittaessa voi suurustaa lisää sekoittamalla lisää maizenaa kylmään vesitilkkaan, lisäämällä sen taas kiehuvaan nesteeseen, ja keittämällä taas miedolla lämmöllä 3 minuuttia. Jos taas tuli liian paksua, siihen voi sekoittaa lisää paistolientä (tai muuta ohutta sopivan makuista nestettä). Maista, tarvitseeko lisätä suolaa ja/tai makuaineita – ja lisää niitä varovasti maistellen. Pitkään haudutetun lihan paistoliemessä on tyypillisesti paljon umamia voimistamassa makuja, joten voimakkaita makuja kannattaa lisätä vain varoen.
Tämä paistinkastike sopii tarjottavaksi nyhtöpossun ja esim. perunoiden/pastan/riisin/couscousin/vihannesten kanssa.
Seuraavana päivänä kastikkeen maku on yleensä voimakkaampi. Ylimääräiset paistinkastikkeet sopivat hyvin esimerkiksi lihapulla-/lihamureke/jauhelihapihvi-/kebakkotaikinan nesteeksi. Niissä paistinkastike antaa paljon umamia, joten lisäksi ei välttämättä kannata samaan taikinaan käyttää muita voimakasumamisia tuotteita kuten esim. sipulikeittopussia, soijakastiketta, lihaliemikuutiota tai tomaattitiivisteitä.

Kolmen kilon lihakimpale on niin iso määrä, että laitoin ison osan siitä heti valmistuspäivänään jäähtymisen jälkeen pakastimeen. Otin ison uunivuoan, ja laitoin siihen kerroksittain leivinpaperia, haarukalla nyhdettyjä lihapaloja, leivinpaperia, lihapaloja jne. kunnes enempää ei mahtunut. Kelmutin koko homman, pakastin yön yli.

Seuraavana päivänä irrotin lihat leivinpapereista ja siirsin pakastuspussiin. Pakastaminen onnistui hyvin. Lihat pakastuivat irtonaisina, ja irtosivat hyvin leivinpapereista. Nyt minulla on pakastimessa noin 900 grammaa kypsää nyhtöpossua pakastuspussissa. Sitä voi ottaa sieltä sitten tarvittaessa sen verran kuin kerralla haluaa ilman, että tarvitsee sulattaa koko määrää kerralla. Voin käyttää pakkasesta nyhtöpossua esim. tortilloihin, tacoihin, voileipiin, hampurilaisiin, pyttipannuun, wokkiin, makaronilaatikkoon, paimenen paistokseen, lasagneen tai lasagnetteen, pastavuokaan, pastakastikkeisiin, riisivuokaan, possucurryyn, couscousiin jne. Voin myös vain sulattaa sieltä annoksen nyhtöpossua, keittää lisäkkeeksi perunaa/perunamuusia/riisiä/pastaa ja lisäksi kastiketta/kostuketta mitä löytyy esim. majoneesia/voisulaa/öljyä/pestoa jne.

Nyhtöpossua menossa pakkaseen, ensimmäinen leivinpaperi-lihakerros.

Neljäs leivinpaperi-lihakerros. Vieressä näkyy poisleikattua ylimääräistä leivinpaperia.

Ylimääräisen paistoliemen annoin jäähtyä yön yli jääkaapissa. Päällimmäiseksi kiinteytyi kova rasvakerros, jonka alta ei päässyt nestettä liikkumaan vapaaksi. Liemestä tuli siis ilmatiivis, millainen se on niin kauan, kuin rasvakansi on suojana päällä. En siis koe tarvetta pakastaa lientä, vaan säilytän sitä jääkaapissa niin kauan, että se joko tulee käytettyä tai rasvat siitä pinnalta käytetään. Kokemukseni mukaan se rasva on erinomaista esim. perunoiden, pyttipannun tai wokin paistorasvana. Niihin se sopii erityisen hyvin siksi, koska siinä on paljon umamia, ja 100% rasvana se kestää korkeat lämpötilat, mitkä molemmat asiat edesauttavat herkullista ruskistumista. Miinuspuolena paistamisessa on voimakas räiskyminen. Rasvakannen alla olevan paistoliemen todennäköisesti käytän jossakin vaiheessa lihapullataikinan tai lihamurekkeen nesteeksi, mikä tarkoittaisi isoa satsia, josta osa menisi pakkaseen. Lihapullat ja jauhelihapihvitkin voi paistaa siinä paistoliemen pinnalle kovettuneessa rasvassa, mutta jos taikinassa on jo nesteenä sitä paistolientä (joka on todella umamipitoista), en itse kaipaa lopputulokseen niin paljon lisää umamia, mikä tulisi sianrasvassa paistamalla.

Jääkaapissakovettunut ylimääräinen paistoliemi.

Kaikki paistoliemet eivät aina tule ilmatiiviiksi jääkaapissa. Sellaiset liemet yleensä säilön pakastamalla, jos en käytä niitä muutaman päivän sisällä.

Päivitys 3.10.2019:

Söin seuraavana päivänä tähteeksijäänyttä nyhtöpossua, keitettyjä perunoita ja paistinkastiketta lounaaksi. Pilkoin perunat ja nyhtöpossun, ja lämmitin annoksen mikrossa. Annos näytti tältä:

Olipas tosi herkullista. Oli vielä parempaa kuin tuoreeltaan. Kastikkeessa omenahillon maku ei ollut voimistunut, vaan se oli kadonnut huomaamattomiin. Umamisuus ja possunliemen maku olivat voimistuneet, ja tykkäsin kokonaisuudesta nyt todella todella paljon.