Pehmeän makuinen kaalisalaatti ylijääneestä appelsiini-jogurttikastikkeesta

Tein aiempana päivänä appelsiini-jogurttikastikkeen, jota syötiin savulohen ja perunoiden kanssa. Ylijääneen jogurttikastikkeen käytin coleslaw-tyyliseen kaalisalaattiin, johon samalla laitoin myös smetanapurkin loput. Lopputuloksesta tuli onnistunut. Maistuu raikkalta ja pehmeältä. Kaalin kitkerä ominaismaku tuntuu peittyvän, kun kaalin upottaa paksuun kastikkeeseen, joten JES!

Kaalisalaatti ylijääneestä appelsiini-jogurttikastikkeesta

500 g kaalia

1 porkkana kuorittuna ja raastettuna karkealla terällä

3 dl appelsiini-jogurttikastiketta (3 dl)

n. 1/3 purkkia smetanaa (n. 40 g)

1 tl sokeria

1/4 tl suolaa

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi ilman kantaa (kannan voi heittää pois). Pehmennä kaalisuikaleet joko 1) puristelemalla käsin tai 2) kaulimalla pyyhkeen sisällä tai 3) hakkaamalla nuijalla tai 4) muulla tavalla, jolla kaalisuikaleisiin kohdistuu painetta. Sekoita kaalisuikaleiden joukkoon loput ainekset. Anna maustua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten yön yli. Tarjoa lisäkkeenä. Erityisen sopiva grillattujen ruokien lisäkkeenä.

Vinkki: Kokeile tätä myös muilla ylijääneillä kylmillä kastikkeilla. Kylmiä kastikkeita esim. täällä.

Tämä kaalisalaatti perustuu tähän Coleslaw-reseptiin: https://www.mtvuutiset.fi/makuja/reseptit/resepti/coleslaw-a-la-kari-aihinen/5661744#gs.5rz1wu Majoneesin ja ranskankerman sijaan käytin ylijäänyttä jogurttikastiketta ja smetanaa, ja laitoin vähemmän kaalia suhteessa kastikkeen määrään. Etikan jätin lisäämättä, koska kastike oli muutenkin hapan. Dijon-sinappia olisin voinut lisätä, mutta halusin pitää tämän kaalisalaatin raikkaana, ja Dijon-sinappi mielestäni vie raikkautta pois.

Yllä oikeanpuoleisessa kuvassa oleva pesto on tehty samalla periaattella kuin tässä blogipostauksessani. Tällä kertaa pestoon meni yksi ruukku tuoretta basilikaa, 100 g raastettua parmesanijuustoa, 50 g cashewpähkinöitä, 1½ dl neutraalinmakuista öljyä ja ripaus suolaa. Valkosipulin, pinjansiemenet ja extraneitsytoliiviöljyt jätin käyttämättä, koska halusin kala-aterialle miedomman makuisen peston. Ahvenfileistä leikkasin ruotojonot pois, paistoin voissa molemmin puolin ruskeiksi ja ripottelin suolaa päälle.

Päivitys 15.5.2020:

Tältä aterialta ylijääneistä keitetyistä perunoista tein perunagratiinin, jota syötiin voissapaistetun pakastelohen kanssa.

Savulohi, appelsiini-jogurttikastike + perunat + paahdettu munakoiso

Jääkaapissani oli savulohta, joka oli tehty sähkösavustimella kaksi päivää sitten (lohifileen pintaan hierottu suolaa 1 tl per puoli kiloa lohta, savustettu sähkösavustimen ohjeen mukaan kypsäksi – reilun kilon pala 45 min). Kyseinen lohifilee oli savustettu viimeisenä käyttöpäivänään, joten nyt kaksi päivää myöhemmin se ei ollut enää raikkaimmillaan. Sen kompensoimiseksi teki mieli syödä sen kanssa raikasta kastiketta, joten kotoa löytyvistä aineksista tein nyt appelsiini-jogurttikastikkeen pääraaka-aineilla turkkilainen jogurtti ja appelsiini. Tuli hyvää. Sopivan appelsiinisen makuinen kastike raikasti parhaat päivänsä jo nähneen savulohen mukavan makuiseksi ateriaksi. Aterialla syötiin myös paahdettua munakoisoa.

Appelsiini-jogurttikastike savulohelle

400 g turkkilaista jogurttia (4 dl)

1 appelsiinin mehu (reilu 1 dl – purista esim. käsin tai puristimella)

1 tl suolaa

2 tl sokeria

2 tl sitruunamehua (voi jättää pois tai vähentää, jos ei tykkää happamasta)

Sekoita kaikki ainekset keskenään (esim. kierrevispilällä). Anna maustua jääkaapissa vähintään tunti.

Vinkkejä:

Tällaisenaan tämä kastike maistuu happamalta. Jos ei tykkää happamasta ja/tai aterialla ei ole perunaa tasapainottamassa happamuutta, silloin kannattaa jättää tästä sitruunamehu pois. Perunan kanssa syötäessä sitruunamehu mielestäni terästää kastiketta sopivasti. Terästämisen voi tehdä toisaalta myös esimerkiksi sipulijauheella ja pippurilla.

Tähän simppeliin kastikkeeseen voi halutessa lisätä muitakin makuja, kuten esimerkiksi:

* appelsiinin kuorta raastettuna (vain oranssia osaa, ei valkoista)

* tuoreita yrttejä silputtuina (esim. ruohosipuli, tilli, persilja, rucola, basilika)

* hunajaa

* sipulijauhetta

* musta- ja/tai valkopippuria

Appelsiini-jogurttikastike savulohelle ja perunoille.

Päivitys seuraavana päivänä:

Tältä aterialta ylijääneet keitetyt perunat käytin perunateeleipiin.

Kikherne limonello – somen hittipasta, joka on ihan ok

Instagramissa tuli vastaan kikherne limonellon resepti, jonka on sanottu olevan somehitti, ja jota on tituleerattu myös nimillä somepasta ja pandemiapasta. Reseptin on kirjoittanut Nata Salmela blogissaan WTD (White Trash Disease). Tässä linkki: https://wtd.fi/kikherne-limonello/

Tämän sitruunaisen kikhernepastan raaka-aineet ovat pasta, kikherneet (tölkistä), sitruuna, hunaja, turkkilainen jogurtti, soijakastike, kurkuma, inkivääri ja voi. Tarjoiluun suositellaan ohjeessa parmesaania ja tuoretta korianteria, joista jälkimmäistä minulla ei ollut, mutta muuten menin ohjeen mukaan.

Tämä pasta herätti mielenkiintoni, koska se näytti sisältävän suurin piirtein kaikkea, mitä ruualta haluan: hiilareita, makeutta, raikkautta, umamia, suolaa ja rasvaa. Lisäksi se oli nopea tehdä. Kaiken kukkuraksi minulla oli kaikki tarvittavat ainekset jo muutenkin kotona, vaikka kaupassa ei ole käyty 12 päivään.

Tältä kikhernelimonello näytti ennen parmesaanin lisäämistä.

Plussaa siitä, että kikherneet eivät maistu tässä ruuassa kitkeriltä. Monissa ruuissa kikherneet maistuvat minun suussani kitkeriltä, mutta tässä ruuassa kikherneet maistuvat mielestäni sisältä neutraaleilta ja pinnasta siltä, miltä tämän ruuan kastike maistuu. Kikherneiden kitkerän maun olen huomannut tulevan esille usein ohuissa kastikkeissa/keitoissa/liemissä, mutta tämän pastan kastike oli paksua turkkilaisen jogurtin ansiosta.

Yllätyin siitä, että tässä ruuassa lapsetkin söivät kikherneitä, eli eivät väistelleet niitä, eivätkä valittaneet niistä. Lapset söivät annoksensa muutenkin reippaasti valittamatta tai viivyttelemättä, vaikka tämän ruuan makumaailma ei ole heille tuttu. He tosiaan eivät tästä ruuasta valittaneet, mutta eivät myöskään kehuneet, eivätkä myöskään pyytäneet tekemään tätä toistekin.

Minun suussani tämä ruoka maistuu hunajalta, sitruunalta ja joltain itämaiselta ruualta. Ei siis missään nimessä mautonta. Kurkuman piti tulla tähän ruokaan vain keltaisen värin takia, mutta tällä ohjeen mukaisella määrällä (½ rkl per 2 annosta) maistan kurkuman maun tässä selvästi. Pastaruuassa pidän kurkuman makua aika odottamattomana makuna, mutta onhan se keltainen väri kieltämättä hieno.

Kokonaisuutena sanoisin tämän ruuan olevan minun suussani tasoa ”ihan ok”. Kyllä sitä syö, mutta en ainakaan tällaisena jää kaipaamaan. Minun makuuni kaipaisin enemmän umamia, makeutta ja rasvaa. Vaikka hunajan ominaismaun tässä maistankin, se hunajamaku maistuu tässä ilman makeutta. Sitruuna, turkkilainen jogurtti ja kurkuma ovat tässä ruuassa niin isossa roolissa, että ne vievät hunajan makeuskokemuksen pois, ainakin minun suussani. Niinpä omaan makuuni tämä ruoka toimisi todennäköisesti paremmin ilman turkkilaista jogurttia ja kurkumaa. Soijakastiketta laittaisin enemmän, ja pastan paistaisin säästelemättömässä määrässä öljyä. Silloin tämä ruoka olisi jo hyvin lähellä suosikkireseptiäni nuudeliwokille sekä tätä paistetun spagetin reseptiä. Väri olisi toki paljon tylsempi ilman kurkumaa, eikä kikhernekään häikäise värillään, mutta värikkäillä kasviksilla ja/tai yrteillä voisi hoitaa värihomman kuntoon.

Parmesaani tämän annoksen päällä ei mielestäni jotenkin sopinut yhteen tämän ruuan sisältämien itämaisten makujen kanssa. Parmesaani ei myöskään toiminut tälle pastalle umamibuustina samalla tavalla kuin pastoille yleensä. Luulen tämän johtuvan siitä, että parmesaani ei sulanut tämän pastan päälle. Tämä pasta siis ei ollut höyryävän kuumaa siksi, koska tähän pastaan lopussa sekoitettiin turkkilaista jogurttia, eikä sen jälkeen saanut enää kypsentää, jottei jogurtin rakenne mene rikki.

Tähän reseptiin meni nyt ainoa kikhernepurkki, mikä minulla oli. Tämän ruuan innoittamana laitoin lisää kikherneitä ostoslistaan. Kikherneiden yhdistäminen pastaan on jotain, mitä en olisi itse keksinyt, joten kiitokset siitä. Olen avoin kikherneiden ja pastan yhdistämiselle jatkossakin, joskin juuri omille makuhermoille täydellisen tavan löytäminen ei välttämättä tapahdu hetkessä.

Tämän ruuan makumaailma tuo mieleeni jonkin kookosmaitoa sisältävän kanakastikkeen, jota syödään riisin kanssa. Sellaiseenkin olisi vielä kaapeissa aineksia käymättä kaupassa, joten voi olla, että innostun tekemään sellaista lähipäivinä.

Valkoinen pizza nyhtöpossun jämistä

Oli jäljellä nyhtöpossua sen verran, että se olisi sopiva määrä pellilliseen pizzaa. Nyt oli tomaattituotteet loppu kaikkien mentyä eiliseen nyhtöpossulasagnetteen, joten tuli mieleen tehdä valkoinen pizza. Valkoiseen pizzaan yleensä laitetaan kastikkeeksi creme fraichea, mutta minulla ei ollut sitäkään. Smetanaa oli, joten korvasin sillä.

Tein pizzapohjan samalla tavalla kuin yleensäkin. Blogiaikoinani olen tehnyt sillä pohjalla ainakin lihapulla-pekonipizzaa, portobello-aurajuustopizzaa ja poropizzaa. Kohonneen pizzapohjan levitin voidellulle uunipellille niin kuin yleensäkin, mutta tomaattikastikkeen sijaan levitin pohjan päälle kaksi purkkia smetanaa. Päälle laitoin säikeiksirevittyä nyhtöpossua, suolaa ja parmesaania. Moni tekee valkoisen pizzan ilmankin juustoa, mutta itse halusin nyt tähän käyttää parmesaania, joka on hyvää ja sitä sattui olemaan avattuna. Paiston jälkeen valuttelin vielä kauttaaltaan päälle öljyä, niin kuin tässä Valion valkoisen pizzan ohjeessa neuvottin tekemään.

Tuli superhyvää! Smetana sopi tähän aivan mahtavan hyvin. Smetanasta tuli ihana paksu suutuntuma ja raikas täyteläinen maku. Nyhtöpossu, jonka katsominenkin jo kyllästytti, sai uutta eloa tästä ruuasta. Jo tympivästä nyhtöpossusta tuli kuin tulikin vielä yksi herkullinen ruoka, JES!

Lisäksi tein pakastevihanneksia mikrossa pakkauksen ohjeen mukaan. Eli 250 grammaa kulhoon, 5 min mikrossa täydellä teholla puolivälissä sekoittaen.

Valkoinen pizza

Pohja:

5 dl vehnäjauhoja

2 dl vettä

1 tl suolaa

1 pussi kuivahiivaa tai 25 g tuorehiivaa (puolet 50 gramman paketista)

50 g sulatettua voita

Kastike:

2 purkkia (à 120 g) smetanaa tai creme fraichea (joissakin ohjeissa kastikkeena käytetään turkkilaista jogurttia, kermaviiliä tai tuorejuustoa – niitäkin voisin joskus tähän kokeilla)

Täytteet:

tällä kertaa 150 grammaa nyhtöpossua, suolaa ja 110 grammaa parmesaania, mutta vain mielikuvitus on rajana – ainakin kaikki mikä sopii leivän päälle, todennäköisesti sopii tähänkin. Yksi hyvä tunnettu yhdistelmä tähän on pekoni ja punasipuli.

Päälle:

öljyä (voi olla mitä öljyä löytyy ja mistä tykkää, tai voi käyttää halutessa myös voisulaa)

Jos käytät tuorehiivaa, lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liuota tuorehiiva siihen. Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä vesi 42-asteiseksi (kädenlämpöä kuumempi mutta ei kättä polttava) ja sekoita kuivahiiva jauhoihin. Sekoita suola jauhoihin tai veteen, kunhan jompaan kumpaan. Sekoita keskenään jauhot ja vesi. Jos seos vaikuttaa kuivalta, voi sekoittaa mukaan vähän lisääkin vettä. Sekoita mukaan voisula sen lämpöisenä, että se ei polta sormia. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Jätä peitettynä kohoamaan noin puoleksi tunniksi.

Levitä kohonnut taikina voidellulle uunipellille. Levitä päälle smetana/cremefraiche/turkkilainenjogurtti/kermaviili/tuorejuusto. Ripottele tai asettele päälle täytteet. Nyhtöpossua käytettäessä ripottelin päälle ensin nyhtöpossusäikeet, sitten suolaa, ja sen jälkeen ripottelin päälle parmesaania. Paista 250-asteisen uunin ylätasolla 10-15 minuuttia, kunnes reunat ovat saaneet väriä ja pohjasta on kypsä. Minulla sopiva paistoaika oli nyt 12 minuuttia. Uunistaoton jälkeen valuttele öljyä kauttaaltaan päälle. Öljyn lisäksi sopii päälle tuoreet hyvät yrtit kuten rucola ja basilika. Joissakin ohjeissa myös lisätään parmesaanilastuja tai ilmakuivattua kinkkua tai kylmäsavulohta päälle paistamisen jälkeen.

Muita suosimiani tapoja tähteeksijääneiden lihojen käyttämiseen löytyy kirjoituksestani Tähteiden jatkojalostus: kypsät lihat, kanat ja kalat.