Graavilohipasta – helppo ja nopea sitruunainen ja kermainen lohipasta graavilohesta

Sattui olemaan ylimääräisinä graavilohta, puoli purkkia tuorejuustoa (josta puolet meni eilen pikasämpylöihin), kermaa, sitruuna ja ruohosipulia. Niistä aineksista tuli tosi hyvä graavilohipasta. Nimestä voisi periaatteessa jättää graavi-sanan poiskin, koska lopputuloksesta en maista, oliko se lohi graavia vai ei-graavia. Joka tapauksessa, tämä oli nyt oikein mainio keino saada käytettyä ylimääräiset graavilohet. Yhtä hyvin tähän voisi käyttää muunkinlaista lohta, kunhan vain suolan maistaa sopivaksi. Tästä graavilohimäärästä liukeni nyt kastikkeeseen juuri sopivasti suolaa, kun taas alun perin liian suolaisen makuinen graavilohi ei enää tässä ruuassa maistunutkaan liian suolaiselta. Tämä nopea graavilohipasta maistui nyt ennen kaikkea ihanan sitruunaiselta ja kermaiselta lohipastalta.

Graavilohen, pastan ja kastikkeen suhdelukuja katsoin täältä: https://www.arla.fi/reseptit/graavilohipasta/ … mutta muuten poikkesin ohjeesta aika paljon.

Graavilohipasta
300 g vaaleaa spagettia tai muuta vaaleaa pastaa (tämän makuiset ruuat mielestäni eivät toimi tummilla tai täysjyväisillä pastoilla)
150-200 g graavilohta (tai muuta ruodotonta nahatonta lohta paloina – käy sekä raaka että kypsä, myös kylmä- tai lämminsavustettu, mutta valmiiksi kypsiä ei kannata kiehauttaa kastikkeessa, vaan sekoittaa mukaan vasta lopussa isoina paloina)
100 g tuorejuustoa (voi tarvittaessa korvata esim. smetanalla, creme fraichella tai kuohukermalla)
1½ dl kuohukermaa
1 sitruunan kuori raastettuna
½ sitruunan mehu
Tarjoiluun:
tuoretta ruohosipulia tai muuta tuoretta yrttiä, jos on (voidaan joko sekoittaa lopussa koko hommaan tai lisätä vasta lautasella)
Keitä pasta kypsäksi suolaisessa vedessä. Itse käytän tähän pastamäärään 2 litraa vettä, johon käytän 20 g merisuolaa eli kukkuraisen ruokalusikallisen. Ota keitinvettä muutama desilitra talteen varmuuden vuoksi, jotta sitä voidaan lisätä, jos pasta näyttää kuivalta (minulla tällä kertaa ei näyttänyt, mutta joskus näyttää).
Pastaa odotellessa sekoita toisessa kattilassa maitotuotteet ja graavilohi (tai muu raaka lohi paloina). Kiehauta. Tarvittaessa hauduta miedolla lämmöllä, kunnes kala on kypsää. Ohuet graavilohisiivut kypsyivät siinä ajassa, mikä meni kiehauttamiseen. Siirrä kattila pois levyltä, ja sekoita mukaan sitruunan kuoriraaste ja sitruunan mehu.
Sekoita keskenään pasta ja kastike. Nauti heti. Lopussa voi halutessa sekoittaa mukaan tuoreita silputtuja yrttejä tai vaihtoehtoisesti lisätä niitä vasta lautasella (niin kuin itse tein, koska osa syöjistä väistelee vihreitä). Tuoreet yrtit kruunaavat kokonaisuuden, mutta on hyvää ilmankin.

Päivitys myöhempänä päivänä:

Tältä annos näytti seuraavana päivänä mikrossa lämmitettynä:

Graavilohipastaa seuraavana päivänä mikrotettuna.

Hyvää oli vielä seuraavanakin päivänä, mutta parhaimmillaan tämä ruoka on tuoreena. Tuoreeltaan oli mehevämpi, sillä yön aikana spagetti imi kastiketta itseensä. Lohipalojenkin maku oli parhaimmillaan vastavalmistettuna, mutta kokonaisuudessaan ruoka oli silti hyvää uudelleenlämmitettynäkin.

Linkkejä muihin tekemiini hyviin pastaruokiin:

Muita tapoja käyttää graavilohta löytyy kirjoituksestani Ylijäänyt graavilohi, kylmäsavulohi ja muu suolattu kuumentamaton kala.

Valkoinen pizza nyhtöpossun jämistä

Oli jäljellä nyhtöpossua sen verran, että se olisi sopiva määrä pellilliseen pizzaa. Nyt oli tomaattituotteet loppu kaikkien mentyä eiliseen nyhtöpossulasagnetteen, joten tuli mieleen tehdä valkoinen pizza. Valkoiseen pizzaan yleensä laitetaan kastikkeeksi creme fraichea, mutta minulla ei ollut sitäkään. Smetanaa oli, joten korvasin sillä.

Tein pizzapohjan samalla tavalla kuin yleensäkin. Blogiaikoinani olen tehnyt sillä pohjalla ainakin lihapulla-pekonipizzaa, portobello-aurajuustopizzaa ja poropizzaa. Kohonneen pizzapohjan levitin voidellulle uunipellille niin kuin yleensäkin, mutta tomaattikastikkeen sijaan levitin pohjan päälle kaksi purkkia smetanaa. Päälle laitoin säikeiksirevittyä nyhtöpossua, suolaa ja parmesaania. Moni tekee valkoisen pizzan ilmankin juustoa, mutta itse halusin nyt tähän käyttää parmesaania, joka on hyvää ja sitä sattui olemaan avattuna. Paiston jälkeen valuttelin vielä kauttaaltaan päälle öljyä, niin kuin tässä Valion valkoisen pizzan ohjeessa neuvottin tekemään.

Tuli superhyvää! Smetana sopi tähän aivan mahtavan hyvin. Smetanasta tuli ihana paksu suutuntuma ja raikas täyteläinen maku. Nyhtöpossu, jonka katsominenkin jo kyllästytti, sai uutta eloa tästä ruuasta. Jo tympivästä nyhtöpossusta tuli kuin tulikin vielä yksi herkullinen ruoka, JES!

Lisäksi tein pakastevihanneksia mikrossa pakkauksen ohjeen mukaan. Eli 250 grammaa kulhoon, 5 min mikrossa täydellä teholla puolivälissä sekoittaen.

Valkoinen pizza
Pohja:
5 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
1 tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa tai 25 g tuorehiivaa (puolet 50 gramman paketista)
50 g sulatettua voita
Kastike:
2 purkkia (à 120 g) smetanaa tai creme fraichea (joissakin ohjeissa kastikkeena käytetään turkkilaista jogurttia, kermaviiliä tai tuorejuustoa – niitäkin voisin joskus tähän kokeilla)
Täytteet:
tällä kertaa 150 grammaa nyhtöpossua, suolaa ja 110 grammaa parmesaania, mutta vain mielikuvitus on rajana – ainakin kaikki mikä sopii leivän päälle, todennäköisesti sopii tähänkin. Yksi hyvä tunnettu yhdistelmä tähän on pekoni ja punasipuli.
Päälle:
öljyä (voi olla mitä öljyä löytyy ja mistä tykkää, tai voi käyttää halutessa myös voisulaa)
Jos käytät tuorehiivaa, lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liuota tuorehiiva siihen. Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä vesi 42-asteiseksi (kädenlämpöä kuumempi mutta ei kättä polttava) ja sekoita kuivahiiva jauhoihin. Sekoita suola jauhoihin tai veteen, kunhan jompaan kumpaan. Sekoita keskenään jauhot ja vesi. Jos seos vaikuttaa kuivalta, voi sekoittaa mukaan vähän lisääkin vettä. Sekoita mukaan voisula sen lämpöisenä, että se ei polta sormia. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Jätä peitettynä kohoamaan noin puoleksi tunniksi.
Levitä kohonnut taikina voidellulle uunipellille. Levitä päälle smetana/cremefraiche/turkkilainenjogurtti/kermaviili/tuorejuusto. Ripottele tai asettele päälle täytteet. Nyhtöpossua käytettäessä ripottelin päälle ensin nyhtöpossusäikeet, sitten suolaa, ja sen jälkeen ripottelin päälle parmesaania. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla 10-15 minuuttia, kunnes reunat ovat saaneet väriä ja pohjasta on kypsä. Minulla sopiva paistoaika oli nyt 12 minuuttia. Uunistaoton jälkeen valuttele öljyä kauttaaltaan päälle. Öljyn lisäksi sopii päälle tuoreet hyvät yrtit kuten rucola ja basilika. Joissakin ohjeissa myös lisätään parmesaanilastuja tai ilmakuivattua kinkkua tai kylmäsavulohta päälle paistamisen jälkeen.

Pizzapohjan päällä smetanaa ja nyhtöpossua.

Paistamisen jälkeen, kun on öljyä valuteltu päälle.

Muita suosimiani tapoja tähteeksijääneiden lihojen käyttämiseen löytyy kirjoituksestani Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat.

Kesäkurpitsasosekeittoa ja perunateeleipää

Jääkaapissani oli kesäkurpitsoita, jotka olivat parhaat päivänsä jo nähneet:

Tuumasin, että voisin tehdä niistä sosekeiton. Siitä tuli oikein hyvää lempeän ja pehmeän makuista. Annoksen viimeistelyssä tuore basilika kruunasi annoksen loistavasti. Tein keiton näin:

Kesäkurpitsasosekeitto
700 g kesäkurpitsaa (3 keskikokoista)
umamipitoista lientä niin, että kesäkurpitsapalat peittyvät (eli n. 1 litra kasvis-, kana- tai lihalientä)
2 tl suolaa, jos liemi on suolatonta
1 paketti tuorejuustoa (200 grammaa)
2 tl sokeria
Annoksen viimeistelyyn:
tuoretta basilikaa tai muuta maukasta yrttiä esim. minttua
Pilko kesäkurpitsat ja laita ne kattilaan. Lisää lientä (tai vettä ja liemitiivistettä ja tarvittaessa suolaa) niin, että kesäkurpitsapalat peittyvät. Lisää tuorejuusto. Kiehauta. Madalla lämpöä pienimmälle ei-nollalle, ja laita kansi päälle. Keitä kypsäksi (n. 20-30 min). Soseuta keitto kattilassaan sauvasekoittimella. Lisää sokeri. Maista, ja lisää tarvittaessa suolaa tai sokeria tai muuta haluamaasi maustetta. Tarjoa tuoreiden yrttien ja mielellään hyvän leivän kanssa.

Tästä kesäkurpitsasosekeitosta ei tullut yhtä paksua kuin mitä sosekeitot usein ovat, mutta maku oli niin hyvä, että se ohuus ei nyt haitannut. Paksuuteen auttaisi suurustaminen alussa (2 rkl vehnäjauhoja ja 2 rkl voita kiehautetaan kattilassa ennen liemen lisäämistä) tai lopussa, mutta itse en nyt viitsinyt/kokenut sitä tarpeelliseksi. Sattumiakin tämän keiton kanssa voi halutessaan tarjota esim. paistettua pekonia, krutonkeja, paahdettuja siemeniä, paistettuja kikherneitä tai raejuustoa. Itse en kuitenkaan tällä kertaa niitä kaivannut.

Kattilassa kesäkurpitsapaloja, vettä ja kotitekoista liemitiivistettä pakkasesta.
Purkillinen tuorejuustoa lisättynä kesäkurpitsa-nesteseoksen päälle.
Pehmeät kesäkurpitsapalat soseutumassa sauvasekoittimella kattilassa.
Kesäkurpitsasosekeitto soseuttamisen jälkeen.
Annos valmista kesäkurpitsasosekeittoa tuoreen basilikan kanssa.
Tähteksi jääneet kesäkurpitsasosekeitot.

Keiton lisäksi tein nyt perunateeleipää. Aiempana päivänä söimme perunamuusia: https://ruokaideat.com/2019/08/17/perunamuusia-lihamureketta-ja-paahdettuja-avomaankurkkuja/

Perunamuusia oli jäljellä reilu 1 dl:

Juuri tällaisesta perunamuusimäärästä olen yleensä tehnyt perunateeleipiä. Olen käyttänyt perunateeleipiin alun perin tätä reseptiä: http://soppakellari.blogspot.com/2008/05/perunaiset.html

Alkuperäisestä reseptistä olen yleensä korvannut grahamjauhot vehnäjauhoilla, koska en pidä grahamjauhojen mausta, enkä siksi niitä ole tullut ostaneeksi. Tällä kertaa kuitenkin oli vehnäjauhot loppu. Hiivaleipäjauhoja vielä oli, joten kokeilin korvata vehnäjauhot niillä. En välitä hiivaleipäjauhojen antamasta mausta sämpylöissä ja limpuissa, mutta perunarieskoissa olen käyttänyt hiivaleipäjauhoja ainoana jauhona niin, että lopputulos maistuu hyvältä. Perunamuusi ja hiivaleipäjauho ovat vaikuttaneet toimivan jotenkin maagisesti hyvin yhdessä niin, että kumpikin poistavat toisistaan huonoja (kitkeriä) makuja.

Hiivaleipäjauhot näissä perunateeleivissä toimivat nyt maun puolesta hyvin, mutta suutuntuma oli nyt selvästi kuivempi kuin vehnäjauhoversiossa. Tällä kertaa raaka-aineissa oli myös se ero, että käytin teeleipien muotoiluun riisijauhoja enkä vehnäjauhoja (koska vehnäjauhot olivat loppu), mutta en usko sen vaikuttaneen merkittävästi lopputuloksen kuivaan suutuntumaan. Riisijauhot olivat vain pinnassa, ja normaalia kuivempi suutuntuma tuntui sisällä. Joka tapauksessa, jatkossa käyttäisin näissä teeleivissä vehnäjauhoja, jos mahdollista. Ero suutuntumassa ei ole suuri, mutta kuitenkin sellainen, jonka itse huomaan. Lapseni eivät sitä huomanneet, vaan he tykkäsivät kovasti.

Tässä omaan makuuni muokattu ohje perunateeleiville:

Perunateeleivät
reilu 1 dl perunamuusia
2 dl täysmaitoa (200 g)
3½ dl vehnäjauhoja (tai hiivaleipäjauhoja, jos ei haittaa mahdollinen vähän kuivempi suutuntuma)
1-1½ tl suolaa (alkuperäisessä reseptissä 1-2 tl, mutta minun makuuni 2 tl on turhan paljon)
2 tl leivinjauhetta
50 g voita sulatettuna
Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita erikseen keskenään perunamuusi, täysmaito ja voisula. (Itse tiskiä säästääkseni sekoitan ensin kuivat aineet sekoituskulhossa, sitten siirrän kuivat aineet keittolautaseen ja sekoitan sitten märät aineet siinä samassa sekoituskulhossa. Tällöin ei tarvitse sotkea kahta sekoituskulhoa, jotka jo yksinään täyttäisivät lähes koko tiskikoneen.)
Sekoita keskenään kuiva-aineseos ja märkäaineseos. Liikaa ei kannata sekoittaa, jottei sitkisty, vaan sekoita vain sen verran, että seos on tasainen. Ota taikinasta lusikalla neljä kasaa voidellulle tai leivinpaperoidulle uunipellille. Ripottele kasojen päälle jauhoja, ja taputtele ne käsillä mataliksi. Muotoile pyöreähköiksi ja litteähköiksi, ja lisää tarvittaessa jauhoja muotoilun avuksi. Pistele teeleipiin haarukalla reikiä. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla noin 12 minuuttia.

Kuivat aineet ennen sekoittamista.
Voi kupissa menossa mikroon sulatettavaksi.
Sekoitettu kuiva-aineseos siirrettynä keittolautaseen, jotta sekoituskulho vapautuu märkäaineiden sekoittamiselle.
Perunamuusi ja maito kulhossa ennen sekoittamista. Alla puntari, jolla punnitsin maitoa 200 grammaa välttääkseni mitan sotkemisen.
Voisula menossa perunamuusi-maitoseokseen.
Vispilä sekoittamassa voisulaa perunamuusi-maitoseokseen.

Kuiva-aineseos ja märkäaineseos sekoitettuna keskenään, eli valmis taikina.
Taikina jaettuna neljään kasaan voidellulle pellille.
Taikinakasat taputeltuina ja muotoiltuna litteähköiksi ja pyöreähköiksi.
Taikinakasat pisteltyinä.
Perunateeleivät paistamisen jälkeen.
Perunateeleivät nurin päin käännettynä, jolloin näkyy alapuolen ruskistuminen. Ruskistunut alapuoli on usein olennainen osa makua.

Loput perunateeleivät leikattuna paloiksi.

Päivitys 20.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Söin tänään tätä samaa kesäkurpitsasosekeittoa lounaaksi:

Maku oli nyt vielä parempi kuin eilen! Maistui hyvin paljon samankaltaiselta kuin pinaattikeitto. Lisäksi otin nyt pakkasesta pari paahtoleipää. Yhden päälle laitoin loput feta-minttutahnat, jotka olin tehnyt viisi päivää sitten: https://ruokaideat.com/2019/08/16/feta-minttupasta-ja-feta-minttutahna/

Toisen päälle laitoin voita ja juustoa (Oltermanni). Molemmat maistuivat hyvin. Feta-minttutahnan maku oli säilynyt hyvin viisi päivää jääkaapissa. Väri oli muuttunut vihreästä harmaampaan suuntaan, mutta minua se ei haitannut.

Myöhempi päivitys:

Söin tätä keittoa vielä yhtenä päivänä, jonka jälkeen se loppui:

Jännästi kaksi päivää valmistamisen jälkeen maistui enemmän kesäkurpitsalta kuin edellisenä päivänä, eikä enää yhtä paljon pinaattikeitolta kuin edellisenä päivänä. Lisänä oli kaupan saaristolaisleipää, jonka olisin pakastanut, mutta vasta ostamisen jälkeen huomasin siinä tekstin ”säilytetty pakasteena. Ei saa pakastaa uudelleen.”

Mustaherukkajuustokakku aineksista mitä oli

Tänään kerättiin pihalta mustaherukoita. Mies sitten ehdotti, että tehtäisiin mustaherukkajuustokakku. Yleensä käytän juustokakkuun kermaa, mutta nyt sitä ei ollut. Kerman puutteen takia Googlella ei löytynyt yhtään sellaista mustaherukkajuustokakkua, johon meillä olisi ainekset kotona. Päätin sitten vain tehdä tavallisen uunissapaistettavan juustokakun kirjan Suuri jälkiruokakirja ohjeella (kirjoittanut Könemann), ja siihen sitten tehdä mustaherukkakiilteen. Mustaherukkakiilteeseen katsoin osviittaa tästä ohjeesta, joskin maistamisen perusteella kasvatin sokerin osuutta: https://suklaakuningatar.blogspot.com/2017/11/valkosuklaa-mustaherukkajuustokakku.html

Tämä mustaherukkajuustokakku on valmis vasta huomenna, joten en vielä tiedä sen onnistumisesta tai miltä se maistuu. Kirjoitan kuitenkin ohjeen tähän auki nyt kun vielä sen muistan:

Mustaherukkajuustokakku aineksista mitä oli (valmis seuraavana päivänä)
Pohja:
250 grammaa keksejä mitä sattuu olemaan (meillä tällä kertaa Marie-keksejä)
sulatettua voita 100-150 grammaa tai sen verran, että keksinmurut kostuvat
haluttaessa 1 tl piparkakkumaustetta tai 1/3 tl neilikkaa + 1/3 tl kanelia + 1/3 tl inkivääriä
Täyte:
500 g tuorejuustoa
160 g sokeria
4 kananmunaa
1 rkl sitruunamehua
1 tl vaniljauutetta
Kiille:
500 g mustaherukoita
1 dl vettä
1½ dl sokeria (128 grammaa)
1½ tl liivatejauhetta + turvottamiseen 1½ rkl vettä kylmänä
Laita tuorejuustot valmiiksi sähkövatkaimelle sopivaan kulhoon pehmenemään. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Jauha keksit monitoimikoneella tai murskaa keksit suljetussa pakastepussissa kaulimella. Siirrä murut kulhoon. Sekoita muruihin mausteet, jos käytät niitä. Lisää 100 grammaa voisulaa ja sekoita. Jos kaikki keksinmurut eivät kostuneet, lisää enemmän voisulaa ja sekoita. Jos vieläkään eivät kaikki kostuneet, sekoita mukaan lisää voisulaa, kunnes kaikki keksinmurut ovat kostuneet. Painele seos leivinpaperoidun irtovuoan pohjalle ja reunoille tasaiseksi pohjaksi. Laita vuoka jääkappiin 20 minuutiksi, jotta voi kovettuu. Kuumenna uuni 180 asteeseen.
Vatkaa tuorejuustot sileäksi sähkövatkaimella. Lisää mukaan sokeri, sitruunamehu ja vaniljauute. Vatkaa seos sähkövatkaimella tasaiseksi. Lisää kananmunat yksi kerrallaan sähkövatkaimella vatkaten. Kun pohja on ollut jääkaapissa 20 minuuttia kovettumassa, kaada tuorejuustoseos pohjan päälle. Paista 180-asteisen uunin keskitasolla 45 minuuttia, tai kunnes täyte on kiinteytynyt. Siirrä juustokakku jäähtymään.
Kun juustokakku on jäähtynyt kädenlämpöä viileämmäksi, siihen voi laittaa kiilteen. Jos ei jaksa odottaa eikä välitä muotoseikoista, kiilteen voi laittaa aikaisemminkin. Tällöin on vaarana, että kiillettä valuu täytteeseen, mutta jos se ei haittaa, kiilteen voi tehdä ja laittaa heti kun haluaa.
Soseuta 500 grammaa tuoreita mustaherukoita 1 desilitran vettä kanssa. (Jos käyttää pakastettuja mustaherukoita, tarvitaan enemmän sokeria. Maun vuoksi suosittelen silloin valitsemaan sellaisen kiilleohjeen, jossa mustaherukat kuumennetaan.)
Kun mustaherukat on soseutettu, painele sose tiheän siivilän läpi lusikalla niin, että siivilän alla on kulho ottamassa sileää mustaherukkasosetta talteen. Painele lusikalla oikein kunnolla ja hartaasti, kunnes siivilässä vaikuttaa olevan enää nesteetöntä ja nahkeaa siemen-kuoriseosta. Tästä määrästä mustaherukoita pitäisi tulla sileää sosetta noin 3 dl eli noin 290 grammaa. Tähän juustokakkuun tarvitaan mustaherukoista vain se sileä sose, ei sitä siivilään jäävää siemen-kuoriseosta.
Laita 1½ teelusikallista liivatejauhetta pieneen mikronkestävään kuppiin. Sekoita siihen 1½ rkl kylmää vettä, ja jätä turpoamaan.
Sekoita sileään mustaherukkasoseeseen 1.5 dl sokeria. Käsivispilä on tähän hyvä väline. Kuumenna turvonnutta liivate-vesiseosta kupissaan mikrossa täydellä teholla 30 sekuntia tai kunnes liivate on liuennut. Sekoita liivateseos haarukalla tasaiseksi. Sekoita liivateseos mustaherukkasose-sokeriseokseen ohuena nauhana koko ajan käsivispilällä sekoittaen. Kaada liivate-mustaherukka-sokeriseos juustokakun täytteen päälle. Kaavi nuolijalla kulhosta loputkin täytteen päälle. Siirrä jääkaappiin hyytymään. Hyytymiseen menee neljä tuntia, mutta makujen tasaantumisen takia kannattaa odottaa vähintään yön yli. Juustokakut usein ovat parhaimmillaan vasta kahden vuorokauden kuluttua valmistamisesta, mutta tarpeeksi hyviä jo tekopäivästä seuraavana.

Nyt sitten se ohje on tuossa valmiina. Sitten kun olen päässyt tätä syömään, voin päivittää tänne, minkälaista siitä tuli. Välivaihekuvia voin laittaa tänne jo nyt:

Ylläolevat kuvat: Kuvassa 1 on tuoreet mustaherukat, jotka käytettiin tämän juustokakun kiilteeseen. Kuvassa 2 on täyte juuri otettuna uunista ulos. Kuvassa 3 on ne mustaherukkasoseen osat, jotka jäivät siivilään. Niitä oli 215 grammaa. Ne heitin suosiolla biojätteseen, vaikka yleensä vältänkin ruokahävikkiä. Marjojen ja hedelmien siemen-kuorijätettä en ota talteen enkä käytä mihinkään ruokaan enkä juomaan, koska en pidä niiden mausta enkä suutuntumasta, enkä siksi halua niitä mihinkään, mitä itse syön tai juon. Kuvassa 4 on siivilän läpi mennyt sileä mustaherukkasose. Punnitsin, että sitä tuli 292 grammaa. Kuvassa 5 on paistamisen jäljiltä jäähtynyt juustokakku. Kuvassa 6 on kiille juuri laitettuna juustokakun päälle. Tämän jälkeen siirsin juustokakun jääkappiin hyytymään ja tekeytymään. Huomenna sitten syömään <3

Päivitys 5.8.2019 eli seuraavana päivänä:

Nyt on maistettu. Päivitin valmiista juustokakusta ehjimmät kuvat tuonne ylös. Syöntivaiheessa tajusin laittaneeni vahingossa liian vähän liivatejauhetta kiilteeseen: piti laittaa 1½ tl, mutta laitoinkin 1 tl. Tämä johtuu siitä, että alkuperäisessä ohjeessa oli 1 tl ja laitoinkin mustaherukkaa 1½-kertaisen annoksen ja unohdin 1½-kertaistaa liivatteen määrän. Seurauksena kiille alkoi leikkauksen jälkeen valua pois juustokakun päältä:

Noh, sitä sattuu. Makua vähäliivatteisuus ei heikennä. Miehen kanssa tästä juustokakusta nyt jutusteltiin, että on tarpeeksi hyvänmakuinen vierailletarjottavaksi, mutta ei niin hyvänmakuinen, että olisi pakko itse saada kaikki 😀

Minun makuuni tämä resepti on kehityskelpoinen, mutta ei vielä täydellinen. Lyhyesti sanoisin, että pohja ja kiille kaipaavat minun makuuni lisää sokeria ja täyte lisää kermaa. Täytteessä ei ollut yhtään kermaa, mistä johtuen koin täytteen maun neutraalina. Tällainen neutraalin makuinen täyte ei tuonut kiilteen makua esille samalla tavalla kuin kermaa sisältävä täyte umamillaan ja makealla maitorasvaisuudellaan, joten jos nyt tällaista kermatonta juustokakkua tekisin uudelleen, pitäisi sen valkoisen täytteen osuus kiilteen osuuteen olla pienempi ja sen kiilteen olla intensiivisemmän makea. Mutta todennäköisesti silti tulee parempi lopputulos, kun vain tekee sen juustokakun täytteen sellaisella reseptillä, johon tulee kuohukermaa, kuten tämä resepti:

Gluteeniton mansikkajuustokakku ja itsetehtyä mysliä

… mutta jättäisi täytteestä vain ne mansikan palaset pois ja ehkä laittaisi täytteeseen sitten mauksi vaniljaa tai sitruunan/limen kuorta ja sitten siihen hyytyneen täytteen päälle se mustaherukkakiille, mutta maistettuna niin makeaksi, että maistuu karkilta. Sellaista mustaherukkajuustokakkua tekisin seuraavalla kerralla, jos haluaisin mustaherukkajuustokakkua niin hyvänä kuin voi saada. Kuitenkin, tämä tämänkertainenkin on riittävän hyvä jälkiruuaksi, mutta ei minun makuuni se kaikkein paras. Positiivista kuitenkin se, että mustaherukka ei happamuudellaan tehnyt syömäkelvotonta tästä jälkiruuasta – joskus mustaherukat ja muut happamat marjat ovat niinkin onnistuneet tekemään.

Päivitys 6.8.2019 eli kaksi päivää tekemisen jälkeen:

Söin tätä mustaherukkajuustokakkua tänäänkin. Nyt se oli kaikin puolin parantunut niin, että nyt se olikin oikein hyvää! Mustaherukan maku ja makeus olivat voimistuneet, täytteen maku oli makeutunut ja raikastunut ja pohja maistui enemmän pipariselta kuin eilen. En peittänyt tämän juustokakun pintaa missään vaiheessa, joten kiilteestä oli päässyt nestettä haihtumaan sen verran, että nyt kiille ei enää valunut yhtä paljon pois kakun päältä. Nyt, kaksi päivää tekemisen jälkeen, tämä olikin jo sellainen kakku mistä voin olla ylpeä! JES! Pitäisiköhän juustokakkujen kanssa aina odottaa kaksi päivää ennen maistamista, että ei aina joudu ensin pettymään ja myöhemmin ihastumaan… Kaksi päivää vanhana sanon tästä juustokakusta ehdottomasti, että JATKOON!

Kasvissosekeittoa tuoreen mintun kanssa ja itsetehtyä leipää pakkasesta

Jääkaapissani oli lantun palanen, joka oli ostettu 13.5. eli jotain 1½ kuukautta sitten. Se oli nyt tämän näköinen:

Tuli sitten mieleeni, että josko vihdoin tekisin tuolle jotain. Päätin sitten tehdä sosekeiton, ja käyttää siihen nämä jääkaapistani löytyvät ainekset:

Ylläolevassa kuvassa porkkanapussin loput eli viisi porkkanaa, paketti tuorejuustoa ja se nahistunut lanttu. Aloitin käsittelemällä lanttua. Leikkasin lantusta kuoret ja huonoksimenneet reunat pois, ja pilkoin lantun palasiksi kattilan pohjalle:

Punnitsin, että lanttua tuli nyt 45 grammaa. Sitten kuorin ja pilkoin porkkanat, ja laitoin ne kattilaan lantun päälle. Laskin hanasta kylmä vettää juurespalojen päälle niin, että ne juuri peittyvät. Punnitsin, että vettä tuli 666 grammaa. Pakastimessani on kotitekoista lihaliemitiivistettä, jota laitoin tähän 6 grammaa. Kyseinen lihaliemitiiviste on kokoonkeitettyä naudan kielen keitinlientä, ja sillä on sellainen kätevä ominaisuus, etä se ei jäädy, joten sitä voi yksinkertaisesti lusikoida suoraan pakkasesta tarvittavan määrän. Sitten heitin päälle koko purkin tuorejuustoa:

Kiehautin seoksen, ja madalsin lämmön pienimmälle ei-nollalle. Jätin hautumaan siksi aikaa, kun tein muita juttuja. Tulin takaisin keittiöön 45 minuuttia myöhemmin. Kokeilin haarukalla juuresten kypsyyttä, ja kypsiähän ne olivat. Soseutin keiton kattilassa sauvasekoittimella, ja lisäsin suolaa ja sokeria. Suolaa lisäsin nyt 3/4 teelusikallista ja sokeria yhden teelusikallisen. Maistoin, ja totesin maun juuri sopivaksi. Valmis keitto oli kattilassa tämän näköistä:

Lisäksi hain takapihaltani tuoretta minttua, koska muistin, että sen maku sopii tällaisiin, ja niin se toden totta sopikin. Pakastimesta otin lisäksi leipää. Itselleni otin pakastimesta viimeisen viipaleen risottoleipää, jonka olin leiponut mm. risoton tähteistä ja pakastanut 8. toukokuuta: https://ruokaideat.com/2019/05/08/tahteista-savelletyt-sosekeitto-ja-tuore-leipa/

Lisäksi söin yhden varhaisperunasämpylän, joka oli vielä eilen ollut pakkasessa. Lapsi pyysiä niitä eilen iltapalaksi, mutta ei jaksanutkaan syödä tätä viimeistä, joten se jäi minun syötäväkseni. Kirjoitin kyseisestä varhaisperunasämpyläsatsista tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/24/tuoretomaattikeittoa-mozzarellan-ja-tuoreen-basilikan-kanssa-seka-varhaisperunasampyloita/

Kokonaisuus oli mielestäni nyt oikein maistuva. Se nahistunut lanttu ei maistunut lopputuloksessa niin hyvässä eikä pahassakaan. Maistui pehmeältä ja makealta porkkanasosekeitolta, jota raikas mintun maku täydensi juuri kivasti. Lantun osuus oli ilmeisesti niin pieni, että sitä ei huomannut maussa, mutta enpä toisaalta tähän lantun makua kaivannutkaan, vaan halusin vain sen johonkin saada käytettyä. Leivätkin olivat hyviä, ja jäi vähän harmittamaan, että nyt loppui se risottoleipä, joka ei vielä tuoreeltaan ollut niin hyvää, mutta pakastimesta paahdettuna oikein hyvää. Itse sosekeiton teosta opin tällä kertaa sen, että yksi tuorejuustopurkki noin 7 desilitraan nestettä onkin juuri hyvä. Aiemmin olen laittanut tuorejuustopurkin yhteen litraan tai enempäänkin nestemäärään, mutta nyt tuo korkeampi tuorejuuston osuus teki mausta ja suutuntumasta oikein kivan. Aionpa toistekin käyttää sosekeittoon tuorejuustoa yksi purkki per 7 desilitraa nestettä.

Päivitys seuraavana päivänä:

Söimme lounaalla loput tästä sosekeitosta (ja lisäksi kinkkuvoileipiä). Lämmitin sosekeiton uudelleen kattilassa hellan levyllä. Maku oli nyt erilainen kuin eilen. Lapseni sanoi nyt heti ensimaistamisella ”maistuu pikkulantulta”. Sama lapsi on ihastunut erääseen lastenlauluun, jossa lauletaan ”kukkuu kukkuu pikkulanttu nukkuu kellarin pimeässä nurkassa”. Tosiaan nyt tämä maistui selvästi enemmän lantulta kuin eilen. Eilen ei maistunut mielestäni yhtään lantulta, vaan vain porkkanalta. Nyt maistui sellaiselta mukavan makealta lanttu-porkkanayhdistelmämaulta. Ei siis maistunut kitkerältä lantulta, vaan kivan makealta lantulta <3

Olin jo miettinyt tälle sosekeitolle jatkojalostussuunnitelmatkin siltä varalta, että tätä jää. Aiemmin olen tehnyt sosekeitosta sämpylöitä, lättyjä ja pastavuokaa, jotka kaikki olivat niin hyviä, että tekisin uudestaankin. Nyt olisi huvittanut tehdä sämpylöitä, joita olisin kutsunut juuressämpylöiksi. Tällä kertaa kuitenkin meni jo kaikki.