Mustikkamehuun tehty riisipuuro mikrossa + pakastettua banaania

Riisihiutalepaketin kyljestä sain idean tehdä puuro riisihiutaleista mehuun nyt, kun maito on loppu. Pakastimen hajottua minulla olikin nyt mustikkamehua jääkaapissa, joten tein aamupuurot tällä kertaa mustikkamehuun. Lisukkeeksi pilkoin pakastettua banaania, jota sattui nyt olemaan (toisessa pakastimessa). Lopputuloksesta tuli ihan toimiva. Riisi muutti mustikkamehun makua neutraalimmaksi kuin mitä se sellaisenaan oli. Banaani sopi lisukkeeksi tosi hyvin, ja oli mielestäni tässä aika olennainen, sillä muuten olisi ollut tylsän makuinen annos. Edelleen tykkään enemmän täysmaitoon tehdystä riisipuurosta kuin tästä mehuun tehdystä, mutta tämäkin aamupalana maistuu ja toimii maidon ollessa loppu.

Riisipuuro mikrossa mehuun + pakastettua banaania
3/4 dl riisihiutaleita
2 dl juomisvahvuista (mustikka)mehua
ripaus sokeria
Sekoita ainekset syvällä korkeareunaisella mikronkestävällä lautasella. Kuumenna mikrossa täydellä teholla 4-5 minuuttia. Sekoita puolivälissä ja lopussa.
Pilko pakastetut banaanit jäisinä terävällä veitsellä. Jos banaani ehtii vähänkään sulaa ennen pilkkomista, banaani menee mössömäisemmäksi, tarttuvaisemmaksi ja sotkuisemmaksi. Sekoita jäiset banaanipalat kuuman puuron joukkoon. Nauti heti. Voi käyttää pakastettujen banaanien sijaan myös tuoretta banaania, mutta silloin puuro ei jäähdy sopivaksi yhtä nopeasti.

Muita puuroannoksia:

Banaanien pakastaminen irtopaloina ilman leivinpaperia

Minulla oli ylikypsiä banaaneja enemmän kuin lähiaikoina tarvitaan, joten pakastin ne. Irtonaisena pakastumisen varmistamiseksi olen yleensä pakastanut banaanit paloina leivinpaperoidussa uunivuoassa, ja jäätymisen jälkeen siirtänyt jäiset palat pakastuspussiin. Pakastustapa on siis sama, jolla olen pakastanut esimerkiksi kaalilaatikkoa ja kinkkukiusausta annospaloina. Tällä kertaa minulla kuitenkaan ei ollut pakastimessa niin paljon tilaa, mitä vuoassa pakastaminen vaatisi, eikä leivinpaperin tai vuoan tuhlaaminen tähän ja jäisten palojen siirtely vuoasta pusseihin huvittanut muutenkaan, joten tein tällä kertaa eri tavalla. Tein samalla tavalla, miten olen tehnyt mansikoitakin pakastaessani:

Otan ison pakastuspussin, ja laitan sen pöydälle lepäämään.
Siirrän pakastuspussiin pakastettavat palaset – tässä tapauksessa siis banaanin palaset – niin, että ne eivät koske toisiinsa. (Kahden litran pussiin mahtui tällä tavalla kaksi käsin paloiteltua banaania.)
Suljin pussin pussinsulkijalla.
Laitan suljetun pussin viereen leikkuulaudan.
Siirrän pussin varovasti leikkuulaudan päälle. Tässä vaiheessa on helppo vielä siirtää palasia erilleen toisistaan, jos ne sattuvat siirtymään yhteen.
Siirrän leikkuulaudan pakastimen luo.
Siirrän pakastuspussin leikkuulaudalta pakastimeen ei-vinolle alustalle sellaiseen lokeroon, joka ei ole liikuteltava. Tässä vaiheessa voi edelleen siirtää palasia erilleen toisistaan, jos ne sattuvat siirtymään yhteen.
Jos pakastettavaa vielä jäi, tehdään lopuillekin kohdat 1-7. Banaanipussit voi pinota pakastimeen päällekkäin jo ennen kuin ne ovat jäätyneet.
Jäätyneiden banaaneiden pusseista voi tiputtaa banaanipalat pohjalle toisiinsa kiinni (jäätyneinä eivät enää tartu toisiinsa), puristaa ylimääräiset ilmat pois, ja sulkea tiukemmin (ei pakollinen vaihe).

Tämä tapa toimi banaaneille sen verran hyvin, että näin taidan pakastaa banaanit jatkossakin.

6 banaania revittynä käsin paloiksi ja jaettuna kolmeen 2 litran pakastuspussiin.

Tässä palakoossa pakastetut banaanit ovat mielestäni parhaimmillaan, kun ne laittaa suoraan pakkasesta smoothieen tai pirtelöön. Pitkää sulatusaikaa pakastetut banaanit eivät minun kokemukseni perusteella kestä hyvin, vaan silloin ne helposti tummuvat ja pullauttavat nestettä ulos. Jos pakastettuja banaaneja haluaa käyttää puuron päällä, silloin suosittelen pilkkomaan banaanit ohuiksi viipaleiksi, eli paljon ohuemmiksi kuin mitä ylläolevissa kuvissa. Toisaalta banaanit voi myös pilkkoa jäisinä pienemmiksi terävällä veitsellä.

Muuta aiheeseen liittyvää:

Päivitys 18.4.2020:

Alla blogipostauksia, joissa olen käyttänyt pakastettua banaania.

Pina Colada -pirtelö kookosmaidosta, banaanista, ananaksesta, vaniljauutteesta ja jääpaloista

Tämän Pina Colada -pirtelön resepti on kirjasta Hyvän olon jäätelökirja, jonka on kirjoittanut Virpi Mikkonen. Koronahamstrauksen takia tähän sattui nyt olemaan kotona ainekset: kookosmaito, säilykeananas, banaani, vaniljauute ja jääpalat. Kookosmaitoa tuli yksi tölkki eli 4 dl, säilykenanaspaloja 2 dl, banaaneja 2 kpl, vaniljauutetta 1 tl ja jääpaloja 3 kpl. Kaikki ainekset ajetaan tehosekoittimella tasaiseksi. Banaanien piti alkuperäisen reseptin mukaan olla pakastettuja kypsiä, mutta niiden puuttuessa käytettiin tuoreita kypsiä.

Valmistamisen jälkeen ilmassa leijaili sellainen ei-hyvä pähkinäinen (huonon kookosmaidon) aromi, joten arvelin tästä tulleen pahaa. Maku oli kuitenkin ihan kiva. Juomisen jälkeen vasta se pähkinäinen aromi tuli suuhun ja jäi pyörimään siellä, mutta ei kuitenkaan merkittävän pahana. Se pähkinäinen aromi tuli kookosmaidosta, joka oli halvinta mahdollista, eli sininen säilykepurkki. Ilman sitä ei-hyvää pähkinäisyyttä on mielestäni esimerkiksi Santa Marian liilassa tetrassa myytävä Extra Creamy Coconut milk, jossa on mielestäni hyviä makuja huonojen makujen sijaan. Paremmalla kookosmaidolla olisin siis voinut pitää tästä pirtelöstäkin enemmän.

Itselleni terästäisin tätä pirtelöä myös valkoisella sokerilla. Lapset pyysivät tätä lisääkin. Lapsi sanoi: ”Banaani tekee tästä hyvää. Muuten tämä olisi pahaa.”

Ei huono pirtelö. Tämä on helposti toteutettavissa pitkään säilyvistä kotivara-aineksista, jos käyttää pakastettuja banaaneja. Jos kookosmaitona olisi hyvää kookosmaitoa ja mukana myös valkoista sokeria, voisin tykätä tästä ihan tosissaan. Rakenne oli hyvä, vaikka banaanit olivatkin tuoreita eivätkä jäisiä.

Kanasalaattia ja patonkia

Kaupassakäynnin jälkeen oli kätevä tehdä tällainen helppo ja nopea päivällinen valmiista grillatusta broilerista ja kaupan tänään paistetusta patongista. Salaattiin tuli nyt tuoretta basilikaa, grillattua broileria, banaania ja oman pihan eilen kerättyjä punaherukoita (kerätty punaherukkapiirakkaa varten: https://ruokaideat.com/2019/08/02/punaherukkapiirakka-aineksista-mita-oli/ )

Grillatun broilerin päälle laitoin öljyä ja loput sitruunamehusta, jotka puristin eilen kalan persilja-sitruunakastiketta varten: https://ruokaideat.com/2019/08/02/perunoita-savusiikaa-sitruuna-persiljakastiketta-ja-keitettyja-porkkanoita/

Lisäksi kaupan patonkia voin kanssa. Oli oikein hyvä ja toimiva ateria. Jälkiruuaksi otin eilistä punaherukkapiirakkaa <3

Itsetehtyä jogurttia päiväysmaidoista ja päiväysvanhasta AB-jogurtista

Jääkaapissani oli eilen kolme purkkia maitoa, joilla oli parasta ennen -päiväys juuri eilen:

Ylläolevassa kuvassa näkyvät kyseiset maidot. Kuvassa näkyy myös melkein tyhjältä tuntunut jogurttipurkki, jolla oli parasta ennen yli kuukausi sitten eli 12.6. Minun jääkaapissani tällainen on ihan normaalia: Säilytän hapanmaitotuotteita jääkaapissa päiväyksistä välittämättä niin kauan, kunnes ne kuluvat. Pilaantumista epäilen vain, jos on ollut avattuna pitkään, mitä tämä purkki ei ollut. Avaamattomat hapanmaitotuotteet yleensä ottaen eivät pilaannu jääkaapissa, vaan vain hapantuvat lisää, mikä näkyy heran erottumisena. Erottuneet herat kaadan käyttövaiheessa lavuaariin.

Olen tehnyt itse jogurttia useita kertoja aiemminkin. Enää viitsin sitä vaivaa nähdä vain, jos on homogenoimattomia täysmaitoja ja AB-jogurttia siemeneksi. Muista maidoista tulee kaupan jogurtin makuista, ja muista jogurteista jää puuttumaan se AB-jogurteille tyypillinen pehmeä maku. Itsetehty jogurtti on minun makuuni parhaimmillaan silloin, kun se maistuu ei-happamalta ja ihanan pehmeältä, ja paksuudeltaan on vain hiukan paksumpaa kuin maito – sellaista, mitä ei viitsi lusikoida, vaan vain juoda.

Jogurtinteko-ohjeissa usein neuvotaan kuumentamaan maito 60-asteiseksi. Minun kokemukseni mukaan parempaa tulee, kun keittää 80-asteiseksi, jolloin maito jo kuohuu ja meinaa keittää yli. Tärkeää on koko kuumentamisen ajan sekoittaa pohjaa myöten, jotta maito ei pala pohjaan. Kuumentamisen jälkeen maidon annetaan jäähtyä 40-44-asteiseksi, ja sitten siihen sekoitetaan pieni määrä valmista jogurttia. Jäähtymisen aikana kannattaa sekoittaa välillä, jottei muodostu pintaan kuorta.

Jogurttibakteereille optimaalinen hapatuslämpötila on 40-44 Celsius-asteen välillä. Tähän tarkoitukseen myydään ihan jogurtintekokoneitakin, mutta minun tarpeisiini riittävän lähellä on, kun laitan jogurtintekokattilan uuniin, jossa on lamppu päällä, mutta ei lämmöt päällä.

Aiemmin asuin asunnossa, jossa oli kallis uuni. Silloin jogurtin lämpötila oli 5 tunnin lamppupäälläuunissa olon jälkeen vielä 42 astetta. Nykyinen uunini on halvempi versio, ja saman tuntimäärän lamppupäälläuunissa olon jälkeen jogurtin lämpötila oli 30 astetta. Sekin kuitenkin oli riittävä, koska oli hapantunut jo enemmänkin kuin oli tarkoitus. Silloin jogurtti näytti tältä:

Kuten kuvasta näkyy, jogurtista on jo erottunut heraa, eli lyhyempikin hapatusaika olisi riittänyt. Jogurtti ehti mennä happamammaksi kuin halusin, eli ei tullut sitä neutraalia ihanan makuista juotavaa mitä toivoin, vaan yhtä hapanta kuin kaupan jogurtista. Irronnut hera jogurtin seassa ei ole mielestäni miellyttävää, joten valutin jogurtin:

Ylläolevassa kuvassa jogurtti on valumassa. Kattiloiden päällä on kattiloihin sopivat siivilät, joista toinen on vuorattu kahdella päällekkäisellä kahvinsuodatuspussilla ja toinen puhtaalla harsokankaalla. Kaikki kolme litraa jogurttia eivät mahtuneet noihin, vaan välillä tyhjensin valuneet jogurtit kulhoon, ja lisäsin uutta.

Ylläolevat kuvat: Vasemmassa on kaikki valutetut jogurtit siirrettynä kulhoon. Oikealla kattilan pohjalle valuneet herat. Heraa tuli kolmesta litrasta nyt noin 6-7 dl. Vaikka yleensä vältänkin ruokahävikkiä, heran heitän suosiolla hävikkiin. Se maistuu mielestäni pahalta, enkä halua pilata mitään ruokaa sen maulla. Pahaa makua siinä on siis muukin kuin vain happamuus. Luulen, että se toinen paha maku siinä on heraproteiinin maku.

Koska tämä jogurtti tosiaan ehti käydä happamammaksi kuin oli tarkoitus, koin tarpeelliseksi lisätä tähän sokeria yhtä paljon kuin kaupan jogurttiin. Eli 70 grammaa sokeria per kilo jogurttia. Sekoitin sokerit jogurttiin heti, että se pääsee heti maustumaan:

Ylläolevissa kuvissa ensimmäisessä vasemmalta sokerimäärä, jonka kaadoin jogurttiin. Toisessa kuvassa olen sekoittamassa vispilällä sokerijogurttia tasaiseksi. Kolmannessa kuvassa sokerijogurtti valmiina. Tässä vaiheessa sokerijogurtti maistui siltä, että sokeri ja jogurtti ovat ”kerroksissa”, eivätkä vielä kunnolla tasoittuneena. Siirsin sokerijogurtin jääkaappiin maustumaan.

Ylläolevissa kuvissa vasemmassa on ne siivilät, harsot ja suodatinpussit, joista kaavin jogurtit kulhoon talteen. Kun huuhtelin harsoa lavuaarissa, lavuaariin mielenkiintoisesti jäi palasia, jotka näyttävät raejuustolta (yllä oleva oikeanpuolimmainen kuva). Olisi melkein kiinnostunut maistaa niitä palasia, mutta kun ne olivat jo siinä ei-puhtaassa lavuaarissa niin jätin maistamatta. Ehkä joku toinen kerta voisi tehdä ihan jotain juustoa maidosta? Kun aloin päiväysmaitoja katselemaan, ensimmäisenä tuli mieleeni tehdä niistä paneer-juustoa, kun kerran minulla oli jo jääkaapissa intialaistyylistä curryruokaa johon paneer sopisi : https://ruokaideat.com/2019/07/28/kukkakaalicurry-ja-riisia/

…mutta lopulta totesin kuitenkin haluavani mielummin jogurttia. Ehkä jollain toisella kerralla koitan tehdä paneeria.

Mutta takaisin tämänkertaiseen jogurttiin. Yön aikana jääkaapissa se oli mielestäni kiinteytynyt lisää, ja näytti aamulla tältä:

Kyllä, kuvassa on selvästi vähemmän jogurttia kuin aiemmassa kuvassa. Tämä johtuu siitä, että lapset halusivat syödä sitä hedelmien (banaani ja omena) kanssa iltapalalla. Lapsi kysyi minulta: ”Miten sait tehtyä maidosta näin hyvää?”

Itse söin tätä jogurttia vasta aamulla. Söin sen kanssa tuoreita oman pihan mansikoita:

Tuoreet mansikat ja itsetehty sokerijogurtti olivat mielestäni täydellinen yhdistelmä. Kaupan jogurttiin verrattuna koin tässä itsetehdyssä nyt 1) täyteläisemmän suutuntuman ja 2) selkeästi enemmän umamia korostamassa mansikan omia ihania makuja. Umamiahan jogurttiin tulee tietääkseni ainakin eläinrasvasta, käymisestä ja proteiinien hajoamisesta.

Rasvaahan tässä jogurtissa on prosentuaalisesti enemmän kuin siinä maidossa alun perin oli, koska tästä valutettiin pois heraa, joka tietääkseni on rasvatonta. Punnitsin irronneen heran määrän, ja sen perusteella laskin, että tämän valmiin jogurtin rasvapitoisuus olisi jotain 5-6 % luokkaa. Kaupan tavallisissa maustamattomissa jogurteissa rasvapitoisuus on muistaakseni 2.5%, joten ei ihmekään, jos tämä tuntuu täyteläisemmältä!

Kyseisessä laskelmassa en ota huomioon kuumentamisen aikana mahdollisesti haihtuneen maidon määrää, mutta oletan sen olevan vähäinen. Punnitsemalla valmiin jogurtin olisin saanut tarkemmankin rasvaprosentin selville, jos olisin halunnut, mutta en pidä sitä niin tärkeänä. Itse en siis ruokavaliossani välttele maitorasvaa enkä muutakaan rasvaa, enkä mitään muutakaan sellaista, mistä pidän.

Huomenna odotan pääseväni syömään tätä jogurttia uudestaan jonkun makuaineen kanssa. Tämän jogurtin tekeminen tuntui isolta vaivalta – ennen kaikkea siksi, että jouduin valuttamaankin vaikken aikonut – mutta nyt kun se on valmista, niin se tuntuu luksustuotteelta, jota haluan äkkiä ehtiä syömään taas ennen kuin muu perhe syö kaiken.

Jos nyt jotain huomautettavaa lopputuloksesta haluan kirjoittaa, niin lopputulos ei ole täysin sileä. Se on aavistuksen rakeinen, mutta syödessä se ei haitannut.

Seuraavalla kerralla, kun on paljon punalaputettuja maitoja, en varmaan viitsi tätä jogurtintekemisen vaivaa nähdä heti kovin pian uudestaan, vaikka lopputuloksesta niin nautinkin. Kyllästyn näkemään samaa vaivaa usein. Seuraavalla kerralla voisin ehkä tehdä päiväysmaidoista viiliä, mikä olisi paljon vähempitöistä, koska tarvitsee vain sekoittaa maitoon valmista viiliä ja jättää huoneenlämpöön, kunnes on valmista joskus seuraavana päivänä.

Joskus kuitenkin voi tulla vielä halu tehdä uudestaan itse jogurttia, joten ajatuksiani selkeyttääkseni kirjoitan ohjeen auki tänne:

Itsetehty jogurtti
3 litraa homogenoimatonta täysmaitoa (voi myös tehdä isomman tai pienemmän määrän)
siemeneksi valmista AB-jogurttia noin 1 rkl-1 dl per litra maitoa
Kuumenna maito suuressa kattilassa (jossa myös kuohumisvaraa) koko ajan pohjia myöten sekoittaen, kunnes maito alkaa kuohua. Siinä vaiheessa siirrä maitokattila äkkiä pois levyltä, ettei tule hirveä sotku. Siirrä maito pois levyltä jäähtymään. Anna jäähtyä, kunnes maito on 40-44-asteista. Sekoita sitten joukkoon valmista AB-jogurttia 1 rkl-1 dl per litra maitoa. Jogurtin määrä ei ole tarkkaa, vaan sitä voi laittaa sen verran kuin sitä on tai sitä haluaa laittaa. Odotettavissa on, että suuremmalla jogurtinsiemenmäärällä valmista tulee nopeammin, mutta toisaalta menee ylihappamaksikin nopeammin.
Kun jogurtti on sekoitettu mukaan, laita kansi päälle. Siirrä kattila uuniin, jossa on lamppu päällä, mutta ei lämmöt päällä. Jätä happanemaan. 3 tunnin happanemisen jälkeen kannattaa käydä tarkistamassa, onko valmista. Valmista on sitten, kun se maistuu suuhun sopivalta. Jotkut tykkäävät happamammasta, minä neutraalista, joten minun tarkoitukseni on tehdä ei-hapanta jogurttia. Siksi seuraavalla kerralla lopettaisin hapattamisen heti, kun jogurtin maku on saavutettu ja maito on paksuuntunut vain vähäsen, mutta ei kaupan jogurtin paksuiseksi.
Tarkistamisen jälkeen, jos ei vaikuttanut vielä valmiilta, voi jatkaa hapattamista ja käydä uudestaan tarkistamassa esim. tunnin välein. Siinä vaiheessa, kun on jo heraa erottunut, kannattaa hapattaminen lopettaa ja siinä vaiheessa kannattaa myös valuttaa herat pois.
Kun jogurtti vaikuttaa valmiilta, siirrä jogurtti jäähtymään. Säilytä jääkaapissa.
Jogurtin valuttaminen:
Valuttaminen on suositeltavaa jos 1) heraa on jo erottunut ja sen haluaa pois tai 2) jogurtista haluaa paksumpaa. Jos heraa ei ole erottunut, on makuasia, haluaako jogurttia paksummaksi vai ei. Itse yleensäottaen en haluaisi.
Jogurtin valuttamiseen tarvitaan kattila, kattilaan sopiva siivilä ja harsokangasta ja/tai kahvinsuodatuspusseja. Kahvinsuodatuspusseihin ei mahdu paljon kerrallaan, joten isot määrät kannattaa valuttaa harsokankaan läpi. Ensin kattilan päälle laitetaan siivilä, ja siivilän päälle harsokangas tai kaksi päällekkäistä kahvinsuodatuspussia. Jogurtti kaadetaan harsokankaaseen tai siihen päällimmäiseen kahvinsuodatuspussiin, ja jätetään valumaan. Mitä kauemmin antaa valua, sitä paksumpaa jogurtista tulee. Itse valutin ehkä 15 min, mikä oli tarpeeksi saamaan ylimääräiset herat pois, eikä tippaisun ääntä enää kuulunut. Minun tapauksessani tällä kertaa tuli kaupan jogurtin paksuista. Jos haluaa vielä paksumpaa, kannattaa siirtää jääkaappiin valumaan yön yli.
Jogurtin maustaminen:
On makuasia, haluaako jogurttia maustaa. Itse haluan kaupan jogurtin paksuiset ja happamuiset jogurtit maustaa sokerilla niin, että sitä tulee 70 grammaa jogurttikiloa kohti. Sokeri sekoitetaan jogurttiin vispilällä, ja siirretään jääkaappiin maustumaan. Maustuminen on parhaimmillaan, kun on annettu maustua yön yli. Sokerin lisäksi jogurttiin sopii sekoittaa myös esim. marjoja ja hedelmiä palasina/raastettuina/soseena tai vaniljaa jossain muodossa: esim. jauheena/uutteena/kokonaisena tankona(, joka syöntivaiheessa nyppäistään pois).
Itse lisään tuoreet marjat jogurttiin varta syöntivaiheessa, mutta pakastemarjat sekoitan mukaan jäisinä ja annan niiden olla jogurtissa vähintään yön yli. Pakastemarjoista käytän jogurtissa vain mansikkaa ja mustikkaa, koska muut marjat ovat minun makuuni liian happamia jogurttiin.
Makea konteksti ei ole kuitenkaan ainoa oikea jogurtin maustamistapa. Jogurtin voi myös maustaa pääruokaan sopivilla makuaineilla ja tarjota pääruuan kastikkeena. Itse pidän jogurttikastikkeesta monien liha-, kana-, kala-, muna- ja kasvisruokien kanssa – erityisesti haarukalla ja veitsellä syötävien. Hyviä mausteita tällöin ovat esimerkiksi valkosipuli, sipulijauhe, tuoreet yrtit, pippurit, sitruunan tai limen mehu ja/tai kuori, currymausteseos, hunaja jne. Pääruokien kastikkeisiin lisään yleensä muiden makuaineiden lisäksi hapanmaitotuotekastikkeisiin suolaa ½ tl per 2 dl ja sokeria 1-2 tl per 2 dl.

Päivitys 31.7.2019:

Tänään söin samaa sokerijogurttia banaanin kanssa:

Banaaninkin kanssa oli ihan kiva, mutta tuoreiden mansikoiden kanssa sata kertaa parempi. Tuoreet mansikat olivat vain jo loppu. Mansikkamaaltamme on vielä tänäänkin löytynyt tuoreita mansikoita, mutta enää niitä ei löydy paljon lyhyessä ajassa. Ne pihamme marjat, joita nyt löytyy kypsinä helposti, ovat mustaherukka, punaherukka ja karviainen. Kaikki ne ovat minun makuuni liian happamia jogurttiin.