Feta-minttupasta ja feta-minttutahna

Feta-minttupasta ja raastettua pecorinojuustoa.

Jääkaapissani oli kolme päivää aiemmin avattu fetajuustopaketti, josta oli puolet käytetty patongin täytteeksi: https://ruokaideat.com/2019/08/12/patonki-taytettyna-voilla-paprikalla-fetajuustolla-ja-rucolalla/

Pihallani kasvaa vielä tuoretta minttua. Teki mieli sitten tehdä jotain, mihin menee se puoli pakettia fetaa ja sitä tuoretta minttua. Aiemmin olen tehnyt mintusta pestoa, joka oli hyvää: https://ruokaideat.com/2019/08/11/itsetehtya-minttupestoa-ja-pestopastaa/

Siitä sitten tuli mieleeni tehdä minttupestoa niin, että käytänkin juustona fetajuustoa. Fetajuustoa oli jäljellä juuri se 100 grammaa, mitä pesto-ohjeeseenkin tarvittiin juustoa. Kävin sitten tuumasta toimeen. Pähkinänä käytin tällä kertaa cashewpähkinöitä, kun nyt teki mieli käyttää niitä. Pestoa tämä tietenkään ei enää ole, vaan nyt oikeampi nimitys on feta-minttutahna. Siitä tuli tosi hyvää! Tein sen näin:

Feta-minttutahna
100 g fetajuustoa
30 g tuoreita mintun lehtiä
50 g cashewpähkinöitä
1 valkosipulin kynsi
1 dl öljyä
suolaa ja pippuria maun mukaan (itse laitoin suolaa 1 g / 1 maustemitta ja mustapippuria 10 pyöräytystä myllystä)
Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimella kaikki ainekset paitsi suola ja pippuri. Maista, ja sekoita vielä halutessasi suolaa ja pippuria maun mukaan.
Feta-minttupasta
vastakeitettyä pastaa
pastan keitinlientä
feta-minttutahnaa
halutessa päälle: raastettua pecorinoa tai parmesaania
Sekoita vastakeitettyyn pastaan kattilassa tai lautasella vähän keitinvettä ja maun mukaan feta-minttutahnaa. Viimeistele annos halutessasi raastetulla pecorinolla tai parmesaanilla.

Maku tässä feta-minttutahnassa oli mielestäni minttuinen ja valkosipulinen, jossa mukana fetan maku pehmennettynä mukavaksi. Minttupestossa mintun ominaismaku ei tullut esille, mutta tässä feta-minttutahnassa mintun ominaismaku tuli esille ja oikein kivasti tulikin! Fetan ja mintun maut sopivat mielestäni nyt tosi hyvin yhteen. Kuitenkin jos minulla sattuisi olemaan fetaa ja jotain muuta tuoretta yrttiä, voisin mieluusti kokeilla vastaavanlaista feta-yrttitahnaa myös muilla yrteillä.

Ainekset, joista tein feta-minttutahnan.

Pastan keitin tuttuun tapaan: 2 litraa vettä kiehautetaan ja siihen lisätään 20 grammaa merisuolaa. Siinä keitetään noin puoli kiloa pastaa pakkauksen mukainen maksimikeittoaika. Keitinlientä otetaan vähän talteen. Kypsään pastaan sekoitetaan vähän keitinlientä sekä kastike. Tein nyt tätä feta-minttupastaa vain yhden annoksen, joten sekoitin vasta lautasellani pastan, ruokalusikallisen tai pari keitinlientä ja maun mukaan feta-minttutahnaa:

Annoksen päälle raastoin pecorinojuustoa, kun se nyt sattui olemaan avattuna ja sitä oli jäänyt minttupeston teosta. Annos oli mielestäni nyt tosi hyvä, WAU!

Minttupirtelö tuoreista mintun lehdistä

Tuli mieleeni tehdä minttupirtelöä tuoreista mintunlehdistä, joita pihallani vielä toistaiseksi kasvaa. Tein minttupirtelön näin:

Minttupirtelö (1 annos)
kourallinen tuoreita mintun lehtiä (n. 5 g)
1 rkl sokeria
1 pallo tai siivu vaniljajäätelöä
2-2½ dl täysmaitoa
Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Jos pintaan nousee pysäyttämisen jälkeen häiritseviä mintunlehden palasia, ne voi halutessaan napata lusikalla pois tai siivilöidä.

Minulla ei nyt ollut kaupan vaniljajäätelöä, mutta oli kotitekoista. Meillä on sitä tämän näköisenä:

Vaniljajäätelön tekemisestä kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/17/paivayskermasta-kotitekoista-vaniljajaateloa/

Minttupirtelön tekemisestä kuvat alla:

Kupissa mintun lehtiä ja sokeria.
Kupissa mintun lehtiä, sokeria ja vaniljajäätelöä.
Kupissa mintun lehtiä, sokeria, vaniljajäätelöä ja maitoa.
Minttupirtelö sauvasekoittimella soseutettuna.
Minttupirtelö lasiin kaadettuna.
Valmis minttupirtelö sivusta katsottuna. Pintaan nousi soseutumattomia mintun palasia, mutta en vaivautunut niitä poistamaan.
Minttupirtelön juonnin jälkeen pohjalle jäi soseutumattomat mintun palaset. Olisin voinut kipata ne roskiin, mutta mielenkiinnosta söin ne lusikalla. Ne eivät maistuneet enää mintun raikkaalta ominaismaulta, vaan enemmän sellaiselta salaattimaiselta vihreän vihanneksen makuiselta. Siten jatkossa kippaisin suosiolla vain roskiin nuo.

Tämä minttupirtelö oli minun mielestäni todella hyvää. Oikein wau-hyvää! Maistui makealta, raikkaalta ja ihanalta. Juuri sellaiselta, kuin halusinkin minttupirtelöni maistuvan. Nyt tuli mintusta pirtelöön juuri se maku, jonka halusinkin, eikä ylimääräisiä makuja.

Aiemmin olen mintun lehdistä tehnyt minttujäätelöä ohjeella, jossa mintun lehtiä haudutettiin kermassa olisikohan ollut puoli tuntia tai tunti. Silloin jäätelöön tuli mintusta myös epätoivottuja salaattimaisia makuja. Nyt tästä kerrasta oppineena vaikuttaa siltä, että ne mintun parhaat raikkaat maut siirtyvät nesteeseen heti soseuttaessa, minkä jälkeen mintun palaset olisi hyvä siivilöidä pois, jos minttujäätelöä haluaa tehdä. Mutta hetijuotavasta pirtelöstä ei niin ole väliä, siivilöiko ne pois vai ei.

Itsetehtyä minttupestoa ja pestopastaa

Pihallani kasvaa yllin kyllin tuoretta minttua:

Tuli sitten mieleeni kokeilla tehdä siitä pestoa. Käytin vain tavallista pesto-ohjetta, ja korvasin siinä olevat basilikat mintulla. Toimi hyvin. Lopputuloksessa en huomannut mintun ominaismakua, vaan maistui vain sellaiselta geneeriseltä yrtti-juusto-valkosipulitahnalta, joka oli oikein hyvää. Ei tietenkään ole minttupestossa juuri basilikan makua, mutta hyvänmakuista se silti on. Oikein hieno tapa saada paljon minttua kulumaan kerralla. Tällä kertaa oli siitäkin oiva juttu, että kaupassakäynnistä oli jo ainakin viikko aikaa, ja tälläiseen minttupestoon vielä ainekset kotona.

Pinjansiemenet korvaan yleensä pestoissa pähkinöillä tai siemenillä mitä sattuu olemaan. Silloin toki ei tule pinjansiementen mäntymäistä ominaismakua pestoon, mutta itse pärjään pestossa ilmankin sitä makua. Pinjansiemenistä voi joutua maksamaan nelisenkymppiä per kilo tai enemmän, mutta maapähkinät, joilla nyt korvasin pinjansiemenet, maksoivat vain kolme euroa per kilo. Siinä on jo merkittävä hintaero. Mutta jos pitää pinjansiementen makua tärkeänä pestossa, silloin toki kannattaa käyttää pinjansiemeniä. Oma yleisohjeeni pestoille on tässä:

Pesto aineksista mitä sattuu olemaan
30 grammaa tuoreita yrttejä (yhtä lajia tai sekoitus)
50 g pähkinöitä tai siemeniä
1 valkosipulin kynsi
100 grammaa raastettua parmesaania tai pecorinoa tai Grada Padanoa
1-1½ dl extraneitsytoliiviöljyä tai mitä öljyä sattuu olemaan
ripaus suolaa, jos juustona parmesaania ja pähkinät/siemenet suolaamattomia
ripaus pippuria haluttaessa
Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimella yrtit, pähkinät/siemenet, valkosipulin kynsi, juustoraaste ja 1 dl öljyä. Lisää halutessa vielä ½ dl, jos pesto vaikuttaa liian kuivalta muuten. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Ainekset, joista tein minttupeston: raastettua pecorinojuustoa, extraneitsyt oliiviöljyä, tuoreita mintun lehtiä, maapähkinöitä ja valkosipulin kynsi
Peston tekoa sauvasekoittimella.
Valmis pesto siirrettynä kulhoon. Osa öljystä erottuu, mutta se ei käyttöä haitannut.

Tehtyäni peston tein samantien lounaaksi pestopastan. Keitin 2 litraa vettä, johon kiehumisvaiheessa lisäsin 20 grammaa suolaa. Siihen lisäsin 300 grammaa tagliatelle-pastaa, ja keitin paketin mukaisen maksimiajan (en välitä al dente pastasta). Valutin, ja säästin keitinvettä. Sekoitin keskenään pastaa, vähän keitinvettä ja pestoa, ja annoksen päälle raastettua pecorinoa. Oli tosi hyvää, wau!

Aiemmin, kun tein pestopastan basilikapestosta, sekä itse peston että pestopastan väri oli aika eri kuin nyt: https://ruokaideat.com/2019/06/10/pestoa-aineksista-mita-oli-ja-pestopastaa/

Vaikuttaisi siltä, että mintusta ei ehkä irtoa vihreää väriä itse pestoon yhtä paljon kuin basilikasta. Mintun palaset näyttävät enemmän jäävän omiksi vihreiksi pikkupalasikseen muun peston pysyessä lähinnä juuston värisenä. Mutta makua se ei haitannut, mielenkiintoinen kuriositeetti vain 🙂

Tonnikala-perunavuokaa ja kirsikka-porkkanaraastetta – ja seuraavana päivänä tuunattuna

Eilen tein perunoita, savusiikaa, persilja-voikastiketta ja keitettyjä porkkanoita: https://ruokaideat.com/2019/08/02/perunoita-savusiikaa-sitruuna-persiljakastiketta-ja-keitettyja-porkkanoita

Persilja-voikastiketta jäi, ja savusiika loppui. Kokeilin sitten käyttää loput persilja-voikastikkeet tonnikala-perunavuokaan. Käytin siihen perunapussin loput (noin puoli kiloa) kuorittuina viipaloituina, purkillisen tonnikalaa ja nesteeksi ne persilja-voikastikkeen loput kuumennettuna (niitä oli noin 300 grammaa), purkin smetanaa ja mausteita. Paistoin 200-asteisen uunin alatasolla tunnin.

Lopputulos oli rakenteen puolesta hyvä, mutta makua en voi kehua. Maistui sellaiselta tylsältä perunaruualta, jossa ei ole muita makuja kuin peruna, ja se perunankaan maku ei ollut sellainen, mitä lisää haluaisi. Haisi happamalta, joten yhtenä ongelmana oli ehkä liiallinen happopitoisuus. Jatkossa jos tähteeksi jäänyttä sitruunakastiketta käytän johonkin ruokaan, pitää varmaan muiden raaka-aineiden olla enemmän sellaisia, jotka tasapainottavat sitä happoisuutta. Tonnikala-riisivuoka tai tonnikala-pastavuoka olisivat varmasti toimineet paremmin näillä nesteillä, mutta tonnikala-perunavuoka ei nyt vain toiminut. Sitä kuitenkin jäi vielä 4 annosta, joista pakastin kaksi ja kaksi jääkaappiin jäänyttä arvioin syöväni lounaiksi huomenna ja ylihuomenna, koska ei se nyt syömäkelvotonta ollut, vaikkei hyvääkään.

Mutta kirsikka-porkkanaraaste toimi hyvin. Kyseiset oman pihan tuoreet kirsikat ovat sellaisenaan syötyinä liian happamia minun makuuni, mutta näin porkkanaraasteen seassa pieninä määrinä toimivat oikein mukavasti. Toimisivat varmaan myös vihersalaatissa.

Päivitys 3.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Tänään söin lounaaksi tätä eiliseltä jäänyttä tonnikala-perunavuokaa, mutta tuunattuna, kun kerran tekohetken jälkeen oli käyty kaupassa ja oli millä helposti tuunata 😀

Lämmitin mikrossa annoksen tätä tonnikala-perunavuokaa, ja laitoin sen päälle paljon tuoretta rucolaa. Samalle lautaselle lisäksi tuoretta tomaattia, jota laitoin aina samaan haarukalliseen tonnikala-perunavuoan kanssa. Yleensä siis syön lisukekasvikset eri haarukallisissa kuin pääruuan, koska yleensä en halua pääruuan omia makuja peittää kasvislisukkeiden makujen alle. Mutta tällä kertaa nimenomaan halusin peittää pääruuan tylsät ei-houkuttelevat maut, ja se toimi hyvin 😀 Pääruuassa tuntui nyt olevan kalaliemestä tullutta umamia sen verran, että se nyt korosti rucolan ja tomaatin makuja kivasti. Nyt maistui ruualta, eikä vain tylsältä ruualta 🙂

Lisäksi söin lounaalla itsetehtyä piimälimppua, jonka leivoin eilen ja josta kirjoitin postauksen tänne: https://ruokaideat.com/2019/08/02/piimalimppua-jonka-taikinassa-tahteeksi-jaaneet-keitetyt-perunat/

Se oli voin kanssa oikein hyvää. Tämän aterian paras osa.

Päivitys 4.8.2019 eli kaksi päivää tekopäivän jälkeen:

Tänään söin lounaaksi viimeisen jääkaapissa olleen annoksen tätä tonnikala-perunavuokaa. Olisin syönyt samalla lailla tuunattuna kuin eilen kun kerran se toimi, mutta rucola loppui jo. Kokeilin sitten laittaa rucolan sijaan tuoretta minttua, jota meillä kasvaa yllin kyllin pihalla. Ei toiminut yhtä hyvin kuin rucolan kanssa eli ei jatkoon, mutta ihan ok kuitenkin. Tältä annos näytti:

Lasissa näkyy paljolla vedellä laimennettua kombuchaa, niin kuin minulla kaikilla muillakin kotona syömilläni aterioilla on ruokajuomana. Kombuchasta kirjoitin aiemmin enemmän tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/15/pekonia-paistettuja-munia-paahtoleipaa-ja-kombuchaa/

Kukkakaalicurry aineksista mitä oli ja riisiä

Tein viikko sitten kesäkeittoa: https://ruokaideat.com/2019/07/22/kesakeittoa-ryynirieskaa-ja-munavoita/

Kesäkeittoa varten ostetusta isosta kukkakaalista noin puolet meni kesäkeittoon, ja toinen puoli majaili vielä jääkaapissa. Pöydällä taas majaili 4 ylikypsäksi päässyttä tuoretta tomaattia. Juolahti sitten mieleeni tehdä kukkakaalicurry, johon menisi loput kukkakaalit ja tomaatit. Näin samalla tilaisuuden käyttää tuoretta minttua, kun kerran sitä hyvin kasvaa pihalla. Olen sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että kirjoitan heti ohjeen ylös:

Kukkakaalicurry
300-400 grammaa kukkakaalia
4 tomaattia
1 tl kotitekoista currymausteseosta (ohje alempana)
1 purkki smetanaa (120 grammaa)
1 sipuli
5 grammaa eli noin 1-2 cm kokoinen palanen tuoretta inkivääriä
2 rkl voita
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
Tarjoiluun:
keitettyä (basmati)riisiä
tuoretta minttua, jos on
rapeiksi paahdettuja suolattuja maapähkinäpaloja tai muuta rapeaksi paahdettua suolattua pähkinää tai kokeile esim. rapeutettuja kikherneitä
Currymausteseos:
4 rkl kokonaisia korianterin siemeniä
1 rkl kokonaisia juustokuminan eli jeeran siemeniä
1 rkl kokonaisia sarviapilan siemeniä
1 rkl kokonaisia sinapin siemeniä
1 rkl kokonaisia kardemumman siemeniä
8 kokonaista neilikkaa
5 cm palanen kanelitankoa
2 pientä kuivattua chiliä tai 1 tl chilihiutaleita
1/4 teelusikkaa jauhettua muskottia
1 rkl jauhettua kurkumaa
Tee ensin currymausteseos. Paahda kokonaisia siemeniä ja kanelitangon palaa pannulla miedolla lämmöllä ilman rasvaa 1 minuutti, kunnes mausteet tuoksuvat. Ota mausteet pois pannulta, ja anna jäähtyä. Siirrä paahdetut mausteet maustemyllyyn, ja lisää loput mausteet. Jauha jauheeksi, ja siirrä syrjään. Voidaan tehdä hyvissä ajoin ennakkoon. Tähän ruokaan tätä mausteseosta tarvitaan vain 1 tl. Loput kannattaa säilyttää tiiviissä lasipurkissa. Sopii moneen ruokaan.
Kukkakaalicurrya varten pese kukkakaali ja pilko se suupaloiksi. Pese myös tomaatit ja pilko nekin suupaloiksi. Kuori sipuli ja leikkaa renkaiksi. Kuori inkiväärin palanen ja hienonna se.
Sulata kattilan pohjalla voi. Kuullota siinä sipulirenkaat läpikuultaviksi. Lisää hienonnettu inkivääri ja 1 tl currymausteseosta. Paista sekoitellen noin minuutti, kunnes mausteet tuoksuvat. Lisää tomattipalat, kukkakaalipalat ja smetana. Sekoita ja kiehauta. Kiehahtamisen jälkeen madalla lämpö pienimmälle ei-nollalle ja laita kansi päälle. Anna hautua noin puolesta tunnista yhteen tuntiin, kunnes kukkakaalit ovat kypsiä. Sekoita mukaan suola ja sokeri. Maista, ja lisää jompaakumpaa tai molempia tarvittaessa.

Nyt tuli mielestäni oikein onnistunut ruoka, jota odotan jo innolla syöväni huomennakin. Tämä oli oiva tilaisuus käyttää kotitekoista currymausteseosta, joka tehtiin pääsiäisen jälkeen sitä varten, että voi tehdä pääsiäisen lammaspaistin tähteistä lammascurryn. Mausteseoksen ohje on täältä: https://www.taste.com.au/recipes/coconut-lamb-curry/4eb01aa1-5166-4470-9347-3587a5a5bafb

Nyt 3 kk myöhemmin tästä mausteseoksesta tuli vieläkin ruokaan miellyttävän raikas sitrusmainen maku, joka mielestäni tulee korianterin siemenistä. Reseptiä kun katsoo, niin korianteriahan tuossa mausteseoksessa onkin paljon enemmän kuin mitään muuta maustetta: 4 rkl korianteria, kun muita mausteita on kutakin korkeintaan 1 rkl. Nyt vasta tajuan, että tuo resepti on australialainen, joten heidän ruokalusikkansa tarkoittaakin 20 ml eikä 15 ml kuten meidän ja muun maailman. Noh, meni jo. Korianterin määrässä silti ei tullut isoa poikkeamaa alkuperäisohjeesta, koska korianterin määrä ohjeessa oli annettu 1/4 cup, mikä Australian cupeissa tarkoittaa 62.5 ml ja Amerikan cupeissa 59.25 ml, jotka molemmat käytännössä ovat meidän ruokalusikoissa 4 rkl.

Joka tapauksessa, niillä ainesosamäärillä, millä tämä tuli tehtyä, tämä mausteseos on mielestäni oikein hyvä. Maussa huomaan ennen kaikkea korianteria, ja taustalla myös jotain suomalaisista jälkiruuista tuttua makua, joka on joko kardemumma tai neilikka tai molemmat. Kaupan tavallisessa Santa Maria -merkkisessä currymausteseoksessa taas mielestäni päällimmäinen maku on sarviapilan maku, enkä siinä huomaa sitä korianterinsiementen raikasta sitruksista makua, joka tässä ruuassa mielestäni oli se olennainen maku. Jatkossa, jos minulla ei olisi tätä kotitekoista currymausteseosta valmiina, voisin ehkä tehdä tällaisen ruuan korvaamalla currymausteseoksen samalla määrällä vastajauhettua korianterin siementä, kun kerran se tässä se olennainen maku oli. Se pitäisi tosin ehkä paahtaa ensin. Tällä hetkellä kuitenkin olen erittäin tyytyväinen, että tuo mausteseos oli tehtynä, koska en olisi viitsinyt sitä vain tätä ruokaa varten tehdä. Kun tätä mausteseosta on ollut valmiina, olen käyttänyt sitä ainakin kebakkotaikinaan ja broilerisuikaleille tulevaan kylmään kastikkeeseen, josta ensimmäisen kerran huomasin sen raikkaan sitruksisen korianterin maun.

Kebakoista kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/11/kebakkoja-kurkkuviipaleita-ja-paahdettua-leipaa/

Broilerisuikaleiden kylmästä kastikkeesta kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/05/06/the-journey-begins/

Kukkakaalipalaset meinasin ensin paistaa rasvassa, mutta sitten muistui mieleeni se, miltä sama kukkakaali maistui siinä viikko sitten tehdyssä kesäkeitossa. Yllätyksekseni kukkakaali maistui kesäkeitossa miellyttävän neutraalilta. Kesäkeittoa syödessäni ihmettelinkin, miten voi olla niin hyvää kukkakaalia. Olen mieltänyt kukkakaalit usein kitkerän makuisiksi, mutta kesäkeitossa sitä kukkakaalin kitkeryyttä ei maistunut ollenkaan. Tuumasin sitten, että ehkä kukkakaaliin päteekin se sama, mikä keräkaaliin ja lanttuunkin: paistamalla tulee kitkerää, mutta jossain veden kiehumispistettä matalammassa lämpötilassa kitkeryys katoaa. Niinpä sitten jätin kukkakaalit paistamatta kokonaan. Tarkoituksella lisäsin kukkakaalit vasta yhtä aikaa nesteiden ja nestepitoisten ainesten kanssa, jotta kukkakaalilla olisi aikaa olla siinä jossain mahdollisesti maagisessa kiehumispistettä matalammassa lämpötilassa kitkeryyttään hävittämässä.

Lopputuloksessa pidin erittäin paljon siitä, etten maistanut siinä kukkakaalille ominaista kitkeryyttä lainkaan. Maistelin kukkakaalipalasia sellaisenaankin ilman lisukkeita, ja ne maistuivat mielestäni siltä miellyttävän pehmeän neutraalilta, miltä siinä kesäkeitossakin. Ehkä kukkakaaliin siis todellakin pätee se sama, mikä keräkaaliin ja lanttuunkin? Jotta voisin olla varma asiasta, pitäisi ehkä testata asiaa toistekin. Samalla tulee mieleeni, päteeköhän sama asia mahdollisesti vielä muihinkin kaalin sukuisiin kasviksiin. Jääkaapissani on tällä hetkellä eräs kukkakaalin sukulainen: parsakaali. Pitäisiköhän testata silläkin? Katsotaan. Kiinnostaisi kyllä tietää, ihan vain oppinäkökulmasta.

Smetanan sijaan olisin käyttänyt kuohukermaa, jos sitä olisi ollut, mutta ei sattunut nyt olemaan. Hyvin toimi kuitenkin smetanallakin. Jatkossa tällaista ruokaa tehdessäni käytän kuohukermaa, jos on, ja smetanaa, jos ei ole. Jos ei ole kumpaakaan, taidan jättää curryt tekemättä. Kookoskermaa ja kookosmaitoa minulla on kaapissani, mutta niistä joskus tulee huono maku ruokaan, joten olen alkanut vähän pelätä niiden käyttöä ruuissa.

Paahdettuja maapähkinöitä ruoka-annoksen päällä testasin edellisen kerran possu-riisivuoan kanssa: https://ruokaideat.com/2019/07/17/possu-riisivuokaa-tahteista/

Sen kokeilun perusteella nyt tuntui siltä, että halusin vähän muuttaa maapähkinöiden paahtamistapaa. Nyt halusin pilkkoa maapähkinät pienemmiksi, ja paahtaa ne öljyn kanssa. Niinpä tein niin, ja se sopi hyvin tämänkertaiseen nälkään. Paahtamisen jälkeen suolasin vielä reilulla kädellä, ja siirsin jäähtymään. Paahdetut suolatut maapähkinän palaset sopivat mielestäni hyvin tähän ruokaan sekä maun että suutuntuman puolesta. Nyt kuitenkin paahdetut maapähkinän palaset loppuivat, mutta riisiä ja kukkakaalicurrya jäi vielä huomiselle. Huomenna kokeilen ehkä pintarapeana jotain muuta maapähkinäpalasten sijaan. Kaapissani on tölkillinen kikherneitä, joita voisin ehkä kokeilla rapeuttaa tätä ruokaa varten. Ei-rapeassa muodossa en niin kikherneen ominaismausta välitä, mutta rapeana olen joskus saanut hyvänmakuista kikhernettä.