Uunimunakasta päiväystuotteista ja tähteistä

Tänään oli sellainen tilanne, että jääkaapissani oli kaksi pakettia mozzarellaa, joilla on viimeinen käyttöpäivä tänään:

Sattui olemaan myös muita aineksia, joille oli hyvä jotain tehdä:

Kuvassa tuoreehkoa osittain jo nahistunutta basilikaa, ne viimeisen käyttöpäivän mozzarellapaketit, maitopurkki, jolla on parasta ennen huomenna, varsisipuli-voikastiketta, keitettyjä varhaisperunoita ja kananmunia, joilla on parasta ennen huomenna.

Näistä aineksista tuli sitten mieleeni, että teenpä uunimunakkaan, johon käytän näitä kaikkia. Uunimunakkaissa lunttaan yleensä kananmunan, nesteen ja suolan määrät tästä Hellapoliisin ohjeesta: https://www.hellapoliisi.fi/pikkusuolaiset/kinkku-uunimunakas/

Nyt aloitin puolittamalla ohjeen. Eli piti tulla 5 kananmunaa, 1.5 dl maitoa, ½ tl suolaa ja lisäksi ne ainekset, mitä piti saada käytettyä. Laitoin varsisipuli-voikastikkeen sulamaan hellan levylle, joka oli säädetty pienimmälle ei-nollalle. Sillä aikaa kuorin ja pilkoin varhaisperunat, ja laitoin ne voideltuun uunivuokaan. Pilkoin myös tuoretta basilikaa sen verran, kuin tuntui olevan sopiva tähän määrään, eli yksi ruokalusikallinen. Siirsin pilkotut basilikat pilkottujen perunoiden päälle uunivuokaan. Siivilöin sulaneen varsisipuli-voikastikkeen ja pilkoin varsisipulit pienemmiksi. Siirsin pilkotut varsisipulitkin perunoiden päälle. Siinä vaiheessa näytti tältä:

Se pieni kattila oli siinä vaiheessa vapautunut, joten rikoin ne 5 kananmunaa tiskien säästämiseksi juuri siihen kattilaan, ja punnitsin sekaan 150 grammaa maitoa. Mittasin sekaan puoli teelusikkaa suolaa. Vispasin koko homman tasaiseksi, ja kaadoin uunivuokaan perunoiden ja muiden päälle:

Sitten avasin mozzarellapaketin, ja kaadoin siitä nesteet pois. Aloin repiä mozzarellaa tuon munajutun päälle. Tarkoituksenani oli käyttää tähän molemmat paketit mozzarellaa, joiden parasta ennen on juuri tänään, mutta huomasin tässä vaiheessa, että ei ne molemmat sovi tähän määrään. Käytin sitten tähän vain yhden paketin, ja kaadoin ne sulaneet siivilöidyt voikastikkeet päälle.

Allaolevissa kuvissa ensimmäisessä on kokonaisuus ennen voikastiketta. Toisessa kuvassa on siivilöity sulatettu voikastike. Kolmannessa kuvassa voikastike on kaadettu päälle. Tuon näköisenä se sitten meni 200-asteiseen uuniin.

Tuon ollessa uunissa päätin tehdä vielä toisenkin samankokoisen uunimunakkaan, jotta saisin siihen käytettyä sen toisen mozzarellapaketin. Kananmunia, maitoa ja tuoretta basilikaa oli vielä jäljellä, joten se tuntui hyvältä idealta. Varhaisperunat ja voikastikkeet menivät kaikki ensimmäiseen munakkaaseen, joten katsoin jääkaapista, mitäs sitten laittaisin sattumiksi tähän toiseen munakkaaseen. Löysin sieltä herkkusieniä, joten päätin käyttää niitä.

Otin sitten toisen samanlaisen pyöreän uunivuoan, ja voitelin sen. Siinä samassa pienessä kattilassa vispasin sekaisin toiset 5 kananmunaa, 150 grammaa maitoa ja ½ tl suolaa. Kaadoin munaseoksen siihen voideltuun uunivuokaan. Silppusin loput tuoreehkot basilikat, joita oli 2 grammaa. Laitoin ne munaseoksen päälle. Revin siihen päälle sen jäljelläolevan paketin mozzarellaa. Viipaloin herkkusieniä, ja asettelin niitä päälle sen verran, kuin mahtui yhteen kerrokseen. Kun ei enää viipaleita mahtunut, jäljelläolevan herkkusienen pilkoin ja asettelin niin, että mahtui yhteen kerrokseen. Kokonaisuus oli tämän näköinen ennen uuniin laittoa:

Hellapoliisin ohjeessa paistoajaksi sanotaan 20 minuuttia. Siinä ajassa tuossa vuoassa ei kuitenkaan tule herkullista ruskeaa pintaa, joten minä paistan niin kauan, että pinta on sen näköinen kuin haluan. Nyt siinä meni molempien uunimunakkaiden tapauksessa 35 minuuttia. Tämän näköisiä ne olivat silloin, kun julistin ne valmiiksi:

Lisäksi tein salaattia aineksista, mitä sattui olemaan. Nyt siihen tuli ruukkusalaattia, romainesalaattia, persiljaa, kurkkua ja appelsiinia. Olin sellaiseen salaattiin nyt hyvin tyytyväinen varsinkin, kun otin omaan annokseeni reilusti makeaa appelsiinia. Uunimunakkaita otin molempia. Molemmat olivat mielestäni todella hyviä. Mozzarella ja tuore basilika tekivät mielestäni nyt uunimunakkaista todella ihania. Varhaisperunat ja sienet olivat tässä nyt vain sivuroolissa, mutta hyvä se oli niitäkin saada käytettyä ennen kuin pilaantuvat. Vesipuhvelimozzarellan ominaismaku mielestäni korostui tässä uunimunakkaassa enemmän kuin esimerkiksi pizzassa, joka minulla ensimmäisenä tuli mieleen mozzarelloista, jotka pitäisi äkkiä käyttää pois. Luulen kuitenkin, että tämä ruoka maistuisi hyvin myös lehmänmaitomozzarellasta tehtynä. Tuore basilika antoi sellaista ihanaa pestomaista makua. Tällaisia teen ehdottomasti toistekin, jos vastaavanlainen tähde- ja päiväystilanne tulee.

Paistettuja varhaisperunoita, paistettuja sieniä ja paistettuja munia

Toissapäivänä keitin varhaisperunoita: https://ruokaideat.com/2019/06/21/uusia-perunoita-persilja-voikastiketta-paistettuja-munia-ja-salaattia-kermaviilikastikkeella/

Niitä oli vielä jäljellä, joten tuli mieleen paistaa ne voissa. Paistoin niitä ohuina viipaleina sen verran kuin mahtui pannulle yhteen kerrokseen:

Minun paistinpannullani reunimmaiset eivät ruskistu yhtä hyvin kuin keskimmäiset, mutta hyvin maistui silti. Lisäksi oli nyt paistettuja sieniä ja paistettuja kananmunia. Kokonaisuus oli yksinkertainen, mutta oikein maukas ja nautinnollinen.

Keitettyjä varhaisperunoita jäi vielä jääkaappiin muutama. Ne käytän varmaan johonkin muuhun ruokaan lähipäivinä, mutta en tiedä vielä, mihin. Kaksi päivää sitten keitetyissä en enää huomannut sitä varhaisperunoille ominaista tuoretta makua, joten kohtelen niitä varmaan samalla tavalla kuin ”vanhojakin” keitettyjä perunoita. Huvittaisi ehkä laittaa ne leipätaikinaan. Katsotaan, tuleeko lähiaikoina leipomishimoa.

Makaronia ja jauhelihaa, salaattia ja viimeinen kakun palanen

Puolisoni paistoi kolme päivää sitten hirven jauhelihaa, ja itse söin sitä kaksi päivää sitten pikariisin kanssa: https://ruokaideat.com/2019/06/21/nopeaa-riisi-jauhelihasekoitusta-ja-tomaattia/

Aloin miettiä käyttöä lopuille, ja tuli mieleeni yksi lapsuuteni suosikkiruuista makaronia ja jauhelihaa. Se oli nyt harvinaisen helppo tehdä, kun jauhelihaa oli jo valmiiksi paistettuna. Nyt tarvitsi vain keittää makaronit, minkä jälkeen sekoitin niihin vähän keitinvettä, voita ja mikrossa lämmitettyä jauhelihaa, ja valmista tuli.

Eilen tein salaattia, ja sitä jäi: https://ruokaideat.com/2019/06/21/uusia-perunoita-persilja-voikastiketta-paistettuja-munia-ja-salaattia-kermaviilikastikkeella/

Siihen eiliseltä jääneeseen salaattiin lisäsin nyt aineksia, joita olisi ollut jo eilen, mutta en eilen jaksanut niitä pilkkoa, ja söin sitä salaattia sitten tämän kanssa. Kokonaisuus oli oikein toimiva. Salaatti oli mukavan raikasta ja makeaa, makaronisekoitus taas miedon, pehmeän ja tutun makuista niin kuin nyt halusinkin. Kaikista tutuimman ja lohturuokamaisimman makuista makaronia ja jauhelihaa saa mielestäni, kun käyttää vaaleaa makaronia ja sika-nautajauhelihaa sipulin kanssa paistettuna, mutta hyvin kelpasi nyt tämä hirvenjauhelihaversiokin, kun sitä nyt sattui olemaan valmiiksipaistettuna.

Jälkiruuaksi söin viimeisen palan kakkua, jonka tein toissapäivänä: https://ruokaideat.com/2019/06/21/gluteeniton-mansikkakakku/

Kakku maistui ja tuntui nyt aika erilaiselta kuin tekopäivänä tai edes vielä eilen. Osa päällimmäisistä mansikoista maistui nyt jo hitusen käyneiltä. Välissä olevat mustikkahillo ja kermavaahto olivat nyt muodostaneet yhdessä sellaisen kivan mustikkajäätelömäisen maun. Välissä olevat tuoreet mansikat eivät enää erottuneet rakeenteensa eikä maunsa puolesta. Alempi pohjakerros oli nyt kostunut kokonaan niin, että vähän nestettä valui vuokaankin. Kokonaisuudessaan kakku oli hyvänmakuista sekä nyt, eilen että tekopäivänä, mutta erilainen. Tuoreeltaan se maistui ennen kaikkea tuoremansikkakakulta, mutta nyt kaksi päivää myöhemmin ennen kaikkea mustikkakakulta. Molemmat kelpasivat hyvin, mutta olivat kuin keskenään eri kakun makuisia.

Pastavuokaa tähteistä ja eilistä varhaiskaalisalaattia tuunattuna

Eilen tein pizzaa ja varhaiskaalisalaattia, ja kirjoitin siitä tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/13/pizzaa-ja-varhaiskaalisalaattia/

Pizzan teosta jäi käyttämättä 400 grammaa tomaattikastiketta ja 400 g ylikypsää poronlihaa. Koska jääkaapissani oli myös täysmaitopurkki jonka parasta ennen -päiväys oli ollut neljä päivää sitten, tuli mieleeni tehdä pastavuoka. Pastavuokaa olen tehnyt aika usein tällaisessa tilanteessa, että jotakin ruoka-ainetta pitää saada käytettyä pois eikä sellaisenaan uppoa. Olisi niitä tapoja tietenkin muitakin, mutta pastavuokaa nyt vain on tehnyt mieli usein.

Teen käytännössä kahdenlaisia pastavuokia: 1) sellaisia, missä nesteenä on juustokastiketta ja 2) sellaisia, missä on alakerros pastaa sekoitettuna tomaattiseen kastikkeeseen ja yläkerros jonkinlainen vaalea maitotuotteista tehty. Koska minulla nyt oli sitä tomaattikastiketta tähteenä, tein nyt jälkimmäisen laista pastavuokaa. Esimerkki tekemästäni ensimmäisen laisesta pastavuoasta on täällä: https://ruokaideat.com/2019/05/14/kana-pastavuokaa-porkkanaviipaleita-ja-kylmaa-mustikkapuuroa/

Pennepastaa minulla oli avattu pussi, jossa oli n. 750 g raakaa pastaa. En tykkää jättää pikkumääriä isoihin avattuihin pusseihin lojumaan kaappiin, joten keitin kypsäksi ne kaikki. Kolmen litran kattila oli tuolle määrälle vähän liian pieni ja pastat kypsinä vähän tarttuivat toisiinsa, mutta eipä se lopputuloksessa haitannut. Suolaa laitoin keitinveteen kukkurallisen lusikallisen (siis sellainen lusikka millä syödään keittoa).

Kypsät lihat ja tomaattimurskat sekoitin kattilassa ja kuumensin niin, että seoksesta tuli juokseva. Tomaattimurskassa oli jo suolaa ja yrttejä ja lihassakin suolaa, joten en lisännyt nyt suolaa ja yrttejä ollenkaan. Sokeria lisäsin yhden teelusikallisen, koska uudelleenlämmitetyt tähteet tuppaavat paranemaan sillä. Sekoitin joukkoon kypsää pastaa niin paljon kuin silmämääräisesti näytti sopivalta. Punnitsin, että sitä tuli noin 1 kg (kypsäpaino). Loput noin 300 grammaa kypsää pastaa siirsin jääkaappiin odottamaan jotakin muuta käyttöä, jota en ole vielä päättänyt. Levitin pasta-tomaattikastike-lihaseoksen voideltuun isoon uunivuokaan odottamaan maitokastiketta päälleen.

Maitokastikkeen pastavuokaa varten teen normaalisti niin, että siihen tulee voita, vehnäjauhoja, maitoa ja juustoraastetta. Nyt ei huvittanut raastaa juustoa, koska raastoin sitä jo eilen niin paljon pizzaa varten. Jos juustoa olisi jäänyt pizzanteosta valmiiksiraastettuna, olisin laittanut sitäkin tähän pastavuokaan. Mutta nyt ei tehnyt mieli juustoa niin paljon, että olisin viitsinyt raastaa. Toinen poikkeama maitokastikkeen teossa tuli nyt siitä, että vehnäjauhot olivat loppu. Ne menivät kaikki siihen eiliseen pizzaan. Googlasin sitten ”gluten free bechamel” ja löysin tällaisen ohjeen, jossa maito suurustetaan maissitärkkelyksellä: http://allrecipes.co.uk/recipe/27009/gluten-free-b-chamel-sauce.aspx

Ei huvittanut nyt leikkiä ohjeessa annettujen sipulin, laakerinlehden, kokonaisten mustapippureiden ja raastetun muskotin kanssa, joten käytin ohjetta vain määrittämään, paljonko maissitärkkelystä tarvitsen. Halusin nyt käyttää koko litran sitä päiväysvanhaa maitoa (mikä sopi senkin takia, että pasta-tomaattikastike-lihaseos itsessään oli liian kuiva), joten laskin tuon reseptin perusteella, että litraan maitoa maissitärkkelystä tarvitaan 6 rkl. Sekoitin sitten kattilassa kylmään maitoon 6 rkl maissitärkkelystä, ja kuumensin koko ajan sekoittaen, kunnes seos paksuuntui. Lisäsin näppituntumalta yhden teelusikan suolaa, sekoitin tasaiseksi ja kaadoin uunivuokaan pasta-tomaattikastike-lihaseoksen päälle. Paistoin uunissa ensin 200-asteisen uunin keskitasolla ehkä 40 min, kunnes alkoi näyttää siltä, että uhkaa tulla liian mustaa. Laskin uunin lämpötilan 175 asteeseen ja siirsin vuoan uunin alimmalle tasolle. Paistoin vielä puoli tuntia, kunnes pinnan väri suhteessa nälän määrään tuntui sopivalta.

Eiliseen varhaiskaalisalaattiin teki mieli nyt lisätä hedelmiä ja vinaigrette-tyylistä kastiketta päälle, joten tein niin. Jääkaapissani oli vieläkin kelmutettuna sitruunan puolikas, josta kuori oli raastettu muutama päivä sitten juustokakkuun: https://ruokaideat.com/2019/06/12/gluteenitonta-juustokakkua-aineksista-mita-oli/ ja osa sitruunan mehusta puristettu lohisalaattiin: https://ruokaideat.com/2019/06/12/lohisalaattia-kevyeksi-paivalliseksi-jotta-jaa-tilaa-juustokakulle/

Päätin nyt puristaa kaikki loput sitruunan mehut vinaigrette-tyyliseen kastikkeeseen, jota tulisi kerralla enemmän kuin kerta-annos, ja sitä olisi siten valmiina jääkaapissa niin kauan, kuin sitä riittää. Nyt se vinaigrette tuli tehtyä näillä ainesosamäärillä: 25 grammaa sitruunamehua, 5 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä, ½ dl sokeria, ½ dl makeaa sinappia, useampi ripaus suolaa. Kastikkeesta tuli paksumpi kuin odotin ja varmasti syömäkelvoton niille, jotka eivät tykkää makeista salaatinkastikkeista, mutta minulle se oli nyt juuri sitä, mitä kaipasin.

Tuollainen salaatinkastike mielestäni jo aika lailla peittää alleen salaatin omat maut, mutta se ei nyt haitannut, koska en ole niin ihastunut varhaiskaalin omaan makuun. Lapseni taas sanoi tykkäävänsä varhaiskaalista, vaikka hän ei talvikaalista tykkääkään.

Itse pastavuoka oli nyt hyvin miedon, maitoisen pastan makuinen, jossa siellä täällä vahvan umamin makuisia lihanpalasia. Lapseni sanoi nyt jotain, mitä hän harvoin sanoo: haluaa syödä samaa ruokaa huomennakin. Hänen mieleensä ilmeisesti nyt oli tällainen mieto ja kevyt pastavuoka, jonka maussa on paljon samaa kuin makaronilaatikossa, joka myös kuuluu hänen suosikkiruokiinsa. Minun makuuni enemmän ovat olleet aiemmat tähteistä tekemäni pastavuoat, joissa on ollut juustoa ja voita ja/tai kermaa, mutta tulipa tämäkin nyt kokeiltua, ja lapsi nyt selvästi tykkäsi tällaisesta ”laihemmasta” enemmän. Hänen toiveensa syödä samaa ruokaa huomennakin toteutuu kyllä. Itsekin voin kyllä syödä tätä samaa huomenna, mutta taidan lisätä lautasella oman annokseni päälle juustoraastetta.

Tuo maitokastikkeen suurustaminen maissitärkkelyksellä vehnäjauhojen ja voin sijaan oli ihan mielenkiintoinen kokeilu, mutta ei sellainen, minkä ottaisin tavaksi silloinkin, kun vehnäjauhoja on. Maissitärkkelyksen takia maitokastike oli jotenkin jonkin verran hyytelömäistä:

Syödessä hyytelömäisyyttä en kuitenkaan huomannut, mutta sen sijaan huomasin syödessäni sen, että kastikkeeseen ei tällä kertaa tullut voita. Suutuntuma ja maku olivat selvästi nyt ohuempia kuin vehnäjauho-voisuuruksella. Mutta se oli kuitenkin ihan ok, ja kokonaisuudessaan olen syönyt ja tehnyt paljon huonompiakin ruokia kuin tämä. Mieltäni lämmittää se, että lapsi haluaa syödä samaa ruokaa huomennakin, joten helppoa minulle. Tätä ruokaa jätin vielä jääkaappiin sen verran kuin arvioin meidän huomenna syövän, ja loput laitoin pakkaseen:

Yllä vasemmassa kuvassa kylmät vastavuoan palaset leivinpaperoidussa uunivuoassa. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa kelmua päällä, ja sitten koko höskä menikin pakkaseen. Huomenna tai milloin jaksankaan, siirrän pakastuneet pastavuoan palaset pakastuspussiin, jotta saan uunivuoan muuhun käyttöön.

Päivitys seuraavana päivänä:

Pakastuneet pastavuoan palaset siirrettynä pakastuspussiin:

Makaronia ja halloumia hunajaisen parsakaalin ja tuoreen mintun kanssa

Jääkaappi alkoi näyttää aika tyhjältä. Eiliseltä siellä oli jäljellä vielä paistettua halloumia (jota silloin söin salaatin kanssa: https://ruokaideat.com/2019/06/06/halloumisalaattia-ja-itseleivottua-leipaa-pakkasesta/) ja joltain super aiemmalta päivältä (en muista montako päivää siitä on, mutta nolon monta kuitenkin) keitettyä makaronia, jota lapset olivat silloin toivoneet. Katselin, että noista tähteistähän saisi aterian aikaiseksi, mutta kaipaisin siihen jotain vihreää lisäksi. Piha oli vihreää täynnä, ja maistelin sieltä voikukan lehtiä. Kaikki nuorimmatkin ja sileälaitaisimmat voikukan lehdet maistuivat aivan liian kitkeriltä minun suuhuni, joten jätin ne pihalle. Huomasin kuitenkin pihalla miehen istuttaman mintturuukun, joka oli kasvanut hyvin. Maistoin sitäkin ja se oli hyvää, joten sitä otin mukaan keittiöön.

Kuitenkin se pelkkä minttu ei minulle nyt riittänyt tähän ruokaan vihreäksi, joten kaivelin sitten pakastinta. Sieltä käteni tarttui parsakaaliin. Kaadoin pussista vähän parsakaaleja kuumalle paistinpannulle, jossa oli nokare voita. Annoin niiden sekoittamatta olla levy täysillä, kunnes alapuoli oli ruskistunut, ja sitten vasta sekoitin. Kun parsakaalit olivat kypsiä, maustoin parsakaalit suolalla, mustapippurilla ja hunajalla. Hunajaa tuli nyt sellainen kukkurallinen jälkiruokalusikallinen per kuvassa näkyvä annos.

Kylmät eilen kypsennetyt halloumit pilkoin kuutioiksi ja sekoitin lautasella kypsän makaronin kanssa, ja lämmitin annoksen mikrossa. Siihen päälle sitten kaadoin ne ihanan hunajaiset parsakaalit ja revin tuoreita mintun lehtiä päälle.

Kokonaisuus oli yksinkertainen ja maukas, ennen kaikkea hunajan ansiosta, mutta oli se tuore minttukin kiva raikas piriste kokonaisuudessa. Kesken syömisen kaavin vielä pannulta loputkin hunaja-voiliejut annoksen päälle, koska siitä tuli niin ihanaa makua. Oli oikein mukava yksinkertainen, nopea ja maistuva ateria tähän hellepäivään.

Tällä aterialla vahvistui käsitykseni siitä, että hunajaiset kasvikset + suolainen juusto = hyvää ruokaa. Makaronikin meni kivasti siinä seassa neutraalina imijänä ja ruokaisuuden lisääjänä.

Tuoretta minttua meillä tosiaan kasvaa takapihalla, mutta tulen käyttäneeksi sitä aika harvoin. Tiedän sen sopivan vain kasvisruokiin, jälkiruokiin ja lammasruokiin. Lammasta minulla kuitenkaan harvoin edes on, ja kasvisruokiin ja jälkiruokiin en ole vain muistanut sitä pihalta hakea. Olipa hyvä, että tällä kertaa satuin ne huomaamaan, koska tällaiseen ruokaan ne sopivat oikein hyvin ja antoivat sellaista kaivattua tuoretta raikasta makua. Muitakin kaupan yrtti- ja salaattiruukkuja pihallemme on istutettu, mutta tähän mennessä vain minttu on menestynyt ilman yrittämistä.