Miten tehdä mehua marjoista ilman mehumaijaa, mehulinkoa ja mehuprässiä

Marjoja kattilassa ennen mehuksi tekemistä.

Tässä kirjoituksessa esittelen kaksi tapaa tehdä marjoista mehua ilman erillisiä mehuntekoon tarkoitettuja välineitä. Näihin tapoihin ei tarvita mehustinta, linkoa eikä mehupuristinta. Esittelen kaksi eri tapaa tehdä mehua tavallisilla keittiövälineillä: keittämällä ja kylmäpuristamalla. Näistä keittäminen on nopeampi tapa, kylmäpuristaminen hitaampi. Mausta tulee erilainen riippuen siitä, valmistiko mehun keittämällä vai kylmäpuristamalla.

Hyppää kohtaan: Kylmäpuristettu mehu kotikonstein

Keitetty mehu

Mehun keittämiseen tarvitaan marjoja, vettä, kattila, siivilä, hella ja jokin riittävän kokoinen astia siivilöidylle mehulle. Keitetyssä mehussa on siihen käytettyjen ainesten maut kypsennetyssä muodossa. Keitettyyn mehuun voi käyttää tuoreita tai pakastettua marjoja tai niiden sekoitusta. Voi käyttää yhtä marjalajia tai sekoitusta useammasta marjalajista. Sekaan voi halutessa laittaa myös esimerkiksi kirsikoita, raparperia ja/tai omenaa pilkottuina ilman siemenkotia. Jos marjojen seassa sattuu olemaan pienehköjä määriä marjojen lehtiä, varpuja tai muita vastaavia marjapensaan omia roskia, niitä ei tarvitse ottaa pois ennen mehuksi keittämistä.

Mehu marjoista keittämällä
marjoja
vettä
Laita marjat kattilaan. Mahdolliset pakastemarjat kannattaa laittaa mieluiten jäisinä, sulattamatta niitä ensin. Lisää kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Keittämisvaiheessa kuohuu paljon, joten kannattaa jättää paljon kuohumisvaraa. Tarvittaessa jaa marjamäärä useampaan kattilaan.
Kiehauta. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia. Ota tiheä siivilä ja sen alle puhdas kattila tai muu riittävän kokoinen astia. Kaada keitetty mehu marjoineen siivilään. Jos mehusta haluaa aivan kirkasta, voi siivilän vuorata ensin puhtaalla harsokankaalla, mutta se ei ole välttämätöntä.
Anna mehun valua rauhassa siivilän läpi, kunnes mehua ei enää valu eikä tipu. Marjoja ei kannata painella eikä sekoittaa siivilässä, koska sellaisesta tulee helposti mehuun sameutta.
Jos mehua tuli enemmän kuin ehtii lähiviikkoina käyttää, kannattaa ylimääräiset pakastaa. Kylmänä juotavaksi tarkoitetut mehut kannattaa laimentaa ja makeuttaa sopiviksi jo hyvissä ajoin ennen kuin niitä on tarkoitus juoda. Sopiva laimennussuhde riippuu marjoista, ja sen löytää helpoiten kokeilemalla. Jos mehu on sekoitus eri marjalajeja ja mukana on happamia marjoja, oma alkuarvaukseni laimennussuhteelle on yleensä 1:6 eli 1 osaa mehua ja 6 osaa vettä. Jos mukana ei ollut happamia marjoja, riittää yleensä vähemmän vettä. Kun sopiva mehun ja veden suhde on löytynyt, makeutan mehun yleensä sekoittamalla mukaan 100 grammaa sokeria (1 ¹⁄₅ dl) per 1 litra sopivan vahvuista mehua. Kun mehuun on sekoitettu jotain, kannattaa antaa makujen tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten seuraavaan päivään. Kuumana juotavat mehut taas yleensä maistuvat tasaisilta jo heti sekoittamisen jälkeen.
Vinkki: Samalla tavalla voi tehdä mehua myös ilman marjoja esimerkiksi omenoista ja/tai raparperista. Paloittele ne ilman siemenkotia, peitä kylmällä vedellä, kiehauta, keitä 10 min ja siivilöi. Omena- tai raparperimehuja en yleensä koe tarpeelliseksi laimentaa vedellä, mutta nekin makeutan 100 grammalla sokeria per 1 litra mehua.

Mehun valmistamista keittämällä kylmäpuristuksen sijaan suosin erityisesti seuraavien marjojen tapauksessa: marja-aronia, mansikka, mustikka, punaherukka, mustaherukka. Tykkään niistä mauista, jotka kyseisiin marjoihin tulevat kypsentämällä. Myös happamat omenat ja raparperi mielestäni paranevat maultaan, kun niistä tehdään mehu keittämällä.

Olen tehnyt mehua keittämällä monista eri marjoista. Tähän mennessä ainoa keittämällä tekemäni marjamehu, josta en ole tykännyt, on ollut pihjajanmarjamehu. Keitetty pihlajanmarjamehu maistuu mielestäni vihannesmaiselta, mutta ei kuitenkaan akuutin nielaisukelvottoman pahalta niin kuin pihlajanmarjat sellaisenaan minun suussani ovat.

Linkkejä postauksiin keittämällä tekemistäni mehuista:

Kylmäpuristettu marjamehu kotikonstein

Kylmäpuristetun marjamehun valmistamiseen tavallisilla keittiövälineillä tarvitaan marjoja, vettä, jokin riittävän iso astia marjoille, perunasurvin, siivilä ja jokin astia siivilöidylle mehulle. Perunasurvimen sijaan on mahdollista käyttää myös sauvasekoitinta tai tehosekoitinta, mutta minun kokemusteni mukaan mausta tulee paljon parempi, kun koneen sijaan käyttää käsikäyttöistä perunasurvinta. Tähän menetelmään valmistaa kylmäpuristettua mehua tarvitaan myös aikaa ja kylmäsäilytystilaa mehun valmistamisen ajaksi: vähintään yön yli ja korkeintaan kaksi vuorokautta.

Kylmäpuristetussa marjamehussa on siihen käytettyjen marjojen maut kypsentämättömässä muodossa. Kylmäpuristamalla tehtävään marjamehuun voi käyttää tuoreita tai pakastettua marjoja tai niiden sekoitusta. Voi käyttää yhtä marjalajia tai sekoitusta useammasta marjalajista. Jos marjojen seassa sattuu olemaan marjojen lehtiä, varpuja tai muita vastaavia marjapensaan omia roskia, niitä ei tarvitse ottaa pois ennen mehuksi keittämistä. Kylmäpuristettu mehu ei säily yhtä hyvin kuin keitetty, joten sitä kannattaa tehdä kerralla vain sen verran kuin aikoo käyttää esimerkiksi viikon kuluessa.

Marjamehu kylmäpuristamalla
marjoja
vettä
Laita marjat riittävän kokoiseen astiaan. Mahdolliset pakastemarjat kannattaa laittaa mieluiten jäisinä, sulattamatta niitä ensin. Lisää kylmää vettä sen verran, että marjat peittyvät. Jos mukana oli pakastemarjoja, anna niiden sulaa siinä vedessä, kunnes niitä on mahdollista survoa.
Survo marjat rikki perunasurvimella. Peitä astia ja siirrä se jääkaappiin maustumaan vähintään yön yli, mielellään vähintään yhdeksi vuorokaudeksi, mutta korkeintaan kahdeksi vuorokaudeksi.
Ota tiheä siivilä ja laita sen alle puhdas riittävän kokoinen astia mehun valumista varten. Jos haluat ehdottoman kirkasta mehua, vuoraa siivilä puhtaalla harsokankaalla, mutta se ei ole välttämätöntä.
Kaada survotut marjat nesteineen siivilään. Anna mehun valua rauhassa siivilän läpi, kunnes mehua ei enää valu eikä tipu. Marjoja ei kannata painella eikä sekoittaa siivilässä, koska sellaisesta voi tulla mehuun sameutta.
Siivilän läpi valunut neste on kylmäpuristettua mehutiivistettä. Kylmäpuristetut mehut kannattaa säilyttää jääkaapissa puhtaassa kannellisessa astiassa. Kylmäpuristettuja mehuja en erityisesti suosittele varta vasten tekemään isoa määrää pakastamista varten, koska pakastaminen muuttaa raakaa marjamakua paljon ja huonompaan suuntaan. Kuitenkin pilaantumisen ehkäiseksi voi ylimääräiset kylmäpuristetut mehut pakastaa, jos mehuun ei käytetty kertaalleen pakastettuja marjoja. Kylmäpuristetut mehut kannattaa juoda kylmänä, koska silloin niiden kypsentämätön maku tulee parhaiten esille.
Kylmäpuristetut marjamehut suosittelen hyvissä ajoin ennen juontia laimentamaan ja makeuttamaan sopivaksi. Tällä tavalla tehtyä kylmäpuristettua mustikoista tehtyä mehua ei välttämättä tarvitse laimentaa vedellä ollenkaan, kun taas happamista marjoista tehtyä kylmäpuristettua mehua voi olla tarvetta laimentaa paljonkin. Sopivan laimennussuhteen löytää helpoiten kokeilemalla. Kuten keitetyt mehut, myös kylmäpuristetut mehut makeutan sopivan laimennusuhteen löydyttyä sekoittamalla mukaan 100 grammaa sokeria (1 ¹⁄₅ dl) per 1 litra sopivan vahvuista mehua. Kun mehuun on sekoitettu jotain, kannattaa antaa makujen tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta mieluiten seuraavaan päivään.

Kylmäpuristetun mehun ohjeissa usein sekoitetaan mukaan myös vähän sitruunahappoa, viinihappoa tai muuta hapanta ennen seisotusta jääkaapissa. Minun kokemusteni mukaan kuitenkin mausta tulee minun suussani parempi ilman happojen lisäystä, joten siksi itse en lisää kylmäpuristettuihin mehuihin happoa. Tässä esimerkki Marttojen ohjeesta, jossa kylmäpuristettavaan puolukkamehuun lisätään 1/4 tl viini- tai sitruunahappoa per 1.2 litraa vettä: https://www.martat.fi/reseptit/puolukkamehu/

Mehun valmistamista kylmäpuristamalla keittämisen sijaan suosin itse erityisesti vadelman tapauksessa, koska osa vadelman hienoista mauista katoaa kypsennettäessä. Kylmäpuristettu vadelmamehu onkin yksi suosikkitavoistani käyttää vadelmaa, kuten myös siemenetön vadelmahillo eli vadelmakastike ja vadelmasiirappi.

Toinen marjamehu, joka minun mielestäni on paremman makuista kylmäpuristamalla tehtynä kuin keittämällä, on puolukkamehu. Kylmäpuristettu puolukkamehu maistuu mielestäni raikkaammalta kuin keittämällä tehy puolukkamehu, ja vähemmän siltä juuri puolukalle ominaiselta happamalta maulta, joka keitetyssä puolukkamehussa tuntuu usein jälkimaussa. Silti minulla tulee keitettyäkin puolukkamehua tehtyä ja juotua, koska keittäminen on nopeampi napa saada iso määrä puolukoita mehuksi, ja ylimääräiset keitetyt puolukkamehut voi säilöä pakastimessa maun juurikaan heikkenemättä.

Jauheliharisotto risottoriisistä – simppeli perusversio

Tavallinen jauheliharisotto risottoriisistä.

Tässä on risottoriisistä tehtävän jauheliharisoton konstailematon perusresepti. Tämä on yhden astian ruoka, jossa sekä jauheliha että riisi kypsennetään samassa kattilassa. Risottoriisin etu tavalliseen riisiin verrattuna on, että risottoriisillä tulee mehevämpää. Tässä perusversiossa on vain jauheliha, risottoriisi, lihaliemi, sipuli, öljy ja suola. Makumaailmaltaan tämä on siten lihan ja umamin makuinen risotto. Meidän perheessä tällainen tutun perusruuan makuinen uppoaa paremmin kuin monimakuisemmat ruuat, ja tämä riittoisa ruoka uppoaa meillä myös useamman päivän putkeen mikron kautta uudelleenlämmitettynä. Alla perusresepti, jota voi tarvittaessa muunnella niin, että vain mielikuvitus on rajana.

Jauheliharisotto risottoriisistä
4 dl risottoriisiä
400 g sika-nautajauhelihaa + suolaa
1 sipuli
3 rkl öljyä
12 dl lihalientä
Silppua sipuli. Kuumenna öljy kattilassa. Paista siinä jauheliha ja sipuli. Mausta suolalla (itse laitan tähän 4 maustemittaa suolaa eli n. 3/4 tl). Lisää risottoriisi ja paista käännellen, kunnes kaikki risottoriisi kiiltää. Lisää lihaliemi ja kiehauta välillä sekoittaen. Kypsennä miedolla lämmöllä (keittolevyn säädöistä pienin ei-nolla) kannen alla välillä sekoittaen, kunnes risottoriisi on kypsää (n. 10-15 min). Maista, ja lisää tarvittaessa suolaa tai muuta maustetta. Voi tarjota heti, mutta sopii myös uudelleenlämmitykseen mikrossa.
Vinkkejä:
* Jos tähän haluaa lisätä herne-maissi-paprikaa, jota suomalaisissa risottoruuissa usein on, voi sekoittaa mukaan 200 gramman pussin pakaste herne-maissi-paprikaa lopussa ja kuumentaa. Herne-maissi-paprikan sijaan voi vaihtoehtoisesti sekoittaa lopussa mukaan 200 gramman pussin pakasteherneitä ja kuumentaa.
* Tähän voi halutessa lisätä kasviksia mielensä mukaan, esimerkiksi paprikaa (1 kpl) ja (herkku)sieniä paloiteltuina (3 dl). Lisää ne risottoriisin lisäämisen jälkeen ja paista hetki. Muitakin kasviksia voi käyttää makunsa mukaan. Lisää kasvikset mieluiten suupaloina risottoriisin lisäämisen jälkeen, paitsi pakasteherneet tai pakasteherne-maissi-paprikat vasta lopussa, jotta pakasteherneen väri ja makeus säilyy.
* Tähän ruokaan voi halutessa lisätä mausteita, kuten yhtä tai useampaa näistä: pippuri, valkosipuli, yrtit tuoreina tai kuivattuina, paprikajauhe, chili. Alkuperäinen resepti suosittelee myös Santa Marian Pasta Rossa mausteseosta. Lisää mausteet mieluiten jauhelihaan samaan aikaan suolan kanssa.
* Annoksen voi halutessa viimeistellä esimerkiksi jollakin näistä: parmesaaniraaste, tuore basilika/rucola/persilja, ketsuppi, sweet chili -kastike.
* Sika-nautajauhelihan sijaan voi käyttää myös muuta jauhelihaa. Vähärasvaisempaa jauhelihaa käytettäessä voi olla hyvä lisätä enemmän öljyä. Broilerin jauhelihaa käytettäessä suosittelen lisäämään mausteeksi currya ja lisäämään lopussa kermaa, sitten kuumentamaan ja maistamaan.

Tämä resepti perustuu tähän Hellapoliisin Jauheliharisotto-reseptiin: https://www.hellapoliisi.fi/jauheliharuoat/jauheliharisotto-2/ Tämä minun versioni on 4/3-kertaistettu versio siitä, jotta saa kulumaan koko 400 gramman jauhelihapaketin kerralla. Minun versioni on myös yksinkertaistettu sisältämään vähemmän eri aineksia, makuja, vaiheita ja pilkkomista.

Jauheliharisotto kattilassa. Tätä jauheliharisottoa kypsennettiin kiehahtamisen jälkeen 15 min. Jos haluaa valuvampaa, silloin kannattaa tarkistaa kypsyys jo 10 min jälkeen.

Jäähtyneet jauheliharisoton jämät kaksi päivää myöhemmin.

Katso myös:

Helppoja arkiruokia lapsiperheille

Lohipasta kypsästä lohesta mikrossa yhdelle

Yhden hengen lohipasta mikrossa uunilohen jämistä.

Tein aiempana päivänä simppeliä uunilohta. Kun uunilohesta oli jäljellä enää vain vähän, tein viimeisistä uunilohen tähteistä itselleni yhden annoksen lohipastaa mikroaaltouunissa ilman hellaa. Tästä nopeasta yhden hengen annoksesta tuli maistuvaa: maistuu raikkaan sitruunaiselta, lohelta ja voiselta pastalta. Muuntelumahdollisuuksissa vain mielikuvitus on rajana.

Lohipasta kypsästä lohesta mikrossa (1 annos)
80 g fusillipastaa (tiukkaan pakattuna n. 1½ dl, löysästi pakattuna n. 2 dl)
vettä
suolaa
10 g voita
1/4 tl raastettua sitruunan kuorta
1 tl sitruunamehua
50 g kypsää lohta ilman nahkaa ja ruotoja
Ota mikronkestävä syvä lautanen tai kulho ja laita sen alle mikronkestävä matala lautanen. Matala lautanen alla helpottaa siirtelyä ja ottaa kiinni mahdollisia sotkuja. Laita keittämätön pasta syvään lautaseen tai kulhoon. Laita pastan päälle suolaa (itse laitoin 3 g suolaa).
Kiehauta vettä vedenkeittimellä tai mikrossa. Kaada kiehautettua vettä pastan päälle vähintään sen verran, että pasta peittyy, mutta mieluiten ylikin. (Itse laitoin 3 dl kiehautettua vettä vedenkeittimestä.) Sekoita. Laita mikroon täydelle teholle 7 minuutiksi (tai se aika, joka pakkauksessa kerrotaan kyseisen pastan keittämisajaksi).
Tarkista kypsyys haarukalla. Jos ei ollut vielä halutussa kypsyysasteessa, sekoita ja laita mikroon täydelle teholle vielä 2 minuutiksi. (Tämän kertaisessa fusillipastassa luki keittämisajaksi 7-9 min.) Vedenkeittimestä voi lisätä vettä pastan päälle ennen mikroa, jos pasta ei enää peity vedellä.
Kun pasta on halutussa kypsyysasteessa, kaada kypsennysvesi pois. Kypsennysastia voi olla käsiä polttavan kuuma, jolloin kannattaa käyttää tässä vaiheessa patakintaita. Kypsennysveden voi kaataa pois esimerkiksi käyttämällä lautasta tai kantta kantena tai kaatamalla pastan siivilään.
Kun pastasta on saatu vedet pois, lisää pastaan voi, sitruunan kuoriraaste ja sitruunamehu. Sekoita, kunnes voi on sulanut tasaisesti pastan joukkoon.
Lisää lohi. Jos haluaa, että lohi ei sekoittaessa hajoa liian pieniksi paloiksi, silloin kannattaa lohi lisätä isohkoina paloina. Pyöräytä lohi nopeasti pastan sekaan. Maista, ja lisää tarvittaessa suolaa tai muuta maustetta. Nauti heti, koska tämä ei pysy kauan kuumana.
Vinkkejä:
* Kypsäksi loheksi tähän reseptiin sopii myös valmis savulohi.
* Fusillipastan voi tarvittaessa korvata muulla pastalla. Kypsennä pastaa mikrossa pakkauksen mukainen keittoaika, tarkista kypsyys ja tarvittaessa kypsennä lisää 2 minuuttia kerrallaan, kunnes on kypsää. Pitkät pastat kuten spagetti ja tagliatelle kannattaa pätkiä lyhyiksi ennen mikrokypsentämistä, jotta ne on helpompi peittää vedellä.
* Sitruunatuotteiden sijaan tai niiden lisäksi tämän voi maustaa myös muulla tavalla. Voi käyttää esimerkiksi yhtä tai useampaa näistä: tilli tuoreena silppuna tai kuivattuna, sipulijauhe, mustapippuri, valkopippuri, valmis kalamausteseos, sitruunapippuri.
* Voin sijaan voi käyttää myös jotain muuta kostuketta. Voi käyttää esimerkiksi jotain näistä: kerma, creme fraiche, tuorejuusto, smetana, pesto, valmis kalalle tarkoitettu kastike, tähteeksi jäänyt kalalle sopiva kastike. Käytä kostuketta sen verran, että ruoka näyttää mehevältä. Tarvittaessa lämmitä pasta mikrossa kostukkeen lisäämisen jälkeen kuumaksi esim. 1 minuutti täydellä teholla (suositeltavaa erityisesti jos kostukkeena käyttää kermaa tai tähteeksi jäänyttä lämpimänä tarjottua kastiketta).
* Tämän ruuan voi tehdä myös tähteeksi jääneestä pastasta. Silloin lämmitä mikrossa noin 190 g / reilu 2 dl kypsää pastaa, sitten sekoita siihen muut ainekset kuten edellä.
* Tämän reseptin voi myös moninkertaistaa ja tehdä sen kattilassa.
* Annoksen voi viimeistellä tuoreella tillillä, persiljalla tai ruohosipulilla, jos sattuu olemaan.

Raakaa fusillipastaa ja suolaa Iittalan Teema syvällä lautasella.

Yhteensä yhdeksän minuutin mikrokypsennyksen jälkeen.

Sekoitettu, kunnes voi on tasaisesti sulanut joukkoon.

Lohipasta lautasella, jossa myös keltaista vesimelonia ja kirsikkatomaatteja.

Muita tapoja käyttää ylijäänyt kypsä kala on kirjoituksessani Ruokaa tähteistä: ylijäänyt lohi, savukala ja muu kypsä kala.

Katso myös:

Uunilohi – simppeli perusresepti pelkästä lohifileestä ja suolasta

Uunilohta, lohkoperunoita ja sieni-sipulipaistosta.

Tavallinen uunilohi lohifileestä on helppo kalaruoka ja maistuu monille. Tässä yksinkertainen resepti, johon ainoat tarvittavat ainekset ovat lohifilee ja suola. Tätä perusreseptiä voi halutessa muunnella makunsa mukaan ja tarjota sen kanssa milloin mitäkin lisukkeita.

Uunilohi lohifileestä
n. 800 g lohifilee
suolaa
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sillä aikaa ota esille joko uunipelti tai sellainen uunivuoka, johon lohifilee mahtuu. Laita uunipellille tai uunivuokaan leivinpaperi. Uunivuoassa leivinpaperin voi tarvittaessa korvata voitelemalla vuoan voilla tai öljyllä.
Laita lohifilee nahkapuoli alaspäin siihen valmisteltuun vuokaan/pellille. Jos lohifileessä on ruotoja ja haluat ne pois ennen kypsennystä, nypi ruodot pois kalanruotopinseteillä tai puhtailla tavallisilla pinseteillä. A- ja B- leikatuissa lohifileissä on ruodot jäljellä yleensä fileen korkeimmassa kohdassa rivissä, ja ne löytyvät helposti tunnustelemalla. C-, D- ja E- leikatuissa lohifileissä ruodot on yritetty poistaa koneellisesti tai nyppimällä, mutta silti niitä voi tunnustelemalla löytyä vielä muutama.
Hiero lohifileen pintaan joka puolelle suolaa sormilla. Itse käytän 800 grammaan lohifileetä 1½ teelusikallista suolaa.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 25 minuuttia, tai kunnes lohifilee on kypsä myös korkeimmasta kohdasta suunnilleen keskeltä. Kypsyyden voi tarkistaa esimerkiksi tökkäämällä haarukan tai tikun keskelle ja katsomalla, onko sieltä kokonaan kypsän värinen. Lohifileeseen voi käyttää myös lihalämpömittaria. Lohifilee on kypsää, kun sisälämpötila on 60 astetta, mutta jotkut tykkäävät enemmän sisälämpötilaan 46-47 jätetystä uunilohesta (itse tykkään eniten täysin kypsästä).
Jos haluat lohifileeseen enemmän ruskistunutta pintaa, kypsentämisen jälkeen voi laittaa grillitoiminnon päälle ja odottaa muutamia minuutteja, kunnes pintaan tulee väriä. Leivinpaperin reunat voivat mustua ja murentua grillitoiminnosta, mitä voi estää leikkaamalla reunoista ylimääräiset leivinpaperit pois ennen grillaustoimintoa, tai kypsentämällä alunperinkin voidellussa vuoassa ilman leivinpaperia.
Uunilohen kanssa syötäväksi sopii esimerkiksi perunalisäke / pasta / riisi / couscous ja kastike. Perunalisäkkeitä täällä ja kalalle sopivia kastikkeita täällä. Jos uunilohta jää yli, tapoja hyödyntää ylijääneet lohet täällä.
Muunnoksia:
Tätä perusreseptiä voi halutessa muunnella mielensä mukaan ja sen mukaan, mitä sattuu olemaan.
* Ennen kuin hieroo suolan pintaan, suolaan voi halutessa sekoittaa mausteita, kuten yksi tai useampi näistä: mustapippuri, valkopippuri, kuivattu tilli, tuore tillisilppu, tuore persiljasilppu, sipulijauhe, sitruunan kuoriraaste, sitrunapippuri.
* Uunivuokaa käytettäessä yksi vaihtoehto on myös sekoittaa suolaa ja esim. edellämainittuja mausteita 1-3 desilitraan kermaa/smetanaa/creme fraichea ja kaataa vuokaan lohifileen päälle, sitten hieroa suolaa lohifileen pintaan ja kypsentää samalla tavalla kuin edellä.
* Samat mausteet sopivat myös lisättäväksi vasta lautasella annoksen päälle.
* Annoksen päälle sopii puristaa myös sitruunaa, limeä tai greippiä.

Katso myös: Helppoja arkiruokia lapsiperheille

Päivitys 15.8.2020: Uunilohen tähteistä tein yhden annoksen lohipastaa mikrossa.

Lohkoperunat varhaisperunoista

Varhaisperunoista tehtyjä lohkoperunoita, uunilohta ja sieni-sipulipaistosta.

Kun kyllästyttää keitetyt varhaisperunat, mutta varhaisperunoita vielä riittää, lohkoperunat varhaisperunoista ovat mukavaa vaihtelua. Varhaisperunat eli uudet perunat maistuvat varhaisperunoilta lohkoperunoiksikin tehtyinä, mutta ruskistuneen pinnan vuoksi ne maistuvat myös perinteisiltä lohkoperunoilta.

Lohkoperunat varhaisperunoista eli uusista perunoista
varhaisperunoita / uusia perunoita (n. 500 g – 900 g)
2 rkl öljyä
suolaa maun mukaan (itse laitan 1 tl)
Pese varhaisperunat, jos tarpeen. Kuivaa ne huolellisesti, koska märkä pinta hidastaa ruskistumista uunissa. Varhaisperunoita ei tarvitse kuoria, jos kuoret ovat hyvässä kunnossa.
Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Paloittele varhaisperunat lohkoiksi. Lohkoja voi laittaa leivinpaperoidulle uunipellille sitä mukaa, kun niitä paloittelee, jolloin on helppo nähdä, milloin ei mahdu enempää. Jos haluaa mahdollisimman rapean lopputuloksen, silloin kannattaa laittaa varhaisperunalohkoja vain sen verran, että lohkojen ei tarvitse koskea toisiinsa. Jos rapeudella ei ole väliä, silloin voi laittaa varhaisperunalohkoja niin paljon kuin vain mahtuu yhteen kerrokseen. Uunissa kypsennetyt varhaisperunalohkot ovat yleensä hyvänmakuisia sekä rapeina että ei-rapeina.
Valuta varhaisperunalohkojen päälle öljy ja ripottele päälle suola. Sekoita. Sekoittamisen voi tehdä joko suoraan leivinpaperoidulla pellillä tai erillisessä kulhossa. Sekoittamiseen voi käyttää lastaa, tai voi tehdä niin kuin minä teen, eli sekoittaa puhtailla käsillä. Kun on sekoitettu, levitä varhaisperunalohkot leivinpaperoidulle pellille tasaisesti. Jos tykkää rapeudesta, silloin kannattaa siirrellä lohkoja niin, että ne koskevat toisiinsa mahdollisimman vähän, mutta varhaisperuna tosiaan on hyvää ilmankin rapeutta.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla, kunnes suurin piirtein kaikissa lohkoissa on ruskistumista pinnassa. Tähän kuluva aika riippuu varhaisperunoiden koosta, lohkojen koosta ja siitä, kuinka täynnä pelti on. Jos lohkot ovat pieniä eikä pelti ole täynnä, kannattaa tarkistaa tilanne jo 15-20 minuutin päästä. Jos taas lohkot eivät ole pieniä eivätkä ne ole aivan väljästi, minun uunissani menee tähän 40 minuuttia, eli suunnilleen sama aika kuin tavallisista perunoista tehtyihin lohkoperunoihin. Jos pelti on aivan täynnä, valmistumista voi nopeuttaa paistamalla aluksi 250-asteisen uunin ylimmällä tasolla, kunnes (reunimmaisissa) näkyy ensimmäiset ruskistumisen merkit, ja sitten siirtää 200-asteisen uunin keskitasolle valmistumaan loppuun. Täpötäysistä pellillistä varhaisperunoita ei yleensä silloinkaan tule rapeita, mutta hyvänmakuisia silti. Rapeutta haluaville tosiaan suosittelen, että laittaa varhaisperunalohkoja kerrallaan pellilliselle vain sen verran, että lohkot eivät yhtään koske toisiinsa.
Tarjoa lohkoperunat mieluiten heti. Lohkoperunat varhaisperunoista sopivat tarjottavaksi samalla tavalla kuin lohkoperunat tavallisista ”vanhoista” perunoista, eli esimerkiksi liha-, kana- tai kalaruuan lisäkkeenä.

Katso myös: