Linssilasagnette ylijääneestä linssikastikkeesta

Tein toissapäivänä tomaattista linssikastiketta ja spagettia. Nyt kun niitä oli syöty sellaisenaan kolmella aterialla, kaipasin jo lopuista linssikastikkeista jotain eri ruokaa. Päätin tehdä lasagneten, johon sattui olemaan ainekset kätevästi kotona: lasagnettepastaa, tomaattimurskaa, kuohukerman loput, juustojen loppuja ja ne linssikastikkeen loput. Niistä aineksista tehtynä mitään ei tarvitse keittää eikä paistaa levyllä, vaan ainekset vain kootaan uunivuokaan, mikä on mielestäni erittäin kätevää. Sovelsin tähän Myllyn paras Mini lasagne -pussin kyljessä olevaa ohjetta sekä Snellmanin lasagnetteohjetta. Koska en ole aiemmin juuri tämän merkkisellä lasagnettepastalla tehnyt lasagnettea, noudatin niitä nestemääriä, mitkä pussin kyljessä annettiin. Päällisen eli kermaisen juustokerroksen tein Snellmanin lasagnetteohjeella niin kuin olen tehnyt jo monet kerrat. Lopputuloksena syntynyt linssilasagnette oli minun mielestäni sellaista perushyvää pastaruokaa. Lisää wau-efektiä olisi voinut hakea käyttämällä vahvempaa juustoa, mutta käytin nyt mieluummin niitä juustoja, mitä oli avattuna. Lapsi söi lautasensa tätä tyhjäksi, pyysi lisääkin ja sanoi antavansa tälle ruualle sata peukkua pystyyn.

Linssilasagnette tähteeksi jääneestä linssikastikkeesta
250 g lasagnettapastaa (esim. Myllyn paras Mini lasagne, Torino Lasagnette piccolo tai rikottuja lasagnelevyjä)
4 dl linssikastiketta
4 dl tomaattimurskaa + 1 dl purkin huuhteluvettä + suolaa (laitoin 1 tl)
Päällinen:
2 3/4 dl kuohukermaa (riittäisi 2½ dl, mutta halusin käyttää purkin loppuun asti)
150-200 g juustoraastetta (mitä vahvempi, sen parempi – pyrin yleensä raastamaan 150 g ja jos tulee enemmän, niin nekin menevät mukaan – nyt tuli 180 g)
suolaa (nyt laitoin ½ tl, kun juustoraaste ei ollut erityisen voimakassuolaista, mutta mitä suolaisempi juusto, sitä vähemmän lisään suolaa – esim. pecorino-juuston tapauksessa jättäisin lisätyn suolan pois)
Sekoita keskenään tomaattimurska, suola ja linssikastike. Sekoita mukaan pasta raakana ilman keittämistä. Sekoita hyvin niin, että kaikki pastat varmasti kastuvat. Levitä seos voideltuun uunivuokaan.
Sekoita keskenään kerma, juustoraaste ja suola (jos lisäät sitä). Lisää seos pastaseoksen päälle uunivuokaan. (Itse koen sen helpoimmaksi niin, että ensin lusikoin juustoseosta päälle niin kauan kuin juustoraastetta riittää. Lopussa kaadan astiaan jääneet kermat päälle, ja tasoitan lusikalla pinnan.)
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla puoli tuntia. Anna mielellään vetäytyä uunistaoton jälkeen pöydällä vähintään 10 minuuttia.
Vinkkejä:
* Samaan tapaan voi tehdä lasagnettea muustakin kuin vain linsseistä. Linssikastikkeen voi tässä korvata muulla tähteeksi jääneellä kastikkeella, esim. (jauhe)lihakastike, kanakastike, makkarakastike tai nakkikastike.
* Voi myös käyttää ylijääneen kastikkeen sijaan tähteeksi jäänyttä lihaa ja kiehauttaa sen tomaattimurska+vesi-seoksessa niin kuin tein tämän nyhtöpossulasagneten kanssa. Tälle 250 g pastamäärälle sopivat määrät olisi n. 350-375 g kypsää hienonnettua lihaa, 5 dl tomaattimurskaa ja 2½ dl vettä. Kiehauta niiden seos kattilassa, sekoita mukaan pastat ja jatka samaan tapaan kuin linssilasagneten kanssa. Itse kuitenkin mieluummin käytän tomaattimurskaa vain täysiä purkillisia, joten täällä lasagnetteohje tähdelihasta yhdelle purkilliselle tomaattimurskaa.
* Kerma-juustoraasteseoksen sijaan voi myös tehdä maitopohjaisen juustokastikkeen niin kuin tein nyhtöpossulasagnetessa.
* Mieleisiä mausteita voi halutessa lisätä. Linssikastikkeessa olleet mausteet laimenevat tässä huomattavasti, joten jos niiden mausteiden haluaa tässä maistuvan, niitä kannattaa lisätä.

Olen hyödyntänyt Snellmanin lasagnetteohjetta usein. En ole koskaan tullut tehneeksi sitä juuri sillä alkuperäisellä reseptillä, johon tulee jauhelihaa. Sen sijaan olen ottanut sen lasagnettereseptin käteväksi ja maistuvaksi tavaksi hyödyntää ne tähteet, mitä milloinkin sattuu olemaan. Kyseinen lasagnetteresepti on hyödyllinen tähteiden jemmaamiseen, koska siihen voi käyttää joko tähteeksi jääneitä kastikkeita tai jämälihoja riippuen sitä, mitä on. Mukaan voisi jemmata myös tähteeksi jääneitä kypsiä vihanneksia tai sieniä, jos niitä olisi. Alkuperäisessä reseptissä paistolämpötila on 225 astetta, mutta minun uunissani ehtii siinä ajassa pinta palaa ennen kuin pasta on kypsää, joten siksi olen laskenut paistolämmön 200 asteeseen.

Tämäntyyppisille lasagneteille on minun kokemukseni mukaan tyypillistä, että lopputulos maistuu eriltä kuin ne tähteet, mitä siihen hyödynnettiin. Hienoksi pilkotut jämälihat yleensä muuttuvat tomaattimurskassa haudutettuina geneerisen bolognesekastikkeen makuisiksi, joka maistuu minulle, vaikka juuri sen lihan makuun olisinkin jo kyllästynyt. Myös tämänpäiväinen linssilasagnette maistuu aivan eriltä kuin se linssikastike, jonka loput siihen käytin. Tässä lasagnetessa ei ole mielestäni muita samoja makuja kuin siinä linssikastikkeessa, kuin vain se itse linssien maku. Tässä ruoassa maistan siis sen linssien ominaismaun, joka on mielestäni hernemäinen. Jos siis ei siedä linssien omaa makua, silloin en suosittele tätä linssilasagnetteakaan. Meidän perheessämme kaikki ovat nirsoja, mutta kukaan ei ole juuri linssien mausta valittanut, joten meille linssilasagnette toimii.

Juustona käytin nyt niitä, mitä sattui olemaan avattuina. Raastoin ensin loppuun Vintage Cheddar -juuston, josta tuli juustoraastetta 42 grammaa. Avattuna oli myös Arlan Castello Cheddar -juustoa, joten raastoin lisäksi sitä. Juustoraastetta tuli yhteensä 180 grammaa. Näistä juustoista ei mielestäni tullut tähän ruokaan mitään tunnistettavaa makua, vaan lähinnä sellainen geneerinen juustoinen maku. Seuraavalla kerralla käyttäisin mieluummin jotain vahvempimakuista juustoa, kuten parmesaani, pecorino tai grada padano, koska ne nostaisivat maun uudelle tasolle. Paras koskaan tekemäni linssi-pastavuoka sisälsi päälliskerroksessa pecorinojuustoa ja linssi-pastaseoksessa paistettua pekonia rasvoineen. Sen kertaisen pastavuoan tein linssikeiton tähteistä ja keitetystä pastasta. Pastavuoka on minulle hyvin yleinen tapa hyödyntää tähteitä, ja teen yleensä pastavuoat tähteistä tällä kaavalla.

Kattilaan jääneet linssikastikkeen loput.

Tomaattimurskaan lisätyt 1 tl suolaa ja linssikastikkeen loput.

280 g kuohukermaa, johon on menossa ½ tl suolaa.

Juusto-kermaseos levitettynä vuokaan pastaseoksen päälle.

Muita linssireseptejä:

Päivitys myöhempänä päivänä:

Tämä tuoreeltaan perushyvä pastaruoka olikin seuraavana päivänä uudelleenlämmitettynä oikein herkullista.

Tomaattinen linssikastike ja spagetti

Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa tehdä linsseistä kastikkeen pastalle. Olen usein tehnyt linssikeittoa ja linssikeiton tähteistä linssi-pastavuokaa, mutta pasta + linssikastike -yhdistelmää ei ollut tullut vielä tehtyä. Nyt kun huvitti kokeilla tällaista ruokaa, joka on ikään kuin linssibolognese, tein samaan tapaan kuin hyväksi havaitsemani tomaattisen linssikeiton, mutta käytin vähemmän nestettä, jolloin tuli enemmän kastike kuin keitto. Linssikeittoa voin tehdä sekä vihreistä että punaisista linsseistä, mutta pastakastikkeeseen en halua vihreiden linssien suutuntumaa, joten tähän kastikkeeseen käytin punaisia linssejä. Punaisten linssien suutuntuma toimi pastakastikkeessa mielestäni hyvin, ja lapsetkin söivät lautasensa epäröimättä tyhjiksi. Maku tällä linssikastikkeella ei ollut parhaimmillaan vielä tuoreeltaan: Vastavalmistettuna tämä oli hyvää vain vahvan juustoraasteen kanssa, mutta jääkaappikylmäksi jäähtymisen jälkeen uudelleenlämmitettynä olikin herkullista ilmankin juustoa. Siten haluan tällä tavalla tehtyä linssikastiketta pastan kanssa toistekin, joten kirjoitan reseptin tähän ylös ja kirjoitan siihen myös, että parasta vasta uudelleenlämmitettynä.

Tomaattinen linssikastike pastalle
2 dl punaisia linssejä
5 dl liha-, kana- tai kasvislientä
400 g tomaattimurskaa
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 tl savupaprikajauhetta
1 punainen paprika
1 porkkana
4 rkl voita (tai muuta rasvaa)
½ tl oreganoa
½ tl basilikaa
1/4 tl timjamia
2 tl sokeria
suolaa maun mukaan ja riippuen liemen suolaisuudesta (minun liemeni on lähes suolatonta, joten lisäsin suolaa 2 1/4 tl – kaupan liemikuutiosta tulisi tähän suolaa 1 tl)
Tarjoiluun:
keitettyä pastaa
halutessa vahvaa juustoraastetta (esim. pecorino, parmesaani tai grada padano), murennettua fetajuustoa tai ravintohiivahiutaleita
halutessa tuoreita yrttejä esim. basilika, rucola, oregano tai timjami
Kuori sipuli ja valkosipuli. Silppua ne. Pilko paprika pieniksi paloiksi. Kuori porkkana, pilko sekin pieniksi paloiksi.
Kuumenna kattilan pohjalla 4 rkl voita. Lisää sipulisilppu, ja kuullota sitä muutama minuutti. Lisää paprika ja porkkana, ja kuullota taas muutama minuutti. Lisää valkosipuli ja savupaprika, kuullota vielä yksi minuutti. Lisää liemi ja tomaattimurska, kiehauta.
Huuhtele linssit siivilässä. Lisää ne kiehuvaan nesteeseen, ja sekoita. Laske lämpö pienimmälle ei-nollalle. Sekoita mukaan oregano, basilika ja timjami. Anna hautua ilman kantta puoli tuntia.
Lisää sokeri ja suola. Maista, ja lisää suolaa tai muuta maustetta tarvittaessa (esim. pippuria ja/tai tuoreita yrttejä silputtuna).
Tämän linssikastikkeen maku on parhaimmillaan vasta jäähtymisen ja uudelleenlämmityksen jälkeen. Siksi kannattaakin, jos mahdollista, tehdä tämä linssikastike valmiiksi jo edellisenä päivänä kuin sitä tarvitsee.

Tämä linssikastike on eri makuinen kuin perinteisesti pastan kanssa syötävä jauhelihasta tehtävä bolognesekastike. Maku tässä linssikastikkeessa ei ole lihainen, vaan luonnehtisin, että umaminen, makea ja jokseenkin raikas. Tomaattinen maku tässä on mielestäni vähäisempi kuin bolognesekastikkeessa. Jos tomaattisuutta haluaa enemmän, voi lisätä tomaattipyreetä, mutta itse en kaipaa tähän mitään enempää. Lapsiin upposi sekä tuoreltaan että uudellenlämmitettynä, mutta itse ihastuin vasta uudelleenlämmitettynä.

Tuoreeltaan tämä linssikastike oli mielestäni parhaimmillaan niin, että spagetti ja linssikastike annostellaan lautaselle kerroksittain (ei sekoiteta) ja päälle laitetaan paljon vahvaa juustoraastetta (enemmän kuin allaolevassa kuvassa oikealla). Juustoraaste oli nyt pecorinoa, jota minulla sattui olemaan jääkaapissa avattuna, mutta yhtä hyvin kävisi esim. parmesaani tai vaikkapa murennettu fetajuusto, jos sitä olisi tyrkyllä. Spagetin kanssa sekoittaminen ei tehnyt hyvää tälle kastikkeelle, koska silloin maku laimeni omaan makuuni liikaa (lapsen makuun silloin sopiva), mutta kerroksittain syötynä maku tuli esille. Uudelleenlämmitettynä söin edelleen kerroksittain ilman sekoittamista, mutta uudelleenlämmitettynä en enää kaivannut mitään juustoa päälle, vaan oli maistuvaa jo pelkällä spagetti + linssikastike -yhdistelmällä.

Linssikeitot, joihin tämä linssikastike perustuu, ovat nämä:

Muita linssireseptejä:

Muita hyviä pastaruokia:

Tomaattinen linssikeitto parmesaanin kanssa

Teki mieli tehdä satsi tomaattista linssikeittoa. Tein melkein samalla tavalla kuin aiemmin: https://ruokaideat.com/2019/06/03/linssikeittoa-grada-padano-juustoraastetta-ja-piimasampyla/

Nyt vain vaihdoin vihannekset niihin, mitä tällä kertaa oli tuoreina. Juustonkin vaihtoin siihen, mitä satttui olemaan avattuna, joka nyt oli parmesaani. Tosi hyvää oli näinkin. Maistui hyvin myös lapsille ja vieraalle.

Käytin tähän loppuun linssipaketin, jonka parasta ennen oli jo yli kaksi vuotta sitten – lokakuu 2017. Nyt en huomannut näissä linsseissä mitään vikaa. Edellisellä kerralla näitä vanhoja linssejä käyttäessäni koin, että linssit jäivät ehkä normaalia kovemmiksi, mutta tällä kertaa en huomannut sellaista ollenkaan.

Tomaattinen linssikeitto
2 dl vihreitä linssejä
1 litra hyvää lientä
400 g tomaattimurska
2 tomaattia
2 porkkanaa
1 sipuli
2 rkl voita paistamiseen
1 valkosipulin kynsi
1 laakerin lehti
1 tl savupaprikajauhetta
½ tl oreganoa
½ tl basilikaa
1/4 tl timjamia
1 laakerin lehti
2 tl sokeria
suolaa maun ja liemen suolaisuuden mukaan – nyt meni 2 3/4 tl
Tarjoiluun:
raastettua parmesaania tai muuta hyvää juustoa (esim. Grada Padano tai Pecorino)
Kuori sipuli ja valkosipuli, silppua ne. Pilko tomaatit pieniksi paloiksi. Kuori porkkanat ja pilko ne pieniksi paloiksi.
Kuullota sipulisilppu kolmen litran kattilan pohjalla voissa. Lisää valkosipuli, savupaprika, oregano, basilika ja timjami. Paista käännellen vielä noin minuutti tai kunnes mausteet tuoksahtavat. Lisää tomaatit, porkkanat, laakerin lehti, liemi ja tomaattimurska. Kiehauta.
Huuhtele linssit siivilässä. Lisää kiehuvaan liemeen huuhdellut linssit. Madalla lämpö pienimmälle ei-nollalle ja laita kansi päälle. Keitä 20 minuuttia tai kunnes linssit ja vihannekset ovat kypsiä.
Lisää sokeri ja suola. Tarkista maku. Voi tarjota heti tai myöhempänä päivänä uudelleen lämmitettynä. Tästä määrästä tuli 7-8 lautasellista.

Kuumaa valmista linssikeittoa kattilassa.

Söin tätä keittoa vielä seuraavana päivänä ja sitä seuraavana, kunnes loppui. Kolmantena päivänä en enää kaivannut tämän päälle parmesaania, ja maistui oikein hyvin ilman. Maut syventyivät kahden päivän aikana.

Lempeänmakuista linssikeittoa ja tuoretta minttua

Teki mieli tehdä lempeänmakuista keltaista linssikeittoa. Teen linssikeitot usein punaisina tomaattia sisältävinä, mutta nyt halusin mieluummin keltaista. Haasteena oli määrittää, mikä on se oikea määrä currymausteseosta niin, että tulee keltaista muttei kuitenkaan liian mausteista, vaan vain lempeää. Lopputulos oli, että sillä currymäärällä millä tuli sopiva lempeä maku, väri jäi haaleammaksi kuin toivoin. Jatkossa varmaan lisäisin curryn lisäksi myös kurkumaa väriksi.

Mausta tuli tosiaan sopiva mukavan lempeä, ja tuore minttu päälle ripoteltuna sopi siihen oikein hyvin. Lapseni ei yleensä pidä voimakkaista mauista, ja hänkin söi tätä hyvällä ruokahalulla (ilman mintun lehtiä päällä). Linssejä ja paprikaa voisi lisätä tähän enemmänkin, mutta se nyt on makuasia.

Lempeänmakuinen linssikeitto
2.5 dl punaisia linssejä huuhdeltuina (tai enemmän jos haluaa paksumpaa, esim. 3-4 dl)
1½ litraa umamipitoista lientä mitä sattuu olemaan, esim. kasvis-, kana- tai lihalientä
1 purkki maustamatonta tuorejuustoa (tai maustettua, jos maut ovat sellaisia mitä tähän keittoon haluaa)
1 tl currymausteseosta
(1 tl jauhettua kurkumaa, jos haluaa keltaisempaa)
1 sipuli hienonnettuna
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
n. 1½-2 cm pala tuoretta inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna
1 rkl voita kuullottamiseen (tai muuta sopivanmakuista rasvaa)
1 laakerin lehti
2 porkkanaa
kourallinen pakastepaprikaa pilkottuna (voisi laittaa enemmänkin esim. 2 kourallista) TAI ½-1 punaista paprikaa pilkottuna
1 tl sokeria
suolaa (minulla oli liemi suolatonta, joten laitoin 3 tl suolaa)
(lisäksi haluttaessa voi lisätä esimerkiksi 1 sitruunan kuoret raastettuna ja/tai 1 tl sitruunamehua)
Tarjoiluun tuoretta minttua tai muuta hyvää yrttiä jos on, mutta hyvä ilmankin.
Kuullota sipuli-, valkosipuli- ja inkiväärisilput voissa (tai muussa rasvassa). Sekoita mukaan currymausteseos (ja haluttaessa kurkuma) ja paista noin minuutti. Lisää liemi, laakerinlehti, paprikat ja porkkanat, ja kiehauta. Sekoita mukaan (siivilässä)huuhdellut linssit ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla 20 minuuttia. Sekoita mukaan tuorejuusto ja sokeri, sekä suolaa, jos tarpeen. (Tässä vaiheessa voi lisätä myös sitrushedelmien kuoriraasteita ja mehua, jos on ja tykkää.)

Minulla currymausteseos oli nyt kotitekoista. Samaa, jota käytin aiemmin esim. kukkakaalicurryyn: https://ruokaideat.com/2019/07/28/kukkakaalicurry-ja-riisia/

Mausteseoksen ohje on täältä: https://www.taste.com.au/recipes/coconut-lamb-curry/4eb01aa1-5166-4470-9347-3587a5a5bafb

Kuitenkin tässä keitossa sitä mausteseosta on suhteessa niin vähän, että juuri tässä ruuassa en erota makua kaupan currymausteseoksesta. Kukkakaalicurryssä mausteseoksella oli suurempi rooli, ja ero kaupan currymausteseokseen erottui paljon selvemmin. Kukkakaalicurryssä makuero kaupan Santa Maria -merkkiseen currymausteseokseen oli mielestäni erityisesti se, että kaupan curry maistuu enemmän sarviapilalta (engl. fenugreek) ja tämä kotitekoinen enemmän korianterilta. Mutta tässä linssikeitossa tosiaan makueroa en huomannut.

Liemi minulla oli pakastettua broilerin siipien marinadia/paistolientä (eli marinadia jossa on myös kypsennetty), jonka olen aikoinaan pakastanut niin, että olen kipannut hyytelöityneen siivilöidyn liemen kupista leivinpaperoituun vuokaan, leikellyt siitä paloja, levittänyt ne siihen vuokaan niin, etteivät koske toisiinsa, ja sitten koko homma kelmutettuna pakkaseen. Jäätymisen jälkeen olen ne irroittanut leivinpaperista ja siirtänyt pakastusrasiaan. Tätä lientä käytin tähän keittoon 30 grammaa yhteen ja puolen litraan, jolloin umamia tuli minun makuuni sopivasti. Näillä määrillä keiton mausta ei erota, mitä lientä siihen on käytetty, joten tämän keiton liemenä voisi käyttää mitä umamipitoista lientä nyt sattuu olemaan. Itse ruokahävikin välttämisen takia käytän jämäliemet pois ennen kuin varta vasten ostan lientä. Juuri tälle kyseiselle broilerinsiipien paistoliemelle muuten yksi toinen hyväksihavaitsemani käyttötapa on broileripyöryköiden nesteenä ilman laimentamista, jolloin tulee oikein maukkaita kanaliemen makuisia pyöryköitä.

Kaksi päivää myöhemmin söimme tätä samaa linssikeittoa lounaaksi, mikrossa lämmitettynä:

Tällöin en kokenut tarpeelliseksi lisätä enää minttua päälle. Lisäksi otin pari siivua paikallisen leipomon kauraleipää tähdepäällisillä. Voi ja Oivariini olivat kodistani loppu, joten tuli mieleeni laittaa leipärasvaksi kylmiä tähdekastikkeita, mitä oli. Yhdelle leipäpalalle laitoin kotitekoisen peston loput. Kyseisestä pestosatsista kirjoitin aiemmin tänne: https://ruokaideat.com/2019/09/02/poro-pastavuokaa-pakkasesta-pestoa-ja-salaattia/

Toiselle leivälle laitoin tähteeksijäänyttä appelsiini-smetanakastiketta ja edellispäivän paistetun kananmunan kylmänä (ripottelin päälle suolaa). Molemmat leivät toimivat oikein hyvin, mutta erityisesti jälkimmäinen! Appelsiini-smetanakastike maistui tuoreeltaan liikaa sipulijauheelta, mutta nyt kaksi päivää myöhemmin tällä lailla syötynä se maistuikin juuri sopivalta ja oikein hyvältä! Siinä kastikkeessa oli appelsiinin kuoriraastetta, jonka maku oli nyt voimistunut oikein kivaksi.

Appelsiini-smetanakastike oli jäänyt tältä broilerisuikaleaterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/06/broilerisuikaleita-riisia-appelsiini-smetanakastiketta-ja-porkkana-appelsiiniraastetta/

Paistettu kananmuna oli jäänyt pyttipannuaterialta: https://ruokaideat.com/2019/09/07/pyttipannua-paistettua-kananmunaa-ja-ruisleipaa/

Itse linssikeitonkin maku oli voimistunut. Se maistui nyt kaksi päivää tekohetken jälkeen mausteisemmalta kuin alun perin, erityisesti tuoreen inkiväärin maku oli nyt selvemmin erottuva. Olin vähän ihmeissäni, kun 3-vuotiaani kuitenkin söi keittolautasellisensa tyytyväisenä loppuun ja sanoi: ”Hyvää!” Olisin luullut, että hän vierastaa tässä maistuvia mausteita (joita aiemmin on vierastanut), mutta näköjään luulinkin väärin…

Lounaaksi toissapäivän linssikeiton loput ja eilistä riisirieskaa

Eilen tein riisin tähteistä riisirieskaa, ja kirjoitin siitä tänne: https://ruokaideat.com/2019/06/04/savusiikasalaattia-ja-itsetehtya-riisirieskaa-keitetyn-riisin-tahteista/

Toissapäivänä tein linssikeittoa, josta myös kirjoitin postauksen: https://ruokaideat.com/2019/06/03/linssikeittoa-grada-padano-juustoraastetta-ja-piimasampyla/

Nyt lounaaksi tuli mieleeni syödä niitä molempia lounaaksi. Toissapäivänä ripottelin linssikeiton päälle Grada Padano -juuston kannikan loput raastettuna, mikä toimi hyvin, mutta silloin meni kaikki, joten nyt sitä ei sitten ollut jäljellä. Nyt sitten söin linssikeiton loput ripottelematta päälle mitään. Hyvin se toimi näinkin. Maku oli nyt kahden päivän aikana syventynyt ja oli nyt aika syvän umaminen. Makean paprikaiset maut olivat tuoreeltaan etualalla, mutta nyt vahvasti taka-alalla. Nyt maistui umamia jo sen verran paljon, että olisi jo ollut syömäkelvoton puolisolleni, joka aistii voimakkaan umamisuuden syömäkelvottoman metallisena makuna. Mutta minulle näin voimakas umamisuus oli vielä hyvä. Sinänsä tällaista umamirikasta keittoa olisi voinut käyttää vaikkapa pastakastikkeenakin, mutta nyt tällä kertaa ei huvittanut. Mielessäni leikittelin silläkin ajatuksella, että tekisin pizzaa, johon tomaattikastikkeen sijaan laittaisin tätä tomaattista umamista linssikeittoa. Hauskalta kuulostava idea, mutta ei huvittanut alkaa sitä nyt toteuttamaan.

Linsseistä kirjoitin toissapäivänä, että jäivät tässä keitossa sellaisiksi, että ne olivat pureskeltavia, mutta ei kovia. En ollut varma, kuuluuko vihreiden linssien olla keitettyinä suutuntumaltaan sellaisia, vai olivatko nämä parasta ennen 10/2017 -linssit vain liian vanhoja pehmetäkseen sellaisiksi, mitä niiden kuuluu olla. Nyt kaksi päivää myöhemmin nämä vihreät linssit olivat joka tapauksessa tässä keitossa pehmenneet sellaisiksi mielestäni paremman suutuntumaisiksi. Luulen vahvasti, että se linssien vanhuus teki niistä alun perin tavallista pureskeltavampia, mutta tällainen pitkä liotus pehmensi ne ”normaaleiksi”. Samassa linssipaketissa on vielä linssejä jäljellä, joten jatkoa ajatellen olisi hyvä ehkä muistaa liottaa niitä ennen tai jälkeen keittämisen. Tai sitten jättää keittämättä kokonaan, ja vain idättää. Linssin idut ovat muistaakseni hyviä, mutta en ole varma, onnistuisivatko näin vanhat linssit enää itämään.

Suhteeni palkokasveihin on muutenkin tällainen, että ne helposti jäävät minulla kaappiin tai pakastimeen liian pitkäksi aikaa. Herneitä ja papujakin minulla taitaa olla kaapin perukoilla vuosia vanhoja. Pakastimessa minulla on vielä keitettyjä suomalaisia luomuhärkäpapuja, jotka on ostettu joskus ainakin kolme vuotta sitten, ja keitetty ja pakastettu ainakin vuosi sitten. Pitäisipä joskus nekin käyttää pois. Olen onnistunut tekemään niistä tähän mennessä vain yhden hyvän ruuan ja se oli nuudeli-härkäpapuwokki, joka oli hyvää silloin, kun siihen lorahti anteliaasti hunajaa. Siinä muodossa voisin saada tuon viimeisen härkäpapupussin pakastimesta joskus syötyä.

Mutta takaisin tähän päivään. Eiliset riisirieskat olivat minusta nyt vieläkin parempia kuin eilen. Moni sanoo rieskojen olevan parhaimmillaan tuoreina, mutta ainakin tällaiset täysmaitoa ja voita sisältävät rieskat ovat minun mielestäni parempia seuraavana päivänä kunnolla jäähtyneinä, jolloin suutuntuma kiinteytyy vieläkin mukavammaksi, ja suu aistii ehkä enemmän kerralla sellaista kylmän maitorasvan kivaa makua. Edelleen ihastelin sitä, kuinka tässä riisirieskareseptissä todellakin oli tarpeeksi suolaa, ja siitä asiasta nautin nyt todella paljon. Tällaisia taidan tehdä toistekin, mikäli tähderiisiä sattuu olemaan.