Perunaleipäset ylijääneistä kypsistä perunoista

Hiivalla kohotetut leipäset, joihin meni ylijääneet kypsät perunat.

Aiempana päivänä syötiin kasslerkyljyksiä, paistinkastiketta ja perunoita. Perunoita jäi kahdeksan (8) kappaletta yli, mikä oli juuri sama määrä kuin aiemmin talteen ottamassani perunaleipästen reseptissä, joten päätin kokeilla tehdä niistä ylijäämä perunoista perunaleipäsiä. Onnistui oikein hyvin: Tuli ihanan pehmeitä hiivaleipäsiä, joiden paksuus on rieskan ja sämpylän välimaastossa ja joissa on sopivassa suhteessa paistopintaa ja perunaisen mehevää sisusta. Tämä ei ole se nopein leipomani leipä jämäperunoista, sillä paljon nopeampia leipiä tähteeksi jääneistä perunoista ovat ainakin perunarieskat ja teeleivät. Näissä hiivalla kohotetuissa perunaleipäsissä kuluu aikaa kohotuksiin ja paistamisiin, mutta silloin kun aikaa ja kiinnostusta leipomiseen on, tämäkin on mielestäni ehdottomasti leipomisen arvoinen leipä. Alla perunaleipästen resepti.

Perunaleipäset kypsistä perunoista (4 isoa perunaleipästä)
8 kypsää jäähtynyttä perunaa ilman kuoria (perunat voivat olla keitettyjä, höyrytettyjä tai vaikka mikrossa kypsennettyjä)
1 pussi kuivahiivaa (11 g) TAI 25 g tuorehiivaa (puolet tavallisesta kuluttajille myytävästä hiivapaketista, joka painaa 25 g)
50 g voita
3 rkl tummaa siirappia (60 g)
2 tl suolaa
6 dl maitoa (600 g)
2 dl hiivaleipäjauhoja (120 g – alkuperäisessä reseptissä sama desilitramäärä grahamjauhoja – voi myös korvata vehnäjauhoilla, sama desilitramäärä)
12 dl vehnäjauhoja (780 g)
Muusaa jäähtyneet kypsät perunat. Itse muusaan jäähtyneet perunat mieluiten nyrkeillä siinä kulhossa, johon aion taikinan tehdä. Muusaamisen voi tehdä nyrkkien sijaan myös esimerkiksi haarukalla tai perunasurvimella, jos haluaa.
Laita kattilaan voi ja maito. Lämmitä ne kattilassa levyllä miedolla lämmöllä. Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä seos 42-asteiseksi. Jos taas käytät tuorehiivaa, lämmitä 37-asteiseksi. Sekoita kierrevispilällä niin, että mukaan ei jää kiinteitä voipaloja.
Sekoita voi-maitoseokseen siirappi ja suola. Sekoita siihen tuorehiiva, tai sekoita kuivahiiva hiivaleipäjauhoihin.
Sekoita kierrevispilällä keskenään voi-maitoseos ja muusatut perunat. Sekoita kierrevispilällä mukaan hiivaleipäjauho. Sitten laita kierrevispilä pois, koska on aika lisätä vehnäjauhot käsin.
Sekoita käsin vehnäjauhot vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, joka irtoaa kulhon reunoista. (Jos ei taikina irtoa kulhon reunoista siinä vaiheessa, kun koko jauhomäärä on sekoitettu mukaan, sekoita mukaan lisää jauhoja, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Toisaalta jos taikina tuntuu kuivalta eli jauhoja tuli liikaa, voi tarvittaessa lisätä maitoa vähän kerrallaan, kunnes koostumus on sopiva.)
Peitä taikinakulho (esim. leivinliinalla) ja jätä kohoamaan vedottomaan paikkaan vähintään 40 minuutiksi.
Kun taikina on kohonnut, jaa taikina neljään osaan. Nosta neljälle leivinpaperiarkille kullekin neljäsosa taikinasta, kukin neljäsosa yhtenä möykkynä. (Kunkin leivinpaperiarkin alla voi tässä vaiheessa olla uunipelti tai olla olematta.)
Ripottele kunkin taikinamöykyn päälle jauhoja. Taputtele käsillä kukin taikinamöykky matalahkoksi isoksi leipäseksi. Jos taikina alkaa liiaksi tarttua tässä vaiheessa käsiin, ripottele päälle vähän lisää jauhoja. Töni käsillä röpelöiset reunat tasaisemmiksi. Anna leipästen kohota leivinpapereilla puoli tuntia. Laita uuni lämpenemään 200 asteseen niin, että uuni on lämmennyt puolen tunnin kohoamisen jälkeen. (Minun uunillani lämpeneminen 200 asteeseen kestää 10 minuuttia, eli laitan uunin lämpenemään 20 minuutin kohoamisen jälkeen.)
Juuri ennen paistoa pistele haarukalla se leipänen, joka on menossa uuniin. (Siirrä leipänen leivinpapereineen uunipellille, jos ei ollut jo.) Paista kutakin leipästä 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia, tai kunnes pinta on ruskistunut.
Anna kunkin kypsän leipäsen jäähtyä hetki sen verran, että niihin voi käsillä koskea. Sitten leikkaa leipäset paloiksi ja nauti. (Maku on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun perunaleipäsen on antanut jäähtyä käsinkoskettavaksi ennen leikkaamista, mutta leipänen on vielä lämmin.)
Vinkki: Alkuperäisen reseptin mukaan taikinaan voi lisätä halutessa myös ½ dl paahdettuja auringonkukansiemeniä. Ne sekoitettaisiin nesteeseen heti siirapin ja suolan jälkeen.

Tämä perunaleipästen resepti tuli minua vastaan sivustolla mtvuutiset.fi, tässä linkki: https://www.mtvuutiset.fi/teemasivut/leivontanurkka/ajankohtaista/artikkeli/ylijaaneet-peruna-hyotykayttoon-syksyn-pehmein-leipa-syntyy-edellisillan-tahteista/7095944#gs.b1o9q1 Kyseisen sivuston mukaan resepti on alun perin ruotsinkieliseltä MittKök-sivustolta, jonka linkki on tässä: https://mittkok.expressen.se/recept/potatisbrod/ . Itse käytin leipoessani tuota alkuperäistä ruotsinkielistä Potatisbröd-reseptiä. Suurin ero noissa mtvuutiset-sivuston ja MittKök-sivuston resepteissä näytti olevan se, että ensin mainitussa perunat muusataan, jälkimmäisessä raastetaan. Itse mieluiten muusaan, koska olen leipomiskokemusteni perusteella tullut siihen tulokseen, että perunan erityisominaisuudet leivonnassa tulevat paremmin esille silloin, kun perunat kunnolla muusaa taikinaan eikä vain raasta. Erityisominaisuuksilla tarkoitan tässä perunan kykyä tehdä taikinasta erityisen pehmeää, mehevää ja hienolla tavalla makeutuneen perunan makuista.

Nämä perunaleipäset maistuvat mielestäni ihanalta yhdistelmältä hiivaleipää ja perunaista leipää. Tykkään haukata tällaista, joka on rieskaa paksumpaa, mutta niin mehevää, etten koe tarvetta halkaista. Tämän paksuiset leivät silloin, kun ne eivät sisällä merkittävää määrää perunaa, syön mieluiten halkaistuna, mutta peruna tekee tästä ihanan pehmeää unelmaleipää.

Alkuperäisestä reseptistä poikkesin tosiaan siinä, että raastamisen sijaan muusasin perunat. Tämän lisäksi poikkesin alkuperäisreseptistä vielä kahdessa kohdassa. Grahamjauhoa minulla ei ollut, joten korvasin samalla määrällä hiivaleipäjauhoa. En huomaa hiivaleipäjauhon läsnäoloa lopputuloksesta, joten jos ei olisi sitäkään, sen voisi ihan hyvin korvata samalla desilitramäärällä vehnäjauhoja. Tuoretta hiivaakaan minulla ei ollut, joten korvasin kuivahiivalla. Alkuperäisen ohjeen mukainen 50 grammaa tuorehiivaa vastaisi kahta pussia kuivahiivaa, mutta minä käytin vain yhden. Leipomiskokemusteni perusteella yksi pussi kuivahiivaa tai 25 grammaa tuorehiivaa yleensä riittää tämän kokoisille leipätaikinoille. Tässä tapauksessa oli vielä kohotusaikakin sellainen, että minulla ei jäänyt epäilystäkään, eikö tämä hiivamäärä riittäisi, ja riittihän se. Esimerkiksi vuoden 1908 Kotiruoka-kirjassa muuten todetaan, että hiivamäärä yleensä laitetaan resepteihin varmuuden vuoksi isommaksi kuin mitä oikeasti tarvitaan. Ottamatta enempää kantaa juuri tähän perunaleipästen reseptiin, itse olen leipoessani käyttänyt hiivaa niinkin vähän kuin neljännes tai kolmannes reseptin hiivamäärästä, ja silti on kohonnut ohjeen mukaisessa ajassa.

Tämä ja muita tapoja käyttää tähteeksi jääneet kypsät perunat on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijääneet keitetyt perunat. Kyseinen kirjoitus on tätä kirjoittaessani tämän blogini suosituin ruokahävikkikirjoitukseni, ja itse asiassa suosituin kaikista kirjoituksistani. Toiseksi suosituin on Ruokaa tähteistä: ylijäänyt keitetty riisi ja kolmanneksi suosituin Ruokaa tähteistä: ylijäänyt perunamuusi. Tällä kirjoitushetkellä tämän blogin suosituimmat reseptit ylijääneiden kypsien perunoiden jatkojalostuksesta ovat Lohkoperunat keitetyistä perunoista, Röstiperunat keitetyistä perunoista ja Liha-perunalaatikko keitetyistä perunoista.

8 kypsää perunaa, jotka muusasin nyrkeillä tähän taikinaan. Muusatuistakin luulin ottaneeni kuvan, mutta näköjään en ottanutkaan.

Hiivaleipäjauhot ja kuivahiiva sekoitettuna keskenään.

Suola ja siirappi sekoitettu voi-maitoseokseen.

Taikinakulho liinalla peitettynä kohoamassa.

Taikina jaettuna neljäksi möykyksi leivinpapereille, joista kahden alla ovat ainoat uunipeltini.

Ensimmäinen leipänen pisteltynä ja menossa uuniin.

Toinen valmis leipänen 20 min paiston jälkeen.

Neljäs leipänen pisteltynä ennen paistoa.

Ylijääneitä perunaleipästen paloja menossa pakkaseen pakastuspusseissa, jotka on suljettu pussinsulkijoilla.

Tuoretomaattikeittoa mozzarellan ja tuoreen basilikan kanssa sekä varhaisperunasämpylöitä

Siirry reseptiin: Tuoretomaattikeitto, Varhaisperunasämpylät

Keitin kolme päivää sitten varhaisperunoita: https://ruokaideat.com/2019/06/21/uusia-perunoita-persilja-voikastiketta-paistettuja-munia-ja-salaattia-kermaviilikastikkeella/

Paistoin kyseisiä keitettyjä varhaisperunoita eilen sen verran kuin pannuun yhteen kerrokseen mahtui: https://ruokaideat.com/2019/06/23/paistettuja-varhaisperunoita-paistettuja-sienia-ja-paistettuja-munia/

Tänään niitä keitettyjä varhaisperunoita oli vieläkin jäljellä, eikä tehnyt mieli syödä niitä enempää paistettuina. Enkä itseasiassa kaivannut varhaisperunoiden makua nyt missään muussakaan muodossa. Sen sijaan teki mieli tuoreita sämpylöitä, joten laitoin ne varhaisperunat sämpylätaikinaan. Sinne isoon sämpylätaikinaan ne katosivat niin, ettei niitä lopputuloksesta huomannut, mutta eipähän tarvinnut niitä hukkaankaan heittää, ja saimme tuoreita sämpylöitä joten win-win.

Alla olevissa kuvissa vasemmalla ne jäljelläolevat keitetyt varhaisperunat. Osan viipaloin eilen, mutta ne eivät sitten mahtuneetkaan pannuun, joten jäivät paistamatta. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa ne ovat kuorittuina. Vaikka normaalisti varhaisperunat syönkin kuorineen, sämpylätaikinaan en halunnut yhtään kuoren palasta.

En löytänyt googlella äkkiseltään sellaista sämpyläohjetta, johon menee keitettyjä perunoita kylmänä. Otin sitten vain tavallisen sämpyläohjeen, ja lisäsin vain siihen ne loput keitetyt varhaisperunat, joita oli noin neljän varhaisperunan verran ja ne painoivat 147 g. Otin lähtökohdaksi tämän ohjeen: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/104817/S%C3%A4mpyl%C3%A4t/

Sen verran muutin tuota ohjetta, että laitoin öljyn sijaan voita. Ihan vain siksi, koska voita käyttämällä tulee kokemukseni mukaan herkullisempia sämpylöitä kuin öljyä käyttämällä. Todennäköisesti siksi, koska voissa on enemmän umamia kuin voissa. Nesteenä käytin täysmaitoa, koska ei minulla muunlaista maitoa yleensä olekaan. Hiivana käytin kuivahiivaa, koska tuorehiivaa ei ollut tullut ostettua kaupasta. Ohjeessa on 50 grammaa hiivaa, mikä kuivahiivana tarkoittaisi 2 pussia, mutta käytin vain yhden pussin. Kokemuksesta olen oppinut, että yleensä se yksi pussi riittää – ja niin riitti nytkin. Tuoretta hiivaa saattaisin kuitenkin silti laittaa sen 5o grammaa eli koko paketin, mikäli se hiiva olisi jo vanha ja pahan näköinen tai haluaisin muusta syystä saada sen käytettyä pois, mutta vastaostettua hiivaa laittaisin todennäköisesti tähän ohjeeseen vain sen puoli pakettia eli 25 grammaa.

Ensimmäinen kohotusaika minulla nyt venähti puolen tunnin sijaan yhteen ja puoleen tuntiin, koska tuli muuta tekemistä. Todennäköisesti kuitenkin se ohjeessa oleva puoli tuntiakin olisi riittänyt. Paistoaika on ohjeessa 15 minuuttia, mutta minä halusin kunnolla ruskistuneet yläpinnat, joten paistoin sämpylöitä niin kauan, että haluamani ruskistuspinta tuli. Ensimmäiselle pellilliselle se kesti nyt 25 minuuttia ja toiselle pellilliselle 19 minuuttia. Ensimmäisellä pellillisellä oli minun tekemiä isompia sämpylöitä ja pellillä korkeammat reunat, ja toisella pellillisellä lapsen tekemiä sekalaisen kokoisia, mutta enimmäkseen pieniä, ja pellillä matalat reunat.

Aukikirjoitettuna ohje menisi kokonaisuudessaan näin:

Varhaisperunasämpylät
n. 3-4 tähteeksi jäänyttä keitettyä varhaisperunaa (kuorittu paino n. 100-150 g)
5-6 dl täysmaitoa
1 pussi kuivahiivaa
1 rkl sokeria
½ rkl suolaa
12 dl vehnäjauhoja
50 grammaa voita sulatettuna
Muusaa kuoritut keitetyt varhaisperunat maitoon ja lämmitä maito kattilassa levyllä pienellä lämmöllä n. 42-asteiseksi. Lämpimänä muusaa vielä uudestaan perunasurvimella niin hyvin kuin pystyt, ettei jää isoja perunanpalasia lopputulokseen. Sekoita mukaan suola ja sokeri.
Sekoita kuivahiiva noin puoleen jauhoista. Sekoita maito-perunaseokseen jauho-kuivahiivaseos. Sekoita vähitellen mukaan loput jauhot kädellä vaivaten. Lopussa sekoita mukaan voisula sen lämpöisenä, että se on sulassa muodossa, mutta ei liian kuuma kädelle. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Kohota kulhossa kaksinkertaiseksi.
Laita leivinpaperi kahdelle pellille. Ota taikinasta nokareita ja muotoile ne pellille jotenkuten sämpylöitä muistuttaviksi muodoiksi. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Anna taikinanokareiden kohota pellillä 15 minuuttia.
Paista yksi pelti kerrallaan 225-asteisen uunin keskitasolla 15-25 minuuttia, kunnes yläpinnat ovat ruskistuneet sopivan värisiksi. 15 minuutin jälkeen kannattaa jäädä uunin luo tarkkailemaan ruskistumista.

Ylläolevat kuvat: ensimmäisessä kuvassa näkyy väline, jolla survoin perunat maitoon. Samalla välineellä teen perunamuusitkin. Kuva 2: taikina ennen kohoamista. Kuvat 3 ja 4: taikina kohoamisen jälkeen. Kuvat 5 ja 6: pelleille muotoillut sämpylät ennen kohottamista. Kuvat 7 ja 8: sämpylät kohoamisen jälkeen ennen uuniin laittamista. Kuvat 9 ja 10: sämpylät paistamisen jälkeen. Kuva 11: halkaistu valmis sämpylä voideltuna ennen syöntiä.

Sämpylätaikinan kohotessa tehtailin tomaattikeittoa. Keittiön silmäilystä tuli sellainen fiilis, että halusin sämpylöiden kanssa syödä ruuaksi tuoretomaattikeittoa, jonka päälle revin tuoretta basilikaa ja mozzarellaa. Pöydällä oli nimittäin pussillinen viime viikolla ostettuja ylikypsiä tomaatteja, joita ei enää tehnyt mieli syödä salaatissa. Tuoretta basilikaa ja mozzarellaa sattui olemaan, koska mies oli ostanut niitä tomaatti-basilika-mozzarellasalaattia varten, mutta ei ollutkaan tullut sitä tehneeksi, kun muutakin ruokaa oli paljon ollut, ja nyt ne tomaatit olivat jo menneet ylikypsiksi, eikä hän enää halunnutkaan sitä salaattia tehdä.

Katselin pikaisesti googlella tomaattikeiton ohjeita. Sieltä ei löytynyt niin simppeliä versiota kuin mitä nyt halusin tehdä, joten menin fiilispohjalta vain. Olin kuitenkin lopputulokseen erittäin tyytyväinen, joten kirjaan tähän ylös, miten tämän simppelin tuoretomaattikeiton nyt tein:

Tuoretomaattikeitto
10 tuoretta tomaattia (n. 1,1 kg)
1 litra umamipitoista lientä (minulla 1 litra vettä + 9 grammaa kokoonkeitettyä lihalientä pakkasesta)
2 tl suolaa, jos liemi ei ole suolaista
1 tl sokeria
Tarjoiluun:
mozzarellaa
tuoretta basilikaa
Kiehauta liemi. Sillä aikaa leikkaa tomaattien päälle ristiviillot niin, että ristiinmenevä kohta on kannassa, jotta kuoret on helpompi irrottaa. Upota kiehuvaan liemeen tomaatteja kerrallaan sen verran, kuin mahtuu. Anna kiehua noin minuutti, kunnes kuoret näyttävät tulevan irti melkein itsestään. Nosta melkeinkuoriintuneet tomaatit liemestä ja laita uusia tilalle, kunnes kaikki tomaatit on käytetty. Anna tomaattien jäähtyä ja siirrä liemi levyltä jäähtymään.
Kun tomaatit ovat jäähtyneet sellaisiksi, että niihin voi koskea, irrota käsin niistä kuoret. Leikkaa veitsellä kuoritut tomaatit kuutioiksi, ja leikkaa mielellään kannat pois.
Siirrä kuoritut pilkotut tomaatit takaisin liemeen ja kiehauta. Madalla lämpöä pienimmälle ei-nollalle ja keitä, kunnes tomaatit ovat kypsiä. Lisää suola, jos liemi ei ole jo suolaista, ja sokeri. Maista, ja lisää niitä tarvittaessa.
Lautasella lisää keittoannoksen päälle revittyä mozzarellaa ja tuoretta basilikaa maun mukaan ja sen mukaan, paljonko niitä on.

Nautin tästä kokonaisuudesta nyt todella paljon. Mozzarella, tomaattikeitto ja tuore basilika olivat nyt niin nappiyhdistelmä. Joku toinen kerta saattaisin haluta laittaa tomaattikeittoon myös kuivattuja yrttejä sekä sipulia ja valkosipulia ja kenties jotain rasvaa/rasvaista, mutta nyt halusin vain tällaisen simppelin kokonaisuuden, joka nyt totaalisesti osui ja upposi. Tomaattikeitto sellaisenaan maistui mielestäni ennen kaikkea umamilta, ja jälkimaussa maistui se tuoreen tomaatin ominaisraikkaus. Yhdistettynä mozzarellaan ja tuoreen basilikaan (joista kahdesta selvästi olennaisempi nyt oli mielestäni se mozzarella) kokonaisuus oli mielestäni todella hyvä. Pelkkänä tomaattikeittona ilman mitään päällä olisi ehkä ollut liian pliisu, kevyt ja alkuruokamainen, mutta juuri mozzarellan kanssa yhdistelmä oli mielestäni yksinkertaisesti täydellinen minun tämänkertaiseen nälkääni ja ruokahimooni.

Keiton kanssa söin tosiaan niitä tuoreita varhaisperunasämpylöitä. Nekin olivat mielestäni nyt juuri täydellisiä. Syödessäni kiittelin itseäni siitä, että maltoin tällä kertaa pitää niitä uunissa niin kauan, että olivat ruskistuneet riittävästi. Monena edellisenä kertana makukokemus on jäänyt paljon vajaammaksi puutteellisen ruskistumisen takia. Joskus vuosia aiemmin olen myös vältellyt jokaikistä tähän sämpylätaikinaan tulevaa ainesosaa, joten senkään takia en ole liiaksi juuri näin ihania sämpylöitä elämäni aikana syönyt. Mutta nyt, tässä hetkessä, annan näille sämpylöille ja koko aterialle paljon yläpeukkuja ja sydämiä… paitsi että en tällä WordPressillä vielä osaa. Ehkä joskus.